Ensiksi pieni varoituksen sana. Tämä teksti on käännetty englannista suomeen. Teksti on alunperin julkaistu Siioinin Lähetyslehdessä. En löytänyt Sl:ää suomeksi, joten käänsin sen englannista takaisin suomeen. Saattaapi vilistä aika karseitakin kielioppi- ja käännösvirheitä, mutta eikö ole hyvä että edes yrittää. Teksti siis kertoo ehtoollisesta, josko tuo selventäisi edes pikkaisen asiaa.
------------------------------------------------
Ehtoollinen
Toinen sakramentti uudessa testamentissa
Meillä on kaksi sakramenttia, kaste ja ehtoollinen. Molemmat on annettu vahvistamaan meidän heikkoa uskoamme ja kannattelemaan meitä uskontaisteluissamme. Kaste tapahtuu vain kerran. Jos joku luopuu kasteen armoliitosta ja menee maailmaan, häntä ei tarvitse kastaa uudestaan, kun hän saa palaamisen armon ja tekee parannuksen. Ehtoollinen on tarkoitettu nautittavaksi useammin. Ehtoollisen asetussanoissa Jeesus sanoi: "Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee." (1 Kor. 11:26).
Ehtoollinen on ollut osa uuden testamentin seurakunnan elämää, alusta lähtien. Luukas havainnollistaa alkuseurakunnan elämää ensimmäisen helluntain jälkeen näin: Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. (Apt. 2:42). Alussa he kerääntyivät joka päivä aterialle, sitten vain viikon ensimmäisenä päivänä ja ja myöhämmin entistä harvemmin. Emme voi vetää suuntaviivoja siihen kuinka usein meidän pitäisi ottaa osaa ehtoolliselle, mutta sanat: "niin usein" laittavat meidät miettimään ehtoollisen tärkeyttä.
Luther opettaa: "Kristus haluaa selvästi sanoa. `Minä asetin teille pääsiäisjuhlan tai illallisen, mihin te osallistutte, ei vain kerran vuodessa, mutta teidän tulee nauttia sitä usein, milloin ja missä, sen voitte valita, huomioiden mahdollisuudet ja jokaisen tarpeet ja olemassaolevat rajat ja ilman mitään ehdottomia paikkoja tai aikoja. (Lutherin iso katekismus 47-49)
Vanhan testamentin pääsiäisateria ja ehtoollinen
Israelin kansa valmisteli lähtöä Egyptistä maahan, jonka Jumala oli luvannut heidän isilleen. Ennenkuin heidän lähtönsä aika tuli, he söivät pääsiäisaterian noudattaen Jumalan ohjetta. (2 Moos. 12)
Tahraton yksivuotinen karitsa tapettiin ja kypsennettiin tulella. Karitsan veri siveltiin ovenpieliin, sillä aikaa, kun israelilaiset olivat syömässä heidän pääsiäisateriaansa Jumala rankaisi egyptiläisiä tappaen kaikki heidän vastasyntyneet lapsensa. Kun tappaja näki lampaanveren merkin ovenpielessä, se jätti sellaiset asunnot rauhaan. Valmistautuen matkaan ihmiset söivät pääsiäislampaan ja kun ateria päättyi he lähtivät matkaan.
Tätä ateriaa ei oltu tarkoitettu syötäväksi vain tänä historiallisena yönä, vaan Jumala käski, että pääsiäisateria pitäisi syödä joka vuosi sen jälkeen, kun he olivat päässeet luvattuun maahan. "Noudattakaa tätä; se olkoon ikuinen säädös sinulle ja sinun lapsillesi. Ja kun te tulette siihen maahan, jonka Herra on teille antava, niinkuin hän on sanonut, niin noudattakaa näitä menoja. Kun sitten lapsenne kysyvät teiltä: 'Mitä nämä menot merkitsevät?' niin vastatkaa: 'Tämä on pääsiäisuhri Herralle, joka meni israelilaisten talojen ohi Egyptissä, kun hän rankaisi egyptiläisiä, mutta säästi meidän kotimme.'" Silloin kansa kumartui maahan ja rukoili." (2 Moos. 12:24-27)
Kun Jeesus tuli Jerusalemiin opetuslapsiensa kanssa, keskelle pääsiäjuhlan humua, aikana, jolloin hänen piti kärsiä ja kuolla, he söivät pääsiäsaterian, niinkuin Jumala oli sen säätänyt. Jeesus antoi vanhan testamentin aterialle uuden merkityksen. Hän oli itse pääsiäislammas. Hänen verensä, joka vuodatettiin syntien anteeksiantamukseksi ja joka karkottia paholaisen. Hän oli elämän leipä. (Joh 6:55). Herran Jeesuksen sanat yhdistettynä aterian näkymättömiin aineksiin, leipä ja viini, ja uuden liiton sakramentti oli syntynyt.
Uuden testamentin synopsiset evankeliumit (Matt. 26:19-21, Mark 14:22-24, Luuk 22:14-20) johdonmukaisesti kertovat meille ehtoollisesta. Pienet poikkeamat yksityiskohdissa osoittavat ehtoollisen eri osien tarkoitusta. Johannes ei kuvannut ehtoollista tavanomaisesti, mutta siellä jalkojen peseminen edeltää ehtoollista (Joh. 13:1-17). Paavali puhuu Kristuksesta pääsiäislampaana, joka uhrattiin puolestamme (1 Kor. 5:7) ja uuden testamentin ehtoollisesta (1 Kor. 10, 11), niinkuin Matteus, Markus ja Luukaskin kirjoittavat. Lisäyksenä hän kehoittaa korinttolaisia koettelemaan itseään, että he olisivat kelvollisia, eivät epäkelpoja ehtoollisvieraita.
Ehtoollinen on muistoateria
Ehtoollis instituution suhteen, sekä Luukas, että Paavali mainitsevat Jeesuksen sanoneen: "tehkää se minun muistokseni". Syötäessä vanhan testamentin pääsiäisateriaa, israelilaiset muistivat vapautumistaan Egyptistä. Ehtoollisella me muistelemme Kristusta, meidän pääsiäislammasta, joka antoi elämänsä ja vuodatti verensä meidän ja koko maailman syntien tähden. Uskovaisina me voimme syödä Jeesuksen ruumiin ja juoda hänen verensä ehtoollisella, tällä tavalla tulemme osallisiksi hänen sovintouhrin työstään. Joskin me emme ymmärrä kokonaan ehtoollisen mysteeriä, me, kumminkin tunnemme Kristuksen läsnäolon ja hänen armonsa ehtoollispöydässä. Ehtoollinen vahvistaa uskoamme ja kiinnittää katseemme taivaaseen, jonka Herra Jeesus on luvannut ja valmistanut hänen omilleensa
Kuka on kelvollinen ehtoollisvieras?
Tämä kysymys kysyttiin viime syksynä, kun olimme nuortenillassa Vaasassa, keskustelimme sakramenteista. Ei ole ihme, ehtoollinen on Pyhä ja Jumalan sana kovistelee meidät huomaamaan, että me olemme epäkelpoja ehtoollisvieraita, jotka nauttivat sakramenttia alttarilla omaksi tuomiokseen. Pieni katekismus vastaa meille kysymykseen: "mutta hän on todellakin valmistanut sen meille, jotka uskomme nämä sanat: "tämä on annettu ja vuodatettu syntiesi anteeksiantamiseksi". Mutta se joka ei usko näitä sanoja tai epäilee niitä ei ole mitään". Tarkastellessamme kysymystä kelvollisuudesta hän erottelee meistä ne, jotka ovat paatuneita ja jotka silti osallistuvat ehtoolliselle ja jotka ajattelevat, että harras teko toisi siunauksen ja ne, jotka ymmärtävät ehtoollisen tarkoituksen ja arvon, mutta ovat pelokkaita, tuntevat oman syntisyytensä ja kelvottomuutensa Pyhän Jumalan edessä. Näille viimeksimainituille Luther sanoo: "Ihmiset, joilla on tällaisia epäilyksiä täytyy oppia, että se on korkein viisaus oppia, että tämä sakramentti ei riipu meidän ylevyydestämme".
