Hyvä tapani on lukea sunnuntaiaamun paksulehti rauhassa ja tarkkaan. Tänä aamuna tsekkasin alusta loppuun saakka päivänpolitiikasta tällä hetkellä vetäytyneen, entisen kokoomuksen kansanedustajan Kirsi Pihan haastattelun.
Artikkelin otsikossa sanotaan: "Kirsi Pihalle kävi niin kuin monelle muullekin saman ikäpolven naiselle. Työelämä ja arki opettivat feministiksi. Tai oikeastaan äitijohtajaksi."
Piha on kirjoittanut pian ilmestyvän kirjan, jossa hän käsittelee naista ja johtamista, ja nimenomaan "äitijohtajuutta". Hän tuo esille, että myös vanhemmuus harjoittaa johtajuuteen, ei pelkästään esim. armeijakoulutus.
Artikkelissa tuodaan esille myös Pihan järkytys suomalaisen yhteiskunnan todellisesta tasa-arvon puutteesta, jota kaikki naiset eivät ole valmiita avoimin silmin näkemään.
Itsekin areenalla olleena Pihalla on kokemusperäistä havaintoa myös valtakunnanpolitiikan sovinistisuudesta. Hän puhuu asioista päättävistä "poikakerhoista". Piha ei kiellä olleensa vielä korkeakouluaikanaan ilmeisen naiivi sukupuolten todellisten valtasuhteiden näkemisessä. Valtakunnanpolitiikan jättämisen Piha kertoo johtuneen useammasta syystä, mutta syistä eräs oli hänen mukaansa juuri politiikan sovinistisuus.
Artikkelissa sanotaan, että nykyisin Piha tunnustautuu feministiksi, vaikka suorasukaiseen tapaansa mainitsee suhteensa feminismiin olleen "vaikea".
Feminismistä yleensä Piha sanoo, että "naisasiaa estää oleellisesti se, että siihen pannaan raamit". Tässä olen sydämellisesti hänen kanssaan samaa mieltä. Feminismin ei ole tarkoitus äkseerätä ja väenväkisin muovata naisia jonkinlaiseksi amatsooniarmeijaksi, vaan sen on muutettava maailmaa, jossa naiset - sellaisina kuin ovat ja sillä hetkellä kohtuudella pystyvät olemaan - elävät. Feminismi on äärimmäisen käytännöllistä.
Artikkelin otsikossa sanotaan: "Kirsi Pihalle kävi niin kuin monelle muullekin saman ikäpolven naiselle. Työelämä ja arki opettivat feministiksi. Tai oikeastaan äitijohtajaksi."
Piha on kirjoittanut pian ilmestyvän kirjan, jossa hän käsittelee naista ja johtamista, ja nimenomaan "äitijohtajuutta". Hän tuo esille, että myös vanhemmuus harjoittaa johtajuuteen, ei pelkästään esim. armeijakoulutus.
Artikkelissa tuodaan esille myös Pihan järkytys suomalaisen yhteiskunnan todellisesta tasa-arvon puutteesta, jota kaikki naiset eivät ole valmiita avoimin silmin näkemään.
Itsekin areenalla olleena Pihalla on kokemusperäistä havaintoa myös valtakunnanpolitiikan sovinistisuudesta. Hän puhuu asioista päättävistä "poikakerhoista". Piha ei kiellä olleensa vielä korkeakouluaikanaan ilmeisen naiivi sukupuolten todellisten valtasuhteiden näkemisessä. Valtakunnanpolitiikan jättämisen Piha kertoo johtuneen useammasta syystä, mutta syistä eräs oli hänen mukaansa juuri politiikan sovinistisuus.
Artikkelissa sanotaan, että nykyisin Piha tunnustautuu feministiksi, vaikka suorasukaiseen tapaansa mainitsee suhteensa feminismiin olleen "vaikea".
