Karsastusleikkaus

Mursin eilen sormeni, joten nyt on käytössä tälläinen 1-sormijärjestelmä ja vähän huono kirjoittaa, mutta vastaan silti. Olen kirjoittanut paljon tuonne edemmäs samoja juttuja, mutta mitä siitä.

Muilla suvussa ei ole karsastusta. Olen ainoa, joten en tiedä onko se perinnöllinen vika. Toisaalta olen myös suvun ainoa keliaakikko ja se nyt on ainakin perinnöllinen sairaus.

Mun näkökyky on vasemmassa silmässä -6.25 ja oikeassa -6 muistaakseni ja käytän laseja, vaikka toisaalra käytän paljon piilareita ja pilaan varmaan silmäni niillä lopullisesti.

Silmäni on siis leikattu ekan kerran -88, jolloin oli sisäänpäinkarsastus, joka sitten kääntyi ulospäin aluksi piilokarsastuksena ja rupesi kunnolla vaivaamaan pari vuotta sitten. Kummatkin silmät karsastaa, mutta oikea enemmän. Silmäni leikattiin uudestaan viime heinäkuussa, mutta leikkaus ei tuntunut vaikuttavan oikeaan silmään ollenkaan, mutta vähän kuitenkin vasempaan. Myös multa puuttuu stereonäkö ja riippuu ihan siitä kummalla silmällä katson, että kumpi karsastaa. Onnekseni käytän lähinnä oikeaa silmää ja silloin silmäni ovat lähes suorassa. Lääkärin mukaan kukaan ei edes huomaa, että karsastan ja lääkärin mielestä silmät on nyt ihan hyvät. Mutta en mä nyt ihan kaikkea usko mitä lääkärit sanoo.

Karsastus on minulle onneksi vain kosmeettinen haitta mutta suuri sellainen. Mulla ei siis ole kaksoiskuvia tai lukiessa rivit ei hyppele ym.

Menin YTHS:n silmälääkärille viime syksynä optikon suosittelemana, kun halusin uuden silmälasireseptin. Optikon mielestä olisi hyvä tutkituttaa silmät, kun olen vielä niin nuorikin. Samalla tuli sitten puhe karsastuksesta. Silmäläääri sanoi, että kosmeettinen syy on tarpeeksi hyvä syy leikkaukseen ja lupasi tehdä lähetteen TYKS:n karsastuspolille. Sitä ennen varasin vielä uuden ajan YTHS:lle, lääkäri tilasi OYS:sta mun vanhat sairaskertomukset ja tutki silmät perusteellisesti, jotta tulisi hyvä lähete. Sain TYKS:iin ajan maaliskuulle leikkausarvioon ja pääsin leikkausjonoon. Esitutkimukseen pääsin 14.7. ja leikkaukseen 25.7. Lopputarkastus oli 25.8., jolloin kysyin uudesta leikkauksesta. Lääkäri ei vielä silloin voinut luvata mitään, koska silmätilanteeni on aika omgelmallinen ja oikeaa silmää oli leikattu niin paljon, mutta sain ajan 27.10 ja eilen siis sain taas kahden eri lääkärin pähkäilyn jälkeen uuden leikkausajan tammikuun alkupuolelle. Pikkusen ihmetytti, että minne oli kadonnut se pitkä leikkausjono, joka vielä viime keväänä oli. Nyt leikkausaikoja olisi ollut vielä tällekin vuodelle vapaana. Nukutuksenkin taas sain, kun muistin siitä kysyä, vaikka lääkäri oli kuulemma suunitellut leikkauksen puudutuksessa tehtäväksi ja muutenkin TYKS:ssä aikuispotilaat ensisijaisesti puudutetaan. Minulla ei siis enää ole mitään esitukimusta, vaan nyt vaan suoraan leikkaukseen. Jännittää!

Ei mua ole kiusattu karsastuksen takia. Kukaan ei ole ikinä sanonut karsastuksestani mitään, eivät edes vanhempani vaikka varmasti ovat huomanneet, että taas karsastan. Vanhemmillekin kerroin leikkauksesta vasta edellisenä iltana ja kovasti ihmettelivät, miksi menen leikkaukseen, vaikka eihän silmäni heidän mukaansa edes karsasta kuin vain joskus! Nyt tosin kerroin jo eilen vanhemmille tulevasta leikkauksesta, kun itse siitä kysyivät. Usein tuntuu kuitenkin, että ihmiset tuijottaa mun silmiä. Voi olla, että kuvittelen, mutta en kyllä hirveästi ihmisiä silmiin katso just karsastuksen takia. Varsinkin viime keväänä ja kesänä ennen leikkausta oli ahdistavaa, kun en kehdannut katsoa ihmisiä silmiin, mutta piti olla töissä ja opiskella ja muuta. Leikkauksen jälkeen olen vähän enemmän ihmisiä silmiin katsonut, koska karsastus ei ole enää niin paha koko ajan. Toivoin, ettei kukaan olisi kuitenkaan töissäkäämn karsastustani huomannut, mutta sitten kun kerroin työkaverille, että olin karsastusleikkauksesta (työkaveri siis suoraan kysyi, miksi olin sairaslomalla, muuten en olisi kertonut), työkaveri myönsi huomanneensa karsastukseni ja myös sen kuinka vältän katsekontaktia. Olen myös aika ujo, joten voi olla jotkut ihmiset laittavat sen ujouden piikkiin, että välttelen katsetta, mutta onhan se myös epäkohteliasta. Olisi niin ihana katsoa ihmisiä reilusti silmiin pelkäämättä, että silmät on päässä miten sattuu.

Valokuviakaan en viitsi itsestäni enää ottaa, koska parissa kuvassa karsastus on näkynyt tosi pahasti ja masentaa. Lääkärille sanoin, että näen ihan selvästi karsastuksen, kun katson peilistä ja myös valokuvissa näkyy. Lääkäri kysyi, että oonko ottanut kuvia leikkauksen jälkeen ja piti myöntää, etten mä ota enää kuvia itsestäni. Ja näenhän mä sen myös siitä, että joskus ihmiset tuijottaa mun naamaa. Silmistä sen on pakko johtua, koska muuten on ihan nätit kasvot ja silmätkin olisivat isot ja kauniit, jos ei vaan karsastaisi. Nyt ne on isot ja kamalat!

Pitää toivoa, että leikkaus onnistuu. Se toinen lääkäri kyllä kuulosti siltä, että leikkauksen pitäisi nyt onnistua, mutta eihän näistä koskaan tiedä. Nyt tuntuu siltä, että oikean silmän ulospäin karsastuskin olisi vähän lievittynyt, mutta karsastaa siis vielä ylös, mikä saa silmän näyttämään oudolta. Mutta lääkärikin sanoi, että leikkauksesta on niin vähän aikaa vielä (3 kk), että vielä voi tulla jotain muutoksia, joten siksin leikataan vasta tammikuussa. Mutta tuo ylöspäinkarsastus ei siis kuitenkaan tuosta miksikään muutu ilman leikkausta. Nyt on kyllä toiveikas olo leikkauksen suhteen. Jännittää sillä tavalla mukavasti ja ihanaa kun ei tarvi olla puolta vuotta leikkausjonossa ensin. Toivottavasti ensi vuonna silmäni olisivat suorassa tai ainakin lähes suorassa!

Tyttö82 kirjoitti:

Mursin eilen sormeni, joten nyt on käytössä tälläinen 1-sormijärjestelmä ja vähän huono kirjoittaa, mutta vastaan silti. Olen kirjoittanut paljon tuonne edemmäs samoja juttuja, mutta mitä siitä.

Muilla suvussa ei ole karsastusta. Olen ainoa, joten en tiedä onko se perinnöllinen vika. Toisaalta olen myös suvun ainoa keliaakikko ja se nyt on ainakin perinnöllinen sairaus.

Mun näkökyky on vasemmassa silmässä -6.25 ja oikeassa -6 muistaakseni ja käytän laseja, vaikka toisaalra käytän paljon piilareita ja pilaan varmaan silmäni niillä lopullisesti.

Silmäni on siis leikattu ekan kerran -88, jolloin oli sisäänpäinkarsastus, joka sitten kääntyi ulospäin aluksi piilokarsastuksena ja rupesi kunnolla vaivaamaan pari vuotta sitten. Kummatkin silmät karsastaa, mutta oikea enemmän. Silmäni leikattiin uudestaan viime heinäkuussa, mutta leikkaus ei tuntunut vaikuttavan oikeaan silmään ollenkaan, mutta vähän kuitenkin vasempaan. Myös multa puuttuu stereonäkö ja riippuu ihan siitä kummalla silmällä katson, että kumpi karsastaa. Onnekseni käytän lähinnä oikeaa silmää ja silloin silmäni ovat lähes suorassa. Lääkärin mukaan kukaan ei edes huomaa, että karsastan ja lääkärin mielestä silmät on nyt ihan hyvät. Mutta en mä nyt ihan kaikkea usko mitä lääkärit sanoo.

Karsastus on minulle onneksi vain kosmeettinen haitta mutta suuri sellainen. Mulla ei siis ole kaksoiskuvia tai lukiessa rivit ei hyppele ym.

Menin YTHS:n silmälääkärille viime syksynä optikon suosittelemana, kun halusin uuden silmälasireseptin. Optikon mielestä olisi hyvä tutkituttaa silmät, kun olen vielä niin nuorikin. Samalla tuli sitten puhe karsastuksesta. Silmäläääri sanoi, että kosmeettinen syy on tarpeeksi hyvä syy leikkaukseen ja lupasi tehdä lähetteen TYKS:n karsastuspolille. Sitä ennen varasin vielä uuden ajan YTHS:lle, lääkäri tilasi OYS:sta mun vanhat sairaskertomukset ja tutki silmät perusteellisesti, jotta tulisi hyvä lähete. Sain TYKS:iin ajan maaliskuulle leikkausarvioon ja pääsin leikkausjonoon. Esitutkimukseen pääsin 14.7. ja leikkaukseen 25.7. Lopputarkastus oli 25.8., jolloin kysyin uudesta leikkauksesta. Lääkäri ei vielä silloin voinut luvata mitään, koska silmätilanteeni on aika omgelmallinen ja oikeaa silmää oli leikattu niin paljon, mutta sain ajan 27.10 ja eilen siis sain taas kahden eri lääkärin pähkäilyn jälkeen uuden leikkausajan tammikuun alkupuolelle. Pikkusen ihmetytti, että minne oli kadonnut se pitkä leikkausjono, joka vielä viime keväänä oli. Nyt leikkausaikoja olisi ollut vielä tällekin vuodelle vapaana. Nukutuksenkin taas sain, kun muistin siitä kysyä, vaikka lääkäri oli kuulemma suunitellut leikkauksen puudutuksessa tehtäväksi ja muutenkin TYKS:ssä aikuispotilaat ensisijaisesti puudutetaan. Minulla ei siis enää ole mitään esitukimusta, vaan nyt vaan suoraan leikkaukseen. Jännittää!

Ei mua ole kiusattu karsastuksen takia. Kukaan ei ole ikinä sanonut karsastuksestani mitään, eivät edes vanhempani vaikka varmasti ovat huomanneet, että taas karsastan. Vanhemmillekin kerroin leikkauksesta vasta edellisenä iltana ja kovasti ihmettelivät, miksi menen leikkaukseen, vaikka eihän silmäni heidän mukaansa edes karsasta kuin vain joskus! Nyt tosin kerroin jo eilen vanhemmille tulevasta leikkauksesta, kun itse siitä kysyivät. Usein tuntuu kuitenkin, että ihmiset tuijottaa mun silmiä. Voi olla, että kuvittelen, mutta en kyllä hirveästi ihmisiä silmiin katso just karsastuksen takia. Varsinkin viime keväänä ja kesänä ennen leikkausta oli ahdistavaa, kun en kehdannut katsoa ihmisiä silmiin, mutta piti olla töissä ja opiskella ja muuta. Leikkauksen jälkeen olen vähän enemmän ihmisiä silmiin katsonut, koska karsastus ei ole enää niin paha koko ajan. Toivoin, ettei kukaan olisi kuitenkaan töissäkäämn karsastustani huomannut, mutta sitten kun kerroin työkaverille, että olin karsastusleikkauksesta (työkaveri siis suoraan kysyi, miksi olin sairaslomalla, muuten en olisi kertonut), työkaveri myönsi huomanneensa karsastukseni ja myös sen kuinka vältän katsekontaktia. Olen myös aika ujo, joten voi olla jotkut ihmiset laittavat sen ujouden piikkiin, että välttelen katsetta, mutta onhan se myös epäkohteliasta. Olisi niin ihana katsoa ihmisiä reilusti silmiin pelkäämättä, että silmät on päässä miten sattuu.

Valokuviakaan en viitsi itsestäni enää ottaa, koska parissa kuvassa karsastus on näkynyt tosi pahasti ja masentaa. Lääkärille sanoin, että näen ihan selvästi karsastuksen, kun katson peilistä ja myös valokuvissa näkyy. Lääkäri kysyi, että oonko ottanut kuvia leikkauksen jälkeen ja piti myöntää, etten mä ota enää kuvia itsestäni. Ja näenhän mä sen myös siitä, että joskus ihmiset tuijottaa mun naamaa. Silmistä sen on pakko johtua, koska muuten on ihan nätit kasvot ja silmätkin olisivat isot ja kauniit, jos ei vaan karsastaisi. Nyt ne on isot ja kamalat!

Pitää toivoa, että leikkaus onnistuu. Se toinen lääkäri kyllä kuulosti siltä, että leikkauksen pitäisi nyt onnistua, mutta eihän näistä koskaan tiedä. Nyt tuntuu siltä, että oikean silmän ulospäin karsastuskin olisi vähän lievittynyt, mutta karsastaa siis vielä ylös, mikä saa silmän näyttämään oudolta. Mutta lääkärikin sanoi, että leikkauksesta on niin vähän aikaa vielä (3 kk), että vielä voi tulla jotain muutoksia, joten siksin leikataan vasta tammikuussa. Mutta tuo ylöspäinkarsastus ei siis kuitenkaan tuosta miksikään muutu ilman leikkausta. Nyt on kyllä toiveikas olo leikkauksen suhteen. Jännittää sillä tavalla mukavasti ja ihanaa kun ei tarvi olla puolta vuotta leikkausjonossa ensin. Toivottavasti ensi vuonna silmäni olisivat suorassa tai ainakin lähes suorassa!

Lue lisää

heipsanshaa,

en jaksanut kokonaan lukea pitkiä viestejä (juuri nyt) mutta olin kyl lukenut niit tyttö82:n kirjoituksia tuolta aiemmin. anyways, mä oon kans menossa karstustutkimuksiin ja oon onnellinen jos saisin edes toisella silmällä katsottaessa suoran katseen. Pitkään olikin niin, oikealla katsoessa katse oli lähes suora,(paitsi väsyneenä) ja vasemmalla katsoessa taas oikea karsasti selvästi. Käytän pääasiassa oikeaa silmää, joten ongelma oli siedettävissä. Nyt kuitenkin vasemmankin kulma on suurentunut, eli molemmilla silmillä karsastan. plaah.

Oispa hurjan tuntusta jos leikkaus korjaisikin yli tai jotenkin noin niinkun sinulla ed. kirjoittaneella, että pitäisi uusia leikkaus heti saman tien. mut ne leikkais siis sitä toista silmää, vai tajusinkohan väärin nyt hyppiessäni..No kyllä ne lääkärit varmasti tietävät mitä tekevät eikä lähde kokeilemaan mitä vaan.

No mut, en ees itse tiedä, kumpi silmä tullaan leikkaamaan, kai vasen, vaikka karsastaakin vähemmän, en tiedä..oikea on se johon särkee..

Mutta niin,tyttö82, kun kerta käytät piilareita, niin eikö ne sulla pahenna karsastusta? Mulla ainakin teki niin, ja tuntuu että silmälasitkin, mitä vahvemmat linssit saan. Ja näkö huononee jatkuvasti....

Ja niin, kyllä mäkin oon saanut sen käsityksen, että kosmeettinen syy on ihan tarpeeksi hyvä leikkaukseen. Mut nyt passitettiin leikkaukseen särkyjen takia.

Voin kertoa täällä lisää kun tutkimukset etenee ja leikkaus lähenee. tsemppiä kaikille =) =)

laa kirjoitti:

heipsanshaa,

en jaksanut kokonaan lukea pitkiä viestejä (juuri nyt) mutta olin kyl lukenut niit tyttö82:n kirjoituksia tuolta aiemmin. anyways, mä oon kans menossa karstustutkimuksiin ja oon onnellinen jos saisin edes toisella silmällä katsottaessa suoran katseen. Pitkään olikin niin, oikealla katsoessa katse oli lähes suora,(paitsi väsyneenä) ja vasemmalla katsoessa taas oikea karsasti selvästi. Käytän pääasiassa oikeaa silmää, joten ongelma oli siedettävissä. Nyt kuitenkin vasemmankin kulma on suurentunut, eli molemmilla silmillä karsastan. plaah.

Oispa hurjan tuntusta jos leikkaus korjaisikin yli tai jotenkin noin niinkun sinulla ed. kirjoittaneella, että pitäisi uusia leikkaus heti saman tien. mut ne leikkais siis sitä toista silmää, vai tajusinkohan väärin nyt hyppiessäni..No kyllä ne lääkärit varmasti tietävät mitä tekevät eikä lähde kokeilemaan mitä vaan.

No mut, en ees itse tiedä, kumpi silmä tullaan leikkaamaan, kai vasen, vaikka karsastaakin vähemmän, en tiedä..oikea on se johon särkee..

Mutta niin,tyttö82, kun kerta käytät piilareita, niin eikö ne sulla pahenna karsastusta? Mulla ainakin teki niin, ja tuntuu että silmälasitkin, mitä vahvemmat linssit saan. Ja näkö huononee jatkuvasti....

Ja niin, kyllä mäkin oon saanut sen käsityksen, että kosmeettinen syy on ihan tarpeeksi hyvä leikkaukseen. Mut nyt passitettiin leikkaukseen särkyjen takia.

Voin kertoa täällä lisää kun tutkimukset etenee ja leikkaus lähenee. tsemppiä kaikille =) =)

Lue lisää

En taida osata kertoa asioista lyhyesti, vaan rupean aina jaarittelemaan liian pitkästi. Karsastus on nyt valitettavasti minulle edelleen niin ajankohtainen asia, että jotenkin intoudun kirjoittamaan. Ei ole mikään ihme, jos ei jaksa lukea!

Minulla on siis aika lailla sama juttu kuin sinulla, että oikealla katsottaessa silmät ovat lähes suorassa ja lääkärin mukaan kukaan ei edes huomaa, että karsastan, mutta vasemmalla katsottaessa oikea karsastaa paljon.

Niin, siis minulla oli niin, että lääkäri YTHS:llä sekä TYKS:ssä leikkausarvion tehnyt lääkäri oli sitä mieltä, että vasen silmä voitaisiin leikata, koska oikea oli jo leikattu kertaalleen. Esitutkimuksessa lääkäri oli myös aluksi leikkaamassa vasenta silmää, mutta sitten kysyin eikö voisi leikata myös oikean silmän, siis molemmat, ja jostain syystä lääkäri vaihtoikin sitten silmää ja leikkasi oikean. No, koska leikkaus ei sitten oikeastaan vaikuttanut kuin vasempaan silmään (ehkä ihan pikkusen oikeaankin, en ole varma kuvittelenko vaan, mutta joka tapauksessa oikea on kamala edelleen), niin ajattelin itse, että voitaisiin leikata vasen silmä, jos se sitten vaikuttaisi oikeaankin. Lääkäri sitä kai mietti, mutta koska mulla ei ole stereonäköä, niin ei voi tietää vaikuttaako vasemman silmän leikaaminen oikeaan. Lääkäri sitten mietti sellaista isoa operaatiotakin, jossa siirretään reidestä lihasta simään, mutta oon kai siihen liian nuori lääkärin mukaan ja muutenkin hirvittää kyllä sellainen. Lääkäri sanoi, ettei hän voi tehdä tälläistä leikauspäätöstä yksin, joten se toinenkin lääkäri tuli katsomaan ja oli heti sitä mieltä, että leikataan vielä oikeaa silmää (siis sitä näköjään voi leikata vielä kolmannenkin kerran!), mutta nyt siis ylhäältä, koska silmäni karsastaa myös ylöspäin. Sen pitäisi kuulemma auttaa paljon, jos nyt vaan leikkaus onnistuu niin kuin on suunniteltu. Vasenta silmää ei ole siis koskaan leikattu eikä leikata, vaikka senkin leikkaamista harkittiin. Ja hyvä niin, koska vasen silmä on niin hyvässä kunnossa nyt, että pelotti, että menee leikkaamisella vain huonommaksi.

Mutta ei minua nyt yhtään masenna tämä tilanne enää. Viime keväänä ja kesänä ahdisti, kun piti odottaa leikkausta niin pitkään ja leikkauksen jälkeen masensi, mutta nyt mieli on tosi hyvä ja toiveikas. Oli ihanaa, että myös toinen lääkäri katsoi silmiäni ja hän tuntui tietävänkin pikkusen enemmän kuin lääkärini. Ainakin tiesi heti, että mitä leikataan ja minkä verran. Ja kun vielä leikkauspäivänkin eikä siitä mukutuksestakaan tarvitse hermoilla, niin kyllä tuntuu hyvältä.

Joo, optikko sanoi, että mitä vahvemmat linnsit, sitä enemmän se karsastusta pahentaa. Kurjaa! Mulla on sama juttu, että näkö huononee jatkuvasti. Välillä oon ihan tosissaan pelännyt, että sokeudun joskus lopullisesti. Niistä piilareista en tiedä, mutta voi olla, että pahentaa karsastusta. Harmi, kun en kysynyt silmälääkäriltä asiasta. Pitää kysyä joskus. Ainakin työkaveri sanoi, että ei karsastukseni paljon näy enää, varsinkin silloin jos käytän silmälaseja, joten oot varmaan oikeassa. Mutta oon vaan nätimpi ilman laseja, joten tahtoisin voida käyttää piilareita.

Olisi kyllä mukava jos kirjoittelisit ja kertoisit jatkossa omista tutkimuksista ja leikauksesta. Tai siis kaikki voi kirjoittaa! Tämä aihe nyt kiinnostaa mua aika lailla ja mielellään lukisin myös muiden kokemuksista ja kerron omistani.

Tyttö82 kirjoitti:

En taida osata kertoa asioista lyhyesti, vaan rupean aina jaarittelemaan liian pitkästi. Karsastus on nyt valitettavasti minulle edelleen niin ajankohtainen asia, että jotenkin intoudun kirjoittamaan. Ei ole mikään ihme, jos ei jaksa lukea!

Minulla on siis aika lailla sama juttu kuin sinulla, että oikealla katsottaessa silmät ovat lähes suorassa ja lääkärin mukaan kukaan ei edes huomaa, että karsastan, mutta vasemmalla katsottaessa oikea karsastaa paljon.

Niin, siis minulla oli niin, että lääkäri YTHS:llä sekä TYKS:ssä leikkausarvion tehnyt lääkäri oli sitä mieltä, että vasen silmä voitaisiin leikata, koska oikea oli jo leikattu kertaalleen. Esitutkimuksessa lääkäri oli myös aluksi leikkaamassa vasenta silmää, mutta sitten kysyin eikö voisi leikata myös oikean silmän, siis molemmat, ja jostain syystä lääkäri vaihtoikin sitten silmää ja leikkasi oikean. No, koska leikkaus ei sitten oikeastaan vaikuttanut kuin vasempaan silmään (ehkä ihan pikkusen oikeaankin, en ole varma kuvittelenko vaan, mutta joka tapauksessa oikea on kamala edelleen), niin ajattelin itse, että voitaisiin leikata vasen silmä, jos se sitten vaikuttaisi oikeaankin. Lääkäri sitä kai mietti, mutta koska mulla ei ole stereonäköä, niin ei voi tietää vaikuttaako vasemman silmän leikaaminen oikeaan. Lääkäri sitten mietti sellaista isoa operaatiotakin, jossa siirretään reidestä lihasta simään, mutta oon kai siihen liian nuori lääkärin mukaan ja muutenkin hirvittää kyllä sellainen. Lääkäri sanoi, ettei hän voi tehdä tälläistä leikauspäätöstä yksin, joten se toinenkin lääkäri tuli katsomaan ja oli heti sitä mieltä, että leikataan vielä oikeaa silmää (siis sitä näköjään voi leikata vielä kolmannenkin kerran!), mutta nyt siis ylhäältä, koska silmäni karsastaa myös ylöspäin. Sen pitäisi kuulemma auttaa paljon, jos nyt vaan leikkaus onnistuu niin kuin on suunniteltu. Vasenta silmää ei ole siis koskaan leikattu eikä leikata, vaikka senkin leikkaamista harkittiin. Ja hyvä niin, koska vasen silmä on niin hyvässä kunnossa nyt, että pelotti, että menee leikkaamisella vain huonommaksi.

Mutta ei minua nyt yhtään masenna tämä tilanne enää. Viime keväänä ja kesänä ahdisti, kun piti odottaa leikkausta niin pitkään ja leikkauksen jälkeen masensi, mutta nyt mieli on tosi hyvä ja toiveikas. Oli ihanaa, että myös toinen lääkäri katsoi silmiäni ja hän tuntui tietävänkin pikkusen enemmän kuin lääkärini. Ainakin tiesi heti, että mitä leikataan ja minkä verran. Ja kun vielä leikkauspäivänkin eikä siitä mukutuksestakaan tarvitse hermoilla, niin kyllä tuntuu hyvältä.

Joo, optikko sanoi, että mitä vahvemmat linnsit, sitä enemmän se karsastusta pahentaa. Kurjaa! Mulla on sama juttu, että näkö huononee jatkuvasti. Välillä oon ihan tosissaan pelännyt, että sokeudun joskus lopullisesti. Niistä piilareista en tiedä, mutta voi olla, että pahentaa karsastusta. Harmi, kun en kysynyt silmälääkäriltä asiasta. Pitää kysyä joskus. Ainakin työkaveri sanoi, että ei karsastukseni paljon näy enää, varsinkin silloin jos käytän silmälaseja, joten oot varmaan oikeassa. Mutta oon vaan nätimpi ilman laseja, joten tahtoisin voida käyttää piilareita.

Olisi kyllä mukava jos kirjoittelisit ja kertoisit jatkossa omista tutkimuksista ja leikauksesta. Tai siis kaikki voi kirjoittaa! Tämä aihe nyt kiinnostaa mua aika lailla ja mielellään lukisin myös muiden kokemuksista ja kerron omistani.

Lue lisää

HYVÄ vaan että kirjoitat pitkästi niin saa kuulla kunnolla toisenkin kokemuksista! Ootan kyllä tuota sairaalaan pääsyä, niin voi kysellä silmän mekaniikasta, että miksi silmälasit näin vaikuttaa ja miksi piilolasit noin jne. Ja muutenkin olen vielä aika pihalla siitä, mitä mulle tullaan tekemään, joten alan olemaan jo aika kärsimätön!
Hieno juttu että pystyt ottamaan rennommin nyt, ehkä itsekin sitten kun saa kuulla aikataulun ja suunnitelmat (ellei sieltä tuu sitten jotain ihan muuta kun toivon :O )

laa kirjoitti:

HYVÄ vaan että kirjoitat pitkästi niin saa kuulla kunnolla toisenkin kokemuksista! Ootan kyllä tuota sairaalaan pääsyä, niin voi kysellä silmän mekaniikasta, että miksi silmälasit näin vaikuttaa ja miksi piilolasit noin jne. Ja muutenkin olen vielä aika pihalla siitä, mitä mulle tullaan tekemään, joten alan olemaan jo aika kärsimätön!
Hieno juttu että pystyt ottamaan rennommin nyt, ehkä itsekin sitten kun saa kuulla aikataulun ja suunnitelmat (ellei sieltä tuu sitten jotain ihan muuta kun toivon :O )

Lue lisää

vaivaamaan nuo piilarit, siis että pahentaako ne karsastusta. Mulla ei kyllä tietääkseni ole silmälaseissakaan mitään lisäjuttuja, jotka korjaisivat kaarsastusta. Kuulemma laseillakin voi pikkusen korjata. Mutta jos nyt olet menossa silmälääkäriin, niin voisitko mahdollisesti kysyä, kuinka piilarit karsastukseen vaikuttaa? Itse kun pääsen taas lääkärin juttusille vasta leikkauksen jälkeen lopputarkastuksessa varmaan joskus helmikuussa. Toisaalta en kyllä tahtois piilareista luopuakaan ja näitä näköä parantavia laserleikkauksia voi olla vähän vaikea tehdä, jos pahasti karsastaa, en tiedä.

Tyttö82 kirjoitti:

vaivaamaan nuo piilarit, siis että pahentaako ne karsastusta. Mulla ei kyllä tietääkseni ole silmälaseissakaan mitään lisäjuttuja, jotka korjaisivat kaarsastusta. Kuulemma laseillakin voi pikkusen korjata. Mutta jos nyt olet menossa silmälääkäriin, niin voisitko mahdollisesti kysyä, kuinka piilarit karsastukseen vaikuttaa? Itse kun pääsen taas lääkärin juttusille vasta leikkauksen jälkeen lopputarkastuksessa varmaan joskus helmikuussa. Toisaalta en kyllä tahtois piilareista luopuakaan ja näitä näköä parantavia laserleikkauksia voi olla vähän vaikea tehdä, jos pahasti karsastaa, en tiedä.

Lue lisää

hmmm...voiko tavallisilla laseilla jotenkin korjata? ne on kai ne prismalasit. Mutta silloin kun käytin piilareita, oli mennyt ehkä kuukausi käytöstä vasta kun huomasin että tosiaan karsastus näkyy, kuitenkin siis juuri silloin kun ne oli päässä, eli ilman linssejä tai paljain silmin ilman laseja silmät siis ok. Neuvoisin sua pitämään niitä piilareita mahdollisimman harvoin, sellasissa erityistilanteissa vaan, kun rillit todella todella häiritsee. Mä en pysty edes silloin :(

laa kirjoitti:

hmmm...voiko tavallisilla laseilla jotenkin korjata? ne on kai ne prismalasit. Mutta silloin kun käytin piilareita, oli mennyt ehkä kuukausi käytöstä vasta kun huomasin että tosiaan karsastus näkyy, kuitenkin siis juuri silloin kun ne oli päässä, eli ilman linssejä tai paljain silmin ilman laseja silmät siis ok. Neuvoisin sua pitämään niitä piilareita mahdollisimman harvoin, sellasissa erityistilanteissa vaan, kun rillit todella todella häiritsee. Mä en pysty edes silloin :(

Lue lisää

Lähinnä mua tämä karsastus haittaa niin, että käytän mielelläni loppuikäni silmälaseja ja olen huononäköinen, jos vain pääsen karsastuksesta eroon. Silmissäni on optikon mukaan jo liiasta piilareiden käytöstä johtuvia muutoksia, joten olisi syytäkin vähentää. Huono näkö ja lasit on kuitenkin aika pikkuinen murhe karsastukseen verrattuna! Sitä paitsi ostin viime syksynä tosi kivat uudet kehyksetkin ja oon ne päässä ihan nätti!

Tyttö82 kirjoitti:

Lähinnä mua tämä karsastus haittaa niin, että käytän mielelläni loppuikäni silmälaseja ja olen huononäköinen, jos vain pääsen karsastuksesta eroon. Silmissäni on optikon mukaan jo liiasta piilareiden käytöstä johtuvia muutoksia, joten olisi syytäkin vähentää. Huono näkö ja lasit on kuitenkin aika pikkuinen murhe karsastukseen verrattuna! Sitä paitsi ostin viime syksynä tosi kivat uudet kehyksetkin ja oon ne päässä ihan nätti!

Lue lisää

Hittolainen muakin alkoi nyt kiinnostaa toi onko silmät enemmän kierossa lasien kanssa? Ainakin simmulääkäri sanoi, että silmät tottuu laseihin niin ilman niitä silmät saattaa olla enemmän killissä. En ole käyttänyt silmälaseja moneen vuoteen vasta noin 3 kk sitten ostin nämä uudet lasit päänsäryn takia. Ootko Tyttö82 ajatellut jotain Lasik tmv. leikkausta, jolla näkö paranis? vai saakohan sitä tehdä karsastusleikkauksen takia. Mä en edes oo ajatellut pitää piilareita, vaikka näytänkin kauniimmalta ilman laseja. Mulla on kuitenkin parempi näkö kuin sulla joten pärjään ilman laseja ihan hyvin, mutta sitten toi päänsärky iskee silmien eri parisuuden takia. Himassa ja esim. nyt en pidä laseja juurikaan. Toisaalta ulkona ja töissä on jotenkin helpompi katsoa lasien kanssa ihmisiä silmiin, luulen ettei karsastus näy niin paljon, mutta apua jos näkyykin vielä enemmän:) Kaverit ei vaan oo koskaan oikein maininnut karsastuksesta, enkä ite jaksa aiheesta jauhaa, koulussa kyllä on huomauteltu. Mä otin ton heijastukseneston linsseihin. Nyt tuli vaan mieleen, että oisko pitänyt jättää ottamatta. Katoskun karsastus valossa näkyis huonommin, jos linssit heijastais valon:) Mulla ei ole prismankorjausta, oiskohan hyvä idis ottaa seuraviin linsseihin, no näihin uusiin ei simmulääkäri nähnyt aihetta lisätä sitä ominaisuutta. Itse en mistään prismankorjauksesta edes tajunnut kysyä, kun en tiennyt että semmoinen on olemassa. Vasta täältä keskustelupalstoilta olen asiasta lukenut. Mulla ainoa ongelma laseissa on just paksuus ero, kun toi toinen silmä on plussa ja toinen miinus, niin välillä kuva ei oo kauhean terävä, kun lasit on pikkasen vinossa. Ostan ens kerralla vähän vahvemmat kehykset, niin pysyy päässä paremmin. Jännä muuten, että sulla Tyttö82 on noinkin samanvahvuiset silmät. Muistan lukeneeni jostain, että justiinsa karsastajilla on tämä silmien eriparisuus ongelma.

Killisilmukka kirjoitti:

Hittolainen muakin alkoi nyt kiinnostaa toi onko silmät enemmän kierossa lasien kanssa? Ainakin simmulääkäri sanoi, että silmät tottuu laseihin niin ilman niitä silmät saattaa olla enemmän killissä. En ole käyttänyt silmälaseja moneen vuoteen vasta noin 3 kk sitten ostin nämä uudet lasit päänsäryn takia. Ootko Tyttö82 ajatellut jotain Lasik tmv. leikkausta, jolla näkö paranis? vai saakohan sitä tehdä karsastusleikkauksen takia. Mä en edes oo ajatellut pitää piilareita, vaikka näytänkin kauniimmalta ilman laseja. Mulla on kuitenkin parempi näkö kuin sulla joten pärjään ilman laseja ihan hyvin, mutta sitten toi päänsärky iskee silmien eri parisuuden takia. Himassa ja esim. nyt en pidä laseja juurikaan. Toisaalta ulkona ja töissä on jotenkin helpompi katsoa lasien kanssa ihmisiä silmiin, luulen ettei karsastus näy niin paljon, mutta apua jos näkyykin vielä enemmän:) Kaverit ei vaan oo koskaan oikein maininnut karsastuksesta, enkä ite jaksa aiheesta jauhaa, koulussa kyllä on huomauteltu. Mä otin ton heijastukseneston linsseihin. Nyt tuli vaan mieleen, että oisko pitänyt jättää ottamatta. Katoskun karsastus valossa näkyis huonommin, jos linssit heijastais valon:) Mulla ei ole prismankorjausta, oiskohan hyvä idis ottaa seuraviin linsseihin, no näihin uusiin ei simmulääkäri nähnyt aihetta lisätä sitä ominaisuutta. Itse en mistään prismankorjauksesta edes tajunnut kysyä, kun en tiennyt että semmoinen on olemassa. Vasta täältä keskustelupalstoilta olen asiasta lukenut. Mulla ainoa ongelma laseissa on just paksuus ero, kun toi toinen silmä on plussa ja toinen miinus, niin välillä kuva ei oo kauhean terävä, kun lasit on pikkasen vinossa. Ostan ens kerralla vähän vahvemmat kehykset, niin pysyy päässä paremmin. Jännä muuten, että sulla Tyttö82 on noinkin samanvahvuiset silmät. Muistan lukeneeni jostain, että justiinsa karsastajilla on tämä silmien eriparisuus ongelma.

Lue lisää

Musta tuntuu, että mun silmät karsastaisi eniten silloin kun ei oo laseja eikä piilareita, vaan olen puolisokea. Tuntuu, että silloin lähtee tuo vasenkin silmä vähän vaeltamaan, vaikka muuten pysyy aika kivasti lähes suorassa.

Kyllähän olen niitä laserleikkauksia miettinyt jo useita vuosia. Olisi varmaan pitänyt mennä sinne pari vuotta sitten, kun karsastus ei pahemmin vaivannut. En tiedä kuinka karsastus ja karsastusleikkaukset vaikuttaa laserleikkauksiin, mutta varmaan joskus ehkä menen sellaiseen jos vain onnistuu. Isä on luvannut mulle sellaisen maksaa, jos tahdon. Aika suuri ongelma on kuitenkin myös se, että pelottaa aika tavalla, kun se tehdään ihan valveilla ollessa. Karsastusleikkauksenkin halusin ehdottomasti nukutuksessa, vaikka TYKS:ssä tavallisessa aikuiset puudutetaan.

Joo, olen itsekin lukenut, että karsastajilla silmien eriparisuus on usein ongelma ja just se, että karsastavassa silmässä on huono näkökyky. Mulla on itse asiassa ollut koko ajan laseissa samat voimakkuudet kummassakin silmässä ja vasta nyt kun vuosi sitten hankin uudet lasit, niin tuli tuo pikkuinen ero vasemman ja oikean välille.

Tällä palstalla sitä huomaa, että muutkin kärsii samasta ongelmasta kuin minä, vaikka kaupungilla liikkuessa tuntuu, että kaikilla muilla on silmät suorassa. Vaikka onhan niitä ihmisillä kaikenlaisia ongelmia, joillakin näkyviä ja toisillä näkymättömämpiä. En mä jaksa aina ajatella, että pitäisi olla tyytyväinen kun asiat on näinkin hyvin kuin ne nyt on, että näen ja kuulen ja oon muutenkin terve ja että jollain ihmisillä asiat on paljon huonommin kuin mulla. Ehkä joku ajattelee, että mulla on pienet murheet, kun murehdin vaan näitä mun silmiä (kyllähän mulla oikeasti paljon muitakin murheita on, mutta ne ei kuulu tälle palstalle), mutta kyllä tämä silmäasia on mulle aika iso juttu.

Sun silmiä onkin sitten leikattu aika tavalla jo. Oletko ajatellu vielä uutta leikkausta? Onko sulla karsastuksesta muuta haittaa, kun kosmeettista? Mulla ei ole esim. kaksoiskuvia tai muutakaan, joten pitäisi kai siitä olla iloinen ja kai mä olenkin. En mä tiedä, miltä tuntuu, jos on karsastuksen takia näkemisongelmia, koska ei mulla varmaan koskaan ole ollut. Vaikka voiko niitä kaksoiskuvia edes tulla, jos ei ole stereonäköä? Lääkäri varoitti mua kaksoiskuvista, mutta kai siihen stereonäkö tarvitaan ja stereonäköä en kuulemma tule koskaan saamaan. Samasta syystä varmaan johtuu myös se, etten ole koskaan saanut silmiini muuta hoitoa kuin leikkaushoitoa, en prismalaseja, peittohoitoa, silmäjumppaa ym.

Mä mietin välillä, että missä kunnossa mun silmät nyt olisi, jos oltaisiinkin leikattu se vasen silmä, niin kuin alunperin piti. Olisiko mun silmät nyt suorassa? Mulla leikataan nyt oikea silmä kolmannen kerran. Sen jälkeen sitä ei varmaan enää voi leikatakaan, koska on jo leikattu niin paljon. Silmää leikattiin vuonna -88 kuulemma aika reilusti sekä sisä- että ulkosivulta ja nyt kesällä vielä yhtä lihasta ulkosivulta(ulkosuoran retropositio taisi olla toimenpiteen nimi). Seuraavaksi leikataan ylhäältä, jos jotain ymmärsin lääkäreiden keskinäisestä keskustelusta. Mulle varsinaisesti ei tainnu kumpikan sanoa leikkauksesta mitään. Vasenta ei ole leikattu kertaakaan. En usko, että lääkäri suostuu leikkaamaan mun silmiä enää, jos nyt seuraavan leikkauksenkin jälkeen karsastaa pahasti. Vielä voisi kokeilla vasenta silmää, mutta en usko, että lääkäri suostuu. Ei kai sitä kannata vielä edes miettiä, kun leikkauskin on vielä tekemättä. Voihan se onnistuakin. Lääkäri ainakin vaikutti siltä. että tämän leikkauksen pitäisi auttaa. Toivottavasti. Kai ne leikkaukset joskus onnistuu, ei kai niitä muuten tehtäisi. Yritän ajatella positiivisesti, vaikka onkin vähän vaikeeta välillä. Enkä jaksaisi odottaa ensi vuoteen.

Tyttö82 kirjoitti:

Tällä palstalla sitä huomaa, että muutkin kärsii samasta ongelmasta kuin minä, vaikka kaupungilla liikkuessa tuntuu, että kaikilla muilla on silmät suorassa. Vaikka onhan niitä ihmisillä kaikenlaisia ongelmia, joillakin näkyviä ja toisillä näkymättömämpiä. En mä jaksa aina ajatella, että pitäisi olla tyytyväinen kun asiat on näinkin hyvin kuin ne nyt on, että näen ja kuulen ja oon muutenkin terve ja että jollain ihmisillä asiat on paljon huonommin kuin mulla. Ehkä joku ajattelee, että mulla on pienet murheet, kun murehdin vaan näitä mun silmiä (kyllähän mulla oikeasti paljon muitakin murheita on, mutta ne ei kuulu tälle palstalle), mutta kyllä tämä silmäasia on mulle aika iso juttu.

