Onko kukaan menettäny uskoa Jumalaa jonkun elämän kriisin johdosta tai muuten? Minulle uskon menetys on ollut tosi kova ja raskas juttu. Kertokaa kokemuksia uskon menetyksestä!!!
Menetin uskoni
heke
191029
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olen joskus yrittänyt jättää Jeesuksen ja jo se oli niin rankkaa, että yritykseksi jäi.
Tänään uskossa - Jeesuksen rakas.
Se on hyvin rankkaa, kun usko vaan omasta tahdosta huolimatta lähti ja sille kun ei voi yhtään mitään. Joka päivä sen huomaa miten iso lovi elämässä on. Koko ajan haikailee sen uskon perään. Ei se tule takaisin, vaikka polvillaan rukoilisi.
Olet siis Jeesuksen orja, ja olet vieläpä iloinen siitä. Hyvin tyypillistä uskiksille.
*Ruoskan ääni*
Jeesus: "Kumarru eteeni ja nuole sandaalejani koira!"
jósette: "I will obey without guestion, master!"
En tiedä elämääsi, mutta sen voin sanoa kaikella varmuudella, että Jumala ei hylkää ketään. Se että meidän tunteet voivat sanoa mitä vain, mutta usko ei ole niistä kiinni.
Ainut mikä meidät eroittaa Jumalasta, niin on synti.
Silloinkin kun ihminen tekee syntiä , niin Jumala ei hylkää, mutta Hän sanoo ;"mene äläkä tästä edes syntiä tee".
Joskus ihmisellä saatttaa olla ajanjaksoja, että Jumala ei kuule, eikä vastaa ja tuntuu että se uskokin on johonkin kadonnut. Silti tälläistenkin tunteiden keskellä jos jaksaa huokaista Taivaan Isän puoleen, niin hän kyllä kuulee ja vastaa ajallaan. Aina se vastaus ei ole sitä mitä me odotamme, vaan vastaus voi olla sitä mikä on meidän parhaaksemme.
"Ainoa mikä meidät erottaa Jumalasta on synti"? Harhakuvitelmien uskominen voidaan nähdä (tahallisen) tietämättömyyden syntinä. Kristinusko toimii syyllistämällä ihmisiä ihmisyydestään. Se meidät erottaa todellisesta, kaikenkattavasta ja hyvästä jumaluudesta. Syntiä ei ole. Elämä, rakkaus ja maailmankaikkeuden syvin olemus on se mitä te kristityt herjaatte kutsumalla sitä persoonalliseksi Jumalaksi, se on kuin sanoisi kynttilää auringoksi. On ymmärrettävää että hukkaa uskonsa Jumalaan ja Jeesukseen, ja tuntee olonsa vaikeaksi. Silloin on mahdollisuus tajuta että on itse valinnut uskoa muiden keksimään vajavaiseen ja rajattuun kuvaan maailmasta, ja joutuu vastakkain todellisuuden kanssa, joka on paljon suurempi ja enemmän HYVÄ kuin Raamatun "Jumala".
Mietin tässä, että minkä uskon menetit?
Uskon omaan kykyyn uskoa? Uskon siihen, että
Jumala antaa uskovalle vain vähän kärsimyksiä
tässä elämässä? ...Siis uskon tarkalleen ottaen
mihin menetit?
Hän taitaa olla menettämässä USKOnsa asiaan, joka on USKOmuksien mukaan Suuri ja Armollinen Jumala, joka on olemassa USKOn takia.
USKOkaa kaikki Häneen, ja USKOn pitää olla väkevä.
Ja tämä USKO on ollut olemassa USKOjiensa ansiosta jo 2000 vuotta!
Miten kiittää tämä USKOmuksien Jumala, joka on saanut horjumatonta USKOa useilta USKOjiltaan niin pitkän ajan??
Ei mitenkään, USKOn pitää riittää..
Pääsee Taivaaseen kun USKOo.
Joutuu helvettiin, jos ei USKO; tosin helvettikin on USKOn alainen asia..
Mihin USKOa ja mihin ei??
USKOkaa tai älkää, minä en USKO..
Menetin uskoni Jumalaan, Jeesukseen ja Raamattuun. Toivoisin saavani sen takaisin. Menetin uskoni myös kaikkeen uskon ympärillä tapahtuvaan "hihhulointiin". Juoksin kaikissa karismaattisissa kokouksissa, joissa luvattiin parantumista jne. Pettymys oli suuri, kun niin ei tapahtunutkaan, vaan entistä enemmän sairautta ja katastrofeja tuli elämään. En kaipaa hihhulointeja enää, vaan haluaisin takaisin sellaisen uskon mikä kantaa läpi vaikeuksienkin. Mutta se ei varmaan helposti tule, koska olen elänyt yli vuoden ilman uskoa ja asiaa ei paranna yhtään rukoileminen eikä raamatun lukeminen ja vielä vähemmän tilaisuuksissa juokseminen.
Kiitos vastauksesta, se selvitti asiaa.
Sen verran mitä mulla on asiasta kokemusta, niin joidenkin karismaattisten porukoiden ongelma on se, että niissä opetetaan kyllä, että Jeesus on vastaus, mutta ei sitä, MIHIN Hän on vastaus.
Ja sitten luvataan pokkana mitä vaan, sairauksien paranemisia, elämän helpottumisia, jopa aineellista vaurastumista. Tai jos ei suoranaisesti luvata, niin ainakin tällaisista tapauksista kerrotaan niin keskeisesti ja jatkuvasti, että ihmisille luodaan se kuva, että näin pitäisi tapahtua. Muutoin joko omassa uskossa tai koko jutussa on jotakin mätää.