Uskovaiset tuntevat Pyhää pelokkuutta mennessään ehtoolliselle. He anelevat anteeksiantoa toisiltaan. Kotona vanhemmat pyytävät tätä anteeksiantoa toisiltaan ja myös lapsiltaan, jos he ovat loukanneet tai satuttaneet toista, samaten lapset pyytävät vanhemmiltaan ja toisiltaan. Olen myös huomannut, että ehtoollisjonossa suviseuroissa monet ripittäytyvät Rippi-isälle. Meitä on neuvottu tähän käytäntöön Johanneksen kertomana, jossa ennen ensimmäistä ehtoollista Jeesus pesi opetuslasten jalat (Joh. 13) ja Jeesus opetti myös: "Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi. Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä, ettei riitapuolesi vetäisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei sinua pantaisi vankeuteen." (Matt. 5:23-25)
Siioinin lähetyslehti no.9, 1997
------------------------------------------------
Ehtoollinen
Toinen sakramentti uudessa testamentissa
Meillä on kaksi sakramenttia, kaste ja ehtoollinen. Molemmat on annettu vahvistamaan meidän heikkoa uskoamme ja kannattelemaan meitä uskontaisteluissamme. Kaste tapahtuu vain kerran. Jos joku luopuu kasteen armoliitosta ja menee maailmaan, häntä ei tarvitse kastaa uudestaan, kun hän saa palaamisen armon ja tekee parannuksen. Ehtoollinen on tarkoitettu nautittavaksi useammin. Ehtoollisen asetussanoissa Jeesus sanoi: "Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee." (1 Kor. 11:26).
Ehtoollinen on ollut osa uuden testamentin seurakunnan elämää, alusta lähtien. Luukas havainnollistaa alkuseurakunnan elämää ensimmäisen helluntain jälkeen näin: Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. (Apt. 2:42). Alussa he kerääntyivät joka päivä aterialle, sitten vain viikon ensimmäisenä päivänä ja ja myöhämmin entistä harvemmin. Emme voi vetää suuntaviivoja siihen kuinka usein meidän pitäisi ottaa osaa ehtoolliselle, mutta sanat: "niin usein" laittavat meidät miettimään ehtoollisen tärkeyttä.
Luther opettaa: "Kristus haluaa selvästi sanoa. `Minä asetin teille pääsiäisjuhlan tai illallisen, mihin te osallistutte, ei vain kerran vuodessa, mutta teidän tulee nauttia sitä usein, milloin ja missä, sen voitte valita, huomioiden mahdollisuudet ja jokaisen tarpeet ja olemassaolevat rajat ja ilman mitään ehdottomia paikkoja tai aikoja. (Lutherin iso katekismus 47-49)
Vanhan testamentin pääsiäisateria ja ehtoollinen
Israelin kansa valmisteli lähtöä Egyptistä maahan, jonka Jumala oli luvannut heidän isilleen. Ennenkuin heidän lähtönsä aika tuli, he söivät pääsiäisaterian noudattaen Jumalan ohjetta. (2 Moos. 12)
Tahraton yksivuotinen karitsa tapettiin ja kypsennettiin tulella. Karitsan veri siveltiin ovenpieliin, sillä aikaa, kun israelilaiset olivat syömässä heidän pääsiäisateriaansa Jumala rankaisi egyptiläisiä tappaen kaikki heidän vastasyntyneet lapsensa. Kun tappaja näki lampaanveren merkin ovenpielessä, se jätti sellaiset asunnot rauhaan. Valmistautuen matkaan ihmiset söivät pääsiäislampaan ja kun ateria päättyi he lähtivät matkaan.
Tätä ateriaa ei oltu tarkoitettu syötäväksi vain tänä historiallisena yönä, vaan Jumala käski, että pääsiäisateria pitäisi syödä joka vuosi sen jälkeen, kun he olivat päässeet luvattuun maahan. "Noudattakaa tätä; se olkoon ikuinen säädös sinulle ja sinun lapsillesi. Ja kun te tulette siihen maahan, jonka Herra on teille antava, niinkuin hän on sanonut, niin noudattakaa näitä menoja. Kun sitten lapsenne kysyvät teiltä: 'Mitä nämä menot merkitsevät?' niin vastatkaa: 'Tämä on pääsiäisuhri Herralle, joka meni israelilaisten talojen ohi Egyptissä, kun hän rankaisi egyptiläisiä, mutta säästi meidän kotimme.'" Silloin kansa kumartui maahan ja rukoili." (2 Moos. 12:24-27)
Kun Jeesus tuli Jerusalemiin opetuslapsiensa kanssa, keskelle pääsiäjuhlan humua, aikana, jolloin hänen piti kärsiä ja kuolla, he söivät pääsiäsaterian, niinkuin Jumala oli sen säätänyt. Jeesus antoi vanhan testamentin aterialle uuden merkityksen. Hän oli itse pääsiäislammas. Hänen verensä, joka vuodatettiin syntien anteeksiantamukseksi ja joka karkottia paholaisen. Hän oli elämän leipä. (Joh 6:55). Herran Jeesuksen sanat yhdistettynä aterian näkymättömiin aineksiin, leipä ja viini, ja uuden liiton sakramentti oli syntynyt.
Uuden testamentin synopsiset evankeliumit (Matt. 26:19-21, Mark 14:22-24, Luuk 22:14-20) johdonmukaisesti kertovat meille ehtoollisesta. Pienet poikkeamat yksityiskohdissa osoittavat ehtoollisen eri osien tarkoitusta. Johannes ei kuvannut ehtoollista tavanomaisesti, mutta siellä jalkojen peseminen edeltää ehtoollista (Joh. 13:1-17). Paavali puhuu Kristuksesta pääsiäislampaana, joka uhrattiin puolestamme (1 Kor. 5:7) ja uuden testamentin ehtoollisesta (1 Kor. 10, 11), niinkuin Matteus, Markus ja Luukaskin kirjoittavat. Lisäyksenä hän kehoittaa korinttolaisia koettelemaan itseään, että he olisivat kelvollisia, eivät epäkelpoja ehtoollisvieraita.
Ehtoollinen on muistoateria
Ehtoollis instituution suhteen, sekä Luukas, että Paavali mainitsevat Jeesuksen sanoneen: "tehkää se minun muistokseni". Syötäessä vanhan testamentin pääsiäisateriaa, israelilaiset muistivat vapautumistaan Egyptistä. Ehtoollisella me muistelemme Kristusta, meidän pääsiäislammasta, joka antoi elämänsä ja vuodatti verensä meidän ja koko maailman syntien tähden. Uskovaisina me voimme syödä Jeesuksen ruumiin ja juoda hänen verensä ehtoollisella, tällä tavalla tulemme osallisiksi hänen sovintouhrin työstään. Joskin me emme ymmärrä kokonaan ehtoollisen mysteeriä, me, kumminkin tunnemme Kristuksen läsnäolon ja hänen armonsa ehtoollispöydässä. Ehtoollinen vahvistaa uskoamme ja kiinnittää katseemme taivaaseen, jonka Herra Jeesus on luvannut ja valmistanut hänen omilleensa
Kuka on kelvollinen ehtoollisvieras?
