Antibiooteille vastuskykyiset sairaalabakteerit ovat kasvava ongelma Suomessa. Turussa potilas eristetään, mutta Tampereella edes huonetoveri ei saa tietää tartunnasta. Miksi sairaalakäytännöt vaihtelevat niin paljon?
Tampereella TAUDEISTA VIIS
Sairaalabakteerit jyräävät
206358
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
tyypillistä "kunnallista terveydenhoitoa"... mikään asia ei kuulu kenellekään
Läheltä piti tapaus on, yli 70 v isäni oli muutama vuosi sitten TaYKSissä ohitusleikkauskessa, sai sairaalabakteerin - mutta selvisi siitä hengissä !
05 minut siirrettiin sairaalasta toiseen, tässä tapauksessa siis TAYS:aan. Siellä heti tutkittiin onko minussa sairaalabakteeri. Jos minussa olisi ollut ko. bakteeri olisin hoitajien mukaan joutunut eristykseen. Ei ollut bakteeria eikä siis tullut eristystä kohdalleni. TAYS on muutenkin hyvä sairaala, ilman sitä en olisi elossa. Ensimmäinen sairaala missä olin oli sitä mieltä että minussa ei ole mitään vakavaa, onneksi sain siirron.
jos on mrsa epäily
Eipä eristetty vuonna 2003. huonetoverilla oli mrsa...niinpä oli sit mullakin et näin.
onneks pääsin siitä eroon.
Euroopassa asian on levennyt niin räjähdysmaisesti, ettei siihen enää ns.kiinnitetä huomioita. Siihen varmaan mennää meilläkin ;/
Kantajia liikkuu hki cityssä ja yhtälailla kuin muuallakin... sen voi siis saada sairaaloiden ulkopuoleltakin.
Ainut neuvo- pese hyvin kätesi!... kotiin mentäessä, wc:stä tultaessa, ennekuin ruokailet jne... Bakteerien/virusten elinvoima on vain vahvistunut entisestään.
Nytkin on flunssaa, jota Ystäväni ovat sairastaneet 1-2kk!?... ja pahin epidemia on varmaan vasta tulossa huh huh! Sillä flunssarokotetta ei ole edes vielä jaettu.
Elintasomme kirousko...
Ihan hyvä että asia on nostettu nyt tapetille ja siitä pitäisi keskustella paljonkin, jotta ihmisten ennakkoluulot ja tietämättömyys asiasta saataisiin loppumaan tai ainakin vähenemään.
Olen itse töissä MRSA yksikössä, jossa potilaitamme ei ole eristetty - ei tietenkään! Heille kuuluu ihmisarvoinen elämä siinä missä kenelle tahansa.
Käsihygienia on kaiken perusta ja meille hoitajille itsensä suojaaminen, millä myös suojaamme bakteerien leviämistä muihin potilaisiin.
Työasunamme on vinyylikäsineet, suojaessu ja suu/nenäsuojus. Desifioimme kätemme huoneeseen mentäessä ja sieltä poistuessa. Kaikki on kertakäyttöistä, joka potilaan kohdalla toistamme saman suojautumisen. Potilaamme ulkoilee ja nauttii virikkeellisistä toiminnoista, jota yksikössämme tarjotaan runsaasti. Mukana ovat myös he jotka eivät kanna bakteeria.
Omasille riittää hyvä käsihygienia tullessa sekä poistuessa yksiköstä.
Kaikille kuuluu oikeus nauttia elämästä eikä elää yksin pienessä huoneessa eristyksessä!
Bakteerihan ei tartu terveisiin "hyväkuntoisiin!"
sitten hoitajatkin käyttävät suu/nenä suojusta. Tulee tunne, että bakteeri tarttuu jopa hengitysilman välityksellä. "ei tartu terveeseen,," eivätkö hoitajat ole terveitä??
Suojaamme itsemme siksi, että emme levitä bakteeria muihin potilaisiin. Terveessä ihmisessä bakteeri ei elä kuin muutaman tunnin.
