haen nallekarhua joka osaa halia ja helliä
joka jää yöksi viereeni lämmittämään.
ja joka osaa vähän myös murista.
joka jää yöksi viereeni lämmittämään.
ja joka osaa vähän myös murista.
haen nallekarhua
Prinsessa
4565
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kulkiessaan pimeässä metsässä nallekarhu usein mietti jotain lämmintä johon käpertyä ja unohtaa synkän metsän pelottavat varjot. Yksinäisyydessään nallekarhua ei haitannut nukkuisiko lammen äärellä vai muurahaiskeossa. Paikalla ei ollut väliä koska nallekarhu tiesi että pitkän yön jälkeen koittaisi taas aamu jolloin nallekarhu jatkaisi taivallustaan yksin. Jokaisena yönä nallekarhu kuitenkin vaipui uneen ajatuksissaan unelmiensa prinsessa jolle nallekarhun lämpö toisi lohdun. Välillä nallekarhu murisi metsälle aivan kuin olisi sille kiukkuinen vaikka tiesi kuitenkin metsän vastaavan niinkuin sille huudetaan. Ei nallekarhu oikeasti ollut metsälle vihainen, siitä vain tuntui että se helpotti oloa. Taistelu tuulimyllyjä vastaan oli nallekarhusta hauskaa. Sellaista pientä ilkikurista hauskaa josta yksinäinen nallekarhu keräsi voimiaan seuraavan päivän taivallukseen. Yön laskiessa verhonsa nallekarhu sulki silmänsä ja tunsi kuinka prinsessa silitti sen turkkia. Pian sammaleiden seasta kuului nallekarhun vaimea tuhina sen vaipuessa jälleen uneen.
Nalle karhu kaipais omaa Prinsessaa turvalliseen syliin suojelukseen
Täällä olis nallekarhu vailla omaa prinsessaa turvalliseen syliin.
Kulkiessaan pimeässä metsässä nallekarhu usein mietti jotain lämmintä johon käpertyä ja unohtaa synkän metsän pelottavat varjot. Yksinäisyydessään nallekarhua ei haitannut nukkuisiko lammen äärellä vai muurahaiskeossa. Paikalla ei ollut väliä koska nallekarhu tiesi että pitkän yön jälkeen koittaisi taas aamu jolloin nallekarhu jatkaisi taivallustaan yksin. Jokaisena yönä nallekarhu kuitenkin vaipui uneen ajatuksissaan unelmiensa prinsessa jolle nallekarhun lämpö toisi lohdun. Välillä nallekarhu murisi metsälle aivan kuin olisi sille kiukkuinen vaikka tiesi kuitenkin metsän vastaavan niinkuin sille huudetaan. Ei nallekarhu oikeasti ollut metsälle vihainen, siitä vain tuntui että se helpotti oloa. Taistelu tuulimyllyjä vastaan oli nallekarhusta hauskaa. Sellaista pientä ilkikurista hauskaa josta yksinäinen nallekarhu keräsi voimiaan seuraavan päivän taivallukseen. Yön laskiessa verhonsa nallekarhu sulki silmänsä ja tunsi kuinka prinsessa silitti sen turkkia. Pian sammaleiden seasta kuului nallekarhun vaimea tuhina sen vaipuessa jälleen uneen.