Verotarkastus laillistettua rosvousta
Verottajat otteet ovat kuin suoraan mafian käsikirjasta: tee tarjous, josta ei voi kieltäytyä.
Yksityinen kansalainen ei juuri joudu veromafian kynsiin, siksi verottajan härskeistä menettelytavoista ei koskaan tule syntymään suurempaa yhteiskunnallista keskustelua. Kun yleensä vain pienten ja keskisuurten yritysten pyörittäjät joutuvat kokemaan nahoissaan veropiiskurin raipan iskujen koko voiman, niin tämä yhteiskunnallinen mätäpaise jää puhkaisematta.
Verotarkastus on näennäisesti olemassa sitä varten, että tarkastuksen keinoin ohjataan yritykset hoitamaan velvoitteensa lakien ja pykälien mukaisesti. Verotarkastuksen kohteena olevan yrityksen kirjanpito tutkitaan suurennuslasin kanssa ja katsotaan onko valtio saanut sille kuuluvan osuutensa. Verotarkastus pyritään nykyisin tekemään jokaiselle yritykselle n. viiden vuoden välein.
Kaikki tuo kuulostaa niin oikeudenmukaiselta ja tarpeelliselta, että siitä ei kukaan lainkuuliainen kansalainen vetäne hernettä nenäänsä. Paperille kirjoitettuna käytäntö näyttääkin toimivalta ja oikeudenmukaiselta: verotarkastus pitää yritysten omistajat valtion kannalta oikealla ja lainkuuliaisella tiellä. Käytännön totuus tarkastuksista on kuitenkin kaukana tuosta.
Lähes jokainen verotarkastuksen kohteeksi joutunut yrittäjä kokee sisimmässään, että verotarkastus on lähinnä laillistettu ryöstöyritys, jonka kohteeksi valittu joutuu puolustamaan omaa ja perheensä omaisuuttaan kynsin hampain. Yrittäjää on koko toimintansa ajan jo kupattu maailman rankimmalla verotuksella ja tarkastuksissa virkamieheksi naamioitunut mafiaroisto saapuu tarkastamaan vieläkö saisi jotakin puristettua lisää.
Verotarkastuksissa löytyy käytännössä AINA jotakin lisäverotettavaa. Myös niissä tapauksissa, joissa kirjanpito on ollut parhaimpien mahdollisten tilitoimistojen käsissä ja tilintarkastajina on käytetty alansa huippuja. Verotarkastajat toimivat tehtävissään sisäisellä tulosvastuulla ja heidän asenteensa ei juuri voisi olla ennakkoluuloisemman rankaisevaa. Siksi he vaikka keksimällä keksivät ainakin muutaman tuhannen euron lisälaskun ”asiakkaiksi” kutsutuille ryöstettävilleen, vaikka kirjanpito olisi vedenpitävästi oikeinpidetty ja asiat hoidettu viimeisen päälle jämptisti. Pykäläviidakosta löytyy verottajan tarpeeseen jokaisessa tarkastuksessa taatusti jokin rosvouksen laillistava alaviite, johon nämä veromafian hitmanit perustavat tarjouksensa, josta yrittäjä ei voi tuhoutumatta kieltäytyä.
Jokainen tarkastuksen kokenut yrittäjä tietää, että päästyään yrityksen tilikirjojen kimppuun tarkastajat kykenevät niin henkeäsalpaavaan pikkunilkkimäisyyteen kuittien alkuperää tivatessaan, että yrittäjäparan leuka roikkuu hämmästyksestä rintalastan päällä koko toimituksen ajan.
Yrittäjään suhtaudutaan kuin B-luokan filmien öljytukkaiseen roistoon, jonka toiminnan ainoana tavoitteena on ollut harrastaa mahdollisimman paljon vilppiä. Tämä verotarkastajien asenne heijastaa itse asiassa koko suomalaisen yhteiskunnan asennetta yrittäjyyteen ja siksi se yltää näissä verottaja-kerberosten järjestämissä bakkanaaleissa ylimpään täyttymykseensä.
