…samaa historiaa siinä on kuin muissakin. Myös Kekkosesta. Kepustakin jotain. Paljon kuitenkin asiaa varsin kompaktissa paketissa. Tarkoitan Helsingin yliopiston historian professori Henrik Meinanderin juuri ilmestynyttä kirjaa ”Suomen historia: linjat, rakenteet, käännekohdat”.
Kävin äsken Akateemisessa kirjakaupassa kirjan ostamassa, mutta ei ollut aikaa jäädä odottamaan klo 17.45 tapahtuvaa Meinanderin haastattelua siellä, haastattelijana Laura Kolbe, tuo yksi neljästä kepun tytöstä Stadin valtuustossa.
Silmäilin jo kirjaa hieman. Eipä se juuri mitään uutta näy tarjoavan. Kekkoseen ja Kekkosen aikaan kirjassa suhtaudutaan varsin suopeasti ja ymmärtävästi, mutta ei kuitenkaan ihan kritiikittä. Vuoden 1962 presidentinvaalien alla syntynyttä ns. noottikriisiä, tunnettu myös nimellä ”Novosibirskin lavastus”, käsitellään melko lyhyesti ja muualtakin tutulla tavalla.
Tuoreesti kuitenkin todetaan, että ”Kekkonen otti nootista kaiken hyödyn irti. Hän määräsi hajottamaan eduskunnan selittäen, että kansan on päästävä ilmaisemaan mielipiteensä idänsuhteiden hoidosta. Hänen taka-ajatuksenaan oli luoda hajaannusta Honka-liittoon järjestämällä uudet vaalit ennen presidentinvaaleja.” Noinhan se oli. Ja sitten kerrotaan taas tutuista tapahtumista.
Kirjassa todetaan sekin tosiasia, että Kekkonen käytti ulkopolitiikkaa sisäpoliittisena aseena, jolla hän itsensä kannalta onnistuneesti toimi ”hajota ja hallitse” –periaatteella. Oliko se maan kannalta onneksi, se on kokonaan eri juttu. Kirjassa todetaan tuo Kekkosen ja Neuvostoliiton yhdessä juonima SDP:n hajoaminen ja myös, että ”Hänen (Kekkosen) voimakas ohjauksensa hallituksia muodostettaessa lamaannutti parlamentaarista prosessia ja oli syynä siihen, että konservatiivinen kokoomuspuolue jäi täysin vaalimenestyksestään riippumatta oppositioon vuosina 1966-1987."
Kirjassa käsitellään 1990-luvun alun lama hyvin, kuvataan talouden sukelluksen syvyys, nopeus, jolla sukellettiin, ja järkyttävät seuraukset, sekä käsitellään myös syitä, joista tärkeäksi nousee Neuvostoliiton kauppamme romahtaminen. Neuvostoliittohan ilmoitti kesällä 1990 siirtymisestä clearigkaupasta normaaliin valuuttakauppaan, ja kun sillä ei kuitenkaan ollut valuuttaa, millä maksaa, niin kauppamme pysähtyi täysin.
Ja kun se sattui kansainvälisen laman syvimpään kohtaan, niin meille sillä oli seuraamukset, joissa työttömyys kasvoi kymmenillä tuhansilla kuukausittain, yrityksiä romahti satojen päivävauhtia ja pankkien luottotappiot lisääntyivät räjähdysmäisesti. Siinä Kekkonen vielä haudan takaa ohjasi politiikkaamme. Kekkosen politiikan seurauksiahan – sen kulmakiviä – oli tuo itäinen kytköksemme, joka nyt katkesi. Se tulisi muistaa myös täällä konkurssejaan itkevien ja niistä Hagiksen punakonetta syyttävien.
Eipä tuo kirja taida juuri uutta tietoa Kekkosesta antaa, mutta varmaan jotain jostain muusta. Kun vain ehtisi senkin lukea, kun lukemistaan odottaa nyt monia kymmeniä viimeisen parin vuoden aikana hankkimaani kirjaa.
- - -
Silmiini osui Akateemisessa myös suurikokoinen kirja ”Mytologia: Jumalia, sankareita, myyttejä”. Ostin senkin. Siinä näkyy käsiteltävän koko maailma alueittain. On siellä Pohjois.Eurooppakin omana alueenaan, ja sieltä löytyvät Tor, Odin, Balder, Idun, Freya ja Väinämöinenkin, mutta ei näy olevan Kekkosta. Tulisikohan seuraavaan painokseen? Sitä seuraavaan varmaan pääsen jo minäkin – kepusaitin legendaarisena valtijana!