Feminismistä yleensä Piha sanoo, että "naisasiaa estää oleellisesti se, että siihen pannaan raamit". Tässä olen sydämellisesti hänen kanssaan samaa mieltä. Feminismin ei ole tarkoitus äkseerätä ja väenväkisin muovata naisia jonkinlaiseksi amatsooniarmeijaksi, vaan sen on muutettava maailmaa, jossa naiset - sellaisina kuin ovat ja sillä hetkellä kohtuudella pystyvät olemaan - elävät. Feminismi on äärimmäisen käytännöllistä.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Entäpä ne naiset, jotka siinä ovat pärjänneet ja jaksaneet puurtaa? Miksi joku kokee yhteiskunnan sovinistiseksi ja taas joku toinen ei? Itse sanoisin, että ihan pikkasen voisi Pihakin katsoa peiliin. En usko, että on niitä kaikkein helpoimpia ihmisiä.
Politiikka on yhteispeliä. En tiedä minkälainen tiimi-pelaaja Piha on. Epäilen kuitenkin, että tässä on se ongelman ydin.
Kansanedustajista liki puolet on naisia. Mistä kiikastaa?
Ovatko kaikki miespoliitikot "tiimipelaajia"?
"Hyväveli"-systeemit ovat syvempiä ja antavampia kuin tiimit!
Suurin osa miespoliitikoista on "harmaata massaa". Pitkäjänteisellä työllä ja aktiivisuudella sieltä kuitenkin aina joku nousee esiin. Suhteiden luominen on kyky sinänsä. Samalla tavalla tämä toimii sp:sta riippumatta. Onhan niitä katkeria (mahdollisesti kaltoinkohdeltuja) miespoliitikkojakin, mutta ketäpä he siitä syyttäisivät?
Ei kaikki naiset voi menestyä. Kaikki eivät ole menestyjiä sp:sta riippumatta. En oikein ymmärrä tätä syytöstä hyväveliporukoista. Jos nyt kellä näitä kerhoja on, niin naisilla. Miksi ne sitten eivät toimi? Vai jospa olisikin niin, että ne toimivat ihan samalla tavalla kuin nämä oletetut hyvävelikerhot. Toiset pärjää ja toiset ei.
Perussääntö on se, että politiikassa pitää olla pitkäjänteisyyttä (kuten muillakin elämän osa-alueilla). Ei kaikkea voi saada aina heti.
No, sanot ainakin suoraan, ettet ymmärrä naisen (tässä tapauksessa naispoliitikon) näkökulmaa. Jos et sitä ymmärrä, ei se sitä merkitse, ettei sitä ole ja ettei siinä olisi perää.
Jos joku sanoo, että metsässä on karhu, etkä sinä itse taas havaitse metsässä karhua, niin väitätkö, että metsässä ei ole karhua?
Kysymys on siitä, että en usko syrjinnän johtuvan niinkään sp:sta. Suomessa on merkittävän paljon hyvin menestyneitä/menestyviä naispoliitikkoja. Samaten löytyy myös kasvavassa määrin hyvin työelämässä menestyneitä naisia. Eihän näin voisi olla, jos täällä sovinismi jyräisi.
Minkähänlaista syrjintää esim. Tanja Saarela on kokenut, kun hänet valittiin ensimmäisellä yrittämällä eduskuntaan ja toisella kaudella ministeriksi? Etenkin kun ottaa taustat ja kokemuksen politiikasta huomioon?
Jos henkilö on ominaisuuksiltaan menestyjä ja pyrkyä, halua sekä tahtoa löytyy, sp:sta riippumatta tie on auki vaikka mihin. Jos taas sitä menestystä ei tule, eräillä naisilla on tapana syyttää sovinismia. Mitä vs. miehet syyttävät?
Kuulepa, oletko sitä mieltä, ettei Kirsi Pihalla ollut menestystä politiikassa?
Jospa hän katsoo asioita laajemmin? Jospa hän ei suostu mihin hyvänsä? Jospa hän turhautui? Hän sanoo kyllästyneensä siihen, että asiat menivät aina saman kaavan mukaan. Jollet itse ole kansanedustaja, sanoisin, että hänellä on varmasti enemmän kokemusta ja näkökulmaa eduskuntatyöstä kuin sinulla ja minulla.
