Minusta on kaikkein huvittavinta se, että uskovaiset (uudestisyntyneet ja kastetut ihmiset) alkavat sotia toinen toisiaan vastaan vain siksi, että ihmisten välillä on pientä erimielisyyttä. Jollain saattaa olla vähän outoja painotuksia, tai joku saattaa ymmärtää asioista vähän enemmän. Enempää ei tarvita siihen, että uskovainen on leimaammassa toista uskovaa milloin miksikin. Eri asia ovat ihmiset, jotka ovat selkeästi luopuneessa tilassa ja seurakuntakurin tarpeessa (onko sellaista nykyään?). Heitä on luvallista nuhdella jne.
Uskovaisetkin lankeavat minusta liian usein senverran lihalliseen käytökseen, että sellaista voisi odottaa ihmisiltä korkeintaan jossain hyvin kilpailuhenkisessä ja maallisessa yhteisössä.
Suuretkin hengen miehet esimerkiki täällä Helsingissä ovat langenneet nahistelemaan keskenään niin, että siitä tulee mieleen lähinnä saippuasarjat.
Minusta on myös äärimmäisen surullista ja ehkäpä myös hieman tragikoomista se, että monesti helluntailainen saattaa pitää esimerkiksi vapaakirkkoa jollain lailla kyseenalaisena ihan vain siksi, että se ei ole helluntailainen organisaatio. Niillä saattaa vapaaseurakunnassa olla erimuotoinen kasteallas, tai kenties niiden kirkkorakennus on jotenkin epäilyttävän kirkollisen näköinen... Minulle ei näin äkkiseltään tule mieleen yhtäkään seikkaa, joka erottaisi vapaakirkollisuuden helluntailaisuudesta. Ehkä joku tietää joitain sellaisia asioita, mutta minulle ei nyt tule yhtäkään mieleen. Me olemme vapiksien kanssa ihan samaa porukkaa ja uskon, että Jumalakin murehtii suuresti, jos joku rupeaa rakentamaan riitaa veljien välille siksi, että joku ei satu kuulumaan helluntaiseurakuntaan, vaan on esimerkiksi vapaaseurakunnan jäsen. En usko yhteiskristillisyyteen, mutta on kai selvää, että meidän tulisi olla erityisen varovaisia suhteessamme toisiin uskovaisiin, sillä Suomessa ja muualla helluntailaisuus on usein se suurin ja arvovaltaisin vapaakristillinen liike.
Uskovaisetkin lankeavat minusta liian usein senverran lihalliseen käytökseen, että sellaista voisi odottaa ihmisiltä korkeintaan jossain hyvin kilpailuhenkisessä ja maallisessa yhteisössä.
Suuretkin hengen miehet esimerkiki täällä Helsingissä ovat langenneet nahistelemaan keskenään niin, että siitä tulee mieleen lähinnä saippuasarjat.
Minusta on myös äärimmäisen surullista ja ehkäpä myös hieman tragikoomista se, että monesti helluntailainen saattaa pitää esimerkiksi vapaakirkkoa jollain lailla kyseenalaisena ihan vain siksi, että se ei ole helluntailainen organisaatio. Niillä saattaa vapaaseurakunnassa olla erimuotoinen kasteallas, tai kenties niiden kirkkorakennus on jotenkin epäilyttävän kirkollisen näköinen... Minulle ei näin äkkiseltään tule mieleen yhtäkään seikkaa, joka erottaisi vapaakirkollisuuden helluntailaisuudesta. Ehkä joku tietää joitain sellaisia asioita, mutta minulle ei nyt tule yhtäkään mieleen. Me olemme vapiksien kanssa ihan samaa porukkaa ja uskon, että Jumalakin murehtii suuresti, jos joku rupeaa rakentamaan riitaa veljien välille siksi, että joku ei satu kuulumaan helluntaiseurakuntaan, vaan on esimerkiksi vapaaseurakunnan jäsen. En usko yhteiskristillisyyteen, mutta on kai selvää, että meidän tulisi olla erityisen varovaisia suhteessamme toisiin uskovaisiin, sillä Suomessa ja muualla helluntailaisuus on usein se suurin ja arvovaltaisin vapaakristillinen liike.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuules sinä tietämätön. Rahaa tarvitaan seurakunnassa. Ja jokainen muualla kulkeva seurakuntalainen on osana syyllinen oman seurakuntansa rahatalous vaikeuksiin.
Sehän on väärin, että nautitaan seurakunnan jäsenyyden eduista, eikä oteta osaa sen kustannusten kattamiseen. Vaan kuljetaan kuin kapinalliset aina siellä missä "fiilistä", ja sinne sitten rahansa kantaen.
Joten ihan oikein on valistaa seurakuntalaisia, ettei kulje muissa seurakunnissa. Ja ylläpitää lievää jännitettä. Seurakunnan parhaaksi.
mutta en tarkoittanutkaan aloituksessani sitä, että ihminen voi kulkea ihan missä tahansa... Senhän kieltää raamattukin...
Hei!
Haluan vain sanoa, että vaikka ihminen on uudestisyntynyt ja kasteella käynyt hän on silti IHMINEN. eikä muuksi muutu. Tietysti hänellä on Jumalan voima ja rakkaus apunaan, mutta silti joskus riitoja syntyy myös heille. Ei uusdestisyntynyt ja kasteella käynyt ihminen muutu täydelliseksi, mutta virheitä tehtyään hän saa pyytää Kaikkivaltiaalta Isältämme voimaa tehdä parannus. Ja on muistettava että esim. hyvä seurakunta yhteys ja rakkaus uskovaisten välillä on viholliselle liikaa ja se yrittää kaikin voimin saada ne suhteet hajalle ja sekasortoa maailmaan. Kukaan ihminen ei ole niin täydellinen että voisi alkaa arvostelemaan toisia...jokaisella on tekemistä omien ongelmien kanssa. Tässä hieman ajatuksia aiheesta!
Siunausta kaikille ja muista Juuri SINÄ olet kallisarvoinen!=)
Totta on, että me olemme vajavaisia huolimatta pelastuksesta. Ja kiitos rohkaisusta. vaikka eilen tein synkkämielisen viestin, niin semmoiset fiilikset haihtuvat aikanaan... :)
saamassa palstatilaa.
Meitin tulee rakastaa toisiamme ja aika tulee, jolloin totisesti niin teemme. Pikkuseikat unohtuu.
aidosti rakastaa toisiamme. Täällä se on monesti niin vaikeaa...
Silloin se onnistuu, luulen, pikkuseikkojen kanssa...
Siunausta sinulle.