Moneen kertaan tilitoimiston ja tilintarkastajien läpikäymät ja hyväksymät kuitit ja tositteet yritetään väkisin vääntää kieroilusta kertoviksi todisteiksi, eikä mikään järkevä selitys riitä. Verotarkastajan oma vainoharhainen käsitys on se, jonka ON LOPULTA VOITETTAVA. He runnovat näkemyksensä läpi vaikka koko valtiokoneiston voimalla, jos yrittäjä ei suostu muuten lannistumaan. Usein kyseessä on jokin rahallisesti suhteellisen vähäpätöinen tosite, jonka tulkinnasta on kyse ja jonka oikeellisuuden yrittäjä tietää vuorenvarmasti. Silti hän lopulta antaa periksi, koska tietää, etteivät hänen henkiset voimavaransa kaiken muun työn ohella enää riitä taistelemaan verotarkastajan mielikuvituksen loihtimaa haamuarmeijaa vastaan.
Verotarkastajat ovat mafian logiikalla havainneet, että menestyvät, asiansa hyvin hoitavat yritykset ovat parhaita kiristyskohteita. Niiden kirjanpito on kunnossa, joten sitä on helppo tutkia. Ne haluavat oikeasti jatkaa toimintaansa ja säilyttää hyvän maineensa, joten ne pyrkivät siksi hoitamaan myös väärin perustein maksuun määrätyt veroseuraamukset saadakseen toimia rauhassa. Niillä on myös rahaa maksaa keksityt lisäverot, kunhan ne pidetään riittävän pienenä.
Verotarkastajat iskevät siis aina enimmäkseen kunnon yrityksiin. Huonosti hoidettuja, epämääräisesti toimivia puljuja, he välttävät tarkastamasta viimeiseen saakka. Niissä on yleensä pyörittäjänä häikäilemätön ”liikemies” joka antaa piut paut veromääräyksille ja vetäisee tarkastusta ounastellessaan yrityksensä nurin ja häipyy. Niiden kirjanpito on täysin sekaisin, joten sitä on äärimmäisen vaikea, jopa mahdoton tutkia. Ne eivät pysty, ja vaikka pystyisivätkin, eivät suostu, maksamaan senttiäkään niille määrätyistä lisäveroista. Ne ovat siis valtion kannalta täysin hyödyttömiä tarkastuskohteita. Niihin kuluu vain aikaa, eikä lisäeuroja kerry lainkaan valtion pohjattomaan kukkaroon. On siis viisainta ryövätä lisäveroilla niitä, joilta jotakin on saatavissa. Siksi kunnon yritysten ympärillä pyörii näitä verottajan asemiehiä kuin paarmoja työhevosen peräpäässä.
Voisin lyödä verottajalta säästyneestä vähäisestä omaisuudestani vetoa, että käytännössä suurin osa verotarkastuksen kohteeksi joutuneista yrittäjistä kokee tulleensa röyhkeästi ryöstetyiksi ja on joutunut maksamaan verottajan hihasta karistamia lisäveroja, jotka eivät perustu mihinkään todelliseen ja aiheelliseen. He ovat kuitenkin maksaneet nämä epäoikeudenmukaiset ja perusteettomat lisälaskut vähin äänin, välttyäkseen veromafian kostolta ja helpottuneina siitä, että pääsevät rahalla hetkeksi rauhaan tiliensä tonkijoista ja kuittien tivaajista. Maksaessaan he kuitenkin ovat tienneet maksavansa vain suojelurahaa kiristäjälle, jota kyllä ilmaantuu taas ovelle muutaman vuoden kuluttua. Suomea pidetään tutkimusten mukaan alhaisen korruption maana. Yrittäjien verotarkastusten perusteella maksamaa suojelurahaa nämä tutkimukset eivät ole osanneet ottaa huomioon.
Jussi Kuosmanen
Verottajat otteet ovat kuin suoraan mafian käsikirjasta: tee tarjous, josta ei voi kieltäytyä.
Yksityinen kansalainen ei juuri joudu veromafian kynsiin, siksi verottajan härskeistä menettelytavoista ei koskaan tule syntymään suurempaa yhteiskunnallista keskustelua. Kun yleensä vain pienten ja keskisuurten yritysten pyörittäjät joutuvat kokemaan nahoissaan veropiiskurin raipan iskujen koko voiman, niin tämä yhteiskunnallinen mätäpaise jää puhkaisematta.