Monille eduskunnassakin sopii matala profiili onnistuneen vaalikampanjan jälkeen.
Mikset ottanut esimerkiksi vaikkapa Paula Lehtomäkeä? Miksi otit Saarelan?
Esimerkki siitä, miten äärimmäisen niukalla yhteiskunnallisella ja poliittisella kokemuksella voi päästä eteenpäin kun on nainen. Äkkiä ei tule mieleen miestä, joka olisi politiikassa ponnistanut vastaavista lähtökohdista yhteiskunnan johtopaikalle.
Pihalla oli jonkin asteista menestystä, kyllä. Ehkä se varsinainen läpilyöntikin sieltä olisi saattanut tulla. Ihminenhän kehittyy ja ottaa oppia virheistään. Edelleen toistan. Politiikka on pitkäjänteisten ihmisten työtä. Harvojen kohdalla menestystä tulee käden käänteessä. Lyhytjänteinen saattaa turhautua.
"asiat menivät aina saman kaavan mukaan"
Epäilemättä Piha oli kärkkäästi kritisoimassa tätä kaavaa. Parhaiten kritiikki puree kuitenkin kun itse on päässyt ns. sisäpiiriin. Sinne pääseminen edellyttää hiukan nöyryyttä, pitkää pinnaa ja yhteistyökykykyä.
"Mikset ottanut esimerkiksi vaikkapa Paula Lehtomäkeä?"
Ihan hyvin Lehtomäkikin on pärjännyt ja käy esimerkistä niille, jotka laittavat menestymättömyytensä järjestelmän piikkiin. Lehtomäen isoin ongelma on mielestäni näkymättömyys ja arkisuus/harmaus. Eittämättä kuitenkin mallikkaasti hoitanut tehtävänsä ja ajan saatossa saattaa yltää vaikka mihin.
Kun puolet kansanedustajista onnaisia, miksei ole "hyvä sisko"-systeemejä?
Tai ehkä niitä onkin, mutta Kirsi ynnä eräät muut eivät ole niihin päässeet. Katkeroituuhan siinä. Ja miehiä on aina hyvä syyttää.
Jos siskossysteemejä ei ole täytynee tehdä johtopäätös, että naiset eivät vain osaa tehdä tiimityötä keskenään. Jos niitä taas on niin, ilmeisesti naiset ovat jotenkin kyvyttömämpiä, koska heidän systeeminsä eivät ole yhtä hyviä kuin miesten.
Kansanedustajista puolet naisia? Ei Suomessa. Tällä hetkellä muistaakseni siinä 38 %. Ministeripuolella parempi suhdeluku.
---
Niin, sehän ei ole mitään uutta, että miesten "systeemit" ovat parempia. Tottakai ovat, sehän on selviö. Ihan niinkuin mies on sama asia kuin ihminen.
---
No, Kirsistäkään ei miehillä muuta kuin matalaa sanottavaa. Ei mikään yllätys.
Etkö ole huomannut Lehtomäen reippautta, ilmeikkäitä kasvoja, hymyä, kielitaitoa, pirteää kampausta?
"Arkinen", "harmaa", "näkymätön"? No, jos kuvittelee kaikki alle kuusikymppiset naiset bordellin näyteikkunaan, saattaa olla oikeassakin.
Ei kysymys ole niinkään ulkonäöstä. Toiset vaan ovat ns. puurtajatyyppiä ja toiset persoonaltaan värikkäämpiä. Työn laadustahan se ei sinänsä kerro mitään.
Itse en erityisemmin odota tai kaipaa ministereille pornahtavaa pukeutumista. Muutenkin pidän yksinkertaisesta tyylistä.
Niin, kyllähän Saarela on puurtajatyyppi.
..itselläni on kokemusta sekä nais- että miesjohtajien toiminnasta ja täytyy sanoa, että olen tavannut elämäni aikana vain pari johtajaa, jotka ovat edes suunnilleen vastanneet omaa käsitystäni johtajuudesta, valitettavasti yksikään näistä johtajista ei ole ollut nainen..
