Kalevalan runoissa kuvastuu muinaisten suomalaisten tietäjien maailmankuva. Niissä on yhtäläisyyksiä eri kansojen jumalaistarujen kanssa. Esim. Kalevalan luomisruno muistuttaa intialaisia luomiskertomuksia ja Lemminkäistaru egyptiläistä Osiris legendaa. Esim. Väinämöinen ja Ilmarinen ovat alunperin suomalaisen muinaisuskon jumalolentoja, mutta Väinämöinen on ollut myös suurimman muinaissuomalaisen tietäjän nimenä, josta tuli enkeliolento. Enkeliolentona Väinämöinen on Suomen suojelija ja näkymätön johtaja eli kansallishaltia. Väinämöisellä on ihanne rauhan ja henkisen tiedon kansasta.
Enkeliolento
Uskossa oleva
11276
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
todennäköisesti on perimää muinaisemmilta ajoilta, omista jumaltaruista, Kalevalan "etelänmiehet" sen sijaan ovat indoeurooppalaista lainaa. Jos verrataan skandinaavitaruihin, niin Louhi edustaa vaanereita, ja Väinämöinen Aasoja.
Louhi edustaa Jumalatarta jota palvottiin ennen arjalaisten saapumista Eurooppaan (vrt. Marija Gimbutasin löydökset noin 6000 v:n takaa).
Kertoisitko lähteesi.
lähdettä en osaa nimetä, kun olen asiasta lukenut monestakin lähteestä, vuosien varrella.
Gimbutasista:
http://www.webcom.com/gimbutas/
http://www.amazonation.com/GimbutasII.html
http://www.webcom.com/gimbutas/belili/cv.html
http://users.cyberone.com.au/myers/gimbutas.html
Jos tutustut lähemmin Gimbutasin tuotantoon, niin huomaat itsekin Louhen ja vanhan Jumalattaren yhteyden.
Väinämöinen on selvästi indo-eurooppalaisen patriarkaalisen kulttuurin tuote. Jos olet vähänkään tutustunut Kalevala-tutkimukseen, niin et voi olla tietämätön asiasta. Lemminkäinen on sanana selitetty tarkoittavan "flaamilaista". Louhi puolestaan edustaa mattiarkaalista maailmaa, indoeurooppalaiselle kulttuurille vierasta asiaa.
Vaikka Gallen-Gallela ei ollut nähnyt kuvia linnunsiipisestä Jumalattaresta noin 6000 vuoden takaa (koska kaivauksia ei oltu Catal Huyukissa Turkissa vielä suoritettu), niin hänen maalauksensa Louhesta on liki identtinen muinaisten kuvien kanssa.
Lyhyesti: Kalevan miesten taistelu Louhea vastaan on muistuma indo-eurooppalaisen ja alueen alkuperäisväesön välisestä kulttuuriyhteentörmäyksestä.
Kalevalaiset asuivat (Kalevalan mukaan) etelässä ja Louhi Pohjoisessa. Tuokin kuvaa hyvin indoeurooppalaisen kulttuurin leviämistä.
Muutama vuosi sitten Suomen televisiossa oli ohjelma jossa tutkija esitti ajatuksen, että Kalevala kuvaa indoeurooppalaisen ja alkuperäisen kulttuurin yhteentörmäyksestä kertovista ajoista.
Kalevan jumalien, Väinämöisen, Ilmarisen yms. nimet eivät varmasti ole kovin vanhaa perua, eikä kertomuksen yksityiskohdat varmaankaan ole pysyneet muuttumattomina tuhansien vuosien aikana. Edelleen, hyvä vertaus on skandijumalat, Aasat ja Vaanerit. Aasat edustavat indo-eurooppalaisuutta ja Vaanerit alkuperäistä eurooppalaisuutta.
P.S. Kyse ei ole historiallisesta tiedosta, vaan teoriasta! Myyttien ja ledendojen tutkiminen ei-kirjoitetun historianjakson osalta ei ole eksaktia faktoihin perustuvaa tietoa. Aivan kuten Jeesuskaan ei ole historiallinen henkilö, ei Louhikaan ole jumalatar josta löytyisi aikalaiskuvauksia tms.
Onko noista skandijumalista kukaan kirjoittanut hyvää perustiedot käsittävää kirjaa. Tai onko muuta lähdettä?
todennäköisesti on perimää muinaisemmilta ajoilta, omista jumaltaruista, Kalevalan "etelänmiehet" sen sijaan ovat indoeurooppalaista lainaa. Jos verrataan skandinaavitaruihin, niin Louhi edustaa vaanereita, ja Väinämöinen Aasoja.
Louhi edustaa Jumalatarta jota palvottiin ennen arjalaisten saapumista Eurooppaan (vrt. Marija Gimbutasin löydökset noin 6000 v:n takaa).
Siihen on kätketty elämän ja kuoleman jumalallisia mysteerioita. Kalevala on kirja, joka osaa neuvoa totuuden etsijälle tien näennäisesti ylemmän luonnon tietoon. Tosin eihän kirjain ole pyhä, ei muoto ole ikuinen, vaan pyhiä ovat kirjassa eräät suurenmoiset mieli- ja ajatuskuvat. Muoto, joka niitä verhoaa, on milloin alkuperäisen puhdas, milloin lisäyksillä kirjailtu. Nuo ajatuskuvat ovat kotoisin mysteerioista ja tuovat ilmi samaa ikuista viisautta kuin toistenkin pyhien kirjojen ajatuskuvat. Siinä syy yhtäläisyyksiin Kalevalan ja muiden vastaavien kirjoitusten kanssa - olivat ne sitten peräisin vaikka toiselta puolelta maapalloa. Monin osin Kalevala sisältää siis syvällistä tietoa,
muinaisia muisteloita,
joit' ei laula kaikki lapset,
ymmärrä yhet urohot tällä inhalla iällä,
katovalla kannikalla.
