Taistolaispaskoilla leuka väpättää kun nyt tulevat vakoilutouhut ja muut RIKOKSET ilmi. Stasi-akka RIITTA JUNTUNEN SAK:sta, Oulun yliopiston Jouko Jokisalo ja Vasemmistoliiton kommari kansanedustaja Pentti Tiusanen ( vasemmistofuhrer ) ovat nyt todistetusti heiluneet stasin listoilla ja pettäneet maansa. Miksi SAK maksaa mokomalle akalle palkkaa?
taistolaispaskoilla kusi sukassa!!
hahhaaa!
7273
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
yhä vaaleissa ehdokkaana Kotkassa? Ajattelin jo jättää kokonaan äänestämättä, mutta taidankin käyttää ääneni hänen hyväkseen.
Naulapää: Stasi- tutkinta moitteeton
Polisiylijohtaja R. Naulapään mukaan poliisin ylijohdolla ei ole huomautettavaa supon toiminnasta meneillään olevassa stasi-tutkinnassa
Minkäänlaisia perusteita julkisuudessa esitetyille yksilöimättömille väitteillelainvastaisesta menettelystä esitutkinnassa ei ole havaittu...
merkitystä, se mikä todella on huono juttu on;
http://personal.inet.fi/surf/mtl-porvoo/asikten/jutut/31_Chossudovsky.html
ja jos kohdennettaisiin vielä paikallisesti, pienen Suomemme kohtalonhetket globalisaation kourissa (sic!) elettiin 80-luvun loppuvuosina, jolloin maa oli pumpattu täyteen amerikkalaista "halpaa" lainarahaa ja koko rakennelma romahti. Pankit pelastettiin ja yksityistalouden konkurssin seuraukset maksettiin valtion ottamalla lainalla - ja lainat otettiin ilmeisestikin samoilta miehiltä jotka olivat dollari-invaasiolla maan romahduttaneet. Tällä hetkellä Suomi on de facto velkaannutettu kehitysmaa, joka valtionsa budjetista maksaa globaalitalouden keinottelijoille 10-15% suojelurahaa siitä hyvästä ett' nämä suorittivat ryöstöoperaationsa.
Tämähän on se lähimenneisyytemme suuri musta aukko, ja tätä pitäisi tutkia - esim. kytkennät ko. kouraisun, Esko Ahon ja Harvardin väliltä. Mutta näistä me vain vaikenemme, eikä edes kysymyksiä tohdita tiedotusvälineissä esittää ääneen.
Kyllä sieltä muitakin löytyy.
Hieman taustaa.
Vähemmistöläisiksi ruvettiin nimittämään 60-luvulla kommunistisen puolueen sisäisessä riidassa ja kahtiajaossa vähemmistöön jääneitä vanhakantaisia jopa stalinisteiksikin haukuttuja.
Enemmistöksi kutsuttiin enemmän eurooppalaista kommunismia ja itsenäisempää suomalaista linjaa edustaneita, joiden "vähemmistö" sanoi tehneen irtiottoa "oikeaoppisuudesta" so Moskovan ohjailusta. Yhtenä eikä varmaankaan vähimpänä syynä riitoihin lienee olleet suhtautuminen Tshekkoslovakian tapahtumiin 1968.
Ennen pitkää vähemmistöläisiä ruvettiin kutsumaan johtajansa Taisto Sinisalon etunimen mukaan "taistolaisiksi".
Riita ja välirikko oli kova. Taistolaiset lienevät harkinneet jo eroa emäpuolueesta ja oman puolueen perustamista. Neuvostoliiton kommunistien johdolla saatiin kuitenkin jonkinlainen laiha ja eripurainen pakkosovinto solmittua.
Sanasta "taistolainen" lienee tullut noihin aikoihin jonkinlainen kirosana muiden kommunistien kielenkäytössä. Lopullisesti enemmistöläiset hermostuivat kun 60- ja 70-lukujen vaihteessa joukko nuorisoa ja yliopistomaailman edustajia lähti liput liehuen taistolaisten mukaan.
Kannattaa pitää mielessä, etteivät taistolaiset missään vaiheessa päässeet edes omassa puolueessaan enemmistöksi, ja etteivät he olleet mitenkään "Moskovan" suosikkeja. Kaikenkaikkiaan heitä oli muutama prosentti kansasta, ja he olivat siis toinen pienoisryhmä, joka selvästi irtisanoutui yleisesti ja julkilausumattomasti hyväksytystä vallallaolevasta "luottamuksellista" rähmälläänolosta. Toinen ryhmähän sitten olivat muutamat äärioikeistolaiset rehvastelupoliitikot, joille henk. kohtaisen "rohkeuden" osoittaminen oli olennaisempaa kuin poliittinen järki ja valtioviisaus. Siis mm. Georg C Ehrnrooth, Tuure Junnila, Kauko Kare.