..siitä olen samaa mieltä, että monella miesjohtajalla on sangen alkeellinen ihmiskäsitys, joka ei juuri ulotu itseä pidemmälle, mutta sama pätee, sanoisin vielä suuremmassa määrin, naisjohtajaan, jolta paitsi puuttuu realistinen mieskäsitys niin myös johtamiskulttuurin täydellinen puute, koska organisaatioiden johtaminen on ollut pitkälti miesvaltainen..
..naisjohtajan pääasiallinen motiivi on yleensä vain oman erinomaisuuden osoittaminen ja miehille näyttämisen halu, samoin asioiden selkeä organisointi on hukuksissa ja toiminta on pääsääntöisesti sähläämistä, sovitut aikataulut unohtuvat ja työskentely organisaatiossa on pahimmillaan kuin lastentarhassa, ihmistä pitää koko ajan vahtia ikään kuin hän olisi koko ajan pahanteossa, jos häntä ei kytätä, johtamiskäytännöt myöskin naisilla pohjautuvat enemmän luuloihin kuin tosiasioihin..
Kiva, että K.P. on tasa-arvon kannalla, ja häntä haittaa, että asepalvelus on pakollinen vain toiselle sukupuolelle. Vai haittaako?
Poliittinen teatteri vaatii nuoria naisia edustajiksi, heillä on kova noste. Nuorten naisten ryhtyessä kyseenalaistamaan valtarakenteita, ongelmat nousevat nopeasti esiin. Hymyilevä ja nyökyttelevä "tyttö" muutuukin hankalaksi pyrkyriksi. Pihan ja Ilaskiven konflikti aikoinaan oli mitä mainioin esimerkki tästä. Naisten paikka politiikassakin on "kahvi ja viihdytys puoli". Vanheneva poliitikko (nainen) onnistuu, mikäli hän on se kuuluisa puurtaja ja välttää kiusallisia puheenaiheita ja etenkin päätöksien tekoja. Aloitteissakin täytyy harkintaa noudattaa, tämän on Jaakonsaaren kohtelu opettanut. Naisilta kielettyjä puheenaiheita ovat ainakin puolustuspolitiikkaan liittyvät.
Puolueissa ovat edelleen miehiset valtarakenteet olemassa ja myös poliittinen kieli on miehistä. Naisten on hankalaa saada tälläisessa ilmapiirissä ääntään kuuluville. Nytkiksen aktiivinen toiminta -luultavasti- pystynee hieman tätäkin järjestelmää muuttamaan.
Ryhmässä ja vaikuttamisessa on tietyt lainalaisuudet. Itse olen oppinut kantapään kautta sen, että suinpäin, etenkään ryhmän tuoreena jäsenenä, ei pidä pyrkiä muuttamaan ryhmän toimintatapoja. Yleensä nuoren poliitikon asema on juuri tämä, sp:sta riippumatta. Ensin pitää hankkia niitä kannuksia ja luoda suhteita. Tämä ei yleensä tapahdu yhdessä yössä ja vaatii usein pitkäjänteisyyttä ja kovaa työtä.
Olisiko naisten vaikeampi hyväksyä nämä lainalaisuudet. Kuvittelevatko nuoret naiset, että tosipaikassa (kuten mm. politiikassa tai bisneksessä) sp oikeuttaisi etuoikeutettuun kohteluun. Tätähän tosin Feministit kovasti yrittävät ajaa kiintiömalleillaan.
..meillä on edustuksellinen demokratia, äänestäjistä suurin osa on luultavasti naisia, ja väitän jopa että naisen painoarvo päätöksenteossa on kannatusta suurempi..
..miten on muuten selitettävissä että naisasia on edennyt, vaikka valtaosa päättäjistä on ollut miehiä..??
..jos jossakin harjoitetaan teatteria, niin se teatteri on sitten yksityinen kotiteatteri, jossa tehdään äänestyspäätöksiä..
..näyttää vahvasti siltä, että naisenemmistö kumminkin luottaa enemmän miehiin kuin feministeihin..
