Helluntaisrk

tosiaan olla tarkkana, sillä ihmisiin ei aina ole luottamista!!

Itse olen vastikään herätetty ja käyn erään helsinkiläisen pienen seurakunnan kokouksissa, pahoja puheita tästäkin srk olen täällä lukenut, mutta tuntuvat olevan aika vanhoja viestejä, seurakunnissakin kun ihmiset vaihtuu ja puhujat.

tämä on ollut siitä turvallinen Isän huone ettei ole tarvinnut liittyä mihinkään rekisteriin, eikä kerätä nimiä tahi jäsenmaksuja, eikä meno muutenkaan ole maallista. Voin käydä kuuntelemassa paimenen puheita, jotka eivät ole mitään ylitulkitsevia vaan pitäytyvät Raamatussa ja vain nostavat esiin sieltä asioita, voin rukoilla rauhassa ja tutkiskella sanaa. En ole kohdannut minkäänlaista painostusta ja mielestäni on vähän ihmisestäkin kiinni mille altistuu, uskon että Jumala ohjaa, ja kun vain Herraan turvaa ei kukaan voi hyväksi käyttää, koska Herra suojelee. Ihmisiin taas täytyy suhtautua tietynlaisella varauksella, jos he Herran nimessä puhuvat..

että löydät paikan, olen itsekin vielä melko nuori, ja olen pelännyt aivan äskettäin noita samoja asioita juuri näiden kauhukertomusten takia, mutta uskoon niillä ei soisi olevan vaikutusta, ihmisten virheistähän ne pahuudet seuraa.

p.s. [email protected]

Miksi kirjoitat tuosta aiheesta uskontojen uhrit- palstalle?

Aiheuttaaksesi tahallisesti närää?

Jos haluat puhua helluntailaisuudesta mene helluntaipalstalle!

Jos tahdot kuulla helluntain varjopuolista, niin ehdotan tutustumaan huitsinnevadan foorumiin. Foorumilla kirjoittelee runsaasti ex-hellareita ja sen vilkkain osasto on tarkoitettu juuri karismaattisuudesta lähteneiden vertaistukeen. Tuo vertaistukifoorumi on tosin suljettu, mutta kysymyksiisi saat varmasti vastauksia kun heität ne yleiseen, tai uskonto aiheiseen -osioon.

http://huitsinnevada.info/foorumi/index.php

Siunausta sinulle, kalleimman aarteen löytänyt!
Tärkeintä on, että meillä on seurakuntayhteys,
uskovien ystävyyds, joka suojaa elämäämme toisten uskovien yhteyden ja rukouksen kautta,
Luterilaisella puolella on monta elävää herätysliikettä, itse olen käynyt edelleenkin Kansan Raamattuseuran ja lestadiolaisten tilaisuuksissa,
samoin Markku Koiviston, Seppo Juntusen ja Pirkko Jalovaaran kokouksisssa.
Uskoon tultuani erosin kuitenkin virallisesti kirkosta, kävin kasteella ja liityin helluntaiseurakuntaan. Tänä aikana olen ehtinyt olla laskujeni mukaan ainakin 8 eri helluntaiseurakunnassa, koska olemme työn
tai asunnon takia muuttaneet. Jokainen niistä on ollut omanlaisensa. Joissakin on katto korkealla, joissakin pakkaa vähän päätä puristamaan, koska itse olen tottunut niin vanhaan helluntaihin kuin näihin uudistusmielisempiin, enemmän nuorille suunnattuihin seurakuntiin (City-seurakunnat,
Wineyard-yhteisöt, Toronto Airportista virikkeensä saaneet seurakunnat). Joihinkin, varsinkin maaseutuseurakuntiin, ei uudistus tahdo mahtua millään sisälle ja vastaavasti joihinkin uudistusseurakuntiin taas ei vaikean tien kulkenut perinteinen helluntailainen oikein tahdo kotiintua. Itse antaisin mielelläni tilaa molemmille, mutta aikansa menee, ennen kuin
yhteisymmärryas syntyy. Täydelistä seurakuntaa en ole tavannut.
Itse olen ainakin tehnyt niin, että olen käynyt lähiseudun seurakunnnissa rukoillen ja odottanut, että tulee kodin olo: Tämä on minun paikkani.
Ja joskus olen sitten pitänyt jostakin seurakunnasta tai saarnaajasta , niin että olen sen perusteella valinnut seurakuntani, vaikka Jumala olisi tarvinnut minua enemmän toisessa seurakunnassa. Kerrankin päädyin muuttomme jälkeen sellaiseen seurakuntaan, jossa oli hyvä ja rakkaudellinen puhuja, vaikka minun olisi itse pitänyt todennäköisesti mennä lapsityövastuuseen toiseen seurakuntaan. Yritin sitten yhtenä sunnuntaiaamuna jäädä nukkumaan lämpimien peittojen sisään. Silloin Pyhä Henki vain vihjaisi: "Lähde nyt kuuntelemaan sitä hyvää saarnaa!" Ei se mitenkään kovin moittivalla sävyllä ollut sanottu, mutta rivien välistä voi lukea, että Jumalalla olisi ollut minulle jossakin toisessa seurakunnassa enemmän tehtävää.
Kyllähän seurakunnissa aina ristiriitoja tulee,
mutta aika haavat parantaa, ovet paiskoen ei kannata lähteä. Jumala parantaa molempia osapuolia, jos vain jaksamme olla hiottavana. Ja sitähän meissä riittää!
Joku sanoikin kerran, että Jumala pitää kulmikkaista kavereista, koska heissä riittää kulmia veistää.
Yhdessä me kasvamme. Seurakunnasta erottaminen on nykyään äärettömän harvinainen toimenpide.
Sitä ei tarvitse pelätä. jos vähänkin Jumalan kunnioitusta on jäljellä.

