Tuossa alempana on kiinnitetty huomiota siihen, että myös Erkon median lehdet ovat ruvenneet puhumaan kepusta ja sen satraapeista kovin myötäsukaisesti. Samaan olen kiinnittänyt huomiota itsekin, mm. lukiessani HS:n kuukausiliitteestä pitkän, mairean jutun kaimastani, kepun uudesta puoluesihteeristä. Jutun otsikko ”Helsingin herra” lienee kuitenkin ironiaa, sillä heti ensimmäinen väliotsikko on ”Maakuntien mies”. Jutun suurikokoinen kuva vahvistaa tuon väliotsikon; enempää juntin oloinen olisi kenenkään vaikea olla, jos on puku päällä ja kravatti kaulassa!
Ilta-Sanomat on suorastaan ruvennut kilpailemaan Iltalehden kanssa siitä, kumpi pystyy paremmin nuolemaan Mattia ja Susaa, Ollia ja Tanjaa ja muita kepujulkkiksia. Auta armias, kun joukkoon vielä tulevat Mietaa, Uusipaavalniemi, Isometsä ja muut – taitaa Matti Nykänen saada väistyä lööpeistä sen jälkeen!
Kyllä kai se sitten niin oli, kuin Emeritus ja joku muukin kepulainen täällä riemuitsi, eli että kepu painosti Iltalehden antamaan potkut edelliselle päätoimittajalle A-P.Pietilälle. Ehkä jo paljon sitä ennen tapahtunut kepulaisen Mikael Pentikäisen saaminen Sanoma Oy:n toimitusjohtajaksi olikin kepun pitkän tähtäimen suunnitelman ensimmäinen tärkeä askel. Tähän minäkin kerran kiinnitin huomiota, mutta en suinkaan salaliittoteoriaa rakentaakseni, vaan osoittaakseni saittikepuleille, miten naurettavaa heidän vaahtoamisensa Erkon mediaa vastaan on.
Ihmeellinen tuo kepu! Ilmeisesti myös puolueen satraappitasolla ollaan kaikelle kritiikille ihan yhtä herkkänahkaisia kuin täälläkin. Sen verran sivistyneemmin siellä sentään käyttäydytään, että ei aleta julkisesti heittää paskaa kriitikon silmille eikä toimiteta julkisuuteen valheellisia herjoja hänestä, kuten kepulaiset täällä tekevät ”toisinajattelijasta”, vaikka tämä kuinka vilpittömästi puhuisi ja oikeassa olisi. Mutta sama taitaa olla henki myös ylemmällä tasolla. Siellä toimitaan kulisseissa, päämääränä sanavapauden tukahduttaminen ja mielipiteiden muokkaus yhdensuuntaisiksi. Siis kepua ylistäviksi. Siihenkö taipuu myös puolueettomuuden ja sananvapauden lipunheiluttajana tunnettu Erkon media? Jo on aikoihin eletty!
Minä kompromettoin itseni kepulaisten silmissä täysin rohkenemalla pian ”saittiurani” alussa esittää sen Kekkostutkielmani, johon otin tietoja ja mielipiteitä lähes 30:ltä eri kirjoittajalta, historiantutkijoita tai Kekkosen aikalaisia kaikki, eräät jopa hänen puoluetovereitaan. Mutta se oli kepulaisista pyhäinhäväistys, että kerroin heidän suurmiehestään myös sellaisia asioita, joista he itse vaikenevat eivätkä kai monet ole uskaltaneet edes niistä tietoja hankkia.
Mikä ihmeen pyhimys Kekkonen muka oli? Varsin ristiriitainen henkilö hyvin raadollisine inhimillisine piirteineen, avuineen, mutta myös heikkouksineen hän oli. Se kyllä tiedettiin jo hänen elinaikanaan, tiedetään nyt yhä enemmän ja historia tulee asettamaan hänet oikealle paikalleen. Miksi hänestä ei saisi puhua suoraa totuutta, kun eräistä toisista presidenteistä tai Kekkosen vertaisista valtiomiehistä saa puhua kaikkea paskaa, valehdella ja herjata heitä mielin määrin? Kuten tekevät täällä nekin, jotka kaikkein raivostuneimmin suhtautuivat siihen, että puhuin Kekkosesta kaikkea tietämääni.
Ja mikä ihmeen kanonisoitu asema on puolueella nykynimeltään Suomen Keskusta? Meillä ei ole montakaan muuta puoluetta, jolla olisi yhtä epämääräinen ja arvomerkitykseltään kiistanalainen historia, lähimenneisyyskin mukaan lukien. Ja varsin värikästä ja epäsovinnaista on myös sen nykyisyydessä, ja tulevaisuudessa kenties vielä enemmän, kun nuo Mietaa…jne…
Minusta puolue olisi lähinnä hupaisa, ellei sillä olisi kovin paljon piirteitä, jotka eivät naurata. Mutta onhan se aivan erilainen kuin muut puolueemme, sen myönnän. Muiden puolueiden kannatus perustuu enemmän järkeen ja tietoon, kepun kannatus uskoon. Ja vaikka kepulaisen usko on vahva, niin vahva se ei ole, että kestäisi kriittistä tietoa puolueensa historiasta eikä varsinkaan uskonnon suurimmasta pyhimyksestä, Urho Suuresta.
