Mitä tiedät

apostoliksi. Paavali eli Paulus Tarsolainen oli yksi apostoleista. Hänen aikaisempi nimensä oli Saulus Tarsolainen. Häntä on sanottu kristinuskon toiseksi perustajaksi ja sen ensimmäiseksi teologiksi. Hän kirjoitti suurimman osan Uudessa testamentissa olevista kirjeistä, ja on niiden kautta pitkälti määrittänyt sen, millainen kristinuskosta tuli.

Paavali oli kotoisin Syyrian Tarsoksesta. Hänen isänsä oli teltantekijä, joka oli palvellut Rooman armeijassa, ja saanut perinnöllisen Rooman kansalaisuuden itselleen ja lapsilleen, ja ammattinsa ansiosta kyennyt antamaan lapsilleen uskonnollisen kasvatuksen.

Paavali oli alun perin fariseus, joka vainosi kristittyjä. Hänen sanotaan muun muassa hyväksyneen Stefanuksen, ensimmäisen marttyyrin, surmaamisen. Paavalista tuli kuitenkin kristitty noin vuonna 33. Hän ei koskaan tavannut Jeesusta henkilökohtaisesti, mutta kertoi nähneensä tämän näyssä Damaskon tiellä, joka sai hänet kääntymään kristinuskon vainoajista sen puolelle.

([http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?formname=search&formrnd=1108770846633&search=&rng=0&submit1=Hae&ref=Apt. 9:3-9&ctx=-1&mod1=FinRaam&mod2=FinPR&mod3=WHNU Apt. 9:3-9]).

Kriittisten äänten mukaan Paavalin näky saattoi olla epilepsiakohtaus. Paavali kuitenkin kertoo tulleensa Lystrassa kivitetyksi lähes hengiltä. Tällöin hän koki kuolemanrajakokemuksen, josta kertoo apokryfinen Paavalin ilmestys. Historiallista arvoa Paavalin ilmestyksellä ei ole.

Paavali itse ymmärsi Damaskon tien kokemuksensa kutsumusnäyksi, jossa hänet kutsutaan julistamaan evankeliumia. Ensimmäisen lähetysmatkansa Paavali teki Syyrian ja Kilikian paikkakunnille. Syyrian kristillisen lähetystyön keskuksena toimi silloin Antiokia. Sikäläisestä seurakunnan johtajasta, Barnabaasta tuli Paavalin tukija ja työpari.

Jerusalemin apostolikokouksessa 40-luvun lopulla sovittiin työnjaosta Paavalin ja Jerusalemin seurakunnan johtajien välillä. Nämä johtajat, Jaakob, Pietari ja Johannes keskittyivät työhön juutalaisten, Paavali ja Barnabas taas muiden kansojen eli pakanoiden keskuudessa.

Apostolikokouksessa sovittiin ettei Paavalin perustamia pakanakristillisiä seurakuntia velvoitettu noudattamaan Vanhan testamentin lakia eikä juutalaisia tapoja. Tämä sopimus aiheuttikin myöhemmin närää esimerkiksi Paavalin ja Pietarin välillä.

Paavali moitti Pietaria ulkokultaisuudesta, koska tämä suosi juutalaiskristittyjen ateriasäädöksiä (kristinuskoon kääntyneet juutalaiset usein pitivät kiinni ateriasäädöksistään) eikä ollut suostunut pakanakristittyjen kanssa samalle aterialle. Myös Pietarin ja Barnabaan yhteistyö lopulta katkesi samasta syystä.

Paavali jatkoi lähetystyöt Vähässä-Aasiassa, Makedoniassa ja Kreikassa ja perusti näille alueille lukuisia seurakuntia. Paavali kärsi todennäköisesti marttyyrikuoleman vuonna 64 keisari Neron toimeenpanemassa kristittyjen vainoissa. Koska Paavalilla ei ollut henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen, kaikki eivät pitäneet häntä täysivaltaisena apostolina, ja hän joutui monesti puolustamaan valtuutustaan.

Paavali kuitenkin piti myös itse itseään vähäisimpänä apostoleista, koska oli aiemmin vainonnut kristittyjä. Paavalin teologian keskeinen ajatus liittyi hänen käsitykseensä Kristuksen ylösnousemuksesta ja läsnäolosta uskovassa. Kun ihminen uskoo ja hänet kastetaan Kristuksen nimeen, Kristus asettuu asumaan häneen ja vapauttaa hänet synnin vallasta.

Tämän seurauksena kääntyneessä syntyy halu elää Jumalan tahdon mukaan ja osallistua paikallisen seurakuntayhteisön elämään. Paavali oli Rooman kansalainen, toisin kuin monet muista kristinuskon varhaisvaiheiden vaikuttajista. Tämä helpotti hänen toimintaansa valtakunnan alueella. Perimätiedon mukaan Pietari ja Paavali teloitettiin samanaikaisesti.

Paavali ollessa Rooman kansalainen, hänet mestattiin miekalla. Pietari, tyylilleen uskollisena, halusi tulla ristiinnaulituksi pää alaspäin, sillä hän ei katsonut olevansa riittävän arvokas kuolemaan samalla tavoin kuin Jeesus.

Turust