Minkähän verran muistamme elämäämme henkimaailmassa?
Kun ihminen kuolee, hänen henkensä jatkaa olemassaoloaan henkimaailmassa. Siellä on paratiisi ja henkivankila ei väliaikainen helvetti. Kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta antaa tästä tietoa.
Kun Kristus kuoli, hän meni ryövärin kanssa paratiisiin. Kerrotaan, että hän saarnasí vankeudessa oleville hengille.
Viime yönä unessani lensin jostain kaukaa kotimaahan ja ajattelin, että olipa lyhyt aika verrattuna siihen, miten paljon kului aikaa siihen, kun menin tuonne kauas. Odottelin matkalaukkuani, mutta unohdin sitten, että minulla olikaan laukkua. Lähdin kävelemään, mutta palasin takaisin odottamaan laukkuni saapumista. Minua väsytti ja ajattelin, että olisipa tämä vain unta.
Aamulla herätessäni olin tyytyväinen, että se oli vain unta. Mieleeni tuli ajatus, että olemmeko kuoltuamme kuin unessa eli emme tajua tilaamme täysin. Se selittäisi, että samalla hengellä on meihin valta kuollessamme kuin eläesämmekin. Emme toisin sanoen olisi täysin tietoisia edes siitä, että olemme kuolleet. Olisimme kuin unennäkijä, joka luulee olevansa valveilla. Jos näin on, niin on turha kuvitella, että meidän olisi helpompi tehdä ratkaisu evankeliumin suhteen henkimaailmassa, koska huomaisimme, että olemassaolomme jatkuu.
Voi olla, ettei uni ja kuolema ole täysin rinnastettavissa, mutta jotain sen kaltaista voi olla.
Kun ihminen kuolee, hänen henkensä jatkaa olemassaoloaan henkimaailmassa. Siellä on paratiisi ja henkivankila ei väliaikainen helvetti. Kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta antaa tästä tietoa.
Kun Kristus kuoli, hän meni ryövärin kanssa paratiisiin. Kerrotaan, että hän saarnasí vankeudessa oleville hengille.
Viime yönä unessani lensin jostain kaukaa kotimaahan ja ajattelin, että olipa lyhyt aika verrattuna siihen, miten paljon kului aikaa siihen, kun menin tuonne kauas. Odottelin matkalaukkuani, mutta unohdin sitten, että minulla olikaan laukkua. Lähdin kävelemään, mutta palasin takaisin odottamaan laukkuni saapumista. Minua väsytti ja ajattelin, että olisipa tämä vain unta.
Aamulla herätessäni olin tyytyväinen, että se oli vain unta. Mieleeni tuli ajatus, että olemmeko kuoltuamme kuin unessa eli emme tajua tilaamme täysin. Se selittäisi, että samalla hengellä on meihin valta kuollessamme kuin eläesämmekin. Emme toisin sanoen olisi täysin tietoisia edes siitä, että olemme kuolleet. Olisimme kuin unennäkijä, joka luulee olevansa valveilla. Jos näin on, niin on turha kuvitella, että meidän olisi helpompi tehdä ratkaisu evankeliumin suhteen henkimaailmassa, koska huomaisimme, että olemassaolomme jatkuu.
Voi olla, ettei uni ja kuolema ole täysin rinnastettavissa, mutta jotain sen kaltaista voi olla.
Vastaukset 12
Vanhimmat
että olet mormonikirkon johtajien eksytettävissä "Oi kansani, sinun johtajasi johdattavat sinut harhaan ja hämmentävät sinun polkujesi suunnan" (2 Nefi 13 luku 12 jae).
että ole pihalla kuin lumiukko ;-)
asiasta kuolemamme jälkeen. Oma kokemus on usein varmempi kuin toisten epämääräiset selitykset.
Kuoleminen on ihmisen elämässä ainutlaatuinen kokemus jota moni mielenkiinnolla odottaa. Melkein kaiken muun minäkin olen elämässäni kokenut, jopa synnytyksestä minulla on jonkinlainen omakohtainen kokemus.
Turust
Hmmm. en oikein tiedä. Ehkäpä tavallaan olet oikeassa, jotenkin unen tapaista se varmaan on kun ei ole ruumista... mutta on kuitenkin se henkiruumis!
Usea joka jo on "kokenut kuoleman" ja tullut takaisin kertoo että tapaa tuttuja, eli tajuntamme on kyllä paikallaan... Usein puhutaan että henkimaailmassa on paljon töitä ja että siellä julistetaan evankeliumia... mielestäni tuo viittaa siihen että "aivotoimintaa" ainakin tapahtuu eikä kaikki ole unohduksissa. Mutta koska edelleen julistetaan evankeliumia emme varmaan vielä muista kaikkea.
No tila on ainakin lepotila kaikesta maallisesta kivusta ja tuskasta. En tsoin osaa arvata miten on maalliset erimielisyydet esin perheenn jäsenten kesken, luulen että ne ratkeavat vasta myöhemmin nekin...
muistetaanko me maanpäällisestä elämästä kuinka paljon, vai puhellaanko tähän tapaan: Häh, mitä tapahtui?...hei sä kävelit mun läpi!..." ;D
Tulee mieleen jotkut elokuvat, joissa on vähän tuota tyyliä. :)
Ainaki jotkut ateistit joutuvat hyväksymään, että kuoleman jälkeen on elämää, paitsi jos eivät tajua olevansa kuolleita! ;)
muodostunut sekä opillisesti, että monien ihmisten kuolemakokemuksista käsitys, että henkimaailmassa tajuntamme on selkeä ja muistamme maanpäälisen elämämme vaiheet siihen saakka kun nykyisinkin terveenä voimme muistaa.