Ilta-Sanomat on suorastaan ruvennut kilpailemaan Iltalehden kanssa siitä, kumpi pystyy paremmin nuolemaan Mattia ja Susaa, Ollia ja Tanjaa ja muita kepujulkkiksia. Auta armias, kun joukkoon vielä tulevat Mietaa, Uusipaavalniemi, Isometsä ja muut – taitaa Matti Nykänen saada väistyä lööpeistä sen jälkeen!
Kyllä kai se sitten niin oli, kuin Emeritus ja joku muukin kepulainen täällä riemuitsi, eli että kepu painosti Iltalehden antamaan potkut edelliselle päätoimittajalle A-P.Pietilälle. Ehkä jo paljon sitä ennen tapahtunut kepulaisen Mikael Pentikäisen saaminen Sanoma Oy:n toimitusjohtajaksi olikin kepun pitkän tähtäimen suunnitelman ensimmäinen tärkeä askel. Tähän minäkin kerran kiinnitin huomiota, mutta en suinkaan salaliittoteoriaa rakentaakseni, vaan osoittaakseni saittikepuleille, miten naurettavaa heidän vaahtoamisensa Erkon mediaa vastaan on.
Ihmeellinen tuo kepu! Ilmeisesti myös puolueen satraappitasolla ollaan kaikelle kritiikille ihan yhtä herkkänahkaisia kuin täälläkin. Sen verran sivistyneemmin siellä sentään käyttäydytään, että ei aleta julkisesti heittää paskaa kriitikon silmille eikä toimiteta julkisuuteen valheellisia herjoja hänestä, kuten kepulaiset täällä tekevät ”toisinajattelijasta”, vaikka tämä kuinka vilpittömästi puhuisi ja oikeassa olisi. Mutta sama taitaa olla henki myös ylemmällä tasolla. Siellä toimitaan kulisseissa, päämääränä sanavapauden tukahduttaminen ja mielipiteiden muokkaus yhdensuuntaisiksi. Siis kepua ylistäviksi. Siihenkö taipuu myös puolueettomuuden ja sananvapauden lipunheiluttajana tunnettu Erkon media? Jo on aikoihin eletty!
Minä kompromettoin itseni kepulaisten silmissä täysin rohkenemalla pian ”saittiurani” alussa esittää sen Kekkostutkielmani, johon otin tietoja ja mielipiteitä lähes 30:ltä eri kirjoittajalta, historiantutkijoita tai Kekkosen aikalaisia kaikki, eräät jopa hänen puoluetovereitaan. Mutta se oli kepulaisista pyhäinhäväistys, että kerroin heidän suurmiehestään myös sellaisia asioita, joista he itse vaikenevat eivätkä kai monet ole uskaltaneet edes niistä tietoja hankkia.
Mikä ihmeen pyhimys Kekkonen muka oli? Varsin ristiriitainen henkilö hyvin raadollisine inhimillisine piirteineen, avuineen, mutta myös heikkouksineen hän oli. Se kyllä tiedettiin jo hänen elinaikanaan, tiedetään nyt yhä enemmän ja historia tulee asettamaan hänet oikealle paikalleen. Miksi hänestä ei saisi puhua suoraa totuutta, kun eräistä toisista presidenteistä tai Kekkosen vertaisista valtiomiehistä saa puhua kaikkea paskaa, valehdella ja herjata heitä mielin määrin? Kuten tekevät täällä nekin, jotka kaikkein raivostuneimmin suhtautuivat siihen, että puhuin Kekkosesta kaikkea tietämääni.
Ja mikä ihmeen kanonisoitu asema on puolueella nykynimeltään Suomen Keskusta? Meillä ei ole montakaan muuta puoluetta, jolla olisi yhtä epämääräinen ja arvomerkitykseltään kiistanalainen historia, lähimenneisyyskin mukaan lukien. Ja varsin värikästä ja epäsovinnaista on myös sen nykyisyydessä, ja tulevaisuudessa kenties vielä enemmän, kun nuo Mietaa…jne…
Minusta puolue olisi lähinnä hupaisa, ellei sillä olisi kovin paljon piirteitä, jotka eivät naurata. Mutta onhan se aivan erilainen kuin muut puolueemme, sen myönnän. Muiden puolueiden kannatus perustuu enemmän järkeen ja tietoon, kepun kannatus uskoon. Ja vaikka kepulaisen usko on vahva, niin vahva se ei ole, että kestäisi kriittistä tietoa puolueensa historiasta eikä varsinkaan uskonnon suurimmasta pyhimyksestä, Urho Suuresta.