Verotarkastus on näennäisesti olemassa sitä varten, että tarkastuksen keinoin ohjataan yritykset hoitamaan velvoitteensa lakien ja pykälien mukaisesti. Verotarkastuksen kohteena olevan yrityksen kirjanpito tutkitaan suurennuslasin kanssa ja katsotaan onko valtio saanut sille kuuluvan osuutensa. Verotarkastus pyritään nykyisin tekemään jokaiselle yritykselle n. viiden vuoden välein.
Kaikki tuo kuulostaa niin oikeudenmukaiselta ja tarpeelliselta, että siitä ei kukaan lainkuuliainen kansalainen vetäne hernettä nenäänsä. Paperille kirjoitettuna käytäntö näyttääkin toimivalta ja oikeudenmukaiselta: verotarkastus pitää yritysten omistajat valtion kannalta oikealla ja lainkuuliaisella tiellä. Käytännön totuus tarkastuksista on kuitenkin kaukana tuosta.
Lähes jokainen verotarkastuksen kohteeksi joutunut yrittäjä kokee sisimmässään, että verotarkastus on lähinnä laillistettu ryöstöyritys, jonka kohteeksi valittu joutuu puolustamaan omaa ja perheensä omaisuuttaan kynsin hampain. Yrittäjää on koko toimintansa ajan jo kupattu maailman rankimmalla verotuksella ja tarkastuksissa virkamieheksi naamioitunut mafiaroisto saapuu tarkastamaan vieläkö saisi jotakin puristettua lisää.
Verotarkastuksissa löytyy käytännössä AINA jotakin lisäverotettavaa. Myös niissä tapauksissa, joissa kirjanpito on ollut parhaimpien mahdollisten tilitoimistojen käsissä ja tilintarkastajina on käytetty alansa huippuja. Verotarkastajat toimivat tehtävissään sisäisellä tulosvastuulla ja heidän asenteensa ei juuri voisi olla ennakkoluuloisemman rankaisevaa. Siksi he vaikka keksimällä keksivät ainakin muutaman tuhannen euron lisälaskun ”asiakkaiksi” kutsutuille ryöstettävilleen, vaikka kirjanpito olisi vedenpitävästi oikeinpidetty ja asiat hoidettu viimeisen päälle jämptisti. Pykäläviidakosta löytyy verottajan tarpeeseen jokaisessa tarkastuksessa taatusti jokin rosvouksen laillistava alaviite, johon nämä veromafian hitmanit perustavat tarjouksensa, josta yrittäjä ei voi tuhoutumatta kieltäytyä.
Jokainen tarkastuksen kokenut yrittäjä tietää, että päästyään yrityksen tilikirjojen kimppuun tarkastajat kykenevät niin henkeäsalpaavaan pikkunilkkimäisyyteen kuittien alkuperää tivatessaan, että yrittäjäparan leuka roikkuu hämmästyksestä rintalastan päällä koko toimituksen ajan.
Yrittäjään suhtaudutaan kuin B-luokan filmien öljytukkaiseen roistoon, jonka toiminnan ainoana tavoitteena on ollut harrastaa mahdollisimman paljon vilppiä. Tämä verotarkastajien asenne heijastaa itse asiassa koko suomalaisen yhteiskunnan asennetta yrittäjyyteen ja siksi se yltää näissä verottaja-kerberosten järjestämissä bakkanaaleissa ylimpään täyttymykseensä.
Moneen kertaan tilitoimiston ja tilintarkastajien läpikäymät ja hyväksymät kuitit ja tositteet yritetään väkisin vääntää kieroilusta kertoviksi todisteiksi, eikä mikään järkevä selitys riitä. Verotarkastajan oma vainoharhainen käsitys on se, jonka ON LOPULTA VOITETTAVA. He runnovat näkemyksensä läpi vaikka koko valtiokoneiston voimalla, jos yrittäjä ei suostu muuten lannistumaan. Usein kyseessä on jokin rahallisesti suhteellisen vähäpätöinen tosite, jonka tulkinnasta on kyse ja jonka oikeellisuuden yrittäjä tietää vuorenvarmasti. Silti hän lopulta antaa periksi, koska tietää, etteivät hänen henkiset voimavaransa kaiken muun työn ohella enää riitä taistelemaan verotarkastajan mielikuvituksen loihtimaa haamuarmeijaa vastaan.