Sun silmiä onkin sitten leikattu aika tavalla jo. Oletko ajatellu vielä uutta leikkausta? Onko sulla karsastuksesta muuta haittaa, kun kosmeettista? Mulla ei ole esim. kaksoiskuvia tai muutakaan, joten pitäisi kai siitä olla iloinen ja kai mä olenkin. En mä tiedä, miltä tuntuu, jos on karsastuksen takia näkemisongelmia, koska ei mulla varmaan koskaan ole ollut. Vaikka voiko niitä kaksoiskuvia edes tulla, jos ei ole stereonäköä? Lääkäri varoitti mua kaksoiskuvista, mutta kai siihen stereonäkö tarvitaan ja stereonäköä en kuulemma tule koskaan saamaan. Samasta syystä varmaan johtuu myös se, etten ole koskaan saanut silmiini muuta hoitoa kuin leikkaushoitoa, en prismalaseja, peittohoitoa, silmäjumppaa ym.

Mä mietin välillä, että missä kunnossa mun silmät nyt olisi, jos oltaisiinkin leikattu se vasen silmä, niin kuin alunperin piti. Olisiko mun silmät nyt suorassa? Mulla leikataan nyt oikea silmä kolmannen kerran. Sen jälkeen sitä ei varmaan enää voi leikatakaan, koska on jo leikattu niin paljon. Silmää leikattiin vuonna -88 kuulemma aika reilusti sekä sisä- että ulkosivulta ja nyt kesällä vielä yhtä lihasta ulkosivulta(ulkosuoran retropositio taisi olla toimenpiteen nimi). Seuraavaksi leikataan ylhäältä, jos jotain ymmärsin lääkäreiden keskinäisestä keskustelusta. Mulle varsinaisesti ei tainnu kumpikan sanoa leikkauksesta mitään. Vasenta ei ole leikattu kertaakaan. En usko, että lääkäri suostuu leikkaamaan mun silmiä enää, jos nyt seuraavan leikkauksenkin jälkeen karsastaa pahasti. Vielä voisi kokeilla vasenta silmää, mutta en usko, että lääkäri suostuu. Ei kai sitä kannata vielä edes miettiä, kun leikkauskin on vielä tekemättä. Voihan se onnistuakin. Lääkäri ainakin vaikutti siltä. että tämän leikkauksen pitäisi auttaa. Toivottavasti. Kai ne leikkaukset joskus onnistuu, ei kai niitä muuten tehtäisi. Yritän ajatella positiivisesti, vaikka onkin vähän vaikeeta välillä. Enkä jaksaisi odottaa ensi vuoteen.

Lue lisää

Edellisessä työpaikassani työkaverilla oli ulospäinkarsastus, sama vaiva ex-koulukaverilla. Ulospäinkarsastajia olen siis tuntenut, mutta sisäänpäinkarsastajia ei lähipiirissä ole (paitsi tätipuoli), enkä heitä ole pahemmin kohdannutkaan. Ainoastaan eräs lääkäri sisäänkarsasti ja kerran bussiin tuli tyttö, jolla oli simmut sisäänpäin. Tämä vaivahan on yleinen esim. Downin syndroomaa sairastavilla. Minusta ulospäinkarsastus ei näytä läheskään niin pahalta kuin sisäänpäinkarsastus. Olen tässä itsekkin miettinyt, jos leikkaukseen vielä joskus päädyn, niin pyytäisin lääkäriä kiristämään/löyhentämään lihaksia siten, että karsastus olisi enemmän ulospäin, fiksua? Mitä mieltä te olette, onko sisäänpäinkarsastus rumempi vaiva? Ainakin mielestäni sen huomaa herkemmin. Jostain muistan myös lukeneeni, että pääosalla karsastajista on vauvana sisäänkarsastus, mikä sitten leikkauksella on aiheutettu uloskarsatukseksi, vai? Hmm.. multa tosiaan puuttuu myös stereonäkö eli siis häh silloin prismankorjausta ei voi käyttää, miksi?

Killisilmukka kirjoitti:

Edellisessä työpaikassani työkaverilla oli ulospäinkarsastus, sama vaiva ex-koulukaverilla. Ulospäinkarsastajia olen siis tuntenut, mutta sisäänpäinkarsastajia ei lähipiirissä ole (paitsi tätipuoli), enkä heitä ole pahemmin kohdannutkaan. Ainoastaan eräs lääkäri sisäänkarsasti ja kerran bussiin tuli tyttö, jolla oli simmut sisäänpäin. Tämä vaivahan on yleinen esim. Downin syndroomaa sairastavilla. Minusta ulospäinkarsastus ei näytä läheskään niin pahalta kuin sisäänpäinkarsastus. Olen tässä itsekkin miettinyt, jos leikkaukseen vielä joskus päädyn, niin pyytäisin lääkäriä kiristämään/löyhentämään lihaksia siten, että karsastus olisi enemmän ulospäin, fiksua? Mitä mieltä te olette, onko sisäänpäinkarsastus rumempi vaiva? Ainakin mielestäni sen huomaa herkemmin. Jostain muistan myös lukeneeni, että pääosalla karsastajista on vauvana sisäänkarsastus, mikä sitten leikkauksella on aiheutettu uloskarsatukseksi, vai? Hmm.. multa tosiaan puuttuu myös stereonäkö eli siis häh silloin prismankorjausta ei voi käyttää, miksi?

Lue lisää

voiko prismakorjausta käyttää, jos ei ole stereonäköä. Ajattelin vaan, että ei voi, mutta en tiedä. Mulla ei ole mitään tietoa enkä tunne silmiä oikeastaan mitenkään. Olikin aika jännä, kun lääkäri rupesi mulle selittämään niistä silmän lihaksista viime kerralla. Aluksi se kysyi, että missä osastolla oon töissä ja kun vastasin, että sisätaudeilla se sanoi, että sitten varmaan tunnet silmän rakenteen. Piti myöntää, että en kyllä tiedä yhtään mitään. Harvemmin sitä sisätautiosastolla edes silmäasioihin törmää! Sitteb lääkäri ottikin sellainen ison muovisilmän ja selitti sen avulla jotain. Niin, siis tarkoitan, että en ole mikään asiantuntija ja ihan vaan ajattelin, että asia olisi niin, koska mä en tosiaan ole ikinä saanut silmiini muuta hoitoa kuin leikkaushoitoa. Joo, kyllä mullekin silloin leikkausarviokäynnillä karsastuspolilla laitettiin hetkeksi prisma vasempaan silmään, mutta ei se mitenkään vaikuttanut mihinkään.

Niin se varmaan on monesti, että lapsena on sisäänpäinkarsastus, joka sitten leikataan ja aikuisena tulee ulospäinkarsastus, mutta varmaan on erilaisiakin tapauksia. En osaa sanoa, mikä on rupempaa sisäänpäin- vai ulospäinkarsastus, koskaen oikeastaan koskaan ole nähnyt sisäänpäinkarsastusta kenelläkään. Musta on tosi outoa, että karsastus on mulla synnynnäinen vika ja on sairaskertomuksen mukaan todettu jo vauvana, mutta missään lapsuusajan valokuvissa mä en karsasta, vaikka isäkin oli siihen aikaan innokas valokuvaaja ja kuvia otettiin paljon. Että missä välissä mä sitten karsastin? Ainoastaan ekaluokan koulukuvassa karsastan pahasti sisäänpäin, sitten silmä leikattiin ja muissa kuvissa en karsasta yhtään, kunnes nyt taas aikuisena on rupennu näkymään kuvissa välillä ulospäinkarsastus, ei aina onneksi, mutta en siltikään enää ota valokuvia itsestäni.

Kai se usein on, että kun silmät karsastaa sisäänpäin, niin leikauksen jälkeen jossain vaiheessa karsastus kääntyy ulospäin, vaikka aluksi olisikin ollut suorassa. Näin muistelen. Eli jos silmäsi karsastavat nyt sisäänpäin (en muista mitä oot kirjoittanut), niin varmaan jossain vaiheessa kääntyy ulospäin, jos leikataan, joten ei varmaan tarvi erityisesti siihen pyrkiä. Mulla on nyt riskinä, että leikkauksen jälkeen rupeaa karsastamaan alaspäin, joten miltähän se sitten näyttää, jos niin käy. Ei varmaan kaunista sekään!

Tyttö82 kirjoitti:

voiko prismakorjausta käyttää, jos ei ole stereonäköä. Ajattelin vaan, että ei voi, mutta en tiedä. Mulla ei ole mitään tietoa enkä tunne silmiä oikeastaan mitenkään. Olikin aika jännä, kun lääkäri rupesi mulle selittämään niistä silmän lihaksista viime kerralla. Aluksi se kysyi, että missä osastolla oon töissä ja kun vastasin, että sisätaudeilla se sanoi, että sitten varmaan tunnet silmän rakenteen. Piti myöntää, että en kyllä tiedä yhtään mitään. Harvemmin sitä sisätautiosastolla edes silmäasioihin törmää! Sitteb lääkäri ottikin sellainen ison muovisilmän ja selitti sen avulla jotain. Niin, siis tarkoitan, että en ole mikään asiantuntija ja ihan vaan ajattelin, että asia olisi niin, koska mä en tosiaan ole ikinä saanut silmiini muuta hoitoa kuin leikkaushoitoa. Joo, kyllä mullekin silloin leikkausarviokäynnillä karsastuspolilla laitettiin hetkeksi prisma vasempaan silmään, mutta ei se mitenkään vaikuttanut mihinkään.

Niin se varmaan on monesti, että lapsena on sisäänpäinkarsastus, joka sitten leikataan ja aikuisena tulee ulospäinkarsastus, mutta varmaan on erilaisiakin tapauksia. En osaa sanoa, mikä on rupempaa sisäänpäin- vai ulospäinkarsastus, koskaen oikeastaan koskaan ole nähnyt sisäänpäinkarsastusta kenelläkään. Musta on tosi outoa, että karsastus on mulla synnynnäinen vika ja on sairaskertomuksen mukaan todettu jo vauvana, mutta missään lapsuusajan valokuvissa mä en karsasta, vaikka isäkin oli siihen aikaan innokas valokuvaaja ja kuvia otettiin paljon. Että missä välissä mä sitten karsastin? Ainoastaan ekaluokan koulukuvassa karsastan pahasti sisäänpäin, sitten silmä leikattiin ja muissa kuvissa en karsasta yhtään, kunnes nyt taas aikuisena on rupennu näkymään kuvissa välillä ulospäinkarsastus, ei aina onneksi, mutta en siltikään enää ota valokuvia itsestäni.

Kai se usein on, että kun silmät karsastaa sisäänpäin, niin leikauksen jälkeen jossain vaiheessa karsastus kääntyy ulospäin, vaikka aluksi olisikin ollut suorassa. Näin muistelen. Eli jos silmäsi karsastavat nyt sisäänpäin (en muista mitä oot kirjoittanut), niin varmaan jossain vaiheessa kääntyy ulospäin, jos leikataan, joten ei varmaan tarvi erityisesti siihen pyrkiä. Mulla on nyt riskinä, että leikkauksen jälkeen rupeaa karsastamaan alaspäin, joten miltähän se sitten näyttää, jos niin käy. Ei varmaan kaunista sekään!

Lue lisää

Oikeastaan halusin vaan kiittää sua kun oot viitsinyt kirjoittaa noin paljon asiasta, joka vaivaa monia. Vaikka itestä tuntuu välillä et on varmaan mailman ainut ihminen joka karsastaa. Itelleni on edelleen vaikeaa katsoa ihmisiä silmiin kun tuntuu että ne vaan tuijottaa :) no täytyypi toivoa että apua sais kun olen jonossa jo leikkaukseen..

pinjamaari kirjoitti:

Oikeastaan halusin vaan kiittää sua kun oot viitsinyt kirjoittaa noin paljon asiasta, joka vaivaa monia. Vaikka itestä tuntuu välillä et on varmaan mailman ainut ihminen joka karsastaa. Itelleni on edelleen vaikeaa katsoa ihmisiä silmiin kun tuntuu että ne vaan tuijottaa :) no täytyypi toivoa että apua sais kun olen jonossa jo leikkaukseen..

Lue lisää

tämä threadihan on jatkunut vaan, ihanaa. Pinjamaari tsemppiä leikkaukseen, kuinka kauan sun pitää odottaa? Mä oon ollut tutkimuksissa mutta koska silmissäni ei ole mitään logiikkaa vaan ne karsastelee kaikkiin mahdollisiin suuntiin eri kulmista, niin niille ei ehkä voida yhtään mitään :(
tutkimuksia kyllä jatketaan, mutta paljon ongelmia ratkaistavana. phuaah.

Tyttö82 kirjoitti:

Tällä palstalla sitä huomaa, että muutkin kärsii samasta ongelmasta kuin minä, vaikka kaupungilla liikkuessa tuntuu, että kaikilla muilla on silmät suorassa. Vaikka onhan niitä ihmisillä kaikenlaisia ongelmia, joillakin näkyviä ja toisillä näkymättömämpiä. En mä jaksa aina ajatella, että pitäisi olla tyytyväinen kun asiat on näinkin hyvin kuin ne nyt on, että näen ja kuulen ja oon muutenkin terve ja että jollain ihmisillä asiat on paljon huonommin kuin mulla. Ehkä joku ajattelee, että mulla on pienet murheet, kun murehdin vaan näitä mun silmiä (kyllähän mulla oikeasti paljon muitakin murheita on, mutta ne ei kuulu tälle palstalle), mutta kyllä tämä silmäasia on mulle aika iso juttu.

Sun silmiä onkin sitten leikattu aika tavalla jo. Oletko ajatellu vielä uutta leikkausta? Onko sulla karsastuksesta muuta haittaa, kun kosmeettista? Mulla ei ole esim. kaksoiskuvia tai muutakaan, joten pitäisi kai siitä olla iloinen ja kai mä olenkin. En mä tiedä, miltä tuntuu, jos on karsastuksen takia näkemisongelmia, koska ei mulla varmaan koskaan ole ollut. Vaikka voiko niitä kaksoiskuvia edes tulla, jos ei ole stereonäköä? Lääkäri varoitti mua kaksoiskuvista, mutta kai siihen stereonäkö tarvitaan ja stereonäköä en kuulemma tule koskaan saamaan. Samasta syystä varmaan johtuu myös se, etten ole koskaan saanut silmiini muuta hoitoa kuin leikkaushoitoa, en prismalaseja, peittohoitoa, silmäjumppaa ym.

Mä mietin välillä, että missä kunnossa mun silmät nyt olisi, jos oltaisiinkin leikattu se vasen silmä, niin kuin alunperin piti. Olisiko mun silmät nyt suorassa? Mulla leikataan nyt oikea silmä kolmannen kerran. Sen jälkeen sitä ei varmaan enää voi leikatakaan, koska on jo leikattu niin paljon. Silmää leikattiin vuonna -88 kuulemma aika reilusti sekä sisä- että ulkosivulta ja nyt kesällä vielä yhtä lihasta ulkosivulta(ulkosuoran retropositio taisi olla toimenpiteen nimi). Seuraavaksi leikataan ylhäältä, jos jotain ymmärsin lääkäreiden keskinäisestä keskustelusta. Mulle varsinaisesti ei tainnu kumpikan sanoa leikkauksesta mitään. Vasenta ei ole leikattu kertaakaan. En usko, että lääkäri suostuu leikkaamaan mun silmiä enää, jos nyt seuraavan leikkauksenkin jälkeen karsastaa pahasti. Vielä voisi kokeilla vasenta silmää, mutta en usko, että lääkäri suostuu. Ei kai sitä kannata vielä edes miettiä, kun leikkauskin on vielä tekemättä. Voihan se onnistuakin. Lääkäri ainakin vaikutti siltä. että tämän leikkauksen pitäisi auttaa. Toivottavasti. Kai ne leikkaukset joskus onnistuu, ei kai niitä muuten tehtäisi. Yritän ajatella positiivisesti, vaikka onkin vähän vaikeeta välillä. Enkä jaksaisi odottaa ensi vuoteen.

Lue lisää

Kyselit, olenko mie ajatellut vielä uutta leikkausta näille karsastaville silmille. Ajatuksissa on muutaman kerran ollut, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi ilmaista asiaa silmälääkärille. Eikä tästä karsastuksesta ole muuta kuin se kosmeettinen haitta. Ei ole kaksoiskuvia, koska en ole oppinut näkemään asioita kolmiulotteisesti, mikä saattaisi aiheuttaa kaksoiskuvia, vaan vuorottelen silmilläni. Syvyysnäköhän se on vähän onneton. Jos kaksi asiaa on sopivan matkan päässä toisistaan, voisin kirkkain silmin vakuuttaa niiden olevan täysin samalla tasolla. Vaan se on taas siihen kolmiulotteiseen näköön liittyvä juttu se. Ehkä näillä selviää loppuelämänsä kaikkine karsastuksineen. :) ...Siis vielä montakymmentä vuotta.

pinjamaari kirjoitti:

Oikeastaan halusin vaan kiittää sua kun oot viitsinyt kirjoittaa noin paljon asiasta, joka vaivaa monia. Vaikka itestä tuntuu välillä et on varmaan mailman ainut ihminen joka karsastaa. Itelleni on edelleen vaikeaa katsoa ihmisiä silmiin kun tuntuu että ne vaan tuijottaa :) no täytyypi toivoa että apua sais kun olen jonossa jo leikkaukseen..

Lue lisää

että olet tykännyt tästä minun kirjoittelustani tälle palstalle. Hyvä jos se jotain auttaa. Itseäni se helpottaa, kun voi näitä juttuja tänne edes purkaa, kun ei ole ketään jolle näistä puhuisi, vaikka painaa paljon mieltä. En usko, että esim. vanhempani arvaavatkaan kuinka paljon tämä asia mua vaivaa. Mitään he eivät ainakaan kysy tai asiasta puhu.

Niin, eihän minullakaan oile tällä hetkellä kuin yksi ihminen, jota kehtaan katsoa suoraan silmiin arastelematta ja se on silmälääkärini. Se ei ole kovin mukavaa.

Toivottavasti saat karsastuksesi hoidettua. Olet jo ihan pitkällä, jos olet jonossa. Jonossa on kamala olla, tiedän sen, kun itse jonottelin viime keväänä ja kesänä lähes puoli vuotta, mutta yritä kestää.

Emilia_Erikoinen kirjoitti:

Kyselit, olenko mie ajatellut vielä uutta leikkausta näille karsastaville silmille. Ajatuksissa on muutaman kerran ollut, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi ilmaista asiaa silmälääkärille. Eikä tästä karsastuksesta ole muuta kuin se kosmeettinen haitta. Ei ole kaksoiskuvia, koska en ole oppinut näkemään asioita kolmiulotteisesti, mikä saattaisi aiheuttaa kaksoiskuvia, vaan vuorottelen silmilläni. Syvyysnäköhän se on vähän onneton. Jos kaksi asiaa on sopivan matkan päässä toisistaan, voisin kirkkain silmin vakuuttaa niiden olevan täysin samalla tasolla. Vaan se on taas siihen kolmiulotteiseen näköön liittyvä juttu se. Ehkä näillä selviää loppuelämänsä kaikkine karsastuksineen. :) ...Siis vielä montakymmentä vuotta.

Lue lisää

ehkä sitä sitten pitää vain sopeutua elämään näillä silmillä, jos tammikuinen leikkaus ei tuo parannusta tilanteeseen. Toivon, että auttaisi edes vähän, vaikka kokonaan en karsastuksesta ikinä eroon pääsekään.

Minäkin aluksi vain tuskailin yksikseni silmieni kanssa ja mietin leikkausta. Tai en tainnut edes kovin miettiä, koska taisin ajatella, että ei tässä ei ole enää mitään tehtävissä, kun kerran on jo leikattu. Onneksi optikko patisti silmälääkärille ja sain sitten karsastuksestakin sanottua. Olin niin onnellinen kun YTHS:n silmälääkäri sanoi, että silmä voidaan leikata ja lupasi tehdä lähetteen. No, leikkaus ei onnistunut oikein hyvin, mutta sitten olikin onneksi vähän rohkeutta kysyä uutta leikkausta. Tuntuu vaan vähän kurjalta, kun lääkäriä tuntuu ärsyttävän se, että joutuu nyt leikkaamaan uudestaan. Mutta suostui kuitenkin ja olen siitä tosi iloinen.

Minullakin on vain kosmeettista haittaa karsastuksesta. Silmät toimii muuten hyvin ja näen hyvin, tosin vahvojen lasien avustamana, joten ihan hyvät silmät nämä kai kuitenkin loppujen lopuksi on. Ainakin niin yritän ajatella. Ja loppuelämähän näillä on joka tapauksessa pärjättävä, koska uusia en mistään saa!

heips,
se varmaan liittyy joo tuohon linssien plussaan, miinus varmaan enemmän sitten aiheuttaa sitä vääntymistä. Siihen voi olla joku ihan pääteltävissä oleva syy, mutta juuri nyt en jaksa sitä miettiä ;)

Edelleen oon kyllä sitä mieltä, että kosmeettinen haitta on ihan hyväksyttävä syy leikkaukseen virallisestikin.

Mä haluisin kyllä silmälaseista eroon, ärsyttää kaikki mikä liittyy silmiin kun niiden kanssa ollut syntymästä asti ongelmia. No kun nyt sais ees tota karsastusta vähennettyä edes vähän niin voisi taas tosiaan olla luontevasti ihmisten kanssa. nyt puuduttaa ja väsyttää, taitaa huomata jo tekstistäkin. kirjoitelkaahan lisää :)

laa kirjoitti:

heips,
se varmaan liittyy joo tuohon linssien plussaan, miinus varmaan enemmän sitten aiheuttaa sitä vääntymistä. Siihen voi olla joku ihan pääteltävissä oleva syy, mutta juuri nyt en jaksa sitä miettiä ;)

Edelleen oon kyllä sitä mieltä, että kosmeettinen haitta on ihan hyväksyttävä syy leikkaukseen virallisestikin.

Mä haluisin kyllä silmälaseista eroon, ärsyttää kaikki mikä liittyy silmiin kun niiden kanssa ollut syntymästä asti ongelmia. No kun nyt sais ees tota karsastusta vähennettyä edes vähän niin voisi taas tosiaan olla luontevasti ihmisten kanssa. nyt puuduttaa ja väsyttää, taitaa huomata jo tekstistäkin. kirjoitelkaahan lisää :)

Lue lisää

ai niin, voit soittaa sinne hyksiin ja kysyä suoraan leikkausjonoja,niin saat vähän osviittaa elämällesi. Mä ainakin olen pirautellut joka paikkaan pienenkin tiedonmurusen saamiseks, niin on voinu vähän rauhottua.

että pärjäät karsastuksen kanssa noin hyvin ja se ei vaivaa mieltäsi. Mutta minua se vaivaa. Tiedän, ettei kyse ole syövästä ja minä en kuole, vaikka silmät olisivat päässä miten päin tahansa, mutta siitä huolimatta ahdistaa välillä aivan älyttömästi. Olisi ihanaa, jos voisin ajatella itsekin karsastuksesta noin kuin sinä ja olla onnellinen näihin silmiin, mutta en ole. Olen minä kokenut vakavan "todellisen" sairaudenkin, sen vaativan ison leikkauksen ja maannut viikkoja sairaalassa ja karsastus sen rinnalla on varmaan ihan pikkujuttu, mutta ei se kuitenkaan ole. En minä ajattele, että olisin vajaa tai vammainen karsastuksen takia. En pidä karsastusta sairautenakaan, vaan todella ikävänä vaivana, joka masentaa ja ahdistaa.

Olen joka tapauksessa iloinen puolestasi. Toivottavasti pääset pian leikkaukseen.

laa kirjoitti:

heips,
se varmaan liittyy joo tuohon linssien plussaan, miinus varmaan enemmän sitten aiheuttaa sitä vääntymistä. Siihen voi olla joku ihan pääteltävissä oleva syy, mutta juuri nyt en jaksa sitä miettiä ;)

Edelleen oon kyllä sitä mieltä, että kosmeettinen haitta on ihan hyväksyttävä syy leikkaukseen virallisestikin.

Mä haluisin kyllä silmälaseista eroon, ärsyttää kaikki mikä liittyy silmiin kun niiden kanssa ollut syntymästä asti ongelmia. No kun nyt sais ees tota karsastusta vähennettyä edes vähän niin voisi taas tosiaan olla luontevasti ihmisten kanssa. nyt puuduttaa ja väsyttää, taitaa huomata jo tekstistäkin. kirjoitelkaahan lisää :)

Lue lisää

Kirjoittelit tuolla vähän aiemmin ettei karsastustasi voi korjata. En nyt muista tarkkaan mitä kirjoitit, mutta joka tapauksessa jotain sen suuntaista. Oletko jo käynyt tutkimuksissa? Vai milloin olet menossa?

Sitten lueskelin vähän noita vanhoja karsastusjuttuja ja löysin muun muassa kysymyksen karsastuksesta ja piilareista (siis sen oman kirjoitukseni lisäksi), johon silmälääkäri sitten vastasi, että piilarit ei korjaa karsastusta (niin kuin tiedänkin), mutta karsastus ei ole piilareiden käytön este. Joten kai niitä sitten voi käyttää. Aion kyllä vielä kysyä asiasta optikolta, jos vaikka tietäisi, kun haen uuden satsin piilareita.

Samassa silmälääkärin viestissä vastattiin myös kysymykseen karsastusleikkauksen hinnasta, johon silmälääkäri vastasi muun muassa näin "Karsastusleikkauksen hinta riippuu lääkäristä (ja hänen hinnoittelustaan). Mikäli indikaatiot ovat olemassa, voidaan leikkaus tehdä julkisessa terveydenhuollossa, jossa itse maksat vain pienen osan kustannuksista. Aikuisiällä kyseeseen tulee yleensä vain "kosmeettinen indikaatio" eli toiminnallista hyötyä leikkauksesta ei ole ja usein tämä tarkoittaa sitä, että leikkauksen saa maksaa itse". Vähän ihmettelen! Eihän mullakaan ollut kuin tuo kosmeettinen indikaatio ja siitä huolimatta pääsin/pääsen TYKS:iin leikkaukseen. Tuntuu myös aika epäreilulta, jos joissakin sairaaloissa kosmeettinen syy ei ole tarpeeksi hyvä syy leikkaukseen ja toisissa se taas on! Eihän kyse tosiaankaan ole mistään kauneusleikkauksesta. En minä mene leikkaukseen siksi, että tahdon näyttää kauniimmalta kuin olen, tahdon vain näyttää normaalilta!

Ja minä pyydän ihan samaa kuin laa: Kirjoitelkaa lisää! Kaikki viestit on tosi tervetulleita!

Tyttö82 kirjoitti:

Kirjoittelit tuolla vähän aiemmin ettei karsastustasi voi korjata. En nyt muista tarkkaan mitä kirjoitit, mutta joka tapauksessa jotain sen suuntaista. Oletko jo käynyt tutkimuksissa? Vai milloin olet menossa?

Sitten lueskelin vähän noita vanhoja karsastusjuttuja ja löysin muun muassa kysymyksen karsastuksesta ja piilareista (siis sen oman kirjoitukseni lisäksi), johon silmälääkäri sitten vastasi, että piilarit ei korjaa karsastusta (niin kuin tiedänkin), mutta karsastus ei ole piilareiden käytön este. Joten kai niitä sitten voi käyttää. Aion kyllä vielä kysyä asiasta optikolta, jos vaikka tietäisi, kun haen uuden satsin piilareita.

Samassa silmälääkärin viestissä vastattiin myös kysymykseen karsastusleikkauksen hinnasta, johon silmälääkäri vastasi muun muassa näin "Karsastusleikkauksen hinta riippuu lääkäristä (ja hänen hinnoittelustaan). Mikäli indikaatiot ovat olemassa, voidaan leikkaus tehdä julkisessa terveydenhuollossa, jossa itse maksat vain pienen osan kustannuksista. Aikuisiällä kyseeseen tulee yleensä vain "kosmeettinen indikaatio" eli toiminnallista hyötyä leikkauksesta ei ole ja usein tämä tarkoittaa sitä, että leikkauksen saa maksaa itse". Vähän ihmettelen! Eihän mullakaan ollut kuin tuo kosmeettinen indikaatio ja siitä huolimatta pääsin/pääsen TYKS:iin leikkaukseen. Tuntuu myös aika epäreilulta, jos joissakin sairaaloissa kosmeettinen syy ei ole tarpeeksi hyvä syy leikkaukseen ja toisissa se taas on! Eihän kyse tosiaankaan ole mistään kauneusleikkauksesta. En minä mene leikkaukseen siksi, että tahdon näyttää kauniimmalta kuin olen, tahdon vain näyttää normaalilta!

Ja minä pyydän ihan samaa kuin laa: Kirjoitelkaa lisää! Kaikki viestit on tosi tervetulleita!

Lue lisää

joo, kiitti kun kyselit,
tosiaan olin alkututkimuksissa ja niitä tullaan vielä jatkamaan, lupasivat tehdä kaikkensa mutta vähän pessimistinen olo itsellä. Ja kun olin odottanut että suoraan leikkaukseen vaan! mutta mulla on siis muutenkin elimistö niin huonossa kunnossa, että säryillä ja silmillä saattaa olla yhteys siihen, joten tutkittava vaan ja toivottava että jotain selkiäis. Oon kyllä aika masentunut tuosta.

laa kirjoitti:

joo, kiitti kun kyselit,
tosiaan olin alkututkimuksissa ja niitä tullaan vielä jatkamaan, lupasivat tehdä kaikkensa mutta vähän pessimistinen olo itsellä. Ja kun olin odottanut että suoraan leikkaukseen vaan! mutta mulla on siis muutenkin elimistö niin huonossa kunnossa, että säryillä ja silmillä saattaa olla yhteys siihen, joten tutkittava vaan ja toivottava että jotain selkiäis. Oon kyllä aika masentunut tuosta.

Lue lisää

että sulla tuli vähän mutkia matkaan ennen kuin pääset leikkaukseen. Mutta hyvähän se kuitenkin on, että ensin tutkitaan perusteellisesti ja sitten vasta leikataan. Vaikka onhan se odottaminen aika tuskastuttavaa! Itsekin jotenkin tyhmänä kuvittelin, että pääsisin tuosta noin vain nopeasti leikkaukseen ja silmät olisivat taas kunnossa. YTHS:n lääkäri kyllä kertoi pitkästä leikkausjonosta, mutta en sitä jotenkin ajatellut ja olikin sitten aika järkytys, kun joulukuun lopussa tuli kirje, jossa ilmoitettiin, että mulle oli varattu aika vasta maaliskuulle! Ja kaiken lisäksi jouduin vielä siirtämään aikaa myöhemmäksi, kun sisko oli varannut meille yhteisen matkan just siihen aikaan. Sitten kun lopulta pääsin leikkausarvioon ajattelin, että pitkään oon odottanut mutta onneksi kohta pääsen leikkaukseen. Lääkäri sitten sanoikin, että viimeistään puolen vuoden päästä on leikkaus ja että tässä on kesälomia ja muita, jotka voi myös vähän viivyttää. Tiesin kyllä, että hoitotakuu määrää, että hoitoon täytyy päästä puolessa vuodessa, mutta luulin, että se aika laskettaisiin siitä, kun lähete saapuu sairaalaan, ei siitä leikkausarviokäynnistä. Ja kun ei mitään kirjettä TYKS:stä tullut pariin kuukauteen, niin ehdin jo pelätä, että mut on kokonaan unohdettu sinne jonoon tai peräti unohdettu edes laittaa jonoon. Enpä olis silloin uskonut, että vielä seuraavanakin syksynä odottelen leikkausta (ja kirjoittelen tälle palstalle!), joka kaiken lisäksi vasta ensi vuoden puolella.

Et ole muistaakseni kertonut minkä ikäinen olet. Olisi ihan kiva tietää, jos vain haluat kertoa. Vaikka mä taidan itse kyllä kertoa itsestäni täällä vähän liikaakin sellaista, mikä ei suoranaisesti silmiin tai karsastukseen liity.

Yritä jaksaa, vaikka tiedän, että kyllä siinä hermoja koetellaan, masennus iskee ja ahdistaa välillä ihan kamalasti. Eikä kannata masentua siitä, että lääkärit tahtoo vielä tutkia ja joutuu sen takia odottamaan leikkausta. Mustakin oli aivan ihanaa, että nyt syksyllä lääkäri ei suostunut laittamaan mua suoraan uudestaan jonoon, vaan tahtoi ensin toisenkin lääkärin mielipiteen. Kyllähän se pitkitää odotusta, mutta kyllä kannattaa! Sehän on vain hyvä asia, että lääkärit perehtyy hyvin, niin tulee sitten myös hoidettua hyvin ja sehän on kuitenkin tärkeintä.

Tyttö82 kirjoitti:

että sulla tuli vähän mutkia matkaan ennen kuin pääset leikkaukseen. Mutta hyvähän se kuitenkin on, että ensin tutkitaan perusteellisesti ja sitten vasta leikataan. Vaikka onhan se odottaminen aika tuskastuttavaa! Itsekin jotenkin tyhmänä kuvittelin, että pääsisin tuosta noin vain nopeasti leikkaukseen ja silmät olisivat taas kunnossa. YTHS:n lääkäri kyllä kertoi pitkästä leikkausjonosta, mutta en sitä jotenkin ajatellut ja olikin sitten aika järkytys, kun joulukuun lopussa tuli kirje, jossa ilmoitettiin, että mulle oli varattu aika vasta maaliskuulle! Ja kaiken lisäksi jouduin vielä siirtämään aikaa myöhemmäksi, kun sisko oli varannut meille yhteisen matkan just siihen aikaan. Sitten kun lopulta pääsin leikkausarvioon ajattelin, että pitkään oon odottanut mutta onneksi kohta pääsen leikkaukseen. Lääkäri sitten sanoikin, että viimeistään puolen vuoden päästä on leikkaus ja että tässä on kesälomia ja muita, jotka voi myös vähän viivyttää. Tiesin kyllä, että hoitotakuu määrää, että hoitoon täytyy päästä puolessa vuodessa, mutta luulin, että se aika laskettaisiin siitä, kun lähete saapuu sairaalaan, ei siitä leikkausarviokäynnistä. Ja kun ei mitään kirjettä TYKS:stä tullut pariin kuukauteen, niin ehdin jo pelätä, että mut on kokonaan unohdettu sinne jonoon tai peräti unohdettu edes laittaa jonoon. Enpä olis silloin uskonut, että vielä seuraavanakin syksynä odottelen leikkausta (ja kirjoittelen tälle palstalle!), joka kaiken lisäksi vasta ensi vuoden puolella.

Et ole muistaakseni kertonut minkä ikäinen olet. Olisi ihan kiva tietää, jos vain haluat kertoa. Vaikka mä taidan itse kyllä kertoa itsestäni täällä vähän liikaakin sellaista, mikä ei suoranaisesti silmiin tai karsastukseen liity.

Yritä jaksaa, vaikka tiedän, että kyllä siinä hermoja koetellaan, masennus iskee ja ahdistaa välillä ihan kamalasti. Eikä kannata masentua siitä, että lääkärit tahtoo vielä tutkia ja joutuu sen takia odottamaan leikkausta. Mustakin oli aivan ihanaa, että nyt syksyllä lääkäri ei suostunut laittamaan mua suoraan uudestaan jonoon, vaan tahtoi ensin toisenkin lääkärin mielipiteen. Kyllähän se pitkitää odotusta, mutta kyllä kannattaa! Sehän on vain hyvä asia, että lääkärit perehtyy hyvin, niin tulee sitten myös hoidettua hyvin ja sehän on kuitenkin tärkeintä.

Lue lisää

heisan taas, mä oon saman ikäinen ikäinen, masentunut sellainen, kun on epätodennäköistä että leikkausta pystytään ikinä tekemään. Olen ollut jo kaksissa tutkimuksissa ja eivät tiedä mitä tehdä. Taidan sit jäädä höntinnäköseks ja -oloseks sisäänpäinkarsastavalla katseella, joka saa ihmiset kääntymään katsomaan selkänsä taakse, että kelle toi oikein puhuu. Enkä muista koska oisin kattonu viimeksi jotakuta kunnolla silmiin.

laa kirjoitti:

heisan taas, mä oon saman ikäinen ikäinen, masentunut sellainen, kun on epätodennäköistä että leikkausta pystytään ikinä tekemään. Olen ollut jo kaksissa tutkimuksissa ja eivät tiedä mitä tehdä. Taidan sit jäädä höntinnäköseks ja -oloseks sisäänpäinkarsastavalla katseella, joka saa ihmiset kääntymään katsomaan selkänsä taakse, että kelle toi oikein puhuu. Enkä muista koska oisin kattonu viimeksi jotakuta kunnolla silmiin.

Lue lisää

Toivotaan nyt kuitenkin, että sinunkin silmillesi voidaan tehdä jotain. Ei kai toivo vielä ole kokonaan menetetty. Ei varmaan paljon lohduta, mutta kyllä minäkin tulen loppuelämäni karsastamaan enemmän tai vähemmän, toivottavasti vähemmän, mutta kuitenkin. Ei minunkaan silmiäni mikään leikkaus tule ikinä täysin suoristamaan. Masentava ajatus, mutta niin se vain on.

Lueskelin eilen sairaskertomustekstiä siitä leikkausarviokäynnistä, kun teksti lähetettiin mulle silloin kotiin. En siitä silloin mitään tajunnut, kun kaikki termit oli ihan vieraita ja muutenkin oli aika tylsää tekstiä, niin ei jaksanu tarkkaan lukea. Nyt sitten luin kunnolla ja kyllä hämmästyin. Ei multa olekaan koskaan leikattu sisäänpäinkarsastusta oikeasta silmästä, niin kuin olen täällä varmaan usein väittänyt. Tekstissä lukee, että mulla on todettu vasemman silmän sisäänpäinkarsastus puolivuotiaana, joka on kuitenkin vuosien kuluttua kääntynyt vasemman silmän ulospäinkarsastukseksi ja sitten on leikattu oikea silmä. Näin siis lukee sairaskertomuksessa ja se toinen lääkärikin, joka mun silmiä lokakuussa katsoi ihmetteli sitä, että onko mun karsastus kääntynyt itsestään. En vain oikein tajunnu sitä silloin. Ihmettelen kyllä, että onko asia nyt oikeasti näin, koska mulla valokuvakin, jossa mun oikea silmä karsastaa sisäänpäin. Että olisiko karsastusleikkausarvion tehnyt lääkäri lukenut vaikka jotenkin väärin mun vanhoja sairaskertomuksia tai vaikka sanellu epähuomiossa väärin. Tekstissä ei mainita mitään oikean silmän sisäänpäinkarsastuksesta, vaikka just sen olen luullut silmiäni vaivanneen lapsena. Toisaalta turhaan mä kai näitä asioita pähkäilen, kun en oikein mitään ymmärrä. Pääasia, että lääkärit tietää mitä tekee. Nyt en ihmettele yhtään, kun lääkärin mielestä mun silmät on aika monimutkainen tapaus!

Eipä tule munkaan katsoa ihmisiä silmiin. Edellisen kerran katsoin silmiin mun silmälääkäriä TYKS:ssä noin kuukausi sitten. Muita en kehtaa katsoa kunnolla, sillä tavalla nopeasti vilkaisen vaan tai katson sivulta. Ja vasemmalle sivulle katsomista vältän nykyään tosi paljon, kun oon huomannu, että silloin just käytän vasenta silmää ja oikea rupeaa karsastamaan. Luennoillakin menen aina istumaan vasemmalle sivulle, että pitää katsoa eteen tai vähän oikealle, mutta ei koskaan vasemmalle, niin silmät ei näytä karsastavan. Ihan sama televisiota katsellessa. Vielä en ole leikannut sitä silmillä roikkuvaa pitkää otsatukkaa, jotaoon myös harkinnu, joskus aiemmin tällä palstalla. Sen varmaan teen tammikuussa, jos leikkaus ei tuota tulosta.

Lääkäreillä on siihen kyllä itselleen perustellut syyt miksi eivät puhu kaikista noista potilaalleen, mutta tuntuu kyllä oudolta että aikuista ihmistä ei
oteta mukaan sillä lailla tiedostavana henkilönä mukaan hoitosuunnitelmiin. Olisihan se parempi jos lääkäri selittäisi mitä selostuksissaan tarkoittaa, ja keskustelisi niistä hoidettavan kanssa, ettei sitten tarvitse omillaan hätääntyä etsiessä sekavia tiedonhippuja vaikka just netistä.

Tuo nystagmus näytetään liitettävän osaksi cp-vammaan. Tiedätkö mistä sinun karsastuksesi johtuu, siis sehän on perinnöllistä, onko sinun suvussasi jollain karsastusta? Vai oletko kenties saanut syntymässä aivovamman? Mä epäilen jälkimmäistä, sillä olen ollut hapenpuutteessa, mutta ei sitä voi tietää, sillä ei ole mitään muita cp-vammaisuuteen viittaavaa ja karsastusgeeni on saattanut kulkea suvussa piilevänä ja sitten mutaatio tapahtunut minussa.

laa kirjoitti:

Lääkäreillä on siihen kyllä itselleen perustellut syyt miksi eivät puhu kaikista noista potilaalleen, mutta tuntuu kyllä oudolta että aikuista ihmistä ei
oteta mukaan sillä lailla tiedostavana henkilönä mukaan hoitosuunnitelmiin. Olisihan se parempi jos lääkäri selittäisi mitä selostuksissaan tarkoittaa, ja keskustelisi niistä hoidettavan kanssa, ettei sitten tarvitse omillaan hätääntyä etsiessä sekavia tiedonhippuja vaikka just netistä.