Hyvää jatkoa sinulle etsinnässäsi!

Mä kuulun helluntaiseurakuntaan ja mun käsityksen mukaan sieltä pääsee ihan helposti pois, kun ilmottaa vaan. Voithan ennen liittymistä jutella Pastorin kanssa ja kysellä vielä siltä vähän tarkemmin.

ystävä, kun Jeesus saa pelastaa ei ole väliä srk:lla, samalla lailla luterilainen ja
helluntailainen voi päästä osalliseksi iankaikkisesta elämästä. Tärkeintä on usko. Itsekään en saanut lut. kirkosta sitä mitä sieltä hain, ja löysin sen helluntaisrk:sta, eli hengellisen kodin. Siellä sain tutustua Jeesukseen lähemmin. Suosittelen että ajattelet asiaa rukoillen, kysyt Jumalan mielipidsettä asiaan ja käyt jonkun verran kokouksissa ja jos tunnet jonkun uskovan, voit jutella hänen kanssaan.- Eroaminenkin lienee mahdollista, mutta tuskin sinun tarvitsee sellaista ajatella...siunausta sinulle

En tunne hyvin helluntaikirkkoa, mutta esim. Suomen vapaakirkolla ja ev.lut.kirkolla on aika vähän eroa, mutta esim. vapaakirkko painottaa uskovien ehtoollista jne.

Esim. puolisot voidaan vihkiä jommassa kummassa kirkossa, vaikka toinen kuuluisi vapaakirkkoon ja toinen ev.lut.kirkkoon.

Käsittääkseni helluntailaisuudessa on erilaisia ja vahempia korostuksia, mutta en ole kuullut siitä mitään pahaa sanottavan muuta kuin että joskus joillakin maallikoilla on juttu mennyt vähän liioitteluksi, mutta toisaalta uskon innolla ja palolla sitä asiaa tekevät.

Ota selvää oman alueesi seurakunnista, sillähän se selviää. Ihmisten kuulopuheisiin ei kannata aina luottaa, sillä juorut eivät yleensä ole kovin luotettavia, vaikka kieltämättä niissä toisinaan onkin totuudensiementä seassa. Suoraan paikanpäältä kysymällä asiat kuitenkin parhaiten selviää.

Minulla ei ole kuin huonoja kokemuksia helluntaiseurakunnan ihmisistä. Minulla oli tuossa muutama vuosi sitten halua muuttaa elämääni ns. parempaan suuntaan ainakin helluntaiseurakunnan jäsenet saivat minut uskomaan. Minun elämässäni ei oikein ollut silloin mitään elelin siihen aikaan vielä yksin. Elämäni oli menossa helvettiä kohti minulle oli tapahtunut kaikenlaista ja näin ollen kävelin kaupungilla ja mietin, että mitä minä voisin tässä oikein tehdä minulla oli sellainen ajatus vain, että elämä loppuu. Mutta sitten löysin helluntaiseurakunnan ajattelin vain, että nythän se elämän parannus voisi sitten löytyä. Seurakunnan edessä oli kaksi miestä, jotka ottivat ihmisiä sisään. Kummatkin olivat entisiä vankila kundeja, jotka olivat ns. tehnyt suuren parannuksen ja tulleet uskoon. Sanoivat minullekkin, että mene sisään. No, olen aina ollut utelias ja astuin sisään. Kävin muutamissa kokouksissa. Mutta sitten vain kun minulla oli omia vaikeuksia uskoa ns. Jumalaan niin sitten alkoivat vanhat jyyrät siellä vain sanoa, että sinä et ole todellinen uskovainen...

