Täällä ei ole oikein ollut juttua sellaisesta aiheesta kuin sinkkujen arvo lestadiolaisuudessa. Yleensäkin ihmiset arvostavat enemmän perheellisiä kuin vanhojapiikoja tai peräkammarin poikia, mutta luulisin ja tiedän jopa, että patriarkaalisessa lestadiolaiskulttuutissa tämä vielä korostuu. Jos olet perheellinen, olet POP lessuyhteisöissä. Jos olet sinkku, varsinkin yli 25v niin olet aikamoinen outolintu. Kaikki pitää toivottomana tapauksena. Kylään kutsutaan, jos tarvitaan lapsenvahtia, ei muuten. Suurin osa lessuista perustaa perheen heti kun itse on päässyt lapsenkengistä. Ne, jotka eivät jostain syystä eivät kuulu mainstream-lessuihin, niin heille sinkkuus on usein iso taakka, paljon isompi, kuin ei-lessuilla, naisilla ehkä vielä isompi kuin miehillä.
Ja eikun ajatuksia tänne näin...
Ja eikun ajatuksia tänne näin...
Vastaukset 30
Vanhimmat
Osittain totta, mutta on hyvä muistaa että kaikesta sinkkuelämän ihannoinnista huolimatta sama ilmiö esiintyy yllättävää kyllä myös ei-lestadiolaisten keskuudessa (viime aikoina aiheesta on kirjoiteltu suht paljon lehdissäkin). Kyseessä lienee siis suht yleismaailmallinen asennoituminen...
en ole kyllä itse ainakaan törmännyt tuollaiseen ajatteluun kuin letukoiden piireissä.
etenkin esikoiset ovat tuota mieltä.
Juuri eilen luin Kyrkpressenistä kirjoituksen, jossa Vasabladetin kultturitoimittaja (nimeä en muista), joka on ei ole naimisissa, kertoi elämästään. Siinä tuli esille mm. että hänelle usein esitetään kysymyksiä, joista paistaa esille ihmetys siitä, että "mikähän tuossa oikein on vialla?". Eli kyllä sitä esiintyy muuallakin.
Mutta olen itsekin ajatellut joskus, että esikoislestadiolaisuus ja varmaan muutkin lestadiolaisuussuunnat ovat hyvin perhekeskeisiä, ja perheetön voi helposti joutua vähän sivuun. Varmaan kaikista pahin tilanne on silloin, jos ei ole edes sukua saman herätysliikkeen piirissä.
ja sitä että, eikö sulla ole muuta mietittävää?Toihan on ihan tavallinen asia.Kukapa ei haluis puolisoa/perhettä.Sä ite oot varmaan pahin perheellisten ihannoija yksinäisten väheksyjä? Toisaalta se on totta perheellinen on parempi! Eihän se muuten ois puolisoa saanutkaan! Läheppä sä nyt ulos lenkille hienoon talvi-iltaan, niin ei tarvi sun miettiä moisia!
en tiedä kirjoititko vitsinä että puolison löytänyt ja perheen perustanut on parempi kuin naimaton. jos kirjoitit sen tosissasi, niin ajatteleppa tätä; Jumala ei vain ole heille puolisoa antanut. ja vaikka ei ole antanut puolisoa, ei se tee heistä yhtään sen huonompia ihmisiä.
"Toisaalta se on totta perheellinen on parempi!"
Oletko hieman päästä pipi?
Olen miettinyt hieman tuohon liittyen, että painostetaanko ja udellaanko ns. vanhojapiikoja tai poikia siitä ettei puolisoa ole vielä löytynyt? Tai entäs jos avioparille ei muutaman vuoden kuluttua häistä alakaan kuulua lasta. Kuuluuko lestadiolaisuuteenkin samanlaiset utelut "pikkujalkojen" töminän puuttumattomuudesta mihin itse olen joksus törmännyt?