Tämä kysymys kysyttiin viime syksynä, kun olimme nuortenillassa Vaasassa, keskustelimme sakramenteista. Ei ole ihme, ehtoollinen on Pyhä ja Jumalan sana kovistelee meidät huomaamaan, että me olemme epäkelpoja ehtoollisvieraita, jotka nauttivat sakramenttia alttarilla omaksi tuomiokseen. Pieni katekismus vastaa meille kysymykseen: "mutta hän on todellakin valmistanut sen meille, jotka uskomme nämä sanat: "tämä on annettu ja vuodatettu syntiesi anteeksiantamiseksi". Mutta se joka ei usko näitä sanoja tai epäilee niitä ei ole mitään". Tarkastellessamme kysymystä kelvollisuudesta hän erottelee meistä ne, jotka ovat paatuneita ja jotka silti osallistuvat ehtoolliselle ja jotka ajattelevat, että harras teko toisi siunauksen ja ne, jotka ymmärtävät ehtoollisen tarkoituksen ja arvon, mutta ovat pelokkaita, tuntevat oman syntisyytensä ja kelvottomuutensa Pyhän Jumalan edessä. Näille viimeksimainituille Luther sanoo: "Ihmiset, joilla on tällaisia epäilyksiä täytyy oppia, että se on korkein viisaus oppia, että tämä sakramentti ei riipu meidän ylevyydestämme".
Uskovaiset tuntevat Pyhää pelokkuutta mennessään ehtoolliselle. He anelevat anteeksiantoa toisiltaan. Kotona vanhemmat pyytävät tätä anteeksiantoa toisiltaan ja myös lapsiltaan, jos he ovat loukanneet tai satuttaneet toista, samaten lapset pyytävät vanhemmiltaan ja toisiltaan. Olen myös huomannut, että ehtoollisjonossa suviseuroissa monet ripittäytyvät Rippi-isälle. Meitä on neuvottu tähän käytäntöön Johanneksen kertomana, jossa ennen ensimmäistä ehtoollista Jeesus pesi opetuslasten jalat (Joh. 13) ja Jeesus opetti myös: "Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi. Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä, ettei riitapuolesi vetäisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei sinua pantaisi vankeuteen." (Matt. 5:23-25)
Siioinin lähetyslehti no.9, 1997
Vastaukset 20
Vanhimmat
Muuten hyvä, varmaan suuritöinenkin.
Sinä aikana kun tätä suomensit, olisit jo lukenut Raamatustasi miten kaste ja HPE siellä selitetään. Muuten hyvin yksinkertaisestikin. Monet vaan eivät usko Raamattuun. Kylläkin uskovat sieltä valikoiden sopivasti saatuun seokseen, ihmisoppia ja Jumalan Sanaa sekaisin.
Martti Luther ja L.L.Lestadiuskin ovat jo selittäneet ehtoollisasian meille valmiiksi kuinkas luet niin ymmärrät. Jää nämä arvuuttelut vähiin kun sieltä saamme lähes valmiin hengen aterian. Tuossa eräs Wanhoillinen totesi Rovastin olevan vain saarnaaja ei taideta kovin paljon ymmärtää miten korkeat olivat hänen lahjansa. Etsikko aikamme ensimmäinen ja paras työntekijä on ikään kuin hyljätty heidän joukoissa.
Opettiko Luther tai Lestadius todella niin, että ehtoollinen sisältäisi anteeksiannon? Voisitko laittaa tänne jonkin, edes pienen lainauksen, jossa Luther tai Lestadius sanoisi, että ehtoollinen itsessään sisältäisi anteeksiannon.
Tässä katkelma Laestadiuksen saarnasta:
Palmusunnuntaina, teksti 1.Kor. 11:23-29
"Mutta mikä on se ruumis, joka annetaan kuolemaan? Eiköhän se ole sovintouhri, vaikka paavilaiset sanovat: "Ei se ole sovintouhri", ja maailman viisaat sanovat: "Vertaus se on, ei se ole mikään muu"; ja muutamat sanovat: "Muistoateria se on; ei siinä ole mitään muuta, kuin että opetuslasten pitää muistaman, että Jeesus on kuollut heidän tähtensä." Mutta niinpä Herra itse sanoo: "Tämä on minun vereni, joka teidän ja monen edestä vuodatetaan syntien anteeksi antamiseksi." Ei Hän sano, että se on vuodatettu muistoksi, mutta syntien anteeksi antamiseksi." Ei se ole syntien anteeksi saamiseksi, mutta syntien anteeksi antamiseksi, niin että synnit Jumalan puolelta annetaan anteeksi tämän veren vuodattamisen kautta; mutta syntien anteeksi antaminen riippuu vielä siitä, jos opetuslapset ottavat tämän taritun armon vastaan. Niin muodoin on Kristuksen ruumis ja veri sovintouhri, ja Herran Ehtoollinen on yksi sovintoateria. Ei se ole ainoastaan yksi muistoateria, mutta sovintoateria; ja sentähden kaikilla suruttomilla on suuri edesvastaus, jotka tulevat sovintoaterialle sopimaan, ehkä heillä ei ole mitään sovittamista.---Vissimmästi annetaan siis katuvaisille synnit anteeksi Herran Ehtoollisessa, jos heillä on semmoinen usko, että he saavat synnit anteeksi. Mutta suruttomat ja katumattomat eivät saa syntejänsä anteeksi Herran Ehtoollisessa, vaikka he kuinka uskoisivat, että he saavat siellä syntinsä anteeksi. --- Pääsiäislammas oli Vanhassa Testamentissa sama kuin Herran Ehtoollinen meillä. Paavali sanoo, että pääsiäislammas on uhrattu meidän edestämme, joka on Kristus. Pääsiäislammas on yksi karitsa ilman vikaa. Pääsiäislammas teurastettiin ja Jumalan Karitsa on myös teurastettu. Ne ihmiset, jotka söivät pääsiäislampaan, olivat itse sen karitsan ruumiin raataneet, niin myös me olemme Kristuksen ruumista raataneet. Pääsiäislampaan liha paistettiin valkean edessä, niin myös Kristuksen, sen viattoman Karitsan, liha on paistettu helvetin valkean edessä"
Näin sanoo Luther ehtoollisesta Isossa Katekismuksessa:
"Jatkamme nyt ja tarkastelemme tämän sakramentin voimaa ja hyötyä, mitä varten se varsinaisesti on asetettu. Tämä onkin ehtoollisen olennaisin kohta, josta opimme tietämään, mitä meidän on siitä etsittävä ja mitä olemme siitä saamassa. Tämä taas käy selvästi ja helppotajuisesti ilmi juuri niistä sanoista, joita äsken pohdimme: "Tämä on minun ruumiini ja vereni, teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi." Se voidaan lyhyesti lausua näin: menemme ehtoolliselle ottaaksemme siinä vastaan aarteen, jonka välityksellä ja jossa me saamme syntien anteeksiantamuksen. Miksi näin tapahtuu? Siksi, että nuo sanat ovat siinä ja antavat sen meille. Kristus näet käskee minun syödä ja juoda sitä varten, että omistaisin sakramentin ja että se hyödyttäisi minua varmana panttina ja merkkinä, ja vielä enemmän: juuri sen hän on minun hyväkseni asettanut syntiäni, kuolemaani ja kaikkea onnettomuuttani vastaan."
Ja näin sanoo Luther Vähässä Katekismuksessa:
"Mitä tällainen syöminen ja juominen hyödyttää? Vastaus:
Se käy ilmi sanoista "teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi". Meille annetaan näillä sanoilla tässä sakramentissa synnit anteeksi, elämä ja autuus, sillä missä on syntien anteeksianto, siinä on myös elämä ja autuus.
Miten ruumiillinen syöminen ja juominen voi saada aikaan jotain näin suurta? Vastaus:
Syöminen ja juominen eivät sitä saakaan aikaan, vaan tässä olevat sanat "teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi". Nämä sanat yhdessä ruumiillisen syömisen ja juomisen kanssa ovat sakramentin keskeinen kohta. Se joka nämä sanat uskoo, omistaa sen mitä ne sisältävät ja lausuvat, nimittäin "syntien anteeksiannon"."
Minä näet en huomannut mitään sellaista, mitä en olisi allekirjoittanut. Ja jonkin verran tunnen Raamattua minäkin.
Siksi jos Aivan väittää, että raamatunvastainen, täytyy myös perustella väitteensä.