Verotarkastajat ovat mafian logiikalla havainneet, että menestyvät, asiansa hyvin hoitavat yritykset ovat parhaita kiristyskohteita. Niiden kirjanpito on kunnossa, joten sitä on helppo tutkia. Ne haluavat oikeasti jatkaa toimintaansa ja säilyttää hyvän maineensa, joten ne pyrkivät siksi hoitamaan myös väärin perustein maksuun määrätyt veroseuraamukset saadakseen toimia rauhassa. Niillä on myös rahaa maksaa keksityt lisäverot, kunhan ne pidetään riittävän pienenä.
Verotarkastajat iskevät siis aina enimmäkseen kunnon yrityksiin. Huonosti hoidettuja, epämääräisesti toimivia puljuja, he välttävät tarkastamasta viimeiseen saakka. Niissä on yleensä pyörittäjänä häikäilemätön ”liikemies” joka antaa piut paut veromääräyksille ja vetäisee tarkastusta ounastellessaan yrityksensä nurin ja häipyy. Niiden kirjanpito on täysin sekaisin, joten sitä on äärimmäisen vaikea, jopa mahdoton tutkia. Ne eivät pysty, ja vaikka pystyisivätkin, eivät suostu, maksamaan senttiäkään niille määrätyistä lisäveroista. Ne ovat siis valtion kannalta täysin hyödyttömiä tarkastuskohteita. Niihin kuluu vain aikaa, eikä lisäeuroja kerry lainkaan valtion pohjattomaan kukkaroon. On siis viisainta ryövätä lisäveroilla niitä, joilta jotakin on saatavissa. Siksi kunnon yritysten ympärillä pyörii näitä verottajan asemiehiä kuin paarmoja työhevosen peräpäässä.
Voisin lyödä verottajalta säästyneestä vähäisestä omaisuudestani vetoa, että käytännössä suurin osa verotarkastuksen kohteeksi joutuneista yrittäjistä kokee tulleensa röyhkeästi ryöstetyiksi ja on joutunut maksamaan verottajan hihasta karistamia lisäveroja, jotka eivät perustu mihinkään todelliseen ja aiheelliseen. He ovat kuitenkin maksaneet nämä epäoikeudenmukaiset ja perusteettomat lisälaskut vähin äänin, välttyäkseen veromafian kostolta ja helpottuneina siitä, että pääsevät rahalla hetkeksi rauhaan tiliensä tonkijoista ja kuittien tivaajista. Maksaessaan he kuitenkin ovat tienneet maksavansa vain suojelurahaa kiristäjälle, jota kyllä ilmaantuu taas ovelle muutaman vuoden kuluttua. Suomea pidetään tutkimusten mukaan alhaisen korruption maana. Yrittäjien verotarkastusten perusteella maksamaa suojelurahaa nämä tutkimukset eivät ole osanneet ottaa huomioon.
Jussi Kuosmanen
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pystytkö tuomaan esille asiallista esimerkkiä verottajan tekemistä asiattomuuksista? Tuossahan vain siteerataan ei-niin-tieteellistä nettiportaalia.
Pystytkö?
Oliko tuossa jossain asiaakin? Eihän se veronmaksu koskaan hauskaa ole, mutta ainakin minun mielestäni epäreilusti pelaavat yrittäjät ansaitsevat kaikki seuraamukset verotarkastuksista.
Tässä mielipiteitäni tuosta tekstistä. Muut ovat varmasti kanssani samaa mieltä, ja jos ei niin perustella voi. Kirjanpitäjänä tiedän kyllä mistä puhun.
Samalla voimme myös testata, onko ketjun aloittajalla muunlaista osaamista asiassa kuin kopioiminen ja liittäminen. Itse epäilen kirjoittajaa palstan vakiohäiriköksi, jolla on taustalla erityyppistä valehtelua täällä.