Tuo nystagmus näytetään liitettävän osaksi cp-vammaan. Tiedätkö mistä sinun karsastuksesi johtuu, siis sehän on perinnöllistä, onko sinun suvussasi jollain karsastusta? Vai oletko kenties saanut syntymässä aivovamman? Mä epäilen jälkimmäistä, sillä olen ollut hapenpuutteessa, mutta ei sitä voi tietää, sillä ei ole mitään muita cp-vammaisuuteen viittaavaa ja karsastusgeeni on saattanut kulkea suvussa piilevänä ja sitten mutaatio tapahtunut minussa.

Lue lisää

Eipä meillä taida suvussa muut karsastaa. En o9le koskaan nähnyt kenenkään karsastavan ja varmaan olisin siitä kuullut, jos joku muukin karsastaisi. En ole kuullut, että karsastus olisi perinnöllistä, mutta kai se voi olla perinnöllistä vaikka olisinkin ainoa karsastaja. Olenhan myös sukuni ainoa keliaakikko ja keliakian tiedän varmasti olevan perinnöllinen sairaus. Huonolla tuurilla siis lapsestani tulee kaltaiseni karsastava keliaakikko, kun hän saa nämä perinnölliset vaivat minulta. En ole kyllä vielä miettimässä vauvoja, joten ei ole sinänsä mikään ajankohtainen asia.

En tietääkseni ole myöskään saanut synnytyksessä aivovammaa, mutta olen kyllä syntynyt pari kuukautta etuajassa keskosena ja henkiinjäämiseni ei ollut mikään itsestään selvyys. Eli olisikohan tuo sitten se syy karsastukseeni, en tiedä. Joka tapauksessa se on ikävä vaiva, oli sen syy sitten mikä tahansa.

Riippuu myös paljon lääkäristä, että kuinka paljon potilaalle asioita selittää. Esim. YTHS:llä olen saanut ihan mahtavaa palvelua ja ajattelin kyllä vaikka sitten sieltä lääkäriltä vähän kysellä, kun menen jossain vaiheessa näöntarkastukseen. TYKS:n lääkäriltä en hirveästi enää kehtaa kysellä, kun mulla on sellainen tunne, että se pitää mua joten ärsyttävänä potilaana.

Tällä hetkellä pelottaa jotenkin ihan hirveästi se leikkaus, tai siis se lopputulos. Odotan kauhulla sitä leikkauksenjälkeistä aamua, kun pitää ottaa se side silmän päältä ja katsoa miltä silmä näyttää. En tiedä kuinka kestän, jos silmä on edelleen huonossa kunnossa.

Oon myös huomannu, ettei mun vanhemmat, tai oikeastaan isä halua puhua mitään tästä leikkauksesta tai mun silmistä. Olisi oikeasti kiva välillä puhua jollekin tutuillekin ihmisille eikä vaan tällä tavalla netin kautta kirjoittaa jollekin tuntemattomille lukijoille, jotka ei muatunne ja joita ei oikeasti kiinnosta yhtään, kuinka mun silmille käy. Isä kyllä kysyi lokakuussa, mitä lääkäri oli sanonut ja pyysin lukemaan sairaskertomuksesta. Isä vaan alkoi puhumaan jotain, että pitää olla potilaan lupa, että ilman lupaa ei voi lukea toisen ihmisen sairaskertomusta. No, tietenkin annoin luvan ja jonkin ajan päästä kysyin, että lukiko isä sitä sairaskertomusta ja taas se alkoi puhua siitä luvasta. Alkoi oikein suututtaa, että pitääkö mun antaa joku kirjallinen lupa, että mun lääkäri-isä saa vilkaista mun sairaskertomusta. On isä ennenkin katsonut esim. mun verikoevastauksia eikä mikään lupa ole ollut ongelma. Jostain syystä TYKS:ssä lääkärit jopa olettaa, että mun isä katsoo kaikki, koska on lääkäri! En siis tiedä, onko isä katsonu sitä tekstiä vai ei eikä enää edes kiinnosta. Mitään hän ei ainakaan ole sanonut ja aina kun olen ottanut puheeksi mun silmät, esim. harmitellut, sitä, että yliopiston kevätlukukausi alkaa 8.1. ja leikkaus on 9.1. ja opiskelujutut vähän kärsii, kun pitää olla sillmien takia sairaslomalla, isä ei ole paljon mitään kommentoinut. Aina kun yritän jotain mun silmistä sanoa, puhe kääntyykin mun isän silmäogelmaan. Isälle tuli keväällä joku silmävaiva, joka vaatii muutaman viikon välein laseria. Joten enpä enää puhu mitään mun silmistä, kun ketään perheenjäsentä ei tunnu kiinnostavan. Tuntuu aika kurjalta.

Nyt pitäisi jaksaa vielä loppiaiseen asti odottaa sitä leikkausta. Joulu on tulossa ja mä vaan murehdin silmiäni. Jostain syystä ei yhtään joulufiilistä tänä vuonna.

hei,
toivotan sulle onnea leikkaukseen, sujuvaa toipumista ja hyviä tuloksia. kiva kun oot kirjoitellut tänne vielä :)

laa kirjoitti:

hei,
toivotan sulle onnea leikkaukseen, sujuvaa toipumista ja hyviä tuloksia. kiva kun oot kirjoitellut tänne vielä :)

onnen toivotuksista! Itse toivon ihan samaa. Eikä kyllä haittaisi vaikka toipuminen olisi hidasta, olen valmis kestämään kipua ja särkyä ja vuotavaa punaista silmää, jos vaan sillä saan silmäni kuntoon. Mutta eipä se leikkaus paljon kipua edes aiheuta. Viimeksi pärjäsin ihan mainiosti ilman mitään särkylääkkeitä. Tikit vaan pistää silmää, mutta ei sekään varsinaisesti paljon satu, tuntuu vaan erittäin epämiellyttävältä, kun on tikkejä silmässä.

Nyt kun leikkaukseen on 10 päivää, niin kieltämättä se pyörii koko ajan mielessä. Onneksi on töitä koko joululoma loppiaiseen asti, niin on jotain järkevää tekemistä eikä ole niin paljon aikaa miettiä silmiä. Itse leikkaustilanne jännittää pikkusen, vaikka on ihan mielenkiintoistakin, kun tehdään niitä esivalmisteluita siihen. En ole mitenkään erityisen kipuherkkä ja mua on pistelty aikoinaa hyvinkin paljon, mutta se kanyylin laittaminen kämmenselkään tekee kyllä pahaa ja jostain syystä sattuu kauheesti. Mulla on huonoja kokemuksia väärin laitetuista kanyyleistä, mikä varmaan vaikuttaa asiaan. Ja kun se nukutusaine laitetaan, niin ei siinä kauheasti mitään hti laskea, kun jo kaikki pimenee parissa sekunnissa. Kaikissa ohjelmissa aina käsketään potilaan laskea ja ne ehtii vaikka kuinka pitkälle ennen kuin kuukahtaa!

Toivottavasti leikkaus onnistuu ja voisin lopettaa tänne kirjoittelemisen, vaikka tänne tykkäänkin kirjoitella. Mulla on leikkauksen jälkitarkastus 9.2.07 ja sen jälkeen toivottavasti voisin keskittyä johonkin muuhun kuin silmiin. Olen nyt jo yli vuoden näitä silmiä tuskaillut ja kyllä jo väsyttää. Toivottavasti voisin aloittaa ensi vuoden silmät suorassa ja muutenkin ilman mitään muitakaan terveysongelmia!

Hyvää ja onnellisempaa uutta vuotta sullekin ja toivottavasti sunkin silmäongelmaan löytyy joku ratkaisu ensi vuonna!

Muistahan tulla sitten kertomaan vielä kun olet toipunut, millaista oli ja miltä vaikuttaa lopputulos. Mulla aika epätodennäköiseksi mennyt tuo leikkausmahdollisuus joten keskityn muiden sairauksieni hoitoon, ne jopa saattaisi helpottaa niitä silmäsärkyjäni. Vaikka suoraan sanottuna kyllä omasta mielestä ne kyllä korreloi karsastuksen voimistumisen kanssa. Nyt yritän olla ajattelematta liiemmin karsastusta,yksikseni kun oleilen, mutta ajatus ihmisten parissa olosta tuntuu kamalalta, en yhtään luota itseeni tai siihen että voin olla ihmisten parissa rennosti ja itseäni kunnioittaen ja toteuttaen :-(

laa kirjoitti:

Muistahan tulla sitten kertomaan vielä kun olet toipunut, millaista oli ja miltä vaikuttaa lopputulos. Mulla aika epätodennäköiseksi mennyt tuo leikkausmahdollisuus joten keskityn muiden sairauksieni hoitoon, ne jopa saattaisi helpottaa niitä silmäsärkyjäni. Vaikka suoraan sanottuna kyllä omasta mielestä ne kyllä korreloi karsastuksen voimistumisen kanssa. Nyt yritän olla ajattelematta liiemmin karsastusta,yksikseni kun oleilen, mutta ajatus ihmisten parissa olosta tuntuu kamalalta, en yhtään luota itseeni tai siihen että voin olla ihmisten parissa rennosti ja itseäni kunnioittaen ja toteuttaen :-(

Lue lisää

kerron sitten taas miten leikkauksessa meni, kunhan saan rupean taas näkemään niin, että pystyn kirjoittamaan. Silmä kun vuotaa kkauksen jälkeen aika pahasti niin kaikki on vähän sumeaa ja tulee helposti niitä kaksoiskuvia myös ensimmäisinä päivinä.

Vähän tuntuu surulliselta kun vanhemmat ei millään tavoin kommentoi mun tulevaa leikkausta, vaikka siihen on enää 3 päivää. Olen nytkin vanhempien luona viikonlopun ja muutenkin olen paljon ollut, mutta vanhemmat ei ole sanoneet mitään mun silmistä. Isä kun on vielä normaalisti sellainen vähän yli huolestunut, jos on jotain pientäkin vaivaa ja on heti kokeilemassa kuumetta, tunnustelemassa imusolmukkeita ja kyselemässä särkeekö päätä ja toimiiko vatsa normaalisti, mutta nyt ei siis mitään. Tosin en kyllä pidä karsastusta sairautena, koska en ole mielestäni sairas, vaikka karsastankin, mutta tosi ikävä ja ärsyttävä vaiva tämä on ja kyllä tässä voi karsastuksen takia ainakin mielenterveys mennä. Mutta ehkäpä vanhemmat on vaan umohtanut koko jutun, eihän tämä niille mikään iso juttu ole vaikka mulle onkin.

Olen pahoillani puolestasi ja toivon kovasti, että jotain olisi tehtävissä vielä sinunkin silmillesi. Et ole paljoakaan kertonut niistä tutkimuksista, joita sinulle on tehty, vaikka silmiäsi on nähtävästin tutkittu paljon, jos kerran on todettu, ettei voi leikata. Olisi ollut mukava niistä enemmän, jos vain haluat kertoa. Nyt tämä on vähän tälläistä, että minä lähinnä kerron omista silmistäni, vaikka tosi mielelläni lukisin myös muiden kokemuksia.

Tyttö82 kirjoitti:

kerron sitten taas miten leikkauksessa meni, kunhan saan rupean taas näkemään niin, että pystyn kirjoittamaan. Silmä kun vuotaa kkauksen jälkeen aika pahasti niin kaikki on vähän sumeaa ja tulee helposti niitä kaksoiskuvia myös ensimmäisinä päivinä.

Vähän tuntuu surulliselta kun vanhemmat ei millään tavoin kommentoi mun tulevaa leikkausta, vaikka siihen on enää 3 päivää. Olen nytkin vanhempien luona viikonlopun ja muutenkin olen paljon ollut, mutta vanhemmat ei ole sanoneet mitään mun silmistä. Isä kun on vielä normaalisti sellainen vähän yli huolestunut, jos on jotain pientäkin vaivaa ja on heti kokeilemassa kuumetta, tunnustelemassa imusolmukkeita ja kyselemässä särkeekö päätä ja toimiiko vatsa normaalisti, mutta nyt ei siis mitään. Tosin en kyllä pidä karsastusta sairautena, koska en ole mielestäni sairas, vaikka karsastankin, mutta tosi ikävä ja ärsyttävä vaiva tämä on ja kyllä tässä voi karsastuksen takia ainakin mielenterveys mennä. Mutta ehkäpä vanhemmat on vaan umohtanut koko jutun, eihän tämä niille mikään iso juttu ole vaikka mulle onkin.

Olen pahoillani puolestasi ja toivon kovasti, että jotain olisi tehtävissä vielä sinunkin silmillesi. Et ole paljoakaan kertonut niistä tutkimuksista, joita sinulle on tehty, vaikka silmiäsi on nähtävästin tutkittu paljon, jos kerran on todettu, ettei voi leikata. Olisi ollut mukava niistä enemmän, jos vain haluat kertoa. Nyt tämä on vähän tälläistä, että minä lähinnä kerron omista silmistäni, vaikka tosi mielelläni lukisin myös muiden kokemuksia.

Lue lisää

Harmi ettei leikkaus vielä näytä hyvältä, mutta toivotaan että simmut paranee ajan kanssa:) Mä en nyt jaksa vaivata päätäni karsastuksella, vaikka näkyykin ilkeesti. Teen myyjän työtä opiskelujen ohella ja välillä tuntuu, että asiakkaiden on vaikea katsoa minua silmiin. Kuuntelen monesti, että sanooko esim. kaveriporukka kassalta lähdettyään, "kato myyjäl oli silmät kierossa". No vielä en ole kenenkään kuullut niin sanovan, sitten peruskoulun:) Tai no työkaveri teki vissiin "freudilaisen lipsahduksen" aika vasta, sanoi: silmät on ihan killissä, siis ei sun vaan mun hehheh. Mäkin olin muuten vasta leikkauksessa sydänvikani takia. Hereillä tehtiin, pää oli mukavan sekasin fentanyylistä. Todellakin oksetti ja pääsärki perke*** leikkauksen jälkeen. Mulla näitä sairauksia on liuta tämän kierosilmäisyyden lisäksi, onneksi minkään niistä ei pitäisi periytyä jälkeläiselle. Sydänvian saa lapseni 1 % todennaköisyydellä ja killisilmäisyyskään ei toivottavasti periydy!

Paranehan sinäkin:)

Leikkaus meni siis mukavasti lukuunottamatta lopputulosta. Mutta toivon, että tämänhetkinen tilanne ei ole vielä selopullinen, vaan edes pikkusen parempaan suuntaan mentäisiin-

Menin TYKS:iin klo 7.30. Leikkausaliin mua lähdettiin viemään vasta kymmenen aikoihin. Jostain syystä lääkärikään ei käynyt sitä ennen vilkaisemassa, joten en nähnyt lääkäriä koko päivänä. Mutta eipä se paljon mua haitannut. Osastolla ensin kyseltiin ne perusjutut sairauksista, allergioista ja aiemmista anestesioista ja vaihdoin sairaalavaatteet päälle. Esilääkettä mun myös olisi kuulunut saada ja vähän kysyinkin, että missä se vipyy, mutta oli jotain sekaannusta ja en saanut sitä ollenkaan. Mutta se olikin vain jännitystä vähentämään eikä mua muutenkaan jännittänyt, koska ihan tuttua kaikki.

Leikkaussalissa laitettiin ne EKG-läpyskät rintaan ja verenpainemitari käsivarteen ja sitten ne alkoi laittamaan sitä kanyylia. Jotain ongelmaa oli siinäkin ja ne veivas sitä neulaasuonessa vaikkakuinka pitkään ennen kuin se oli hyvin. Se oli siis koko leikkauksen kivuliain hetki, joten aika vähällä kivulla pääsin.Kun nukutusaine laitettiin, mulle tuli tosi huono ja kummallinen olo, mutta taisinkin sitten heti sen jälkeen nukahtaa. Leikkauksen aikana oli kertaalleen kuulemma pulssi laskenut äkisti ja sain vähän atropiinia pulssin kiihdyttämiseksi. Verenpainekin oli kai ollut aika matalalla ja sitä mittailtiin myös vielä osastolla muutaman kerran. Osastolla ei ollut yhtään huono olo, ei edes väsyttänyt samaan tapaan kuin viimeksi ja silmään ei sattunut. Jostain syystä mua vaan nyt pidettiin siellä aika pitkään ja muutenkin hoitaja oli koko ajan kyselemässä vointia. Viime kesänä mua hoputettiin lähtemään, mutta nyt tuntui, ettei mun annettu lähteä kotiin, vaikka vointikin oli paljon parempi kuin viimeksi.

Mutta tosiaan leikkaus meni muuten mukavasti ja vointi on hyvä. Nyt mulla ei ole edes mitään lappua silmän päällä, niin voin pitää silmälaseja normaalisti. Viimeksi silmän päällä oli sellainen iso side, ettei silmälasejavoinut pitää ja oli koko päivän puolisokeana. Ja näinpä nyt heti sitten leikkaustuloksenkin. Vielä en ole niin kovin masentunut, kun jotenkin tuntuu, että se tästä vielä paranee, mutta sitten jos ei miksikään muutu niin kyllä varmaan iskee aikamoinen masennus taas päälle. Pikkusen pelottaa.

Nyt mä olen antibioottitippakuurilla kontrolliin ast (1tippa neljästi päivässä) ja kontrolli 9.2. Toivottavasti silmäni on siihen mennessä kunnossa!

Tyttö82 kirjoitti:

Leikkaus meni siis mukavasti lukuunottamatta lopputulosta. Mutta toivon, että tämänhetkinen tilanne ei ole vielä selopullinen, vaan edes pikkusen parempaan suuntaan mentäisiin-

Menin TYKS:iin klo 7.30. Leikkausaliin mua lähdettiin viemään vasta kymmenen aikoihin. Jostain syystä lääkärikään ei käynyt sitä ennen vilkaisemassa, joten en nähnyt lääkäriä koko päivänä. Mutta eipä se paljon mua haitannut. Osastolla ensin kyseltiin ne perusjutut sairauksista, allergioista ja aiemmista anestesioista ja vaihdoin sairaalavaatteet päälle. Esilääkettä mun myös olisi kuulunut saada ja vähän kysyinkin, että missä se vipyy, mutta oli jotain sekaannusta ja en saanut sitä ollenkaan. Mutta se olikin vain jännitystä vähentämään eikä mua muutenkaan jännittänyt, koska ihan tuttua kaikki.

Leikkaussalissa laitettiin ne EKG-läpyskät rintaan ja verenpainemitari käsivarteen ja sitten ne alkoi laittamaan sitä kanyylia. Jotain ongelmaa oli siinäkin ja ne veivas sitä neulaasuonessa vaikkakuinka pitkään ennen kuin se oli hyvin. Se oli siis koko leikkauksen kivuliain hetki, joten aika vähällä kivulla pääsin.Kun nukutusaine laitettiin, mulle tuli tosi huono ja kummallinen olo, mutta taisinkin sitten heti sen jälkeen nukahtaa. Leikkauksen aikana oli kertaalleen kuulemma pulssi laskenut äkisti ja sain vähän atropiinia pulssin kiihdyttämiseksi. Verenpainekin oli kai ollut aika matalalla ja sitä mittailtiin myös vielä osastolla muutaman kerran. Osastolla ei ollut yhtään huono olo, ei edes väsyttänyt samaan tapaan kuin viimeksi ja silmään ei sattunut. Jostain syystä mua vaan nyt pidettiin siellä aika pitkään ja muutenkin hoitaja oli koko ajan kyselemässä vointia. Viime kesänä mua hoputettiin lähtemään, mutta nyt tuntui, ettei mun annettu lähteä kotiin, vaikka vointikin oli paljon parempi kuin viimeksi.

Mutta tosiaan leikkaus meni muuten mukavasti ja vointi on hyvä. Nyt mulla ei ole edes mitään lappua silmän päällä, niin voin pitää silmälaseja normaalisti. Viimeksi silmän päällä oli sellainen iso side, ettei silmälasejavoinut pitää ja oli koko päivän puolisokeana. Ja näinpä nyt heti sitten leikkaustuloksenkin. Vielä en ole niin kovin masentunut, kun jotenkin tuntuu, että se tästä vielä paranee, mutta sitten jos ei miksikään muutu niin kyllä varmaan iskee aikamoinen masennus taas päälle. Pikkusen pelottaa.

Nyt mä olen antibioottitippakuurilla kontrolliin ast (1tippa neljästi päivässä) ja kontrolli 9.2. Toivottavasti silmäni on siihen mennessä kunnossa!

Lue lisää

Harmi ettei leikkaus vielä näytä hyvältä, mutta toivotaan että simmut paranee ajan kanssa:) Mä en nyt jaksa vaivata päätäni karsastuksella, vaikka näkyykin ilkeesti. Teen myyjän työtä opiskelujen ohella ja välillä tuntuu, että asiakkaiden on vaikea katsoa minua silmiin. Kuuntelen monesti, että sanooko esim. kaveriporukka kassalta lähdettyään, "kato myyjäl oli silmät kierossa". No vielä en ole kenenkään kuullut niin sanovan, sitten peruskoulun:) Tai no työkaveri teki vissiin "freudilaisen lipsahduksen" aika vasta, sanoi: silmät on ihan killissä, siis ei sun vaan mun hehheh. Mäkin olin muuten vasta leikkauksessa sydänvikani takia. Hereillä tehtiin, pää oli mukavan sekasin fentanyylistä. Todellakin oksetti ja pääsärki perke*** leikkauksen jälkeen. Mulla näitä sairauksia on liuta tämän kierosilmäisyyden lisäksi, onneksi minkään niistä ei pitäisi periytyä jälkeläiselle. Sydänvian saa lapseni 1 % todennaköisyydellä ja killisilmäisyyskään ei toivottavasti periydy!

Paranehan sinäkin:)

Killisilmukka kirjoitti:

Harmi ettei leikkaus vielä näytä hyvältä, mutta toivotaan että simmut paranee ajan kanssa:) Mä en nyt jaksa vaivata päätäni karsastuksella, vaikka näkyykin ilkeesti. Teen myyjän työtä opiskelujen ohella ja välillä tuntuu, että asiakkaiden on vaikea katsoa minua silmiin. Kuuntelen monesti, että sanooko esim. kaveriporukka kassalta lähdettyään, "kato myyjäl oli silmät kierossa". No vielä en ole kenenkään kuullut niin sanovan, sitten peruskoulun:) Tai no työkaveri teki vissiin "freudilaisen lipsahduksen" aika vasta, sanoi: silmät on ihan killissä, siis ei sun vaan mun hehheh. Mäkin olin muuten vasta leikkauksessa sydänvikani takia. Hereillä tehtiin, pää oli mukavan sekasin fentanyylistä. Todellakin oksetti ja pääsärki perke*** leikkauksen jälkeen. Mulla näitä sairauksia on liuta tämän kierosilmäisyyden lisäksi, onneksi minkään niistä ei pitäisi periytyä jälkeläiselle. Sydänvian saa lapseni 1 % todennaköisyydellä ja killisilmäisyyskään ei toivottavasti periydy!

Paranehan sinäkin:)

Lue lisää

Niin, tuntuu ehkä vähän tyhmältä murehtia täällä karsastusta, kun muuten kuitenkin mulla on ihan hyvä terveys. Toivottavasti leikkaus auttoi ja sinäkin saat itsesi kuntoon. En tuosta sydänviasta mitään tiedä, mutta aina kun on jotain häikkää sydämessä, niin kyllä se aika vakavalta kuulostaa. Ja kyllähän nämä mun silmätkin ihan hyvät silmät kuitenkin on ja täyttää ihan tehtävänsä ja näen ilman mitään vaikeuksia (kunhan on vahvat lasit tai piilarit päässä tosin!) ja pystyn tekemään kaikkea mitä haluan. Jotain ammatteja tietty on joihin en näillä silmillä kelpaa, mutta en mä niihin haluaisikaan.

Nyt olen siis katsellu näitä silmiä pari päivää ja pikkusen masentaa kieltämättä. Toipuminen on menny mahtavasti. Silmään ei satu oikeastaan yhtään, välillä vihlaisee ikävästi, mutta se on pientä. Edes tikkejä en kunnolla tunne, vaikka kai niitä tuolla jossain piilossa on. Silmä ei ole edes yhtään punainen, tai itse asiassa tänä aamuna vähän punotti koko silmä, muttakun viimeksi silmä oli ihan tomaatinpunainen ja verinen ulkosivulta. Todennäköisesti se paha punoitus on nyt tuolla yläluomen alla, koskasieltä kai jostain leikattiinkin. Luomi on aika turvoksissa vielä ja vähän puoliummessa koko silmä, välillä myös vuotaa aika paljon. Paremmalta kuitenkin tuntuu kuin viimeksi. Luulen, että pääsen maanantaina jo opiskelemaan.

Mulla on kontrolli kuukauden kuluttua ja luulen, että lääkäri sanoo, että leikkaus onnistui hyvin. Se nimittäin todennäköisesti onnistui, vaikka en olekaan yhtään tyytyväinen silmääni. Silmäni karsastaa ulospäin ja sen lisäksi ylös, joka nyt siis leikattiin. Mun mielestä silmä ei karsasta enää ylös, ihan varma en ole, mutta vähän paremmalta se kuitenkin mun mielestä näyttää. Mutta ulospäinkarsastus on edelleen tallella ja aika pahana. Näin pienen muutoksen takia en olisi leikkaukseen ryhtynyt, koska ero on sellainen, että sitä tuskin huomaa. Se toinen lääkäri joka mun silmäni lokakuussa tutki oli sitä mieltä, että ylöskarsastuksen leikkaaminen auttaa paljon ja se tulos nyt sitten oli tämä, niin ei tästä paljon hyötyä ollut. No, odotan mielenkiinnolla mitä lääkäri silmistäni kontrollissa sanoo ja toivon tietenkin, että jotain olisi siihen mennessä vielä tapahtunut. Silmäon edelleen niin turvoksissa ja sairaa näköinen, että kai se ehkä tuosta voi vielä pikkusen tulla paremmaksi kunhan turvotus laskee ja silmä muutenkin toipuu.

Tyttö82 kirjoitti:

Niin, tuntuu ehkä vähän tyhmältä murehtia täällä karsastusta, kun muuten kuitenkin mulla on ihan hyvä terveys. Toivottavasti leikkaus auttoi ja sinäkin saat itsesi kuntoon. En tuosta sydänviasta mitään tiedä, mutta aina kun on jotain häikkää sydämessä, niin kyllä se aika vakavalta kuulostaa. Ja kyllähän nämä mun silmätkin ihan hyvät silmät kuitenkin on ja täyttää ihan tehtävänsä ja näen ilman mitään vaikeuksia (kunhan on vahvat lasit tai piilarit päässä tosin!) ja pystyn tekemään kaikkea mitä haluan. Jotain ammatteja tietty on joihin en näillä silmillä kelpaa, mutta en mä niihin haluaisikaan.

Nyt olen siis katsellu näitä silmiä pari päivää ja pikkusen masentaa kieltämättä. Toipuminen on menny mahtavasti. Silmään ei satu oikeastaan yhtään, välillä vihlaisee ikävästi, mutta se on pientä. Edes tikkejä en kunnolla tunne, vaikka kai niitä tuolla jossain piilossa on. Silmä ei ole edes yhtään punainen, tai itse asiassa tänä aamuna vähän punotti koko silmä, muttakun viimeksi silmä oli ihan tomaatinpunainen ja verinen ulkosivulta. Todennäköisesti se paha punoitus on nyt tuolla yläluomen alla, koskasieltä kai jostain leikattiinkin. Luomi on aika turvoksissa vielä ja vähän puoliummessa koko silmä, välillä myös vuotaa aika paljon. Paremmalta kuitenkin tuntuu kuin viimeksi. Luulen, että pääsen maanantaina jo opiskelemaan.

Mulla on kontrolli kuukauden kuluttua ja luulen, että lääkäri sanoo, että leikkaus onnistui hyvin. Se nimittäin todennäköisesti onnistui, vaikka en olekaan yhtään tyytyväinen silmääni. Silmäni karsastaa ulospäin ja sen lisäksi ylös, joka nyt siis leikattiin. Mun mielestä silmä ei karsasta enää ylös, ihan varma en ole, mutta vähän paremmalta se kuitenkin mun mielestä näyttää. Mutta ulospäinkarsastus on edelleen tallella ja aika pahana. Näin pienen muutoksen takia en olisi leikkaukseen ryhtynyt, koska ero on sellainen, että sitä tuskin huomaa. Se toinen lääkäri joka mun silmäni lokakuussa tutki oli sitä mieltä, että ylöskarsastuksen leikkaaminen auttaa paljon ja se tulos nyt sitten oli tämä, niin ei tästä paljon hyötyä ollut. No, odotan mielenkiinnolla mitä lääkäri silmistäni kontrollissa sanoo ja toivon tietenkin, että jotain olisi siihen mennessä vielä tapahtunut. Silmäon edelleen niin turvoksissa ja sairaa näköinen, että kai se ehkä tuosta voi vielä pikkusen tulla paremmaksi kunhan turvotus laskee ja silmä muutenkin toipuu.

Lue lisää

että silmä tästä tämän kummemmaksi enää muuttuu. Kokemuksesta tiedän, ettei silmä enää ajan myötä tästä paremmaksi muutu, vaikka silmälääkäri sanoisi mitä tahansa. Masentaa aika pahasti nyt. Taisin vaan kuvitella, että silmä näyttää paremmalta, ei se näytä. En ole koskaan huomannu, että silmäni karsastaisi ylös, en huomannu sitä ennen leikkausta enkä huomaa nyt leikkauksen jälkeen, mutta sen huomaan, että silmä karsastaa pahasti ulos ja näyttää kamalalta. Maanantaina pitäisi jatkaa taas opiskelua, vaikka nyt tuntuu, ettei jaksa mitään. Itken vaan iltaisin silmiä niin, että entistään luomet turpoo ja punoittaa, vaikka se onkin ihan naurettavaa. Pitäisi olla varmaan tyytyväinen siihen, että silmät on tässä kunnossa eikä pahemmassa. Silmälääkäri on kuitenkin sitä mieltä, että silmät on nyt ihan hyvät.

Menisin kyllä vielä kokeilemaan leikkausta, vaikka vasemman silmän leikkaamista, jos silmälääkäri vaan suostuisi leikkaamaan. En kuitenkaan usko, että suostuu enkä myöskään enää kehtaa edes kysyä.

Tyttö82 kirjoitti:

että silmä tästä tämän kummemmaksi enää muuttuu. Kokemuksesta tiedän, ettei silmä enää ajan myötä tästä paremmaksi muutu, vaikka silmälääkäri sanoisi mitä tahansa. Masentaa aika pahasti nyt. Taisin vaan kuvitella, että silmä näyttää paremmalta, ei se näytä. En ole koskaan huomannu, että silmäni karsastaisi ylös, en huomannu sitä ennen leikkausta enkä huomaa nyt leikkauksen jälkeen, mutta sen huomaan, että silmä karsastaa pahasti ulos ja näyttää kamalalta. Maanantaina pitäisi jatkaa taas opiskelua, vaikka nyt tuntuu, ettei jaksa mitään. Itken vaan iltaisin silmiä niin, että entistään luomet turpoo ja punoittaa, vaikka se onkin ihan naurettavaa. Pitäisi olla varmaan tyytyväinen siihen, että silmät on tässä kunnossa eikä pahemmassa. Silmälääkäri on kuitenkin sitä mieltä, että silmät on nyt ihan hyvät.

Menisin kyllä vielä kokeilemaan leikkausta, vaikka vasemman silmän leikkaamista, jos silmälääkäri vaan suostuisi leikkaamaan. En kuitenkaan usko, että suostuu enkä myöskään enää kehtaa edes kysyä.

Lue lisää

ja nyt alkaa silmä tuntua jo terveemmältä. Viime sunnuntaina silmään tuli aika kova särky, joka jatkui alkuviikon. Varsinkin liikkuessa silmää särki. Olisi tehnyt mieli vaan makoilla kotona, mutta kun on iso koira hoidettava, on käytävä kolmesti päivässä lenkillä, vaikka silmässä tuntuukin. Nyt ei enää oikeastaan ole särkyä, mutta kun käännän päätä alaspäin esim. kenkien laittamisen ajaksi, niin silmässä tuntuu kipua. Sitten vähän nostin luomee ja luomen alta silmä sitten onkin ihan tomaatinpunainen ja yksi iso musta tikkikin tulee aika ilkeän näköisesti silmästä läpi ja vähän tietenkin hankaa ja sumebtaa näköä välillä samalla tavalla kuin viimeksi. Tippakuuri on vielä menossa ja sen aikaa silmät saa myös levätä, kun en voi käyttää piilareita. Tosin sairaaseen silmään en kyllä muutenkaan vielä uskaltaisi piilareita työntää.

Harmittaa ihan hirveästi nämä silmät. Peilistä katsoessa näyttää ihan hyvältä ja lähes suorassa on, mutta sitten kun vahingossa vilkaisenkin vasemmalla silmällä, niin näyttää ihan kamalalta. Ja ku en mä nyt koko ajan voi miettiä, että kummalla silmällä mä nyt satun milloinkin katsomaan, ihan tiedostamatta mä vaihtelen silmästä toiseen. Ilmän silmälaseja/piilareita silmät saattaakin sitten harittaakin sinne tänne, myös vasen silmä aika pahasti enkä siksi mielelläni ole ilman laseja/piilareita julkisesti. Kävin täälä viikolla tutkimuksessa TYKS:ssä ja tippakuurin takia en voinut laittaa piilareita, vaan piti olla silmälaseissa. Lääkäri ehdotti, että ottaisin lasit tutkimuksen ajaksi pois, kun voi painaa ikävästi. En suostunut, vaan sanoin, etten näe sitten mitään ja tahdon nähdä. En viitsiny sanoa, että ilmän laseja mun silmät karkaa sivuun ja näytän ihan kummajaiselta enkä tahdo, että lääkäri sitä näkee! Vaikka kai se sieltä sairaskertomuksesta oli mun silmäongelmankin huomannu, mutta silti.

Tyttö82 kirjoitti:

ja nyt alkaa silmä tuntua jo terveemmältä. Viime sunnuntaina silmään tuli aika kova särky, joka jatkui alkuviikon. Varsinkin liikkuessa silmää särki. Olisi tehnyt mieli vaan makoilla kotona, mutta kun on iso koira hoidettava, on käytävä kolmesti päivässä lenkillä, vaikka silmässä tuntuukin. Nyt ei enää oikeastaan ole särkyä, mutta kun käännän päätä alaspäin esim. kenkien laittamisen ajaksi, niin silmässä tuntuu kipua. Sitten vähän nostin luomee ja luomen alta silmä sitten onkin ihan tomaatinpunainen ja yksi iso musta tikkikin tulee aika ilkeän näköisesti silmästä läpi ja vähän tietenkin hankaa ja sumebtaa näköä välillä samalla tavalla kuin viimeksi. Tippakuuri on vielä menossa ja sen aikaa silmät saa myös levätä, kun en voi käyttää piilareita. Tosin sairaaseen silmään en kyllä muutenkaan vielä uskaltaisi piilareita työntää.

Harmittaa ihan hirveästi nämä silmät. Peilistä katsoessa näyttää ihan hyvältä ja lähes suorassa on, mutta sitten kun vahingossa vilkaisenkin vasemmalla silmällä, niin näyttää ihan kamalalta. Ja ku en mä nyt koko ajan voi miettiä, että kummalla silmällä mä nyt satun milloinkin katsomaan, ihan tiedostamatta mä vaihtelen silmästä toiseen. Ilmän silmälaseja/piilareita silmät saattaakin sitten harittaakin sinne tänne, myös vasen silmä aika pahasti enkä siksi mielelläni ole ilman laseja/piilareita julkisesti. Kävin täälä viikolla tutkimuksessa TYKS:ssä ja tippakuurin takia en voinut laittaa piilareita, vaan piti olla silmälaseissa. Lääkäri ehdotti, että ottaisin lasit tutkimuksen ajaksi pois, kun voi painaa ikävästi. En suostunut, vaan sanoin, etten näe sitten mitään ja tahdon nähdä. En viitsiny sanoa, että ilmän laseja mun silmät karkaa sivuun ja näytän ihan kummajaiselta enkä tahdo, että lääkäri sitä näkee! Vaikka kai se sieltä sairaskertomuksesta oli mun silmäongelmankin huomannu, mutta silti.

Lue lisää

Vähän olen pettynyt, kun ei kukaan enää mitään kirjoita ja kommentoi tänne vaan yksiksesi saan kirjoitella. Mutta eipä tätä taida täältä enää kovin hyvin löytääkään.

Viikon päästä pitäisi mennä kontrolliin ja ei yhtään sinne huvittaisi mennä, kun nämä silmät on tässä kunnossa. Muutenkin kun se lääkäri ei ilmiselvästi tykkää musta pätkääkään, kun olen tälläinen vaikea ja monimutkainen tapaus enkä yhtään tyytyväinen silmiini, vaikka lääkärin mielestä nämä kuulemma on ihan hyvät. En nyt sitten tiedä mitä mun pitäisi lääkärille sanoa, kun se kysyy, miltä on leikkauksen jälkeen tuntunut. Inhottaa olla taas tyytymätön potilas. Olisi ollut niin ihanaa olla tyytyväinen leikkaukseen, mutta kun en taaskaan ole. Taidan olla aika hiljaa siellä vastaanotolla.

Ihan mielenkiinnolla kyllä odotan mitä lääkäri sanoo. Tai eihän se mulle oikein mitään sano, mutta luulisin, että saan loppulausunnon tai jonkun sitten tästä hoidosta itsellekin, niin siitä voi sitten katsoo tarkemmin.

Silmätipat kesti mulla keskiviikkoon asti ja tuntui kyllä, että loppui vähän kesken. Silmä on edelleen aika pahasti punainen luomen alta. Vielä on yksi tikkikin silmässä, joka hankaa välillä. Toinen jo lähti pois pistämästä, mutta toinen tuntuu pysyvän tiukasti silmässä. Silmä tuntuu vähän siltä kuin se tarvitsisi vielä niitä tippoja, kun se välillä sumeilee ja tuntuu kuivalta ja tuntuu kuin olisi roska silmässä, kun se tikki hankaa. Myönnän kyllä, että tuli vähän tiputeltua poskellekin niitä tippoja, kun tuntuu, ettei ne oikein pysy silmässä, vaan valahtaa heti silmästä poskelle, vaikka tekisi mitä tai sitten tippa ei edes aina osunut silmään, vaan putosi ripsille tai jonnekin. En ole näköjään mikään mestari silmätippojen kanssa, kun en normaalisti niitä käytä. Mutta toivottavasti silmä tästä paranee kontrolliin mennessä. En ole nyt piilareitakaan käyttänyt, vaikka taas olisi mahdollisuus enkä uskalla käyttää, niin kauan kuin silmä on tässä kunnossa. Minkäänlaista meikkiäkään en ole käyttänyt silmissäni leikkauksen takia kohta kuukauteen. Tosin meikkiä piti välttää vain viikko leikkauksen jälkeen, mutta varmuuden vuoksi oon ollu ilman koko tippakuurin ajan!

Tyttö82 kirjoitti:

Vähän olen pettynyt, kun ei kukaan enää mitään kirjoita ja kommentoi tänne vaan yksiksesi saan kirjoitella. Mutta eipä tätä taida täältä enää kovin hyvin löytääkään.

Viikon päästä pitäisi mennä kontrolliin ja ei yhtään sinne huvittaisi mennä, kun nämä silmät on tässä kunnossa. Muutenkin kun se lääkäri ei ilmiselvästi tykkää musta pätkääkään, kun olen tälläinen vaikea ja monimutkainen tapaus enkä yhtään tyytyväinen silmiini, vaikka lääkärin mielestä nämä kuulemma on ihan hyvät. En nyt sitten tiedä mitä mun pitäisi lääkärille sanoa, kun se kysyy, miltä on leikkauksen jälkeen tuntunut. Inhottaa olla taas tyytymätön potilas. Olisi ollut niin ihanaa olla tyytyväinen leikkaukseen, mutta kun en taaskaan ole. Taidan olla aika hiljaa siellä vastaanotolla.

Ihan mielenkiinnolla kyllä odotan mitä lääkäri sanoo. Tai eihän se mulle oikein mitään sano, mutta luulisin, että saan loppulausunnon tai jonkun sitten tästä hoidosta itsellekin, niin siitä voi sitten katsoo tarkemmin.

Silmätipat kesti mulla keskiviikkoon asti ja tuntui kyllä, että loppui vähän kesken. Silmä on edelleen aika pahasti punainen luomen alta. Vielä on yksi tikkikin silmässä, joka hankaa välillä. Toinen jo lähti pois pistämästä, mutta toinen tuntuu pysyvän tiukasti silmässä. Silmä tuntuu vähän siltä kuin se tarvitsisi vielä niitä tippoja, kun se välillä sumeilee ja tuntuu kuivalta ja tuntuu kuin olisi roska silmässä, kun se tikki hankaa. Myönnän kyllä, että tuli vähän tiputeltua poskellekin niitä tippoja, kun tuntuu, ettei ne oikein pysy silmässä, vaan valahtaa heti silmästä poskelle, vaikka tekisi mitä tai sitten tippa ei edes aina osunut silmään, vaan putosi ripsille tai jonnekin. En ole näköjään mikään mestari silmätippojen kanssa, kun en normaalisti niitä käytä. Mutta toivottavasti silmä tästä paranee kontrolliin mennessä. En ole nyt piilareitakaan käyttänyt, vaikka taas olisi mahdollisuus enkä uskalla käyttää, niin kauan kuin silmä on tässä kunnossa. Minkäänlaista meikkiäkään en ole käyttänyt silmissäni leikkauksen takia kohta kuukauteen. Tosin meikkiä piti välttää vain viikko leikkauksen jälkeen, mutta varmuuden vuoksi oon ollu ilman koko tippakuurin ajan!

Lue lisää

Luin kaikki kirjoituksesi läpi Tyttö82..ymmärrän sinua ja tuskaasi tuon asian kanssa, koska olen elänyt saman asian kanssa(leikkauksen jälkeinen pettymys lopputulokseen), mutta vaan kauemmin, olenhan sinua vanhempi :). Samalla tavalla karsastus pyörii mielessä lähes päivittäin minullakin.