Politisoituminen - se että kulttuuriväkikin hakeutui puolueisiin ja otti siten kantaa - tapahtui 60-70-luvun vaihteen kiivaina vuosina. Vielä vuosikymmenen jälkipuoliskolla esim. opiskelijaliike oli pitkään yleisvasemmistolainen ja -kriittinen, ja ennen taistolaissivistyneistön syntyä sama ryhmä haki jonkin aikaa identiteettiään maolaisuudesta. Näistä vaiheista ei liene kukaan toistaiseksi kirjoittanut kokoavaa yleisesitystä, sen sijaan "suomettumisesta" ja sen luonteesta & mittakaavasta on mm. Timo Vihavainen kirjoittanut.
Koska opiskelijoiden ja kulttuuriväen poliittisen sitoutumisen takana oli sama yleisinhimillinen psyykkinen tarve "tehdä jotain konkreettista" pelkän puhumisen ja opillisen julistuksen sijaan joka esim. tämän päivän aktivisteissa tulee näkyviin ilkivaltana mielenosoituksissa, on ymmärrettävää että jotkut heistä olivat helppoja nakkeja Stasin kaltaisten instituutioiden lähentelyille. Siinä pieni ihminen sai tilaisuuden kantaa oman kortensa suuren aatteen ja asian hyväksi. Tällainen pääsy kontaktiin "todellisen" vallan ja "sisäpiirien" kanssa on periaatteessa aina yhtä kiehtovaa, olipa kyse vieraan vallan vakoilujärjestöstä tai vaikkapa vieraan vallan pankkiirien suunnittelemista strategisista yritysostoista, joita varten he tarvitsevat paikallisia rasvapoikia. Näitä jälkimmäisiähän maahamme tehtiin 80-luvun lopulla lännestä käsin, ja niillähän lopulta tämän maan talous romahdutettiin, ja maa pantiin valtiontaloutta myöten vieraitten valtiaitten velkaorjaksi. Taistolaisia ja stasia suuremman mustan aukon lähimenneisyydessämme muodostavatkin nuo Holkerin hallituksen aikana suoritetut rahaoperaatiot, ja sittemmin Ahon-Viinasen toimesta tehdyt sopimukset maan velkaannuttamiseksi.
Kannattaa pitää mielessä, etteivät taistolaiset missään vaiheessa päässeet edes omassa puolueessaan enemmistöksi, ja etteivät he olleet mitenkään "Moskovan" suosikkeja. Kaikenkaikkiaan heitä oli muutama prosentti kansasta, ja he olivat siis toinen pienoisryhmä, joka selvästi irtisanoutui yleisesti ja julkilausumattomasti hyväksytystä vallallaolevasta "luottamuksellista" rähmälläänolosta. Toinen ryhmähän sitten olivat muutamat äärioikeistolaiset rehvastelupoliitikot, joille henk. kohtaisen "rohkeuden" osoittaminen oli olennaisempaa kuin poliittinen järki ja valtioviisaus. Siis mm. Georg C Ehrnrooth, Tuure Junnila, Kauko Kare.
Politisoituminen - se että kulttuuriväkikin hakeutui puolueisiin ja otti siten kantaa - tapahtui 60-70-luvun vaihteen kiivaina vuosina. Vielä vuosikymmenen jälkipuoliskolla esim. opiskelijaliike oli pitkään yleisvasemmistolainen ja -kriittinen, ja ennen taistolaissivistyneistön syntyä sama ryhmä haki jonkin aikaa identiteettiään maolaisuudesta. Näistä vaiheista ei liene kukaan toistaiseksi kirjoittanut kokoavaa yleisesitystä, sen sijaan "suomettumisesta" ja sen luonteesta & mittakaavasta on mm. Timo Vihavainen kirjoittanut.
Koska opiskelijoiden ja kulttuuriväen poliittisen sitoutumisen takana oli sama yleisinhimillinen psyykkinen tarve "tehdä jotain konkreettista" pelkän puhumisen ja opillisen julistuksen sijaan joka esim. tämän päivän aktivisteissa tulee näkyviin ilkivaltana mielenosoituksissa, on ymmärrettävää että jotkut heistä olivat helppoja nakkeja Stasin kaltaisten instituutioiden lähentelyille. Siinä pieni ihminen sai tilaisuuden kantaa oman kortensa suuren aatteen ja asian hyväksi. Tällainen pääsy kontaktiin "todellisen" vallan ja "sisäpiirien" kanssa on periaatteessa aina yhtä kiehtovaa, olipa kyse vieraan vallan vakoilujärjestöstä tai vaikkapa vieraan vallan pankkiirien suunnittelemista strategisista yritysostoista, joita varten he tarvitsevat paikallisia rasvapoikia. Näitä jälkimmäisiähän maahamme tehtiin 80-luvun lopulla lännestä käsin, ja niillähän lopulta tämän maan talous romahdutettiin, ja maa pantiin valtiontaloutta myöten vieraitten valtiaitten velkaorjaksi. Taistolaisia ja stasia suuremman mustan aukon lähimenneisyydessämme muodostavatkin nuo Holkerin hallituksen aikana suoritetut rahaoperaatiot, ja sittemmin Ahon-Viinasen toimesta tehdyt sopimukset maan velkaannuttamiseksi.