Liian usein nykyään tuntuu että olen ihan yksin...
vaikka olen naimisissa ihanan miehen kanssa niin ystäviä on niin hirveen vähän... ja nekin mitä on niin aina häviää sitä mukaa kun saavat tietää uskostani... :(
Olisi ihanaa joskus jutella samanlailla asioista ajattelevien kanssa kun kaikki muut ystävyydet tuntuvat menevän kinaamiseen siitä mikä on oikein ja väärin ja miksi olen vanhanaikainen tai muuten erilainen...???
Miksi nykyään on niin vaikeaa hyväksyä uskovaiset?? Onko ei-uskovaiset kaverit jotenkin parempia kuin uskovaiset??
Olisi ihana jutella kavereitten kanssa kaikista jutuista mutta loppujen lopuksi kaikki aina kaatuu uskonto-asiaan...
Olenko ainut joka kärsii kavereiden katoamis-ilmiöstä vai onko muitakin?? Miten käsittelette asiaa kavereiden kanssa??
vaikka olen naimisissa ihanan miehen kanssa niin ystäviä on niin hirveen vähän... ja nekin mitä on niin aina häviää sitä mukaa kun saavat tietää uskostani... :(
Olisi ihanaa joskus jutella samanlailla asioista ajattelevien kanssa kun kaikki muut ystävyydet tuntuvat menevän kinaamiseen siitä mikä on oikein ja väärin ja miksi olen vanhanaikainen tai muuten erilainen...???
Miksi nykyään on niin vaikeaa hyväksyä uskovaiset?? Onko ei-uskovaiset kaverit jotenkin parempia kuin uskovaiset??
Olisi ihana jutella kavereitten kanssa kaikista jutuista mutta loppujen lopuksi kaikki aina kaatuu uskonto-asiaan...
Olenko ainut joka kärsii kavereiden katoamis-ilmiöstä vai onko muitakin?? Miten käsittelette asiaa kavereiden kanssa??
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eikö aviopuoliso riitä?
aviopuolisoni on minulle kaikki kaikessa ja tuki ja turva, mtta kyllä kaikki ihmiset tarvitsevat joskus myös muita ihmisiä ympärilleen...
minullekkin kun tulin uskoon, elämästäni poistui monta ihmistä, olin kuin ruttotautinen. Menetin asiakkaitani, eivät hyväksyneet että kerroin Jeesuksesta vaikka kirkkoon kuuluivat. Se oli heti heidän mielestään saarnaamista, mutta heidän omia viikonloppu juttujaan kyllä piti kuunnella.
Älä välitä, olemme heidän silmissään muukalaisia, niin oli Jeesuskin. Olemme leirin ulkopuolella.
Mutta lohdutan sinua, ystäviä joita sinulla on ollut, mitataan myös tässäkin asiassa, ketkä ovat ne todelliset ihmiset ja ketkä ei. Ystävyys kestää monenlaista. He eivät ymmärrä paremmasta, vaan kaikki mitä he näkevät sielunsa silmissä on heistä "pahaa" ja ahdasta.
Minunkin perheeni tuli ihmettelemään kuinka minä olen mennyt sekaisin. Ihan kotiin asti piti tätä asiaa tulla ihmettelemään. Mutta ovatpa sitten myöhemmin huomanneet ettei se nyt tainnutkaan mennä sekaisin. :) Siskoni soitti minulle varta vasten ja kysyi, onko minulla vakava sairaus.
Niin tällaista tämä on. Mutta jos olisin ryypiskellyt ja elänyt vähän turmion tommin tiellä, olisinko ollut heidän silmissään ihminen joka kärsii hätää.
Vuodet ovat heissäkin tehnyt tehtäviänsä. Heille uskaltaa kyllä antaa joskus jonkun lehdenkin luettavaksi. Isäni tuli uskoon kaksi kuukautta ennen kuolemaansa. Jumala pehmittää heitäkin koko ajan. Olen rukoillut Jumalaa ettei hän päästäisi ketään omaisistani täältä pois ennenkuin tulevat tuntemaan Jeesuksen pelastajanaan.
Rukoile ystäviesi puolesta, sillä parempi puhua ylhäälle kuin heille. :)
Jumala tulee johdattamaan omiaan ja uskon että saat paljon uusia ystäviä. Toivottavsti käyt seurakunnassa missä on sisaresi ja veljesi. :)
Siunausta, älä luovuta. Jumala ei sinua jätä, mutta ihmiset voita sen tehdä.
mitä Hansutuulia sanoi, sillä jos sinulla ei ole ystäviä, niin silloin sinulla ei ole ketään kenen vuoksi rukoilla.
