katellessa Saarikallea youtubessa. Joku oli tarkoittanut sen herjaks mutta ei ollut Jumalan pilkkaa niiden toiminnassa. Eiks Suomen hellarit oo itkeny tarpeeks kauan? Tuo nauraminen on voiton julistusta naurajalle ja Suomessa olevalle Jeesuksen ruumiille.
Miks jotku vihaa tuota naurua, en tajua.
Miks jotku vihaa tuota naurua, en tajua.
Vastaukset 8
Vanhimmat
on siinä, kun Kristus Herramme riippuu ristillä syntiemme tähden?
Paavali sanoo: "Minä Tahdon tuntea Kristuksen, ja Häne ristiinnaulittuna"!
Apostolit ei nauraa räkättäneet, ei vielä sittenkään, kun Pyhä Henki helluntaina vuodatettiin heidän ylleen.
Henki annettiin voimaksi viedä evankeliumia, voimaksi todistaa ristiin-naulittua Jeesusta Kristusta.
Mieti vähän !
en haluu sua loukata, koska kunnioitan sua mutta toi on mun mielipide.
ettei tarvi olla Saatanan orja, tuonela, kuolema ja helvetti on voitettu. Miks itkee? Mua naurattaa. Jeesus on voittanut.
Miksei apostolit olis nauranu? Oli kateellisia, itki, tappeli, miksei nauranu?
Toi nauru on eksytyksen ulospäin näkyvä muoto.
Eksytys on murheellinen asia, koska se erottaa ihmisen Jumalasta ja pelastuksesta ja iankaikkisesta elämästä. Parempi on surra ja murehtia tuollaisia ihmisiä jotka nyt nauravat, mutta jotka myöhemmin itkevät ja parkuvat, elleivät ajoissa parannusta tee.
ettemme tuomitse ketään.
Muistamme myös että oikeanlainen ilo Herrassa on meidän väkevyytemme.
2:26 Sentähden minun sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee, ja myös minun ruumiini on lepäävä toivossa;
2:27 sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta.
2:28 Sinä teet minulle tiettäviksi elämän tiet, sinä täytät minut ilolla kasvojesi edessä.'
Sydämen ilo on juuri tätä, että iloitsemme pelastuksesta, emme ole enää kuoleman omat.
Jaakobin kirje:
1:2 Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin,
4:9 Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi.
Eräänä päivänä surumme muuttuu iloksi ja sitten me vasta iloitaankin.
Psalmit:
2:11 Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.
32:11 Iloitkaa Herrassa ja riemuitkaa, te vanhurskaat, ja veisatkaa ilovirsiä, kaikki te oikeamieliset.
97:12 Iloitkaa Herrassa, te vanhurskaat; kiittäkää hänen pyhää nimeänsä.
98:4 Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa, iloitkaa ja riemuitkaa ja veisatkaa kiitosta.
118:24 Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä.
Kysymys on oikeanlaiesta ilosta, ei se että menemme nauramaan naurukokouksiin (mahtaako sellaisia olla?) vaan oikeanlainen sydämen ilo on sitä iloa joka kumpuaa ylistyksenä ja kiitoksena.
Voipi se jotain ihmistä jopa karkeloittaakkin.
Jumala kuitenkin tuntee sydämen, mistä se on lähtöisin, sielullisuudesta vaiko aidosta. :)
Surkaamme niitä jotka hoippuvat kuoleman partaalla, saakoon meidän ilomme tarttua heihinkin ja evankeliumia saattaa heidätkin tähän uloskutsuttujen joukkoon. :)
Nauramisessa ei ole mitään vikaa, se on samalla lailla Jumalan luoma tunteellinen "purkaus" kuin itkeminen. Toinen ei ole toista parempi tai huonompi asia. Kumpaakin tarvitaan tässä elämässä. Kumpikin auttaa omalla tavallaan. Eksytys ON murheellinen asia, mutta mielestäni sillä ei ole mitään tekemistä itkemisen tai nauramisen kanssa. Minusta on aika uhkarohkeaa tuomita ihminen eksyksissä olevaksi vain sen takia että nauraa. Eiks se ole hyvä asia jos asiat on hyvin Jumalan kanssa ja nauraa? Miksi nauramisesta on tehty sellainen kielletty asia? Miksi ainoastaan itkemistä katsotaan hyvällä? Onko se jotenkin "pyhempää"?
tiiäan sen pätkän mistä puhut. Se on kyllä hauska, ei voi olla repeämättä nauruun. tulee se loirin esittämä jean pierre-kuselan naurava kulkuri mieleen:)
http://www.salihousu.com/html/linkit/yt_linkgen.php?ytl=A8_53_9R7oA&nfo=aa00179
tolle ainaki saa nauraa iha vapaasti:) maalima hauskin sketsi.