Vastaukset 32
Vanhimmat
suosikkipuolueesi otto ville kuusinen et ole paljoa häntä mainostanut.
mistä moinen??
Erkko-median tapa käsitellä kepulaisia täysin kritiikittömästi on pöyristyttävä. Korsimo-Korhosen-artikkelissa oli kyllä havaittavissa korkeamman tason vinoilua, mutta hampaaton sekin artikkeli oli. Joku Karjalasta Etelä-Pohjanmaalle muuttanut raivo raitis poliittinen broileri masinoi nyt Helsingissä Suurta Kusetusta. Mies ei osaa kävellä Stadissa kuin Kampin ja Apollon kadun väliä? Siis samaa tasoa "Stobe" Ahon kanssa.
Kekkosen kusetus onnistui, koska Suomi oli yhtenäisyhteiskunta ja yksinuottinen. Jos Erkon media ei nopeasti lataa kepun vastaista pumppuhaulikkoaan, yksi ikiaikainen lehdentilaaja katselee printtimediaa jostain ihan muualta.
Matti Nykänen on kertonut, että pian sen jälkeen kun hän lopetti urheilu-uransa, kepusta tuli hänelle pyyntö asettua puolueen ehdokkaaksi, en muista oliko eduskunta vai kunnallisvaaleissa.
Matti kertoi vastanneensa, että "minä olen kaupunkilaispoika, enkä rupea maalaisjunttien puolueen kulissia koristamaan". Asiaan saattoi olla vaikutusta hänen valmentajallaan Matti Pullilla, joka on kokoomuslainen.
Kepu siis menetti Matissa kultakimpaleen, joka on ollut lööpeissä Tanjaakin enemmän.
... Avausta arvioitaessa.... tuli mieleen se mitä tahdotaan ilmaista, kun sanotaan, että lässyn lässyn ja päpäti pää.
Suomeksi sanottu avaus oli typerää ja tyhjänpäiväistä lässytystä..
Niinhän se hoitokodin dementikkokin huuteli, että mitäpä minä tekisin nyt ja minnekä minä menisin, Sanopa sinä se?. Kaikki ohikulkijat hymyilivät tajuamatta kyselijän hätää. Niinpä hetken kuluttua kuulukin alistunut toteamus, että "no niin nyt se meni sitten housuihin"
Avaus on asiallinen ja hyvin kirjoitettu, mitä sinun viestistäsi ei voi sanoa. Mikä tollo oletkaan, kun noilla edellytyksillä luulet pystyväsi avausta arvioimaan.
Korhonen vain ei huomaa oleellista, jonka minä äsken kerroin. Erkon media on aina vallan puolella, koska sen ainoa ideologia on raha.
Se "tollo" on City-Keskustan nimimerkillä esiintyvä saitin pitkäaikainen häirikkö, törkyilijöiden "numero uno", "toimittaja" Seppo Hietanen. Ei pienintäkään epäilystä, sillä hän jättää aina merkkinsä "omaperäisillä" sanonnoillaan, vaikka tyypillisä kirjoitusvirheitä ei olisikaan. Asia varmentuu sillä, että asianomainen näkyy tehneen avauksen, jossa ottaa esille tuon minun avaukseni.
Kiitoksia muuten mielipiteestäsi avaukseni tasosta. En kuitenkaan halua uskoa, että Erkon media olisi muuttunut täysin periaatteettomaksi rahanhimonsa vuoksi. Sillä sentään on yli satavuotiset perinteet Eero Erkon Päivälehdestä alaken nimenomaan puolueettoman sananvapauden puolustajana. Mutta pahalta nyt näyttää, kieltämättä.
.....Kun sanoin kepulikorhosen avauksesta, että se oli:Lässyn lässyn ja päpäti pää.
Eikä hänen jälkikommentitkaan ole mitään sen järjellisempiä.
Analysoidaanpa tekstiäsi. Missä kohdassa siinä on JÄRKEÄ?
Erkon mediallla ei ole muuta ideologiaa kuin raha. Sitä mahdollisimman paljon saadakseen pitää olla vallan puolella. Niin Erkon media aina on ollut. Holkerin sinipunan aikaan se tuki kokoomus-sdp:tä, Ahon porvarihallituksen aikaan kepu-kokoomusta, Lipposen sateenkaarien aikaan selvimmin demareita ja nyt jo jonkin aikaa se on ollut kovin kepumyönteinen.
Kun sen kepumyönteisyys on vain lisääntynyt, Erkko esikuntineen laskelmoinee, että seuraavakin hallitus on kepujohtoinen.
Helsingin Sanomat on jo toistakymmentä vuotta yrittänyt murtautua Uudenmaan ulkopuolelle, siis saamaan myös yksityiskoteja muidenkin kuin sunnuntainumeroiden tilaajiksi Uudenmaan ulkopuolella. Tavoite ei sinänsä ole yliammuttu, sillä Suomi on niitä harvoja maita, joista valtakunnallinen aamulehti puuttuu.