- - -
Nyt joudun sanomaan hyvästit jo näin alkuillasta, sillä lähden tästä Helsingin Sinibarettien syyskokoukseen. Jos on tullut vastineita, jotka kaipaavat kommentointiani, teen sen myöhään illalla sieltä palattuani – jos olen vielä kirjoituskunnossa! Hei!
Kävin äsken Akateemisessa kirjakaupassa kirjan ostamassa, mutta ei ollut aikaa jäädä odottamaan klo 17.45 tapahtuvaa Meinanderin haastattelua siellä, haastattelijana Laura Kolbe, tuo yksi neljästä kepun tytöstä Stadin valtuustossa.
Silmäilin jo kirjaa hieman. Eipä se juuri mitään uutta näy tarjoavan. Kekkoseen ja Kekkosen aikaan kirjassa suhtaudutaan varsin suopeasti ja ymmärtävästi, mutta ei kuitenkaan ihan kritiikittä. Vuoden 1962 presidentinvaalien alla syntynyttä ns. noottikriisiä, tunnettu myös nimellä ”Novosibirskin lavastus”, käsitellään melko lyhyesti ja muualtakin tutulla tavalla.
Tuoreesti kuitenkin todetaan, että ”Kekkonen otti nootista kaiken hyödyn irti. Hän määräsi hajottamaan eduskunnan selittäen, että kansan on päästävä ilmaisemaan mielipiteensä idänsuhteiden hoidosta. Hänen taka-ajatuksenaan oli luoda hajaannusta Honka-liittoon järjestämällä uudet vaalit ennen presidentinvaaleja.” Noinhan se oli. Ja sitten kerrotaan taas tutuista tapahtumista.
Kirjassa todetaan sekin tosiasia, että Kekkonen käytti ulkopolitiikkaa sisäpoliittisena aseena, jolla hän itsensä kannalta onnistuneesti toimi ”hajota ja hallitse” –periaatteella. Oliko se maan kannalta onneksi, se on kokonaan eri juttu. Kirjassa todetaan tuo Kekkosen ja Neuvostoliiton yhdessä juonima SDP:n hajoaminen ja myös, että ”Hänen (Kekkosen) voimakas ohjauksensa hallituksia muodostettaessa lamaannutti parlamentaarista prosessia ja oli syynä siihen, että konservatiivinen kokoomuspuolue jäi täysin vaalimenestyksestään riippumatta oppositioon vuosina 1966-1987."
Kirjassa käsitellään 1990-luvun alun lama hyvin, kuvataan talouden sukelluksen syvyys, nopeus, jolla sukellettiin, ja järkyttävät seuraukset, sekä käsitellään myös syitä, joista tärkeäksi nousee Neuvostoliiton kauppamme romahtaminen. Neuvostoliittohan ilmoitti kesällä 1990 siirtymisestä clearigkaupasta normaaliin valuuttakauppaan, ja kun sillä ei kuitenkaan ollut valuuttaa, millä maksaa, niin kauppamme pysähtyi täysin.
Ja kun se sattui kansainvälisen laman syvimpään kohtaan, niin meille sillä oli seuraamukset, joissa työttömyys kasvoi kymmenillä tuhansilla kuukausittain, yrityksiä romahti satojen päivävauhtia ja pankkien luottotappiot lisääntyivät räjähdysmäisesti. Siinä Kekkonen vielä haudan takaa ohjasi politiikkaamme. Kekkosen politiikan seurauksiahan – sen kulmakiviä – oli tuo itäinen kytköksemme, joka nyt katkesi. Se tulisi muistaa myös täällä konkurssejaan itkevien ja niistä Hagiksen punakonetta syyttävien.
Eipä tuo kirja taida juuri uutta tietoa Kekkosesta antaa, mutta varmaan jotain jostain muusta. Kun vain ehtisi senkin lukea, kun lukemistaan odottaa nyt monia kymmeniä viimeisen parin vuoden aikana hankkimaani kirjaa.
