Muistetaan yksinäisiä asunnottomia. Alkoholi on selättänyt heistä monia. Viinahuurun takana on kuitenkin usein herätyksessä oleva väsynyt ihminen.
Pelastumme yksin armosta, mutta toteutetaan kristinuskoa myös rakkaudenteoin. Moniongelmainen asunnottomuus on suuri yhteiskunnallinen epäkohta, jolle yksittäinen ihminen ei paljoa voi tehdä, mutta rukoillaan ja uskotaan Jumalan mahdollisuuksiin jokaisen ihmisen kohdalla. Pienintäkään rakkaudentekoa, vaikkapa vain penkille viereen istahtamista, ei tarvitse hävetä ja jättää sitä pienuutensa takia tekemättä. Ennemmin rakastetaan kuin jätetään rakastamatta.
Erään miehen rinnalla viime viikolla viettämäni porinatuokion jälkimietteinä syntyi runo:
katso miestä
penkillä viluissaan
pulut ja pullo
ovat hänellä
vain seuranaan
kenen mahtaa
olla hän isä
kun noin lempeästi
puhelee linnuilleen
ja ojentaa kätensä
kuin niitä
siunatakseen
kauan aikaa sitten
nöyrtyi hän
edessä maailman
jäi sovinnolla pois
ihmisvirrasta kuohuvan
hiljainen on kolkutus
sydämellään oven
jatkunut vuosikautinen
tietää mies
Pojan siellä Jumalan
seisovan ja odottavan
kovin on mun vaikeaa
nöyrtyä edessä Jumalan
on mulla lämpö
pullossa poven
myönnän sen
mut pois täältä
jo kotiin tahtoisin
odota vielä hetken
Poika Jumalan
hieman on jäljellä
lämpöä
pohjalla pullon
pian riennän
mä ovellein
sisään luokseni
sut päästäen
ja yhdessä aterialle
käymme yhdessä silloin
Pelastumme yksin armosta, mutta toteutetaan kristinuskoa myös rakkaudenteoin. Moniongelmainen asunnottomuus on suuri yhteiskunnallinen epäkohta, jolle yksittäinen ihminen ei paljoa voi tehdä, mutta rukoillaan ja uskotaan Jumalan mahdollisuuksiin jokaisen ihmisen kohdalla. Pienintäkään rakkaudentekoa, vaikkapa vain penkille viereen istahtamista, ei tarvitse hävetä ja jättää sitä pienuutensa takia tekemättä. Ennemmin rakastetaan kuin jätetään rakastamatta.
Erään miehen rinnalla viime viikolla viettämäni porinatuokion jälkimietteinä syntyi runo:
katso miestä
penkillä viluissaan
pulut ja pullo
ovat hänellä
vain seuranaan
kenen mahtaa
olla hän isä
kun noin lempeästi
puhelee linnuilleen
ja ojentaa kätensä
kuin niitä
siunatakseen
kauan aikaa sitten
nöyrtyi hän
edessä maailman
jäi sovinnolla pois
ihmisvirrasta kuohuvan
hiljainen on kolkutus
sydämellään oven
jatkunut vuosikautinen
tietää mies
Pojan siellä Jumalan
seisovan ja odottavan
kovin on mun vaikeaa
nöyrtyä edessä Jumalan
on mulla lämpö
pullossa poven
myönnän sen
mut pois täältä
jo kotiin tahtoisin
odota vielä hetken
Poika Jumalan
hieman on jäljellä
lämpöä
pohjalla pullon
pian riennän
mä ovellein
sisään luokseni
sut päästäen
ja yhdessä aterialle
käymme yhdessä silloin
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.