Helsingin Sanomat ei ole kyennyt tavoitteeseen lisäämällä lehtensä paksuutta eikä ulkoasullisilla kikoilla. Lehden sisältö ei ole maakuntien asukkaita kiinnostanut. Pääsyy on maakuntauutisten vähäinen määrä ja lähimarkettien ilmoitusten puuttuminen, mutta ainakaan toistaiseksi konsernilla ei ole varaa lisätä maakuntakapasiteettiaan.
Siksi konserni tyytyy tavoittelemaan vain kakkoslehden asemaa suurituloisimmista talouksista. Siihenkin tavoitteeseen se joutuu tekemään sisällöllisiä muutoksia, ennen kaikkea ymmärtämään aiempaa paremmin Uudenmaan ulkopuolisten alueiden ajattelutapaa, myös poliittista.
Ilta-Sanomien levikin voimakas lasku pisti hälytyskellot soimaan Aatos Erkon päässä. Se on merkinnyt perheelle suoranaista köyhtymisen vaaraa, mihin perheellä ei ole varaa. Aatos haluaa itselleen turvatun vanhuuden ja lastenlapsilleen mahdollisuuden hankkia kaikenlaista kivaa ja tarpeellista itselleen.
Siksi Ilta-Sanomien levikki on palautettava uudelle kasvu-uralle. On lopetettava sellaisten juttujen kirjoittaminen, jotka saavat lukijat voimaan pahoin kauppojen kassoilla. Iloiset, myönteiset jutut menevät kaupaksi ja lisäävät samalla lehtitalon omistajaperheen hyvinvointia.
Mitään täsmäpommeja, väkivaltaa tai muitakaan painostuskeinoja ei tarvita. Aatos Erkko ei ole tyhmä mies. Hän ymmärtää markkinatalouden kieltä. Sitä kutsutaan myös rahaksi.
...tuossa edellä joku huomioitsija (yksi monista) toteaa, että Erkon median tärkein (hänen mielestään ainoa) ideologia on raha. Surullista. Sillä lehtitalolla kun on niin kunniakas historia, josta jonkun maininnan olen edellä sanonutkin.
Mutta todettakoon nyt vielä, että HS:n edeltäjän Päivälehden perustajan Eero Erkon (Aatoksen isoisä) suuta ei edes tsaarinvalta pystynyt tukkimaan, ja lehti joutuikin joksikin aikaa julkaisukieltoon.
Markkinatalouden kannattaja kyllä olen, ehdottomasti, mutta pitäisi sillä myös korkeampia arvoja edustava vastavoima olla. Ja se vastavoima ei voi olla Ilkka tai Keskisuomalainen tai mikään muukaan puoluesidonnainen lehti.
Ei Sanoma-WSOY ole ainoa lehtitalo, jossa vuosikymmeniä sitten vallinnut vahva aatteellisuus on antanut periksi taloudellisille intresseille. Näin on käynyt Suomen lehdistölle 99-prosenttisesti.
Helsingin Sanomat perustettiin edustamaan nuorsuomalaista aatetta ja jatkoi itsenäisyyden jälkeen edistyspuolueen äänenkannattajana. Siitä lehti sitten luopui, kun edistyspuolueella ei ollut kovinkaan vahvaa kannatusta. Kilpailussa kokoomuksen Uuden Suomen kanssa edistyspuolueessa pitäytyminen olisi antanut huonot asemat. Jo Aatoksen isä Eljas Erkko piti lehden taloudellisia intressejä aatteellisuutta tärkempinä.
Aatos Erkon aikana Helsingin Sanomat alkoi myötäillä kulloisiakin poliittisia virtauksia. Se ei tuominnut 60-luvun eikä 70-luvun nuorten radikalismia, vaan tuki sitä. Tavoitteena oli lisätä lehden suosiota suurten ikäluokkien ja samalla tulevan suuren tilaajajoukon keskuudessa. Kysymyksessä ei ollut mikään sen syvempi asia. Helsingin Sanomat onnistuikin voittamaan nuorison keskuudessa uusia tilaajia vanhoillisemmilta lehdiltä, ennen kaikkea Uudelta Suomelta.
1980-luvulla Helsingin Sanomat jatkoi samaa taktiikkaa ja myötäili nuorison keskuudessa suosiota saaneita ympäristö- ja punk-liikkeitä.
Ongelmia tuli vasta 1990-luvulla, kun nuoriso ei ollut kiinnostunut oikeastaan mistään aatteesta. Lehdistölle sellainen on vaikea pala. Helsingin Sanomat ryhtyi nyt haistelemaan tuulia aikuisten keskuudesta. Lehti arvioi Eurooppa-hengen, Neuvostoliiton kaatumisen ja historian uudelleen kirjoittamisen kiinnostavan aikuisia. Keskustan katsottiin edustavan vanhaa aikaa. Siitä ne letkautukset kepua kohtaan johtuivat.