Olin kanssa niinsanotussa eristyksessä.Pahinta asiassa oli mielästäni se etten itse tiennyt tilannetta.Minut leikattiin töölössä ja siirrettiin oman alueeni sairaalaan,jouduin olemaan eristyksessä 2 viikkoa, pahita mielestäni on se että eristyksen aikana minulle ei selvinyt se miksi olin eristyksessä.Kaiketi käyttäytymiseni potilasaikana oli sitäluokkaa että eristys oli tarpeen tai sitten justjokin bakteeri"pöpö" jota pelkäsivät,ilmeisesti eristyspotilaille annetaan jokin tuntomerkki sairaalassa koska en saanut liikkuua muiden seurassa.Minusta asian tekee vain oudoksi se ettei minulle koskaan ilmoitettu tai ilmaistu että voisin olla ns: kantaja
Itse olisin varmaan sopeutunut asiaan täysin mytämielisesti eikä olisi tarvinnut sitä komentelua "takaisin huoneeseen"
on eri paikkakunnilla, eri sairaaloissa. Itse työskentelen 08-alueella, meillä on eristysyksikössä 14 pot. Uusia "tapauksia" tulee aina välillä. Potilaat elävät normaalia elämää täällä, syövät päiväsalissa, käyvät kotilomalla, hyväkuntoiset sairaalabakteerin saaneet asuvat kotonaankin. Meillä on mukavat, kodikkaat tilat täällä ja hoito on jopa yksilöllisempää kuin sairaalassa. Eli olot täällä eivät ole ainakaan huonommat. Vieraita saa käydä, heillä vain käsihygienia eli käsien desinfiointi on tärkeää. Tämä ei estä normaalielämää, eikä ole tappavaa. On olemassa ainakin MRSA- ESBL- ja VRE-sairaalabakteeria. ESBL:ä on tutkittu vähän. Sen tartunnan saanut voi kuolla keskimääräistä aiemmin, muut eivät elämää lyhennä.
Sairaalabakteeri ei tartu ihmiseen, jolla yleiskunto on hyvä ja ei ole tuoretta isoa leikkausta takana. Meillä toimitaan OYS:n hygieniaohjeiden mukaan. Jos joku pot. on altistunut sairaalabakteerille (esim. vierustoverilla havaitaankin vaikka ESBL), on käytäntö, että häntä ei hoideta eristyksessä, vaan otetaan näyte ja muistetaan tässäkin tapauksessa hyvä käsihygienia.
Isäni oli vasta sairaalassa huonossa kunnossa ja altistui asiraalabakteerille. Hän ei kuitenkaan ollut saanut tartuntaa. En tiedä, olisiko tämä elämäämme paljoakaan vaikuttanut, jos tartunta olisi todettu. Eli normaalinn tapaan häntä olisi hoidettu kotona tämänkin jälkeen.
Tämä sairaalabakteeritartunta on tullut jäädäkseen, lisääntyy kenties kuinka paljon ajan myötä. on puhuttu, että ehkä lähitulevaisuudessa ei eristetä enää. Eristys tapahtuu sen vuoksi, ettei tartunta leviäisi muihin potilaisiin. Tämän aiheuttajanahan on antibioottien suuri käyttö ja sitä kautta muuntuneet bakteerikannat. Eli tarkoittaa käytännössä sitä, että tartunnan saaneella on tullut resistenttiikanta (=kaikki antibiootit eivät "pure") tiettyjä antibiootteja kohtaan. Suurimmalla osalla vielä 1-4 vahvinta antibioottia "puree" eli auttaa norm. tulehduksiin, esim. keuhkokuumeeseen tms. Tietysti antibiootin aloittamisella on vastetta monesti, mutta onko aina?
Tartunta ei näy pääällepäin. Monesti esim. MRSA-potilaalla säärihaavat eivät ota parantuakseen, jos niissä elää MRS:ta. Meillä ei käytetä kertakäyttöastioita ja potilaspyykkejä ei lajitella erikseen. ihmiset ovat samanarvoisia huolimatta, onko tartunta vai ei. Myöskään sairaaloiden ovissa ei erikseen mainita, onko tässä huoneessa tartuntapot. vai ei.
Niin unohtui mainita, kun sanoit, ettei vierustoveri saa tietää, jos toinen eristetään. Tämä menee silloin ihan oikein vaitiolovelvollisuuden kannalta. Vierustoverihan ei saa tietää hoitohenkilökunnalta esim. siitäkään, miksi hänen vierustoverinsa on sairaalaan ylipäätään joutunut. Vaitiolovelvollisuus pätee siis mainitsemassasikin asiassa. Eihän ole oikein, että kerrotaan toisen asioita toiselle, aiheuttaisi varmaan leimaamistakin jossain määrin.
Mainitsemassasi tapauksessa yleinen käytäntö kuitenkin on, että altistunut vierustoverikin "testataan" tartunnan varalta, eli ei hyllytetä asiaa heti kun vierustoveri on saatu eristettyä.
Vaitolovelvollisuuden takia ei saa kertoa potilaiden asioita toiselle.
Hyvä käsihygienia.
