Hei kaikki ihmiset, jotka kävitte MAP-kirkossa sunnuntaina. Voisitteko laittaa tänne palstalle ajatuksia niistä asioista, joita opitte ja kuulitte sunnuntaina kirkossa? Kaikki positiivinen on tervetullutta. Erityisesti tietysti lähimmäisen rakkauteen liittyvät opetukset, mutta myös kaikki muut ovat tervetulleita.
Sunnuntain opitut?
jäsen kirkossa
10495
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ajattelin just samaa tuossa sunnuntaina ;-)
Puheissa:
-Kristuksen ehdoton rakkaus ja uhri meidän puolestamme
-Usko Kristukseen. Kynttilää ei pidä piilottaa vakan alle.
- Kuinka Kristus on meille tärkeä temppelityötä ajatellen.
Tuoosa nuo pähkinänkuoressaan.
Lopun aikaa hoidin kahta 4 vuotiasta kehitysvammaista lasta....
puolestaan olin kotona .... tuppasi tuo lenssu päälle... nukuin ja opin että lepo on paras lääke...vaikka kyllä nyt taas on nenä tukossa...
Zappax: Lopun aikaa hoidin kahta 4 vuotiasta kehitysvammaista lasta....
Hienoa Zappax! On niin kiva nähdä kuinka seurakunta perheessä autetaan toisiaan!
...käynyt, niin opin seuraavaa: talvirenkaat olisi kannattanut vaihtaa, vaikka olikin sapatti ;-o
Mutta helpommin selviät kun vaihdat ne renkaat kaverin kanssa.... ;-)
kuunnella tästä:
http://www.yleradio1.fi/kirkonkellot/kuuntele_kelloja.shtml
Opin lauantaina, että on hyvä kääntyä ajoissa takaisin. Olin tyttäreni ja koirien kanssa kahdella isolla suolla karpaloita poimimassa. Kierrettyämme kolme metsäsaareketta huomasimme olevamme jonkin verran sekaisin suunnista, oli tasainen pilvipouta, eikä edes auringosta saanut suuntaa.
Vaikka olimme aika varmoja siitä, mistä voisi päästä päätimme kuitenkin palata samaa reittiä, että emme eksyisi. Emme eksyneet ja paluumatkalla löysimme vielä kaksi hyvää karpalopaikkaa.
Mainittakoon, että emme haluneet käyttää koiria paluusuunnistukseen, koska ne eivät varo suonsilmäkkeitä vaan paahtavat suoraan yli kaikkein vetisimmistäkin kohdista, joihin ihmisellä ei ole asiaa.
Luonto opettaa nöyryyttä. On myös viisautta myöntää heti, kun on erehtynyt eikä luulotella olevansa edelleen kartalla.
vaikkei tämäkään ole kirkossa opittua: osta ihmeessä GPS, jos harrastat tuon tyyppistä retkeilyä. Ei maksa kun >150e ja siitä on paljon iloa. Näet vaikka jäkikäteen kuinka pitkän matkan kävelit, voit katsoa kartasta missä olet, voit suunnitella reittejä ja laite opastaa sut takaisin auton viereen jos eksyt.
Tuollaisen laitteen voisi hankkia vaikka porukalla, niin hinta menisi retkeilevää joukkoa kohti pienemmäksi.
Yleensä saa jostain sen verran maastomerkkiä, että kulkeminen onnistuu, mutta isoilla järvillä ja soilla on kyllä monta kertaa ollut huumorintaju vähissä - niin ja kunnon tiheässä kuusikossa myös. Ei ole kompassistakaan paljon apua, jos on jo sivusuunnassa kulkenut harhaan ties miten monta kilometriä.
Toissa kesänä kuulemma saksalainen turisti oli eksynyt metsään noustuaan autostaan heittämään vettä. Hän oli joutunut soittamaan kännykällä hätäkeskukseen - onneksi ei ollut jättänyt kännykkäänsä autoon.
melkein kuin Mormonin kirjassa kerrottu Liahona. Liahona toimi uskon avulla ja siihen tuli kirjoitusta, joka neuvoi oikean suunnan ja taisi siinä näkyä paljon muitakin asioita.
Olikoha Joseph Smith aikaansa edellä, kun pystyi kuvailemaan GPS- laitetta vastaavaa laitetta jo 1800-luvulla. (huom. jos ei usko Mormonin kirjan tulleen käännöksenä kultalevyistä)
PAHA veto Unskilta!