Salattu alkuperäinen genesis.

Nag Hammadin kirjakokoelma sisältää joukon kiinnostavia tekstejä, mm. gnostilaisia myyttejä maailman ja ihmisen synnystä, syntiinlankeemuksesta ja papartiisista karkoituksesta, Tuomaksen ja Maria Magdalenan evankeliumit sekä muita apogryfitekstejä.

Nag Hammad kirjaston versio maailman synnystä (On the Origin of the World) on suorastaan humoristisen feministinen tulkinta aikansa patriarkaalisen järjestyksen syistä.

Gnostilainen luomismyytti

Gnostilainen luomistarina alkaa kuten Raamatun luomiskertomuskin. Alussa oli kaaos, alkuhämärä, jossa alkujumaluus - Sofia - aloitti luomistyön. Sofia loi sanallaan androgyynin jumalan, demiurgin, joka sai nimen Jaltabaoth. Jaltabaoth nousi vedestä ja kuuli nimesä, mutta ei nähnyt luojaansa, ja niin hän uskoi olevansa ensimmäinen ja ainut jumala. Ja niin Jaltabaoth aloitti oman luomistyönsä ja loi joukon muita androgyynejä jumalia, joiden kanssa jatkoi luomistyötään. Jumalien androgyynisyys - heissä oli sekä feminiininen että maskuliininen prinsiippi - voidaan nähdä selityksenä heidän kyvylleen luoda ts. synnyttää uutta itsestään. Eräs näistä Jaltabaothin luomista jumalista oli Sebaoth, joka myöhemmin nousi luojaansa vastaan ja asettui Sofian puolelle.

Jossain vaiheessa Jaltabaoth tuli tietoiseksi, ettei ollutkaan ensimmäinen ja ainut luotu ja suuttui. Estääkseen muita jumalia luopumasta itsestään hän ehdotti, että he loisivat yhdessä ihmisen, jolla olisi heidän kaltaisensa ruumis, mutta Sofian luomistyön, "ensimmäisen Adamin" kaltainen. He toivoivat, että ihminen kääntyisi hyvän voimia - Sofian puolelle loikannutta Sebaothia ja hänen valtakuntaansa - vastaan.

Mutta Sofia näki demiurgien suunnitelmat ja ehti ensin. Valon säteestä hän loi ensimmäisen ihmisen, joka oli androgyyni, mutta jolla oli naisen ruumis. Sofia antoi hänelle nimen Eeva. Kerrotaan, että Eeva oli viisain kaikista luoduista ja Sofia siunasi häntä.

Demiurgitkin saivat työnsä valmiiksi. He muovasivat maan tomusta ihmisen, mutta eivät uskaltaneet antaa hänelle sielua ja herättää häntä henkiin. Niin Adam jäi makaamaan maan tomuun 40 päiväksi, kunnes Eeva tuli hänen luoksensa. Nähdessään miespuolisen vastineensa Eeva sääli Adamia ja herätti hänet henkiin sanallaan. Silloin Adam avasi silmänsä ja nähdessään herättäjänsä hän sanoi: "Sinä olet Elämän äiti, sillä teit minut eläväksi."

Kun demiurgit tulivat Adamin luo ja näkivät hänen elävän, he säikähtivät. He tekivät Adamille ja Eevalle paratiisin, johon nämä asettuivat asumaan. Mutta demiurgit pelkäsivät Eevaa, joka oli Sofian kaltainen ruumiiltaan ja hengeltään. Niin he päättivät vaivuttaa Adamin uneen, raiskata Eevan ja väittää Adamille tämän herättyä, että Eeva oli luotu hänen kylkiluustaan, jotta tämän täytyisi totella Adamia.

Eeva kuitenkin näki demiurgien tulevan ja muuttui puuksi. Puun juurelle hän jätti varjokuvansa istumaan nukkuvan Adamin vierelle. Demiurgit raiskasivat varjo-Eevan ja onnistuivat uskottelemaan Adamille valheensa, mutta todellinen Eeva jäi puuksi.

