Tiedätkö tarinoita tai oletko itse kokenut jotain yliluonnollista? Etsin kertomuksia liittyen kuolemaan, kuolemanjälkeiseen elämään, etiäisiin tai kummituksiin, paholaiseen ja enkeleihin. Olen myös kiinnostunut ns.vanhankansan viisauksista, säiden ennustamisesta, metsän hengistä/tontuista, ihmeistä ja myös tarinoista joissa on myöhemmin paljastunut looginen selitys. Kerään näitä tarinoita ja kokoan niistä myöhemmin näyttelyn tekemälläni kuvituksella, mahdollisesti myös pienen kirjan. Voit kirjoittaa nimimerkillä tai omalla nimelläsi(nimiä ei julkaista). Kirjoita vapaasti, omalla tyylilläsi, tunteesi ilmaisten tai tarinan niin kertoen kuin olet sen kuullut tai kokenut. Erityisesti olen kiinnostunut pohjanmaalla tapahtuneista tai kerrotuista asioista.
Kertomuksesi voit lähettää osoitteeseen: tarinat piste kokemukset ät gmail piste kom
Kertomuksesi voit lähettää osoitteeseen: tarinat piste kokemukset ät gmail piste kom
Vastaukset 14
Vanhimmat
En tiedä minkälaisia asioita etsit mutta voin yhden kokemukseni kertoa.
1997 lähdin tampereelta kohti turkua ja odottelin junaa.
Menin aseman kahvioon ja tilasin itselleni juotavaa, kahvia tai jotain en oikein muista.
Lähdin tiskiltä kohti vapaata pöytää ja eräs istuva ihminen pysäytti minut.
Ensin hän sanoi nimeni, sitten minne olen menossa ja miksi.
Katsoi minua hetken että ymmärränkö ja sen jälkeen ilmoitti minulle jotain.
Olin hämmentynyt ja jatkoin pöytää kohden istuin ja katsoin miehen suuntaan uudelleen. Hän oli poissa.
Uskoin että tämä oli enkeli tai jokin? en tiedä mutta omituisin tapahtuma missä olen ollut.
Minua kiinnostaa se, että kerroit "ilmoitti minulle jotain". Toteutuiko tuo ilmoitus myöhemmin? Oliko tuo ilmoituskin sellainen, että hän todellakin tiesi esim. tulevasta, menneestä tms.? Kiva, jos kertoisit.
Mullon kokemuksia yhden kirjan verran.
Toteutui kyllä tai ei?
Nimittäin asia jonka "hän" sanoi tapahtui muille ihmisille.
Ja myöhemmin ajattelin että oli hyvä etten ollut silloin ehtinyt sinne.
Saattoi se hyvinkin olla enkeli. Sillä he kyllä TIETÄVÄT kaiken meistä ja meidän tekemisistämme (ja tekemättä jättämisistämme)...
Minuakin on usein kutsuttu nimeltä - ei muuta. Mutta siis ei millään rautatieasemalla, vaan siis olen kuullut ääniä "sieltä jostain".
Tuli muuten yhtäkkiä mieleen tuosta äänien kuulemisesta. Olin kerran poistumassa erään ostoskeskuksen aulasta (enkä kyllä sillä hetkellä mitään henkisiä asioita miettinyt), kun kuulin selvästi nimeni(sukunimeä myöten) sanottavan ihan selvästi jostain läheltäni. Pyörin ja pyörin enkä nähnyt ketään tuttua. Kysyin vielä kaveriltani, joka oli mukana, että kuulitko sinä nimeäni kutsuttavan - hän ei ollut kuullut yhtikäs mitään. Jäi jotenkin outo olo. Kukapa tuonkin tietää, mistä ääni tuli ja kuka nimeni lausui.
Olenko mä udellut sulta SUN henk. kohtaisia asioita?!
eihän sun tarvi vastata!
Olin nuorten hengellisessä viikonlopussa pari viikkoa sitten. Myö kirjotettiin syntejä lapulle ja heitettiin ne samantien takkaan. Mie kirjoitin paperille ala-aste juttuja mitkä mie oon jo kauan yrittäny unohtaa. En oo kertonu niistä kenellekkään. Illalla myö ylistettii Herraa ja Pyhähenki kosketti meitä. Osa itki ja jotkut nauroi. Paikalla nuoret ja aikuiset puhuivat kielillä ja rukoilivat toisten puolesta. Luokseni tuli ihminen jonka tiesin, mutta en tuntenut. Hän rukoili puolestani kielillä. Aluksi en ymmärtänyt mitään, mutta pian hän luetteli kaikki jutut mitkä olin kirjoittanut paperille, rukoili parantumiseni puolesta ja antoi vastauksia kysymiksiini. Rukous kosketti valtavasti ja tajusin että suuri Jumala huomaa tälläisen ihmisen, joka jatkuvasti vaivaa kysymyksillä. Tätä kokemusta kukaan ei voi ottaa pois!
1967.
Olimme olleet koko kesän keskellä Merenkurkkua,Vaasan saaristossa.Isäpuoleni oli kaverinsa kanssa maalannut Valassaarten majakan.
Olin 12 vuotias ja kaverini 11 vuotias.
Asuimme koko tuon ajan vanhassa majakanvartian talossa.Sillä oli pitkä ja omituinen historiansa.