..toki massiivinen feministinen aivopesu voi keikauttaa yhteiskunnallisen rationaalisuuden täydelliseksi irrationaalisuudeksikin, mikäli täystolkuton feminismi pääsee vielä nykyistä voimakkaammin säätelemään valtamediaa..
"Nytkiksen aktiivinen toiminta "
Palstan ohjeissa on mainostaminen kielletty.
..on otettava huomioon sekin, että löytyy sekä toimivia että toimimattomia ryhmiä ja asioita voidaan tehdä peräti tehottomasti..
..kysymys on osaltaan ryhmän järjestäytymisestä, organisoimisesta, tämä lienee rationaalista toimintaa..
..mielestäni ryhmän, päättäjien toimintatapoihin on aina voitavissa vaikuttaa, jos koetaan, että ryhmä on irronnut varnaisesta asiastaan, puuhastelee jotakin muuta kuin pitäisi, tai ryhmässä on muuten jotakin vikaa..
..harvemmin yhteiskunnalliset ryhmät toimivat ainakaan luonnonlakien mukaan sikäli mikäli kysymys on yhteiskunnallisten asioiden eteenpäin viemisestä tai yhteiskunnallisten epäkohtien korjaamiseen tähtäävistä toimista..
Ei ole oikeastaan ryhmän toimivuudesta tai toimimattomuudesta riippuvaista, kuinka ryhmän toimintaan vaikuttaviin muutosyrityksiin suhtaudutaan, jos nyt ryhmän toiminnalla tai ryhmään kuulumisella on toimijoille jotain merkitystä.
Ryhmällä tarkoitan tässä yhteydessä (kun politiikasta puhuttiin) jotain sen tyyppistä valtaa käyttävää ja päätöksiä tekevää elintä, jossa on teknisesti tasavertaisia toimijoita ja/tai yksi ryhmän jäsenistä toimii johtajana/puheenjohtajana.
Tämän tyyppiseen ryhmään muodostuu aina hierarkia. Uuden jäsenen voi olla jopa vaikea päästä ryhmään sisälle (vaikka teknisesti siellä olisikin), mikäli ei noudata ryhmän sanattomia sääntöjä. Tämä on mielestäni hyvä ja luonnollinen malli. Yhteistyössä ja yhteistuumin asioita on helpompi viedä eteenpäin (ei räksyttämällä ja arvostelemalla).
Ryhmässä on lainalaisuuksia, vakiintuneissa ryhmissä tavat toimivat siten, että pitkään jäsenininä olleilla on sananvaltaa enemmän. Tämä näkyy myös politiikassa. Kuitenkin, äänestäjien houkutteleminen vaatii nuorten edustajien mukana oloa. Nuoret naiset keräävät, varsin kivan äänisaaliin. Tämän äänestäjien antaman luottamuslauseen täytyisi jotenkin näkyä myös toiminnassa, näin ei kuitenkaan ole. Valiokuntapaikat jakaantuvat varsin vakiintuneesti ja puolueen päättävät elimet samoin ja yllättävää kyllä, nämä paikat ovatkin "miehitetty" sellaisen sisäisen logiikan mukaan, jota on vaikea ymmärtää. Mikäli näitä peruseita kyseenalaistaa, saa hankalan maineen. Nuori hankala nainen jää helposti paitsioon kaikesta kanssakäymisen muodoista, etenkin sellaisista joissa päätöksiä tehdään. Vanheneva naispoliitikko törmää hieman erilaisiin ongelmiin. Arja Alho on joskus kirjoittanut mm. niistä.
Poliittinen kieli ja menettelytavat ovat miehisiä ja naisilta vaaditaan sopeutumista, tapojen peruisteita ei kuitenkaan kyssenalaisteta. Toimintatapojen muuttaminen olisi mielekästä, myös poliittisessa elämässä, mikäli äänestysintoa halutaan ylläpitää ja nuoria poliittiseen elämään houkutella.