Ehtoollinen ei ole mikään pelkkä muistoateria, vaan se on muistoaterian lisäksi sovintoateria ja yhteysateria. Ehtoollisessa palaamme kasteeseemme, jossa meidät on uskon kautta vedellä ja hengellä uudestisynnytetty Hengellisiski ihmisiksi, umalan lapsiksi Jeesuksessa Kristuksessa. Kristuksessa ON uskovien yhteys. Kasteessa meidät kastetaan Elävään toivoon, Kristuksen kuolemaan ja ylönousemiseen. Tästä on todistjana veri vesi ja Henki. Ehtoollisessa on paitsi syntien anteeksiantamus, myös iankaikkinen elämä tarjolla saati ihminen vain ottaa sen uskolla vastaan.
Yhteys Communio; Me olemme kaikki uskovat yksi ruumis Kristuksessa. Kristuksessa olemiseksi me myös Hänen ruumiinsa syömme ja hänen verensä juomme. ME OLEMME YKSI RUUMIS KRISTUKSESSA.
Joka ei ole Kristuksessa hän on eriseurainen.
Joh. 6:49 Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat.
Joh. 6:50 Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi.
Joh. 6:51 Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta."
Joh. 6:52 Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen: "Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?"
Joh. 6:53 Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.
Joh. 6:54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Joh. 6:55 Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
Joh. 6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
Joh. 6:57 Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.
Hellelujaa kiitos ja ylistys Kristukselle.
Se on Raamatunvastainen myös, jos vertaat siellä esitettyä seuraavaan Raamatun jakeeseen:
Matt. 26:28 "Sillä tämä on minun vereni, sen uuden Testamentin, joka monen tähden vuodatetaan syntein anteeksi antamiseksi."
Laestadius selittää tätä asiaa seuraavassa saarnakatkelmassaan:
"muutamat sanovat: "Muistoateria se on; ei siinä ole mitään muuta, kuin että opetuslasten pitää muistaman, että Jeesus on kuollut heidän tähtensä." Mutta niinpä Herra itse sanoo: "Tämä on minun vereni, joka teidän ja monen edestä vuodatetaan syntien anteeksi antamiseksi." Ei Hän sano, että se on vuodatettu muistoksi, mutta syntien anteeksi antamiseksi."
Tässä on mielenkiintoisia jakeita Paavalin kirjoittamana. Kumoaa Lestadiuksen käsityksen täysin.
Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni". Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni". Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee, 1 Kor 11: 23-26.
On ihan oikein, että Raamattu on 1 ja Laestadius on 2, koska Raamattu on kuitenkin vanhempaa kuin Laestadiuksen kirjoitukset, ja siten luotettavampaa.
Tässä asiassa sillä ei ole kuitenkaan merkitystä, koska itse Raamattukin sanoo, että ehtoollinen on syntien anteeksiantamukseksi. Se Laestadius oli laitettu siihen vain tälle Merille lisävalaistukseksi, koska oletan, että hän lestadiolaisena pitää Laestadiusta jonkinlaisessa arvossa.
Se mitä Paavali sanoo Korinttolaiskirjeessä ei millään tavalla kumoa sitä, mitä Jeesus itse sanoo esim. Matt. 26:28 tai mitä Laestadius ja Luther ja muut Pyhän Hengen saaneet ihmiset ovat aikanaan opettaneet ehtoollisesta.
Mutta eikö Paavalillakin ollut Pyhä Henki? ;)
Ei Jumalan Sana itseään korvalle lyö. Ei se niin ole, että yhdessä paikassa puhutaan yhtä ja toisessa toista. Nyt on vaan niin, että yksi apostoli on terottanut yhtä puolta kokonaisuudesta ja toinen toista puolta.
Leipä = Kristuksen ruumis, sinun puolestasi annettu.
Viini = Kristuksen veri, sinun puolestasi annettu.
Prikulleen tietyn asian vuksi, jonka voimmelukea tuosta kahdesta alimmaisesta osiosta, jotka osaavat lukea.
On turhaa ja syntiä plöristä muuta ja turhentaa koko sakramentti kaventamalla se joksikin muistoateriaksi ainoastaan. SE ON sovintoateria Kristuksen ruumis ja veri sinun puolestasi annettu. Se on muistoateria. Mutta se on yhteysateria myös.
Joh. 6:54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Joh. 6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä
1. Joh. 1:7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
1. Joh. 2:9 Joka sanoo valkeudessa olevansa, mutta vihaa veljeänsä, se on yhä vielä pimeydessä.
1. Joh. 2:10 Joka rakastaa veljeänsä, se pysyy valkeudessa, ja hänessä ei ole pahennusta.
1. Joh. 2:11 Mutta joka vihaa veljeänsä, se on pimeydessä ja vaeltaa pimeydessä, eikä hän tiedä, mihin menee; sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä.
Joh. 6:51 Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta."
Joh. 6:52 Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen: "Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?"
Joh. 6:53 Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.
Joh. 6:54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Joh. 6:55 Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
Joh. 6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
Joh. 6:57 Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.
Matt. 26:26 Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: "Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini."
Matt. 26:27 Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä kaikki;
Matt. 26:28 sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.
Kristus ei pysähdy siihen lohdutukseen, joka on niin julkisesti sanassa, vaan Hän antaa sinulle myös leivän kanssa ruumiinsa syödä, ja viinin kanssa verensä juoda, niinkuin sanat selvästi ilmoittavat, harmittakoon se perkelettä kuinka paljon tahansa; että sinä puolestasi ottaisit vastaan tämän ruumiin ja veren, uskoen, että tämä koskee sinua ja on oleva sinun omasi, niinkuin sinä myös omalla suullasi ja itseäsi varten otat sen vastaan etkä muita varten.
Se on, näet, pääasia että jokainen uskoo Kristuksen tulleen piinatuksi hänen tähtensä eikä ainoastaan pyhän Pietarin ja Pyhän Paavalin ja muiden pyhien tähden. Tästä tahtoi Kristus testamentissansa vakuuttaa jokaista, koska jokainen kristitty ottaa vastaan ja nautitsee tätä testamenttia, se on Kristuksen ruumista ja verta.
Sentähden ei se ole väärin sanottu, että tässä sakramentissa otetaan ja nautitaan syntein anteeksi antamus. Sillä missä Kristus on, siellä on myös syntein anteeksi antamus. Tässä on Hänen ruumiinsa ja verensä Hänen omain sanainsa mukaan; ken sen nyt ottaa vastaan, syö ja juo sekä uskoo, että Kristuksen ruumis on annettu hänenkin tähtensä, sekä että Hänen verensä on vuodatettu syntein anteeksi antamiseksi, eikö hänellä olisi syntein anteeksi antamusta?
Muutamia kysymyksiä ja vastauksia Herran ehtoolliselle aikoville.
esittänyt Martin Luther.
Uskotko että olet syntinen?
Kyllä, olen suuri syntinen.
Mistä sen tiedät?
Sen tiedän kymmenistä käskyistä, joita en ole pitänyt.
Pahoittavatko syntisi mieltäs?
Olen kovin pahoilla mielin siitä, että olen tehnyt syntiä Jumalaa vastaan.
Mitä olet synneilläsi ansainnut Jumalalta?
Synneilläni olen ansainnut Jumalan vihan ja armottomuuden, ajallisen kuoleman ja ijankaikkisen kadotuksen.
Toivotko autuaaksikin tulevas?
Toivon varmaan?
Kenenkä sen suhteen luotat?
Luotan rakkaaseen Herraani: Kristukseen.
Kuka on Kristus?
Kristus on Jumalan poika, totinen Jumala ja ihminen.
Montako on Jumalaa?
Vaan yksi on Jumala, mutta Jumalassa on kolme persoonaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Mitä on Kristus tehnyt hyvkses, ettäs häneen luotat?
Kristus on kuollut edestäni, ja on vuodattanut verensä ristissä, syntein anteeksi antamiseksi.
Onko Isäkin kuollut edestäsi?
Ei Isä ole kuollut. Isä on vaan Jumala samate kuin Pyhä Henkikin; mutta Poika, joka on totinen Jumala ja totinen ihminen, on kuollut minun edestäni ja vuodattanut verensä minun hyväkseni.