- - -
Silmiini osui Akateemisessa myös suurikokoinen kirja ”Mytologia: Jumalia, sankareita, myyttejä”. Ostin senkin. Siinä näkyy käsiteltävän koko maailma alueittain. On siellä Pohjois.Eurooppakin omana alueenaan, ja sieltä löytyvät Tor, Odin, Balder, Idun, Freya ja Väinämöinenkin, mutta ei näy olevan Kekkosta. Tulisikohan seuraavaan painokseen? Sitä seuraavaan varmaan pääsen jo minäkin – kepusaitin legendaarisena valtijana!
- - -
Nyt joudun sanomaan hyvästit jo näin alkuillasta, sillä lähden tästä Helsingin Sinibarettien syyskokoukseen. Jos on tullut vastineita, jotka kaipaavat kommentointiani, teen sen myöhään illalla sieltä palattuani – jos olen vielä kirjoituskunnossa! Hei!
Vastaukset 8
Vanhimmat
pilasivat demokratian. Mauno Koivisto teki pahan virheen kun otti käyttöön demariparlatismin. Koivisto, Ahtisaari ja Halonen ovat päämiehen kuvatuksia, joita on saanut suorastaan hävetä.
Kun noin hyvin perustellen ja noin fiksusti esität mielipiteesi, niin varmaan olet Korhosta lukeneempi, tietorikkaampi ja viisaampi ihminen. Ja sivistyneempi. Sinulla on oikein sitä sytämmen sivistystä!
Kekkosen aikana neuvotteluista tultiin kotiin hyvän tuloksen kanssa, Koiviston kaudelta alkaen ei olla saatu muuta kuin huonoja tuloksia mukaan.
Kaikki alkoi Holkerin hallituksen vätysmäisestä politiikasta, kokoomuslaiset oman edun miehet eivät maan etua aja.
älä liukastele kännipäissäsi liikkuessasi!
... paskantaa hiekka kasalle?
No sehän peittää paskaläjänsä hiekalla.
Mitä tekee sossuhöppänä, tämä kepulikorhonen, kun ihailemansa Koiviston presidenttiys osoittautuu kaikilla mittareilla mitaten, Niin ulkopolitiikan, valtiontalouden osalta katstrofiksi Suomen kansalle.
Virittämällä paniikin omaisesti aina uudestaan ja uudestaan keskustelua Kekkosen ajalta sossuhöppänä uskoo näin peittävänsä idolinsa , tai pitäisikö sanoa puolijumalansa pahat työt hiekan alle... Kuin kissa paskansa.
... että tuostakin kirjasta löytäisit jotain pahaa Kekkosesta, jota voisit sitten täällä höystäen levitellä. Minullakin on se kirja. Sinun on vaikea löytää siitä aineistoa, jota käyttäisit Kekkosen mollaamiseksi.
Tuokin esimerkkisi noottikriisistä. Hän tosiaan otti siitä kaiken irti. Sai sillä hajoitettua oikeistovoimien Honka-juonen ja sai myös venäläiset tyytyväisiksi ja me saatoimme elää taas kauan rauhassa.
Myös demareiden hajoaminen oli vähän mutkikkaampi juttu kuin Kekkosen oman edun tavoittelu. Se alkoi syvältä sosialidemokraatisten järjestöjen sisältä,missä tannerilainen asevelisosialistien klikki oli saanut sekä puolueessa, ammattiyhdistysliikkeessä ja urheilutoiminnassa suuren vallan. Nämä järjestöt hajosivat omine aikoineen. Ja olikin maamme kannalta hyvä, että tuommoinen vastarinta lopulla kukisti tannerilaisen liikkeen. Kekkonen tajusi myös vaaran ja eikä ryhtynyt ainakaan jarruttelemaan tervehtymiskehitystä sossuleirissä.
Eikä sitä tietenkään jarruttanut N-liitto, jota vastaan tämä liike vielä täydennettynä vennomalaisilla, junnilalaisilla ja ehrnroottilailla taisteli.
sitä, kuinka hienosti Kepu ja Vanhanen hoitivat YT-lain. Se kuuluu varmasti tämän palstan asioihin. Sitähän sinä olet aina peräänkuuluttanut.
mitäpä ajattelit, kun tytöttelit. Ehkäpä vanhat asenteesi siellä Välimeren piireissä tulivat pintaan?