..tottakai on mukavaa työskennellä, jos mitään arvostelua ei ole tai se peräti kielletään, kuten perivenälainen traditsioni suomessa, kiitos venäjänvallan aikaisten oppien, jotka yhä kukoistavat erityisesti julkisessa hallinnossa, mutta demokratiaan kuuluu myös toimiva oppositio..
..uudella jäsenellä ei pitäisi olla mitään vaikeutta tulla ryhmään, mikäli ryhmä on rationaalisesti suunniteltu ja kaikilla on selkeät tehtävänkuvat..
..vain vähäjärkinen saattaa ryhtyä rähisemään ja hänkin pelkästään siksi, ettei ymmärrä asioita..
..sen sijaan sanattomien, ääneenlausumattomien lakien olemassaolon tietämistä ei voi mielestäni edes vaatia, ainakaan ihmiseltä..
..siksi myös yksityisellä sektorilla olisi jo toiminnan tehokkuuden lisäämiseksi syytä kiinnittää huomio myös organisatorisiin kysymyksiin..
..ei ihme, ettei tulosta synny, jos tehtävänkuvatkin ovat sanattomia, toisin sanoen, ettei kenelläkään ole hajuakaan siitä, mitä ollaan tekemässä..
..en ihmettele, jos suomessa ei hetken päästä heilu muu kuin lepikko..
"..uudella jäsenellä ei pitäisi olla mitään vaikeutta tulla ryhmään, mikäli ryhmä on rationaalisesti suunniteltu ja kaikilla on selkeät tehtävänkuvat.."
Mikä on rivikansanedustajan tehtävänkuva? Entä tehtävänkuva suhteessa toiseen rivikansanedustajaan? Sama peli pätee lautakunnissa. Missä ryhmässä ryhmän rivijäsenillä on selkeä tehtävänkuva? Tietysti sillä ryhmällä tulee olla jokin tehtävä. Silläkään ei kuitenkaan ole isoakaan merkitystä siihen, minkälainen hierarkia ryhmässä on.
"..vain vähäjärkinen saattaa ryhtyä rähisemään ja hänkin pelkästään siksi, ettei ymmärrä asioita..
..sen sijaan sanattomien, ääneenlausumattomien lakien olemassaolon tietämistä ei voi mielestäni edes vaatia, ainakaan ihmiseltä.."
Sepä se, ei ymmärrä ensin kunnella, tunnustella mielialoja ja mielipiteitä, luoda suhteita muiden rymään kuuluvien kesken jne. Ja kaikkein olennaisin asia. Ei ymmärrä sitä, että ryhmässä on hierarkia. Sekin selviää kuuntelemalla ja tunnustelelemalla aika nopeasti.
Kun nämä asiat ovat kunnossa, eteneminen lyhyin askelin hierarkian huipulle voi alkaa.
Jonossa etuilijoista ei erityisemmin pidetä. Kyllä se eteneminen poliittisella uralla etenee yleensä sen hitaan kaavan mukaan. Miehillä ehkä vielä hitaammin kuin naisilla. Jos nyt silmäilee vaikkapa nais- ja miesministerien ikäjakaumaa tai vaikkapa poliittisia ansioita/uraa/uran pituutta, niin ei jää epäselvyyttä.
"Nuori hankala nainen jää helposti paitsioon kaikesta kanssakäymisen muodoista, etenkin sellaisista joissa päätöksiä tehdään."
Kuten myös vs. mies.
"Poliittinen kieli ja menettelytavat ovat miehisiä ja naisilta vaaditaan sopeutumista, tapojen peruisteita ei kuitenkaan kyssenalaisteta."
Mielestäni politiikassa johtavilla paikoilla olevilla naisilla on tähän hyvä mahdollisuus. En oikein ymmärrä mistä kiikastaa? Mikä on viimeisin eduskunnan/hallituksen menettelyihin liittyvä sp:n välinen hankaus (naisten esille tuoma), jonka miehet ovat tyrmänneet?
Minkä asian sinä haluaisit muuttaa ja miten?
..kun puhuin tehtävänkuvista mielessäni oli lähinnä projektityyppinen organisaatio, joita tämänpäivän organisaatiot alkavat nykyään jo ollakin..