Sittemmin tarina kertoo Adamin ja Eevan syntiinlankeemuksesta, kuinka demiurgit karkottivat heidät paratiisista ja kirosivat heidät elämään lyhyen, kärsimysten ja tuskan täyttämän elämän. Mutta hyvän puolella Sebaoth, Sofia ja Kristus apunaan jatkoi taisteluaan pahan voimia vastaan.

Mielenkiintoista tarinassa on se, että nainen ja mies, Eeva ja Adam, ovat eri arkkitehtien muovaamia. Sofia loi Eevan sekä ruumiiltaan että hengeltään kaltaisekseen, kun taas demiurgit muovasivat Adamin ruumiiltaan kaltaisekseen, mutta hengeltään hän oli Sofia luoman "ensimmäisen Adamin" tai "Valon Adamin" kaltainen. Kumpikin sai kuitenkin elämänsä Sofialta, Eeva suoraan ja Adam Eevan kautta. Alkuperäisestä Eevasta jäi kuitenkin jäljelle vain varjo, joka ehkä olikin tasavertaisempi kumppani maantomusta luodulle Adamille?

Raamatun luojajumala Jahve samaistetaan kirjassa tietämättömään demiurgiin Jaldabaothiin, ei todelliseen Jumalaan. Jaldabaoth muun muassa puhuu Jahvelle tyypillisillä sanoilla: "Minä olen kiivas Jumala, eikä ole muuta jumalaa minun rinnallani" (esim. 2 Moos. 20:5, 3 Moos. 34:14). Jaldabaoth oli kateellinen ihmisessä olleelle jumalalliselle valolle, ja vangitsi hänet siksi kuolevaiseen ruumiiseen.

Kielletyn hedelmän syöminen esitetään hyvänä tekona, askeleena pelastukseen, koska gnostilaisuudessa "silmien avautuminen" tulkittiin heräämiseksi Jaldabaothin aiheuttamasta unesta (Aadam) ts. tietämättömyydestä.

Kain ja Aabel ovatkin Eloim (muistuttaa Jumalan nimeä Elohim) ja Jave (muistuttaa Jumalan nimeä Jahve), jotka syntyivät, kun Jaldabaoth raiskasi varjokuva Eevan. Set oli Aadamin ja Eevan oikea poika. Jaldabaoth katui maailman luomista ja halusi tuhota kaiken suurella tulvalla, mutta Nooan sanotaan piiloutuneen perheineen arkin sijasta valoisaan pilveen.

Jo vain lisäksi selviää että Kristus ja Sofia ovat ykseys kaksi eri puolta joista Jumala rakentuu ja että Kristus(miehinen puoli) lähti maahan tuomaan pelastuksen tietoa. Sen tähden koska alkuperäinen Eeva loi varjominänsä Aadamille ja muuttui itse puuksi hänestä Eeva tuli Norea.

Norea suostuttelee Nooan lopulta vastustamaan jumalaa ja polttamaan arkin. Jaldabaoth tulee ymmärrettävästi vihaiseksi tästä ja lähettää enkelinsä raiskaaman Norean. Jumala (Kristus/Sofia) lähettää kuitenkin oman enkelinsä suojelemaan häntä ja opettamaan hänelle gnosista(pelastumisen tietoa).

Tämän jälkeen Kristus lähti alas Jeesuksena poistamaan tietämättömyyden, mutta Virhe (henkilöitynä) suuttuu ja naulaa Jeesuksen puuhun.

virhe synnytti maailmankaikkeuden

Sofia ja Kristus muodostivat yhdessä Pleroman eli Jumalan Täyteyden, eikä niitä siksi voi nähdä erillisinä jumaluudesta vaan jumalallisen luoteen eri ominaisuuksien symbolisina abstraktioina.