No tottakai udellaan, että onkos sulla joku, milloin sinä sitten, onko sulla ketään, ja yksi tyyppi (nimeä en viitsi mainostaa täällä, muualla kyllä mainostan hänen vinoilujaan) sitten osaa aina muistuttaa siitä, nimittää vanhakspiiaks. Yks toinen sitten sanoi, että sähän oot, vaikka itte on ihan täys vanhapoika, pinttynyt. Ei pahalla:)
Wanna-be-mammalle, että on tuosta toki ollut lehdissä juttua, mutta pointtini on että lessupiireissä se korostuu. Töissä meitä taas on lauma vanhojapiikoja ja/tai lapsettomia lapsentekoiässä olevia tai sen ohittaneita. Kuin on ruksalle mennessä?
Ei kait tuo niin ihmeellistä ole, jos kolmekymppiseltä kysellään, etteikö löydy ketään. Luulis tapahtuvan missä tahansa perheessä tai kaveripiirissä.
"Töissä meitä taas on lauma vanhojapiikoja ja/tai lapsettomia lapsentekoiässä olevia tai sen ohittaneita."
Noin luulin itsekin ennen työelämään astumista, mutta kuinkas kävikään: viimeisen puolen vuoden sisällä on jäänyt jo useampi (keski-ikä kolmenkympin kieppeillä) äitiyslomalle ja muutama vielä jäämässä (vaikka en edes ole naisvaltaisessa työpaikassa). Eli kyllä aika lailla samat kuviot näyttää olevan piireissä kuin piireissä.
No meillä tuskin kukaan on vähään aikaan jäämässä, mutta hyvä olis jos jäis niin paranis itsellä mahikset vakityöhön. Ja kai ne samat kuviot kaikkialla yleensä, kun IHMISIÄ ollaan, mutta et voi kieltää, ettei korostuisi lestadiolaispiireissä, koska siellä aletaan se lapsenvääntö jo aika laajalti kakskymppisenä, tai alle, ja jos et alota niin... Eikä paljoa mietitä. Tehdään niin kuin muutkin ympärillä, omassa yhteisössä. No ei siinä mitään, onkai se lapsille kivempi, jos on nuoret vanhemmat. En vaan tajua mikä ihme sulla on aina väittää mulle vastaan,vaikka melkeen ollaan samoilla linjoilla.
Sorry, tarkoitus ei ollut väittää vastaan :-) Allekirjoitan kyllä käsityksesi ainakin joiltain osin, mutta halusin vain sanoa että itselleni on auennut asiaan aivan uusia näköaloja huomattuani että sama ilmiö todellakin esiintyy myös siellä missä siihen vähiten odottaisi törmäävänsä... tosin about kymmenisen vuotta myöhemmin, kuten totesit (mikä ei tosin varmastikaan tarkoita sitä, että nämä ihmiset olisivat kiltisti elelleet koko elämänsä sinkkuina siihen asti).
Oho, olipa katkera mielipide. Jos asiat on kunnosa ,ei tai´a olla ko. tuntemisia. En syyttäs uskontoa vaan luonnevikanen,jos em, tuntuu omalle...
Sulle ihana ihminen:)))
Sitten monia sinkkuja vielä "haukutaan" tai ainakin epäillään seläntakana lesboiks ja homoiks, vaikkei ne oiskaan. Tai epäillään kaikenlaista. Siksi sinkkujen elämää saattaa hallita myös leimautumisen pelko.
VL- sinkku on myös eduskunnassa, joten eipä taida ihan epäarvostetuimpia olla.
Sirpa Pietikäinen?
Taitaa kyseinen vl-sinkku olla töissä eduskunnassa, ei siis kansanedustajana. Onhan eduskunnassa sentään kaksi kappaletta vl-kansanedustajaa. Kummatkin perheellisiä ja molemmat Oulun vaalipiiristä.
tottakin mutta asiassa on kaksi pointtia.
1)Vl:ät jotka aliarvostaa toistaan hänen sivilisäätynsä vuoksi tulee katsoa peiliin. Se on Jumalan tahto ja arvosteluun sortuva uskovainen tekee syntiä. Eise ole sen kummempaa.