..tosin vuosisatojen kuluessa hioutunut byrokratia voi ohittaa tehtävänkuvien täsmällisyydessä jopa huonon atomikellon..
..mutta myös projektit ovat tarkkaan suunniteltuja, tehtävät, resurssit ja aika ovat niissä jokseenkin yksityiskohtaisesti mietityt..
..hierarkia on koko ajan madaltunut sitä mukaa kuin ympäristön muutosnopeus on kasvanut, tämänpäivän organisaatiot ovat jo melko matalia hierarkialtaan, tiimit, projektit yms. syrjäyttävät perinteisiä pyramideja..
..mutta kaikesta huolimatta tehtiinpä asioita sitten perinteisen kaavan mukaan tai uusien organisaatioperiaatteiden mukaisesti, niin siitä ei päästä minnekään, että toiminnan onnistuminen edellyttää mahdollisimman selkeää näkemystä siitä, minne ollaan pyrkimässä, muutoin mikään yhteistoimintakaan ei ole mahdollinen..
..jos kukaan ei kertakaikkiaan tiedä, mitä ollaan tekemässä, niin kukin tekee juuri sitä mitä itse parhaimmaksi katsoo..
..mitä tarkemmin tehtävät osataan rajata ja saadaan ne näkyviksi, niin sitä vähemmän aiheutuu myöskin toisen reviirille tulemista, mistä nähdäkseni riidat organisaatioissa yleensä aiheutuvat, ei yksinomaan siitä, että henkilö esiintyisi itseään ylempänä tai alempana, mihin viitannet hierarkialla..
..olen tottunut liittämään hierarkian ihmisten luomiin organisaatioihin, en spontaaneihin ryhmiin, spontaanit ryhmät eivät nähdäkseni ole tavoitteellisia, vaan ryhmittyvät joistakin muista syistä..
..jos organisaatiota pidetään rationaalisena,järkeen perustuvana luomuksena asioiden tehokkaaksi edistämiseksi, niin silloin mitkään muut seikat kuin tehtävästä suoriutuminen ei ole merkityksellinen..
..tosin pitänee muistaa, että organisaatiossa ovat myös spontaanit ryhmät, mutta organisaatiota ei liene suunniteltu pelkästään viihtymistä varten, toki feministit voivat olla asiasta toistakin mieltä..??
Itse puhun nimenomaan poliittisesta ryhmäytymisestä ja nimenomaan tasa-arvoisten toimijoiden keskinäisestä hierarkiasta (tyyliin 1 ääni per edustaja): Eduskunta, erilaiset lautakunnat, yhtiöiden hallitukset jne... jne...
Sinä taas puhut työelämän lainalaisuuksista. Toki sieläkin toeutuu usein tämä esittämäni hierarkia-malli.
Sinun mallisi toimii puhtaimmillaan armeijassa. Kieltämättä, en väitä etteikö se malli olisi toimiva määrätyissä olosuhteissa.
Demokratiassa kuitenkin idea on 1 ääni per henkilö. 1 äänellähän ei ole vielä mitään merkitystä. Jos haluaa päästä mieleiseen lopputulokseen, sen eteen pitää tehdä hartiavoimin pitkäjänteistä työtä. Suhdetoiminta on eräs hyvä keino.
Lähinnä kyse on yksinkertaisesti siitä, kuinka saadaan äänestäjien ääni kuuluviin? Mikäli myös poliittinen ura etenee meriiteistä huolimatta. Silloin kun äänestäjät muutosta haluavat ja siten toimivat ja käytäntö on sitten kuvailusi mukaista. Kuinka kauan äänestäjät haluavat statisteja tässä teatterissa olla ja miksi?
Naisilla on ongelmana se, että tärkeisiin lautakuntapaikkoihin ei helposti pääse, lisäksi ministeripaikkojen jako on varsin sukupuoli riippuvaista. Kuka nainen on ollut ensimmäisenä valtionvarainministerinä? Lisäksi on vielä virkakoneiston aiheuttamat ongelmat, tähän pulmaan on törmännut Karpela. Virkamieskunta on omalla tavallaan tärkeä poliittinen vaikuttaja, vaikei tätä juurikaan huomioida. Sailaksen näkyvyydestä huolimatta, Sailaksen työryhmän vaikutusvalta lienee kaikkien tiedossa.
