Miksiköhän Lasse Hallstöm on elokuvaohjauksessaan pilannut ja latistanut Joanne Harrisin upean alkuperäisteoksen Chocolad niin, että siitä tuli elokuvana surkean nynnerö ja mitään sanomaton siirappipläjäys. Häpeä Hallstöm, HÄPEÄ. Jos sattuisin vastakkain kanssasi, saisit kyllä kuulla kunniasi!
Jos kukaan on lukenut kirjan ennen elokuvaa, repii varmasti hiuksia päästään. Kirja on mielettömän upea, elokuva silkkaa pateettista, suklaalla kuorrutettua paskaa. Silti kriitikot lipovat kieli ruskeana, että voi kun kiva pikku leffa... YÄÄÄÄÄÄKS!!!
Kirjassa PAPPI oli pahis ja inhimillisistä puolistaan huolimatta ällöttävä psyko, juuri sellainen, kun narsistisesta luonnehäiriöstä kärsivä sielunpaimen vain voi olla. Eikä sillä psykolla ollut mitään onnellista loppua ja kiikarissa uutta ämmää, jonka voisi ottaa vahdittavaksi silmänsä alle. Elokuvassahan pappi ei tietenkään (voi tsiisu kraistus) voinut olla pahis, sillä AMERIKKALAISET läskipäät olisivat voineet loukkaantua rienauksesta! HYI HELVETTI MITÄ TEKOPYHYYTTÄ JA VASTENMIELISTÄ SENSUROINTIA! Hallströmiltä pitäisi viedä kellit tuollaisesta mokasta. Ei oo todellakaan ansainnut mainettaan!
Isoäiti Armande ei myöskään ollut sellainen vittumainen nariseva kääkkä, kuin elokuvassa annetaan ymmärtää, vaan pirskahteleva, hieman rietas ja ennen kaikkea mieluusti pikkusieluisille nenille antava BITCH. Paljon monisärmäisempi ja kiinnostavampi hahmo kuin elokuvassa muutaman nälväisyn vaivaisesti heittävä kärttynaama. Eikä sen tyttärenpoika suinkaan tuonut isoäidilleen lahjaksi mitään TYLSÄÄ muotokuvatuherrusta, vaan kirkuvanpunaisen sattinialushameen, joka päällään räväkkä mummeli kuoli tyytyväisenä.
Vianne ei myöskään ole kirjassa sellainen epävarma, pennulleen rähjäävä, hysteeriseksi heittäytyvä lehmä, kuin elokuvassa on annettu ymmärtää. Kirjassa Vianne on sielultaan vapaa, noitamainen, YLPEÄ, tyyni, viekas, villi ja ymmärtäväinen. Todella säälittävää, että noin upea henkilöhahmo laitettiin elokuvassa käyttäytymään juuri niinkuin stereotyyppinen PMS oireista kärsivä naisen pilakuva käyttäytyisi.
Vianne ei myöskään kirjassa mennyt todellakaan yksiin sen vaeltelevan mustalaisen kanssa, vaikka nussikin sitä. Eikä myöskään jäänyt siihen pikkukaupunkiin elämään pikkuporvarillista elämää, niinkuin elokuvassa annettiin ymmärtää ainoan mahdollisen onnellisen lopun menevän.
Koko leffa oli täynnä kirjailijan upeaa työtä halventavia ristiriitoja ja lässähdyksiä. Oli tuskaa katsoa se, kun sai joka viiden minuutin päästä ulvoa, että EIIIIII saatana, tuokin yksityiskohta on raiskattu pilalle.
Voi miksi voi miksi pitää tehdä tuollaisia surkeita latistuksia teoksista, joista olisi vaikka mihin, jos ne hyvin elokuvaksi ohjattaisiin? Siksikö, että pitää huorata amerikkalaisen yleisön mieliksi? Mielisairasta väkivaltaa siis kyllä voidaan näyttää, mutta ei pappia, joka on PASKIAINEN? No, ei tarvii kuin kuunnella uutisia, joissa kerrotaan kuinka monta amerikkalaista pappia on joutunut eroamaan pedofiilihuhujen takia, niin tajuaa millaisesta kaksinaismoralistien valtakunnasta on kyse...
HÄVETKÄÄ HALLSTRÖM ja kaikki Chocoladin tekoon osallistuneet surkeita näyttelijöitä myöten! Erityisesti kirkuvanpunaposkiseksi töpötetty Binoche, josta on tullut varsinainen TÄTI. Surkein mahdollinen valinta tuulenvapaan Viannen rooliin!
Jos kukaan on lukenut kirjan ennen elokuvaa, repii varmasti hiuksia päästään. Kirja on mielettömän upea, elokuva silkkaa pateettista, suklaalla kuorrutettua paskaa. Silti kriitikot lipovat kieli ruskeana, että voi kun kiva pikku leffa... YÄÄÄÄÄÄKS!!!
Kirjassa PAPPI oli pahis ja inhimillisistä puolistaan huolimatta ällöttävä psyko, juuri sellainen, kun narsistisesta luonnehäiriöstä kärsivä sielunpaimen vain voi olla. Eikä sillä psykolla ollut mitään onnellista loppua ja kiikarissa uutta ämmää, jonka voisi ottaa vahdittavaksi silmänsä alle. Elokuvassahan pappi ei tietenkään (voi tsiisu kraistus) voinut olla pahis, sillä AMERIKKALAISET läskipäät olisivat voineet loukkaantua rienauksesta! HYI HELVETTI MITÄ TEKOPYHYYTTÄ JA VASTENMIELISTÄ SENSUROINTIA! Hallströmiltä pitäisi viedä kellit tuollaisesta mokasta. Ei oo todellakaan ansainnut mainettaan!