2000-luvulla Erkko-konsernissa kuitenkin tunnustettiin, että aikuisväestö on ollut yllättävän hidasta syttymään noille muutoksille. Se hyväksyy ne, mutta tarkastelee muutoksia melko kyynisesti, eikä pidä kovasta paatoksesta. Kun keskusta on lisäksi lisännyt kannatustaan, konsernin lehdissä on ilmeisesti päätetty vääntää höyryhanaa tiukemmalle. Ei kannata jättää neljännestä kansasta potentiaalisen tilaajakunnan ulkopuolelle.
tapahtui ainakin jo 1930-luvulla. Vielä Mäntsälän viikolla 1930-luvun alussa Eljas Erkko toi markkinoille kapinaa vastaan olevan lehden, Ilta-Sanomat, jossa otsikkokin oli punainen. Vuosikymmenen lopulla hän palkkasi toimitukseen ensimmäisen IKL:sen toimittajan.
Korhosesta, tästä puoluesihteeristä, tehty juttu nuoli kepua tavalla joka sai voimaan pahoin, mutta samalla paljasti niin Korhosen kuin Kepunkin täydellisen onttouden. Monisivuisesta jutusta ei kahteen kertaankaan lukemalla löytynyt yhtään, ei yhtään, poliittista kannanottoa tai suunnannäyttöä. Johtavan hallituspuolueen puoluesihteeriltä sellaista olisi odottanut. Ja Hesarin toimittajalta sellaisen esiinkaivamista pitää edellyttää.
Juttu paljasti raadollisesti kepun menestyksen taustan, kymmenet tuhannet agitaation eteen ajetut kilometrit. Tuosta puolueesta löytyy edelleen niitä uskonsa sokaisemia saarnamiehiä jotka uhraavat perheensä ja kaiken aikansa ajaakseen kylästä kylään kansaa valistamaan, kansanosaa joka ei itse osaa ajatella, jolle poliittinen sanoma pitää tuoda asuntoautolla tupailtaan. Korhonen tekee juuri sitä, ja nyttemmin johtaa tuota agitaattorien joukkoa.
Erkon liikemiesvaiston tietäen ja kepun vaaleihin varaaman budjetin tultua julki, samoin kuin sen uuden mainostoimiston tuntien, ymmärrän hyvin että vaalimainonnan osingolle Hesarinkin mieli mielii. Nyt on syytä olla mielin kielin, ilmoituseurot on jaossa ja siinä ei vanhoilla naamoilla olisi pärjätty. Siksi Erkko vaihtoi tyyliä ja Iltiksen päätoimittajaa. Kuten Oiva on sanonut, Erkolla on vain rahan ideologia, ja nyt tuon ideologian osti suurella rahallaan Kepu.
Markkinatalous on julmaa
...kai se sitten on noin, kun jo moni on samaa selitystä tarjonnut. Varmaan olette seuranneet ja pohtineet asiaa enemmän kuin minä, kun minulle on niin vastenmielistä uskoa Erkon median tuollaiseen raadollisuuteen. Varmaan olen ollut liian idealistinen. Siitä syy historian harrastukselleni ja myös tuon lehtitalon kunniakkaan historian tuntemukselle.
Mutta mistä ihmeestä kepu kerää varat vaalibudjettiinsa, joka tosiaankin on hyvin paljon suurempi kuin yhdenkään muun puolueen? Jäsenkunnaltaan, joka myös on paljon suurempi kuin millään muulla puolueella? Mutta mistä ne jäsenet? Tukiaisista, jotka me kaikki muut maksamme? Asutuskeskusksita kepukuntiin tapahtuvista valtavista varojen siirroista?
No, paljonhan niitä tukiaisia ja samalla varoja kepun vaalikassaan tulee myös EU:lta. Ihan samoin kuin tuli aikoinaan Neuvostoliitolta. Ja nimenomaan kepulaisten taholta se EU saa kitkerimmät arvostelut - perssuomalaisten ohella. Mutta niinhän täällä nykyisin kepulaiset haukkuvat myös Neuvostoliittoa, jonka varassa puolueen mahti paljolti oli. Kiittämätöntä porukkaa!
Hyvää yötä!
1.1/2 vuoden tauon jälkeen tulin tänne hieman rupattelemaan politiikasta. Olen tällä välin unohtanut puoluesuuntautumisesti. Tästä jutusta saan vaikutelman että olet kovin vihainen kepulle.
-mikä onkaan se HYVÄ puolue Suomessa?
..kun näyttää siltä, että kapi-ukko vielä "goisaa".
Kapi kuuluu Lipposlaiseen työväenliikkeen viidenteen kolonnaan. Se on herrojen mielestä hyvä puolue.
Harrastuksenaan hänellä on sienestys.
Sienestysseura on "Paloneinän kärpänen".
...joku puolue voi olla toista parempi jossakin tilanteessa ja asiassa, ja sekin "hyvyys" vaihtelee puolueesta toiseen tilanteen mukaan.
