Teitittely

Tuntemiseen sisältyy ensinnäkin se, että tietää kyseisen persoonan nimen.

Maailmassa on useita, satoja jollei satojatuhansia jumalia. Jos puhumme vain jumalasta, on sama kuin puhuisimme vain miehestä tai naisesta, mainitsematta hänen nimeään. Mistä ihmeestä keskustelukumppanimme voisi tietää, kenestä kulloinkin keskustelun aikana kerromme, jos emme erittele henkilöitä nimillä.

stam:
"Teitittely on oman minän korostamista"

Perustelehan tarkemmin miten on korostamista.


Kohteliaisuuteen kuuluu vanhempien ihmisten teitittely.

Englanninkielessä on pronomini you. Kumpiko tuossa on kyseessä sinä vai te?

MaksMäd kirjoitti:

stam:
"Teitittely on oman minän korostamista"

Perustelehan tarkemmin miten on korostamista.


Kohteliaisuuteen kuuluu vanhempien ihmisten teitittely.

Englanninkielessä on pronomini you. Kumpiko tuossa on kyseessä sinä vai te?

Lue lisää

"Sinä" tietysti! Teittitely on pinnallista ja teeskentelevää ja epäaitoa kunnioittamista, eikä muuta.

obs! kirjoitti:

"Sinä" tietysti! Teittitely on pinnallista ja teeskentelevää ja epäaitoa kunnioittamista, eikä muuta.

   
Sinä ja te ovat englannissa nykyään sama sana. Kumpaa tarkoitetaan, selviää vain asiayhteyden perusteella. Jos silloinkaan. Mielestäni tässä tapauksessa ei voi puhua sinuttelusta tai teitittelystä. Vanhoissa englanninkielisissä teksteissä (kuten esim. King James) kummallakin on vielä omat sanansa thou ja ye. En tiedä, oliko silloin olemassa jokin teitittelymuoto. Saksan- ja ranskankielissä on teitittelyyn aivan omat sanansa, ja siellä myös teititellään jopa läheisiä ystäviä.

Teitittely on kieleen liittyvää tapakulttuuria, joka vaihtelee ajan mukaan. Meillä se on nykyään muodollisen kohtelias tapa lähestyä vierasta. Aiemmin teitittely oli paljon yleisempää - lapsetkin saattoivat teititellä vanhempiaan. Teitittelyllä ei ole itsessään mitään arvoa. Joku voi jopa kiusaantua siitä. Ymmärtäisin kuitenkin, että useimmat pitävät sitä kohteliaana ja kunnioittavana - ellei sitten muu käytös ole ristiriidassa tämän kanssa. Viimekädessä kaikki riippuu tietenin lähestyyävästä, millaisena hän teitittelyn kokee. Ei ole kohteliasta olla "kohtelias", jos toinen siitä kiusaantuu.

Jos teitittely onkin jollekin "pinnallista ja teeskentelevää ja epäaitoa kunnioittamista", on se toiselle jotain muuta.


Kysymys siitä, tulisiko Jumalaa teititellä, ei ole koskaan käynyt mielessäni. Raamatun teksteissä ei tietääkseni tunneta teitittelyä. Mutta jos joku kokee Jumalan teitittelemisen olevan kunnioittavampaa, niin miksi sitä kieltääkään pitäisi.