Odotin tuonne etusivulle uutisia sinusta, en osannut /älynnyt edes kurkata tänne taaksepäin, olisin toki kommentoinut jo aiemmin.

Kävit läpi leikkauksen ja sinusta leikkaus ei onnistunut? Toivottavasti kun menet jälkitarkastukseen olisi paikalla joku fiksu lääkäri, joka osaa vastata sinulle kysymyksiisi.
Harmi ettei lääketiede ole kehittynyt tässä karsastuksen korjaamisessa. Olemme niin pieni joukko, ettei karsastuksen hoitamiseen haluta varmaan pahemmin satsata, koska kyse ei ole "hengen lähdöstä" :).

Mietin onkohan amerikassa tai esim. venäjällä kehittyneempiä hoitomuotoja. Joskus olen lukenut jostain, että venäjällä olisi erittäin hyvätasoinen silmienhoito..??Rahaa menisi varmaan sitten aika paljon, jos sinne saakka pääsisi. Oletko käynyt koskaan ulkomaalaisilla keskustelupalstoilla ja sitä kautta selvittänyt miten muuaalla hoidetaan meitä toivottomia tapauksia? ;)

Minulla karsastaa silmä nyt tosi pahasti ulospäin :( Olen ottanut laseihini väriä ja se vähäsen peittää sen näkymistä. Ottaa päähän suorastaan v***ttaa. Mikäs teet?!! Onneksi saa täällä anonyymisti kuitenkin kertoa ja vertaistukea, joka on tosi tärkeää. Minun läheiset eivät halua puhua tästä, eikä ystävätkään..viimeeksi tuli kommentti, että se haittaa minua enemmän, kuin heitä. Haluavat varmaan olla kohteliaita ja hienotunteisia?

Olen menossa maaliskuussa silmälääkäriin, jos tuolla prismalasilla saisi korjattua karsastusta? Onko sinulla sitä laseissa? Yritän kinua vielä kerran leikkausta..jos vaikka saataisiin tuolta ylhäältä alas silmää.

Olen lopettanut tuntemattomiin ihmisiinpäin katsomisen lähes kokonaan, esim. kaupassa. Yritän olla pää alaspäin ja jos huomaan, että esim. jotkut lapset tuijottavat käännän pääni äkkiä pois. Kuuntelen sanooko he minua kierosilmäksi..naurettavaa tiedän, lähes 40v en vieläkään osaa sopetua/hyväksyä tätä vikaa minussa. Se vie ilmeisesti koko elämän!!! Surullista mutta totta.

Tuosta perimästä..minun sisaruksillani ja vanhemilla, isovanhemmilla ei karsasta silmät, eikä ONNEKSI lapsillani. Veljen lapsella karsastaa, mutta ei pahasti. Kai se on jokin "valuvika" sitten???

Miten voisin sinua lohduttaa Tyttö82, olet niin nuorikin..koeta jotenkin sopeutua ja jaksaa..Muista, että sinulla on kohtalotovereita ja me täällä palstalla, jos ketkä tiedämme miten hankalaa tämän vaivan kanssa eläminen onkaan. Hyvinhän tässä on eteenpäin menty ja jotenkin seliydytty. Katsekontaktin saaminen on vain haaveena, mutta eihän se ole este elämiselle.

Kaikkea hyvää sinulle!

Zare - maaliskuussa silmälääkäriin.

Zare kirjoitti:

Luin kaikki kirjoituksesi läpi Tyttö82..ymmärrän sinua ja tuskaasi tuon asian kanssa, koska olen elänyt saman asian kanssa(leikkauksen jälkeinen pettymys lopputulokseen), mutta vaan kauemmin, olenhan sinua vanhempi :). Samalla tavalla karsastus pyörii mielessä lähes päivittäin minullakin.

Odotin tuonne etusivulle uutisia sinusta, en osannut /älynnyt edes kurkata tänne taaksepäin, olisin toki kommentoinut jo aiemmin.

Kävit läpi leikkauksen ja sinusta leikkaus ei onnistunut? Toivottavasti kun menet jälkitarkastukseen olisi paikalla joku fiksu lääkäri, joka osaa vastata sinulle kysymyksiisi.
Harmi ettei lääketiede ole kehittynyt tässä karsastuksen korjaamisessa. Olemme niin pieni joukko, ettei karsastuksen hoitamiseen haluta varmaan pahemmin satsata, koska kyse ei ole "hengen lähdöstä" :).

Mietin onkohan amerikassa tai esim. venäjällä kehittyneempiä hoitomuotoja. Joskus olen lukenut jostain, että venäjällä olisi erittäin hyvätasoinen silmienhoito..??Rahaa menisi varmaan sitten aika paljon, jos sinne saakka pääsisi. Oletko käynyt koskaan ulkomaalaisilla keskustelupalstoilla ja sitä kautta selvittänyt miten muuaalla hoidetaan meitä toivottomia tapauksia? ;)

Minulla karsastaa silmä nyt tosi pahasti ulospäin :( Olen ottanut laseihini väriä ja se vähäsen peittää sen näkymistä. Ottaa päähän suorastaan v***ttaa. Mikäs teet?!! Onneksi saa täällä anonyymisti kuitenkin kertoa ja vertaistukea, joka on tosi tärkeää. Minun läheiset eivät halua puhua tästä, eikä ystävätkään..viimeeksi tuli kommentti, että se haittaa minua enemmän, kuin heitä. Haluavat varmaan olla kohteliaita ja hienotunteisia?

Olen menossa maaliskuussa silmälääkäriin, jos tuolla prismalasilla saisi korjattua karsastusta? Onko sinulla sitä laseissa? Yritän kinua vielä kerran leikkausta..jos vaikka saataisiin tuolta ylhäältä alas silmää.

Olen lopettanut tuntemattomiin ihmisiinpäin katsomisen lähes kokonaan, esim. kaupassa. Yritän olla pää alaspäin ja jos huomaan, että esim. jotkut lapset tuijottavat käännän pääni äkkiä pois. Kuuntelen sanooko he minua kierosilmäksi..naurettavaa tiedän, lähes 40v en vieläkään osaa sopetua/hyväksyä tätä vikaa minussa. Se vie ilmeisesti koko elämän!!! Surullista mutta totta.

Tuosta perimästä..minun sisaruksillani ja vanhemilla, isovanhemmilla ei karsasta silmät, eikä ONNEKSI lapsillani. Veljen lapsella karsastaa, mutta ei pahasti. Kai se on jokin "valuvika" sitten???

Miten voisin sinua lohduttaa Tyttö82, olet niin nuorikin..koeta jotenkin sopeutua ja jaksaa..Muista, että sinulla on kohtalotovereita ja me täällä palstalla, jos ketkä tiedämme miten hankalaa tämän vaivan kanssa eläminen onkaan. Hyvinhän tässä on eteenpäin menty ja jotenkin seliydytty. Katsekontaktin saaminen on vain haaveena, mutta eihän se ole este elämiselle.

Kaikkea hyvää sinulle!

Zare - maaliskuussa silmälääkäriin.

Lue lisää

Kiitos lohdutuksesta. Oli oikein mukavaa, että taas kirjoitit. Eipä minulta oikeastaan kukaan ole leikkauksesta mitään kysynyt ja tuntuu vähän kurjaltakin sekin. Tarkoitan siis, että edes vanhemmatkaan eivät ole kysyneet kuinka leikkaus meni ja miltä tuntuu, vaikka paljon olen heidän luonaan leikkauksen jälkeen aikaa viettänyt ja varmasti ovat huomanneet kuinka väsynyt ja masentunut olen. Silloin leikkauspäivän aamunakin, kun olin vanhempien luona, koska äiti oli luvannut viedä minut sairaalaan ja hakea pois, eivät he oikeastaan mitään sanoneet, varsinkaan isä, joka vaan joi kahvia ja luki lehtee ihan niin kuin kaikkina muinakin aamuina. Hän ei sanallakaan maininnut koko leikkausta ja tuli kyllä vähän paha mieli siitä. Muuten isä on kyllä ehkä vähän liiankin huolissaan terveydestäni, mutta jotenkin tämä karsastus on näköjään sellainen aihe, ettei siitä voi puhua. Leikkauksen jälkeen iltapäivällä kun tulin kotiin isä vaan ihmetteli, että onko mut todellakin nukutettu sinä päivänä, kun olin niin pirteä.

Niin, en oikein tiedä onko leikkaus onnistunut vai ei, mutta joka tapauksessa silmä(t) karsastaa vielä niin pahasti, että näyttää ihan kamalalta. Mutta en kyllä näe, että siinä olisi sitä vertikaalikarsastusta, joka nyt kuulemma leikattiin pois. En tosin nähnyt sitä ennen leikkaustakaan, joten mun mielestä näyttää siltä kuin silmät olisivat ennallaan. En sitten tiedä mitä mieltä lääkäri on. Ehkä muutos on vain niin pieni, että sen näkee vain silmälääkäri, mutta mitä hyötyä siitä mulle sitten on.

Saman lääkärin vastaanotolle menen kuin aina ennenkin. Varmasti hän on ihan fiksu ja pätevä lääkäri, mutta luonteensa tai erilaisen kultttuuritaustansa takia tai jostain muusta syystä hän vain sattuu olemaan aika töykeä ja ärsyttävä ja mua vähän aina ahdistaa siellä, kun muutenkin olen ujo ja kova jännittämään lääkäreitä, varsinkin mieslääkäreitä ja jos on vielä ulkomaalainenkin niin vielä enemmän. Sitten kun lääkäri puhuu pikkusen huonoo suomea enkä aina meinaa saada selvää ja itsekin kun jännitän, niin puhun hiljaa ja varmasti vähän epäselvästi eikä lääkäri saa selvää mitä sanon, niin kyllä se keskustelu vähän tökkii ja sitä mieluummin on vaan hiljaa. Viimeksi kun yritin jotain sanoa, niin lääkäri rupesi puhumaan päälle, joten olin sitten vaan hiljaa. Ajattelin, että menen sitten jossain vaiheessa YTHS:lle näöntarkastukseen ja kysyn siellä silmälääkäriltä niistä epäselvistä asioista, kun siellä kuitenkin on mukava lääkäri ja lääkärillä enemmän aikaa vastailla tyhmiin kysymyksiin kuin TYKS:ssä.

En ole käynyt ulkomaalaisilla keskustelupalstoilla, koska mun surkea kielitaitoni ei sellaiseen riitä. En usko, että lähtisin ulkomaille silmiäni operoimaan. Kun kielitaito tosiaan on mitä on ja hoito varmasti maksaisi ihan liikaa, mihin mulla ei ole varaa ja kun olen kuitenkin sitä mieltä, että Suomessa on ihan hyvät lääkärit. Kai se vika on vain mun silmissä, kun ei niitä suoraksi tunnu saavan millään.

Kyllä minä jo pikkusen ihmisiä katselen, ehkä en ihan suoraan silmiin, mutta en kuitenkaan ehkä enää niin paljon välttele. Esim. kaupassa kyllä voin katsoa kassaa, koska tuntuu, että mitä väliä sillä on, mitä joku tuntematon kaupankassa mun silmistä ajattelee. Mutta esim. töissä on ihan eri juttu, kun on niihin ihmisiin tutustunut siellä ja niiden kanssa pitää olla tekemisissä, niin en tosiaan haluaisi, että he huomaisivat karsastustani. On sitten helpompi vain kääntää aina katse jonnekin muualle. En mä halua katsoa edes perheenjäseniä silmiin.

Toivottavasti pääset vielä leikkaukseen ja leikkaus onnistuu. Kerrothan sitten kuinka kävi? Minä en usko enää leikkaukseen meneväni. Jos lääkäri sitä ehdottaisi, tietenkin menisin, mutta en aio edes enää kysyä. Minulla ei kai koskaan ole ollut prismalaseja eikä lääkäri ole sellaisia ehdottanut. En tiedä pitäisikö kysyä. Pelottaa, että ajan myötä mullakin karsastus vielä pahenee, vaikka on nyt kai leikkauksella hieman karsastuskulma pienentynyt, kun optikko sanoi aiemmin, että se pahentaa karsastusta mitä enemmän laseissa on vahvuuksia ja siksi pitääkin olla tosi tarkka ettei tule liian vahvat lasit. Tuntuu kuitenkin siltä, että varmaan tässä kohta jutuu taas miinuksia lisäämään ja mitenkähän se tähän karsastukseen sitten mahtaa vaikuttaa.

Tuli taas han liikaa tekstiä. Kun innostun kirjoittamaan, niin sitä tekstiä sitten vain tulee ja tulee, vaikka ei tässä mitään romaania ole tarkoitus kirjoittaa. Tivottavasti silmälääkäri keksii maaliskuussa jonkun ratkaisun karsastukseesi ja päset ehkäpä jopa leikkaukseen!

Kaikkea hyvää sinullekin!

Tyttö82 kirjoitti:

Kiitos lohdutuksesta. Oli oikein mukavaa, että taas kirjoitit. Eipä minulta oikeastaan kukaan ole leikkauksesta mitään kysynyt ja tuntuu vähän kurjaltakin sekin. Tarkoitan siis, että edes vanhemmatkaan eivät ole kysyneet kuinka leikkaus meni ja miltä tuntuu, vaikka paljon olen heidän luonaan leikkauksen jälkeen aikaa viettänyt ja varmasti ovat huomanneet kuinka väsynyt ja masentunut olen. Silloin leikkauspäivän aamunakin, kun olin vanhempien luona, koska äiti oli luvannut viedä minut sairaalaan ja hakea pois, eivät he oikeastaan mitään sanoneet, varsinkaan isä, joka vaan joi kahvia ja luki lehtee ihan niin kuin kaikkina muinakin aamuina. Hän ei sanallakaan maininnut koko leikkausta ja tuli kyllä vähän paha mieli siitä. Muuten isä on kyllä ehkä vähän liiankin huolissaan terveydestäni, mutta jotenkin tämä karsastus on näköjään sellainen aihe, ettei siitä voi puhua. Leikkauksen jälkeen iltapäivällä kun tulin kotiin isä vaan ihmetteli, että onko mut todellakin nukutettu sinä päivänä, kun olin niin pirteä.

Niin, en oikein tiedä onko leikkaus onnistunut vai ei, mutta joka tapauksessa silmä(t) karsastaa vielä niin pahasti, että näyttää ihan kamalalta. Mutta en kyllä näe, että siinä olisi sitä vertikaalikarsastusta, joka nyt kuulemma leikattiin pois. En tosin nähnyt sitä ennen leikkaustakaan, joten mun mielestä näyttää siltä kuin silmät olisivat ennallaan. En sitten tiedä mitä mieltä lääkäri on. Ehkä muutos on vain niin pieni, että sen näkee vain silmälääkäri, mutta mitä hyötyä siitä mulle sitten on.

Saman lääkärin vastaanotolle menen kuin aina ennenkin. Varmasti hän on ihan fiksu ja pätevä lääkäri, mutta luonteensa tai erilaisen kultttuuritaustansa takia tai jostain muusta syystä hän vain sattuu olemaan aika töykeä ja ärsyttävä ja mua vähän aina ahdistaa siellä, kun muutenkin olen ujo ja kova jännittämään lääkäreitä, varsinkin mieslääkäreitä ja jos on vielä ulkomaalainenkin niin vielä enemmän. Sitten kun lääkäri puhuu pikkusen huonoo suomea enkä aina meinaa saada selvää ja itsekin kun jännitän, niin puhun hiljaa ja varmasti vähän epäselvästi eikä lääkäri saa selvää mitä sanon, niin kyllä se keskustelu vähän tökkii ja sitä mieluummin on vaan hiljaa. Viimeksi kun yritin jotain sanoa, niin lääkäri rupesi puhumaan päälle, joten olin sitten vaan hiljaa. Ajattelin, että menen sitten jossain vaiheessa YTHS:lle näöntarkastukseen ja kysyn siellä silmälääkäriltä niistä epäselvistä asioista, kun siellä kuitenkin on mukava lääkäri ja lääkärillä enemmän aikaa vastailla tyhmiin kysymyksiin kuin TYKS:ssä.

En ole käynyt ulkomaalaisilla keskustelupalstoilla, koska mun surkea kielitaitoni ei sellaiseen riitä. En usko, että lähtisin ulkomaille silmiäni operoimaan. Kun kielitaito tosiaan on mitä on ja hoito varmasti maksaisi ihan liikaa, mihin mulla ei ole varaa ja kun olen kuitenkin sitä mieltä, että Suomessa on ihan hyvät lääkärit. Kai se vika on vain mun silmissä, kun ei niitä suoraksi tunnu saavan millään.

Kyllä minä jo pikkusen ihmisiä katselen, ehkä en ihan suoraan silmiin, mutta en kuitenkaan ehkä enää niin paljon välttele. Esim. kaupassa kyllä voin katsoa kassaa, koska tuntuu, että mitä väliä sillä on, mitä joku tuntematon kaupankassa mun silmistä ajattelee. Mutta esim. töissä on ihan eri juttu, kun on niihin ihmisiin tutustunut siellä ja niiden kanssa pitää olla tekemisissä, niin en tosiaan haluaisi, että he huomaisivat karsastustani. On sitten helpompi vain kääntää aina katse jonnekin muualle. En mä halua katsoa edes perheenjäseniä silmiin.

Toivottavasti pääset vielä leikkaukseen ja leikkaus onnistuu. Kerrothan sitten kuinka kävi? Minä en usko enää leikkaukseen meneväni. Jos lääkäri sitä ehdottaisi, tietenkin menisin, mutta en aio edes enää kysyä. Minulla ei kai koskaan ole ollut prismalaseja eikä lääkäri ole sellaisia ehdottanut. En tiedä pitäisikö kysyä. Pelottaa, että ajan myötä mullakin karsastus vielä pahenee, vaikka on nyt kai leikkauksella hieman karsastuskulma pienentynyt, kun optikko sanoi aiemmin, että se pahentaa karsastusta mitä enemmän laseissa on vahvuuksia ja siksi pitääkin olla tosi tarkka ettei tule liian vahvat lasit. Tuntuu kuitenkin siltä, että varmaan tässä kohta jutuu taas miinuksia lisäämään ja mitenkähän se tähän karsastukseen sitten mahtaa vaikuttaa.

Tuli taas han liikaa tekstiä. Kun innostun kirjoittamaan, niin sitä tekstiä sitten vain tulee ja tulee, vaikka ei tässä mitään romaania ole tarkoitus kirjoittaa. Tivottavasti silmälääkäri keksii maaliskuussa jonkun ratkaisun karsastukseesi ja päset ehkäpä jopa leikkaukseen!

Kaikkea hyvää sinullekin!

Lue lisää

Kirjoitat hyvin ja mielenkiintoisesti. Tietty, olen asiasta mistä kirjoitat kiinnostunut ja se koskettaa todella paljon. Olen miettinyt pääni puhki miksi läheiset eivät halua juurikaan puhua tästä minun karsastuksesta..ei kai se ole heillekään helppoa, koska eivät pysty auttamaan, kuin tunne puolella. Pahalta tuntuu pelkkä välinpitämättömyyskin, vai olisiko niin, että he ovat aivan lukoassa? Asiasta on vaan vaikea puhua?
Ihmiset ovat niin erilaisia persoonia ja reagoivat jokainen omalla tavallaan. Parempi vaihtoehto kuitenkin, kun että joku perheenjäsen siitä koko ajan huomauttelisi.

Ystäväni kyllä myötäelävät kanssani, mutta minä olen aina se joka ottaa asian puheeksi.

En tiedä oletko lukenut tuolla mutta kopsaan sen tähän mihin silmälääkäri kirjoitti minulle ja suositteli minulle sitä prismalinssiä, eli se on jokin kalvo, joka muuttaa silmän kulmaa lasien takaa. Tosin virallinen nimi Fresnelprisma. Minullekaan ei ole kukaan muu koskaan aiemmin kertonut tuollaisesta mahdollisuudesta, eipä ihmekään kun on ollut näitä vuorovaikutustaidottomia mieslääkäreitä vastassa :). Jos sinulla ei ollut sellaista kalvoa vielä kokeiltu, kysy ihmeessä seuraavalla kerralla kun menet silmälääkäriin. Jospa siinä olisikin sinulle apua, sain käsityksen,että se toimii paremmin niillä kenellä on silmissä näköä!!!

Olen nyt taas kerran varmaankin liian toiveikas tuon linssin suhteen omalla kohdallani?! Mutta kerron sitten miten onnistuu..
Tänään kävi mielessä, että otan lisää liukuvärjäystä laseihini ja peitän sillä tämän sokean karsastavan silmäni.

Palaillaan taas jossain merkeissä. Yritetään kestää.

Tässä linkki:http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000201&posting=22000000022110218http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000201&posting=22000000022110218

Olin siis tänään aamupäivällä silmäpolilla karsastusleikkauksen jälkitarkastuksesta. Mulla oli aika klo 10.15 mutta taas oli ajat vähän myöhässä ja istuskelin tunnin siinä aulassa odottelemassa, mutta eipä mulla ollut kiire minnekään.

Tällä kertaa lääkäri jopa tervehti mua ja sanoi päivää, vaikka kolmella aikaisemmalla kerralla on vaan murahdellut jotain epämääräistä. Sitten tuli se mun kauhulla odottama kysymys eli, että miltä silmät nyt näyttää leikkauksen jälkeen. Enhän mä voinut sanoa, että hyvältä näyttää, vaikka sitä kovasti toivoin. Sanoin, että ei näytä kovin hyviltä ja näyttää aika huonolta, jolloin lääkäri katsoi mua ja sanoi jotain, jota en nyt tarkkaan muista, mutta kuitenkin lääkärin mielestä näytti hyvältä. Lääkäri kysyi, että minkä takia ei näytä hyvältä ja sanoin, että silmät karsastaa edelleen ja mun mielestä ne on ihan ennallaan. Lääkäri rupesi hermostumaan jo ihan selvästi ja totesi siihen vaan ärsyttävällä äänensvyllä, että sun mielestä. Muutenkin se oli koko ajan puhunut tosi töykeästi ja siinä vaiheessa tuli kyllä olo, että halusin mahdollisimman nopeasti pois. Seuraavaksi lääkäri sitten kysyi, että minne mun silmät karsastaa ja sanoin, että ulospäin. Olisihan se voinut sen itsekin katsoa, joten tajua miksi se multa sitä kyselee. Sitten lääkäri vähän katsoi mun silmiä, sain seurailla katseella kynää ja katsella valoja ym. Aika nopeasti se oli ne silmät katsonut. Lääkärin mukaan mun silmät, siis molemmat, karsastaa ulospäin ja ylöspäin, joten ei edes se ylöskarsastus ole kadonnut ja lääkärikin näytti huomaavan, että leikkaus ei onnistunut.

Lääkärin mukaan ja itsekin peilistä katsottuna mun silmät on lähes suorassa, kun katson suoraan eteenpäin (enkä katso vahingossa vasemmalla silmällä, jolla myös välillä katselen), mutta jos katson esim. vasemmalle oikea silmä rupeaa pahasti karsastamaan ja kyllähän sitä tulee elämässä eteen tilanteita paljonkin, jolloin katsotaan muuallekin kuin eteenpäin ja vasemmallekin. Yritän kyllä vasemmalle katsomista välttää esim. menemällä istumaan mieluummin vasempaan reunaan, jolloin joutuu katsomaan vähän oirealle ja silloin käytän varmasti oikeaa silmää enkä vasempaa, mutta kyllähän sitä koko ajan kääntelee katsetta vaikka minne, ei sitä voi välttää. Tai ainakin se tekee elämän tosi vaikeaksi.

Lääkäri sanoi, ettei usko, että mun karsastusta saadaan korjattua, koska kyseessä on synnynnäinen vika ja oon jo 25 v eikä sitä ole tähän mennessäkään saatu korjattua, vaikka lääkäri on nyt kahdesti leikannut ja aiemminkin 80-luvulla on kertaalleen paljon leikattu. Kuulostaa aika kurjalta, mutta niin se kai on. Mutta kuitenkin nyt tehtiin niin, että mun silmistä otettiin valokuva tai oikeastaan otettiin ihan kasvokuva eikä pelkkiä silmiä (onneksi olin laittanut vähän ripsiväriä ja tukkakin oli just pesty ja nätti!!) ja sain uuden kontrolliajan. Sain ajan toiselta lääkäriltä, siis siltä joka katsoi mun silmiä jo lokakuussa. Lääkärin mukaan hän on vähän vanhempi ja kokeneempi erikoislääkäri ja on leikannut paljon karsastuksia (ja on myös erittäin mukavan tuntuinen, ainakin niin muistelen). Harmi, kun en alunperinkin jo päässyt sille lääkärille! Menen siis sinne keskustelemaan tästä mun tilanteesta ja mahdollisesta uudesta leikkauksesta. Voidaan kuulemma harkita vasemman silmän leikkaamista, mutta siitä pitää keskustella sen toisen lääkärin kanssa, koska ei voi oikein tietää kuinka se oikeaan silmään vaikuttaa. En tiedä miksi se valokuva otettiin, kun kyllähän lääkäri mun silmät muutenkin näkee, mutta näenpä sitten itsekin.

Tuntuu tosi oudolta. En mitenkään riemusta kiljahtele, kun sain uuden kontrolliajan, vaikka viime kesänä elokuussa olin tosi tyytyväinen, kun sain uuden kontrollin ja lääkäri lupasi harkita leikkausta. Nyt ei oikein tunnu miltään. Olin jo valmistautunut siihen, että enää ei mitään kontrolleja tule enkä mitään uutta kontrollia tai leikkausta pyytänyt. Luulin, että voisin nyt unohtaa koko jutun, mutta en mä nyt kuitenkaan siitä kontrollista kieltäytynyt ja se on vasta 20.6.(on kuulemma sen lääkärin vastaanotolle vähän tunkua), siinä juhannuksen tienoilla, mikä tuntuu näin helmikuussa aika kaukaiselta. Ja jos vielä leikkaukseen päädytään, niin se on kai ensi syksynä sitten. Oon kyllä päättänyt, että en pilaa tulevaa kevättä ja kesää silmiä murehtimalla ja uutta leikkausta odottamalla. Rupean sitten sitä miettimään, jos siihen päädytään, mutta nyt annan asian olla ja keskityn mukavampiin juttuihin.

Tyttö82 kirjoitti:

Olin siis tänään aamupäivällä silmäpolilla karsastusleikkauksen jälkitarkastuksesta. Mulla oli aika klo 10.15 mutta taas oli ajat vähän myöhässä ja istuskelin tunnin siinä aulassa odottelemassa, mutta eipä mulla ollut kiire minnekään.

Tällä kertaa lääkäri jopa tervehti mua ja sanoi päivää, vaikka kolmella aikaisemmalla kerralla on vaan murahdellut jotain epämääräistä. Sitten tuli se mun kauhulla odottama kysymys eli, että miltä silmät nyt näyttää leikkauksen jälkeen. Enhän mä voinut sanoa, että hyvältä näyttää, vaikka sitä kovasti toivoin. Sanoin, että ei näytä kovin hyviltä ja näyttää aika huonolta, jolloin lääkäri katsoi mua ja sanoi jotain, jota en nyt tarkkaan muista, mutta kuitenkin lääkärin mielestä näytti hyvältä. Lääkäri kysyi, että minkä takia ei näytä hyvältä ja sanoin, että silmät karsastaa edelleen ja mun mielestä ne on ihan ennallaan. Lääkäri rupesi hermostumaan jo ihan selvästi ja totesi siihen vaan ärsyttävällä äänensvyllä, että sun mielestä. Muutenkin se oli koko ajan puhunut tosi töykeästi ja siinä vaiheessa tuli kyllä olo, että halusin mahdollisimman nopeasti pois. Seuraavaksi lääkäri sitten kysyi, että minne mun silmät karsastaa ja sanoin, että ulospäin. Olisihan se voinut sen itsekin katsoa, joten tajua miksi se multa sitä kyselee. Sitten lääkäri vähän katsoi mun silmiä, sain seurailla katseella kynää ja katsella valoja ym. Aika nopeasti se oli ne silmät katsonut. Lääkärin mukaan mun silmät, siis molemmat, karsastaa ulospäin ja ylöspäin, joten ei edes se ylöskarsastus ole kadonnut ja lääkärikin näytti huomaavan, että leikkaus ei onnistunut.

Lääkärin mukaan ja itsekin peilistä katsottuna mun silmät on lähes suorassa, kun katson suoraan eteenpäin (enkä katso vahingossa vasemmalla silmällä, jolla myös välillä katselen), mutta jos katson esim. vasemmalle oikea silmä rupeaa pahasti karsastamaan ja kyllähän sitä tulee elämässä eteen tilanteita paljonkin, jolloin katsotaan muuallekin kuin eteenpäin ja vasemmallekin. Yritän kyllä vasemmalle katsomista välttää esim. menemällä istumaan mieluummin vasempaan reunaan, jolloin joutuu katsomaan vähän oirealle ja silloin käytän varmasti oikeaa silmää enkä vasempaa, mutta kyllähän sitä koko ajan kääntelee katsetta vaikka minne, ei sitä voi välttää. Tai ainakin se tekee elämän tosi vaikeaksi.

Lääkäri sanoi, ettei usko, että mun karsastusta saadaan korjattua, koska kyseessä on synnynnäinen vika ja oon jo 25 v eikä sitä ole tähän mennessäkään saatu korjattua, vaikka lääkäri on nyt kahdesti leikannut ja aiemminkin 80-luvulla on kertaalleen paljon leikattu. Kuulostaa aika kurjalta, mutta niin se kai on. Mutta kuitenkin nyt tehtiin niin, että mun silmistä otettiin valokuva tai oikeastaan otettiin ihan kasvokuva eikä pelkkiä silmiä (onneksi olin laittanut vähän ripsiväriä ja tukkakin oli just pesty ja nätti!!) ja sain uuden kontrolliajan. Sain ajan toiselta lääkäriltä, siis siltä joka katsoi mun silmiä jo lokakuussa. Lääkärin mukaan hän on vähän vanhempi ja kokeneempi erikoislääkäri ja on leikannut paljon karsastuksia (ja on myös erittäin mukavan tuntuinen, ainakin niin muistelen). Harmi, kun en alunperinkin jo päässyt sille lääkärille! Menen siis sinne keskustelemaan tästä mun tilanteesta ja mahdollisesta uudesta leikkauksesta. Voidaan kuulemma harkita vasemman silmän leikkaamista, mutta siitä pitää keskustella sen toisen lääkärin kanssa, koska ei voi oikein tietää kuinka se oikeaan silmään vaikuttaa. En tiedä miksi se valokuva otettiin, kun kyllähän lääkäri mun silmät muutenkin näkee, mutta näenpä sitten itsekin.

Tuntuu tosi oudolta. En mitenkään riemusta kiljahtele, kun sain uuden kontrolliajan, vaikka viime kesänä elokuussa olin tosi tyytyväinen, kun sain uuden kontrollin ja lääkäri lupasi harkita leikkausta. Nyt ei oikein tunnu miltään. Olin jo valmistautunut siihen, että enää ei mitään kontrolleja tule enkä mitään uutta kontrollia tai leikkausta pyytänyt. Luulin, että voisin nyt unohtaa koko jutun, mutta en mä nyt kuitenkaan siitä kontrollista kieltäytynyt ja se on vasta 20.6.(on kuulemma sen lääkärin vastaanotolle vähän tunkua), siinä juhannuksen tienoilla, mikä tuntuu näin helmikuussa aika kaukaiselta. Ja jos vielä leikkaukseen päädytään, niin se on kai ensi syksynä sitten. Oon kyllä päättänyt, että en pilaa tulevaa kevättä ja kesää silmiä murehtimalla ja uutta leikkausta odottamalla. Rupean sitten sitä miettimään, jos siihen päädytään, mutta nyt annan asian olla ja keskityn mukavampiin juttuihin.

Lue lisää

No justiinsa passittaa sitten tuo lääkäri sut toiselle lääkärille, kun ei itse onnistunut. Vähän niin kuin mun sisäelinleikkauksessa epäonnistui kirurgi niin, piti sitten uusia leikkaus:( Mä en näe koskaan peiliin tuijottaessani, että katsoisin kieroon. Tietysti, jos silmät peitän joksikin aikaa niin ne liikkuu sisäänpäin. Huomasin justiinsa, että vasen silmä menee ihan sisään ja vielä ylös niin että vain sininen reuna näkyy. Oikea liikahtaa vain vähän sisään. On varmaan mulllakin lihakset löystynyt, kun on vauvana tehty viimeksi silmäleikkaus. Katsotaan nyt jos YHTS:ään menisi sitten syksymmällä tarkastuttamaan silmiään. Aika pahalta toi vasen kieltämättä näyttää, melkein vain valkoinen silmämuna näkyy. Jotenkin ei vaan huvita sinällään leikata näitä silmiä just sen tähden, jos leikkaus epäonnistuu. Ei kyllä ole kiva katsoa valokuviakaan, kun simmut on nenän suunnalla ja muutenkin ottaa päähän, kun ei uskalla ihmisiä katsoa silmiin. Mutta syksyyn asti saa omalta osaltani nämä jutut jäädä. Jaksamista sinnekkin suuntaan:) Etelänloma tulis tarpeeseen nyt ainakin tänne:)

Sillikilmukka kirjoitti:

No justiinsa passittaa sitten tuo lääkäri sut toiselle lääkärille, kun ei itse onnistunut. Vähän niin kuin mun sisäelinleikkauksessa epäonnistui kirurgi niin, piti sitten uusia leikkaus:( Mä en näe koskaan peiliin tuijottaessani, että katsoisin kieroon. Tietysti, jos silmät peitän joksikin aikaa niin ne liikkuu sisäänpäin. Huomasin justiinsa, että vasen silmä menee ihan sisään ja vielä ylös niin että vain sininen reuna näkyy. Oikea liikahtaa vain vähän sisään. On varmaan mulllakin lihakset löystynyt, kun on vauvana tehty viimeksi silmäleikkaus. Katsotaan nyt jos YHTS:ään menisi sitten syksymmällä tarkastuttamaan silmiään. Aika pahalta toi vasen kieltämättä näyttää, melkein vain valkoinen silmämuna näkyy. Jotenkin ei vaan huvita sinällään leikata näitä silmiä just sen tähden, jos leikkaus epäonnistuu. Ei kyllä ole kiva katsoa valokuviakaan, kun simmut on nenän suunnalla ja muutenkin ottaa päähän, kun ei uskalla ihmisiä katsoa silmiin. Mutta syksyyn asti saa omalta osaltani nämä jutut jäädä. Jaksamista sinnekkin suuntaan:) Etelänloma tulis tarpeeseen nyt ainakin tänne:)

Lue lisää

Tulisi kyllä mullekin etelänloma tarpeeseen, oon niin väsynyt tähän silmäasiaan ja tällä hetkellä vähän kaikkeen. Mutta onneksi on sentään kevät tulossa ja aurinkokin paistaa. Tänään viimeksi ihmettelin, kuinka valoisaa oli vielä viidenkin jälkeen. Kun kuukausi sitten pääsin leikkauksesta vähän neljän jälkeen iltapäivällä, oli jo ihan pilkkopimeää ja vettä satoi. Masensi vielä enemmän, kun muutenkin oli mieli ihan maassa leikkauksen jälkeen. Nyt mä rupean odottamaan kevättä ja kesää oikein hyvillä mielin silmistä huolimatta. Viime kevään ja kesän laskin päiviä leikaukseen ja tuskailin silmien kanssa, mutta nyt en aio niin tehdä. Ainakin yritän olla hyvällä mielellä.

Jos katson ihan normaalisti peiliin, niin katson oikealla silmällä, jota käytän enemmän ja silloin silmät on lähes suorassa. Vasen karsastaa silloin vähän ulos (ja siis lääkärin mukaan myös ylös), muttaei niin pahasti, että se mua kovin haittaisi, mutta sitten jos katson vaikka vähän sivusta peiliin, niiin, että pitää katsoa vähän vasemmalle, niin katson sitten automaattisesti tietenkin vasemmalla silmällä ja silloin oikea karsastaa pahasti. Ja tietenkin voin myös ihan tietoisesti peilin edessä vaihdella silmää ja katsoa välillä oikealla ja välillä vasemmalla ja silloin näkee tosi hyvin, kun silmät liikahtelee sivuun. Ei mun tarvi silmiä peittää, että näkisin karsastuksen, kun se näkyy muutenkin.

Olen kyllä vain iloinen, että silmälääkäri lähettää mut toiselle lääkärille. Onhan se hyvä, kun kuulee toisenkin lääkärin mielipiteen ja kun lääkäri on kuitenkin myös vähän kokeneempi ja leikannu paljon karsastuksia kuulemma, joten varmaan myös jotain asiasta tietää. Tällä hetkellä ajatus kolmannesta leikkauksesta tuntuu vielä aika kaukaiselta ja aika ahdistavaltakin. Enkä edes oikein usko, että lääkäri siihen päätyy. Itsekin olen aika lailla toivoni leikkausten suhteen menettänyt. Enpä olisi uskonut silloin syksyllä 2005, että tästä tulee näin pitkäkestoinen ruljanssi ja joudutaan leikkaamaan enemmänkin kuin vaan kerran. Mutta hyvä vaan, etten sitä silloin tiennyt! Olisi varmaan ahdistanut silloin vähintääkin tuplasti!

Tyttö82 kirjoitti:

Tulisi kyllä mullekin etelänloma tarpeeseen, oon niin väsynyt tähän silmäasiaan ja tällä hetkellä vähän kaikkeen. Mutta onneksi on sentään kevät tulossa ja aurinkokin paistaa. Tänään viimeksi ihmettelin, kuinka valoisaa oli vielä viidenkin jälkeen. Kun kuukausi sitten pääsin leikkauksesta vähän neljän jälkeen iltapäivällä, oli jo ihan pilkkopimeää ja vettä satoi. Masensi vielä enemmän, kun muutenkin oli mieli ihan maassa leikkauksen jälkeen. Nyt mä rupean odottamaan kevättä ja kesää oikein hyvillä mielin silmistä huolimatta. Viime kevään ja kesän laskin päiviä leikaukseen ja tuskailin silmien kanssa, mutta nyt en aio niin tehdä. Ainakin yritän olla hyvällä mielellä.

Jos katson ihan normaalisti peiliin, niin katson oikealla silmällä, jota käytän enemmän ja silloin silmät on lähes suorassa. Vasen karsastaa silloin vähän ulos (ja siis lääkärin mukaan myös ylös), muttaei niin pahasti, että se mua kovin haittaisi, mutta sitten jos katson vaikka vähän sivusta peiliin, niiin, että pitää katsoa vähän vasemmalle, niin katson sitten automaattisesti tietenkin vasemmalla silmällä ja silloin oikea karsastaa pahasti. Ja tietenkin voin myös ihan tietoisesti peilin edessä vaihdella silmää ja katsoa välillä oikealla ja välillä vasemmalla ja silloin näkee tosi hyvin, kun silmät liikahtelee sivuun. Ei mun tarvi silmiä peittää, että näkisin karsastuksen, kun se näkyy muutenkin.

Olen kyllä vain iloinen, että silmälääkäri lähettää mut toiselle lääkärille. Onhan se hyvä, kun kuulee toisenkin lääkärin mielipiteen ja kun lääkäri on kuitenkin myös vähän kokeneempi ja leikannu paljon karsastuksia kuulemma, joten varmaan myös jotain asiasta tietää. Tällä hetkellä ajatus kolmannesta leikkauksesta tuntuu vielä aika kaukaiselta ja aika ahdistavaltakin. Enkä edes oikein usko, että lääkäri siihen päätyy. Itsekin olen aika lailla toivoni leikkausten suhteen menettänyt. Enpä olisi uskonut silloin syksyllä 2005, että tästä tulee näin pitkäkestoinen ruljanssi ja joudutaan leikkaamaan enemmänkin kuin vaan kerran. Mutta hyvä vaan, etten sitä silloin tiennyt! Olisi varmaan ahdistanut silloin vähintääkin tuplasti!

Lue lisää

Koko viikonlopun olen taas silmiä miettinyt. Olen jopa alkanut ajattelemaan uutta leikkausta, vaikka en tosiaankaan nyt saisi. Se, että sain uuden kontrolliajan, herättelee mussa vain turhia toiveita silmien suhteen. Olisi ehkä ollut parempi, jos en olisi saanut sitä. Toivon tällä hetkellä enemmän kuin mitään muuta, että saisin karsastuksen korjatuksi, mutta en usko siihen. Eikä edes silmälääkäri usko siihen. En tajua, miksi lääkäri antoi uuden ajan, jos ei edes usko, että mitään on tehtävissä.

Olen nyt alkanut vähän miettimään, että pääsen nyt kokeneemman ja paremman lääkärin vastaanotolle, joka on leikannut enemmän ja osaakin sitten leikata myös mun simät kuntoon. Vaikka eihän se vika lääkärissä ole, että mun silmät vielä karsastaa, vaan mun silmissä, jotka ei näköjään millään suostu suoristumaan. Lääkärinkin mielestä tämä on vaikea ja monimutkainen tapaus ja näköjään myös sellainen, johon leikkaukset ei tehoa. Onhan karsastusleikkausten kuitenkin joskus onnistuttava, eihän niitä muuten tehtäisi.

Olen tosiaan alkanut taas miettimään vasemman silmän leikkaamista. Alunperin olikin tarkoitus leikata vasen silmä, mutta sitten esitutkimuksessa silmä vaihtuikin oikeaan. Lääkäri oli jo päättänyt, että vasen leikataan, mutta toivoin itse, että oikea leikattaisiin, koska karsastaa enemmän tai että molemmat leikataan. Lääkäri ei suostunut molempia leikkaamaan, mutta vaihtoi silmän oikeaan. Kuinkahan monta kertaa mä olen sitäkin miettinyt, että missä kunnossa silmäni olisivat, jos olisin pitänyt suuni kiinni ja lääkäri olisi leikannut vasemman silmän. Nyt pelkään vähän sitä, että, jos vasen leikataan, niin se kääntyy sisäänpäin, koska karsastuskulma on aika pieni ja pahimmassa tapauksessa oikea jää ennalleen. Tai, että leikksus ei vaikuta kummassakaan silmässä mihinkään suuntaan, vaan kumpikin jää ennalleen. Toisaalta lääkärihän voi olla sitä mieltä, että ei kannata enää ruveta leikkaamaan ja pitää tyytyä näihin silmiin.

