Ns. near-death-kokemukset ovat vain ihmisten aivojen tekemiä temppuja. Suuri osa kuoleman porteilla käynyt väittää nähneensä ns. valotunnelin. Ovat varmaan nähneetkin, mutta ilmiö ei liity mitenkään kuoleman jälkeiseen elämään. Samoja kokemuksia on ollut myös hävittäjälentäjillä, joitten G-voimien sietokykyä testataan siihen tarkoitetulla keskipisteensä ympäri pyörivällä laitteella (en muista nimeä). Pilotit kokivat näitä valotunneli-ilmiöitä silloin, kun heidän sietokykynsä ylittyi ja he olivat menettämällään tajuntansa. Kyse ei siis ole mistään uskonnollisesta kokemuksesta, vaan ihmisaivojen itse muodostamasta harhasta.
Valotunnelit
O.L.I.O
141091
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Henki (tietoisuus) ryhtyy poistumaan kehosta mikäli olosuhteet muuttuvat "hankaliksi". Mainitsemasi centrifuugi on todella hankala laite.
Miten sitten selitätte näkymättömän seinän jonka läpi ei pääse mutta se joustaa hieman. Olen kokenut sen 2 kertaa. täällähän me näemme kuin kuvastimessa......
Siis täälläkö fyysisellä tasolla tuo seinä on vastassasi, vaiko ollessasi kehosta irronneena?
>>Henki (tietoisuus) ryhtyy poistumaan kehosta mikäli olosuhteet muuttuvat "hankaliksi". >Mainitsemasi centrifuugi on todella hankala laite.
Kuin rotta centrifugista. Ei se aivan autonominenkaan ole, sillä Sielu päättää milloin lähdetään lätkimään. Tässä on se idea, että saattaahan olla että Sielu on tullut kokemaan
oikein rajuakin kärsimystä ja viipyy hiukan pidempään täällä, vaikka päähän ottaakin.
Elämästä lähtemisen päättää Sielu, koska vain se tietää persoonan sielusuunnitelman. Kun "lukujärjestyksen" mukaiset asiat on koettu on aika poistua.
En ole kokeillut keskipakosimulaattoria. Pitäisiköhän hankkia sellainen. Laitanko täysille? Tiedätkö mistä aivoni voi löytää sen jälkeen? Vai löytyykö niitä ennen sitäkään?
>>Elämästä lähtemisen päättää Sielu, koska vain se tietää persoonan sielusuunnitelman. Kun "lukujärjestyksen" mukaiset asiat on koettu on aika poistua. >En ole kokeillut keskipakosimulaattoria. Pitäisiköhän hankkia sellainen. Laitanko täysille? Tiedätkö mistä aivoni voi löytää sen jälkeen? Vai löytyykö niitä ennen sitäkään?
Ei jälki-istuntoa eikä -seisontaa opettajan edessä. Seuraavassa elämässä opiskellaan sitä mikä ei menyt aivan putkeen.
Minusta tuntuu, että aivoni ovat vasemmalla puolellani. Siellä nimittäin surisee.
Ai se olikin tuo tietokone. Ei niitä sitten vieläkään löytynyt.
Kosmisuus on ikuisen rauhan tuho ja kuolema. Vain energia on kuolevainen kuin penis.
kun istut mukavasti tuohon koriin jota aletaan työrittämään ympyrää, yhä vain kiihtyvällä nopeudella , G voimat tekevätkin tepposensa. Aivoistasi veri pakenee kehon alaosiin ja aiheuttaa näin asiallisen ajan tajuttomuuskohtauksen, riippuen G voimista!
Tätä varten onkin hävittäjälentäjillä päällään painepuvut jotka estävät kaiken veren siirtymisestä jalkoihin, G voimien tullessa tarpeeksi suuriksi! Että se siitä.
Mennessäni ruumishuoneelle katsomaan serkkuani arkusaa, Nokialla. Alamäkeä. Aivan yllättäen eteeni tuli tämä näkymätön seinä. Vahtimestari meni edellä ja hän pääsi siitä Tämä tapahtui 1983.
- Soloweski. En tiedä miten kirjoitetaan, paikka on vienanmerellä "Vankileirien saaristo" Ensimäiset mätkat ensimäinen kesä. 1990. Lotjalla vietiin rantaan. Kaikki muut pääsivät sen seinän läpi,paitsi minä. Sillä en yrittänyt väkisin. Se oli enemmänkin sellainen tuskan ja ahdistuksen raja. Tämä on aivan totta. Ja jos olet lukenut tekstejäni niin en aivan pienestä säikähdä.
Olen monesti näillä palstoilla vannonut, että en puhu asioista, joita en varmasti tiedä todellisiksi. Tästä sinun tapauksestasi ei voi muuta kuin heittää arvauksia.
Voisiko pelkästään pelko luoda alitajuisesti tuon ilmiön? Tai voisiko joku henkimaailman puolelta varoittaa sinua? Voisi olla myös jokin edellisessä elämässä koettu asia, joka tulee pintaan ja koettaa estää.
Vaikea veikkailla muutakaan. Mielenkiintoista.
Olen keskivertoa enemmän nähnyt ja joutunut olemaan ruumiiden / sekä kuolevien kanssa. Siksi pelko ei voi olla kysymyksessä. Uskon että Nokian tapauksessa minua estettiin itseriittoisuuteni Takia pääsemästä ruumishuoneelle, sillä olin ajatellut kun olin kuullut ettei ruumista näytetä, että kyllä se minulle näytetään. No niin en nähnyt. Myöhemmin kyllä valokuvista näin tämän liikenneonnettomuuden uhrin. Se vankileirien saariston seinä oli ahdistusta, tuskaa, kauhua. Kaikkea mitä en ollut edes ajatellut olinhan lomamatkalla.
Vasta näiden kokemusten jälkeen luin kirjan CRISTY siitä oli televisiosarjakin. Kertoi nuoresta naisesta joka meni opettajaksi mustille vuorille. Me töissä veikkailimme ottaako sen papin vai lääkärin. Ja koska sarja loppui niin ettei tehnyt päätöstä. Selvitin uteliaisuuteni ajamana tapahtumien lopun. Tämä nainen sai lavantaudin ja hän oli kiikunkaakun kun näki toiselle puolelle Kuin muovisen seinän lävitse,ja häneltä olen lainannut lauseen jota usein viljelen. " Täällä me näemme kuin kuvastimesta..." Muuten unohdin mainita että tämä kirja oli oma elämäkerta.
pidemmälläkin joko taivaassa tai helvetissä tai jollakin tasolla tältä väliltä.
Oennaista on se, että lain mukaisesti havainto syntyy, kun tilanne fyysisessä kehossa käy sellaiseksi, että se muistuttaa kuoleman tuloa. Sama onko sen aiheuttanut sairaus, tapaturma, tai keskipakovoiman avulla aikaansaatu tila. Ihminen kokee henkisesti saman ilmiön, mutta lopullinen kuolema tulee vasta sitten, kun ns. hopealanka eli hengen yhteys fyysiseen kehoon katkeaa. Sen jälkeen hän ei voi palata takaisin kehoonsa, eikä häntä pysty herättämään kuoleista kukaan, edes Jumala tai Kristus.
kaasukupla kulkee hermoradan sisällä,ja katoaa.