Luin tuossa sinun kirjoituksia ja ei voi muuta kuin ihailla sinua!Omaat todella asennetta ja elämän myönteisyyttä!
Saanko kysyä pari kysymystä?Jos tuntuu tunkeilulta,niin älä vastaa!Olen vaan niin utelias.
Minkä ikäinen olet?Miten lähipiirisi on suhtautunut sairauteesi?
Oletko töissä tai opiskeletko?Onko sinulla ollut jo jotain oireita?
Miten poikaystäväsi sai tartunnan?
Jos tuntuu,että et halua vastata,niin jätä vaan väliin..:)Anteeksi uteluni!
Kaikkea hyvää sinulle ja poikaystävällesi!:)
Saanko kysyä pari kysymystä?Jos tuntuu tunkeilulta,niin älä vastaa!Olen vaan niin utelias.
Minkä ikäinen olet?Miten lähipiirisi on suhtautunut sairauteesi?
Oletko töissä tai opiskeletko?Onko sinulla ollut jo jotain oireita?
Miten poikaystäväsi sai tartunnan?
Jos tuntuu,että et halua vastata,niin jätä vaan väliin..:)Anteeksi uteluni!
Kaikkea hyvää sinulle ja poikaystävällesi!:)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vastaan mielläni ihmisten kysymyksiin ja udella saa. Tietenkin.
Olen 21 vuotias. Lähipiiri suhtautu ihan kivasti. Pitkän pohdinnan jälkeen ku tieddettiin poikaystävän kanssa tartunnosita lähdetti "kierrokselle". Käytiin lähimmät tutut ja toistemme perheet läpi ja kerrottiin juurta jaksaen kaikki. Äiti suhtautu ensin hieman epämiellyttävästi ja kävi mun poikaystävään käsiks, mut saatiin siinä kyllä sitten tilanne rauhotettua ja ku siinä juteltiin ni lopulta pyysi käytöstään anteeksiki. Olihan tunteet kaikilla kuumina jne, mutta me sovittii kaikkien kanssa että siitä ei tuu jokapäivänen keskustelun aihe ja pidetään kaikki kyllä ajantasalla kun/jos jotain tapahtuu. Vanhemmat kyllä silti välillä alottaa keskustelun siitä, mutta sivuutan sen aina ja muistutan mitä ollaan sovittu.
En ole tällä hetkellä missään koulussa, enkä töissä. Tammikuussa alkaa kolmevuotinen koulu.
Onhan mulla pahaa oloa joka sinänsä ei aina tietenkään johdu HIVistä, ja ihottumaa ilmenee sillon tällön ja tommosta pientä, mutta n stressaa niistä. Onhan niiläkin joilla ei ole taruntaa ni joskus nuhaa tai kuumetta ym.
Poikaystäväni on saanut tartunnan likaisesta neulasta. Vietettiin aika railakasta elämää monta vuotta. Mutta tartunta sai sen verran pysähtymään ja ajattelemaan elämää, että nykyään pitkien hoitojaksojen ym kuntoutuksien jälkeen menee kurkusta enää alas vaan lääkärinmääräämät ja sillon tällön maistellaan alkoholia, mut tosi harvoin sitäki. =)
Eiköhän siinä ollu vastaukset sun kysymyksiin. =)
Ja saa toki lisääki kysyä jos joku "painaa" mieltä. =)
Kiva kun vastasit!
En tiedä,itse elin hiv-pelossa aikoinani,mutta tulos osottautui negattiviseksi.Olen miettinyt paljon hiviä,pelännyt sitä jne.Itsekin viettänyt railakasta elämää aikoinani,tosin nyt jo rauhoittunut..Myös minulla voisi olla hiv ja sen vuoksi olen sitä paljon miettinytkin...
Ajattelin usein,miten toimia jos saisi kuulla olevansa hiv-positiivinen,ja se oli niin pelottavaa!Mutta on hienoa,että olet hyväksynyt sairautesi!Tehtyä ei saa tekemättömäksi,turha jäädä märehtimään!