Kontrolli on vasta silloin kesällä, mikä ei toisaalta yhtään haittaa, koska lääkäri sanoi, että kontrollilla ei ole mitään kiirettä, koska silmiä ei nyt kuitenkaan voi ruveta leikkaamaan puoleen vuoteen. Voi kuulemma tapahtua jotain muutoksia vielä puolessa vuodessa, mutta en oikein jaksa uskoa, että parempaan suuntaan muuttuisi. Niiden valokuvienkin tarkoitus jäi ihan epäselväksi, kun tajunnut kysyä. En vaan tajua, että mitä hyötyä niistä on ja miksi piti ottaa kasvokuva eikä pelkkää silmäkuvaa, mikä sekin kuulemma on mahdollinen.

Harmittaa taas niin älyttömästi. Edes se ylöspäinkarsastus ei llut kadonnut! En tosin sitä itse huomaa ja sanoinkin lääkärille, etten mä huomaa, mutta lääkäri vakuutti, etä kyllä mun silmät karsastaa ylös, yläviistoon. Tänään taas katselin silmiä peilistä (pitäisi lopettaa se, kun se aiheuttaa vaan pahaa mieltä ja masennusta!) ja pahalta näytti. Oikea karsastaa pahasti ulos ja vasenkin karsastaa ulos sen verrab, että kyllä sen ihan selvästi huomaa. En tiedä huomaako kukaan ulkopuolinen, koska harvoin kukaan ulkopuolinen mun silmiä niin tarkkaan tiiraa, mutta kyllä vasenkin karsastaa. Ja väsyneenä vasenkin karsastaa varmasti ainakin yhtä paljon kuin oikea.

Luulin, etä olisin voinut perjantain jälkeen unohtaa silmäongelmat, mutta ei. Uuden kontrollin takia karsastus pysyy mun mielessä. Yritän nyt vaan hillitä itseäni, etten elättelisi liian suuria toiveita silmien suhteen ja mahdollisen uuden leikkauksen suhteen. On niin kamalaa sitten taas pettyä.

Tyttö82 kirjoitti:

Koko viikonlopun olen taas silmiä miettinyt. Olen jopa alkanut ajattelemaan uutta leikkausta, vaikka en tosiaankaan nyt saisi. Se, että sain uuden kontrolliajan, herättelee mussa vain turhia toiveita silmien suhteen. Olisi ehkä ollut parempi, jos en olisi saanut sitä. Toivon tällä hetkellä enemmän kuin mitään muuta, että saisin karsastuksen korjatuksi, mutta en usko siihen. Eikä edes silmälääkäri usko siihen. En tajua, miksi lääkäri antoi uuden ajan, jos ei edes usko, että mitään on tehtävissä.

Olen nyt alkanut vähän miettimään, että pääsen nyt kokeneemman ja paremman lääkärin vastaanotolle, joka on leikannut enemmän ja osaakin sitten leikata myös mun simät kuntoon. Vaikka eihän se vika lääkärissä ole, että mun silmät vielä karsastaa, vaan mun silmissä, jotka ei näköjään millään suostu suoristumaan. Lääkärinkin mielestä tämä on vaikea ja monimutkainen tapaus ja näköjään myös sellainen, johon leikkaukset ei tehoa. Onhan karsastusleikkausten kuitenkin joskus onnistuttava, eihän niitä muuten tehtäisi.

Olen tosiaan alkanut taas miettimään vasemman silmän leikkaamista. Alunperin olikin tarkoitus leikata vasen silmä, mutta sitten esitutkimuksessa silmä vaihtuikin oikeaan. Lääkäri oli jo päättänyt, että vasen leikataan, mutta toivoin itse, että oikea leikattaisiin, koska karsastaa enemmän tai että molemmat leikataan. Lääkäri ei suostunut molempia leikkaamaan, mutta vaihtoi silmän oikeaan. Kuinkahan monta kertaa mä olen sitäkin miettinyt, että missä kunnossa silmäni olisivat, jos olisin pitänyt suuni kiinni ja lääkäri olisi leikannut vasemman silmän. Nyt pelkään vähän sitä, että, jos vasen leikataan, niin se kääntyy sisäänpäin, koska karsastuskulma on aika pieni ja pahimmassa tapauksessa oikea jää ennalleen. Tai, että leikksus ei vaikuta kummassakaan silmässä mihinkään suuntaan, vaan kumpikin jää ennalleen. Toisaalta lääkärihän voi olla sitä mieltä, että ei kannata enää ruveta leikkaamaan ja pitää tyytyä näihin silmiin.

Kontrolli on vasta silloin kesällä, mikä ei toisaalta yhtään haittaa, koska lääkäri sanoi, että kontrollilla ei ole mitään kiirettä, koska silmiä ei nyt kuitenkaan voi ruveta leikkaamaan puoleen vuoteen. Voi kuulemma tapahtua jotain muutoksia vielä puolessa vuodessa, mutta en oikein jaksa uskoa, että parempaan suuntaan muuttuisi. Niiden valokuvienkin tarkoitus jäi ihan epäselväksi, kun tajunnut kysyä. En vaan tajua, että mitä hyötyä niistä on ja miksi piti ottaa kasvokuva eikä pelkkää silmäkuvaa, mikä sekin kuulemma on mahdollinen.

Harmittaa taas niin älyttömästi. Edes se ylöspäinkarsastus ei llut kadonnut! En tosin sitä itse huomaa ja sanoinkin lääkärille, etten mä huomaa, mutta lääkäri vakuutti, etä kyllä mun silmät karsastaa ylös, yläviistoon. Tänään taas katselin silmiä peilistä (pitäisi lopettaa se, kun se aiheuttaa vaan pahaa mieltä ja masennusta!) ja pahalta näytti. Oikea karsastaa pahasti ulos ja vasenkin karsastaa ulos sen verrab, että kyllä sen ihan selvästi huomaa. En tiedä huomaako kukaan ulkopuolinen, koska harvoin kukaan ulkopuolinen mun silmiä niin tarkkaan tiiraa, mutta kyllä vasenkin karsastaa. Ja väsyneenä vasenkin karsastaa varmasti ainakin yhtä paljon kuin oikea.

Luulin, etä olisin voinut perjantain jälkeen unohtaa silmäongelmat, mutta ei. Uuden kontrollin takia karsastus pysyy mun mielessä. Yritän nyt vaan hillitä itseäni, etten elättelisi liian suuria toiveita silmien suhteen ja mahdollisen uuden leikkauksen suhteen. On niin kamalaa sitten taas pettyä.

Lue lisää

Mä oon ihan tipahtanut täältä. Oon kamppaillu niin monen asian kanssa.Mutta voi ei tyttö82, ikävä kuulla että leikkauksesi oli sitten yhtä tyhjän kanssa! En mä ihmettele että on vaikea saada täydellisiä tuloksia, kun on kyse silmästä ja sen asettumiskulmasta, se ei varmana oo mitään hampaanoikomisrutiiniin verrattavissa olevaa, eipä oo mitään rautoja mitä silmään pistäis pitämään sitä tietyssä asennossa! Mutta harmitus on kova, "miks mulla pitää olla tällanen vaiva jota ei saada kuntoon, miks miks miks"...Hieno juttu että vielä haluavat yrittää sua auttaa, mullakaan ei kyllä ole tarmon puutteesta kyse tän lääkärini kohdalla, mutta eipä se auta jos silmät ei toimi kaavojen mukaan vaan poukkoilee "mielivaltaisesti". Kamalalta tuntuu, aina vaan se sama lapsuuden vaiva jahtaa ja yrittää estää mua itsenäistymästä tai tulemasta rohkeammaksi ja luottavaisemmaksi ihmiseksi.

Puhuitte prismalinsseistä, vai ihan niistä vai sitten prismakalvosta..hmm, nyt en muista. Mutta kuitenkin, mulla on siis nyt kokeena sellainen toisen linssin päällä, eli se on siis tällanen läpyskä joka vaan laitetaan tohon linssin päälle. Mun pitäs käyttää sitä niin paljon kun mahollista kuukauden ajan, mutta ei siis pysyvästi, sillä vaan koetetaan saada silmä toimimaan niin kuin se toimisi leikkauksen jälkeen. Eli siinä on sen verran prismaa (tai mitä onkaan) kuin mahdollisesti leikkauksessa kulman asteita. Sillä sitten näkee, tulisiko kaksoiskuvia tai muuta häikkää, kun leikkaus on nyt niin kyseenalainen juttu kun nuo silmäni tosiaan toimii niin epäloogisesti että välillä karsastaa ulos ja välillä sisään ja myös silleen ylä-alasuunnassa. Kirottua...En ikinä käyttäisi tätä prismakalvoa missään julkisella paikalla, on se vähän höntin näköinen, mutta tälleen kotioloissa yritän nyt koko ajan.

Ei meilläkään tästä puhuta, mun silmien säryistä vaan ja kuin ne on rasittuneet, mutta ei mitään karsastuksesta. Mäkään en tykkää katsoa silmiin enää oikein edes perheenjäseniä, enkä ystäviä, ja joitain puolituttuja ihmisiä melkein ollenkaan ja tuntuu että nekin on alkaneet kääntää katseensa aina pois minusta jos katseet on kohtaamassa, mutta se voi liittyä siihen että tulkitsevat etten pidä heistä kun en koskaan katso silmiin, tai muuta vastaavaa. Todella ikävää.

laa kirjoitti:

Mä oon ihan tipahtanut täältä. Oon kamppaillu niin monen asian kanssa.Mutta voi ei tyttö82, ikävä kuulla että leikkauksesi oli sitten yhtä tyhjän kanssa! En mä ihmettele että on vaikea saada täydellisiä tuloksia, kun on kyse silmästä ja sen asettumiskulmasta, se ei varmana oo mitään hampaanoikomisrutiiniin verrattavissa olevaa, eipä oo mitään rautoja mitä silmään pistäis pitämään sitä tietyssä asennossa! Mutta harmitus on kova, "miks mulla pitää olla tällanen vaiva jota ei saada kuntoon, miks miks miks"...Hieno juttu että vielä haluavat yrittää sua auttaa, mullakaan ei kyllä ole tarmon puutteesta kyse tän lääkärini kohdalla, mutta eipä se auta jos silmät ei toimi kaavojen mukaan vaan poukkoilee "mielivaltaisesti". Kamalalta tuntuu, aina vaan se sama lapsuuden vaiva jahtaa ja yrittää estää mua itsenäistymästä tai tulemasta rohkeammaksi ja luottavaisemmaksi ihmiseksi.

Puhuitte prismalinsseistä, vai ihan niistä vai sitten prismakalvosta..hmm, nyt en muista. Mutta kuitenkin, mulla on siis nyt kokeena sellainen toisen linssin päällä, eli se on siis tällanen läpyskä joka vaan laitetaan tohon linssin päälle. Mun pitäs käyttää sitä niin paljon kun mahollista kuukauden ajan, mutta ei siis pysyvästi, sillä vaan koetetaan saada silmä toimimaan niin kuin se toimisi leikkauksen jälkeen. Eli siinä on sen verran prismaa (tai mitä onkaan) kuin mahdollisesti leikkauksessa kulman asteita. Sillä sitten näkee, tulisiko kaksoiskuvia tai muuta häikkää, kun leikkaus on nyt niin kyseenalainen juttu kun nuo silmäni tosiaan toimii niin epäloogisesti että välillä karsastaa ulos ja välillä sisään ja myös silleen ylä-alasuunnassa. Kirottua...En ikinä käyttäisi tätä prismakalvoa missään julkisella paikalla, on se vähän höntin näköinen, mutta tälleen kotioloissa yritän nyt koko ajan.

Ei meilläkään tästä puhuta, mun silmien säryistä vaan ja kuin ne on rasittuneet, mutta ei mitään karsastuksesta. Mäkään en tykkää katsoa silmiin enää oikein edes perheenjäseniä, enkä ystäviä, ja joitain puolituttuja ihmisiä melkein ollenkaan ja tuntuu että nekin on alkaneet kääntää katseensa aina pois minusta jos katseet on kohtaamassa, mutta se voi liittyä siihen että tulkitsevat etten pidä heistä kun en koskaan katso silmiin, tai muuta vastaavaa. Todella ikävää.

Lue lisää

ettei tänne enää kukaan kirjoittelisi, kun on aika lailla täällä palstan perällä unohduksissa tämä viestiketju. Mutta kun kiva, kun kirjoitit!

Toivottavasti siitä prismasta olisi sinulle jotain hyötyä. Sinulla siis kuitenkin leikkausta harkitaan, jos ei nyt tule prismasta kaksoiskuvia tai muita ongelmia. Minulla ei ole koskaan ollut prismaa laseissa tai siis oli ihan pienen hetken silloin kun kävin karsastusleikkausarviokäynnillä viime maaliskuussa, mutta en huomannu mitään eroa näkemisessa prisman kanssa ja ilman prismaa.

En nyt tiedä, olenko mitenkään hirveän iloinen siitä, että sain vielä ajan TYKS:iin. Silmälääkärini sanoi, ettei usko, että silmilleni voi enää mitään tehdä. Vaikka en nyt hirveästi lääkäristäni pitänytkään, niin ihan pätevän tuntuinen se kuitenkin oli (ja se kai tärkeintä), joten kyllä mä taidan sitä uskoa, vaikka en haluaisikaan. Sain ajan toiselta lääkäriltä, joka kuulemma on kokeneempi, mutta ei kai sekään mihinkään ihmeisiin pysty. Sama lääkäri katsoi silmiäni jo lokakuussa ja silmäni leikattiin tammikuussa aivan hänen ohjeittensa mukaan ja siitä huolimatta silmät karsastaa edelleen.

Nyt on ruvennu harmittamaan sekin, että aika on vasta juhannuksen tienoilla. Olen alkanut nyt ajattelemaan niin, että silmäni vielä leikataan (vasen silmä tällä kertaa!) ja nyt sitten vain odottelen monta kuukautta. Jos lääkäri sitten kuitenkin sanookin, ettei tässä enää ruveta mitään leikkelemään, niin kyllä tulen pettymään. Siinä mielessä olisi ollut kiva, että aika olisi ollut nopeammin, niin olisin sitten aikaisemmin kuullut, että vieläkö leikataan vai eikö leikata. Nyt saan odottaa kuukausia vain sitä, että kuulen pystytäänkö enää leikkaamaan vain ei ja sitten jos leikataan niin sen päälle sitten odotus leikkausjonossa. Mua inhottaa, kun oon taas ruvennu miettimään sitä leikkausta ja sitä, että jospa nyt onnistuisi. Olisi ollut niin paljon parempi ihan mielenterveydenkin kannalta, että olisin heti kuullut, että voiko mitään enää tehdä.

Silmät taas ahdistaa välillä aika paljon. Musta tuntuu aivan kun oikeasta silmästä olisi näkö huonontunut ja mielestäni näen paremmin vasemmalla silmällä nyt ja siksi myös tuntuu, että käytän enemmän vasenta silmää, vaikka ennen käytin oikeaa. Ja aina kun käytän vasenta silmää, niin oikea karsastaa pahasti!! Ja tuntuu, että vasenkin silmä on ruvennu karsastamaan enemmän. Ehkä vaan kuvittelen. Välillä vasen on lähes suorassa, mutta välillä kyllä karsastaa aika pahasti. Aina silloin alan olla vahvasti vasemman silmän leikkauksen kannalla!

Olen tässä juuri toipumassa pleuriitista ja pneumoniasta. Jouduin TYKS:n päivystykseen ja mut tutki sellainen mulle töistä tuttu mukava nuori mieslääkäri. Tietysti ahdisti aika lailla olla puolipukeissa tutun lääkärin tutkittavana, mutta vielä enemmän ahdisti se, että kyseinen lääkäri näki siitä sairaskertomuksesta nämä mun silmäongelmat ja leikkaukset (sairaskertomuksessa kun on päällä sellainen yhdistelmälehti, josta näkee suurin piirtein kertavilkaisulla kaikki käynnit, toimenpiteet ja diagnoosit) ja musta vielä tuntui kuin se olis oikein katsonu mun silmiä. Tosi tyhmää tietenkin tuollaisesta ahdistua, mutta kun olen kuitenkin töissä yrittäny olla niin, ettei mun silmäongelmaa huomaisi. Jotenkin mä vaan häpeän tätä karsastusta. Mulle on aivan sama mitä joku tuntematon vastaantulija mun silmistä ajattelee (tuskin ajattelee mitään!), mutta töissä, opiskellessa ja muualla missä on tuttuja, mus ahdistaa aika kamalasti kun silmät on päässä miten sattuu.

Mä toivon niin kamalasti, että me kumpikin saataisiin vielä silmät sellaiseen kuntoon, että kehtaisi katsoa silmiin ihmisiä, muitakin kuin vain silmälääkärareitä. Musta olisi niin ihanaa jos voisi katsoa eikä tarvitsi miettiä, että onko mun silmät suorassa, kuinka paljon ne mahtaa karsastaa ja mitä muut ajattelee. Mulla on ihan sama juttu. Ihmiset varmaan ajattelee, etten pidä heistä enkä ole yhtään kiinnostunut, kun enn katso silmiin. Tai että olen vain tosi epäkohtelias! On se niin kurjaa.

Onneksi on sentään kevät tulossa, niin vähän piristyy eikä tämä silmäongelmakaan niin paina mielessä, kun aurinko paistaa. Ja toisaalta on niin paljon kaikkia muitakin asioita murehdittavana ettei koko ajan jaksa silmiä surra. No, pitää yrittää ajatella välillä kaikkia kivojakin asioita. Niitäkin onneksi elämään mahtuu aika tavalla!

Tyttö82 kirjoitti:

ettei tänne enää kukaan kirjoittelisi, kun on aika lailla täällä palstan perällä unohduksissa tämä viestiketju. Mutta kun kiva, kun kirjoitit!

Toivottavasti siitä prismasta olisi sinulle jotain hyötyä. Sinulla siis kuitenkin leikkausta harkitaan, jos ei nyt tule prismasta kaksoiskuvia tai muita ongelmia. Minulla ei ole koskaan ollut prismaa laseissa tai siis oli ihan pienen hetken silloin kun kävin karsastusleikkausarviokäynnillä viime maaliskuussa, mutta en huomannu mitään eroa näkemisessa prisman kanssa ja ilman prismaa.

En nyt tiedä, olenko mitenkään hirveän iloinen siitä, että sain vielä ajan TYKS:iin. Silmälääkärini sanoi, ettei usko, että silmilleni voi enää mitään tehdä. Vaikka en nyt hirveästi lääkäristäni pitänytkään, niin ihan pätevän tuntuinen se kuitenkin oli (ja se kai tärkeintä), joten kyllä mä taidan sitä uskoa, vaikka en haluaisikaan. Sain ajan toiselta lääkäriltä, joka kuulemma on kokeneempi, mutta ei kai sekään mihinkään ihmeisiin pysty. Sama lääkäri katsoi silmiäni jo lokakuussa ja silmäni leikattiin tammikuussa aivan hänen ohjeittensa mukaan ja siitä huolimatta silmät karsastaa edelleen.

Nyt on ruvennu harmittamaan sekin, että aika on vasta juhannuksen tienoilla. Olen alkanut nyt ajattelemaan niin, että silmäni vielä leikataan (vasen silmä tällä kertaa!) ja nyt sitten vain odottelen monta kuukautta. Jos lääkäri sitten kuitenkin sanookin, ettei tässä enää ruveta mitään leikkelemään, niin kyllä tulen pettymään. Siinä mielessä olisi ollut kiva, että aika olisi ollut nopeammin, niin olisin sitten aikaisemmin kuullut, että vieläkö leikataan vai eikö leikata. Nyt saan odottaa kuukausia vain sitä, että kuulen pystytäänkö enää leikkaamaan vain ei ja sitten jos leikataan niin sen päälle sitten odotus leikkausjonossa. Mua inhottaa, kun oon taas ruvennu miettimään sitä leikkausta ja sitä, että jospa nyt onnistuisi. Olisi ollut niin paljon parempi ihan mielenterveydenkin kannalta, että olisin heti kuullut, että voiko mitään enää tehdä.

Silmät taas ahdistaa välillä aika paljon. Musta tuntuu aivan kun oikeasta silmästä olisi näkö huonontunut ja mielestäni näen paremmin vasemmalla silmällä nyt ja siksi myös tuntuu, että käytän enemmän vasenta silmää, vaikka ennen käytin oikeaa. Ja aina kun käytän vasenta silmää, niin oikea karsastaa pahasti!! Ja tuntuu, että vasenkin silmä on ruvennu karsastamaan enemmän. Ehkä vaan kuvittelen. Välillä vasen on lähes suorassa, mutta välillä kyllä karsastaa aika pahasti. Aina silloin alan olla vahvasti vasemman silmän leikkauksen kannalla!

Olen tässä juuri toipumassa pleuriitista ja pneumoniasta. Jouduin TYKS:n päivystykseen ja mut tutki sellainen mulle töistä tuttu mukava nuori mieslääkäri. Tietysti ahdisti aika lailla olla puolipukeissa tutun lääkärin tutkittavana, mutta vielä enemmän ahdisti se, että kyseinen lääkäri näki siitä sairaskertomuksesta nämä mun silmäongelmat ja leikkaukset (sairaskertomuksessa kun on päällä sellainen yhdistelmälehti, josta näkee suurin piirtein kertavilkaisulla kaikki käynnit, toimenpiteet ja diagnoosit) ja musta vielä tuntui kuin se olis oikein katsonu mun silmiä. Tosi tyhmää tietenkin tuollaisesta ahdistua, mutta kun olen kuitenkin töissä yrittäny olla niin, ettei mun silmäongelmaa huomaisi. Jotenkin mä vaan häpeän tätä karsastusta. Mulle on aivan sama mitä joku tuntematon vastaantulija mun silmistä ajattelee (tuskin ajattelee mitään!), mutta töissä, opiskellessa ja muualla missä on tuttuja, mus ahdistaa aika kamalasti kun silmät on päässä miten sattuu.

Mä toivon niin kamalasti, että me kumpikin saataisiin vielä silmät sellaiseen kuntoon, että kehtaisi katsoa silmiin ihmisiä, muitakin kuin vain silmälääkärareitä. Musta olisi niin ihanaa jos voisi katsoa eikä tarvitsi miettiä, että onko mun silmät suorassa, kuinka paljon ne mahtaa karsastaa ja mitä muut ajattelee. Mulla on ihan sama juttu. Ihmiset varmaan ajattelee, etten pidä heistä enkä ole yhtään kiinnostunut, kun enn katso silmiin. Tai että olen vain tosi epäkohtelias! On se niin kurjaa.

Onneksi on sentään kevät tulossa, niin vähän piristyy eikä tämä silmäongelmakaan niin paina mielessä, kun aurinko paistaa. Ja toisaalta on niin paljon kaikkia muitakin asioita murehdittavana ettei koko ajan jaksa silmiä surra. No, pitää yrittää ajatella välillä kaikkia kivojakin asioita. Niitäkin onneksi elämään mahtuu aika tavalla!

Lue lisää

kävin lukemassa kuulumisesi. Itse otin linsseihin väriä lisää..ei tässä muutakaan voi..ja tuosta prismalasista ei kai tarvitse sitten innostua ollenkaan, kun Laa kertoi sen olevan höntin näköinen ..voi ei!!!

Jaksamista sinulle ja kaikkea hyvää. Odottelen täällä vielä sitä silmälääkäriin menoa, joka on 26 pv tätä kuuta.

Zare

tyttö82 kirjoitti:

kävin lukemassa kuulumisesi. Itse otin linsseihin väriä lisää..ei tässä muutakaan voi..ja tuosta prismalasista ei kai tarvitse sitten innostua ollenkaan, kun Laa kertoi sen olevan höntin näköinen ..voi ei!!!

Jaksamista sinulle ja kaikkea hyvää. Odottelen täällä vielä sitä silmälääkäriin menoa, joka on 26 pv tätä kuuta.

Zare

Lue lisää

sinun nimi tuohon kirjoittajan paikalle edelliseen..joskus vaan kirjoitan yhteen pötköön kaikki tekstit ja laitan oman nimimerkin vasta tekstin jälkeen...

Zare kirjoitti:

sinun nimi tuohon kirjoittajan paikalle edelliseen..joskus vaan kirjoitan yhteen pötköön kaikki tekstit ja laitan oman nimimerkin vasta tekstin jälkeen...

tuommoinen pikkuinen kömmähdys, kyllä sen siitä varmaan ymmärtää. Itse kirjoittelen myös aika usein just samalla tavalla muilla palstoilla enkä laita nimimerkkiä ollenkaan.

Kiitos vastauksestasi. On aina kiva, kun joku jotain vastailee mulle, etten ihan yksikseni täällä kirjoittele. Kyllä tässä vähän voimia tarvitaan. Väsyttää keuhkokuumekin vielä aika tavalla, keuhkokuumeesta toipuminen kun tuppaa kuulemma kestämään aika pitkään, ja silmätkin on taas mielessä vähän liikaa. Noin 4 kk, että on se kontrolli ja saa sitten nähdä mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään. No, ainakin niin kauan on sellainen pieni toivon kipinä olemassa, hyvin pieni tosin, mutta kuitenkin. Haaveilen edelleen siitä, että saisin silmiäni vähän suoristumaan. Tiedän, etten niitä koskaan täysin suoraksi saa enkä edes sellaisesta ole aikoihin haaveillut, mutta jos edes lähes suoraksi saisi niin voi että olisin onnellinen! Vaikka kyllä hirvittää vähän, että mä tässä oikeasti odotan taas leikkausjonoon pääsyä. Silloin YTHS:llä silmälääkärin vastaanotolla kuvittelin, että se on yksi leikkaus ja sillä silmät saadaan kuntoon. Ei silmälääkäri edes sanonut mitään, että ei leikkaukset välttämättä onnistu tai että joudutaan leikkaamaan ehkä useammin. Sitten luin viime keväänä täältä vähän juttuja ja alkoi pikkuhiljaa se totuus valjeta, ettei se olekaan niin yksinkertaista kuin silmälääkäri oli antanut ymmärtää. Eipä tosiaan ole. Mä olen nyt vuoden ajan käynyt TYKS:ssä leikkauksissa ja kontrolleissa ja ei vieläkään näy loppua. Tosin kyllähän ne leikattavat lihakset alkaa kohta olla jo aika vähissä, joten ei tämä nyt enää kovin pitkään voi näin jatkua! Vielä en ole ihan toivoani menettänyt, vaikka jaksamisessakin alkaa kohta tulla raja vastaan.

Toivotan sinulle onnea sinne silmälääkäriin. Toivottavasti lääkärisi olisi sitä mieltä, että vielä kannattaisi yrittää leikata ja saisit lähetteen karsastusleikkaukseen. Sinulla ei ole enää kuin muutama viikko siihen käyntiin. Kerro sitten kuinka kävi.

Tyttö82 kirjoitti:

tuommoinen pikkuinen kömmähdys, kyllä sen siitä varmaan ymmärtää. Itse kirjoittelen myös aika usein just samalla tavalla muilla palstoilla enkä laita nimimerkkiä ollenkaan.

Kiitos vastauksestasi. On aina kiva, kun joku jotain vastailee mulle, etten ihan yksikseni täällä kirjoittele. Kyllä tässä vähän voimia tarvitaan. Väsyttää keuhkokuumekin vielä aika tavalla, keuhkokuumeesta toipuminen kun tuppaa kuulemma kestämään aika pitkään, ja silmätkin on taas mielessä vähän liikaa. Noin 4 kk, että on se kontrolli ja saa sitten nähdä mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään. No, ainakin niin kauan on sellainen pieni toivon kipinä olemassa, hyvin pieni tosin, mutta kuitenkin. Haaveilen edelleen siitä, että saisin silmiäni vähän suoristumaan. Tiedän, etten niitä koskaan täysin suoraksi saa enkä edes sellaisesta ole aikoihin haaveillut, mutta jos edes lähes suoraksi saisi niin voi että olisin onnellinen! Vaikka kyllä hirvittää vähän, että mä tässä oikeasti odotan taas leikkausjonoon pääsyä. Silloin YTHS:llä silmälääkärin vastaanotolla kuvittelin, että se on yksi leikkaus ja sillä silmät saadaan kuntoon. Ei silmälääkäri edes sanonut mitään, että ei leikkaukset välttämättä onnistu tai että joudutaan leikkaamaan ehkä useammin. Sitten luin viime keväänä täältä vähän juttuja ja alkoi pikkuhiljaa se totuus valjeta, ettei se olekaan niin yksinkertaista kuin silmälääkäri oli antanut ymmärtää. Eipä tosiaan ole. Mä olen nyt vuoden ajan käynyt TYKS:ssä leikkauksissa ja kontrolleissa ja ei vieläkään näy loppua. Tosin kyllähän ne leikattavat lihakset alkaa kohta olla jo aika vähissä, joten ei tämä nyt enää kovin pitkään voi näin jatkua! Vielä en ole ihan toivoani menettänyt, vaikka jaksamisessakin alkaa kohta tulla raja vastaan.

Toivotan sinulle onnea sinne silmälääkäriin. Toivottavasti lääkärisi olisi sitä mieltä, että vielä kannattaisi yrittää leikata ja saisit lähetteen karsastusleikkaukseen. Sinulla ei ole enää kuin muutama viikko siihen käyntiin. Kerro sitten kuinka kävi.

Lue lisää

keuhkokuumeesta.
Luetetaan siihen, että lähitulevaisuudessa pystytään silmien karsastusta hoitamaan paremmin. Pakko yrittää ajatella positiivisesti, vai mitä?

Tulen sitten kertomaan kuulumiset silmälääkäristä sinulle tyttö82. Kiitos tuesta ja mukana olemisesta. :)

Kaikkea hyvää elämääsi ja arkeesi..

Zare kirjoitti:

keuhkokuumeesta.
Luetetaan siihen, että lähitulevaisuudessa pystytään silmien karsastusta hoitamaan paremmin. Pakko yrittää ajatella positiivisesti, vai mitä?

Tulen sitten kertomaan kuulumiset silmälääkäristä sinulle tyttö82. Kiitos tuesta ja mukana olemisesta. :)

Kaikkea hyvää elämääsi ja arkeesi..

Lue lisää

Lääkäri-isäni pitää kyllä huolen, että saan keuhkoni kuntoon. Vielä yksi keuhkokuvakontrolli edessä, mutta vointi on jo hyvä ja nestekin keuhkosta on jo kadonnut, toivottavasti tulehduskin. Niin, isäni siis on kyllä todella huolissaan kaikista muista vaivoista mutta tämä silmäongelma ei kiinnosta pätkääkään tai ainakaan siitä ei voi puhua. Tosin en tiedä haluaisinko edes puhua.

Mulla on nyt jo 2 kk edellisstä leikkauksesta. Jotenkin musta tuntuu kuin silmät olisi mennyt huonompaan suuntaan leikkauksen jälkeen. Tuntuu, että karsastus näkyy nyt paremmin ja käytän enemmän vasenta silmää kuin ennen. Toivottavasti vain kuvittelen. Lääkäri ei mitään sellaista sanonut, että olisi mennyt huonommaksi, mutta toisaalta ei sanonut paljon mitään muutakaan. Varsinkin vasemmalle katsottaessa karsastus näkyy hyvin ja enhän mä voi olla katsomatta vasemmalle. Se on ihan mahdotonta!

Mua ei paljon lohduta, jos lähitulevaisuudessa kehitellään jotain, että karsastus pystytään paremmin korjaamaan. Siinä vaiheessa mun silmiä on todennäköisesti jo sen verran paljon leikelty, että niille ei pysty tekemään enää yhtään mitään. Nyt mä vaan toivon, että uusi silmälääkärini olisi joku ihmemies, joka onnistuisi huippupätevyydellään saamaan mun ongelmasilmäni suoraksi. Ihan tavallinen keski-ikäinen kuorolaulua harrastava kolmen lapsen isä se taitaa olla, (meillä on kotona sellainen Suomen lääkärit -opus, josta löytää tälläistä kivaa faktatietoa!) mutta toivon parasta.

Yritän ajatella positiivisesti, mutta jos liian positiivisesti ajattelen niin pettymys on sitten kahta kauheampi. Tosi positiivisella mielellä olin viime lokakuussakin, kun tämän viestiketjun aloitin. Olin lähes varma, että nyt käy hyvin. Mutta ei sitten käynytkään. Olen kyllä henkisesti valmistautunut siihen, että ensi kesänä tai syksyllä on taas leikkaus edessä. Toivon niin. Ehkä se kolmannella kerralla onnistuisi.

Kaikkea hyvää sinullekin! Tuntuu hyvältä, että voi näitä asioita edes tällä tavoin purkaa, kun ei tästä muuten voi mitään puhua. Eihän vanhempanikaan edes tiedä, että tässä odottelen, josko pääsisin taas leikkaukseen. Eivät ole kumpikaan mitään kysyneet sen kuukausi sitten olleen jälkitarkastuksen jälkeen. Tulee sitten yllätyksenä, jos tulee.

Voi, jospa me kaikki, minä, sinä, laa, killisilmukka ja muutkin karsastajat, jotka täällä on kirjoitelleet, saisimme silmämme kuntoon. Olisi sitten ainakin yksi murhe ja huolen aihe vähemmän. Kevättä ja kesää odottelen ja yritän pysyä hyvällä mielellä, vaikka välillä meinaa masennus nousta pintaan. Mutta eivät nämä silmät tästä suremalla parane, ei suoristu vaikka kuinka murehtisin, joten sama kai se on miettiä iloisia asioita ja keskittyä niihin.

Iloista ja aurinkoista kevättä kaikille!

Tyttö82 kirjoitti:

Lääkäri-isäni pitää kyllä huolen, että saan keuhkoni kuntoon. Vielä yksi keuhkokuvakontrolli edessä, mutta vointi on jo hyvä ja nestekin keuhkosta on jo kadonnut, toivottavasti tulehduskin. Niin, isäni siis on kyllä todella huolissaan kaikista muista vaivoista mutta tämä silmäongelma ei kiinnosta pätkääkään tai ainakaan siitä ei voi puhua. Tosin en tiedä haluaisinko edes puhua.

Mulla on nyt jo 2 kk edellisstä leikkauksesta. Jotenkin musta tuntuu kuin silmät olisi mennyt huonompaan suuntaan leikkauksen jälkeen. Tuntuu, että karsastus näkyy nyt paremmin ja käytän enemmän vasenta silmää kuin ennen. Toivottavasti vain kuvittelen. Lääkäri ei mitään sellaista sanonut, että olisi mennyt huonommaksi, mutta toisaalta ei sanonut paljon mitään muutakaan. Varsinkin vasemmalle katsottaessa karsastus näkyy hyvin ja enhän mä voi olla katsomatta vasemmalle. Se on ihan mahdotonta!

Mua ei paljon lohduta, jos lähitulevaisuudessa kehitellään jotain, että karsastus pystytään paremmin korjaamaan. Siinä vaiheessa mun silmiä on todennäköisesti jo sen verran paljon leikelty, että niille ei pysty tekemään enää yhtään mitään. Nyt mä vaan toivon, että uusi silmälääkärini olisi joku ihmemies, joka onnistuisi huippupätevyydellään saamaan mun ongelmasilmäni suoraksi. Ihan tavallinen keski-ikäinen kuorolaulua harrastava kolmen lapsen isä se taitaa olla, (meillä on kotona sellainen Suomen lääkärit -opus, josta löytää tälläistä kivaa faktatietoa!) mutta toivon parasta.

Yritän ajatella positiivisesti, mutta jos liian positiivisesti ajattelen niin pettymys on sitten kahta kauheampi. Tosi positiivisella mielellä olin viime lokakuussakin, kun tämän viestiketjun aloitin. Olin lähes varma, että nyt käy hyvin. Mutta ei sitten käynytkään. Olen kyllä henkisesti valmistautunut siihen, että ensi kesänä tai syksyllä on taas leikkaus edessä. Toivon niin. Ehkä se kolmannella kerralla onnistuisi.

Kaikkea hyvää sinullekin! Tuntuu hyvältä, että voi näitä asioita edes tällä tavoin purkaa, kun ei tästä muuten voi mitään puhua. Eihän vanhempanikaan edes tiedä, että tässä odottelen, josko pääsisin taas leikkaukseen. Eivät ole kumpikaan mitään kysyneet sen kuukausi sitten olleen jälkitarkastuksen jälkeen. Tulee sitten yllätyksenä, jos tulee.

Voi, jospa me kaikki, minä, sinä, laa, killisilmukka ja muutkin karsastajat, jotka täällä on kirjoitelleet, saisimme silmämme kuntoon. Olisi sitten ainakin yksi murhe ja huolen aihe vähemmän. Kevättä ja kesää odottelen ja yritän pysyä hyvällä mielellä, vaikka välillä meinaa masennus nousta pintaan. Mutta eivät nämä silmät tästä suremalla parane, ei suoristu vaikka kuinka murehtisin, joten sama kai se on miettiä iloisia asioita ja keskittyä niihin.

Iloista ja aurinkoista kevättä kaikille!

Lue lisää

Mun on näköjään ihan hemmetin vaikee saada aikaseks kirjotettua tänne! Käyn aina vilkasemassa, ja sitten oon niin väsynyt etten viitti mitään kun en jaksa kunnolla. Sama tilanne nytkin, mutta yritetään nyt jotain että ette ihmettele et mikä mörkö mä oon :).

Mulla tosiaan nyt linssissä kokeillaan sitä prismaa, mutta se on vaan sellanen läpyskä, ei mikään "virallinen". Eli kun sinä joku , en nyt muista kuka se oli, niin heitit hanskat tuon suhteen, kun sanoin että se näyttää niin höntiltä, niin en puhunut sellasesta virallisesta prismalinssistä, joka mun ymmärtääkseni on se ite kehyksiin laitettava linssi prismattuna. (tulipa pitkä lause oops). Tällä mun ei oo edes tarkoitus jäädä pidemmäks aikaa, sillä vain testataan, onko tuo määrä kulmaa sopiva, jos niin leikattaisiin.

Mutta tyttö82, mulla on ihan sama juttu, että oikean silmän näkö tuntuu huonontuneen, ja niinpä katon enemmän sillä, jolloin se karsastus just näkyy kaikista pahiten. Toisaalta katoin mä miten vain, niin se näkyy aina.

Mulla on ollu kyllä mielessä kirjotettavaa, mutta nyt oon poikki ja valmis nukkumaan, joten en saa pingotettua ajatusta esille. Kuullaan!!

Laa kirjoitti:

Mun on näköjään ihan hemmetin vaikee saada aikaseks kirjotettua tänne! Käyn aina vilkasemassa, ja sitten oon niin väsynyt etten viitti mitään kun en jaksa kunnolla. Sama tilanne nytkin, mutta yritetään nyt jotain että ette ihmettele et mikä mörkö mä oon :).

Mulla tosiaan nyt linssissä kokeillaan sitä prismaa, mutta se on vaan sellanen läpyskä, ei mikään "virallinen". Eli kun sinä joku , en nyt muista kuka se oli, niin heitit hanskat tuon suhteen, kun sanoin että se näyttää niin höntiltä, niin en puhunut sellasesta virallisesta prismalinssistä, joka mun ymmärtääkseni on se ite kehyksiin laitettava linssi prismattuna. (tulipa pitkä lause oops). Tällä mun ei oo edes tarkoitus jäädä pidemmäks aikaa, sillä vain testataan, onko tuo määrä kulmaa sopiva, jos niin leikattaisiin.

Mutta tyttö82, mulla on ihan sama juttu, että oikean silmän näkö tuntuu huonontuneen, ja niinpä katon enemmän sillä, jolloin se karsastus just näkyy kaikista pahiten. Toisaalta katoin mä miten vain, niin se näkyy aina.

Mulla on ollu kyllä mielessä kirjotettavaa, mutta nyt oon poikki ja valmis nukkumaan, joten en saa pingotettua ajatusta esille. Kuullaan!!

Lue lisää

Sehän mun piti ainakin sanoa, että kun oli aiemmin puhetta piilareista ja niiden vaikutuksesta karsastukseen. Mun lääkärin kanssa oli puhetta, ja se sanoi että ne vähentää sitä. Mutta sitten, koska mä oo mä ja tää on mun elämää (iih) niin mulla ne jostain syystä lisääkin kulmaa! AArgh!

Laa kirjoitti:

Sehän mun piti ainakin sanoa, että kun oli aiemmin puhetta piilareista ja niiden vaikutuksesta karsastukseen. Mun lääkärin kanssa oli puhetta, ja se sanoi että ne vähentää sitä. Mutta sitten, koska mä oo mä ja tää on mun elämää (iih) niin mulla ne jostain syystä lisääkin kulmaa! AArgh!