Nykyään terveyskeskuksissakin on parempi ykityisyyden suoja kuin sairaaloissa. Parhaimmillaan huoneessa on kuusi potilassänkyä, välissä vain ohuet verhot. Ja kaikki tapahtuu sänkyjen äärellä; hoitajien toimenpiteet ja lääkärin kanssa juttelut. Lähes koko huone tietää kyllä mikä sinun vaivasi on. Onneksi muut potilaat osaavat usein olla hienotunteisia, tai sitten vaan niin sekaisin etteivät ymmärrä.
vaitiolovelvollisuus sanaa ei pitäisi enää käyttää, koska oikein sanottuna se on salassapitovelvollisuus. muuten täyttä asiaa.
Pohjanmaalla vuonna 1982 lastenosaston ylilääkäri yritti kieltää minulta vauvani tapaamisen, kun olin ottanut yhteyttä Lääkintöhallitukseen paikallisen sairaalabakteerin riehuessa. Myös mikrobiologi sai julmat nuhteet, kun oli paljastanut asian ulkopuoliselle.
Tuttavani oli muutama viikko sitten erään ison sairaalan ensiavussa, jossa heitä oli kuusi henkilöä samassa huoneessa verhojen takana.
Vuoron vaihtuessa hoitaja raportoi seuraajalleen ja siinä hän mainitsi yhden kohdalla, että hän on MRSA-positiivinen. Tuttavani kertoi, että tuo potilas oli vanha mummo, joka makasi suunnilleen tajuttomana tai nukkuen koko sen ajan mitä hän oli ensiavussa.
Ei siitä ollut kukaan kavahtanut. Eihän MRSA hengitysilmasta tartu.
Jos kyseessä on epäily. eli että pot. on ollut hoidossa sairaalassa jossa on paljon MRSA:ta, niin silloin riittää ns verhoeristys, eli samassa huoneessa voidaan olla mutta verhot välissä. Jos taas on tiedossa tartunta, tulisi pot olla yhden hengen huoneessa ja huoneessa tulisi olla eteinen jossa puetaan suojavaatetus ja jossa maininta eristyksestä. Tämä pitäisi näkyä jossain jotta esim laitoshuoltajat ja sijaiset tietävät asiasta. Aina ei raportit kulje niin mallikkaasti että niitä muistais sanoa. Epäilyssä eristys aika on kaksi viikkoa koska testeissä menee niin kauan valmistua. Hoitajat suojaavat itsensä tosiaan sen takia ettei bakteeri kulkeudu muihin potilaisiin, terveessä ihmisessä ei bakteerille ole kasvualustaa joten se tuhoutuu muutamassa tunnissa. Monasti MRSA on liian pelätty koska siitä ei paljonkaan tiedetä, mutta suuren leikkauksen jälkeen, vanhuksilla ja vastasyntyneillä tauti on hengenvaarallinen. Jos tartunnan saa, on kantajana koko elämänsä, tauti ei vaan ole aktiivisena kaiken aikaa, vaan saattaa aktivoitua esin leikkauksen jälkeen.
http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,818,1733,1996,2586
Meilläkin töissä tuo Silminnäkijä herätti keskustelua.Päädyttiin siihen,että ollaan keskivälissä.Meillä on oma osasto mrsalaisille,mutta saavat liikkua muuallakin.Eikä uusia tartuntoja ole ilmaantunut reiluun kahteen vuoteen.Ei käytetä pahviastioita,mutta kyllä suojaudutaan hoitotoimenpiteissä.Essu,suu-nenäsuojus ja hanskat,nekin sellaiset tavalliset ei sellaiset mitä tv:ssä näytettiin.Samanlaisia on kyllä käytössä,mutta vain suihkutuksissa.
Omaisia on opastettu käsihuuhteen käytössä.
että sairaalabakteerin saaneesta tuntee nänällä hajua?Eli ns.haisee.
Onko se sama kun streptokokki?
Minä haluan osaltani ottaa kantaa sairaalabakteeri asiaan.Se on minusta tavallaan väärin,ettei sitä korvaa kukaan tai mikään jos sen saat itsellesi sairaalassa ollessasi.Itse olin OYS:ssa leikkauksessa ja jonkin ajan kuluttua minut eristettiin ja kaikkien oli käytettävä suojavaatteita käydessään katsomasssa minua.Se tuntui toisaalta inhalle niitä vierailijoitani kohtaan,ja osaksi tunsin itseni saastaiseksi,Vaikka se ei juurikaan tartu terveeseen ihmiseen.Mutta tämä VRE ei ole aivan sama kuin MRSA,mutta periaatteessa,bakteeri sekin siinä missä MRSA:kin.
Minä olen vain 25-vuotias ja sain tartunnan toiselta samassa huoneessa olleelta. ;( Mutta en valita,se ei juurikaan rajoita minun elämääni,mutta ärsyttäähän se.
Olen kuitenkin onnellinen että sain leikkauksella elämääni lisäaikaa :) En valita enkä osoita syyttävällä sormella ketään...
Hauskaa joulun odotusta kaikille!