En usko, että vika on sinussa, vaan ehkä "ystäväsi"ovat kateellisia, kun olet naimisissa ja uskossa ja yrittävät jotenkin tasapainottaa tilannettä jättämällä sut yksin.
Niin he ovat tehneet Jeesuksellekin.
Älä sinä tee Jeesukselle niin.
Mä uskon, että saat vielä ystäviä, jotka ymmärtävät katsoa pintaa syvemmälle .
molemmille :)
Olen ihan samaa mieltä siitä että luulen myös onnellisen ja tasapainoisen elämäni olevan kateuden aihe joillekkin kavereille. Minulla ei välttämättä ole yhtä paljon kavereita ja viikonloppu ohjelmaa kuin heillä. Mutta olen onnellinen ja naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa ja huoleni pystyn puhumaan Jumalalle ja luulen että tämä onnellisuus näkyy myös ulospäin...
Jaksan myös uskoa että elämääni tulee ystäviä jotka näkevät asiat samanlailla, tai ainakin hyväksyvät sen miten elämääni elän!! Ja vanhoja kavereitani en ikinä hylkää, vaan annan anteeksi heidän "tyhmyytensä" ja toivon heille kaikkea hyvää!!!
Niin kuin toivon ja rukoilen myös teille :)
Kiitos vielä rohkaisusta!!!
matkani eri vaiheissa Jumalalta kavereita. Aina on vastaus tullut, on antanut niin rakkaita etten itse olisi osannut valita ollenkaan.
Mies on ihana, mutta kavereilla on eri funktio.
Kuitenkin: parempi olla yksin ku pahojen kavereiden kanssa.
Valita sinä vaan!! mulla taas ei ole ketään ja aina saan pakit jokaiselta! olen yksin,paniikkihäiriöinen,masentunut ja sidoty syntehini enkä pääse niistä irti! voi etä sulla on helppoo! nauti onnestasi onnen KULTALAPSI!!
jos koet olosi huonoksi, mutta muista se että jokainen kokee omat asiansa pahana oli kyse sitten minkä laatuisesta asiasta hyvänsä!!!
En sanonutkaan että minulla olisi mitenkään vaikeaa, mutta taistelen omien asioitteni kanssa niin kuin sinäkin omiesi...
Minulla on kuitenkin moni asia todella hyvin ja taatusti niistä asioista nautin!
Toivotan sinulle myös onnea tulevaan ja pistä kädet ristiin ja pyydä apua... saat sitä varmasti kun jaksat uskoa :)
mutta suurin osa pysyi ja olemme vieläkin ystäviä. En evankelioi ystäviäni - siis heitä, jotka eivät usko - vaan elän sitä arki elämää yhdessä heidän kanssaan - iloineen ja suruineen. Nyt on kulunut kymmenen vuotta siitä, kun uudistuin uskossani ja siirryin pois kirkosta. Nyt ihmiset kyselevät minulta asioita ja kuinka joku asia sanotaan Raamatussa.
Uskoon liittyvistä asioista keskustelen uskovien kanssa. Ja tietysti perheenjäsenten kanssa.
Kysyit, oletko aina yksin? Et yksin,mutta yksinäinen ehkä alussa jonkin aikaa.Ensin sinua seurataan, sinusta puhutaan ja jopa sinulle nauretaankin. Mutta jonkin ajan kuluttua he huomaavatkin, ette ole jokaisen asioihin nenääsi pistävä, vaan olet luotettava ja silloin huomaat, ette ole yksinäinen,vaan olet monelle ainoa tärkeä ihminen johon voi luottaa.
He lukevat ja seuraavat sinua, ja kun huomaavat sinussa sen positiivisen eron muihin verraten, tulevat he itse luoksesi.Luota Jumalaan tässäkin asiassa. Elä normaalia elämää,. Älä ole liian uskova,tarkoitan tuputtamista. Kerro kysyttäessä,että olet uskossa, mutta älä heti toitota sitä kun tapaat toisen ihmisen. Anna oma elämäsi puhua,se kertoo sata kertaa paremmin, kuin sanamme, jotka usein karkoittaa ihmiset luotamme.
Ole turvallisella mielellä, et ole yksin jos oletkin vielä yksinäinen. Jeesus on kanssasi aina.