Bachin urkkutuotantoa täsä kuunnellassa tuli vain lopultakin jälleen mieleen (josta olen varonut sanomasta tai paljoakaan kommentoimasta. Anteeksi se antakaa!) se että Suomessa -ja turha kuvitella että ortodoksisuuden venäläisessä idässä tai Kreikassa asiat ois paljon paremmin sinällään- eniveis se että Suomen Kirkon image Suomessa on tosi cool ja eksoottisen raflaava, mutta kusessa hengellisesti olemme; ideaalisti puhumme ulos, mutta sisäinen huoneemme aivan sekaisin. Pointti, veljet ja sisaret, mielestäni seksualiteetin ongelmatiikka selibaatikkojen sisällä heittää sairaan varjon kaikkien ja erityisesti simppelien maallikko -orttohomppeleiden ja lesbojen päälle.
In nuce, me Suomessa ja (kuulema) muualla ortodoksisessa maailmassa sallimme ja ylenkatsomme selibaattiin vihkiytyneiden seksuaalisen "helmeilyn" miesrakkaudelliseen suuntaan.
Tottakai tiedämme että "helmeily" ei ole suotavaa kenellekkään, joka pukeutuu itsensä-kieltämyksen -kaapuun, mutta nyt ON tullut aika vaatia selvitystä mikä on oikein ja ortodoksista. Alkoholistit ja vieraissa naisissa hyppivät papit ja munkit ammutaan alas, mutta auta armias jos olet miesrakastaja, niin pääset pälkähästä ja pitkälle. Tämä sairas "traditio" on lopetettava, vaikka sillä uhalla että maallikkopalveluksiin jouduttas turvautuu..
Tää ei nyd taas tarkoita sitä että kannatan venäläisten ortodoksien sairasta nationalismia tai joittenkin krekujen anti-ekumeenista kuumeilua tai uudelleen kastamista. Puhumattakaan siitä että orttohomolle tai lesbolle pitäs langettaa ehtoolliskielto suuremmalti asiaa tarkkaamatta tms...
In nuce, me Suomessa ja (kuulema) muualla ortodoksisessa maailmassa sallimme ja ylenkatsomme selibaattiin vihkiytyneiden seksuaalisen "helmeilyn" miesrakkaudelliseen suuntaan.
Tottakai tiedämme että "helmeily" ei ole suotavaa kenellekkään, joka pukeutuu itsensä-kieltämyksen -kaapuun, mutta nyt ON tullut aika vaatia selvitystä mikä on oikein ja ortodoksista. Alkoholistit ja vieraissa naisissa hyppivät papit ja munkit ammutaan alas, mutta auta armias jos olet miesrakastaja, niin pääset pälkähästä ja pitkälle. Tämä sairas "traditio" on lopetettava, vaikka sillä uhalla että maallikkopalveluksiin jouduttas turvautuu..
Tää ei nyd taas tarkoita sitä että kannatan venäläisten ortodoksien sairasta nationalismia tai joittenkin krekujen anti-ekumeenista kuumeilua tai uudelleen kastamista. Puhumattakaan siitä että orttohomolle tai lesbolle pitäs langettaa ehtoolliskielto suuremmalti asiaa tarkkaamatta tms...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sano sinä sitten kuinka voidaan erottaa nämä helmeilijät "normaaleista"? Riittääkö ehtoolliskieltoon se, että joku juoruaa vastoin parempaa tietoaan omia luulojaan jostakin papista tai srk:laisesta? Pitääkö jäädä kiinni itse teosta? Mikä on se tapa, jolla vuohet lampaista erotetaan, jos saa kysyä?
Minusta koko asia on epäolennainen. Julkisesti homoseksualistia pappia ei tietääkseni ole Suomen eikä muussakaan ort. kirkossa, vai onko? Sen pitää riittää.
makkariin ei voi mennä kurkistelemaan.
Ja loppuviimeks (inhoan tuota ilmaisua) kukin vastaa vain ja ainoastaan omasta elämästään ja tekemisistään. Ei epitimioita voi langetella vain kuulopuheiden perusteella.
Ja "julkiset salaisuudet"... kaikki tietävät asioiden olemassaolon, mutta kun asia ei tule julki oikeasti niin... paha on nyhjäistä mistään mitään.
Minusta sekä maallikon että papiston jäsenen pitäisi yksinkertaisesti lukea hengellistä kirjallisuutta ja saada hengellistä ohjausta - niin että tampiokin alkaisi tajuta ettei täällä maailmassa ole tarkoitus rellestää ihan miten sattuu. Oli sitten hetero, homo, lesbo, alkoholisti tms.