2)Ihmiset ajattelee sinusta juuri niin kuin sinä kuvittelet heidän sinusta ajattelevan ja arvostaa juuri sen verran kuin itse itseäsi arvostat.
Jos kuvitelma on positiivinen, sen kertoo jo ilmeesi ja eihän kukaan voi puhua pahaa iloisesta hymyilevästä ihmisestä.
Jos ajattelet että kaikki puhuu pahaa sinusta, se näkyy käytöksessäsi ja alkaa vaikuttaa myös siihen miten lähimmäisesi sinuun suhtautuu.
Terve lähtökohta ajattelussa on että helpompi on muuttaa itseään kuin ympärillä olijoitaan. Yksinkertaista, eikö?! =))
Laajennan asiaa vielä eteenpäin.
Keskustelimme juuri naispuolisten e-lestojen (leski ja sinkku x 2 naimisissa oleva) yleensä naisten asemasta lesta-piireissä. Tulimme kaikki yhdessä tuumin siihen lopputulemaan, että nainen arvostetaan miehensä kautta. Perustelut; mikäli nainen menee ilman miestään seuroihin, tuskin satelee kutsuja kylään eikä ns. läppä lennä. Mutta tilanne muuttuu radikaalisti, jos on mies vierellä; kutsuja tulee (nämäkin esitetään miehelle) ja "vientiä" riittää. Asia ei siis varsinaisesti ole välttämättä kiinni siviilisäädystä vaan kulloinkin vallitsevasta tilanteesta. Sinänsä hölmöä.
Yhden lapsuudenkaverini äiti erosi miehestään, kun lapset olivat pieniä. Äiti on käynyt rukoushuoneella joka sunnuntai usean kymmenen vuoden ajan ja voi yhden käden sormilla laskea kyläänkutsut... Kummallista touhua. Omat vanhempani (naimisissa kun ovat) ramppaavat jatkuvasti kyläilemässä.
Ja miksi näissä piireissä puhutaan avioliiton yhteydessä aina siitä, että kuinka hyvän miehen nainen sai itselleen (harras, kiltti yms.)??? Miksei puhuta siitä, kuinka hyvän vaimon mies sai itselleen?? AUTS!
Summa summarum: lestadiolaisuudessa (tässä tapauksessa e-sellaisessa) naisen arvo (varsinkin vanhemman sukupolven mukaan) mitataan usein miehen kautta. Kumotkaa, jos hyviä perusteluja löytyy.
Kivasti oli uusia näkökantoja. Ehkä voisi tiivistää, että e-lessunaista "ei ole olemassakaan" ellei ole miestä matkassa. Ei siis paljonkaan arvoinen.
Mitenkähän sitten suhtaudutaan sinkkumiehiin tai yksin seuroihin tuleviin perheellisiin miehiin, tai eronneisiin? Saavatko he kyläkutsuja?
"Sinä et menesty elämässä, jos sinä et opi palvelemaan miehiä", opetti es.lest. äitini minulle aikoinaan.
"Meillä on yksi lapsi ja viisi poikaa", sanoi isäni vieraillemme muka-vitsikkäästi, kun joku uskonveli kysyi hänen perheestään, ja hän halusi kertoa, että hänellä oli kuusi lasta, joista yksi - vanhin - oli tyttö, minä.
Es.lestadiolaisuuden patriarkaalisuus heijastui tällaisina pieninä ja sinänsä harmittomina arkipäivän kokemuksina, mutta samalla minua tyttönä kasvatetiin tuntemaan paikkani es.lessu-naisena. Samat lienevät tyttöjen kokemukset edelleenkin?
Menohan on kohta kuin Taleban hallinnon aikana. Es.lest. naiset eivät varmaan kohta saa poistua kotoaan ilman miehen lupaa. Hunnuttamisessahan he ovat jo hyvällä alulla kun seuroissa pitää naisen päänsä peittää. Askel vielä niin ette kulje kadullakaan kasvot paljaana.
Tuli vaan ihan tosta sun jutusta mieleen että pitääkö minun ymmärtää että pojat ovat halutuimpia ja toivotuimpia kuin tyttölapset? Tytön syntymä pettymys vanhemmille? Ei kai nyt niin sentään ole?