Mistä sen tiedät?
Minä tiedän sen pyhästä evankeliumista ja sakramentin sanoista, ja hänen ruumiistansa ja verestänsä, joka sakramentissa annetaan minulle pantiksi.
Kuinka kuuluvat ne sanat?
Ne kuuluvat näin: meidän Herramme Jesus Kristus sinä yönä, jona hän petettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: ottakaa ja syökää! tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan, se tehkää minun muistokseni.- Samalla muotoa otti hän myös kalkin ehtoollisen jälkeen, kiitti ja antoi heille ja sanoi: ottakaa ja juokaa tästä kaikki! tämä on uuden testamentin kalkki minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan syntein anteeksi antamiseksi. Se tehkää, niin usein kuin te juotte, minun muistokseni.
Uskotko siis saavas ehtoollisella Kristuksen totisen ruumiin ja veren?
Uskon.
Mikä kehoittaa sinua niin uskomaan?
Niin kehoittaa minua uskomaan nämä Kristuksen sanat: ottakaa, syökää, tämä on minun ruumiini! juokaa tästä kaikki, tämä on minun vereni!
Mitä tulee meidän tehdä, kun syömme hänen ruumistansa ja juomme hänen vertansa, ja näin otamme pantin?
Meidän tulee julistaa ja muistaa hänen kuolemaansa ja verensä vuodattamista, niinkuin hän on opettanut, sanoen: se tehkää, niin usein kuin te juotte, minun muistokseni.
Minkätähden tulee meidän muistaa ja julistaa hänen kuolemaansa?
Meidän tulee muistaa hänen kuolemaansa, oppiaksemme siitä uskomaan, ettei yksikään luontokappale voinut tehdä täysiksi meidän synteimme edestä, vaan yksin Kristus, totinen Jumala ja ihminen, ja oppiaksemme siitä kauhistumaan syntejämme, ja niitä suurina pitämään, ja hänestä ainoasta iloitsemaan ja lohdutusta etsimään, ja siten sellaisen uskon kautta autuaaksi tullaksemme.
Mikä on häntä kehottanut sinun synteis tähden kuolemaan ja niiden edestä täysiksi tekemään?
Siihen on häntä kehoittanut hänen suuri rakkautensa isäänsä, minua ja kaikkia syntisiä kohtaan. niinkuin on kirjoitettu Joh. 15, Room. 6, ja Gal. 2, luvussa.
Minkätähden haluat mennä ehtoolliselle?
Ehtoolliselle halajan mennä oppiakseni uskomaan, että Kristus suuressa rakkaudessa on kuollut minun synteini tähden, ja sitte oppiakseni hänestä rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistäni.
Mikä asia kehoittakoon kristittyjä usein nauttimaan alttarin sakramenttia?
Kristittyjä kehoittakoon sakramenttia nauttimaan Jumalaan nähden Kristuksen käsky ja lupaus, sitte myös hänen oma hätänsä, joka häntä rasittaa ja ahdistaa, johon nähden myös sellainen käsky, kehoitus ja lupaus on annettu.
Mitä tulee ihmisen tehdä, jollei hän taida tuntea sellaista hätää, tahi joka ei tunne isoomista ja janoa tälle sakramentille?
Sellaiselle et saa antaa parempaa neuvoa, vaan että hän ensin kouraa rintaansa, tunnustellen jos hänellä vielä on lihaa ja verta, ja uskokoon mitä raamattu siitä todistaa Gal. 5 ja Room. 6.
Toiseksi katsokoon asemaansa, jos hän vielä on mailmassa ja muistakoon, ettei suinkaan ole synneistä ja hädästä puutetta, niinkuin raamattu sanoo Joh. 15-16, 1. Joh. 2 ja 1. Joh. 5 luvuissa.
Kolmanneksi on perkelekin hänen sivullansa, joka murhalla ja valheella yöllä ja päivällä ei anna hänelle rauhaa sisällisesti eikä ulkonaisesti, kuten raamattu kuvaa Joh. 8 ja 16, 1. Piet. 5, Ef. 6 ja 2. Tim. 2 luvuissa.
Hyvä Aivan!
Kyseinen Johanneksen evankeliumin kohta on puhtaasti uskosta ja elämän leivästä (usko ja Jumalan sana). Ei puhuta mitään ehtoollisesta. Tuo manna korvessa oli vain päivän ruokaa. Sitä ei voinut säilyttää yön yli. Se on vertauskuva, että tämän päivän uskolla ei voi uskoa huomisen varalle. Joka päivä pitää uudistaa mieli ja puhdistaa synneistä. Ehtoollista ei jaeta joka päivä, mutta Jumalan sanaa on tarjolla melkein joka päivä.
Ei voi ottaa vain jakeita sieltä täältä ja väittää niiden koskevan ehtoollista. Se on sellaista tulkintaa, joka ei kyllä ole vahvalla pohjalla. Otin koko tekstin III ja IV osasta, niissä ei ole tukea väitteillesi.
Joh. evankeliumi 6. Luku jakeet 22-71
III. Saarnaa Kapernaumissa uskosta ja elämän leivästä.
IV. Moni opetuslapsistansa pahenee tästä saarnasta ja luopuu hänestä: mutta ne 12 riippuvat hänessä, vaikka yksi niistä on pettäjä
111. 22. Toisena päivänä, kuin kansa, joka sillä puolella merta oli, näki, ettei siellä nimitä venhettä ollut kuin se yksi, johonka hänen opetuslapsensa olivat astuneet, ja ettei Jesus ollut astunut haahteen opetuslastensa kanssa, vaan hänen opetuslapsensa olivat ainoastaan matkaan lähteneet;
23. Mutta muut venheet tulivat Tiberiaasta, lähes sitä paikkaa, jossa he olivat leipää syöneet, sitto kuin Herra oli kiittänyt;
24. Koska kansa sen näki, ettei Jesus siellä ollut eikä hänen opetuslapsensa, astuivat he myös haaksiin ja menivät Kapernaumiin etsien Jesusta.
25. Ja kuin he hänen siltä puolen merta löysivät, sanoivat he hänelle: Rabbi, koskas tänne tulit? , Jesus vastasi heitä ja sanoi: totisesti, totisesti sanon minä teille: ette etsi minua, että te näitte ihmeen, vaan että te saitte leipää syödä ja olette ravitut.
27. Älkäät tehkö sitä ruokaa, joka on katoovainen, vaan sitä ruokaa, joka pysyy ijankaikkiseen elämään, jonka Ihmisen Poika teille antava on*; sillä Isä Jumala on sen vahvistanut!. * 11:26
t Matt. 3:17. 17:5. Mark. li 11. 9: 7.
Luuk. 3: 22. 9:35. Joh. l: 32, 33.
5:37. 8:18.2 Piet. l: 17.
28. Niin he sanoivat hänelle: mitä meidän pitää tekemän, että me taitaisimme Jumalan töitä tehdä?
29. Jesus vastasi ja sanot heille: se on Jumalan työ, että te uskotte sen päälle. Jonka hän lähetti. l Joh.3:23.
30. Niin he sanoivat hänelle: mitä ihmettä* siis sinä teet, että me näkisimme ja uskoisimme sinun päälles? Mitä työtä sinä teet?
• Matt. 12:38, 16:1. Mark. 8:11.
Luuk. 11:29. l Kor. 1:22.
31. Meidän Isämme söivat mannaa korvessa, niinkuin kirjoitetta on: hän antoi heille leipää taivaasta syödäksensä. 2 Mos. 16:4.
Ps. 78: 24. Viis. 16: 20. l Kor. 10:3.
32. Niin Jesus sanoi heille: totisesti, totisesti sanon niinä teille: el Moses sitä leipää antanut teille taivaasta* mutta minun Isäni antaa totisen leivän taivaasta.
* 4 Mos. 11:7.