Lue lisää

Kiitos erityisesti tuosta piilareita koskevasta vastauksesta. Se on aika lailla vaivannut mun mieltä, mutta en ole saanut keltään kysytyksi asiasta. Toivottavasti silmälääkärisi on oikeassa ja piilarit vähentää karsastusta, tai ainakin niin, ettei ne ainakaan sitä pahentaisi. Työkaveri kyllä sanoi mulle, ettei mun karsastus näy niin paljon, kun käytän silmälaseja. Mutta piilareitten kanssahan silmät tulee enemmän esille, kun vahvat silmälasit kuitenkin mulla pienentää silmiä aika lailla, kun en edes harrasta mitään vahvaa meikkaamista ja kun laitan piilarit, niin silmät näyttää tosi isoilta. Mulla oliskin tosi nätit ja isot silmät, jos ei vaan karsastaisi!!! Kyllä harmittaa! Pitää nyt vaan sitten korostaa jotain muuta kohtaa kuin silmiä. Kävinkin just tällä viikolla kampaajalla ja leikkautin tukkaa ja otin raitoja ja nyt on hiuksetkin ehtinyt toipua keliakian aiheuttamasta tuhosta (diagnoosista tuli tänään vuosi täyteen, niin se aika rientää!) ja tukka pysyy taas päässä ja näyttää hyvältä. Ja kun oon vielä n. 10 kg hoikistunut gluteenittoman ruokavalion, karsastuksen aiheuttaman masennuksen tai jonkin muun syyn takia, niin on ihan nätti olo nyt, tai olisi jos silmät vain olisi kunnossa.

Piilareita aion nyt siis jatkossakin käyttää, vaikka optikko kyllä suositteli, että käyttäisin aika vähän, kun on jo jotain muutoksia tullut. Harmittaa sekin! Alkoi niin ärsyttää, kun siskoni, jolla siis on ihan huippunäkö ja muutenkin silmät kunnossa, sanoi tahtovansa silmälasit, kun kuulemma sopisivat hänelle. Mä antaisin kyllä omani, jos voisin! Joo, mutta ei nämä silmälasit oikeasti ole mikään ongelma, huono näkö on pieni murhe karsastukseen verrattuna. Mihinkään laserleikkauksiin tuskin koskaan tulen menemään. Voikohan niitä edes karsastaviin silmiin tehdä?

Mua harmittaa tämä oikea silmä aika paljon, kun tuntuu, että siitä on näkö huonontunut. En kai kuitenkaan voi silmälääkäriinkään mennä, koska näen vielä ihan hyvin. Pitäisi varmaan laittaa vähän vähemmän vahvuuksia tuohon vasempaan silmään, niin näkisin sillä huonommin kuin oikealla ja katsoisin sitten lähes aina oikealla silmällä. En vain oikein usko, että silmälääkäri suostuu sellaista silmälasireseptiä mulle kirjoittamaan. Piilareita mä olen jopa harkinnut käyttäväni väärinpäin, siis vasenta oikeassa ja oikeaa vasemassa, mutta en sitten tiedä, jos siitä onkin jotain haittaa silmille.

Mulla on vähän toisenlainen ongelma kuin sulla. Mulla tätä tekstiä tulee vähän liiankin kanssa, kun innostun kirjoittamaan. Olen kyllä yrittänyt rajoittaa tätä vähän.

Tyttö82 kirjoitti:

Kiitos erityisesti tuosta piilareita koskevasta vastauksesta. Se on aika lailla vaivannut mun mieltä, mutta en ole saanut keltään kysytyksi asiasta. Toivottavasti silmälääkärisi on oikeassa ja piilarit vähentää karsastusta, tai ainakin niin, ettei ne ainakaan sitä pahentaisi. Työkaveri kyllä sanoi mulle, ettei mun karsastus näy niin paljon, kun käytän silmälaseja. Mutta piilareitten kanssahan silmät tulee enemmän esille, kun vahvat silmälasit kuitenkin mulla pienentää silmiä aika lailla, kun en edes harrasta mitään vahvaa meikkaamista ja kun laitan piilarit, niin silmät näyttää tosi isoilta. Mulla oliskin tosi nätit ja isot silmät, jos ei vaan karsastaisi!!! Kyllä harmittaa! Pitää nyt vaan sitten korostaa jotain muuta kohtaa kuin silmiä. Kävinkin just tällä viikolla kampaajalla ja leikkautin tukkaa ja otin raitoja ja nyt on hiuksetkin ehtinyt toipua keliakian aiheuttamasta tuhosta (diagnoosista tuli tänään vuosi täyteen, niin se aika rientää!) ja tukka pysyy taas päässä ja näyttää hyvältä. Ja kun oon vielä n. 10 kg hoikistunut gluteenittoman ruokavalion, karsastuksen aiheuttaman masennuksen tai jonkin muun syyn takia, niin on ihan nätti olo nyt, tai olisi jos silmät vain olisi kunnossa.

Piilareita aion nyt siis jatkossakin käyttää, vaikka optikko kyllä suositteli, että käyttäisin aika vähän, kun on jo jotain muutoksia tullut. Harmittaa sekin! Alkoi niin ärsyttää, kun siskoni, jolla siis on ihan huippunäkö ja muutenkin silmät kunnossa, sanoi tahtovansa silmälasit, kun kuulemma sopisivat hänelle. Mä antaisin kyllä omani, jos voisin! Joo, mutta ei nämä silmälasit oikeasti ole mikään ongelma, huono näkö on pieni murhe karsastukseen verrattuna. Mihinkään laserleikkauksiin tuskin koskaan tulen menemään. Voikohan niitä edes karsastaviin silmiin tehdä?

Mua harmittaa tämä oikea silmä aika paljon, kun tuntuu, että siitä on näkö huonontunut. En kai kuitenkaan voi silmälääkäriinkään mennä, koska näen vielä ihan hyvin. Pitäisi varmaan laittaa vähän vähemmän vahvuuksia tuohon vasempaan silmään, niin näkisin sillä huonommin kuin oikealla ja katsoisin sitten lähes aina oikealla silmällä. En vain oikein usko, että silmälääkäri suostuu sellaista silmälasireseptiä mulle kirjoittamaan. Piilareita mä olen jopa harkinnut käyttäväni väärinpäin, siis vasenta oikeassa ja oikeaa vasemassa, mutta en sitten tiedä, jos siitä onkin jotain haittaa silmille.

Mulla on vähän toisenlainen ongelma kuin sulla. Mulla tätä tekstiä tulee vähän liiankin kanssa, kun innostun kirjoittamaan. Olen kyllä yrittänyt rajoittaa tätä vähän.

Lue lisää

Heips pitkästä aikaa!

Semmoista oisin halunnut kysyä, että miten hyvin optikot osaa määrätä laseja karsastavalle? Mä oon vähän tyytymätön silmälääkäriin, jonka luona viimeksi kävin. Oli ulkomaalainen ja jotenkin hermostunut ihminen. Aika pitkään olen jo pitänyt laseja ja tuntuu vieläkin, että huippaa välillä ne päällä. Onkohan hajataitto lisääntynyt? Näkö ei ole huonontunut, koska ilmankin pärjään mainiosti, mutta laseilla saan vähän peitettyä silmiä. Säästäisin myös vähän rahaa, jos optikko määräisi lasit. Voiko optikko määrätä myös prismalasit vai pitääkö lääkärin tutkia? No tuskin ne prismat käy, kun ei yhteisnäkö pelitä. Pari kertaa muuten optikko on kieltäytynyt näöntarkastuksesta, kun on nähnyt karsastukseni. Lain mukaan estettä ei pitäisi olla, koska karsastusleikkaus ei ole kohdistunut suoraan silmään.

Tuli vaan mieleen tuosta siskostasi, että munkin sisar käyttää laseja, vaikka ei tartekkaan. Ei muuten ole koskaa haukkunut mua kierosilmäksi, outoa! Muuksi onkin sitten pienestä pitäen riitojen jälkeen:) Perheen mielestä otan silmävamman liian vakavasti. Mutta mua on kiusattu vaivan takia! En ole asiasta kyllä kertonut koskaan. Nyt mulla on menossa masennuskuukausi:( Ei huvita olla töissä eikä opiskella. Monia syitä: justiin taas töissä 2 työkaveria keskusteli mun siinä ollessa siitä, että "vittu se on ärsyttävää, kun ihmiset ei katso silmiin puhuttaessa". Olin vaan hiljaa, masensi:( En tiedä viittasivatko minuun vai olenko vain harhaluuloinen. Mähän puhuessa vaan vilkaisen välillä kasvoihin, muuten toljotan sormiini tai ikkunasta ulos. Ois ihana työskennellä vaikka kukkien parissa nytten:)

Hyvää kevättä:)))

Killisilmukka kirjoitti:

Heips pitkästä aikaa!

Semmoista oisin halunnut kysyä, että miten hyvin optikot osaa määrätä laseja karsastavalle? Mä oon vähän tyytymätön silmälääkäriin, jonka luona viimeksi kävin. Oli ulkomaalainen ja jotenkin hermostunut ihminen. Aika pitkään olen jo pitänyt laseja ja tuntuu vieläkin, että huippaa välillä ne päällä. Onkohan hajataitto lisääntynyt? Näkö ei ole huonontunut, koska ilmankin pärjään mainiosti, mutta laseilla saan vähän peitettyä silmiä. Säästäisin myös vähän rahaa, jos optikko määräisi lasit. Voiko optikko määrätä myös prismalasit vai pitääkö lääkärin tutkia? No tuskin ne prismat käy, kun ei yhteisnäkö pelitä. Pari kertaa muuten optikko on kieltäytynyt näöntarkastuksesta, kun on nähnyt karsastukseni. Lain mukaan estettä ei pitäisi olla, koska karsastusleikkaus ei ole kohdistunut suoraan silmään.

Tuli vaan mieleen tuosta siskostasi, että munkin sisar käyttää laseja, vaikka ei tartekkaan. Ei muuten ole koskaa haukkunut mua kierosilmäksi, outoa! Muuksi onkin sitten pienestä pitäen riitojen jälkeen:) Perheen mielestä otan silmävamman liian vakavasti. Mutta mua on kiusattu vaivan takia! En ole asiasta kyllä kertonut koskaan. Nyt mulla on menossa masennuskuukausi:( Ei huvita olla töissä eikä opiskella. Monia syitä: justiin taas töissä 2 työkaveria keskusteli mun siinä ollessa siitä, että "vittu se on ärsyttävää, kun ihmiset ei katso silmiin puhuttaessa". Olin vaan hiljaa, masensi:( En tiedä viittasivatko minuun vai olenko vain harhaluuloinen. Mähän puhuessa vaan vilkaisen välillä kasvoihin, muuten toljotan sormiini tai ikkunasta ulos. Ois ihana työskennellä vaikka kukkien parissa nytten:)

Hyvää kevättä:)))

Lue lisää

siihen, kuinka hyvin optikot osaa määrätä laseja karsastavalle, mutta kai se ihan optikosta riippuu. Itse olen kyllä saanut aina hyvät ja sopivat lasit optikolta. Ja optikko on mulle lasit määrännyt siitäkin huolimatta, että karsastusta on leikattu. Tosin en ole varma onko optikko aina ollut leikkauksesta tietoinen. Viimeksi kun kävin näöntarkastuksessa syksyllä -05 optikko kyllä katsoi näön ja kysyi karsastuksesta ja kerroin, että on kertaalleen leikattu kauan sitten, mutta sitten se kuitenkin suositteli silmälääkäriin menoa, koska oli sitä mieltä, että silmät on hyvä tutkia muutenkin. No, YTHS:n silmälääkäri maksaa 4 euroa, mikä on mun mielestä sen verran edullista, että menin sitten silmälääkärille (tulipahan sitten samalla se lähete tehdyksi). Kannattaahan sitä nyt käydä lääkärissä,kun on on vielä opiskelija ja terveydenhoito on edullista. En tiedä, olisiko optikko määrännyt lasit,jos en olisi suostunut silmälääkärille menemään. Tällä palstalla on kyllä ollut aiemmin juttua tästä aiheesta ja kaikki tuntui olevan sitä mieltä silloin,että optikko ei saa määrätä laseja, jos on tehty karsastusleikkaus. Se oli silloin mulle ihan uusi asia.

Olen myös saanut sellaisen käsityksen,että optikko ei voi määrätä prismalaseja, ainakaan ilman lääkärin lupaa. Nimittäin kun lokakuussa olin TYKS:ssä silmälääkärissä (siis sillä käynnillä,josta tämä viestiketju alkaa), ajat oli pahasti myöhässä ja kesken kaiken lääkärillä olikin yksi soittoaika. No, minä istuin siinä vieressä ja kuulin tietenkin mitä lääkäri sanoi potilaalle. Potilas oli myös karsastaja,jota lääkäri ei kuitenkaan vielä suostunut leikkaamaan ja hänelle päätettiin kokeilla prismalaseja. TYKS:iin vastaanotolle oli kuitenkin pitkät jonot ja yksityinen silmälääkärikin maksaa älyttömästi,joten lääkäri päätti, että optikko voi määrätä prismalasit lääkärin luvalla. Lääkäri siis lupasi lähettää tekstin siitä soitosta potilaalle ja tekstin kanssa, kun menee optikolle, niin optikon pitäisi suostua prismalasien määrämiseen. Tulipa pitkä selitys, mutta en osannut laittaa lyhyemmin. Käytäntöhän saattaa tietenkin vähän vaihdella, en tiedä. Mulla kun ei ole prismoista kokemusta.

Tosi kurjaa, että sua on kiusatutu karsastuksen takia. Ei mua koskaan ole silmien takia kiusattu, ei kyllä ole kiusattu muutenkaan. Toisaalta mun silmät oli suorassa ennen, ainakin melkein. Nyt vasta pari vuotta ollut tälläinen paha karsastus. Luulen, etä munkin perheen mielestä otan tämän liian vakavasti. Mutta eiväthän he voi tietää millaista on elää tälläisten silmien kanssa, kun omat silmät on kunnossa. Kyllähän jo se haittaa elämää paljon, kun ei voi katsoa ihmisiä silmiin!

Niin ja olin sitten tänään taas töissä ja päätin vilkaista,mitä lääkäri oli mun silmistä sanellut, kun ei se mulle suoraan mitään sano. Mulla on siis oikeassa silmässä exotropiaa/exoforiaa 15 prD (ennen kesäistä leikkausta 20 - 25 prD eli pikkusen on parempi nyt), lisäksi on hypoforiaa 4 -6 prD ja toivon, että siinä on joku virhe. Hypoforiahan on alaspäinkarsastusta! Lääkäri ei ole mitään sellaisesta maininnut, vaan sanoi, että silmät karsastaa ylös. Tietenkin kyse voi olla pelkästä saneluvirheestä (läkäritkin sanelee välillä vähän hassuja juttuja) tai tekstinkäsittelijä on kuullut ja kirjoittanut aivan jotain muuta kuin lääkäri on sanellut. Ihan kokemuksesta tiedän,että välillä sitä tulee kuultua lääkärin sanelusta sanoja ihan väärin tai vaikka kuulisi oikein niin kirjoittaa väärin. Toivon, että tässä on nyt menny hyper ja hypo sekaisin, mutta sitähän en voi tietää.En näe,että silmäni karsastaisi ylös enkä alas, mutta jompaan kumpaan suuntaan ne kuitenkin karsastaa ja tähän asti olen luullut, että ylös. Ja sitten ärsyttää, kun siinä luki, että se oikean silmän ulospäinkarsastus tulee esiin väsyneenä, vaikka mitään sellaista en ole sanonut.Mun oikea silmä karsastaa ulos, vaikka olisin ihan pirteimmilläni! Sanoin lääkärille, että vasen silmäkin rupeaa karsastamaan pahasti väsyneenä, mutta siitä ei sitten olekaan mitään mainintaan.Ylipäätään vasemmasta silmästä ei ole mitään laitettu, vaikka sekin ihan selvästi karsastaa ja lääkärikin niin mulle sanoi,että molemmat karsastaa. Nyt pitää odottaa sinne juhannukseen, että selviää sitten,että mihin suuntaan mun silmät oikeasti karsastaa ja kuinka paljon.

Laa kirjoitti:

Mun on näköjään ihan hemmetin vaikee saada aikaseks kirjotettua tänne! Käyn aina vilkasemassa, ja sitten oon niin väsynyt etten viitti mitään kun en jaksa kunnolla. Sama tilanne nytkin, mutta yritetään nyt jotain että ette ihmettele et mikä mörkö mä oon :).

Mulla tosiaan nyt linssissä kokeillaan sitä prismaa, mutta se on vaan sellanen läpyskä, ei mikään "virallinen". Eli kun sinä joku , en nyt muista kuka se oli, niin heitit hanskat tuon suhteen, kun sanoin että se näyttää niin höntiltä, niin en puhunut sellasesta virallisesta prismalinssistä, joka mun ymmärtääkseni on se ite kehyksiin laitettava linssi prismattuna. (tulipa pitkä lause oops). Tällä mun ei oo edes tarkoitus jäädä pidemmäks aikaa, sillä vain testataan, onko tuo määrä kulmaa sopiva, jos niin leikattaisiin.

Mutta tyttö82, mulla on ihan sama juttu, että oikean silmän näkö tuntuu huonontuneen, ja niinpä katon enemmän sillä, jolloin se karsastus just näkyy kaikista pahiten. Toisaalta katoin mä miten vain, niin se näkyy aina.

Mulla on ollu kyllä mielessä kirjotettavaa, mutta nyt oon poikki ja valmis nukkumaan, joten en saa pingotettua ajatusta esille. Kuullaan!!

Lue lisää

kun kerroit tarkemmin tuosta prismalinssistä. Miunulla on vielä reilu viikko aikaa silmälääkäriin (jännittää) on kuulemma silmälääkäri joka on erityisesti kiinnostunut karsastuksesta. Katotaan nyt miten käy..voinko kinuta leikkauksen vai toisiko se linssin helpotusta.

Minullahan on oikea silmä lähes sokea ja se möllöttää tuonne oikealle ylös..;(( Jos katson oikealle, niin kuin yleensä yritänkin ei karsastus juurikaan näy.

Onnea sinulle karsastushoitoon..

Tyttö82 kirjoitti:

Kiitos erityisesti tuosta piilareita koskevasta vastauksesta. Se on aika lailla vaivannut mun mieltä, mutta en ole saanut keltään kysytyksi asiasta. Toivottavasti silmälääkärisi on oikeassa ja piilarit vähentää karsastusta, tai ainakin niin, ettei ne ainakaan sitä pahentaisi. Työkaveri kyllä sanoi mulle, ettei mun karsastus näy niin paljon, kun käytän silmälaseja. Mutta piilareitten kanssahan silmät tulee enemmän esille, kun vahvat silmälasit kuitenkin mulla pienentää silmiä aika lailla, kun en edes harrasta mitään vahvaa meikkaamista ja kun laitan piilarit, niin silmät näyttää tosi isoilta. Mulla oliskin tosi nätit ja isot silmät, jos ei vaan karsastaisi!!! Kyllä harmittaa! Pitää nyt vaan sitten korostaa jotain muuta kohtaa kuin silmiä. Kävinkin just tällä viikolla kampaajalla ja leikkautin tukkaa ja otin raitoja ja nyt on hiuksetkin ehtinyt toipua keliakian aiheuttamasta tuhosta (diagnoosista tuli tänään vuosi täyteen, niin se aika rientää!) ja tukka pysyy taas päässä ja näyttää hyvältä. Ja kun oon vielä n. 10 kg hoikistunut gluteenittoman ruokavalion, karsastuksen aiheuttaman masennuksen tai jonkin muun syyn takia, niin on ihan nätti olo nyt, tai olisi jos silmät vain olisi kunnossa.

Piilareita aion nyt siis jatkossakin käyttää, vaikka optikko kyllä suositteli, että käyttäisin aika vähän, kun on jo jotain muutoksia tullut. Harmittaa sekin! Alkoi niin ärsyttää, kun siskoni, jolla siis on ihan huippunäkö ja muutenkin silmät kunnossa, sanoi tahtovansa silmälasit, kun kuulemma sopisivat hänelle. Mä antaisin kyllä omani, jos voisin! Joo, mutta ei nämä silmälasit oikeasti ole mikään ongelma, huono näkö on pieni murhe karsastukseen verrattuna. Mihinkään laserleikkauksiin tuskin koskaan tulen menemään. Voikohan niitä edes karsastaviin silmiin tehdä?

Mua harmittaa tämä oikea silmä aika paljon, kun tuntuu, että siitä on näkö huonontunut. En kai kuitenkaan voi silmälääkäriinkään mennä, koska näen vielä ihan hyvin. Pitäisi varmaan laittaa vähän vähemmän vahvuuksia tuohon vasempaan silmään, niin näkisin sillä huonommin kuin oikealla ja katsoisin sitten lähes aina oikealla silmällä. En vain oikein usko, että silmälääkäri suostuu sellaista silmälasireseptiä mulle kirjoittamaan. Piilareita mä olen jopa harkinnut käyttäväni väärinpäin, siis vasenta oikeassa ja oikeaa vasemassa, mutta en sitten tiedä, jos siitä onkin jotain haittaa silmille.

Mulla on vähän toisenlainen ongelma kuin sulla. Mulla tätä tekstiä tulee vähän liiankin kanssa, kun innostun kirjoittamaan. Olen kyllä yrittänyt rajoittaa tätä vähän.

Lue lisää

Mielettömän hieno homma, olet hoikistunut 10 kiloa, vautsi vau!!! Kävit kampaajalla, olet piristynyt, onpa kiva kuulla, että kaikesta huolimatta osaat nauttia elämästä. Minulla on fiilis, että olet todella viehättävä ja mukava nuori nainen. Varmasti saat kokonaisuutena tuon karsastuksen peittoon noilla konsteilla.

Minullakin on muuten isot silmät..nuorempana kun silmä ei karsastanut niin paljon, olin ilman silmälaseja. Nyt en voi olla yhtään ilman laseja..tutut ovat kadulla vastaantullessa huomautelleet miksi katson alaspäin tai sivulle, enkö halua huomata heitä..

Sanon tähän, että ole vain ajatuksissani, itseasiassa kaukaa karsastus näkyy helpommin ja siksi välttelen kohti katsomista. Voi kun tuosta silmästä saisi vain sormiotteen, niin vääntäisin sen suoraan.. :D

En tiedä itkeäkö vai nauraa kun pienimmäiseni on sylissä ja juttelee minulle, hän katsoo vuoronperään silmiäni..se on söpöä ja surkuhupaisaa..isommat lapset osaavat katsoa vasempaan silmääni tai ainakaan eivät koskaan vuorottele kun katsovat minua päin. Voi lapsi reppanoita, häpeävätköhän he minua?! Koulun juhliin ja jos haen heitä koulusta laitan yleensä joko värjätyt lasit ja aurinkolasit(ulkona).

Ja niinkuin ollaan täällä jo aikaisemmin juteltu omat läheiset eivät suostu asiasta suoraan sanomaan, eikä puhumaan. Mieheni ei koskaan sano mitään tästä pahenevasta karsastuksesta..voi olla että jos läheiset sanoisivat jotain tulisiko minulle kuitenkin paha mieli?!

Täällä edelleenkin jännitelen tulevaa lääkärireissua..

Killisilmukka kirjoitti:

Heips pitkästä aikaa!

Semmoista oisin halunnut kysyä, että miten hyvin optikot osaa määrätä laseja karsastavalle? Mä oon vähän tyytymätön silmälääkäriin, jonka luona viimeksi kävin. Oli ulkomaalainen ja jotenkin hermostunut ihminen. Aika pitkään olen jo pitänyt laseja ja tuntuu vieläkin, että huippaa välillä ne päällä. Onkohan hajataitto lisääntynyt? Näkö ei ole huonontunut, koska ilmankin pärjään mainiosti, mutta laseilla saan vähän peitettyä silmiä. Säästäisin myös vähän rahaa, jos optikko määräisi lasit. Voiko optikko määrätä myös prismalasit vai pitääkö lääkärin tutkia? No tuskin ne prismat käy, kun ei yhteisnäkö pelitä. Pari kertaa muuten optikko on kieltäytynyt näöntarkastuksesta, kun on nähnyt karsastukseni. Lain mukaan estettä ei pitäisi olla, koska karsastusleikkaus ei ole kohdistunut suoraan silmään.

Tuli vaan mieleen tuosta siskostasi, että munkin sisar käyttää laseja, vaikka ei tartekkaan. Ei muuten ole koskaa haukkunut mua kierosilmäksi, outoa! Muuksi onkin sitten pienestä pitäen riitojen jälkeen:) Perheen mielestä otan silmävamman liian vakavasti. Mutta mua on kiusattu vaivan takia! En ole asiasta kyllä kertonut koskaan. Nyt mulla on menossa masennuskuukausi:( Ei huvita olla töissä eikä opiskella. Monia syitä: justiin taas töissä 2 työkaveria keskusteli mun siinä ollessa siitä, että "vittu se on ärsyttävää, kun ihmiset ei katso silmiin puhuttaessa". Olin vaan hiljaa, masensi:( En tiedä viittasivatko minuun vai olenko vain harhaluuloinen. Mähän puhuessa vaan vilkaisen välillä kasvoihin, muuten toljotan sormiini tai ikkunasta ulos. Ois ihana työskennellä vaikka kukkien parissa nytten:)

Hyvää kevättä:)))

Lue lisää

Myös sinun tarina on tuttua. Sinulla siis myös toinen silmä sokea? Oletko kuullut, että tuo prisma ei pelitä, jos toisessa silmässä ei ole näköä? Minulle täällä kirjoittava silmälääkäri oikein suositteli tuota prismalasia..ja kerroin kyllä hänelle, että toinen silmä lähes sokea.

Ajattelen muuten samoin tuosta katsekontaktista puhuttaessa, se riipasee tosi paljon..ja työpaikka voisi olla jossain varaston nurkassa, yksin nyhräämässä jotain, voisi tehdä vaikka silmäjumppaa siellä ;)

Zare kirjoitti:

kun kerroit tarkemmin tuosta prismalinssistä. Miunulla on vielä reilu viikko aikaa silmälääkäriin (jännittää) on kuulemma silmälääkäri joka on erityisesti kiinnostunut karsastuksesta. Katotaan nyt miten käy..voinko kinuta leikkauksen vai toisiko se linssin helpotusta.

Minullahan on oikea silmä lähes sokea ja se möllöttää tuonne oikealle ylös..;(( Jos katson oikealle, niin kuin yleensä yritänkin ei karsastus juurikaan näy.

Onnea sinulle karsastushoitoon..

Lue lisää

Kiitos samoin sinulle Zare. Sanoit että pienin lapsesi katselee vuorottain eri silmiisi, niin mä oon huvittuneen kauhistuneena huomannut että mun kissa kanssa tekee niin minulle! Toisin kuin yleensä kissat, se ei käännä katsettaan jos sitä katsoo suoraan silmiin, vaan ihan rauhassa tiirailee, mutta ehkä se ei vaan osaa pitää mun sinne tänne meneviä silmiä uhkaavina :/

Tyttö82 kirjoitti:

Kiitos erityisesti tuosta piilareita koskevasta vastauksesta. Se on aika lailla vaivannut mun mieltä, mutta en ole saanut keltään kysytyksi asiasta. Toivottavasti silmälääkärisi on oikeassa ja piilarit vähentää karsastusta, tai ainakin niin, ettei ne ainakaan sitä pahentaisi. Työkaveri kyllä sanoi mulle, ettei mun karsastus näy niin paljon, kun käytän silmälaseja. Mutta piilareitten kanssahan silmät tulee enemmän esille, kun vahvat silmälasit kuitenkin mulla pienentää silmiä aika lailla, kun en edes harrasta mitään vahvaa meikkaamista ja kun laitan piilarit, niin silmät näyttää tosi isoilta. Mulla oliskin tosi nätit ja isot silmät, jos ei vaan karsastaisi!!! Kyllä harmittaa! Pitää nyt vaan sitten korostaa jotain muuta kohtaa kuin silmiä. Kävinkin just tällä viikolla kampaajalla ja leikkautin tukkaa ja otin raitoja ja nyt on hiuksetkin ehtinyt toipua keliakian aiheuttamasta tuhosta (diagnoosista tuli tänään vuosi täyteen, niin se aika rientää!) ja tukka pysyy taas päässä ja näyttää hyvältä. Ja kun oon vielä n. 10 kg hoikistunut gluteenittoman ruokavalion, karsastuksen aiheuttaman masennuksen tai jonkin muun syyn takia, niin on ihan nätti olo nyt, tai olisi jos silmät vain olisi kunnossa.

Piilareita aion nyt siis jatkossakin käyttää, vaikka optikko kyllä suositteli, että käyttäisin aika vähän, kun on jo jotain muutoksia tullut. Harmittaa sekin! Alkoi niin ärsyttää, kun siskoni, jolla siis on ihan huippunäkö ja muutenkin silmät kunnossa, sanoi tahtovansa silmälasit, kun kuulemma sopisivat hänelle. Mä antaisin kyllä omani, jos voisin! Joo, mutta ei nämä silmälasit oikeasti ole mikään ongelma, huono näkö on pieni murhe karsastukseen verrattuna. Mihinkään laserleikkauksiin tuskin koskaan tulen menemään. Voikohan niitä edes karsastaviin silmiin tehdä?

Mua harmittaa tämä oikea silmä aika paljon, kun tuntuu, että siitä on näkö huonontunut. En kai kuitenkaan voi silmälääkäriinkään mennä, koska näen vielä ihan hyvin. Pitäisi varmaan laittaa vähän vähemmän vahvuuksia tuohon vasempaan silmään, niin näkisin sillä huonommin kuin oikealla ja katsoisin sitten lähes aina oikealla silmällä. En vain oikein usko, että silmälääkäri suostuu sellaista silmälasireseptiä mulle kirjoittamaan. Piilareita mä olen jopa harkinnut käyttäväni väärinpäin, siis vasenta oikeassa ja oikeaa vasemassa, mutta en sitten tiedä, jos siitä onkin jotain haittaa silmille.

Mulla on vähän toisenlainen ongelma kuin sulla. Mulla tätä tekstiä tulee vähän liiankin kanssa, kun innostun kirjoittamaan. Olen kyllä yrittänyt rajoittaa tätä vähän.

Lue lisää

moi

mä halusin joskus tollaiseen laserleikkaukseen, mutta kuivuusongelmien takia en sitten koskaan uskaltanut. Mutta en koskaan saanut kuvaa, etteikö voisi karsastavia silmiä leikata, yksi kerrallaan se kuitenkin tehdään. Mun näkö kuitenkin koko ajan muuttuu edelleen, niin se leikkaus ei varmaan olisi edes vaikuttanut kauaa. Mä kyllä inhoan silmälaseja, kun joudun pitämään niitä koko ajan. Mäkin ihan tykkäisin omista silmistäni, ja kukapa ei, onhan ne kauneinta mitä ihmiskehossa on, kuin korut, vaikka nyt tälleen erikseen ajateltuna näen ne vain pallukoina joista lähtee suonia ja lihakset ;/.Mutta siis tarkoitin, että niihin kiteytyy paljon ihmisestä, ihmisten välinen lämpö tai päinvastainen viesti, sielun peiliksikin niitä kutsutaan, jotain sellaista kai tässä ajan takaa. Sitten kun niitä häpeää niin on vaikea olla kunnolla läsnä toisten ihmisten kanssa.

Sulla on jo tullut haittavaikutuksia piilareista? Ihan tosi, voi ei. Noin nuorena jo. Kantsii kyllä vähentää käyttöä. En halua kuulostaa katkeralta ja kateelliselta, vaikka ehkä sitä olenkin (niin kuin vaikka sinä siskollesi), niin kun mulla tosiaan itellä on se ongelma että piilarit vetää silmät entistä kierompaan ja piilarit ei meinaa edes pysyä silmissä sen kuivuuden takia(?), niin mua itkettää itteäni ihan se jo, että ei edes juhlissa missään pysty olemaan ilman silmälaseja, joissa tunnen itteni tätimäiseksi...enkä pysty käymään uimahallissa kun en siellä mitään näe, ja monet liikuntamuodot on todella epämiellyttäviä lasien kanssa. Kauheaa tilitystä nyt tämä, mutta piti purkaa. Inhottaa kun aina tossa silmien edessä jotain ylimääräistä hankaamassa, ja sitten vielä särkee silmiä. Niin niin, kannattaa iloita siitä että piilarit ees pysyy silmissä ja että niitä voi käyttää ainakin joskus, vaikka nyt joutuisit vähentämään. En mä tarkoita hyökätä tässä tai saarnata.

Mä luulen että siitä ei hirveesti oo haittaa vaikka käyttäisit niitä piilareita silleen päinvastasissa silmissä...tai enhän minä tiedä, mutta voisin kuvitella että koklaisin tota samaa sun tilanteessa. Mullahan ois linssien vaihdon paikka, mutta en haluaisi enempää vahvuutta, kun se taas lisää karsastusta. Mutta nyt tässä tilanteessa näen vasemmalla paremmin ilman ja lasien kanssa, joten se asetelma houkuttaa katsomaan ennemmin vasemmalla, jolloin karsastukseni näkyy enemmän.

Hienoa että jaksat iloita kevääntulosta ja sen sellaisesta, mulle kevät on aina se kaikista vaikein aika :/. Jaksamisia sinulle!

Tuli äkillistä menoa päivällä ja jäi vähän kesken, vaikka tulikin taas ihan liikaa tekstiä.

Piilareista vielä sen verran, että en kuitenkaan kokeile niitä väärin päin, vaikka sitä mietinkin. Siinä on myös se, että kun oikeaan silmään tulisi silloin vahvempi linssi, niin se myös karsastaisi varmaan enemmän vielä, jos erehtyisin katsomaan vasemmalla. Toivottavasti mun näkö ei tästä enää kovin huonone tai kohta olen taas siinä 25 prD:ssä tai vielä suuremmissa lukemissa. Nyt kun se taitaa oikeassa silmässä olla "vain" 15 prD. Jännää muuten, että n. vuosi sitten kun olin siinä arviossa, niin se silmälääkäri laittoi papereihin, että mun molemmissa silmissä, myös vasemnmassa olisi tuo 25 prD:n exotropia, vaikka mun mielestä vasen ei koskaan ole ollut niin paha kuin oikea. Nyt lääkäri laittoi lokakuussa, että vasemmassa on pieni exotropia, mitään lukuja ei laittanut, mutta paljon parempi siis kuin ennen leikkausta. Tosin elokuussa lääkäri väitti mulle, että vasen silmä ei karsasta yhtään! Nyt helmikuussa se ei maininnut vasenta silmää sairaskertomuksessa enää ollenkaan, mutta sanoi kummamkin silmän karsastan ylös ja ulos. Olin kirjoittamassa piilareissa, miten mä nyt tähän aiheeseen taas eksyin?!

Mä olen tosiaan nyt ihan hyvällä kevätmielellä. Opiskelu ei suju ja on kaikkia muitakin murheita, mutta toisaalta on koko kevääksi töitä ja kun tykkään työstäni paljon, niin se on tosi kivaa. Ja mulla on ihana vuoden ikäinen koirapoika, joka pitää mua liikkeessä ja sitä voi halailla ja helliä kun paha mieli ja muutenkin. Hyvä, että on edes koira halattavana, kun ei ketään ihmistä ole! Kurjaa, jos kevät sinulle Laa on vaikeaa aikaa. Kyllä minäkin tunnen keväisin itseni aika yksinäiseksi, kun ei oikein ole ketään ihmistä lähellä ja se vähän masentaa, mutta keväällä kun päivät valostuu ja aurinko paistaa, niin kyllä se mua van kummasti piristää. Paljon vähemmällä unellakin pärjää! Ja kesä on tulossa. Ihanaa!!

Ja vielä Zarelle. Sulla on se silmälääkäri reilun viikon päästä. Onnea sinne oikein paljon. Toivottavasti kaikki menee hyvin! Toivon todella. Ja odotan kovasti, että tulet sitten siitä kertomaan!

Olet varmaan ihan oikeassa siinä, että vaikka toisaalta harmittaa, kun kukaan läheinen ei puhu mitään karsastuksesta, niin toisaalta, jos puhuisi niin voisi siitä vain pahoittaa mielen. Todennäköisesti minustakin tuntuisi vain kurjalta, jos karsastuksestani ruvettaisiin puhumaan, vaikka toisaalta tuntuu kurjalta, kun kukaan ei ole kiinnostunut ja edes kysy, että mitä lääkäri sanoi, kun kerron käyneeni silmälääkärissä. Niin kauan kun kukaan ei karsastuksesta mitään puhu voin ainakin yrittää kuvitella, ettei kukaan sitä huomaa ja siksi siitä ei puhuta. Olisipa se niin!

Meinaa taas nämä jutut ihan riistäytyä, jollen nyt lopeta!

Tyttö82 kirjoitti:

Tuli äkillistä menoa päivällä ja jäi vähän kesken, vaikka tulikin taas ihan liikaa tekstiä.

Piilareista vielä sen verran, että en kuitenkaan kokeile niitä väärin päin, vaikka sitä mietinkin. Siinä on myös se, että kun oikeaan silmään tulisi silloin vahvempi linssi, niin se myös karsastaisi varmaan enemmän vielä, jos erehtyisin katsomaan vasemmalla. Toivottavasti mun näkö ei tästä enää kovin huonone tai kohta olen taas siinä 25 prD:ssä tai vielä suuremmissa lukemissa. Nyt kun se taitaa oikeassa silmässä olla "vain" 15 prD. Jännää muuten, että n. vuosi sitten kun olin siinä arviossa, niin se silmälääkäri laittoi papereihin, että mun molemmissa silmissä, myös vasemnmassa olisi tuo 25 prD:n exotropia, vaikka mun mielestä vasen ei koskaan ole ollut niin paha kuin oikea. Nyt lääkäri laittoi lokakuussa, että vasemmassa on pieni exotropia, mitään lukuja ei laittanut, mutta paljon parempi siis kuin ennen leikkausta. Tosin elokuussa lääkäri väitti mulle, että vasen silmä ei karsasta yhtään! Nyt helmikuussa se ei maininnut vasenta silmää sairaskertomuksessa enää ollenkaan, mutta sanoi kummamkin silmän karsastan ylös ja ulos. Olin kirjoittamassa piilareissa, miten mä nyt tähän aiheeseen taas eksyin?!

Mä olen tosiaan nyt ihan hyvällä kevätmielellä. Opiskelu ei suju ja on kaikkia muitakin murheita, mutta toisaalta on koko kevääksi töitä ja kun tykkään työstäni paljon, niin se on tosi kivaa. Ja mulla on ihana vuoden ikäinen koirapoika, joka pitää mua liikkeessä ja sitä voi halailla ja helliä kun paha mieli ja muutenkin. Hyvä, että on edes koira halattavana, kun ei ketään ihmistä ole! Kurjaa, jos kevät sinulle Laa on vaikeaa aikaa. Kyllä minäkin tunnen keväisin itseni aika yksinäiseksi, kun ei oikein ole ketään ihmistä lähellä ja se vähän masentaa, mutta keväällä kun päivät valostuu ja aurinko paistaa, niin kyllä se mua van kummasti piristää. Paljon vähemmällä unellakin pärjää! Ja kesä on tulossa. Ihanaa!!

Ja vielä Zarelle. Sulla on se silmälääkäri reilun viikon päästä. Onnea sinne oikein paljon. Toivottavasti kaikki menee hyvin! Toivon todella. Ja odotan kovasti, että tulet sitten siitä kertomaan!

Olet varmaan ihan oikeassa siinä, että vaikka toisaalta harmittaa, kun kukaan läheinen ei puhu mitään karsastuksesta, niin toisaalta, jos puhuisi niin voisi siitä vain pahoittaa mielen. Todennäköisesti minustakin tuntuisi vain kurjalta, jos karsastuksestani ruvettaisiin puhumaan, vaikka toisaalta tuntuu kurjalta, kun kukaan ei ole kiinnostunut ja edes kysy, että mitä lääkäri sanoi, kun kerron käyneeni silmälääkärissä. Niin kauan kun kukaan ei karsastuksesta mitään puhu voin ainakin yrittää kuvitella, ettei kukaan sitä huomaa ja siksi siitä ei puhuta. Olisipa se niin!

Meinaa taas nämä jutut ihan riistäytyä, jollen nyt lopeta!

Lue lisää

"Meinaa taas nämä jutut ihan riistäytyä, jollen nyt lopeta!"Kirjoita vaan, kivaa kun edelleen vastailet täällä.

Ajattelin mennä optikolle piilareiden toivossa, jos kokeilisin että miten ne nykyään oikeasti käyttäytyy, tai siis silmäni niiden alla. Siitä on jo niin kauan kuin viimeksi pitänyt. Wish me luck...

Laa kirjoitti:

"Meinaa taas nämä jutut ihan riistäytyä, jollen nyt lopeta!"Kirjoita vaan, kivaa kun edelleen vastailet täällä.

Ajattelin mennä optikolle piilareiden toivossa, jos kokeilisin että miten ne nykyään oikeasti käyttäytyy, tai siis silmäni niiden alla. Siitä on jo niin kauan kuin viimeksi pitänyt. Wish me luck...

Lue lisää

piilarit sopisivat sulle ja silmät käyttäytyisivät hyvin piilareiden kanssa. Onnea vaan optikolle! Itse yritän kovasti vähentää piilareiden käyttöä. Maksaakin niin kamalasti ja silmät tykkää varmaan enemmän silmälaseista. Parasta olisi kuin saisi olla ihan ilman mitään! Mutta turha toivo.

että silmälääkärissä kävi niin kuin kävi. Tuntuu varmasti todella kurjalta. Itse yritän myös valmistautua siihen, että kun kesällä menen silmäläkäriin, niin siellä sanotaankin, ettei mitään ole enää tehtävissä ja pitää vain yrittää sopeutua. Vaikea sitä on hyväksyä ja pieni toivon kipinä on vielä olemassa.

Jaa, enpä osaa sanoa mitä sinun kannattaisi tehdä. Jos ihan oikeasti mielipidettä kysyt tuossa silmän lihasten tiukentamisasiassa, niin itse saattaisin kyllä valita sen, että silmä katsoo suoraan eteenpäin. Jos sinulla siis silmä nyt on aina siellä ulkoreunassa eikä koskaan missään vaiheessa suorassa, niin sitten se ainakin olisi suorassa kun katsoisi suoraan eteenpäin. Olisi ehkä helpompi katsoa ihmisiä silmiin silloin. Mutta vähän vaikea sitten mennä sanomaan kumpi on parempi pidemmän päälle.