Olimme kaksi pojankloppia usein penkomassa vintin tavaroita.Siellähän oli sitä jos monenmoista,mutta mielenkiintoisin oli vanha raamattu.Se lojui siellä yksinään savupiipun reunalla.
Lähtiessämme tuolta saarelta pois otimme mukaan tuon raamatun.Mielestämme sen paikka ei ollut siellä vaan ihmisten ilmoilla.Annoimmekin sen lahjaksi isoisälle,joka otti sen huostaansa mielihyvin.
Mutta sitten alkoi tapahtua kummia.
Isoisän asunnossa alkoi hiippailla mustaan kaapuun ja hattuun pukeutunut hahmo joka tuli seinästä ja käveli toisesta seinästä pihalle.
Tämän hahmon näki vuoronperään useat sukumme jäsenet.Minäkin näin sen kerran.Se tuli ulkoseinästä ja jäi seisomaan ikkunan eteen.Suljin silmäni ja joku olohuoneessa ollut kirkaisi.Se oli kävellyt olohuoneen seinästä pihalle.
Isoisä sai tarpeekseen.Hän kun oli kerrostalon talonmies otti hän tuon kirjan ja sanoi minulle:"tule,mennään pannuhuoneeseen".
Niin menimme talon alakerrassa olevaan pannuhuoneeseen ja isoisä heitti kirjan lämmityskattilaan.
Meni tovi ja lämmityslaite sammui.
Isoisä otti kirjan pois ja katseli sitä.Siinä ei ollut mitään palamisen jälkiä,ei edes haissut noelle.
Isoisä sytytti uudelleen kattilan ja heitti kirjan sinne,mutta tulos oli sama.Lämmityskattila sammui ja kirja oli muuttumaton.
Isoisä mutisi jotain ja laittoi lämmityskattilan täysille.Kohina oli kova,mutta kirjalle ei tapahtunut mitään.Katselimme yhdessä kattilan ikkunasta kirjaa.Tuntui ettei se pala,mutta sitten tapahtui kova humahdus.Peräännyimme kattilan luota,pelkäen että nyt se räjähtää,mutta ei.Kirja oli kadonnut.
Sen myötä katosi myös hattupäinen mies.
Olen usein kokenut erilaisia asioita ja vasta nyt uskon niihin.
Olinn 16v kun palasimme juhannuksunena ystäväni kanssa myöhään yöllä kotiin.Kävelimme viimeistä korttelia pitkin kun vastaan tuli naishahmo ja toivotti meille hyvää yötä.Oli täysin valkoisessa asussa ja lierihattu päässä ja sitten huomasimme, että kasvoja ei näkynyt laisinkaan.Yhtäkkiä se nainen vaan katosi siitä.
Olin silloin noin kolme vuotta. Mummoni oli juuri kuollut edellispäivänä, mutta itse en sitä tiennyt vielä seuravana aamuna. Äiti ja isä olivat aamukahvilla keittiössä alakerrassa...minä kävelin herättyäni portaat alas ja tulin keittiöön...olin kai vähän kummallisen näköinen ja menin suoraan keittön ikkunan eteen ja katselin taivaalle. Äiti kysyi että "mitä sä näit siellä"? ja minä vastasin "se oli tuollainen..." osoitin meidän valkoista Jeesus-patsasta. "Ja sitten se lenti pois,pois, pois..." ja näytin käsillä heiluttamalla niitä koko ajan ylemmäs ja ylemmäs. Ihmeellisintä oli äiti mielestä se etten koskaan aiemmin ollut uskaltanut tulla portaita alas yksin, ja se miten sitten niin ihmeellisesti osaisin kuvata käsilläni miten se (enkelikö?) lensi pois pois...
Äitini on uskovainen ja minulle on kerrottu pienestä pitäen Jumalasta ja joka ilta luen edelleen iltarukouksen. Vahvasti uskon Jumalaan ja olen lähiaikoina alkanut kiinnostua enemmän uskon asioista...
Äitini kertoi kun he tyttösinä 40-luvulla olivat aitassa pelaamassa spiritismipeliä,heitä oli neljä pelilaudan ympärillä.
Kyselivät kysymyksiä sormet lasin päällä ja peli vastaili.
Yhtä tytöistä alkoi pelottaa ja hän meni parvelle nukkumaa.muut jatkoivat kunnes joku kysyi että missä piru piileksii?
Lauta vastasi että tässä huoneessa.Siihen loppui pelaaminen kun alkoi muitakin pelottamaan.
Rupesivat sitten nukkumaan kaikki samaan aittaan,aamulla parvella nukkunut tyttö sanoi nähneensä inhottavaa painajaista:Joku iso katvainen elukka nukkui hänen vieressään koko yön.
Eivät sitten enää pelanneet ko. peliä,eivätkä uskaltaneet kertoa vanhemmilleen..
Eräänä kesänä minun äitini oli hengenvaarallisessa leikkauksessa ja oli melkein kuoleman oma. Mutta hän näki unen, jossa rämpi kamalassa suossa itkien. Hänen edessään oli kooorkea aita jonka takana oli HiRMuiSeN kaunis paratiisi. Äitini huusi, ettei halua vielä mennä sinne ja niin hän selvisi..