Sensijaan emme muista vielä silloinkaan ennen maanpääliseen elämäämme tuloa edeltävää aikaa. Se johtuu, siitä että Jumala haluaa säilyttää vapaan valinnan mahdollisuuden vielä kuoleman ja ylösnousemuksen välisen ajan, että nekin jotka eivät ole voineet ottaa evankeliumia vastaan tämän ajallisen elämän aikana voisivat tehdä sen henkimaailmassa uskon varassa. Ja saisivat toimitukset elävien kautta sijaistyönä temppeleissä.
Olen kuullut paljon kertomuksia, että ihminen on kuollut ja mennyt jo henkimaailman eteiseen. Sinne mennään jonkinlaisen pyörretunnelin läpi. Kaikki jotka ovat kokeneet sen kertovat asian samoin tietämättä toistensa kokemuksista. Siellä he kohtaavat jonkun kirkkaan persoonan.
Äitini oli hyvin herkkä hengellisille kokemuksille. Hän koki mm. sota-aikana näyn, jolloin perhetuttu mies ilmestyi henkenä yöllä hänen vuoteensa jalkopäähän ja puhutteli äitiäni nimellä, ja pyysi rukoilemaan puolestaan. Äitini vastasi, että onhan hänellä omakin vaimo, miksi ei pyydä häntä, johon sai vastauksen, ettei hän osaa. Seuraavana Aamuna äitini sai tietää onnettomuudesta, johon ko. henkilö oli joutunut samoihin aikoihin, kuin näky tai valveuni oli tapahtunut.
Toisen kerran Äitini kertoi sydämensä pysähtyneen ja isäni oli antanut pappeuden siunauksen ja hän palasi takaisin elämään. En muista oliko siinä läsnä lääkäri. Hän kertoi kuitenkin kulkeneen pyörretunnelin läpi ja kohdanneensa valkoisia persoonia, jotka sanoivat, että ei häntä oteta vielä, pappeus kutsuu häntä takaisin.
Miten asiat lieneekään, mutta näin hän kertoi myös minulle.
Mormoninkirjassa profeetta Alma sai opetusta enkeliltä, kun oli ensin hartaasti pyytänyt tietoa siasta. Enkeli opetti, että kaikkien ihmisten henget heti niiden erittyä tästa kuolevaisesta elämästä viedään Jumalan luo (alustavalle tuomiolle Pyhän Hengen välityksellä) ja sitten seuraa, että vanhurskaiden henget menevät paratiisiin lepäämään ja jumalattomien henget vankilaan kärsimään rikkomuksistaan. Huom vapaa lainaus.
Erinomainen kirjoitus. Olen itsekkin tuota usein ajatellut että noin se varmaan on... ja jo edesmenneet sukulaisemme saatavat tarvitaapuamme ja meidätkusutaan heitäauttamaan... tuntuu loogiselta juuri tuo mitä sanoit vapaan tahdon säilyttämisestä!
Kiitos kun jaoit tämän meidän kanssa! Oli todella mielenkiintoista lukea äitisi kokemuksista. Minä uskon myös näin kuolemanjälkeisestä olotilasta, sinä vaan valaisit mulle sitä lisää! :)
kiitoksesta. Yritin lähettää sinulle sähköpostiakin. en tiedä tuliko perille. Oma postilaatikkoni on [email protected].
on tullut
sanoivat jo muinaiset kreikkalaiset.
Isoäitini näki vanhalla iällään jatkuvasti unia matkalaukun pakkaamisesta ja matkalle lähtemisestä. Hän pakkasi ja pakkasi, oli myöhästyä koneesta, joutui väärille asemille ja palasi taas. Vähitellen unet alkoivat selkiintyä ja hän pakkasi mukaansa yhä vähemmän ja vähemmän ja lopulta ei enää mitään. Silloin hän oli myös henkisesti valmis lähtemään 'viimeiselle matkalleen', mikä tapahtuikin pian tämän jälkeen. Unet olivat valmistaneet häntä irrottautumaan kaikesta maallisesta.
Itse olin hiljattain leikkauksessa ja odotin jännittyneenä ja kiinnostuneena nukutettuna olemisen kokemusta. Muistin lapsuudestani eetterikoppanukutuksen, sillä silloin näin unta. Menin leikkaussaliin kello 10.00. Nukutus epäonnistui kohdallani niin, että epiduraalikanavan sijaan aine menikin spinaalikanavaan, jonne tarvitaan vain 1/100 siitä mitä epiduraalikanavaan. Luultavasti he huomasivat asian kesken kaiken, koska naksahdin ihan totaalisesti. Heräsin illalla kello 19.00 enkä muistanut koko nukutuksesta yhtään mitään. Minut oli laitettu kahteen eri tippaan ja katedroitu, niin että he pystyivät tehokkaasti huuhtelemaan elimistöäni liiallisesta annostuksesta. Tämän perusteella sanoisin, että kuoleman jälkeen ei ole mitään tietoisuutta, koska minulla ei ollut minkäänlaista tajuntaa edes nukutuksessa, vaikka kehoni oli elossa.
on kuitenkin eri asia kuin kuolema tai tavallinen uni. Uskon, että isoäitiäsi valmisteltiin unen kautta siirtymään täältä elämästä seuraavaan. Unet voivat olla enneunia, valmistelevia, varoittavia, näkyunia ja opettavia unia ja mitä vielä? Jumala auttaa meitä toisinaam unen kautta.