Kuitenkin sen sairauden kanssa pystyy elämään ja elinaikaahan voi olla vaikka kuinka kauan!Nykyäänhän on hyvät lääkkeet ja koko ajan kehitellään uusia!
Mielestäni ongelma on ihmisten asenteissa,hiviä pelätään liikaa ja luullaan että se tarttuu tyyliin kättelyssä!
Sitä jotenkaan ei nuorena ymmärrä.tulee tehtyä ja kokeiltua kaikenlaista..ja sitten onkin pain jo elämä ihan sekaisin.Olen ollut todella onnekas,että selviydyin omasta huumekierteestäni.Vaikka aina on houkutuksia,pakko taistella vastaan!Joskus ehkä tuntuu ettie mitään mieltä,mutta pakko se on yrittää!!
Voimia sinulle!:)
Juuh, olihan siinä tietysti kaikki alkujärkytykset ym, mutta ku niistä päästiin ni rupes kelaaman paljon asioita. Ja jos oikein kunnolla ajatellaan niin mulla on nyt paljon paremmin asiat kun esim viime vuoden alussa ja sitä ennen. Elämäntavat oli mitä oli, eikä silläkään tyylillä' hengissä olis pysynyt kauaa. Ja nyt osaa ottaa elmästä ilon ihan eri tavalla irti. Ja eihän sitäkään tiedä vaikka jäisin auton alle ku tästä kohta lähden koiran kanssa ulos. =)
Ensimmäisinä kuukausina en suurinpiirtein julkisissa vessoissa uskaltanut käydä jne, ku pelkäsin että tartutan eteenpäin. Mutta siinä ku aikaa kului ni tottu siihen että voi elää kuitenki ihan normaalia elämää. Onnellinen olen siitä että meidän suhde kesti tän, olisin muuten varmaan vähän eri jamassa nyt niinku varmaan myös mun mies. Syyttelyt ei auta. Elämä on. Ja kohtaloon uskominen helpottaa ajattelutapaa myös aika paljon. =)
Teillä on sitten todennäköisesti myös C-hepatiitti Hivin ohella? Luin jostakin,että 80 % suonensisäisiä huumeita käyttäneillä olisi kyseinen tsrtunta Suomessa.
Mulla on myöskin juu C-hebatiitti, miehelläni ei oo. Onhan sitä Ceetä jo monella mut jotenki uskallan epäillä tota 80%:a,,, =)
Hei, hiv-tyttö! Itsekin olen lukenut kirjoittamiasi viestejä. Täytyy nostaa hattua, että jaksat painaa täysillä! Kaikkea hyvää sulle elämääsi!
Itse olin vähän aikaa sitten kovassa masennuksessa luultuani, että minulla on Hiv. Olin aivan varma. Olin vähällä tehdä itsemurhankin. Kävin 3kk jälkeen kuitenkin testeissä ja tulos oli negatiivinen. Itse en olisi kestänyt saada tietää sairastavani ko. tautia. Nyt olen todella alkanut ymmärtää seksivalistuksen tärkeyden. Olen myös oppinut arvostamaan elämää ihan uudella tavalla. Asiat kun ovat monilla vielä paljon huonommin.
Kuitenkin. Itse en pystyisi olemaan noin reipas kuin olet. Arvostan todella elämänasennettasi. Onnea!
Moikka!!
Kiitoksia vaan kovasti!! Pakko se on positiivisella asenteella mennä eteenpäin, siitä ei tulis mitään että ois jääny vaan kotiin märehtimään. Toki se on auttanut paljon etten ole yksin asian kanssa vaan poiakystävällä on sama "ongelma". Ja oma elämäntyylinihän muuttui totaalisesti sen jälkeen kun saatiin tietää tartunnoista. Enhän entisellä elämäntyylillä olis välttämättä tänäpäivänä enää edes hengissä. Ja niin kun olen jo aikasemmin täällä jossain vaiheessa sanonut, että voinhan mä jäädä auton alle vaikka huomenna. =)
Mutta kiitoksia ja hyvä että itse selvisit säikähdyksellä!!! =) Virheistä oppii!