Mistä olet tuollaisen hinnan saanut, että yksityisellä leikkaus maksaisi n. 1000 euroa? Itse katselin juuri tällä viikolla yhden helsinkiläisen yksityisen silmäsairaalan hintoja ja siellä yhden lihaksen leikkaus maksoi reilut 1500 euroa ja hinta nousi, mitä enemmän leikataan. Nukutus oli 80 euroa lisää ja kaikki esitutkimukset, jälkitarkastukset sun muut siihen päälle, niin kyllä tuli maksamaan muutaman tonnin. Ihan hirvitti, kun TYKS:ssä saan 72 eurolla leikkauksen ja nukutuksen siihen samaan hintaan (ja pitkän leikkausjonon tietenkin!). Mutta ehkä ne hinnat vaihtelee yksityisellä puolella sitten aika paljon.

Ei ole botoxia ehdotettu. Jos lääkäri ehdottaisi, niin ei kun vaan piikittämään! En ole kuullutkaan tuollaisesta. Kaikkeen sitä botoxia nykyään kain käytetään, mutta että karsastukseenkin. En mä taida kehdata sitä itse lääkärille ehdottaa, että voisinko saada pari botox-ruisketta silmäkulmaan. Ihan tosissaan kyllä olisin valmis sitä kokeilemaan.

Mulla on tässä vielä vajaa 3 kk silmälääkärikäyntiin. En ole sitä vielä hirveästi miettinyt. En laske päiviä vielä, en edes viikkoja, kun niitäkin on vielä liikaa. Toivon kovasti leikkausta ja ajatus kesätöistä tuntuu jotenkin niin raskaalta (en tiedä miksim koska tykkään työstäni), joten haaveilen siitä, että pääsisin leikkaukseen jo heinakuussa ja pääsisin parin viikon sairaslomalle, kun kesälomaa ei ole. Todennäköisesti leikkaus menee kuitenkin syksyyn, jos siihen päädytään.

Olen ollut paljon töissä. Olen yrittänyt vähentää piilareiden käyttöä ja oon ollu töissä silmälasit päässä. Pitkästä aikaa tunnen itseni nätiksi myös silmälasit päässä ja näytän vähän aikuisemaltakin, kun en pahemmin jaksa meikata (tai osaa, miten vaan), niin silmälasit tekee vähän aikuisempaa ilmettä. Ja oon yrittänyt olla ihan normaalisti välittämättä silmistä ja jos ihmiset on karsastuksen huomannu, niin on sitten huomannu. En ole nyt pitkään aikaan murehtinut silmiäni ja se tekee ihan hyvää. Kyllä tämä kevät, aurinko ja lämmin ilma vaikuttaa kummasti. On niin ihanaa kun on kesä tulossa!

Voiko silmä mennä takaisin samaan tilanteeseen kuin se oli ennen? Itselläni vasen silmä karsastaa, ja aika pahastikkin.. Tai siis karsasti. :D:D Nykyään se ei karsasta kauheasti, mutta silti mä katon kieroon. Muo harmittaa se koska olen ihastunut yhteen jätkään ja en uskalla kattoa sitä silmiin.

Muo on kiusattu silmieni takia, mut onneksi ei enää.. en miekään koskaan kato ihmisten silmiin, vaikka tekismieli. Kuvissa mä katon kieroon jne.. tai no enmä niin pahasti.. mutta kieroon kuiteskin.. Mä vaan toivoisin saavani silmäni kuntoon. Muo on ihan tarpeeksi jo kiusattu siitä... (huokaus) :'(

(olen ollut yhdessä leikauksessa)Pitäisiköhän käydä toisessa leikauksessa, että silmäni tulisi kokonaan suoraan. :S

Kiero_silmä kirjoitti:

Voiko silmä mennä takaisin samaan tilanteeseen kuin se oli ennen? Itselläni vasen silmä karsastaa, ja aika pahastikkin.. Tai siis karsasti. :D:D Nykyään se ei karsasta kauheasti, mutta silti mä katon kieroon. Muo harmittaa se koska olen ihastunut yhteen jätkään ja en uskalla kattoa sitä silmiin.

Muo on kiusattu silmieni takia, mut onneksi ei enää.. en miekään koskaan kato ihmisten silmiin, vaikka tekismieli. Kuvissa mä katon kieroon jne.. tai no enmä niin pahasti.. mutta kieroon kuiteskin.. Mä vaan toivoisin saavani silmäni kuntoon. Muo on ihan tarpeeksi jo kiusattu siitä... (huokaus) :'(

(olen ollut yhdessä leikauksessa)Pitäisiköhän käydä toisessa leikauksessa, että silmäni tulisi kokonaan suoraan. :S

Lue lisää

Tosi kurjaa, että sua on kiusattu karsastuksen takia. Kamalaa kunn kiusataan tuollaisen ulkonäköseikan takia, jolle ei voi mitään tehdä. (No, onhan se kiusaaminen kamalaa aina, oli syy sitten mikä tahansa) Itse oon säästynyt kiusaamiselta, mutta silmäni eivät kyllä pahasti nuorempana ja esim. murrosiässä karsastaneet, vaan rupesi karsastamaan taas oikein kunnolla muutama vuosi sitten. Vaikka aina oon jonkin verran kyllä karsastanut. Kyllähän karsastus voi palautua entiselleen vaikka leikkauksen jälkeen ajan kanssa ja muutenkin kai se voi kehittyä vuosien myötä. Sitä tässä pelkään, että karsastukseni vielä tästäkin pahenee kunhan ikää tulee.

Joo, varmasti harmittaa, jos ei voi katsoa ihmisiä silmiin. Tiedän tunteen liiankin hyvin. Ja varsinkin jos olet ihastunut johonkin ihmiseen! Vähän on munkin vaikea yrittää tutustua uusiin ihmisiin, kun en kehtaa katsoa silmiin (oon kyllä nyt vähän yrittänyt jopa katsoa). Kuka nyt tahtoisi edes tutustua sellaiseen ihmiseen, joka ei katso silmiin ja välttelee katsetta? Taidan jäädä sinkuksi, pahoin pelkään.

Enpä osaa sanoa kannattaako mennä leikkaukseen. Kannattaa mennä silmälääkärile asiasta puhumaan. Mulla on jo 3 leikkausta takana ja vielä toivon hartaasti pääseväni neljänteen. Mutta en oikein enää usko leikkauksiin.

Voimia sinulle karsastuksen kanssa. Katso vaan sitä ihastustasi silmiin. Ei karsastus hänelle välttämättä merkitse yhtään mitään, jos muuten olet ihana ihminen, eihän hän välttämättä sitä edes huomaa! Ja jos karsastus kovasti vaivaa, niin varaa aika silmälääkäriltä ja kysy lähetettä leikkaukseen.

Oikein aurinkoista kevättä sinullekin!

Kiero_silmä kirjoitti:

Voiko silmä mennä takaisin samaan tilanteeseen kuin se oli ennen? Itselläni vasen silmä karsastaa, ja aika pahastikkin.. Tai siis karsasti. :D:D Nykyään se ei karsasta kauheasti, mutta silti mä katon kieroon. Muo harmittaa se koska olen ihastunut yhteen jätkään ja en uskalla kattoa sitä silmiin.

Muo on kiusattu silmieni takia, mut onneksi ei enää.. en miekään koskaan kato ihmisten silmiin, vaikka tekismieli. Kuvissa mä katon kieroon jne.. tai no enmä niin pahasti.. mutta kieroon kuiteskin.. Mä vaan toivoisin saavani silmäni kuntoon. Muo on ihan tarpeeksi jo kiusattu siitä... (huokaus) :'(

(olen ollut yhdessä leikauksessa)Pitäisiköhän käydä toisessa leikauksessa, että silmäni tulisi kokonaan suoraan. :S

Lue lisää

Kiusaaminen silmien takia on kyllä aika p:stä! Varmaan kaikkia, tervesilmäisiäkin jänskättää aluksi uusi ihastus:) Heti, kun teininä oli muutaman kerran jauhanut jotain ihastuksen kanssa, niin emmä edes kierosilmiäni enää muistanut. Toisaalta ykskään poikaystävä ei ole ikinä halunnut silmistäni mitään pahaa sanoa. Muutama kusipää-poika yläasteella jauhoi asiasta noin vuoden ajan. Nyt vanhempana jännitän paljon enemmän miesten katseita:) Vielä, kun oon aika "vetävän näköinen" muiden mielestä, niin luullaan sanavalmiiksi jne, mitä mä en todellakaan ole. Varmaan toi kiusaaminen lukiossa jo loppuu, sitten se on semmosta piilosupattelua, mikä sekin on aika tyhmää.

Tyttö82 kirjoitti:

että silmälääkärissä kävi niin kuin kävi. Tuntuu varmasti todella kurjalta. Itse yritän myös valmistautua siihen, että kun kesällä menen silmäläkäriin, niin siellä sanotaankin, ettei mitään ole enää tehtävissä ja pitää vain yrittää sopeutua. Vaikea sitä on hyväksyä ja pieni toivon kipinä on vielä olemassa.

Jaa, enpä osaa sanoa mitä sinun kannattaisi tehdä. Jos ihan oikeasti mielipidettä kysyt tuossa silmän lihasten tiukentamisasiassa, niin itse saattaisin kyllä valita sen, että silmä katsoo suoraan eteenpäin. Jos sinulla siis silmä nyt on aina siellä ulkoreunassa eikä koskaan missään vaiheessa suorassa, niin sitten se ainakin olisi suorassa kun katsoisi suoraan eteenpäin. Olisi ehkä helpompi katsoa ihmisiä silmiin silloin. Mutta vähän vaikea sitten mennä sanomaan kumpi on parempi pidemmän päälle.

Mistä olet tuollaisen hinnan saanut, että yksityisellä leikkaus maksaisi n. 1000 euroa? Itse katselin juuri tällä viikolla yhden helsinkiläisen yksityisen silmäsairaalan hintoja ja siellä yhden lihaksen leikkaus maksoi reilut 1500 euroa ja hinta nousi, mitä enemmän leikataan. Nukutus oli 80 euroa lisää ja kaikki esitutkimukset, jälkitarkastukset sun muut siihen päälle, niin kyllä tuli maksamaan muutaman tonnin. Ihan hirvitti, kun TYKS:ssä saan 72 eurolla leikkauksen ja nukutuksen siihen samaan hintaan (ja pitkän leikkausjonon tietenkin!). Mutta ehkä ne hinnat vaihtelee yksityisellä puolella sitten aika paljon.

Ei ole botoxia ehdotettu. Jos lääkäri ehdottaisi, niin ei kun vaan piikittämään! En ole kuullutkaan tuollaisesta. Kaikkeen sitä botoxia nykyään kain käytetään, mutta että karsastukseenkin. En mä taida kehdata sitä itse lääkärille ehdottaa, että voisinko saada pari botox-ruisketta silmäkulmaan. Ihan tosissaan kyllä olisin valmis sitä kokeilemaan.

Mulla on tässä vielä vajaa 3 kk silmälääkärikäyntiin. En ole sitä vielä hirveästi miettinyt. En laske päiviä vielä, en edes viikkoja, kun niitäkin on vielä liikaa. Toivon kovasti leikkausta ja ajatus kesätöistä tuntuu jotenkin niin raskaalta (en tiedä miksim koska tykkään työstäni), joten haaveilen siitä, että pääsisin leikkaukseen jo heinakuussa ja pääsisin parin viikon sairaslomalle, kun kesälomaa ei ole. Todennäköisesti leikkaus menee kuitenkin syksyyn, jos siihen päädytään.

Olen ollut paljon töissä. Olen yrittänyt vähentää piilareiden käyttöä ja oon ollu töissä silmälasit päässä. Pitkästä aikaa tunnen itseni nätiksi myös silmälasit päässä ja näytän vähän aikuisemaltakin, kun en pahemmin jaksa meikata (tai osaa, miten vaan), niin silmälasit tekee vähän aikuisempaa ilmettä. Ja oon yrittänyt olla ihan normaalisti välittämättä silmistä ja jos ihmiset on karsastuksen huomannu, niin on sitten huomannu. En ole nyt pitkään aikaan murehtinut silmiäni ja se tekee ihan hyvää. Kyllä tämä kevät, aurinko ja lämmin ilma vaikuttaa kummasti. On niin ihanaa kun on kesä tulossa!

Lue lisää

Morjens taasen..niin tuon hinnan sanoi minulle silmälääkäri, kai se oli häneltä sellainen heitto ja noin hinta. Mutta hyvä kun tarkensit asiaa..:)

Aion taas kerran mennä ostamaan uudet silmälasit, mietin jo valmiiksi, että otan tummemman liukuvärjäyksen tällä kertaa ja johan on hitto, jos karsastava vielä näkyy värin takaa ;)

Kiero_silmä kirjoitti:

Voiko silmä mennä takaisin samaan tilanteeseen kuin se oli ennen? Itselläni vasen silmä karsastaa, ja aika pahastikkin.. Tai siis karsasti. :D:D Nykyään se ei karsasta kauheasti, mutta silti mä katon kieroon. Muo harmittaa se koska olen ihastunut yhteen jätkään ja en uskalla kattoa sitä silmiin.

Muo on kiusattu silmieni takia, mut onneksi ei enää.. en miekään koskaan kato ihmisten silmiin, vaikka tekismieli. Kuvissa mä katon kieroon jne.. tai no enmä niin pahasti.. mutta kieroon kuiteskin.. Mä vaan toivoisin saavani silmäni kuntoon. Muo on ihan tarpeeksi jo kiusattu siitä... (huokaus) :'(

(olen ollut yhdessä leikauksessa)Pitäisiköhän käydä toisessa leikauksessa, että silmäni tulisi kokonaan suoraan. :S

Lue lisää

vielä kysyä leikkausta kerran sinulla on noin paljon auttanut leikkaukset. Yläasteikäiset pojat on muuten pahimpia kiusaajia, kokemuksia on..vaikka suurin osa ei kiusannut ne 3 jotka niin tekivät ovat ikuisesti inhokkilistallani. En anna koskaan anteeksi..sen verran oli paskamainen yläasteaika.

Miesmarkkinoilla ei kuitenkaan koskaan tämä asia haitannut. Tosin 16-25v minun karsastus ei juurikaan näkynyt.

Olettekos harrastaneet säännöllistä silmäjumppaa? Siitä kannattaisi ottaa elämäntapa ja se kuulemma auttaa, itse nuorena tein sitä ja todellakin se auttoi silmien yhteistyötä.

Mukavaa jatkoa kaikille...

Zare

Zare kirjoitti:

vielä kysyä leikkausta kerran sinulla on noin paljon auttanut leikkaukset. Yläasteikäiset pojat on muuten pahimpia kiusaajia, kokemuksia on..vaikka suurin osa ei kiusannut ne 3 jotka niin tekivät ovat ikuisesti inhokkilistallani. En anna koskaan anteeksi..sen verran oli paskamainen yläasteaika.

Miesmarkkinoilla ei kuitenkaan koskaan tämä asia haitannut. Tosin 16-25v minun karsastus ei juurikaan näkynyt.

Olettekos harrastaneet säännöllistä silmäjumppaa? Siitä kannattaisi ottaa elämäntapa ja se kuulemma auttaa, itse nuorena tein sitä ja todellakin se auttoi silmien yhteistyötä.

Mukavaa jatkoa kaikille...

Zare

Lue lisää

silmäjumppaa? Mulle ei kukaan silmälääkäri koskaan ole silmäjumpasta puhunut tai en ainakaan muista, Voi olla, että silloin kun ihan pikkutyttönä silmälääkärissä kävin, niin on voitu jotain sanoakin. En oikein usko, että silmäjumpalla silmiäni saisin kuntoon, mutta vähän ehkä voisi auttaakin. Mutta siis millaista sen pitää olla? Tai ehkä mä olenkin jo liian vanha sellaiseen.

Eilen ihan yllättäen isä kysyi mun silmistä. Tai kaikki alkoi oikeastaan siitä, että se ihan yllätäen kysyi, onko mulla vielä jotain mahakontrollia TYKS:ssä vai joko ne loppui ja sitten se kysyi vielä mun keuhkoista jotain ja sen jälkeen, että vielälö mä menen silmien takia TYKS:iin. Isän sanoi, ettei hän näe mun silmissä mitään ja mitä se nyt haittaa jos vähän on jotain. Se kysyi, että mitä se silmälääkäri vielä tekee, johon sanoin etten tiedä. Enhän mä tiedäkään. Olisin tietysti voinut kertoa sen, että odottelen, josko pääsisin leikkaukseen vielä, mutta en viitsinyt sanoa. Isän mielestä menee nytkin ihan näpertämiseksi. Se ei tajunnu, että minkä takia vielä pitää tutkia. Mutta eihän se ole mikään silmälääkäri ja onneksi isäni mielipidettä tässä asiassa ei kysytä. Se oli sitten siinä ja enempää siitä asiasta ei puhuttu.

Tyttö82 kirjoitti:

silmäjumppaa? Mulle ei kukaan silmälääkäri koskaan ole silmäjumpasta puhunut tai en ainakaan muista, Voi olla, että silloin kun ihan pikkutyttönä silmälääkärissä kävin, niin on voitu jotain sanoakin. En oikein usko, että silmäjumpalla silmiäni saisin kuntoon, mutta vähän ehkä voisi auttaakin. Mutta siis millaista sen pitää olla? Tai ehkä mä olenkin jo liian vanha sellaiseen.

Eilen ihan yllättäen isä kysyi mun silmistä. Tai kaikki alkoi oikeastaan siitä, että se ihan yllätäen kysyi, onko mulla vielä jotain mahakontrollia TYKS:ssä vai joko ne loppui ja sitten se kysyi vielä mun keuhkoista jotain ja sen jälkeen, että vielälö mä menen silmien takia TYKS:iin. Isän sanoi, ettei hän näe mun silmissä mitään ja mitä se nyt haittaa jos vähän on jotain. Se kysyi, että mitä se silmälääkäri vielä tekee, johon sanoin etten tiedä. Enhän mä tiedäkään. Olisin tietysti voinut kertoa sen, että odottelen, josko pääsisin leikkaukseen vielä, mutta en viitsinyt sanoa. Isän mielestä menee nytkin ihan näpertämiseksi. Se ei tajunnu, että minkä takia vielä pitää tutkia. Mutta eihän se ole mikään silmälääkäri ja onneksi isäni mielipidettä tässä asiassa ei kysytä. Se oli sitten siinä ja enempää siitä asiasta ei puhuttu.

Lue lisää

Olen joskus lukenut jonkun artikkelin, jossa kehoitettiin harrastamaan säännöllistä silmäjumppaa, ihan vaikka ei olisi karsastustakaan.

Eli teet silmilläsi liikkeitä vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle, suht nopeasti ja napakasti, näin silmät kulkevat samaan tahtiin..jopa muuten minulla jolla toinen silmä on lähes sokea. Katse ylös ja alas on myös hyvää jumppaa..säännöllisyys, sitkeys ja pitkäjänteisyys saattaa tuottaa tulosta lääkärin mielestä jonka kanssa keskustelin. KOKEILE ainakin tyttö82.

Ainakaan siitä ei pitäisi olla haittaa..onko sinulla jotain "luottokamua" jota voisit pyytää seuraamaan miten silmät liikkuvat ja esimerkiksi pyydät katsomaan vaikka 1kk saman uudestaan ja 2kk?? Olet nuori, joten silmäsi saattavat tottua yhteispeliin tällatavalla?!

Muista rytmi ja keskittyminen, tavallaan pakotat silmät yhteistyöhön..

Kyllä sinun isä sittenkin välittää sinun huolestasi silmiesi suhteen (olet kirjoittanut hänen vaienneen asiasta), eikö ole kuitenkin huojentavaa kuulla, että hänen mielestä ei ole iso haitta? Tosin jokainen meistä kokee vaivansa yksilötasolla, mitä toiset eivät voi kuitata pois mielestämme, vaikka haluavatkin lohduttaa.

Jaksamisia sinulle!

Zare kirjoitti:

Olen joskus lukenut jonkun artikkelin, jossa kehoitettiin harrastamaan säännöllistä silmäjumppaa, ihan vaikka ei olisi karsastustakaan.

Eli teet silmilläsi liikkeitä vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle, suht nopeasti ja napakasti, näin silmät kulkevat samaan tahtiin..jopa muuten minulla jolla toinen silmä on lähes sokea. Katse ylös ja alas on myös hyvää jumppaa..säännöllisyys, sitkeys ja pitkäjänteisyys saattaa tuottaa tulosta lääkärin mielestä jonka kanssa keskustelin. KOKEILE ainakin tyttö82.

Ainakaan siitä ei pitäisi olla haittaa..onko sinulla jotain "luottokamua" jota voisit pyytää seuraamaan miten silmät liikkuvat ja esimerkiksi pyydät katsomaan vaikka 1kk saman uudestaan ja 2kk?? Olet nuori, joten silmäsi saattavat tottua yhteispeliin tällatavalla?!

Muista rytmi ja keskittyminen, tavallaan pakotat silmät yhteistyöhön..

Kyllä sinun isä sittenkin välittää sinun huolestasi silmiesi suhteen (olet kirjoittanut hänen vaienneen asiasta), eikö ole kuitenkin huojentavaa kuulla, että hänen mielestä ei ole iso haitta? Tosin jokainen meistä kokee vaivansa yksilötasolla, mitä toiset eivät voi kuitata pois mielestämme, vaikka haluavatkin lohduttaa.

Jaksamisia sinulle!

Lue lisää

Kiireessä kirjoitan täällä, lapsille pitäisi mennä tekemään ruokaa..

Siis pyydät ensit jotain kaveriasi katsomaan miten silmien yhteistyö jumpan aikana pelaa ja sitten harjoittelet jumppaa säännöllisesti esim. 1 kk, jonka jälkeen pyydät kaveriasi katsomaan onnistuuko paremmin ja taas harjoittelet kuukauden, tarkistus jne.

Toivottavasti sait selvää sekavasta sepustuksestani! :)

Zare kirjoitti:

Kiireessä kirjoitan täällä, lapsille pitäisi mennä tekemään ruokaa..

Siis pyydät ensit jotain kaveriasi katsomaan miten silmien yhteistyö jumpan aikana pelaa ja sitten harjoittelet jumppaa säännöllisesti esim. 1 kk, jonka jälkeen pyydät kaveriasi katsomaan onnistuuko paremmin ja taas harjoittelet kuukauden, tarkistus jne.

Toivottavasti sait selvää sekavasta sepustuksestani! :)

Lue lisää

Zare:
"Nieleskellään, tunne lääkärikäynnin jälkeen oli kuin olisi lottokupongin tarkastanut, ei voittoa tälläkään kertaa."

Tuolta minustakin taas tuntui kun kävin ties monennen kerran tänä talvena viime viikolla tutkimuksissa. Taas mitattiin mun karsastuskulmia ja sain tuijotella jotain lapsia varten tehtyjä pöllön kuvia ...oli vaikea pidätellä itkua kun aina vaan ravaa siellä ja mitään uutta ratkaisua ei tiedossa.

Botoxia!? Oho! No mutta tyttö82, älä nyt sentään ujostele ottaa tuota puheeksi lääkärillesi kerta siitä voisi olla sinulle hyötyä! Jos nolottaa, niin esität asian tuolleen niinkuin tuossakin, että kuulostaa kummalta mutta kerta voisi toimia niin haluaisit kokeilla. Mikä siinä oikein on mekaniikkana...se ei taida sisäänpäinkarsastajaa hyödyttää, mun pitää edelleen vaan pitää sitä prismaläpyskää, jotta mun aivot suostuisi käsittelemään ei-karsastavaa näköaistimusta. En kyllä tajua, miten se tulee ikinä tapahtumaan, kun mulle on kuitenkin sanottu että niistä varsinaisista prismalaseista ei ole mulle hyötyä, eikä niitä edes mietitä, kun sitä yhteisnäköä ei ole koskaan ollut niin ei tule olemaankaan. Tän nykyisen testausläpyskän kanssa näen siis kahtena, (normaalisti en, vaikka karsastan(sisäänpäin))eli jos minulta leikattaisiin silmään tuon prismakulman mukainen muutos, niin voisi olla että silmäni alkaisi karsastamaan ulospäin ja näkisin kaksoiskuvia.

Mä muistelen että tässä ketjussakin puhuttiin jossain vaiheessa, että ulospäin karsastus ei teiän mielestä olisi niin rumannäköistä kuin tämä sisäänpäin karsastus, joten oon miettinyt että pitäiskö mun sitten vaan ottaa se riski, että vaikka menisi vähän ylikorjatuksi niin ei ainakaan karsastaisi tälleen sisäänpäin. Paitsi ne kaksoiskuvat ei tietenkään ole hyvä asia.

Mua on kiusattu pienenä kierosilmäisyydestä siihen asti kunnes pääsin leikkaukseen, sen jälkeen vaan lapset saattoi joskus kysyä miks mun silmät menee näin hassusti, mutta muuten en juuri itekään ajatellut niitä, eikä ihmiset vaikuttaneet ees huomaavan karsastustani, muuta kun joskus valokuvia katsoessa joku saattoi kommentoida että "mihin sun silmät oikein menee". Nyttemmin, kun mulla on taas alkanut tämä karsastus näkyä ja pahentua vuosi vuodelta niin en ole sellaista huomannut että muhun ois tän takia suhtauduttu mitenkään aliarvioivasti, en osaa erottaa sitä koska mä oon muun sairauteni vuoksi ollu vähän ehkä hidas ajatuksistani tai jossain reagoimiskyvyssä. Niin musta kyllä on tuntunut että mua on pidetty monessa paikassa vähän jotenkin ei niin varteenotettavana, mutta en tiedä mikä osuus silmillä siinä...Se tietysti vaikuttaa, että itse häpeän silmiäni ja pelkään olla katsekontaktissa ja muutenkin itseluottamukseni on huono. Itteä alkaa itkettää peiliin katsoessa kun näytän omasta mielestäni just niin höntiltä, ja eihän se kivaa ole kun ihmiset pelleilee niin useasti hölmöä laittamalla silmänsä nenän varteen. SPR:lläkin oli jokin aika sitten antirasistinen kampanja, jonka julisteessa julistettiin:"Väriin tuijottaminen aiheuttaa kieroon katsomista". Julisteessa oli liitetty yhteen kaksi kuvaa valkoisen pojan kasvoista ja mustan pojan kasvoista niin, että niistä muodostui yksi naama, jossa silmät sitten katsoivat eri suuntiin. Se teki pahaa, niitä oli yliopiston eri ilmoitustauluilla, kirjastolla jne.Ihan kun ei olis muutenkin jo tarpeeksi vaikeaa tän asian kanssa. Mulla on ihan samanlaisia ajatuksia seurustelusta, aina jos vaikka joku mukavanoloinen tyyppi tulee vastaan niin katon takuulla maahan ja muutoinkin kaikenlaisissa sosiaalisissa tilanteissa vältän esillä oloa, sillä jos sanon jotain vaikka mielipidettä niin samalla tarkkilen ja jännitän muiden käytöstä, että kuunteleeko ne mun sanoja tai ottaako mua tosissaan vai kattooko mua kuin vajaaälyistä. Siinä ei hirveästi tutustuta ihmisiin eikä olla täysipainosena toisten joukossa, pelkään ihan että oon sulkemassa itse itseäni esimerkiksi työelämästä tai mistä aktiviteetista olen haaveillutkaan, niin ulkopuolelle ikään kuin syrjäyttäen itteni hiljaiseksi tahdottomaksi passiiviseksi naiseksi, vaikka oon tyttönä ollut sellanen peppi pitkätossu. Nyt aikuistuessa kun pitäisi oikeasti astua vaikuttamaan elinympäristössään niin oonkin sulkemassa itteäni kuoreen ja muuttumassa joksikin aaveeksi, joka ei edes uskalla inahtaa jos kohtaa vääryyttä, kun en halua huomiota itseeni.

Johan mäkin sain kirjoituspuuskan...kai te täällä vielä pyöritte..Tsemppiä kaikille jokaiseen päivään.Justiinsa jokin päivä sitten tässä esitin jollekin ihmiselle kysymyksen, johon hän ei sitten vastannut ollenkaan, tuijotti vaan ja sitten mun äitin joka oli sivussa alkoi puhumaan ikään kuin vastaukseksi, tämä ihminen ei kai missään vaiheessa tajunnut että puhuin hänelle, mutta näytti ihmettelevältä, miksi olin kysynyt häneen liittyvää asiaa äidiltäni. Voi että tuollainen masentaa.

Laa kirjoitti:

Zare:
"Nieleskellään, tunne lääkärikäynnin jälkeen oli kuin olisi lottokupongin tarkastanut, ei voittoa tälläkään kertaa."

Tuolta minustakin taas tuntui kun kävin ties monennen kerran tänä talvena viime viikolla tutkimuksissa. Taas mitattiin mun karsastuskulmia ja sain tuijotella jotain lapsia varten tehtyjä pöllön kuvia ...oli vaikea pidätellä itkua kun aina vaan ravaa siellä ja mitään uutta ratkaisua ei tiedossa.

Botoxia!? Oho! No mutta tyttö82, älä nyt sentään ujostele ottaa tuota puheeksi lääkärillesi kerta siitä voisi olla sinulle hyötyä! Jos nolottaa, niin esität asian tuolleen niinkuin tuossakin, että kuulostaa kummalta mutta kerta voisi toimia niin haluaisit kokeilla. Mikä siinä oikein on mekaniikkana...se ei taida sisäänpäinkarsastajaa hyödyttää, mun pitää edelleen vaan pitää sitä prismaläpyskää, jotta mun aivot suostuisi käsittelemään ei-karsastavaa näköaistimusta. En kyllä tajua, miten se tulee ikinä tapahtumaan, kun mulle on kuitenkin sanottu että niistä varsinaisista prismalaseista ei ole mulle hyötyä, eikä niitä edes mietitä, kun sitä yhteisnäköä ei ole koskaan ollut niin ei tule olemaankaan. Tän nykyisen testausläpyskän kanssa näen siis kahtena, (normaalisti en, vaikka karsastan(sisäänpäin))eli jos minulta leikattaisiin silmään tuon prismakulman mukainen muutos, niin voisi olla että silmäni alkaisi karsastamaan ulospäin ja näkisin kaksoiskuvia.

Mä muistelen että tässä ketjussakin puhuttiin jossain vaiheessa, että ulospäin karsastus ei teiän mielestä olisi niin rumannäköistä kuin tämä sisäänpäin karsastus, joten oon miettinyt että pitäiskö mun sitten vaan ottaa se riski, että vaikka menisi vähän ylikorjatuksi niin ei ainakaan karsastaisi tälleen sisäänpäin. Paitsi ne kaksoiskuvat ei tietenkään ole hyvä asia.

Mua on kiusattu pienenä kierosilmäisyydestä siihen asti kunnes pääsin leikkaukseen, sen jälkeen vaan lapset saattoi joskus kysyä miks mun silmät menee näin hassusti, mutta muuten en juuri itekään ajatellut niitä, eikä ihmiset vaikuttaneet ees huomaavan karsastustani, muuta kun joskus valokuvia katsoessa joku saattoi kommentoida että "mihin sun silmät oikein menee". Nyttemmin, kun mulla on taas alkanut tämä karsastus näkyä ja pahentua vuosi vuodelta niin en ole sellaista huomannut että muhun ois tän takia suhtauduttu mitenkään aliarvioivasti, en osaa erottaa sitä koska mä oon muun sairauteni vuoksi ollu vähän ehkä hidas ajatuksistani tai jossain reagoimiskyvyssä. Niin musta kyllä on tuntunut että mua on pidetty monessa paikassa vähän jotenkin ei niin varteenotettavana, mutta en tiedä mikä osuus silmillä siinä...Se tietysti vaikuttaa, että itse häpeän silmiäni ja pelkään olla katsekontaktissa ja muutenkin itseluottamukseni on huono. Itteä alkaa itkettää peiliin katsoessa kun näytän omasta mielestäni just niin höntiltä, ja eihän se kivaa ole kun ihmiset pelleilee niin useasti hölmöä laittamalla silmänsä nenän varteen. SPR:lläkin oli jokin aika sitten antirasistinen kampanja, jonka julisteessa julistettiin:"Väriin tuijottaminen aiheuttaa kieroon katsomista". Julisteessa oli liitetty yhteen kaksi kuvaa valkoisen pojan kasvoista ja mustan pojan kasvoista niin, että niistä muodostui yksi naama, jossa silmät sitten katsoivat eri suuntiin. Se teki pahaa, niitä oli yliopiston eri ilmoitustauluilla, kirjastolla jne.Ihan kun ei olis muutenkin jo tarpeeksi vaikeaa tän asian kanssa. Mulla on ihan samanlaisia ajatuksia seurustelusta, aina jos vaikka joku mukavanoloinen tyyppi tulee vastaan niin katon takuulla maahan ja muutoinkin kaikenlaisissa sosiaalisissa tilanteissa vältän esillä oloa, sillä jos sanon jotain vaikka mielipidettä niin samalla tarkkilen ja jännitän muiden käytöstä, että kuunteleeko ne mun sanoja tai ottaako mua tosissaan vai kattooko mua kuin vajaaälyistä. Siinä ei hirveästi tutustuta ihmisiin eikä olla täysipainosena toisten joukossa, pelkään ihan että oon sulkemassa itse itseäni esimerkiksi työelämästä tai mistä aktiviteetista olen haaveillutkaan, niin ulkopuolelle ikään kuin syrjäyttäen itteni hiljaiseksi tahdottomaksi passiiviseksi naiseksi, vaikka oon tyttönä ollut sellanen peppi pitkätossu. Nyt aikuistuessa kun pitäisi oikeasti astua vaikuttamaan elinympäristössään niin oonkin sulkemassa itteäni kuoreen ja muuttumassa joksikin aaveeksi, joka ei edes uskalla inahtaa jos kohtaa vääryyttä, kun en halua huomiota itseeni.

Johan mäkin sain kirjoituspuuskan...kai te täällä vielä pyöritte..Tsemppiä kaikille jokaiseen päivään.Justiinsa jokin päivä sitten tässä esitin jollekin ihmiselle kysymyksen, johon hän ei sitten vastannut ollenkaan, tuijotti vaan ja sitten mun äitin joka oli sivussa alkoi puhumaan ikään kuin vastaukseksi, tämä ihminen ei kai missään vaiheessa tajunnut että puhuin hänelle, mutta näytti ihmettelevältä, miksi olin kysynyt häneen liittyvää asiaa äidiltäni. Voi että tuollainen masentaa.

Lue lisää

En tiedä missä vaiheessa joku on sanonut, että sisäänpäin karsastus olisi pahemman näköistä, mutta itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että tämä ulospäin karsastus on pahemman näköistä..

Muuten minulla tuli aivan samat fiilikset siitä SPR.n julisteesta, meinasin ihan kirjoittaa sinne palautetta tai soittaa, että siinäpä vasta rasistinen juliste onkin. Yritetty ihan liikaa kikkailla ja sitten koko homma kusee omille nilkoille.

Jaksamista sinulle myös Laa!! Ja kokeile silmäjumppaa..

Laa kirjoitti:

Zare:
"Nieleskellään, tunne lääkärikäynnin jälkeen oli kuin olisi lottokupongin tarkastanut, ei voittoa tälläkään kertaa."

Tuolta minustakin taas tuntui kun kävin ties monennen kerran tänä talvena viime viikolla tutkimuksissa. Taas mitattiin mun karsastuskulmia ja sain tuijotella jotain lapsia varten tehtyjä pöllön kuvia ...oli vaikea pidätellä itkua kun aina vaan ravaa siellä ja mitään uutta ratkaisua ei tiedossa.

Botoxia!? Oho! No mutta tyttö82, älä nyt sentään ujostele ottaa tuota puheeksi lääkärillesi kerta siitä voisi olla sinulle hyötyä! Jos nolottaa, niin esität asian tuolleen niinkuin tuossakin, että kuulostaa kummalta mutta kerta voisi toimia niin haluaisit kokeilla. Mikä siinä oikein on mekaniikkana...se ei taida sisäänpäinkarsastajaa hyödyttää, mun pitää edelleen vaan pitää sitä prismaläpyskää, jotta mun aivot suostuisi käsittelemään ei-karsastavaa näköaistimusta. En kyllä tajua, miten se tulee ikinä tapahtumaan, kun mulle on kuitenkin sanottu että niistä varsinaisista prismalaseista ei ole mulle hyötyä, eikä niitä edes mietitä, kun sitä yhteisnäköä ei ole koskaan ollut niin ei tule olemaankaan. Tän nykyisen testausläpyskän kanssa näen siis kahtena, (normaalisti en, vaikka karsastan(sisäänpäin))eli jos minulta leikattaisiin silmään tuon prismakulman mukainen muutos, niin voisi olla että silmäni alkaisi karsastamaan ulospäin ja näkisin kaksoiskuvia.

Mä muistelen että tässä ketjussakin puhuttiin jossain vaiheessa, että ulospäin karsastus ei teiän mielestä olisi niin rumannäköistä kuin tämä sisäänpäin karsastus, joten oon miettinyt että pitäiskö mun sitten vaan ottaa se riski, että vaikka menisi vähän ylikorjatuksi niin ei ainakaan karsastaisi tälleen sisäänpäin. Paitsi ne kaksoiskuvat ei tietenkään ole hyvä asia.

Mua on kiusattu pienenä kierosilmäisyydestä siihen asti kunnes pääsin leikkaukseen, sen jälkeen vaan lapset saattoi joskus kysyä miks mun silmät menee näin hassusti, mutta muuten en juuri itekään ajatellut niitä, eikä ihmiset vaikuttaneet ees huomaavan karsastustani, muuta kun joskus valokuvia katsoessa joku saattoi kommentoida että "mihin sun silmät oikein menee". Nyttemmin, kun mulla on taas alkanut tämä karsastus näkyä ja pahentua vuosi vuodelta niin en ole sellaista huomannut että muhun ois tän takia suhtauduttu mitenkään aliarvioivasti, en osaa erottaa sitä koska mä oon muun sairauteni vuoksi ollu vähän ehkä hidas ajatuksistani tai jossain reagoimiskyvyssä. Niin musta kyllä on tuntunut että mua on pidetty monessa paikassa vähän jotenkin ei niin varteenotettavana, mutta en tiedä mikä osuus silmillä siinä...Se tietysti vaikuttaa, että itse häpeän silmiäni ja pelkään olla katsekontaktissa ja muutenkin itseluottamukseni on huono. Itteä alkaa itkettää peiliin katsoessa kun näytän omasta mielestäni just niin höntiltä, ja eihän se kivaa ole kun ihmiset pelleilee niin useasti hölmöä laittamalla silmänsä nenän varteen. SPR:lläkin oli jokin aika sitten antirasistinen kampanja, jonka julisteessa julistettiin:"Väriin tuijottaminen aiheuttaa kieroon katsomista". Julisteessa oli liitetty yhteen kaksi kuvaa valkoisen pojan kasvoista ja mustan pojan kasvoista niin, että niistä muodostui yksi naama, jossa silmät sitten katsoivat eri suuntiin. Se teki pahaa, niitä oli yliopiston eri ilmoitustauluilla, kirjastolla jne.Ihan kun ei olis muutenkin jo tarpeeksi vaikeaa tän asian kanssa. Mulla on ihan samanlaisia ajatuksia seurustelusta, aina jos vaikka joku mukavanoloinen tyyppi tulee vastaan niin katon takuulla maahan ja muutoinkin kaikenlaisissa sosiaalisissa tilanteissa vältän esillä oloa, sillä jos sanon jotain vaikka mielipidettä niin samalla tarkkilen ja jännitän muiden käytöstä, että kuunteleeko ne mun sanoja tai ottaako mua tosissaan vai kattooko mua kuin vajaaälyistä. Siinä ei hirveästi tutustuta ihmisiin eikä olla täysipainosena toisten joukossa, pelkään ihan että oon sulkemassa itse itseäni esimerkiksi työelämästä tai mistä aktiviteetista olen haaveillutkaan, niin ulkopuolelle ikään kuin syrjäyttäen itteni hiljaiseksi tahdottomaksi passiiviseksi naiseksi, vaikka oon tyttönä ollut sellanen peppi pitkätossu. Nyt aikuistuessa kun pitäisi oikeasti astua vaikuttamaan elinympäristössään niin oonkin sulkemassa itteäni kuoreen ja muuttumassa joksikin aaveeksi, joka ei edes uskalla inahtaa jos kohtaa vääryyttä, kun en halua huomiota itseeni.

Johan mäkin sain kirjoituspuuskan...kai te täällä vielä pyöritte..Tsemppiä kaikille jokaiseen päivään.Justiinsa jokin päivä sitten tässä esitin jollekin ihmiselle kysymyksen, johon hän ei sitten vastannut ollenkaan, tuijotti vaan ja sitten mun äitin joka oli sivussa alkoi puhumaan ikään kuin vastaukseksi, tämä ihminen ei kai missään vaiheessa tajunnut että puhuin hänelle, mutta näytti ihmettelevältä, miksi olin kysynyt häneen liittyvää asiaa äidiltäni. Voi että tuollainen masentaa.

Lue lisää

Mulle tosi surullinen olo, kun luin tekstisi. Oikeasti tuli ihan kyyneleey silmiin.

Olisikohan se ollut Killisilmukka, joka aikaisemmin täällä oli sitä mieltä, että sisäänpäin karsastus on rumempaa kuin ulospäin. No, hän oli sitä mieltä ja joku toinen on varmaan myös sitä mieltä, mutta mun mielestä (ja Zaren myös) ulospäinkarsastus on kyllä rumempaa. Itse kyllä vaihtaisin karsastukseni sisäänpäin jos voisin.

En ole nähnyt mitään SPR:n julisteita, joten en voi sanoa siihen mitään. Mutta kuulostaa kyllä aika pahalta!

Nyt ei oikein kirjoittele innosta, kun vähän väsyttää kaikki tällä hetkellä.

Tyttö82 kirjoitti:

Mulle tosi surullinen olo, kun luin tekstisi. Oikeasti tuli ihan kyyneleey silmiin.