Minä haluaisin enemmän läpinäkyvyyttä päätöksenteon valmisteluun. Lisäksi puolueiden (puoluetoimistojen) vallan täytyisi vähentyä, äänestäjien vallan lisääntyessä, näin etenkin nimityksissä. Tässä näin aluksi muutamia muutosehdotuksia.
Toisen valtiovarainministerin salkku on käsilaukun painoinen. Ulla-Maj Wideroos ja Suvi-Anne Siimes ovat niitä viime vuosina heilutelleet.
Lieneekö laki muuttunut kovastikin - ennen eduskuntaan valittu oli muodollisesti nimenomaan valitsijoidensa edustaja. Ymmärtäisin, että niin on nytkin. Kun on kerran tullut valituksi eduskuntaan, voi vaihtaa puoluetta tai jäädä puolueiden ulkopuolelle ilman että putoaa eduskunnasta kesken vaalikauden.
Puolueiden "jysähtäneisyys" poliitikkohautomoiksi ja selkeyttä pakoileva helppoheikkimäisyys houkuttavat ajatuksen tiettyyn tervehenkiseen anarkiaan: todellisen kansanedustajuuden kannattamiseen.
Kirsi Piha ja Suvi-Anne Siimes ovat esimerkkejä tiettyä särmää omaavista naispoliitikoista, jotka eivät ole halunneet olla tasavallan poliittisia vaikuttajia millä hinnalla hyvänsä.
..puhu eri asioista..
..kyllä organisaatioperiaatteet, rationaalisen toiminnan periaatteet, toimivat yhtä hyvin poliittisessa toiminnassa kuin muussakin toiminnassa..
..kaikki toiminta muuttuu jo käytännön pakosta rationaaliseksi, myös politiikka..
..tosin politiikan organisaatioperiaatteet ja toiminnan tavat lienevät niitä aataminaikuisimpia junttauksineen, kähmimisineen, lehmänkauppoineen muusta puhumattakaan..
Ei lakia ole tältä osin (käsittääkseni) muutettu. Loikkaaminen on ollut mahdollista aina, aiemmin loikkareiden putoaminen eduskunnasta on ollut kohtalaisen varmaa. Suomalaiset eivät takin kääntäjistä pidä. Äänestyskäyttäytminen on siis muuttunut yksillöllisempään suuntaan. Ihminen on siis puolueita enemmän keskiössä ja mikäli tämä ei eduskunnan käytännöissä näy, äänestäjien väheneminen on yhä kiihtyvä prosessi.
Vahvoista naisista mainitsisin vielä Päivi Räsäsen vaikka hänen mielipiteitään ei juurikaan ymmärrä. Voimakkaasti omaa moraaliaan noudattava ihminen.
Eikös hänkin ole löytänyt sen feminismin kuten muutkin eli kun ajautuu urallaan paitsioon niin "se johtuu siitä, että mä olen nainen". Se mahdollistaa arvokkaan päätöksen uralla, kun julistautuu uhriksi. Kukahan mahtaa olla seuraava ex-politiikkonainen, joka alkaa ruikuttamaan pystyyn nousseen uransa perään ja muuttuu feministiksi? Tanja?
Millä lailla miesten sukupuolensa korostus esim. päätöksenteossa eroaa naisten tavasta korostaa sukupuoltaan? Mikä tekee esim. "hyvä veli" tavan jotenkin naisten tapoja paremmaksi? Minun mielestä kaikki tällainen sukupuolisidonnainen löpinä on asiatonta varsinkin politiikassa jossa pitäisi osata pitäytyä asiassa.
Ero on siinä, että mies ei ainakaan ruikuta että "se johtuu siitä, että minä olen nainen". Naiseus, mikä ihana tekosyy. Mustilla vastaava hokema jenkeissä menee: "It's because I'm black, right?