33. Sillä Jumalan leipä on se, joka taivaasta tulee alas ja antaa maailmalle elämän.
34. Niin he sanoivat hänelle: Herra, anna meille aina sitä leipää.
35. Jesus sanoi heille: minä olen elämän leipä: joka tulee minun tyköni, ei hän suinkaan isoo, Ja joka uskoo minun päälleni, el hän koskaan janoo. Jes. 55: l.
Matt. 11:28. Joh. 4:14. 7:37.
36. Mutta minä sanoin teille, että te näitte minun, ja ette sittekään usko.
37. Kaikki, mitä minun Isäni antaa minulle, se tulee minun tyköni: ja joka minun tyköni tulee, sitä en minä heitä ulos.
38. Sillä minä tulin taivaasta alas, en tekemään minun tahtoani, vaan sen tahtoa, joka minun lähetti. Matt. 26:39. Mark. 14:36.
Luuk. 22: 42. Joh. 4: 34. 5: 30.
39. Mutta se on Isän tahto. Joka minun lähetti, ettei minun pidä yhtäkään niistä kaikista kadottaman*, Jotka hän minulle antoi, mutta olen ne herättävä viimeisenä päivänä. * Ps. 109: 8. Joh. 10: 28.
17:12. 18: 9. Ap. T. l: 20.
40. Tämä on sen tahto. Joka minun lähetti, että jokainen joka näkee Pojan ja uskoo hänen päällensä, hänellä pitää ijankaikkinen elämä oleman*. Ja minä herätän hänen viimeisenä päivänä. * 3:15, 16.
41. Niin Juudalaiset napisivat
sitä, kuin hän sanoi: minä olen se leipä, joka taivaasta tuli alas,
42. Ja sanoivat: eikö tämä ole Jesus, Josephin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme*? Kuinkas hän sanoo: minä olen tullut taivaasta alas.
• Matt .13: .M.
Mark. G: 3. Lunk. 4: Tl. Joh. 7: 27
43. Niin Jesus vastasi ja sanoi heille: älkäät napisko keskenänne.
44. Ei taida kenkään niiniin tyköni tulla, ellei Isä, joka minun lähetti, vedä häntä, ja minä herätän hänen viimeisenä päivänä.
45. So on prophetalssa kirjoitetta: heidän pitää kaikki Jumlalta opetetuksi tuleman*. Sentähden jokainen, joka sen on Isalta kuullut ja oppinut, hän tulee minun ^ ••^^ss1^
Hebr.8:10, 11. 10:1G.
46. El niin, että joku on Isiin nähnyt*, vaan joka on Jumalasta, se °" ^"aTfeT. Luuk. 10: 22.
47 Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka uskoo minun päälleni, hänellä on ijankaikkinen elämä. 3:18,36
48. Minä olen elämän leipä.
43. Teidän Isanne söivät mannaa korvessa* ja kuolivat;
* 2 Mos. 16:15. t Hebr. 3:16, 19.
50. Tämä on se leipä, joka taivaasta tuli alas, ja joka siitä syö, el hänen pidä kuoleman.
51. Minä olen elävä leipä, joka taivaasta tuli alas*: se joka tästä leivästä syö, hän elää Ijankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, jonka minun pitää antaman maailman elämän edestä. • 3'-ls-
52. Niin Juudalalset riitelivät keskenänsä, sanoen: kuinka* tämä taitaa antaa lihansa meille syödä? *3:9
.»3. Jesus sanoi heille: totisesti, totisesti sanon minä teille: ellette sv» Iliinisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, niin ei ole elämä teissä, l Mos. 15: G.
Mark.1G:1G. Joh.l:12.
54. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, hänellä on i j a n k a l k; k i n e n elämä, ja minä olen herättävä hänen viimeisenä päivänä.
55. Sillä minun lihani o n totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
56. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, hän on minussa Ja minä hänessä.
57. Niinkuin elävä Isä minun lähetti ja minä elän Isäni tähden, niin myös se, joka minua syö, hän elää minun tähteni.
58. Tämä on se leipä, joka taivaasta tuli alas*: ei niinkuin teidän isänne söivät mannaa ia kuolivat. .Joka tätä leipää syö, hän saa elää ijankaikkisesti. • 3:13.
59. Näitä sanoi hän synagogassa, opettaissansa Kapernaumissa.
IV. 60. Niin monta hänen opetuslapsistansa, lenin he tämän kuulivat, sanoivat: tämä on kova puhe: kuka voi sitä kuulla?
61. Mutta kuin Jeesus tiesi itsestänsä, että hänen opetuslapsensa siitä napisivat, sanoi hän heille: pahoittaako tämä teitä?
62. Mitä sitte, jos te näette Ihmisen Pojan sinne menevän ylös, kussa hän ennen oli? Mark l('i' 19'
Luuk. 24:51. Joh. 3:13.
,, _ . . Ap. T. l: 0. Eph. 4: 8.
63. Henki on se, joka eläväksi tekee, ei liha mitään auta: ne sanat, jotka minä teille puhun, ovat henki ja elämä 2 Kor. 3:6.
"4. Mutta muutamat teistä ovat, jotka el usko. Sillä Jesus tiesi» alusta, kutka ovat, jotka el uskoneet, ja kuka hänen oli pettävä. * 2:25. 13:11.
65. Ja hän sanoi: sentähden sanoin minä teille: el taida kenkään tulla minun tyköni, ellei se ole annettu hänelle minun Isältäni.
66. Siitä ajasta luopuivat monta hänen opetuslastansa hänestä ja menivät pois, eikä hänen kanssansa enempi vaeltaneet.
67. Niin Jesus sanoi niille kahdelletoistakymmenelle: ettekö te myös tahdo mennä pois?
68. Simon Pietari vastasi häntä: Herra, kenenkäs tykö me menemme? sinulla on ijankaikkisen elämän sanat. Ap. T. 5:20.
69. Ja me uskomme ja olemme ymmärtäneet, että sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika? Matt.16:16, Mark. 8:29, Luuk. 9:20. Joh. 11:27.
70. Jesus vastasi heitä: enkö minä ole teitä kahtatoistakymmentä valinnut*? ja yksi teistä on perkele .
*Luuk.6:13. Joh.8:44.
71. Mutta sen hän sanoi Juudasta, Simonin pojasta Iskariotista: sillä hän oli hänen pettävä, ja oli yksi niistä kahdestatoistakymmenestä.
Olihan Paavalillakin tottakai Pyhä Henki. Enkä tiedä yhtään ainoaa kohtaa Paavalin kirjoituksissa, jotka olisivat minun mielestäni jotenkin kyseenalaisia. Ja jos sellaisia kohtia minun mielestäni olisi, niin silloin olisi varmaan paras etsiä vikaa täältä päästä. Tarkoituksenahan on tutkia, onko meillä sama usko ja oppi kuin edesmenneillä pyhillä, eikä niinkään sitä, oliko edesmenneillä pyhillä sama usko ja oppi kuin meillä on.
Mutta en oikein ymmärrä, mihin tällä pyrit. Voisitko selventää?
Siis eihän Laestadius sano, että ehtoollinen ei ole myös muistoateria. Hän sanoo samassa saarnassa toisessa kohdassa, että ehtoollinen ei ole AINOASTAAN muistoateria, eikä se ole AINOASTAAN rakkauden ateria, mutta että se on MYÖS sovintoateria.
Ja tässä kohdassa kun hän puhuu, että muutamat sanovat sitä vain muistoateriaksi, hän haluaa tähdentää, että jos se olisi VAIN muistoateria, niin silloin täytyisi Raamatussa lukea "joka monen edestä vuodatetaan MUISTOKSI" ei siis "joka monen edestä vuodatetaan SYNTIEN ANTEEKSIANTAMISEKSI".
Ehtoollinen on siis:
1. sovintoateria, siten että siinä tarjotaan syntien anteeksiantamus.
2. muistoateria, siten että siinä muistetaan Vapahtajan kuolemaa.
