Myönnän itsekin, että hiukan hämäreä lause tieto-opilisessa mielessä, mitä idealismiin tulee, sillä absoluuttihan merkitsee kokemuksesta riippumatonta, kuten transsendetissä oleva "jumala" uskonnossa. Taiteellisen luomistyön ja taiteellisen elämyksen edellytyksenä on puhdas mielle, mielteestä eli älystä sekin siis riippuvainen, jolloin tiedoitsemisesta tulee tiedoitsemisen puhdas subjekti, jolloin koko ulkomaailma ja oman minuuden tiedoitseminen katoaa korkeimmissa asteissa kokonaan tietoisuudestamme, ts. tajunnastamme, josta on riisuttu pois kaikki tahtominen.
Kun uskonto, joka on tahdosta ja sen tarkoitusperistä täysin riippuvainen, olettaa, ilmoittaa ja tarjoaa luotolla mielivaltaisesti olemisemme ja koko maailman tarkoitukseksi subjektin mielteestä riioppumattoman, siis materialistisesta lähtökohdasta käsin oletetun, jossakin illusorisessa "taivaassa" sijaitsevan näkymättömän "jumalan", substanssin, jota kutsutaan hengeksi tai valkopartaisen joulupukinnäköisen ukon, joka kas kummaa onkin ilmiö ennen kokemusta tai pikemminkin havaintoon pohjaava käsite joulupukin näköiselle ukkelille. Tällöin maailmasta ei voi syntyäkään tarkoituksetta puhdas, selkeä, syvä ja puhdas objektiivinen kuva, joka olisi tahdon tarkoitusperille hyödytön, kuten sellaisen ilmiön aikaansaava älyn ylijäämä, joka nerolla ilmenee korkeimmassa asteessa, ja mikä on sen edellytys.
Jacobi oli tällainen valefilosofi, joka rakensi maailman luottojärjestelmän, esittäen, että ulkomaailma tarjoutuu luotolla ja jonka me hyvässä luottamuksesa otamme vastaan. Samanlaisella innolla hän halusi alentaessaan ulkomaailman uskonasiaksi avata vain portin uskolle ylipäänsä ja onnistui syöttämään oppinsa jopa joillekin filosofian professoreille, jotka vuosikymmenet rehentelivät hänen jäljissään ja tekevät sitä kait yhä, vrt, tieteen ja uskonnon vastakkainasettelu. Olisikin toivottavaa, että teoreettisen filosofian proffat saisivat edes hiukan ääntään kuuluviin yhteiskunnassamme, ettei filosofian ainoa velvoitus olla totta, joutuisi luonnontieteiden ja ennen kaikkea halvan teologian jyräämäksi, olipa kyse sitten analyyttisestä filosofiasta tai mistä muusta järjestelmästä hyvänsä.
Kun uskonto, joka on tahdosta ja sen tarkoitusperistä täysin riippuvainen, olettaa, ilmoittaa ja tarjoaa luotolla mielivaltaisesti olemisemme ja koko maailman tarkoitukseksi subjektin mielteestä riioppumattoman, siis materialistisesta lähtökohdasta käsin oletetun, jossakin illusorisessa "taivaassa" sijaitsevan näkymättömän "jumalan", substanssin, jota kutsutaan hengeksi tai valkopartaisen joulupukinnäköisen ukon, joka kas kummaa onkin ilmiö ennen kokemusta tai pikemminkin havaintoon pohjaava käsite joulupukin näköiselle ukkelille. Tällöin maailmasta ei voi syntyäkään tarkoituksetta puhdas, selkeä, syvä ja puhdas objektiivinen kuva, joka olisi tahdon tarkoitusperille hyödytön, kuten sellaisen ilmiön aikaansaava älyn ylijäämä, joka nerolla ilmenee korkeimmassa asteessa, ja mikä on sen edellytys.
Jacobi oli tällainen valefilosofi, joka rakensi maailman luottojärjestelmän, esittäen, että ulkomaailma tarjoutuu luotolla ja jonka me hyvässä luottamuksesa otamme vastaan. Samanlaisella innolla hän halusi alentaessaan ulkomaailman uskonasiaksi avata vain portin uskolle ylipäänsä ja onnistui syöttämään oppinsa jopa joillekin filosofian professoreille, jotka vuosikymmenet rehentelivät hänen jäljissään ja tekevät sitä kait yhä, vrt, tieteen ja uskonnon vastakkainasettelu. Olisikin toivottavaa, että teoreettisen filosofian proffat saisivat edes hiukan ääntään kuuluviin yhteiskunnassamme, ettei filosofian ainoa velvoitus olla totta, joutuisi luonnontieteiden ja ennen kaikkea halvan teologian jyräämäksi, olipa kyse sitten analyyttisestä filosofiasta tai mistä muusta järjestelmästä hyvänsä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei viela vastauksia.