Aihe on erittäin mielenkiintoinen, olisi vain ollut hyvä että mukana olisi oltu asiaakin eli esimerkkejä väitetyistä väärinkäytöksistä. Pikkutarkka tositteiden nysvääminen ja verotusesitysten tekeminenhän eivät ole rosvousta eikä muutenkaan asiatonta, jos esityksillä saadaan yrittäjä toimimaan muiden kanssa samoilla säännöillä.
---------------
Yksityinen kansalainen ei juuri joudu veromafian kynsiin, siksi verottajan härskeistä menettelytavoista ei koskaan tule syntymään suurempaa yhteiskunnallista keskustelua. Kun yleensä vain pienten ja keskisuurten yritysten pyörittäjät joutuvat kokemaan nahoissaan veropiiskurin raipan iskujen koko voiman, niin tämä yhteiskunnallinen mätäpaise jää puhkaisematta.
--> Alkulöpinää vailla asiaa. Verottajan toimista syntyy kyllä keskustelua, mutta sitä käydään asianomaisten kesken ja oikeussaleissa. Ja se, että kohteena ovat pääasiassa yritykset, ei estä asiasta keskustelemista?
Lisäksi, harmaata taloutta, yksityiskulujen vähentämistä jne esiintyy enemmän pienissä yrityksissä kuin pörssiyhtiöissä. Ja mistä sitä keskustelua pääsisi syntymään, kun verotusesitykset ovat aiheellisia!
------------------
Verotarkastus on näennäisesti olemassa sitä varten, että tarkastuksen keinoin ohjataan yritykset hoitamaan velvoitteensa lakien ja pykälien mukaisesti. Verotarkastuksen kohteena olevan yrityksen kirjanpito tutkitaan suurennuslasin kanssa ja katsotaan onko valtio saanut sille kuuluvan osuutensa. Verotarkastus pyritään nykyisin tekemään jokaiselle yritykselle n. viiden vuoden välein.
Kaikki tuo kuulostaa niin oikeudenmukaiselta ja tarpeelliselta, että siitä ei kukaan lainkuuliainen kansalainen vetäne hernettä nenäänsä. Paperille kirjoitettuna käytäntö näyttääkin toimivalta ja oikeudenmukaiselta: verotarkastus pitää yritysten omistajat valtion kannalta oikealla ja lainkuuliaisella tiellä. Käytännön totuus tarkastuksista on kuitenkin kaukana tuosta.
--> Miten niin kaukana? tekstissä ei esitetä mitään perusteta väitteelle, eikä perustelua tuoda esille myöskään jäljempänä.
------------------
Lähes jokainen verotarkastuksen kohteeksi joutunut yrittäjä kokee sisimmässään, että verotarkastus on lähinnä laillistettu ryöstöyritys, jonka kohteeksi valittu joutuu puolustamaan omaa ja perheensä omaisuuttaan kynsin hampain. Yrittäjää on koko toimintansa ajan jo kupattu maailman rankimmalla verotuksella ja tarkastuksissa virkamieheksi naamioitunut mafiaroisto saapuu tarkastamaan vieläkö saisi jotakin puristettua lisää.
--> Eikös verotarkastus ole valvontatoimenpide sen tarkastamiseksi, onko verotuslainsäädäntöä noudatettu?
-----------------
Verotarkastuksissa löytyy käytännössä AINA jotakin lisäverotettavaa. Myös niissä tapauksissa, joissa kirjanpito on ollut parhaimpien mahdollisten tilitoimistojen käsissä ja tilintarkastajina on käytetty alansa huippuja. Verotarkastajat toimivat tehtävissään sisäisellä tulosvastuulla ja heidän asenteensa ei juuri voisi olla ennakkoluuloisemman rankaisevaa. Siksi he vaikka keksimällä keksivät ainakin muutaman tuhannen euron lisälaskun ”asiakkaiksi” kutsutuille ryöstettävilleen, vaikka kirjanpito olisi vedenpitävästi oikeinpidetty ja asiat hoidettu viimeisen päälle jämptisti. Pykäläviidakosta löytyy verottajan tarpeeseen jokaisessa tarkastuksessa taatusti jokin rosvouksen laillistava alaviite, johon nämä veromafian hitmanit perustavat tarjouksensa, josta yrittäjä ei voi tuhoutumatta kieltäytyä.