Eikös pappi ole homo, jos hän seurustelee ja matkustelee vain homojen kanssa. Juhlii ravintolassa läheisessä isomassa taajamassa ja keskellä yötä humalassa toikkaroi ulkona kaulakkain homon kanssa? Ja tämä on tosi.
No, mutta hyi sua! Miehet hyvin usein ovat porukoissa ja kaulakkain hutikassa kun eivät selvinpäin uskalla. Homous on yksityisasia oli sitten pippi tai pappi.
Asiaa kirjoitit, MarSarug.
Tämä on ollut ongelma jo pitkään, henkilöt vain vaihtuvat! Suuntaan kyllä katseeni kirkkokunnan johtoon, heidän pitäisi asiaan puuttua. Tällainen riviortodoksi ei voi asialle mitään.
identiteetti on jokaisen oma asia. Vasta sitten kun tehdään seksuaalirikos se muuttuu yleiseksi. Sillä mikä on jumalanpalvelijan taipumus: hetero-,homo-, bii-, tai joku muu, ei kuulu toisille.
Mitä me tiedämme toistemme öistä?
Jos joku omaa homoseksuaalisia taipumuksia, niin hän voi neuvotella rippi-isänsä kanssa, miten taipumuksen kanssa tulee parhaiten toimeen.
Samoin, jos jolla kulla on "parisuhde" ja hän on jopa sen kaikessa hiljaisuudessa rekisteröinytkin, niin se on silti yksityisasia (paitsi jos hän on ortodoksisen kirkon pappi).
Mutta jos tällainen parisuhdehenkilö alkaa vaatia suhteensa kirjaamista myös seurakunnan rekistereihin ja yleensäkin elämöi asiallaan, niin silloin tilanne pitää tarkistaa kanonien sanomaa vasten ja tarvittaessa erottaa hänet ehtoollisyhteydestä kunnes elämäntavat palaavat kanonien mukaisiksi.
Homoseksuaaleja on väestöstä niin pieni osuus, joten pienessä Suomen ortodoksisessa kirkossa tämä ei voi olla laaja ongelma. Ei vaikka munkkius tai pappeus erityisesti houkuttelisi homoseksuaaleja (mikä on muuten mahdollista). Silti kyse täytyy olla muutamista tapauksista, jotka voi hoitaa tapaus kerrallaan.
Tietenkin kaikkia selibaatinrikkojia pitäisi kohdella samoin riippumatta suuntautumisesta. Alkoholismi tai runsas käyttö ilman sairautta on kyllä eri asia. Mitä mahtaa kanoni sanoa asiasta?
Miten niin hengellisesti kusessa? Ei parin homopapin rankaisemtta jättäminen nollaa kirkon spiritualiteettiä. Vai meinaatko, että kirkko on muutenkin hengellisesti hakoteillä? Sepä olisi ikävä uutinen, kun jo toinen kansankirkkomme on siirtynyt touhuilulinjalle ja katolilaiset lähinnä keskittyvät riitelemään keskenään. Tarvitaan kai sitten islam korjaamaan koko potti.
En tiedä, kuinka hengellisesti kusessa ollaan, mutta eräänlaista jämähtäneisyyden kautta tässä tunnutaan elävän.
Olisi ihan tervetullutta tuulettaa kunnolla, mutta taitaa jäädä se nykyjohdolta tekemättä.
nimittäin tuollainen tyhjyyden kokeminen Kirkossa. Ainakin minä tunnen Pyhän Hengen läsnäolon ortodoksisessa kirkossamme, enkä koe, että Kirkko olisi jotenkin erityisessä pulassa. Olisiko ongelma enemmän oman pyhittymisensä tieltä Veljensä Vartijoiksi eksyneiden ja sitä kautta näkemäänsä tympääntyneiden "aktiivi"seurakuntalaisten?
voidaan tuulettaa, ettei Konstantinopoli ärähdä??
Heh, sitähän pitää kokeilla!
ole veivattu täällä ihan tarpeeksi.
Likasankojen tyhjentäsen ja loan heittämisen sijaan voisi pohtia hengellisen elämän syventämistä.
suurempi ongelma ole papiston aviolliset ongelmat ja niistä johtuvat avioerot. Miesrakastajapapit ovat iljettäviä, mutta kuitenkin marginaaliryhmä. Työnohjausta tarvittaisiin.