Sofian pelko ja ahdistus elämän menettämisestä, aivan samoin kuin hän menetti Jumalan valon, aiheutti hämmennystä ja kaipausta sen puoleen palaamiseen. Tämän kaipauksen seurauskena materia (hyle) ja sielu (psykhe) tulivat vahingossa oleviksi neljän klassisen alkuaineen eli tulen, veden, maan ja ilman kautta. Tämän seurauksena syntyi vahingossa myös leijonapäinen käärme, demiurgi, joidenkin gnostilaisten lähteiden mukaan seurauksena siitä, että Sofia yritti synnyttää/emanoida materiaa yksinään ilman miehistä vastapuoltaan. Demiurgi oli tietämätön Sofiasta ja jatkoi luomalla fyysisen maailman jossa elämme. Sofia onnistui kuitenkin sekoittamaan osan henkisestä voimastaan (pneuma) demiurgin luomaan maailmaan.

Joten siispä pelastaja Kristus, kohtaa Sofian ja yhdessä he synnyttävät valon uudestaan, tuoden samalla Sofialle hengellisen tiedon. Tämän jälkeen Kristus lähtee maahan ihmisen, Jeesuksen, muodossa antamaan ihmisille gnosiksen eli pelastavan tiedon, jonka avulla he kykenisivät pelastamaan itsensä fyysisestä maailmasta ja palaamaan hengelliseen maailmaan.

Sofian kokemat kolme aistimusta saavat aikaan niitä vastaavat kolme ihmistyyppiä:

hyle-ihmiset tai somaatikot — sidotut materiaan, kaiken pahan alkuun ja juureen

psykhe-ihmiset eli psyykikot — sidotut sieluun ja osaksi pelastettu pahalta

pneuma-ihmiset eli pneumaatikot — jotka voivat palata Pleromaan, jos he saavuttavat pelastuksen tiedon ja kykenevät näkemään valon maailman.

viisaus on elämän puu niille, jotka siihen tarttuvat (San. 3:18). Myyttinen kuolemattomuuden antava puu on onnellisuuden vertauskuva.

Yleensä mytologiassa on ripaus totuuttakin matkassa mitenköhän on voisiko meren pohjassa kasvaa kasvi joka pidentää ihmisen elinikää tuskin se kuolemattomaksi sentään tekee. Mutta Gnostilainen luomismyytti paljastaa että elämänpuu tarkoittaa täydellistä naista.

Esimerkiksi Gilgamesh-eepoksessa kerrotaan meren pohjassa kasvavasta kasvista, jolla on nuorentava vaikutus. Elämän puun yhteyteen on usein piirretty kauriita tai vuohia, jotka kuvaavat luomakunnan ikuisen elämän kaipuuta. Palestiinasta on löydetty ajalta 1200 – 600 eaa. runsaasti sinettejä, joissa on elämän puun molemmille puolille kuvattu kädet kohotettuina seisova ihmishahmo. Muinaisen Assyrian taiteesta tunnetaan norsunluinen korkokuva, jossa elämän puuta vartioi kaksi siivekästä kerubia. Myös ensimmäisen Mooseksen kirjan salamoiva miekka on lainattu muinaisitämaisesta mytologiasta. Kyprokselta on löydetty rautakaudelle ajoitettu sinetti, jossa elämän puun kummallakin puolella on ihmishahmojen lisäksi miekkaa muistuttava ase.[1]

Kiinasta on löydetty veistos, joka esittää elämän puuta, lintua ja lohikäärmettä. Lohikäärme on usein kuolemattomuuden vertauskuva. Kiinalaisessa mytologiassa on myös tarina puusta, joka tuottaa persikan kerran kolmessa tuhannessa vuodessa. Tämän hedelmän syömällä voi saavuttaa kuolemattomuuden. Elämän puun tunsivat myös muun muassa atsteekit