--> pari huomiota:
- esitettävää löytyy VAIN, jos verolainsäädäntöä ei ole noudatettu.
- onko tilitoimitossa asiallinen verotuksen osaaja? Ja mikä ihmeen yhteys tilintarkastajalla ja veroasioiden hoitamisella on? Minusta tällaista yhteyttä ei ole. Ja millaista informaatiota tilitoimisto on saanut kirjanpidon tekemistä varten? Entä tämän informaation paikkansapitävyys?
- Jos esityksiä löytyy, mistä kiikastaa? Verottajalla on oltava esitystensä tueksi kunnollinen näyttö. Näyttöä ei ole, jos kaikki on hoidettu oikein ja jämpttisti!
- verottaja ei tee tarjouksia, vaan toimii puhtaasti sen mukaan mitä yrittäjä on tehnyt. Yrittäjä tekee aina tarjoukset, valinnat ja käytännössä myös päättää asiat puolestaan valitsemalla toimintatapansa.
Minusta tästä kappaleesta näkee aika selvästi, että kirjoittajalla ei ole kunnollista asiantuntemusta kirjanpidon ja verottamisen saralla.
----------
Jokainen tarkastuksen kokenut yrittäjä tietää, että päästyään yrityksen tilikirjojen kimppuun tarkastajat kykenevät niin henkeäsalpaavaan pikkunilkkimäisyyteen kuittien alkuperää tivatessaan, että yrittäjäparan leuka roikkuu hämmästyksestä rintalastan päällä koko toimituksen ajan.
--> Millaiset hämärät kuitit ja tositteet sitten tulisi hyväksyä? Eihän sitä kannata sen kummemin leukojaan loksautella, ennemmin kannattaa tehdä selvää asioista!
-------------
Yrittäjään suhtaudutaan kuin B-luokan filmien öljytukkaiseen roistoon, jonka toiminnan ainoana tavoitteena on ollut harrastaa mahdollisimman paljon vilppiä. Tämä verotarkastajien asenne heijastaa itse asiassa koko suomalaisen yhteiskunnan asennetta yrittäjyyteen ja siksi se yltää näissä verottaja-kerberosten järjestämissä bakkanaaleissa ylimpään täyttymykseensä.
--> Onko vilppiä? Entä onko siitä näyttöä?
-------------
Moneen kertaan tilitoimiston ja tilintarkastajien läpikäymät ja hyväksymät kuitit ja tositteet yritetään väkisin vääntää kieroilusta kertoviksi todisteiksi, eikä mikään järkevä selitys riitä. Verotarkastajan oma vainoharhainen käsitys on se, jonka ON LOPULTA VOITETTAVA. He runnovat näkemyksensä läpi vaikka koko valtiokoneiston voimalla, jos yrittäjä ei suostu muuten lannistumaan. Usein kyseessä on jokin rahallisesti suhteellisen vähäpätöinen tosite, jonka tulkinnasta on kyse ja jonka oikeellisuuden yrittäjä tietää vuorenvarmasti. Silti hän lopulta antaa periksi, koska tietää, etteivät hänen henkiset voimavaransa kaiken muun työn ohella enää riitä taistelemaan verotarkastajan mielikuvituksen loihtimaa haamuarmeijaa vastaan.
--> Mitä?
Loppuosa onkin sitten turhanaikaista jauhamista vailla asiaa.
Tätä lukiessa tuli mieleen mätkyt=arvioverotus -ketju :) Samanlaista tyhjää asiaa huomoristiseen sävyyn kirjoitettuna.
Kerros nyt, mistä kiikastaa?
Jooseppi on verotarkastaja joka pesi taas omaa pesäänsä, tuliko ylityöt varmasti merkittyä.
Verotarkastaja ilmoitti 3 vuotta sitten tarkastuksesta, joka on nyt joulukuun lopussa.
Olen menossa kuultavaksi 15.12 -06.
Onko joku ,joka neuvoisi mitä on tarpeen keskustella,vai pitäisikö ottaa "lakimies mukaan"