3. rakkauden ateria, siten että siinä sytytetään kristittyjen keskinäistä yhteyttä ja rakkautta.
Kaikki tämä vahvistaa uskoa, mutta erityisesti se, että ehtoollinen on sovintoateria, koska juuri usko syntien anteeksiantamukseenhan on uskon ydin.
ymmärtämyksen mukaan Jeesus halusi ehtoollisesta hänen ristiinnaulitsemisen muistoaterian.
Kun hän sanoi: "joka monen edestä vuodatetaan", tarkoittaa tietysti ristillä vuodatettua vertansa. Nyt kun syömme ja juomme ehtoollisella, se aivan kuin konkreettisemmin muistuttaa tuosta tapahtumasta.
El kirahwi:"Ja tässä kohdassa kun hän puhuu, että muutamat sanovat sitä vain muistoateriaksi, hän haluaa tähdentää, että jos se olisi VAIN muistoateria, niin silloin täytyisi Raamatussa lukea "joka monen edestä vuodatetaan MUISTOKSI" ei siis "joka monen edestä vuodatetaan SYNTIEN ANTEEKSIANTAMISEKSI".
Minä sanoisin tähän että Jeesuksen sanat kertovat aivan selvästi ehtoollisen tarkoituksen.
"Niin usein kuin te sen teette, tehkää se minun muistokseni".
Jos Jeesus tarkoittanut että siinä
synnit anteeksi annetaan niin hän olisi varmaankin sanonut "Niin usein kuin te sen teette, tehkää se syntienne anteeksi saamiseksi".
En tiedä miten asia kenellekin avautuu mutta minulle tuo on kyllä avattu ihan selkeästi niin että Jumalan lapset käyvät ehtoollisella uskonsa virvoitukseksi ja vahvistukseksi.
Jos sinun pitäisi kuvata että tämä viini tässä on se veri joka tulee vuotamaan ristillä ja tämä leipä minun ruumiini joka teidän edestänne annetaan. Haluat että oppilaasi kokoontuvat muistelemaan sinua silloin tällöin. Miten sanoisit heille? Miksi sanoisit oppilaillesi lopuksi tuon
"niin usein kuin te sen teette, tehkää se minun muistokseni".?
Kaiken lisäksi se, että jos ehtoollisessa olisi syntien anteeksiantamus, se ei olisi linjassa muuhun Raamatun ilmoitukseen.
Ehtoollisella ei siis saa syntejä anteeksi, mutta Jumalan lapsille se vahvistaa uskoa siihen, että synnit on anteeksi annettu.
Tämän enempää en aiheesta jatka.
Aston: "Kun hän sanoi: "joka monen edestä vuodatetaan", tarkoittaa tietysti ristillä vuodatettua vertansa. Nyt kun syömme ja juomme ehtoollisella, se aivan kuin konkreettisemmin muistuttaa tuosta tapahtumasta."
Mutta Vapahtajahan sanoo, että se viini nimenomaan ON juuri se veri. Jos se ei oikeasti olisi Jeesuksen veri, vaan vain merkitsisi sitä, niin silloin edellä ollut voisi pitääkin paikkansa. Mutta koska se on juuri se veri, joka on vuodatettu ristillä, niin silloin siinä on myös syntien anteeksiantamus.
Aston: "En tiedä miten asia kenellekin avautuu mutta minulle tuo on kyllä avattu ihan selkeästi niin että Jumalan lapset käyvät ehtoollisella uskonsa virvoitukseksi ja vahvistukseksi."
Niin se minullekin on avautunut, mutta mikäpä sen enempää vahvistaa uskoa kuin juuri julistus syntien anteeksiantamuksesta? Ja se julistus, niin uskon, kaikuu myös ehtoollisessa kaikille niille, jotka sen sanan uskolla vastaanottavat.
Mutta ei tästä näytä asiasta näytä valmista tulevan, eikä kukaan näytä luopuvan käsityksestään. Tämäkin asia täytyy jättää Jumalan ajan kanssa kirkastettavaksi, ja hän voi kirkastaa tästäkin asiasta oikean ymmärryksen.
mitä muuta Jeesuksen muisto voisi merkitä, kuin juuri syntien anteeksiantamusta?
Mitäpä Jeesus muuta merkitsee, kuin juuri Vapahtajaa, joka kärsi ja kuoli EDESTÄMME.
Vai onko Hän meille vain historiallinen henkilö, joka naulittiin ristille kuten siihen aikaan oli tapana rikollisia rangaista. Eikö Hänen muistonsa merkitse, että Hän kuoli edestämme. Jos me nautimme Hänen ruumiinsa ja verensä vaikka niinkin, että ajattelisimme nauttivamme Hänen kuolemansa ja verenvuodatuksensa MUISTOKSI leivän ja viinin, eikö sen SILLOINKIN tulisi merkitä juuri lohdullista muistoa ja muistutusta siitä, että Hän kuoli ja kärsi EDESTÄMME. Jos me nautimme ehtoollisen uskoen sellaiseen ”muistoon”, eikö siinä virtaa syntien anteeksiantamus oikein tulvana ylitsemme.
Muunlainen Vapahtajan pelkkä ”muistelu" onkin turhaa.
Matt. 26:26:
"Heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: 'Ottakaa, syökää; tämä on minun ruumiini. 'Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: 'Juokaa tästä kaikki; sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi."
Mark. 14:22:
"Heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille ja sanoi: 'Ottakaa, tämä on minun ruumiini.' Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille; ja he joivat kaikki siitä. Ja hän sanoi heille: 'Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan monen edestä.'"
Luuk. 22:19:
"Hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: 'Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni.' Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: Tämä malja on se uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.'"
1. Kor. 11:23:
"Minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona Hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja sanoi: 'Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää se minun muistokseni.' Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: 'Tämä malja on se uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin juotte, tehkää se minun muistokseni.' "
Vapahtajan muistoksi nautitun ehtoollisen ei tulisi merkitä mitään muuta kuin Vapahtajan muistamista eli USKOMISTA HÄNEEN sillä tavalla kuin raamattu Hänestä opettaa: Hän kuoli edestäni, vuodatti verensä minun tähteni, JOTTA MINÄ SAAN ELÄÄ.
Eri evankeliskojen teksit, korintolaiskirje ja Apostolien teot.
Evankeliumeissa kerrotaan, että Kristus on tuleva kuolemaan ja sovittamaan kaikkien ihmisten synnit ristillä niiden anteeksisaamiseksi( on mahdolista uskon kautta, muttei lupaa itse ehtoollisessa, niin tulkitsen),
Apostolien teoissa: Jeesus on noussut ylös ja tulee toisen kerran.
Korintolaiskirje: Ehtoollisen asetussanat
Roomalaiskirje ja Matteus: Lunastustyö
Matteus luku 26
niinkuin hänestä on kirjoitettu''; kalitta Ihmisen Poika petetään! parempi olis sille ihmiselle ollut, jos el hän olisi syntynyt.
* Ps. 41:10.
25. Niin vastasi Juudas, joka hänen petti, ja sanoi: Mestari, olenko niinä se? hän sanoi hänelle: sinäpä sen sanoit.
26. Mutta kuin he söivät, otti Jesus leivän, ja kiitti,mursi ja antoi opetuslapsille, ja sanoi: ottakaa t, syökäät: tämä on minun ruumiinl.
.Mark. 14: 22. Luuk. 22:19. l Kor. n: 23.
27. Ja hän otti kalkin, ja kiitti, antoi heille ja sanoi: juokaat tästä kaikki;
28. Sillä tämä on minun vereni, sen uuden Testamentin, joka monen tähden v u o d a t e t a a n* s y n t e i n anteeksi antamiseksi.
* Matt. 20: 28. Rom. 5:15.
29. Mutta minä sanon teille: en suinkaan niinä silleen juo tästä viinapuiin hedelmästä, siihen päivään asti kuin minä juon teidän kanssanne sen uuden minun Isäni valtakunnassa.
Mark. 14:25. Luuk. 22:18.