Hamaassa nuoruudessani pidin kyllä kansanpuoluetta (edistyspuolueen perillistä) muita parempana, ja sitä äänestelin. Mutta sitten se kuihtui merkityksettömäksi. Sen jälkeen olen äänestellyt tilanteen mukaan joko demareita tai kokoomusta, ainakin kerran myös kristillisiä ja ruotsalaisia kuntavaaleissa, ja presidentinvaaleissa 1968 SMP:n Veikko Vennamoa ja 1978 Perustuslaillisten Ahti M Salosta, kun he olivat Kekkosen vastaehdokkaina.
Maalaisliitto/Keskustapuolue/kepua en ole koskaan äänestänyt ja tuskin tulen koskaan niin tekemäänkään, sillä olen historiaa tunteva ja arvostava ja tulevaisuuden Suomelle parasta mahdollista toivova isänmaallinen mies.
Ihan oikein joku näkyy toteavan, että Paavo Lipposen puheenjohtaja-aikana äänestin aina demareita, mutta en vielä tiedä, mitä puoluetta seuraavissa ek-vaaleissa äänestän.
Olen siis poliittisesti täysin sitoutumaton vapaa demokraatti, ja sitä ylpeä: olen niin varma omasta ajattelu- ja päätäntäkyvystäni, että en luovuta niitä minkään puolueen haltuun.
Mitä mieltä siitä väittämästä että Erkon lehdet olisivat olleet demareihin kallellaan?
...sellainen väittämä on vain sitä salaliittoteorioihin aina mieltyneiden kepulaisten vainoharhaa. Olen näihin asti vahvasti uskonut Erkon median vilpittömään pyrkimykseen puolueettoman sanavapauden edistäjänä, mutta alan kyllä kallistua sille kannalle, jota monet hyvin perustellen ovat tässäkin esittäneet.
Eli että Erkon median tärkein ideologia taitaa sittenkin olla raha, ja sitä mahdollisimman hyvin saadakseen se on aina kulloisenkin vallan puolella. Eli se pyrkinee olemaan hallituksen virallinen äänenkannattaja, vain vähän liioitellen sanottuna.
Erkon media lienee siis ollut jossain määrin demarien tukija silloin, kun demarit johtivat hallitusta, ja nyt samassa määrin kepun tukija. Mutta kyllä sen toimittakunnassa on monia poliittisía katsantokantoja, ja perinteisesti ainakin HS antaa heille varsin suuren sanavapauden. Niin nytkin; eivät kaikki pääkirjoittajatkaan nykyhallitusta ja sen pääministeriä vain kehu, vaan jotkut arvostelevat kriittisestikin.
Santavuoren Heikki saa hutkia mennen tullen Keski-Uusimaan omistajaa Eero Lehteä.
riehuvat demareissa.
Kekkostutkielmasi ja lähteesi ovat demarien valheita, joita se syöttää luonnevikaisille narsisteille, joilla ei ole itsekontrollia.
Tosi älykästä keskustelua täällä.
Kiitoksen.
Kekkostutkielmani perustuu n. 30:n historiantutkijan teoksiin tai Kekkosen aikalaisen poliitikon muistelmiin tai elämäkertoihin, joukossa mm. Kekkosta ennen pitkään maalaisliiton arvostettuna puheenjohtajana ja vaikuttajana olleen Wiljami Kalliokosken elämäkertaan, jonka on kirjoittanut hänen pojanpoikansa Matti Kalliokoski.
Tutkielmastani pari katkelmaa, jotka perustuvat juuri tuohon Kalliokosken elämäkerrassa kerrotuun:
- - -
Vielä pieni Kekkosen käyttäytymistä kuvaava episodi: Suomen tavoin Saksan rinnalla taistellut Romania oli irtaantunut sodasta loppukesällä 1944. Kuningas Mikael antoi vangita maata johtaneen marsalkka Ion Antonescun, joka keväällä 1945 teloitettiin. Maalaisliitto piti puoluekokoustaan Helsingin kauppakorkeakoululla 17. ja 18. kesäkuuta ja E.M.Tarkkanen johti puhetta.
Myös Kalliokoski oli puheenjohtajistossa. Tuolloin tilaisuuteen juuri tullut Kekkonen sanoi tuohtuneena: ”Kuinkas täällä tuollaiset miehet ovat puoluekokousta johtamassa, kun Balkanilla sellaiset on jo ammuttu?” Useat kokouksessa läsnä olleet vakuuttavat Kekkosen käyttäytymisen todeksi.
Kokousväki oli tyrmistynyt. Kalliokoski pyysi puheenvuoron ja sanoi Kekkosen viestin olevan niin selvä, ettei mitään väärinkäsityksen varaa ollut. Kalliokoski ymmärsi oikeusministerin puheet niin, että Ribbentrop-sopimuksen teossa mukana olleet – siis myös Kalliokoski itse – saisivat nähdä ”lain huljan heiluvan” (Kekkosen sanonta tuokin). Kalliokoski sanoi, että hän ei halua olla uuden suuntauksen tiellä, mutta varoitti taipumasta uhkauksiin, ”joiden takana voi olla muutakin kuin isänmaan etu”. T
ämän jälkeen Kalliokoski kirjoitti vaimolleen kirjeen, jossa hän ennustelee omana kohtalonaan olevan joko tuhotuksi (tapetuksi) tuleminen tai maanpakolaisuuteen joutuminen. Tuota kirjettä ”asevelisosialisti” referoi hiljattain tällä saitilla.