Suomalainen sana "runo" on sama kuin ruotsin "runa", joka on vanha goottilainen sana ja alkuaan merkitsee "salaisuus, salainen tieto" ja "loitsu", vaikka se sittemmin tarkoitti riimukirjaimia.
Ei sanat salahan joua,
Eikä luottehet lovehen,
Mahti ei joua maan rakohon,
Vaikka mahtajat menevät.
Tätä kaikkea siis julistaa Pekka Ervast'n kirja "Kalevalan avain".
se runo-runa viittaa riimukirjainmerkkiin. Se siis tarkoittanee alunalkaen mitä tahansa riimukirjoitusta?
Siinä tapauksessa se on kristittyjen pyhä kirja. Sen kun kirjoitti umpikristitty mies.
Se ei ole myöskään mikään muinainen kirjoitus, vaan päälle sata vuotta sitten kirjoitettu, jolloin kristinusko oli ollut Suomessa 800 ja risat vuotta.
Suomalainen sana "runo" on sama kuin ruotsin "runa", joka on vanha goottilainen sana ... vaikka se SITTEMMIN tarkoitti riimukirjaimia.
Tieto on peräisin Ervast'lta enkä itse tiedä tiedon lähdettä. Mitähän tähän sanoo kirja "Suomalaisten sanojen alkuperä"? Vai pitäisikö etsiä suoraan ko. ruotsalaisen sanan alkuperää?
Turhan kärkevän johtopäätöksen teit. Kehottaisin tutustumaan mainittuun kirjaan (Ervast: "Kalevalan avain"). Ainakin esinelöytöjen perusteella monet kansanrunoutemme ja siten myös Kalevalan asekuvaukset viittaavat merovinkiaikaan.
Lönnrot käsitti Kalevalan muinaiseksi Suomeksi ja kalevalaisen ajan Suomen esihistoriaksi, ajaksi ennen kristinuskon tuloa. On totta, että hän ei olisi saanut julkaista teosta, jollei siinä olisi ollut jonkinlaista kristillistä vivahdetta. Kuitenkin vertailevan uskontotieteen valossa voisi sanoa, että Lönnrotin työn lopputulos on hämmästyttävän onnistunut ja turmeltumaton ottaen huomioon, ettei hän ollut minkään sortin vihitty tietäjä, vaan tavallinen, kylläkin valtavan lahjakas, mies. Tietysti Kalevala on täynnä myös ydinasiaan liittymätöntä tavaraa, mutta silti moni vanhaan okkulttiseen symboliikkaan syventynyt tutkija on havainnut Kalevalan aarreaitaksi. Ervast oli kuitenkin ensimmäinen, joka otti yhdeksi elämäntehtäväkseen paneutua tuohon teokseen ja esittää avaimensa sen mysteerien selvittämiseen nykypäivän ihmiselle.
"Kalevala on todella kuin lukittu kirja, ja tarvittaisiin jonkinlainen avain sen ymmärtämiseksi. Tietäjäihmisellä saattaa olla tämä avain itsessään, mutta tavalliselta lukijalta se puuttuu"
"Kalevala - vaikka kirjana uusi - kuuluu sisältönsä puolesta vanhoihin mysteerio-oppeihin. Sen tärkein puoli on tietenkin kuvaus, jonka se antaa tieton tiestä, tapa, millä se neuvoo totuutta etsimään. Mutta samalla se sisältää paljon suuremmassa mitassa kuin esim. evankeliumit kuvauksia niistä tiedoista, joita totuudenetsijä tietäjäksi kohotessaan on saavuttanut, toisin sanoen kuvauksia näkymättömän maailman oloista ja olennoista eli siitä empiiris-metafyysisestä maailmankatsomuksesta, mikä tietäjällä on."
Toki siellä on muinaistakin ainesta. Kyse on vaan siitä, että ne paikat, mistä Lönnrot ne keräsi, olivat jo kaikki olleet kristittyjä useamman sadan vuoden ajan. Siis ne ihmisetkin, joilta ne runot on kerätty, olivat pitkän linjan kristittyjä. Lisäksi Lönnrot yhtenäisti runot kaikki samaan runomuotoon, tuskin kaikki lauloivat runoja Karjalassa samalla juurella. Joten kyllä se on hyvin paljon muokattua juttua ja Lönnrotin sepittämää (yritäpä itse laittaa vaikkapa tämä keskustelu siihen runomuotoon ja katso kuinka paljon asia muuttuu, kun se pakotetaan tiettyyn muotoon).
Puhumattakaan siitä, että Lönnrot sepitti juonen, johon kaikkirunot saataisiin ympättyä ja sitten muutti ruonojen päähenkilöitten nimet kaikki samoiksi.
Eli tottakai on muinaista ainesta, mutta miten voit sen Kalevalasta kaivaa, kun jo alkuperäinen aines on ollut monisatavuotisen kristillisen perinteen tulosta ja sitten vielä umpikristitty mies on muokannut a) muodon b) vaihtanut henkilöitten nimet c) sepittänyt kirjaan juonen?