He vain vainosivat minua ja aina sanoivat, että elämään täytyy uskoa. Nyt monen vuoden jälkeenkin kun heitä määrättyjä näkee niin heillä ei ole muuta sanottavaa kuin. Sinäkin syntinen ihminen olet täällä. En viitsi enempää tässä kirjoitella, ettei tästä tule liian pitkä teksti. Mutta lopuksi vain vielä, että helluntalaiset olivat minua kohtaan todella jyrkkiä ja minulla oli todella hankalaa päästä heistä eroon. Mutta jokainen saa valita itse seurakunnan onneksi...

Jos meet helluntasrkhon, niin katso ennen sitä http://huitsinnevada.info/foorumi/index.php?topic=432.0

niitä, jotka rukoillen kulkevat."

Jokainen tarvitsee seurakuntayhteyden ja se on Jumalan tahto, että voisimme saada opetusta ja palvella toisiamme hengellisillä armolahjoilla, rakentua ja kasvaa uskossa. Myös evankeliumin julistus kuuluu Jeesuksen seurakunnalle antamaan lähetyskäskyyn ja Jumalan rakkaus saa meidät liikkeelle.

Yksikään seurakunta ei ole täydellinen, koska se muodostuu ajassa vajavaista uskovista, mutta siksi sinäkin voit liittyä siihen. Helluntaiseurakunnasta voi erota ilman mitään ongelmia. Voit myös siirtyä toiseen "vapaiden suuntien seurakuntaan" (Helluntai- Vapaa- tai Baptistiseurakunnat) kun koet sen Jumalan tahdoksi. Tietysti jatkuva seurakunnan vaihto tuntuu oudolta. Jokainen Helluntaiseurakuntakin on hieman erilainen, vaikka he samaa Jeesusta palvelevat. Jumalalla on varmasti sinullekin oma hengellinen koti varattuna, minne voit rohkeasi liittyä.

Olen ollut jäsenenä muissakin "vapaiden suuntien" seurakunnissa eri paikkakunnilla ja aina vaihto tai jopa eroaminen on käynyt ilman ongelmia. Kuulun nyt Helluntaiseurakuntaan.

Hengellisen kodin löytäminen on aina siunauksen askel ja toki paholainenkin koettaa estää sitä valheillaan, mutta ei anneta sen häiritä.

Toivon Jumalan siunausta ja johdatusta sinulle.

Heip.
Mulla on ollut samanmoinen tilanne aikanaan, ja aika nuori olen vieläkin;). Omalla paikkakunnallani jossa asuin tuolloin, oli (on) sekä helluntaiseurakunta että ev.lut kirkko ja molemmissa riitti tapahtumia ja toimintaa. Nuorille nuorteniltoja, ja sillointällöin konsertteja. Tuolloin mietin myös paljon sitä, että eroanko ev.luteista ja liityn helluntaikirkkoon, kun meno heillä oli kumminkin 'menevämpää'.

Jostain syystä en kumminkaan mennyt ja vaihtanut, ja oikeastaan olen tyytyväinen ratkaisuuni(olen kyllä jonkun verran tietoinen molempien teologiasta.) Monta vuotta olen seikkaillut välillä vapaakirkon piirissä, välillä helluntaikirkon puolella, ja toisinaan myös ev.luteilla.

Värivaloja tai ei, kyllä se on sanoma joka ratkaisee. ei pidä hämääntyä.
Riippuu seurakunnasta tietenkin, yksilöitä olemme kaikki, mutta ainakin kotipaikkakuntani seurakunnissa pyöri paljon ihmisiä toisista kirkkokunnista puolin ja toisin. Turhahan sitä on itseään lokeroida tiettyyn seurakuntaan kun kaikki olemme yhtä suurta perhettä ja uskon pitäisi meitä yhdistää eikä oppiriidat. Meillä on opittavaa toinen toisiltamme.

Tämä nyt ei ole mikään ev.luttien puolustuspuhe..(no joo, ehkä vähän(; ..) mutta ei se kyllä niin kangistunut kirkko ole kuin mitä annetaan ymmärtää. Seurakuntia on kumminkin useampi kymmen(sata?)tässä maassa ja vaikkei jokainen seurakunta ole toiminnallisesti yhtä 'elävä', niin kyllä sieltä monenlaista menoa löytyy.

En tiedä oliko tästä nyt yhtään apua.. kerron vain mitä itse olen kokenut, ratkaisusi teet kuitenkin itse.
Katsele ja kuulostele. Rukoile ja kysele. Ei kannata tehdä hätiköityjä ratkaisuja, hätäkös tässä valamiissa mualimassa. Pääasia on, että olet tullut uskoon:)