- - -
Kun Ilkan päätoimittaja Artturi Leinonen oli kääntynyt presidenttiasiassa Kekkosen kannattajaksi kirjoitti Jalo Lahdensuo (tunnettu ja arvostettu maalaisliittolainen poliitikko ja ministeri) hänelle: ”Täytyykö päätellä, että sinä näin olet harkinnut ja hyväksynyt kekkoslaisen moraalin, vieläpä asettunut sitä suojelemaan? Katsos, sekin on mahdollista, että karvaaksi totuudeksi jää: minkä Alkio rakensi, sen Leinonen löi hajalle.”
Maalaisliiton oikeistovoimat – aikaisemmin muiden ”alkiolaisten” tavoin puolueensa radikaaliin vasemmistoon aiemmin luettu Kalliokoskikin kuului nyt niihin – yrittivät vielä katkaista Kekkosen kuningastien. Tietoa hotelli Kämpin kabinettitiloissa tapahtuneesta Kekkosen ja Ranskan lähettiläämme Tauno Jalannin tappelusta levitettiin laajalle. Samoin levitettiin ahkerasti tietoa Kekkosen juopottelusta ja naisseikkailuista, joista leskirouva Anne-Marie Snellmanin kanssa kauan jatkunutta ”muhinointia” pidettiin maalle vaarallisena siksi, että tuon amerikkalaisen Associated Press- tietotoimiston edustajana Suomessa toimivan naisen uskottiin oleva kansainvälinen vakooja. Viktor Vladimirovkin, joka muistelmissaan toteaa Neuvostoliiton pitäneen Kekkosta ”objektiivisesti ottaen ainoana presidenttiehdokkaana, joka saattoi luottaa Moskovan suopeaan suhtautumiseen” ilmaisee Kekkosen ja Anne-Marie Snellmanin muhinoinnin ”tietyssä määrin huolestuttaneen neuvostoliiton turvallisuuspalvelua”.
Kalliokosken kannattajat uskoivat ehdokkaansa olevan vahvoilla Kekkosta vastaan. Mielipidemittaukset – joita jo tuolloin hieman harrastettiin – osoittivat moraaliltaan nuhteettomalla Kalliokoskella olevan Maalaisliitossa suuremman kannatuksen kuin Kekkosella. Kalliokosken mahdollisuuksia pidettiin hyvinä siksikin, että tältä puuttuivat vihamiehet, joita Kekkosella riitti sekä omissa että muiden joukoissa. Maalaisliiton johtomiehistä mm. Tarkkanen ja Isohanni olivat täysin vakuuttuneita, että Kekkonen ei selviydy voittajaksi ehdokasasettelussa, ja he totesivat, että ”Maalaisliiton puhdistustoiminta alkaa presidentinvaalien jälkeen”.
Mutta Kalliokosken tukijoukkojen toiminta oli aatteellisuudessaan harrastelijamaista Kekkosen tukijoukkojen toimintaan verrattuna. He eivät hyväuskoisuudessaan ottaneet lainkaan huomioon Kekkosella olevaa Neuvostoliiton tukea. Heiltä puuttui osaavia ihmisiä, mutta myös rahaa. Taitavat Korsimo ja Vilkuna operoivat asioita niin, että syksyllä 1955 Kekkonen oli Maalaisliiton virallinen presidenttiehdokas, vaikka soraääniä mm. Kalliokosken puolesta kuului yhä. Kun Maalaisliitto sitten valitsi maakunnissa presidentin valitsijamiehiä, tuohon joukkoon kuului Pohjois-Karjalassa myös sodanaikainen ministeri Antti Kukkonen, mutta hän ei suostunut sitoutumaan siihen, että hän äänestäisi Kekkosta valitsijamiesten kokouksessa. Etelä-Hämeen piirijärjestö halusi lähettää ehdokkaat vaaleihin pelkästään Maalaisliiton vaaliliittona, mutta Korsimo sai kutsutuksi koolle uuden piirikokouksen, joka Korsimon tiukassa valvonnassa rupesi asettamaan ehdokkaita Urho Kekkosen vaaliliitolle.
Kekkosen valinta oli loppuun saakka enemmän kuin epävarma. Vanha Paasikivi oli saatu houkutelluksi vielä mukaan. Sosialidemokraatit olivat varautuneet siihen, että heidän oma ehdokkaansa Fagerholm ei pääsisi toiselle kierrokselle, jolla olisivat vastakkain Kekkonen ja Paasikivi, ja he äänestäisivät Paasikiven vielä kerran presidentiksi. Mutta kommunistit olivat saaneet Moskovasta käskyn jakaa äänensä Kekkosen ja Fagerholmin kesken, jotta Paasikivi tippuisi, kertoo mm. Hannu Rautkallio kirjassaan ”Agenda Suomi”. Ja juoni onnistui. Toiselle kierrokselle menivät Fagerholm ja Kekkonen.
