Tuli sellainen tunne tänä aamuna, että pakko jakaa suuttumusta muiden kanssa.
Kerronpa aamustani:
Herään turhan myöhään noin puoli seitsemältä, kiirehdin bussipysäkille, luennot alkavat yliopistolla kahdeksalta ja bussimatka kestää tunnin. Tarvon pysäkille neljäkymmentäsenttisessä hangessa ja jään odottelemaan. Odotan. Odotan. Odotan pouli tuntia, ihmisiä kerääntyy pysäkille, yhtään bussia ei mene keskustaan päin, mutta kolme kylläkin poispäin.
Pikkuveljeni tulee samalle pysäkille, hänen koulunsa alkaa melkein tuntia minua myöhemmin. Muilta pysäkeiltä kerääntyy ihmisiä samalle pysäkille, koska tämän kautta menee eniten busseja keskustaan päin. Kuulemme huhun, että kolme tai neljä bussia on jumissa ylämäessä päätepysäkillä. Alkaa tulla kylmä ja vituttamaan. Osa ihmisistä soittelee tutuilleen ja pyytää autokyytiä.
Totean, että ei kai tässä mikään auta: kävelen kotiin ja ryhdyn kolaamaan pihaa auton ympäriltä. Autoa ei ole katsastettu eikä siinä ole talvirenkaita. Autolla ei ollut tarkoitus ajaa ennen seuraavan kesän tuloa. Vartissa saamme omakotitalon pihan lumet pois tieltä, niin että autolla mahtuu juuri ja juuri ajamaan kinosten välistä. Lähdemme liikkeelle. Kadulle päästessä auton pohja ottaa kiinni tien keskellä olevaan kinokseen. Pikkuveli työntämään. Kun hän on saanut auton risteävälle kadulle asti, lunta on enää sen verran että ajaminen on mahdollista.
Luistelen autolla ensin pikkuveljeni kouluun ja ajan sitten yliopistolle. Valtatiellä joudun odottamaan puolituntia normaalia ruuhkaa kauemmin. Näen matkalla neljä kinokseen tai päin liikenteenjakajaa ajanutta bussia hätävilkut päällä. Liikkuvat bussit ovat niin täynnä etteivät ota pysäkeillä värjötteleviä ihmisiä kyytiin. Lopulta pääsen perille vain puolitoistatuntia myöhässä.
Että näin hyvin on julkinen liikenne ja kadut hoidettu Tampereella.
(postitin tämän jo muuallekin, mutta se tuskin haittaa ketään :))
Kerronpa aamustani:
Herään turhan myöhään noin puoli seitsemältä, kiirehdin bussipysäkille, luennot alkavat yliopistolla kahdeksalta ja bussimatka kestää tunnin. Tarvon pysäkille neljäkymmentäsenttisessä hangessa ja jään odottelemaan. Odotan. Odotan. Odotan pouli tuntia, ihmisiä kerääntyy pysäkille, yhtään bussia ei mene keskustaan päin, mutta kolme kylläkin poispäin.
Pikkuveljeni tulee samalle pysäkille, hänen koulunsa alkaa melkein tuntia minua myöhemmin. Muilta pysäkeiltä kerääntyy ihmisiä samalle pysäkille, koska tämän kautta menee eniten busseja keskustaan päin. Kuulemme huhun, että kolme tai neljä bussia on jumissa ylämäessä päätepysäkillä. Alkaa tulla kylmä ja vituttamaan. Osa ihmisistä soittelee tutuilleen ja pyytää autokyytiä.
Totean, että ei kai tässä mikään auta: kävelen kotiin ja ryhdyn kolaamaan pihaa auton ympäriltä. Autoa ei ole katsastettu eikä siinä ole talvirenkaita. Autolla ei ollut tarkoitus ajaa ennen seuraavan kesän tuloa. Vartissa saamme omakotitalon pihan lumet pois tieltä, niin että autolla mahtuu juuri ja juuri ajamaan kinosten välistä. Lähdemme liikkeelle. Kadulle päästessä auton pohja ottaa kiinni tien keskellä olevaan kinokseen. Pikkuveli työntämään. Kun hän on saanut auton risteävälle kadulle asti, lunta on enää sen verran että ajaminen on mahdollista.
Luistelen autolla ensin pikkuveljeni kouluun ja ajan sitten yliopistolle. Valtatiellä joudun odottamaan puolituntia normaalia ruuhkaa kauemmin. Näen matkalla neljä kinokseen tai päin liikenteenjakajaa ajanutta bussia hätävilkut päällä. Liikkuvat bussit ovat niin täynnä etteivät ota pysäkeillä värjötteleviä ihmisiä kyytiin. Lopulta pääsen perille vain puolitoistatuntia myöhässä.
Että näin hyvin on julkinen liikenne ja kadut hoidettu Tampereella.
(postitin tämän jo muuallekin, mutta se tuskin haittaa ketään :))
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.