Loukkaannun nykyään sanoista "Jumalan tahto" koska en vaan voi hyväksyä tai sitten musta tuntuu että Jumalan tahto on mun elämän suhteen kieltää multa kaikki hyvä. Toiset uskovat saa kaiken kuin manulle illallinen ja mun elämäon aina ja aina vaan kurjaa ja täysin sisällötöntä. päivästä päivään jokainen päivä on mulla vailla mitään sisältöä ja ihan samanlainen joka päivä.
Kärsin tästä asiasta..
Nyyh=(
6285
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
IT-Lehdessä (Invalidien jäsenlehti) oli uskontopalstalla kertomus eräästä henkilöstä, joka noin 17 vuotiaana oli valitellut Jumalalle, miten tylsää ja yksitoikkoista elämä oli, vaikka oli uskovainen ja terve nuori nainen. Hän pyysi Jumalalta jotakin jännää vaihtelua.
Hän meni uimaan ja sukelsi liian jyrkästi pohjaan, heräsi seuraavan kerran sairaalassa kaulaa myöten kaikki raajat täysin halvaantuneena ja totesi Jumalalle, ettei hän ihan tätä tarkoittanut. En tiedä miten, mutta halvaantumisestaan huolimatta on kuulemma kirjoittanut useita kirjoja.
Olen lukenut hänen kirjojaan. Ihan hyviä ovat. En muuten usko, että Jumala halvaannutti häntä yhden rukouksen takia, vaan hänellä oli paljon suuremmat suunnitelman mielessä, kuin tarjota tytölle vähän vaihtelua.
jos voisit ymmärtää, mitä se "Jumalan tahto" tarkoittaa. Jumalan tahdoksi uskovaiset nimittävät omia näkemyksiään. Yleensä sillä perustellaan toiselle tehtyä pahuutta, tuomitsemista, lannistamista, manipulointia, hyväksikäyttöä yms.
Elät elämääsi jota katselet toisten silmin. Näet vain että toisilla menee hyvin. Mutta jos katsot lähempää, näet ihmisiä joilla on omat vaikeutensa ja omat karikkonsa.
Siunaa jolla menee hyvin, rukoile jolla menee huonommin. Siihen meidät on kutsuttu, onpa vielä niin että vihamiehiäkin pitää siunata.
Katkeruus on pahinta mitä voit itsellesi tehdä.
Se ei auta ketään, ainoastaan sinua itseäsi se myrkyttää. Ymmärrän jos sinulla on puutetta ja sinulla ei ole kaikkea mitä toisilla, mutta älä välitä, ei minullakaan ole.
Haluaisin monenlaista mutta on tilanteita johon vai pitää "alistua" ja tyytyä siihen mitä minulla on. Tärkeintä on että sydämessäni on rauha Jumalan ja ihmisten kanssa.
Jumala voi. Käännä katseesi Häneen ja kerro miltä sinusta tuntuu, puhu kuin isälle jolle haluat rutista kun sinulla on vaikeaa. Ano, kolkuta.
Muistutan sinulle uskovan elämä on hyvinkin arkista. Ei pää pilvissä tyyliä. :)
Nukut, nouset, keität kahvit, luet ehkä päivän lehden. Puet, menet töihin. Kotiin tultuasi laitat ruuan ja jos sinulla on perhettä on siellä monenlaista asiaa hoidettavana.
Kaikkein tärkeintä että poistat isestäsi "nurina hengen", ja alat iloitsemaan mitä sinulla on jo.
Kun olet uskovainen sinulla on JO PALJON!
Täällä mitä keräämme kuin pienet muurahaiset, mutta mitä saamme kun päivämme ovat lopussa ja lähtö tulee, saammeko mitään maallista mukaan? vastauksen tiedätkin, emme. Tärkeintä on se että mihin sinä ja minä kiinnitämme elämämme langat.
Ne langat jotka on kiinnitetty Kristuksen sovitustyöhän se kestää ja sen saamme viedä iankaikkisuuteen mukanamme. Ajattele, ikuisuus, missä ei ole sairautta, ei puutetta, jen.
Tämä asia on mitä maailman tärkeintä. Sure niitä jotka kulkevat ilman Jeesusta, niillä on elämässään puutetta paremmasta. Siukkuja.
kiitos tosta kirjotuksesta hansutuulia! niinku maaliman paras teksti ikinä. sopi ainakin minun elämääni hyvin :)
kuin uskovat. Sun suusta tulee valitusta ja kiroat sanoillasi ittees. Ala sanomaan positiviisia asioita, anna Jumalalle sama aika ja energia kuin olet antanut sielusi vihollisille.
Saatana ottaa negatiiviset sanat ja tekee parhaansa tuodakseen ne todeksi sun kodissa ja sielussa.
Alota psalmilla 23, anna sen rakentaa positiivista uskoa sulle.
Yks on totta: Et pysty ees kuvittelemaan kaikkee ihanaa jota Jumalalla on sulle. Lopeta valitus ja ala ylistys.
Anteeksi jos oon kova, haluaisin sun tulevan autetuksi.