Oletan hiljaisuuden olevan myöntyvyyden merkki siitä että tämä on totta. Enpä olisi uskonut....
Hiljaisuus johtunee 100%:sesti siitä, ettei näin vanhoja keskusteluja enää kukaan käy katsomassa. Itsekin eksyin tänne puolivahingossa.
Mutta kysymyksesi voisin vastata, että saattaa joissain tapauksissa ollakin niin, että poika on toivotumpi kuin tyttö, mutta toisissa tapauksissa taas tyttö voi olla toivotumpi kuin poika. Näinhän on myös ei-lestadiolaisten keskuudessa.
Luulisin kyllä, että lestadiolaisten sukupuolifiksaatio on vähäisempää kuin muiden, koska perheessä on keskimäärin enemmän lapsia, joten todennäköisyys sille, että joukossa on sekä tyttöjä ja poikia on suurempi. Jos taas tavoitteena on saada esim. kaksi lasta, joista toinen on tyttö ja toinen poika, voi järjestyksessä toinen poika tai toinen tyttö olla hyvinkin epätoivottu. Tällaista harvemmin tapahtuu lestadiolaispiireissä.
En näe mitään syytä, miksi poika voisi olla nyky-yhteiskunnassa kenellekään tärkeämpi kuin tyttö muista kuin henkilökohtaisista syistä, joista ensimmäisenä tulee mieleen, että perheessä on jo monta tyttöä.
Olen itsekin kuullut edellä käytetyn sanonnan, että "meillä on niin ja niin monta poikaa ja niin ja niin monta lasta", mutta olen aina ymmärtänyt sen toisin päin kuin sinä, eli että siinä pidetään poikia huonosti käyttäytyvinä vintiöinä, joita ei voi edes lapsiksi sanoa.
Tämä ei nyt ihan liity aiheeseen, mutta entäs jos lestadiolainen pariskunta ei haluakaan lapsia? Vai onko sellainen ajatusmahdollisuus lestadiolaisuudessa sula mahdottomuus? Lapsia on hankittava vaikka ei haluaisi? Jos lapsia ei haluta niin se varmaan tarkoittaa no sex ever, kun ehkäisyäkään sallita?
Aika hyvä pokka pitäis kai olla valehdella, että ei niitä tule, ei ensmäistäkään. Ei kai sitä ainakaan suoraan voisi sanoa, että meillä ei nyt ainakaan vähään aikaan ole pienten aika,jos koskaan. Eihän tuollaisia muutenkaan ihmisille huudella. Lessuyhteisössä herättäisi kuitenkin enemmän pahennusta. Vaikuttaa aika mahdottomalta yhtälöltä.
Tiedän es.lest. pariskuntia, jotka eivät ole saaneet lapsia - yrityksistä huolimatta ja toisia joilla on vain yksi lapsi.
Kuka sen tutkii, mistä perheen vähälapsisuus johtuu? Aika tahditonta toisten perheasioihin sekaantumista on ruveta ulkopuolisena selvittämään jonkun perheen lasten puutetta. Vaikea on tietysti olla vastaamatta, jos joku suoraan kysyy.
Lestadiolaisuus on hyvin perhekeskeistä. Jos et ole naimisissa, olet aika yksinäinen.
Tilanne on vielä pahempi, jos olet eronnut, syystä mistä hyvänsä. Onko eronneella lestapiireissä ihmisarvoakaan?
Kun jättäytyy pois seuroista ja etsii ystävänsä muualta, voi tuntea itsensä jopa onnelliseksi ja muiden kanssa tasa-arvoiseksi.
Itse olen ollut useita vuosia sinkkuna ja olen nykyisin niin tyytyväinen elämääni, että en halua enää avioitua, en ainakaan ilman muuta. Minusta on tullut omasta riippumattomuudestani kiinni pitävä nainen.
Eroja ei eri lestadiolaissuunnissa kokemukseni mukaan ole. Ne ovat yhtä perhekeskeisiä.