Saanko syntini anteeksi, vaikken sitä tunnustakaan hänelle jota vastaan olen rikkonut? Kadun tekoani syvästi ja monesti olen rukouksia huokaillut taivaan Isälle että saisin tekoni anteeksi, mutta usko on heikko, epävarmuus vaivaa. En tahdo asiaa siksi puhua hänelle, jota vastaan olen rikkonut, koska olen varma siitä että se rikkoisi elämämme pirstaleiksi. Teko ei vaikuta meidän väleihimme tai jokapäiväiseen elämäämme, minä vain yksin kipuilen aikaa sitten tapahtuneen asian kanssa. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, pakko vain oppia elämään sen asian kanssa, mutta miten?
saanko anteeksi?
tukea kaipaava
6478
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mitä sä oot sit tehny?
5:23 Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan,
5:24 niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi.
5:25 Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä, ettei riitapuolesi vetäisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei sinua pantaisi vankeuteen.
5:26 Totisesti minä sanon sinulle: sieltä et pääse, ennenkuin maksat viimeisenkin rovon.
saat anteeksi
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Amen
Yleistä synnistä ja sen tunnustamisesta
- synti kuin synti on hyvä tunnustaa, mahdollisimman nopeasti vielä: Ef. 4:26 Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee. [Ps. 4:5; Jaak. 1:20]
27 Älkää antako Paholaiselle tilaisuutta.
- useimmiten riittää, kun huokaisee Jumalan puoleen, kun tajuaa töppäilleensä, muuten saisi
olla alvariinsa tunnustamassa, varsinkin pieniä ilkeitä ajatuksia jostakin
- ihmissuhteille anteeksipyyntö on monesti kultaa, se tekee niin pyytäjän kuin anteeksiantajankin pehmeämmäksi, taivuttaa ylpeyttä
- pelkkiä pahoja ajatuksia ei välttämättä kannata mennä niiden kohteelta anteeksi pyytelemään, se saattaa vain pahentaa tilannetta.
- selvät, toisen tietämät haukkumiset on parasta pyytää anteeksi
- jos on julkisesti, kaikkien nähden syntiä tehnyt, on parasta pyytää julkisesti anteeksi
(paikallislehdissä olevat suulaiden haukkujien anteeksipyynnöt naapureille ovat siis hyvin raamatullisia)
- joka on tehnyt syntiä salassa, pyytäköön anteeksi sen kohteelta tai käyköön asian sielunhoitajan kanssa läpi. Turha päästää koko
seutua juoruamaan, sekin kun taas on synti
- parannus niistä on tehtävä, joko Jumalalle puhumalla tai jollekin ihmiselle puhumalla
- pahojen ajatusten lähde voi olla oma syntinen minämme, mutta usein myös Saatana, joka syytää ajatuksia mieleemme ja koettaa saada meitä hyväksymään ne omiksemme
- jos lähde on Saatana, silloin kannattaa Jeesuksen Kristuksen nimessä sanoutua irti niistä, eikä tuntea syyllisyyttä. Roskapostia tulee muutenkin, mutta ei sitä tarvitse omakseen ottaa.
- Vakavat, isot menneisyyden asiat (esim. abortti) on hyvä käydä uskotun sielunhoitajan kanssa läpi, etteivät ne jää sitomaan ja aiheuta esim. itsemurha-ajatuksia. Jeesus on kantanut kaikki syntimme ja sairautemme ristillä. Siihen me saamme luottaa ahdistuksessamme.
- Jos ei pelkkä Jumalalle tunnustaminen tunnu auttavan, tunnusta toiselle ihmiselle. Jos sekään ei auta, etsi kokenut sielunhoitaja, jonka kanssa purat rukoillen tilanteen.
- Joillakin meistä (minullakin joskus) on yliherkkä omatunto, joka ei millään tahdo uskoa syntiä anteeksiannetuksi. Silloin kannattaa muistaa, että jatkuvasti penkomalla omaa sisintämme saatamme tehdä Jeesuksen sovitustyön halvaksi. Ei sekään kuolemansynti ole, mutta meidän oma pieni minämme vie siinä Jeesukselta valtasuuruuden ja saamme itse kärsiä siitä. Parempi on silloin vaikka sisukkaasti
kiittää Jeesusta pelastuksesta niin kauan, että pahan ote heltiää. Eli naura pahalle.
(Merlin Carothersin Kiitoskirjat ovat ihan hyvää välilukemista syyllisyyteen taipuvaisille suomalaisille)
- Usein on tapana sanoa vain tehneensä syntiä ja pyytää anteeksiantoa. Voi kuitenkin olla, että Jumala odottaa meidän nostavan reilusti kissan pöydälle = mainitsevan sielunhoitajalle synnin nimen , esim. huoruus, varkaus, ennen kuin pääsemme vapauteen.
Meillä on Jeesus, joka kuoli puolestamme.
Meillä on armahtava Jumala.
Meillä on Pyhä Henki, joka tekee synnin synniksi.
Luottakaamme Jumalaan ja Hänen armoonsa, mutta
älkäämme pitäkö sitä halpana.
Siunausta elämällesi!
Kiitos vastanneille, varsinkin sinulle Tuulihaukka, sain viestistäsi paljon lohtua ja vastauksia. Olen miettinyt puhumista tutulle papille, taidan sen tehdäkin mahdollisimman pian. Siunausta sinunkin elämään, kuin myös muille!
olet saanut jo anteeksi.. kun Jeesus sovitti myös sinun syntisi myöskin..
Saahan murhaajakin synnit anteeksi, jos myöntää Jumalalle tehneensä väärin ja katuu tekoansa..
Siksihän vangitkin tulevat uskoon kun tietävät ja uskovat että heidän tekonsa on annettu anteeksi vaikkeivat he voi sovittaa sitä pahhaa mitenkään..
Jos mahdollista puhu ja sovi hänen kanssa jota vastan olet rikkonut ja pyydä Jumalalta apua..
Mitä oletkaan tehnyt sen Jumala voi yksin tietää, niin monen kohdalla on samalla tavalla.. et ole yksin..
Ja sitten se teidän elämänne meni pirstaleiksi kun teit synnin... juuri katumalla ja rohkeasti puhut hänelle siitä asiasta niin kyllä se siitä sitten eheytyy ihan uutta eämää kohti.. ahtaan portin kautta tiedätkös..
Tahdotko, jota vastaan olet rikkonut, luulevan että sinä et olekaan katunut tekojasi.. tai jopa tahdotko että hän saa tilaisuuden tullen myös syyttää uudestaan?? Eli ts. etkö edes tahdo vaikka EHKÄ mahdollista kuulla saavasi anteeksi.. no loppu selviää itsessään..
Mutta luehan raamatusta ateeksi annosta ja saamisesta..
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?formname=search&formrnd=1162154492929&search=anteeksi &rng=0&submit1=Hae&ref=&ctx=0&mod1=FinRaam&mod2=FinPR&mod3=