- - -
Ja tässä luettelo kirjoista joihin tutkielmani perustui. Lienet lukenut ne kaikki, koskapa noin sivistyneesti mielipiteesi esität?
Juhani Suomi: Urho Kekkosen elämäkerta, 8 osaa
Paavo Haavikko: ”Tämä minun ankara vuosisatani” (Kekkosen elämäkerta)
Edwin Linkomies: ”Vaikea aika” (muistelmat)
Väinö Tanner: ”Suomen tie rauhaan 1943-44”
K-A.Fagerholm: ”Puhemiehen ääni” (muistelmat)
Matti Kalliokoski: ”Pitkä sarka” (Viljami Kalliokosken elämäkerta)
Jukka Nevakivi: ”Miten Kekkonen pääsi valtaan ja Suomi suomettui?”
Matti Paavonsalo: ”Kekkosen valta”
Mauno Koivisto: ”Historian tekijät” ja ”Kaksi kautta” (muistelmia)
Kalevi Sorsa: Kansankoti ja punamulta” (muistelmat)
Lasse Lehtinen: ”Aatosta jaloa ja alhaista mieltä” (väitöskirja)
Jukka Tarkka: ”Presidentin ministeri” (Ahti Karjalaisen ura)
Johannes Virolainen: ”Yöpakkasista juhannuspommiin”
Arvi Korhonen: ”Barbarossasuunnitelma ja Suomi”
Heikki Ylikangas: ”Tulkintani talvisodasta”
Mauno Jokipii: ”Jatkosodan synty”
Timo Vihavainen: ”Kansakunta rähmällään – suomettumisen lyhyt historia”
Martti Häikiö: ”Historia ja väärät profeetat”
Hannu Rautkallio: ”Paasikivi vai Kekkonen – Suomi lännestä nähtynä 1945-56”, ”Agenda Suomi: Kekkonen, SDP ja NKP 1956-66”, ”Laboratorio Suomi: Kekkonen ja KGP”, ”Neuvostovallan asialla: NKP:n vaikutus Suomeen 1960-luvulla” ja ”Novosibirskin lavastus: Noottikriisi 1961”
Max Jakobson: ”Väkivallan vuodet” ja ”Pelon ja toivon aika”
Risto Hyvärinen: ”Virkamiehiä, viekkautta ja vakoilua”
Keijo Korhonen: ”Sattumakorpraali”
Björn Alholm: ”Toisinajattelija suurlähettiläänä”
Matti Lukkari: ”Lauri Sutela – puolustusvoimain komentaja”
Viktor Vladimirov: ”Näin se oli” (muistelmat 1954-88)
Juri Derjabin: ”Omalla nimellä”
Oleg Gordievsky ja Inna Rogatschi: ”Sokea peili”
Jelisei T. Sinitsyn: ”Vaiettu totuus”
Rony Smolar: ”Setä Stiller”
olisit pysynyt Hesarin keskustelupalstalla jossa tykität kepulais-oikeistolaisia mielipiteitäsi joka väliin.
Olet Hesari palstan Keris ja Jäbä. Ei ole oma keskustelutasosi muita kummempi. Korhonen hakkaa sinut 10-0. Jos teitä nyt pitää verrasta.
Tuollaisia fiksuja kansalaisia Suomi tarvitsee. Varmaan olet hyvä siittäjä ja lastenkasvattaja?
-sanastosi viittaa siittämiseen
Avauksistasi ja kirjoituksistasi yleensäkin tulee mieleen, sinitaivaalla liitävä Merikotka, jota lokkiparvi yrittää hätyytellä. Saamatta kuitenkaan aikaan edes suunnan muutosta, pieniä väistöliikkeitä vain.
Avaustasi on turha lähteä kohta kohdalta analysoimaan, riittäköön kun sanon että: Noin on.
Merikotkasta en tiedä, sillä maakotkaan paremminkin näin maakrapuna ja vanhana jääkärinä samaistuisin, ja lokkiparvenkin vaihtaisin mielelläni varisparveksi. Mutta ajatuksellisesti olen samaa mieltä kanssasi, jonka näin vaatimattomasti totean. Kiitos mielipiteestäsi!
"... että kepu painosti Iltalehden antamaan potkut edelliselle päätoimittajalle A-P.Pietilälle."
...tarkoitin tietenkin Ilta-Sanomia (lehti kirjoittaa nimensä juuri noin!). Kai sen useimmat lienevät ymmärtäneet siitä, että Erkon median eli Sanoma Oy:n lehdistä puhuin. Iltalehtihän kuuluu Alma-mediaan eli Aamulehden konserniin.