Isoäiti Armande ei myöskään ollut sellainen vittumainen nariseva kääkkä, kuin elokuvassa annetaan ymmärtää, vaan pirskahteleva, hieman rietas ja ennen kaikkea mieluusti pikkusieluisille nenille antava BITCH. Paljon monisärmäisempi ja kiinnostavampi hahmo kuin elokuvassa muutaman nälväisyn vaivaisesti heittävä kärttynaama. Eikä sen tyttärenpoika suinkaan tuonut isoäidilleen lahjaksi mitään TYLSÄÄ muotokuvatuherrusta, vaan kirkuvanpunaisen sattinialushameen, joka päällään räväkkä mummeli kuoli tyytyväisenä.
Vianne ei myöskään ole kirjassa sellainen epävarma, pennulleen rähjäävä, hysteeriseksi heittäytyvä lehmä, kuin elokuvassa on annettu ymmärtää. Kirjassa Vianne on sielultaan vapaa, noitamainen, YLPEÄ, tyyni, viekas, villi ja ymmärtäväinen. Todella säälittävää, että noin upea henkilöhahmo laitettiin elokuvassa käyttäytymään juuri niinkuin stereotyyppinen PMS oireista kärsivä naisen pilakuva käyttäytyisi.
Vianne ei myöskään kirjassa mennyt todellakaan yksiin sen vaeltelevan mustalaisen kanssa, vaikka nussikin sitä. Eikä myöskään jäänyt siihen pikkukaupunkiin elämään pikkuporvarillista elämää, niinkuin elokuvassa annettiin ymmärtää ainoan mahdollisen onnellisen lopun menevän.
Koko leffa oli täynnä kirjailijan upeaa työtä halventavia ristiriitoja ja lässähdyksiä. Oli tuskaa katsoa se, kun sai joka viiden minuutin päästä ulvoa, että EIIIIII saatana, tuokin yksityiskohta on raiskattu pilalle.
Voi miksi voi miksi pitää tehdä tuollaisia surkeita latistuksia teoksista, joista olisi vaikka mihin, jos ne hyvin elokuvaksi ohjattaisiin? Siksikö, että pitää huorata amerikkalaisen yleisön mieliksi? Mielisairasta väkivaltaa siis kyllä voidaan näyttää, mutta ei pappia, joka on PASKIAINEN? No, ei tarvii kuin kuunnella uutisia, joissa kerrotaan kuinka monta amerikkalaista pappia on joutunut eroamaan pedofiilihuhujen takia, niin tajuaa millaisesta kaksinaismoralistien valtakunnasta on kyse...
HÄVETKÄÄ HALLSTRÖM ja kaikki Chocoladin tekoon osallistuneet surkeita näyttelijöitä myöten! Erityisesti kirkuvanpunaposkiseksi töpötetty Binoche, josta on tullut varsinainen TÄTI. Surkein mahdollinen valinta tuulenvapaan Viannen rooliin!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja jotenkin pettymystä vielä lisää se että Hallströmin aiemmat työt, jotka ovat olleet romaanifilmatisointeja, ovat olleet niin skarppeja. Esim. Irvingin "Oman elämänsä sankarin" (Cider House Rules) filmatisoinnissa kirjailijan sanoma on saatu jos mahdollista vielä selvemmin esille, siis nuo pienoisyhteisöt ja niiden säännöt sekä ihmisen paikka niissä ja elämässä.
Hallström on kuitenkin niitä ohjaajia joilta vielä jaksaa odottaa jotain. Joka tapauksessa.
Kiva muuten että jaksoit kirjoittaa noin mukavan analyysin kirjasta. Sellaisia on antoisaa lukea!
ja viihteellinen elokuva. Kirjaa en ole lukenut joten siihen en voi ottaa muuta kantaa kuin sen, että tekstisi oli tosi tiukkaa ja armotonta.
Sori räyhähenkimäinen kielenkäyttöni. Ei pitänyt kiroilla ihan noin paljon. Yleensä en edes kiroile, mutta nyt lipsahti oikein olan takaa. Mutta kun en ole koskaan eläessäni ollut raivoissani mistään elokuvasta noin paljon. Koskaan aiemmin ei oo tehnyt mieli noin kovasti hankkia vesikauhua ja purra elokuvaohjaajaa nilkkaan kuin tuon jälkeen.
Kirja teki minuun mielettömän vaikutuksen, mutta elokuva oli yhtä törkeää alkuperäisteoksen häpäisyä kuin joku olisi sivellyt Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli maalauksen kakalla...
Voi olla, että kirjaa lukemattomalle Suklaapuoti oli ihan kiva leffa, mutta minulle se oli raastinraudalla hiveltyjen aivolohkojen kierittelyä sitruunamehussa...
sinulla olevan sana hallussa. Kunhan karsit noita alatyylin ilmaisuja, joita jo kaduitkin, niin juttujasi on todella mukava lukea! Lennokasta tekstiä onneksi olkoon!