Monet luopuvat uskosta siellä luotuun ajatusrakennelmaan, kun joutuvatkin kohtaamaan ne kaikki samat kurjat jutut, ongelmat ja sairaudet kuin kaikki muutkin ihmiset...
Tämä maailmahan on Jumalan oman Sanan mukaan "kuoleman varjon maa", eikä se kuulosta miltään herkkupaikalta. "Maailmassa teillä on oleva ahdistus" - sekin on luvattu. Nämä tosiasiat halutaan tietyissä porukoissa unohtaa.
Jeesus teki kaikki oikein, mutta hänen menestyksensä johti ruoskittavaksi ja ristille
häpäistynä. Siinä sitä kristityn voittokulkua...
Ei palvelija ole opettajaansa suurempi, joten miksi odottaa hienompaa elämää?
Niin, sinulle valehdeltiin :/
Sinuna olisin jopa vihainen.
Mun suhtautumiseni "hihhulointiin" on aina ollut
perin skeptinen. Olen aika allerginen kaikelle
suggestioon viittaaville jutuille, koulutuksenikin
vuoksi. Johtunee siitä, että olen aina ollut
luonteeltani skepsis-tyylinen. En ymmärrä miten
Jumala sai minusta ylipäätään koskaan uskovan.
Tuttuni kertoi sitä, että niin kauan hän
vastusteli uskomista mihinkään (Raamattuun,
Jeesukseen, Jumalaan), kun koki, että häntä
yritetään johdatella tai manipuloida jotenkin.
Mutta kun hän tutki asioita itekseen ja sai
rauhassa pohtia asiat läpi ja "painia" sen
kanssa miten asiat ovat, hän alkoi uskomaan.
Aivan. Olen samaa mieltä, että karismaattisissa piireissä on paljon joukkosuggestiota. Vaikka olin joskus niissä itse mukana, nyt vastustan henkeen ja vereen kaikenlaisia karismaattisuutta.
Toivon, että minullekin joskus tulevaisuudessa kävisi niin, että saisin kaikesta huolimatta uskon Jumalaan takaisin.
Mun seurakuntayhteydessäni on vierastettu
"hurmahenkisyyttä", ja opetus on asioista ollut
niin "ruisleipää", etten ole koskaan päässyt
kuvittelemaan, että uskova pääsisi elämässä
helpolla. Eikä muidenkaan uskovien seurassa
ole päässyt muodostumaan sellaista harhakuvaa.
Voisi olla hoitavaa lukea vaikka näitä
Olavi Peltolan kirjoituksia, jotka käsittelevät
elämää ja sen vaikeuksia terveemmän opin pohjalta:
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/teemat2.htm
- Lueskelin niitä joskus muutamia, joten uskallan
suositella niitä näissä asioissa pettyneelle.
Kiitos linkistä! Käyn lukemassa niitä:
just samal taval..ihan just tollai
mut nyt kun aikaa on kulunut(vuosia),huomaan tavallaan puhdistuneeni kaikenlaisesta ylimääräisestä..en enää jaksa yrittää mahdottomia, enää minun ei tarvitse kuvitella itsestäni ihmeellisiä asioita..nyt riittää,että minä olen minä ja Jeesus on Jeesus..Raamattu on Raamattu ja Sana on Sana
oli ihan tervellistä lakata jahtaamasta ihmeitä ym...ihmettä suurta tässä on ympärillämme jatkuvasti muutenkin..jokainen päivä on ihme,tämä maailma on ihme.. - mitä muuta tarvitse voidaksesi ylistää sen mahtavaa Luojaa!?
yksinkertainen on kaunista ja parasta..olen ihaillut joidenkin kehitysvammaisten ystävieni tapaa uskoa ja yrittänyt oppia heiltä samaa yksinkertaisuutta..jospa oppisin kasvamaan siihen lapsenkaltaisuuteen, jotta voisin ottaa taivastenvaltakunnan vastaan niinkuin lapsi..siihenkään ei pääse suoritusten kautta vaan nöyrtymällä omalle paikalleen ihmiseksi joksi minut on luotu ja asettamalla Jumalan sille paikalle joka Hänelle kuuluu
Siinä et menettänyt mitään säilyttämisen arvoista!
Ilmanaikuinen pystyynkuollut roska joutaakin historian romukoppaan homehtumaan!
Sääli ennemmin niitä jotka vieläkin rimpuilevat jeesuslahkojen koukussa!
Menetin elämästäni tarkoituksen, turvan ja melkein kaiken, kun menetin uskoni. Et voi tietää miten tärkeä usko on, jos et ite ole uskonut mihinkään.
ET OLE MENETTÄNYT MITÄÄN! Todellista.
Jos on suunta hukassa niin kokoa itsesi tai ellet pysty, niin hae apua mielenterveystoimistosta.
En vinoile, ammattipsykiatri auttaa sua taatusti enemmän kuin joku helluntaipuoskari tms.
Nimenomaan olen tyytyväinen siitä, että pääsin eroon kaikenlaisesta "hihhuloinnista" ja puoskareista, jotka kyllä tosiaankin aiheuttivat kaikenlaista harmia ja kyllä olen hakenut apua siihen. Mutta kuitenkin koen menettäneeni minulle tärkeän henkilökohtaisen uskon, joka auttoi minua kestämään monet rankat elämänvaiheet.