Markus 14:22
22. Ja heidän syödessänsä otti Jesus leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: o t t a k a a t, s y o k ä ä t: t ä m ä o n m i n u n r u u m i n i. Matt. 2ti: 2U. Luuk. 22:19. l Kor. 11: 23.
23. Ja hän otti kalkin, kiitti ja antoi heille. Ja he joivat siitä kaikki.
24. Ja hän sanoi helle: tämä on minun vereni, sen Uuden Testamentin, joka monen edestä vuodatetaan.
25. Totisesti sanon minä teille: en niinä suinkaan silleen juo viinapuun hedelmästä, siihen päivään asti kuin minä sen juon uuden, Jumalan valtakunnassa.
Luukas 22: 17
17 Ja hän otti kalkin, kiitti ja sanoi: Ottakaat ja jakakaat keskenänne.
18 Sillä minä sanon teille, etten minä suinkaan juo vllnapuun hedelmää, siihenasti kuin Jumalan valtakunta tulee.
Matt. 26: 29. Mark. 14: 25.
l9 Ja hän otti leivän, Kiltti ja mursi, ja antoi heille*, sanoen: tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan: se tehkäät minun muistokseni;
• Matt. 26: 26. Mark. 14: 22.
l Kor. 11: 23.
20. Niin myös kalkin ehtoollisen Jälkeen, sanoen: tämä kalkki on uusi Testamentti, minnn veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan
1 Korintolaiskirje 11, toinen selitysosa
II. Ojentaa heidän kokoon tulemisestansa, ja kirjoittaa Herran ehtoollisen asetuksen, ja neuvoo sen mahdollisen nautitsemisen.
17. Mutta kuin minä tätä teille ilmoitan, en minä teitä kiitä, ettette kokoon tule parannukseksi, vaan pahennukseksi.
18. Sillä ensin, kuin te seura-kuntaan tulette, niin minä kuulen eripuraisuudet olevan seassanne*; lonka minä myös puolittain uskon.
* l: 10, 11, 12.
19. Sillä teidän seassanne pitää myös eriseurat oleman*, että ne, jotka koetellut ovat, teidän seassanne ilmoitettaisiint. • Matt. IS: 7.
Luuk. 17: l. Ap. T. 20: 30.
Luuk. 2: 35. l Joh. 2: 19.
20. Kuin te siis kokoon tulette yhteen, ei se ole Herran ehtoollista pitää.
21. Sillä jokainen ennättää syödä oman ehtoollisensa, yksi isoo, toinen Juovuksissa on.
22. Vai eikö teillä huoneita ole, joissa te syödä ja juoda saatte? Taikka katsotteko te ylön Jumalan seurakunnan ja häpäisette ne, Joilla el mitään ole? Mitä minun pitää teille sanoman? Pitääkö minun teitä kiittämän? Tässä en minä kiitä.
23. Sillä minä olen sen Herralta saanut. Jonka minä myös teille annoin. Sillä Herra Jesus, sinä yönä, jona hän petettiin, otti leivän
Matt. 26: 26.
Mark. 14: 22. Luuk. 22: 19.
24. Ja kiitti, mursi Ja sanoi: ottakaat, syökäät! tämä on minun ruumiini. Joka teidän edestänne murretaan: se tehkäät minun muistokseni;
23. Niin myös kalkin ehtoollisen jälkeen Ja sanoi: tämä kalkki on se Uusi Testamentti minun veressäni; se tehkäät, niin usein kuin te Juotte, minun muistokseni.
26. Sillä niin usein kuin te syötte tästä leivästä Ja Juotte tästä kalkista, pitää teidän Herran kuoleman julistaman, siihenasti kuin hän tulee.
Ap.T. l: 11.
27. Sentähden Joka kelvottomasti syö tästä leivästä ja Juo Herran kalkista, se on vikapää Herran ruumiisen Ja vereen.
28. Mutta koetelkaan Ihminen Itsiänsä*. Ja niin syökään tästä leivästä ja Juokaan tästä kalkista. • 2 Kor. 13: 5.
29. Sillä joka syö taikka juo kelvottomasti, hän syö ja juo tuomion itsellensä, ettei hän Herran ruumista eroita.
30 Sentähden on myös monta heikkoa ja sairasta teidän seassanne, ja moni makaa.
31. Sillä Jos me itsemme tuomitsisimme, niin emme ensinkään tuomittaisi.
32. Vaan kuin me tuomitaan, niin me Herralta kuritetaan*, ettemme maailman kanssa kadotettaisi
* Hebr. 12: 5, 10
33. Sentähden• rakkaat veljeni! kun te kokoon tulette syömään, niin odottakaat toinen toistanne
34. Mutta, jos joku isoo. hän syököön kotonansa, ettette kokoon tulsi kadotukseksi. Ne muut minä tultuani tahdon toimittaa
Matteuksen evankeliumissa ehtoolliskohdan 26:28 mainitut viitteet alla
Matteus 20:28
Niin kuin ei Ihmisen Poika tullut, että häntä piti palveltaman, mutta että hän palvelis*, ja a n t a i s h e n k e n s ä l u n a s t u k s e k s i m o n e n e d e s t ä .
* Mark. 10:45, Luuk. 22: 27. Phil. 2:7 Tim. 2:6. Tit. 2:14. 1. Piet. 1:19,21
Roomalaiskirja 5. Luku
III. Osoitetaan, että niin kuin Adam saatti synnin ja kuoleman kaikkein ihmisten päälle, niin tuotti Kristus vanhurskauden ja elämän kaikille.
III 12. Sentähden , niin kuin yhden ihmisen kautta on synti maailmaan tullut* ja synnin kautta kuolema , niin on kuolema tullut kaikkein ihmisten päälle, että kaikki ovat syntiä tehneet.
1. Mos. 3:6. 1 Mos. 2:17.
Rom. 6:23. l Kor. 15:21.
13. Sillä lakiin asti oli synti maailmassa; mutta kussa ei lakia ole, ei siellä syntiä lueta. 4:15.
14. Vaan kuolema vallitsi Adamista Mosekseen asti niitäkin, jotka ei syntiä tehneet olleet senkaltaisella ylitsekäymisellä kuin Adam, Joka on sen esikuva,joka jälkeen tuleva oli.
l Kor. 15:22, 45.
15. Mutta niin lahjan kanssa ole kuin synnin; sillä jos monta ovat sen yhden synnin tähden kuolleet, niin on paljoa enemmin Jumalan armo ja lahja sen yhden Ihmisen Jesuksen Kristuksen armossa monen päälle runsaasti tullut.
16. Ja el niinkuin (se tuli) yhden kautta, joka syntiä teki, niin myös lahja; sillä tuomio on tosin yhdestä kadotukseen, mutta lahja monesta synnistä vanhurskauteen.
17. Sillä jos kuolema on yhden synnin lähden vallinnut sen yhden kautta, paljoa enemmin ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan yltäkylläisyyden, pitää vallitseman elämässä yhden Jesuksen Kristuksen kautta.
I8. Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle. 6:23
19. Sillä niinkuin yhden Ihmisen kuulemattomunden tähden monta ovat syntisiksi tulleet, niin myös monta tulevat yhden kuuliaisuuden tähden vanhurskaiksi.
20. Mutta laki on myös tähän tullut*, että synti suuremmaksi tuttaisiin; mutta kussa synti on suureksi tuttu, siinä on armo y l ö n p a l t t i s e k s i t u t t u :
* 7: S. Gal. 3:19. Luuk. 7:47.
21. Että niinkuin synti on vallinnut kuolemaan, niin myös armo on vallitseva vanhurskauden kautta ijankaikkiseen elämään, Jesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta.
Pyhäin Apostoleitten Teot, Mainittu Korintolaiskirjeen kohdassa.
1.11 Jotka myös sanoivat: Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaaseen? Tämä Jesus, joka teiltä otettiin ylös taivaaseen, on niin tuleva kuin te hänen taivaaseen menevän näitte.