Jumala luo vain Jeesuksen kautta
Kun tämän olemme sanoneet Herrasta ja hänen tuntemisestaan, on syytä kiinnittää
huomio siihen tapaan, jolla Jumala luo tyhjyydessä ja tyhjästä.
Asia on kerrottu mm. Johanneksen evankeliumin alussa. Siinä on koko evankeliumin
kivijalka: Kun Jumala luo jotakin, hän luo sen aina Poikansa kautta. Johannes
kirjoittaa: ”Jo alussa Sana oli Jumalan luona (Sanalla Johannes tarkoittaa Jumalan
Poikaa). Kaikki syntyi tämän Sanan voimalla.
Mikään, mikä on syntynyt,
ei ole syntynyt ilman häntä”, Joh. 1:2-3.
Jumala ei siis luo suoraan, vaan hän toimii aina Poikansa kautta. Tämän tietäminen
ja ymmärtäminen kuuluu Jumalan oikeaan tuntemiseen niin kuin sekin,
että Jumala luo tyhjästä. Jeesus on tyhjyydessä Jumalan ”luomisväline” ja ilman
Jeesusta Jumala ei luo koskaan mitään.
Missä Jumalan Poika ei ole, siellä ei Jumala luo
mitään. Missä sanoma Jumalan
Pojasta ei ole julistuksen sisältö, pääasia ja
keskus, siellä Jumala ei luo mitään –
vaikka siellä tapahtuisi kuinka paljon tahansa.
Pelastuksen suhteen Jeesus teki
tämän selväksi mm. silloin, kun hän sanoi: ”Ei kukaan pääse Isän luo muuten
kuin minun kauttani”, Joh.14:6.
Joskus tapaan ihmisiä, jotka tuntevat Jumalan kaiken hyvän luojana, ihmisten
pelastuksen ja heidän uskonsa luojana. Mutta he ajattelevat, että sen jälkeen kun
Jumala on luonut ihmiseen uskon, tämän ihmisen asiana on omin avuin selviytyä
elämässään perille asti. Näin ajattelemalla he osoittavat, etteivät he loppujen
lopuksi tunne vielä Jumalaa. Ja samalla he osoittavat, etteivät he tunne itseään
eivätkä muita ihmisiä.
Kukaan ei ole niin jumalallinen, että selviytyisi omin avuin läpi elämän perille
saakka. Sielunvihollinen tietää uskovien kyltymättömän halun yrittää selviytyä
elämässään olematta kaiken aikaa Jumalan armon ja anteeksiantamuksen varassa.
Tästä halusta kasvaa selviytyjäksi sielunvihollinen kehittää ihmisissä uskon,
joka tuntuu oikealta vaikkei se sitä ole.
Jumalan luomus ei nimittäin
pysy olemassa ellei se jatkuvasti ole täysin riippuvainen Jumalasta. Jumalan
teot tunteekin juuri siitä, että ne eivät pysy ellei Jumala niitä yhtä mittaa
ylläpidä.
Kun tämän olemme sanoneet Herrasta ja hänen tuntemisestaan, on syytä kiinnittää
huomio siihen tapaan, jolla Jumala luo tyhjyydessä ja tyhjästä.
Asia on kerrottu mm. Johanneksen evankeliumin alussa. Siinä on koko evankeliumin
kivijalka: Kun Jumala luo jotakin, hän luo sen aina Poikansa kautta. Johannes
kirjoittaa: ”Jo alussa Sana oli Jumalan luona (Sanalla Johannes tarkoittaa Jumalan
Poikaa). Kaikki syntyi tämän Sanan voimalla.
Mikään, mikä on syntynyt,
ei ole syntynyt ilman häntä”, Joh. 1:2-3.
Jumala ei siis luo suoraan, vaan hän toimii aina Poikansa kautta. Tämän tietäminen
ja ymmärtäminen kuuluu Jumalan oikeaan tuntemiseen niin kuin sekin,
että Jumala luo tyhjästä. Jeesus on tyhjyydessä Jumalan ”luomisväline” ja ilman
Jeesusta Jumala ei luo koskaan mitään.
Missä Jumalan Poika ei ole, siellä ei Jumala luo
mitään. Missä sanoma Jumalan
Pojasta ei ole julistuksen sisältö, pääasia ja
keskus, siellä Jumala ei luo mitään –
vaikka siellä tapahtuisi kuinka paljon tahansa.
Pelastuksen suhteen Jeesus teki
tämän selväksi mm. silloin, kun hän sanoi: ”Ei kukaan pääse Isän luo muuten
kuin minun kauttani”, Joh.14:6.
Joskus tapaan ihmisiä, jotka tuntevat Jumalan kaiken hyvän luojana, ihmisten
pelastuksen ja heidän uskonsa luojana. Mutta he ajattelevat, että sen jälkeen kun
Jumala on luonut ihmiseen uskon, tämän ihmisen asiana on omin avuin selviytyä
elämässään perille asti. Näin ajattelemalla he osoittavat, etteivät he loppujen
lopuksi tunne vielä Jumalaa. Ja samalla he osoittavat, etteivät he tunne itseään
eivätkä muita ihmisiä.
Kukaan ei ole niin jumalallinen, että selviytyisi omin avuin läpi elämän perille
saakka. Sielunvihollinen tietää uskovien kyltymättömän halun yrittää selviytyä
elämässään olematta kaiken aikaa Jumalan armon ja anteeksiantamuksen varassa.
Tästä halusta kasvaa selviytyjäksi sielunvihollinen kehittää ihmisissä uskon,
joka tuntuu oikealta vaikkei se sitä ole.
Jumalan luomus ei nimittäin
pysy olemassa ellei se jatkuvasti ole täysin riippuvainen Jumalasta. Jumalan
teot tunteekin juuri siitä, että ne eivät pysy ellei Jumala niitä yhtä mittaa
ylläpidä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
se, että uskoontuloni jälkeen kuulin monta saarnaa siitä, että uskovan pitäisi kasvaa uskossa ja sitten ei enää olisi niin riippuvainen Herrasta, ettei tarvitsisi jokaista tekemistä Häneltä enää kysellä. Jotenkin niin minä sen ainakin käsitin. En minä sitä kyennyt vastaanottamaan, sillä kun tarkkasi "vanhoja" ja vilpittömiä Herran palvelijoita, he antoivat kovinkin toisen todistuksen. Aina vain enemmän Herran läheisyyttä tarvitaan.