Olisikohan se ollut Killisilmukka, joka aikaisemmin täällä oli sitä mieltä, että sisäänpäin karsastus on rumempaa kuin ulospäin. No, hän oli sitä mieltä ja joku toinen on varmaan myös sitä mieltä, mutta mun mielestä (ja Zaren myös) ulospäinkarsastus on kyllä rumempaa. Itse kyllä vaihtaisin karsastukseni sisäänpäin jos voisin.

En ole nähnyt mitään SPR:n julisteita, joten en voi sanoa siihen mitään. Mutta kuulostaa kyllä aika pahalta!

Nyt ei oikein kirjoittele innosta, kun vähän väsyttää kaikki tällä hetkellä.

Lue lisää

Kiitos viesteistänne, ensimmäistä kertaa elämässäni oikeastaan ilmaisen näitä silmiin liittyvää tuntemuksia muualle kuin päiväkirjaan tai tyynyliinalle...joskus jotain olen saattanut muun vollotuksen keskellä siskolleni tästäkin vuodattaa mutta jopa perheen sisällä tunnen näköjään häpeää tästä, tai vaikea alkaa puhumaan asiasta tässä iässä enää kun vaiva ollut kuitenkin syntymästä. Sen kanssa on ollut niin yksin, että on tuntunut ettei kukaan vaan mitenkään voi käsittää asian luonnetta. Mulla on yks ystävä jolla silmät karsastaa, itse asiassa paljon pahemmin kuin mulla, mutta hänenkään kanssa ei olla tästä puhuttu koskaan, oon kuvitellut että hänelle karsastus on pieni asia suhteessa muuhun. En ole sitten hänen kanssaan ottanut asiaa puheeksi, koska vaikka molemmilla on varmasti niitä samoja ongelmia että ihmiset ei tiedä mihin katsoa tai tajua kun heille puhutaan, niin silti oon ajatellut, että koska hänellä se karsastus on niin kovin paha niin että häntä ärsyttäisi mun valitukseni, vähän samaan tyyliin kun akneihoista raivostuttaa kun terve-ihoiset pimahtaa muutamasta finnistä. Niin niin siis täällä on ollut hyvä lukea teidän ajatuksia ja jakaa niitä.

Zare kirjoitti:

Olen joskus lukenut jonkun artikkelin, jossa kehoitettiin harrastamaan säännöllistä silmäjumppaa, ihan vaikka ei olisi karsastustakaan.

Eli teet silmilläsi liikkeitä vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle, suht nopeasti ja napakasti, näin silmät kulkevat samaan tahtiin..jopa muuten minulla jolla toinen silmä on lähes sokea. Katse ylös ja alas on myös hyvää jumppaa..säännöllisyys, sitkeys ja pitkäjänteisyys saattaa tuottaa tulosta lääkärin mielestä jonka kanssa keskustelin. KOKEILE ainakin tyttö82.

Ainakaan siitä ei pitäisi olla haittaa..onko sinulla jotain "luottokamua" jota voisit pyytää seuraamaan miten silmät liikkuvat ja esimerkiksi pyydät katsomaan vaikka 1kk saman uudestaan ja 2kk?? Olet nuori, joten silmäsi saattavat tottua yhteispeliin tällatavalla?!

Muista rytmi ja keskittyminen, tavallaan pakotat silmät yhteistyöhön..

Kyllä sinun isä sittenkin välittää sinun huolestasi silmiesi suhteen (olet kirjoittanut hänen vaienneen asiasta), eikö ole kuitenkin huojentavaa kuulla, että hänen mielestä ei ole iso haitta? Tosin jokainen meistä kokee vaivansa yksilötasolla, mitä toiset eivät voi kuitata pois mielestämme, vaikka haluavatkin lohduttaa.

Jaksamisia sinulle!

Lue lisää

Varmasti kokeilen sitä silmäjumppaa. En vain ole kovin pitkäjänteinen, joten voi olla, että homma tyssää sitten siihen. Pitää ainakin yrittää. Kun on päivän istunut töissä ja tuijottanut tietokoneen näyttöä, niin kyllä jumppa tekee hyvää, varmaan myös silmäjumppa. Ei mulla kyllä ole ketään niin hyvää ystävää (surullista!), jonka voisin siihen ottaa avuksi, mutta kai sitä voi yrittää ilmankin.

Ja isästäni vielä. Eihän hän nyt minulle sanoisi, jos silmät ovat kamalat. Kuka isä nyt sanoisi tyttärelleen, että näyttää ihan kamalalta. Sitä paitsi en katso silmiin edes vanhempiani, joten voi olla, ettei isäni ole edes nähnyt silmiäni silloin kun ne karsastavat kunnolla. En joka tapauksessa aio tästä aiheesta enää isän kanssa puhua, koska hänen mielipiteensä tuli aika selväksi viime kerralla. Ja eihän mun tarvikaan, kun te kaikki ihanat ihmiset olette täällä, joille voin purkaa mieltäni! Kiitos siitä.

Taas on vähän mieli huonona. Töissä menee huonosti enkä yhtään tiedä, olenko siellä töissä enää kesällä. Masentaa ajatuskin siitä, että lomailisin koko kesän. Liikaa vapaa-aikaa eikä yhtään palkkaa. Ja niin paljon vielä tykkään työstäni. Ensi viikolla mun pitäisi saada myös paksuneulanäytteiden vastaukset. On pieni mahdollisuus, että mulla on syöpä. Ultraääni oli epäilyttävä, mutta toisaalta olen niin nuori, että on aika harvinaista. Mutta silmiä en ole ehtinyt nyt surra, joten se hyvä puoli tässä sentään on.

Tyttö82 kirjoitti:

Varmasti kokeilen sitä silmäjumppaa. En vain ole kovin pitkäjänteinen, joten voi olla, että homma tyssää sitten siihen. Pitää ainakin yrittää. Kun on päivän istunut töissä ja tuijottanut tietokoneen näyttöä, niin kyllä jumppa tekee hyvää, varmaan myös silmäjumppa. Ei mulla kyllä ole ketään niin hyvää ystävää (surullista!), jonka voisin siihen ottaa avuksi, mutta kai sitä voi yrittää ilmankin.

Ja isästäni vielä. Eihän hän nyt minulle sanoisi, jos silmät ovat kamalat. Kuka isä nyt sanoisi tyttärelleen, että näyttää ihan kamalalta. Sitä paitsi en katso silmiin edes vanhempiani, joten voi olla, ettei isäni ole edes nähnyt silmiäni silloin kun ne karsastavat kunnolla. En joka tapauksessa aio tästä aiheesta enää isän kanssa puhua, koska hänen mielipiteensä tuli aika selväksi viime kerralla. Ja eihän mun tarvikaan, kun te kaikki ihanat ihmiset olette täällä, joille voin purkaa mieltäni! Kiitos siitä.

Taas on vähän mieli huonona. Töissä menee huonosti enkä yhtään tiedä, olenko siellä töissä enää kesällä. Masentaa ajatuskin siitä, että lomailisin koko kesän. Liikaa vapaa-aikaa eikä yhtään palkkaa. Ja niin paljon vielä tykkään työstäni. Ensi viikolla mun pitäisi saada myös paksuneulanäytteiden vastaukset. On pieni mahdollisuus, että mulla on syöpä. Ultraääni oli epäilyttävä, mutta toisaalta olen niin nuori, että on aika harvinaista. Mutta silmiä en ole ehtinyt nyt surra, joten se hyvä puoli tässä sentään on.

Lue lisää

Hei tytöt ja oikein iso voimahali molemmille (((O))))
Tyttö82 pidän ehdottomasti peukkuja sinulle, että paksuneulanäytteiden vastaukset ovat kunnossa ja voit huokaista helpotuksesta. Jos jotain on, onneksi Suomessa on hyvät hoitomahdollisuudet, ei pelätä pahinta ollenkaan.

Silmät ovat sielun peili, sille ei voi mitään..mutta ei vaivuta epätoivoon, eihän? Kesä tulossa, nautitaan pikkuasioista ja niistä aurinkolaseista, eikö ole ihanaa kun voi katsoa ihmisiä päin..mustien lasien takaa se on niin helppoa.

Jaksamista ja elämäniloa teille!

Zare kirjoitti:

Hei tytöt ja oikein iso voimahali molemmille (((O))))
Tyttö82 pidän ehdottomasti peukkuja sinulle, että paksuneulanäytteiden vastaukset ovat kunnossa ja voit huokaista helpotuksesta. Jos jotain on, onneksi Suomessa on hyvät hoitomahdollisuudet, ei pelätä pahinta ollenkaan.

Silmät ovat sielun peili, sille ei voi mitään..mutta ei vaivuta epätoivoon, eihän? Kesä tulossa, nautitaan pikkuasioista ja niistä aurinkolaseista, eikö ole ihanaa kun voi katsoa ihmisiä päin..mustien lasien takaa se on niin helppoa.

Jaksamista ja elämäniloa teille!

Lue lisää

Tänään on taas tosi hyvä päivä, vaikka onkin perjantai 13. päivä. Aurinko paistaa ja ulkona on lämmintä (kohta pitää lähteä koiran kanssa pitkälle lenkille!) ja viikonloppuna sen kun vaan lämpenee. Ihanaa! Töissäkim oli oikein mukavaa, vaikka perjantait tuppaa olemaan viikon kiireisimpiä päiviä. Kiirepäivän jälkeen onkin ihana lähteä vapaalle! Ja lääkäri soitti vihdoinkin ne kauan odottamani vastaukset ja nekin oli oikein hyvät. Ei ollu syöpää, vaan ihan hyvänlaatuinen kasvain, tosin sellainen, joka näytteiden perusteella vielä kasvaa ja voi sitten muodostua vähän ongelmaksi, joten lääkäri suositteli kuitenkin leikkausta. Pikkuisen jännittää paikallispuudutuksessa tehtävä operaatio, mutta onneksi se on vasta toukokuun lopulla, joten ei tarvi sitä vielä hirveästi kuitenkaan jännittää. Pääasia kuitenkin, että oon terve.

Silmiä en ole edes jaksanut ajatella. Toukokuun alussa oon lähdössä siskon kanssa ulkomaanmatkalle ja sitä jo tässä vähän odotan. No, pikkusen harmittaa, etten kehtaa valokuvia ottaa silmien takia, mutta toisaalta olen huono valokuvaaja, että ei niistä kuvista hyviä tulisi, vaikka silmät pysyisi suorassa.

Aika on kyllä menny niin nopeasti. Mun tammikuisesta leikkauksestakin on jo yli 3 kk! Ja tuntuu, että se viime heinäkuun leikkauskin oli ihan vasta, vaikka siitäkin on muutaman kuukauden päästä jo vuosi aikaa. Eli kohtahan mulla on se silmälääkärikin ja saa nähdä mitä tapahtuu.

Pitää tosiaan ostaa uudet aurinklasit. Ostin pari vuotta sitten kivat, mutta ne katosi jonnekin. Harmittaa vaan, kun aina aurinkolasien kanssa pitää olla piilarit päässä, kun ei mulla oikein ole varaa selaisiin, missä olisi silmälasivahvuudet mukana. Ostan vaan sellaisia halpisaurinkolaseja, jotka ei varmaan edes kunnolla suojaa silmiä, mutta näyttää hyvältä. Vähän tyhmää ehkä.

Lämpöä ja auringonpaistetta kaikille!

Tyttö82 kirjoitti:

Tänään on taas tosi hyvä päivä, vaikka onkin perjantai 13. päivä. Aurinko paistaa ja ulkona on lämmintä (kohta pitää lähteä koiran kanssa pitkälle lenkille!) ja viikonloppuna sen kun vaan lämpenee. Ihanaa! Töissäkim oli oikein mukavaa, vaikka perjantait tuppaa olemaan viikon kiireisimpiä päiviä. Kiirepäivän jälkeen onkin ihana lähteä vapaalle! Ja lääkäri soitti vihdoinkin ne kauan odottamani vastaukset ja nekin oli oikein hyvät. Ei ollu syöpää, vaan ihan hyvänlaatuinen kasvain, tosin sellainen, joka näytteiden perusteella vielä kasvaa ja voi sitten muodostua vähän ongelmaksi, joten lääkäri suositteli kuitenkin leikkausta. Pikkuisen jännittää paikallispuudutuksessa tehtävä operaatio, mutta onneksi se on vasta toukokuun lopulla, joten ei tarvi sitä vielä hirveästi kuitenkaan jännittää. Pääasia kuitenkin, että oon terve.

Silmiä en ole edes jaksanut ajatella. Toukokuun alussa oon lähdössä siskon kanssa ulkomaanmatkalle ja sitä jo tässä vähän odotan. No, pikkusen harmittaa, etten kehtaa valokuvia ottaa silmien takia, mutta toisaalta olen huono valokuvaaja, että ei niistä kuvista hyviä tulisi, vaikka silmät pysyisi suorassa.

Aika on kyllä menny niin nopeasti. Mun tammikuisesta leikkauksestakin on jo yli 3 kk! Ja tuntuu, että se viime heinäkuun leikkauskin oli ihan vasta, vaikka siitäkin on muutaman kuukauden päästä jo vuosi aikaa. Eli kohtahan mulla on se silmälääkärikin ja saa nähdä mitä tapahtuu.

Pitää tosiaan ostaa uudet aurinklasit. Ostin pari vuotta sitten kivat, mutta ne katosi jonnekin. Harmittaa vaan, kun aina aurinkolasien kanssa pitää olla piilarit päässä, kun ei mulla oikein ole varaa selaisiin, missä olisi silmälasivahvuudet mukana. Ostan vaan sellaisia halpisaurinkolaseja, jotka ei varmaan edes kunnolla suojaa silmiä, mutta näyttää hyvältä. Vähän tyhmää ehkä.

Lämpöä ja auringonpaistetta kaikille!

Lue lisää

Hyvä juttu, että harmiton "tapaus" oli möykky! olet muutenkin piristyneen oloinen, ja ulkomaillekin lähdössä =D, vau.

Laa kirjoitti:

Hyvä juttu, että harmiton "tapaus" oli möykky! olet muutenkin piristyneen oloinen, ja ulkomaillekin lähdössä =D, vau.

Eksyinpä tänne keskusteluun etsiessäni tietoa ja luinkin koko ketjun läpi. En tiedä tuleeko viesti nyt oikeaan paikkaan, mutta kokeillaan.

Itselläni karsastusta on ollut koko 18-vuotisen ikäni ajan ja pienenpänä muutamaan kertaan leikkausta harkittiin ,mutta ei sitten koskaan tehtykään (onneksi ei, koska näköni on niistä ajoista muuttunut reilusti plussan puolelta miinukselle, ja kuulemma leikkauksen takia silmäni saattaisivat pahimmassa tapauksessa sojottaa nyt IHAN miten sattuu), kunnes nyt reilu kuukausi sitten.

Silmälääkärini mielestä nimittäin viime vuonna karastukseni oli alkanut pahentua, joten hänen ansiostaan leikkaus tehtiin. Itse en olisi ajatellut leikkausta mahdollisena näin "pienen" vaivan takia, joka kuitenkin varsinkin murrosiässä alkoi vaivata itseäni paljon. Karsastus on vaikuttanut paljon enemmän kuin olen tajunnutkaan itsetuntooni ja sosiaaliseen elämääni, varsinkin kun olen muutenkin ujo ihminen.

Kontrollikäyntini on kesäkuussa, mutta mielestäni silmä on toipunut leikkauksesta hyvin. Kiinnostaa tietenkin tietää, mitä lääkäri sanoo silmistäni, mutta omasta mielestäni karsastusta on vieläkin, mutta vähemmän, mikä on helpottanut itseäni paljon. Näköjään karsastus on monille ihmisille aika henk.koht. asia, eikä siitä ole helppo puhua muille, tai muiden ole siitä karsastavalle helppo puhua. Itselläni aivan sama asia. Äitini kanssa asiaa on helpointa vatvoa. Kaverini väittävät, ettei karsastusta melkein ikinä huomaa (vaikka itseä se häiritsee koko ajan), mutta että nyt leikkauksen jälkeen kyllä huomaa eron. Kaikista eniten ihmetyttää tuntemattomien tai puolituntemattomien "seläntakana puhuminen". "Älkää nyt kertoko sille, mutta se katsoo kieroon!" Jotenkin vaikuttavat epäkypsiltä tuollaiset ihmiset. Enhän minäkään ikimaailmassa supattaisi esim. hörökorvaisen kaverille, että hei, sillähän on hörökorvat. Tai: "älä nyt kerro kaverillesi, mutta sillä on ärrävika". Ihan kun tämä kaveri ei sitä itse oikein hyvin tietäisi. Jotkut ovat myös ihan minulle sanoneet, että "sä katsoit äsken kieroon". Hassua, koska itse en ikinä ihmisille tuon tapaisista asioista huomauttelisi. Ehkä he eivät vain ymmärrä, kuinka arkaluonteinen asia voi olla.

Huolehdin nyt jo etukäteen, mutta pelottaa, että karsastus palautuu ennalleen tai pahentuu, koska olen paljon tällaisista tapauksista kuullut ja täälläkin lukenut.

Olen erittäin kiitollinen että pääsin leikkaukseen, ja vielä melko lyhyellä odotuksella. Nyt myös tajuan kiittää vanhempiani, jotka sitkeästi laittoivat minut ehkä noin kolmevuotiaasta kouluikään asti pitämään silmälaseissani (vuorotellen vasemmassa, vuorotellen oikeassa) lappua peittona, jotta kumpikin silmä tulee käyttöön. Minullakaan ei yhteisnäköä ole. Ilman tätä silmälappusysteemiä luultavasti toisessa silmässä ei pahemmin näköä olisi. Silloin se myös harhailisi paljon pahemmin missä sattuu.

Itse en edes tajunnut, että karsastustani voitaisiin poistaa tai, niin kuin nyt ainakin kävi, korjata paremmaksi, vaan olin jo tyytynyt "kohtalooni", elämään karsastavana (kaksoiskuvia tms. minulla ei ole koskaan ollut, joten kosmeettisista syistähän leikkaus tehtiin). Nyt vasta olen tajunnut, kuinka paljon karsastukseni on monen vuoden ajan pyörinyt jatkuvasti päässäni ja haitannut juuri tätä ihmisiä silmiin katsomista ym. mistä tekin täällä paljon olette kirjoittaneet (nyt olen, niin hassulta kuin se kuulostaakin, alkanu vähitellen "opetella" katsomaan ihmisiä kunnolla silmiin, ehkä se ainainen pälyily ja katseen pois kääntäminen tästä vähenisi..). Vielä pakko mainita tuo valokuvaus, koska se on pitkään ollut minullekin ongelma. En ole halunnut itsestäni otettavan kuvia, koska jos katsoin kameraan, melkein poikkeuksetta olen katsonut rumasti kieroon. Olenkin usein katsonut jonnekin muualle siten, ettei kierous ole näkynyt pahasti. Valokuvista olen myös kyennyt huomaamaan, että karsastukseni tosiaan pahentui, koska kuvissa, joissa ole esim. ala-asteella, ei karsastusta oikeastaan näy. Yläasteella mm. en halunnut omia koulukuviani, koska ne eivät kovin mukavilta mielestäni näyttäneet karsastuksen takia. Nyt olen testannut, ja valokuvatkin onnistuvat leikkauksen jälkeen yllättäen paremmin ,ainakin silmien osalta. ;)

Tämän kaiken sitten tulin jaaritelleeksi, kun piti oikeastaan vain saada vastaus kysymykseen joka koskee piilolinssejä, joita paljon käytän. Tyttö82, sinä kun olet kokenut paljon leikkauksia ja käytät myös paljon piilareita, kuinka lyhyen ajan kuluttua leikkauksesta olet alkanut käyttää niitä uudelleen? Ajattelin odottaa kesäkuun kontrolliin asti, mutta kun kaikenlaista kivaa olisi ennen sitä tulossa ja niin sanotusti vihaan käyttää silmälaseja, niin tekisi mieli jo vaihtaa! Mutta pääasia että silmä paranee mahdollisimman nopeasti. Vielä se hieman punoittaa reunoista.

Ai niin, ja toivottavasti täällä joku vielä käy. Jos ei, niin sainpahan kirjoitettua omia mietteitäni tästä asiasta ensimmäiseen kertaan mihinkään. :D

nyyti_ kirjoitti:

Eksyinpä tänne keskusteluun etsiessäni tietoa ja luinkin koko ketjun läpi. En tiedä tuleeko viesti nyt oikeaan paikkaan, mutta kokeillaan.

Itselläni karsastusta on ollut koko 18-vuotisen ikäni ajan ja pienenpänä muutamaan kertaan leikkausta harkittiin ,mutta ei sitten koskaan tehtykään (onneksi ei, koska näköni on niistä ajoista muuttunut reilusti plussan puolelta miinukselle, ja kuulemma leikkauksen takia silmäni saattaisivat pahimmassa tapauksessa sojottaa nyt IHAN miten sattuu), kunnes nyt reilu kuukausi sitten.

Silmälääkärini mielestä nimittäin viime vuonna karastukseni oli alkanut pahentua, joten hänen ansiostaan leikkaus tehtiin. Itse en olisi ajatellut leikkausta mahdollisena näin "pienen" vaivan takia, joka kuitenkin varsinkin murrosiässä alkoi vaivata itseäni paljon. Karsastus on vaikuttanut paljon enemmän kuin olen tajunnutkaan itsetuntooni ja sosiaaliseen elämääni, varsinkin kun olen muutenkin ujo ihminen.

Kontrollikäyntini on kesäkuussa, mutta mielestäni silmä on toipunut leikkauksesta hyvin. Kiinnostaa tietenkin tietää, mitä lääkäri sanoo silmistäni, mutta omasta mielestäni karsastusta on vieläkin, mutta vähemmän, mikä on helpottanut itseäni paljon. Näköjään karsastus on monille ihmisille aika henk.koht. asia, eikä siitä ole helppo puhua muille, tai muiden ole siitä karsastavalle helppo puhua. Itselläni aivan sama asia. Äitini kanssa asiaa on helpointa vatvoa. Kaverini väittävät, ettei karsastusta melkein ikinä huomaa (vaikka itseä se häiritsee koko ajan), mutta että nyt leikkauksen jälkeen kyllä huomaa eron. Kaikista eniten ihmetyttää tuntemattomien tai puolituntemattomien "seläntakana puhuminen". "Älkää nyt kertoko sille, mutta se katsoo kieroon!" Jotenkin vaikuttavat epäkypsiltä tuollaiset ihmiset. Enhän minäkään ikimaailmassa supattaisi esim. hörökorvaisen kaverille, että hei, sillähän on hörökorvat. Tai: "älä nyt kerro kaverillesi, mutta sillä on ärrävika". Ihan kun tämä kaveri ei sitä itse oikein hyvin tietäisi. Jotkut ovat myös ihan minulle sanoneet, että "sä katsoit äsken kieroon". Hassua, koska itse en ikinä ihmisille tuon tapaisista asioista huomauttelisi. Ehkä he eivät vain ymmärrä, kuinka arkaluonteinen asia voi olla.

Huolehdin nyt jo etukäteen, mutta pelottaa, että karsastus palautuu ennalleen tai pahentuu, koska olen paljon tällaisista tapauksista kuullut ja täälläkin lukenut.

Olen erittäin kiitollinen että pääsin leikkaukseen, ja vielä melko lyhyellä odotuksella. Nyt myös tajuan kiittää vanhempiani, jotka sitkeästi laittoivat minut ehkä noin kolmevuotiaasta kouluikään asti pitämään silmälaseissani (vuorotellen vasemmassa, vuorotellen oikeassa) lappua peittona, jotta kumpikin silmä tulee käyttöön. Minullakaan ei yhteisnäköä ole. Ilman tätä silmälappusysteemiä luultavasti toisessa silmässä ei pahemmin näköä olisi. Silloin se myös harhailisi paljon pahemmin missä sattuu.

Itse en edes tajunnut, että karsastustani voitaisiin poistaa tai, niin kuin nyt ainakin kävi, korjata paremmaksi, vaan olin jo tyytynyt "kohtalooni", elämään karsastavana (kaksoiskuvia tms. minulla ei ole koskaan ollut, joten kosmeettisista syistähän leikkaus tehtiin). Nyt vasta olen tajunnut, kuinka paljon karsastukseni on monen vuoden ajan pyörinyt jatkuvasti päässäni ja haitannut juuri tätä ihmisiä silmiin katsomista ym. mistä tekin täällä paljon olette kirjoittaneet (nyt olen, niin hassulta kuin se kuulostaakin, alkanu vähitellen "opetella" katsomaan ihmisiä kunnolla silmiin, ehkä se ainainen pälyily ja katseen pois kääntäminen tästä vähenisi..). Vielä pakko mainita tuo valokuvaus, koska se on pitkään ollut minullekin ongelma. En ole halunnut itsestäni otettavan kuvia, koska jos katsoin kameraan, melkein poikkeuksetta olen katsonut rumasti kieroon. Olenkin usein katsonut jonnekin muualle siten, ettei kierous ole näkynyt pahasti. Valokuvista olen myös kyennyt huomaamaan, että karsastukseni tosiaan pahentui, koska kuvissa, joissa ole esim. ala-asteella, ei karsastusta oikeastaan näy. Yläasteella mm. en halunnut omia koulukuviani, koska ne eivät kovin mukavilta mielestäni näyttäneet karsastuksen takia. Nyt olen testannut, ja valokuvatkin onnistuvat leikkauksen jälkeen yllättäen paremmin ,ainakin silmien osalta. ;)

Tämän kaiken sitten tulin jaaritelleeksi, kun piti oikeastaan vain saada vastaus kysymykseen joka koskee piilolinssejä, joita paljon käytän. Tyttö82, sinä kun olet kokenut paljon leikkauksia ja käytät myös paljon piilareita, kuinka lyhyen ajan kuluttua leikkauksesta olet alkanut käyttää niitä uudelleen? Ajattelin odottaa kesäkuun kontrolliin asti, mutta kun kaikenlaista kivaa olisi ennen sitä tulossa ja niin sanotusti vihaan käyttää silmälaseja, niin tekisi mieli jo vaihtaa! Mutta pääasia että silmä paranee mahdollisimman nopeasti. Vielä se hieman punoittaa reunoista.

Ai niin, ja toivottavasti täällä joku vielä käy. Jos ei, niin sainpahan kirjoitettua omia mietteitäni tästä asiasta ensimmäiseen kertaan mihinkään. :D

Lue lisää

Pitkästä aikaa kurkkasin tänne ja eipä ole kohtalotoverit juuri kirjoitelleet.
Luin koskettavan kirjoituksesi läpi ja samoja kokemuksia sinulla kuten meillä muillakin.

Hienoa, että kohdallasi leikkaus onnistui ja sait pikkusen apua.

Kokeile peilin edessä kääntää kasvoja niin, että molemmat silmät katsovat silloin suht suoraan ja sitten asetat pääsi valokuvissa niin..itse kun katson vasemmalta oikealle ei karsastus näy kuvissa.

Voimia sinulle esteettisen vaivan kanssa, toivottavasti elämässäsi on paljon ilon hetkiä, hyviä kavereita ja harrastuksia!!

Lämmintä kesää ja osta itsellesi hyvännäköisiä aurinkolaseja, ei tarvitse miettiä katsekontaktia kun niiden läpi katselee maailmaa!!

Terveisiä muillekin, jos satutte täällä vielä vierailemaan...

Moikka kaikille!

Kerronpa tässä oman tarinani!
Hyvä että monet ovat päässeet jo kirurgin pakeille asti tässä asiassa. Itse olen vältellyt karsastusleikkausta koko elämäni! Silmäni karsastaa todella paljon ulospäin ja karsastava silmä vaihtuu sen mukaan, kumpaa silmää käytän katsomiseen sillä hetkellä. Muistan pienenä, kuin äidilleni ehdotettiin PHKS:ssa, että karsastus pitäisi leikata. Aloin itkeä hysteerisenä, kun kuulin sanan leikkaus. Äitini ei raaskinut pakottaa minua leikkaukseen....... Hän ajatteli, että menen sinne sitten isompana, kun en pelkää niin paljoa sitä leikkausta. Minulle kirjoitettiin jo kerran lähete PHKS:aan muutama vuosi sitten omasta aloitteestani mutta livistin leikkauksesta heti ensimmäisen karsastushoitajan tapaamisen jälkeen..... :) leikkaukseen en koskaan mennyt...... No nyt ajattelin opiskellessani täällä Helsingissä, että ilmoittaudunpa uudelleen leikkausjonoon mutta nyt HYKS:n puolelle. Eilen minulle kirjoitettiin lähete sinne. Leikkaus ei sinäänsä minua hermostuta vielä mutta jännitys kasvaa varmaan äärimmilleen puolen vuoden jonotusajan jälkeen ekalla tutkimuskerralla..... Kun en taas vaan livistäisi siitä leikkauksesta..... Ei se nyt niin kauheeta voi olla....Mä pelkäsin aina ennen sitä nukutusta.... miltä se tuntuu... olisiko mulla pahoinvointia sen jälkeen..... kuinka sekaisin sitä on leikkauksen jälkeen nukutusaineesta.. jne.... Leikkaus ei ole niin kallistakaan..... Leikkausta edeltävät käynnit maksaa kuulemma 22 euroa/kerta ja niitä käyntejä on vissiin neljä ennen leikkausta ja olik se noin 80 euroa se leikkaus...... Onneks leikkauksen saa paikallispuudutuksessa...... siihen mä nyt turvaudun..... en halua voida pahoin nukutusaineen vaikutuksesta......

Mun pitkäaikainen silmälääkäri sanoi, että HYKS:ssä niillä on leikkaustaito hyppysissä, koska siellä tietyt kirurgit leikkaa kuulemma joka päivä pelkästään karsastuksia ja se on täysin eri asia kun keskussairaaloissa, joissa leikataan yleensä karsastuksia kerran viikossa..... Kyl mä luotan nyt siihen, että HYKS:ssä ne siis osaa asiansa hyvin siellä karsastuspolilla....

Muuten mun elämääni ei oo karsastus paljon häirinny, näen normaalisti vahvojen lasien avulla ja katson ihmisiä yleensä suoraan silmiin heille puhuessani. Olen huomannut, että vain harvat ovat seuranneet erilaisia silmiäni..... en muista, että minua olisi kiusattu karsastuksen vuoksi koskaan...... Mutta joskus aina pysähdyn miettimään, että miksi en menisi leikkaukseen, kun kaikki simmulääkärit minua sinne tosissaan patistavat keinolla millä hyvänsä ja jos se vaikka auttaisikin jotenkin minua? En ole vaivautunut siitäkään, että vanhempani eivät kauheasti kysele leikkauksesta, sillä en välttämättä halua puhua siitä ja he kyllä tietävät, missä mennään leikkauksen suhteen.....
TUNTUU, ETTÄ HUONO ASENNE SILMIIN ON KIINNI VAIN ITSESTÄMME! JOS VAIN HYVÄKSYMME ASIAT NIINKUIN NE OVAT NIIN MUUTKAAN EIVÄT KIINNITÄ NIIN SUURTA HUOMIOTA KARSASTUKSEEN! VOIMIA JA JAKSAMISTA KAIKILLE!

tyttö-84, onnellinen ja sam... kirjoitti:

Moikka kaikille!

Kerronpa tässä oman tarinani!
Hyvä että monet ovat päässeet jo kirurgin pakeille asti tässä asiassa. Itse olen vältellyt karsastusleikkausta koko elämäni! Silmäni karsastaa todella paljon ulospäin ja karsastava silmä vaihtuu sen mukaan, kumpaa silmää käytän katsomiseen sillä hetkellä. Muistan pienenä, kuin äidilleni ehdotettiin PHKS:ssa, että karsastus pitäisi leikata. Aloin itkeä hysteerisenä, kun kuulin sanan leikkaus. Äitini ei raaskinut pakottaa minua leikkaukseen....... Hän ajatteli, että menen sinne sitten isompana, kun en pelkää niin paljoa sitä leikkausta. Minulle kirjoitettiin jo kerran lähete PHKS:aan muutama vuosi sitten omasta aloitteestani mutta livistin leikkauksesta heti ensimmäisen karsastushoitajan tapaamisen jälkeen..... :) leikkaukseen en koskaan mennyt...... No nyt ajattelin opiskellessani täällä Helsingissä, että ilmoittaudunpa uudelleen leikkausjonoon mutta nyt HYKS:n puolelle. Eilen minulle kirjoitettiin lähete sinne. Leikkaus ei sinäänsä minua hermostuta vielä mutta jännitys kasvaa varmaan äärimmilleen puolen vuoden jonotusajan jälkeen ekalla tutkimuskerralla..... Kun en taas vaan livistäisi siitä leikkauksesta..... Ei se nyt niin kauheeta voi olla....Mä pelkäsin aina ennen sitä nukutusta.... miltä se tuntuu... olisiko mulla pahoinvointia sen jälkeen..... kuinka sekaisin sitä on leikkauksen jälkeen nukutusaineesta.. jne.... Leikkaus ei ole niin kallistakaan..... Leikkausta edeltävät käynnit maksaa kuulemma 22 euroa/kerta ja niitä käyntejä on vissiin neljä ennen leikkausta ja olik se noin 80 euroa se leikkaus...... Onneks leikkauksen saa paikallispuudutuksessa...... siihen mä nyt turvaudun..... en halua voida pahoin nukutusaineen vaikutuksesta......

Mun pitkäaikainen silmälääkäri sanoi, että HYKS:ssä niillä on leikkaustaito hyppysissä, koska siellä tietyt kirurgit leikkaa kuulemma joka päivä pelkästään karsastuksia ja se on täysin eri asia kun keskussairaaloissa, joissa leikataan yleensä karsastuksia kerran viikossa..... Kyl mä luotan nyt siihen, että HYKS:ssä ne siis osaa asiansa hyvin siellä karsastuspolilla....

Muuten mun elämääni ei oo karsastus paljon häirinny, näen normaalisti vahvojen lasien avulla ja katson ihmisiä yleensä suoraan silmiin heille puhuessani. Olen huomannut, että vain harvat ovat seuranneet erilaisia silmiäni..... en muista, että minua olisi kiusattu karsastuksen vuoksi koskaan...... Mutta joskus aina pysähdyn miettimään, että miksi en menisi leikkaukseen, kun kaikki simmulääkärit minua sinne tosissaan patistavat keinolla millä hyvänsä ja jos se vaikka auttaisikin jotenkin minua? En ole vaivautunut siitäkään, että vanhempani eivät kauheasti kysele leikkauksesta, sillä en välttämättä halua puhua siitä ja he kyllä tietävät, missä mennään leikkauksen suhteen.....
TUNTUU, ETTÄ HUONO ASENNE SILMIIN ON KIINNI VAIN ITSESTÄMME! JOS VAIN HYVÄKSYMME ASIAT NIINKUIN NE OVAT NIIN MUUTKAAN EIVÄT KIINNITÄ NIIN SUURTA HUOMIOTA KARSASTUKSEEN! VOIMIA JA JAKSAMISTA KAIKILLE!

Lue lisää

En lukenut ihan koko ketjua, mutta täällä saattaa olla kohtalotovereita tai asiasta tietäviä.
Mulla on ollut karsastusta ihan pienestä asti ja se on silloin leikattu kerran.
Mitä luulette tai tiedättekö voinko hakeutua leikkaukseen uudelleen? Karsastus ei näy hirveän pahasti, mutta olisikohan uusintaleikkauksesta mitään hyötyä.
Mitä kokemuksia teillä on monesta leikkauksesta ja onko karsastus pahentunut tai muuttunut leikkauksen jälkeen vuosien päästä samaksi kuin se oli ennen leikkausta?
Kiitos jo etukäteen, jos joku vastaa!:)

... kirjoitti:

En lukenut ihan koko ketjua, mutta täällä saattaa olla kohtalotovereita tai asiasta tietäviä.
Mulla on ollut karsastusta ihan pienestä asti ja se on silloin leikattu kerran.
Mitä luulette tai tiedättekö voinko hakeutua leikkaukseen uudelleen? Karsastus ei näy hirveän pahasti, mutta olisikohan uusintaleikkauksesta mitään hyötyä.
Mitä kokemuksia teillä on monesta leikkauksesta ja onko karsastus pahentunut tai muuttunut leikkauksen jälkeen vuosien päästä samaksi kuin se oli ennen leikkausta?
Kiitos jo etukäteen, jos joku vastaa!:)

Lue lisää

Terve!

Mä oon kohta 24-vuotias likka ja mun silmät on karsastanu tosi pahasti ulospäin koko mun elämäni. En oo rohjennu mennä leikkaukseen vielä kertaakaan, nyt oon onneksi jo jonossa ja leikkaus tehdään luultavasti syksyllä.

Kaikkein helpoin asiasta on kysyä silmälääkäriltäsi. Mitä itse olen lukenut tätä viestiketjua, niin kyllä uudet leikkaukset ovat auttaneet ainakin jonkin verran ja ei karsastus ainakaan ole pahentunut leikkauksen jälkeen. Sain myös käsityksen että iän myötä karsastus saattaa palata uudelleen vaikka pienenä se oltaisiinkin leikattu ja leikkaus kannattaa tällöin uusia. Kuitenkin esim. tyttö-82 sanoi, ettei leikkauksista ollut hänen mielestään välillä hyötyä. Eli sitä on kai vaikea ennustaa, onnistuuko leikkaus vaiko ei. Minulle PHKS:n lääkäri sanoi, että yleensä joudutaan tekemään monta leikkausta eli yleensä karsastuksesta ei yhdellä leikkauksella selviä. Kun googlasin tästä aiheesta, löysinj myös silmälääkärien kysymyspalstan, johon moni oli lähettänyt kysymyksiä silmäsairauksista. Jos et halua kysyä silmälääkäriltä niin voit varmasti kysyä asiaa esimerkiksi kysymyspalstojen kautta. (Jos en nyt muista ihan väärin, niin kysymyspalsta oli muistaakseni Silmäaseman).

moikka

olen 24vuotias nuori nainen, ja silmäni myös karsastavat.. Oikean puolen näkee selvästi mutta vasen tekee täyden työn ja pysyy suorassa.. Kävin juuri pari viikkoa sitten silmälääkärillä ja lupasivat leikata molemmat silmät! Onneksi. :) Toivon kovasti leikkauksen auttavan edes vähän..

Joko toinen tyttö 82 olet käynyt leikkauksessa? onnistuiko leikkaus?

Myös muut saman asian kanssa pohdiskelevia pyydän kertomaan kokemuksia!

tyttö 87

tyttö 87 kirjoitti:

moikka

olen 24vuotias nuori nainen, ja silmäni myös karsastavat.. Oikean puolen näkee selvästi mutta vasen tekee täyden työn ja pysyy suorassa.. Kävin juuri pari viikkoa sitten silmälääkärillä ja lupasivat leikata molemmat silmät! Onneksi. :) Toivon kovasti leikkauksen auttavan edes vähän..

Joko toinen tyttö 82 olet käynyt leikkauksessa? onnistuiko leikkaus?

Myös muut saman asian kanssa pohdiskelevia pyydän kertomaan kokemuksia!

tyttö 87

Lue lisää

Heips!
En osaa tätä suomi 24:sta käyttää, mutte eipä kai se haittaa! ;)
Niin, aiheesta;
Olen 14-vuotias tyttö jolla on karsastusta.. Mulla ei oo hajuukaan että kumpikohan silmä on johtava eli joskus saatan vain huomata, etten ole tuota toista silmää käytellyt, vaan se on ilman vastalauseita tuijotellut tuota nenänvartta (sisäänpäinhän nämä minun silmät siis karsastaa)

Itse pystyn ihan reippaasti katsoa toisia ihmisiä, myös ventovieraita silmiin. Välillä kyllä ärsyttää jos katson telvisiota ja jollekin ääliölle on miljoona kertaa sanottava etten tosiaan katso häntä, vaan telkkaria.
Ja lisäksi on aivan typerää että vanhemmat sanovat lapsilleen että jos pitää silmiään kierossa ne jäävät siihen asentoon ja seuraavaksi lapset tulevat kysymään että olenko mä pitänyt mun silmiä liian kauan kierossa..(onko se edes mahdollista?) Kumminkin on kivempi että ihmiset kysyvät suoraan kun että ihmettelisivät keskenään.
Kiusattu minua ei ole muutakuin päiväkodissa.

Leikkauksesta sen verran, että millä ja miten se tehtiin veitsellä vai jollain muulla? Missä kohtaa tikit oli? Vanhempani ovat aina sanoneet, että sitten kun haluan mennä leikkaukseen voidaan varata aika silmälääkärille. Olin aina joka vuosi käynyt lääkärillä, mutta sitten olikohan se kun olin kymmenen meille sanottiin, että sitten kun tuntuu siltä että tarvitsisi käydä lääkärissä, niin sitten voisi varata ajan.. Olen miettinyt leikkausta silloin tällöin, mutta ei se ole päätä hirveästi vaivannut. Tavallaan on kiva olla erilainen ja jäädä ihmisten mieliin! Mutta mielummin kyllä unohtuisin, kun olisin "Se tyttö jolla on kierot silmät".
Ja olisihan se varmasti kiva kokemus käydä 3D elokuvissa (kun puuttuu tuo stereonäkö, niin menisi rahat hukkaan kun eipä hirveän kolmiulotteiselta kuvat näytä, kokeiltu on). Olen jarrutellut myös sisaruksieni ja kavereiden 3D leffakokemuksia, kun ei minua olla viitsitty jättää yksin menemään 2D leffaan.. :) Myös syvyysnäköni on huono, kun välillä tuntuu ettei esim. palloa heiteltäessä sitä kiinni saa, ja tottakai se harmittaa kun liikuntatunnit ei yleensä putkeen mene. Ja se vasta itsetuntoa syökin, jos oppilaat saavat valita joukkueet. Monta kertaa oon hammasta purru ettei oo poru tullu kun oon si viimesten joukossa :(
Vastaakohan minulle kukaan, kun ei ole kukaan tänne kirjoitellut vuoteen :)