Jos uskis menee "taivaaseen", niin sehän mahtaa olla yhtä helvettiä, jos meno on 25h vrk samanlaista kuin vaikkapa jossain lahkolaisten kekkereissä.
Ilomielin menen vaikka sinne toiselle osastolle, siellä on sentään ilo ylimmillään, ja paljon enemmän kavereita.
Kannattaiskohan ns "satukirjakerholaisten" ruveta miettimään toista vaihtoehtoa?
Ilomielin menen vaikka sinne toiselle osastolle, siellä on sentään ilo ylimmillään, ja paljon enemmän kavereita.
Kannattaiskohan ns "satukirjakerholaisten" ruveta miettimään toista vaihtoehtoa?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kerroppas että mistä ihmeestä olet saanut päähäsi että taivaassa kaikki on jotenkin samaa ja että helvetissä ilo ylimmillään?
Jaanpas tässä nyt sitten samalla oman käsitykseni taivaasta ja helvetistä.
Kun ihmisen lihallinen=fyysinen minä kuolee jää jäljelle ihmisen ikuinen sielu.
Sielu todellisuudessa haluaa luojansa luokse mutta tässä maailmassa se näkyy vain kummallisina uskontojen harjoittamisina ja kaikennäköisinä rituaaleina. Maanpäällä ihmisellä on mahdollisuus valita ottaako pelastuksen vastaan=tulee osalliseksi Jeesuksen täydellisestä elämästä ja synnittömänä kuolemisesta. Kuoleman jälkeen viimeisenä päivänä kaikki paha eroitetaan hyvästä eli kaikki paha joutuu eroon Jumalasta. Helvetti on siis Jumalasta ja kaikesta hyvästä erossa olemista. Taivas taas on paikka jossa eletään suoraan siinä hyvyydessä. Kyllä sielläkin kehitytään ja touhuillaan. Miksi Jumala haluaisi että kaikki kokoajan vain kumartelisivat ja hokisivat jotain? Eihän siinä olisi mitään järkeä!
Jumala kyllä ansaitsisi tämän mutta niinkuin Isä Hän lapsiaan ohjaa ja opastaa ja antaa lastensa puuhastella Hänen turvassansa.
Siunausta sinulle
erotetaan jumalasta viimeisestä päivänä, niin eihän uskisten persoonista pääse taivaaseen juuri mitään, vain jonkinlainen vihannesosa.
Ihmistä ei hajoteta osiin vaan ollaan joko puhtaita tai ei. Puhtaus tulee vain niille jotka ottavat sen vastaan Jeesukselta.
Luultavasti joku nyt sanoisi tai ainakin ajattelee että aika rankaa kun 'joko uskot tai helvettiin meet', tämllainen ajattelu on aika yleistä.
Kyse ei ole siitä että ihminen pakotettaisiin uskomaan vaan on kysymys siitä että ihmiselle annetaan mahdollisuus välttää Jumalasta eroon joutuminen. Tämän mahdollisti Jeesuksen sovitustyö meidän pelastukseksemme. Tarvitsee vain ottaa vastaan, ilmaiseksi.
Nyt joku kuitenkin ajattelee että 'ILMAISEKSI!?!?
Kallis hinta kun elämänsä menettää!'.
Mutta mietitäämpä mitä se 'menettäminen' oikeastaan on:
-Elämää jossa pyritään eroon pahasta
-Elämää jossa saadaan vapaus synnin orjuudesta
-Elämää jossa päästään suoraan yhteyteen kaikkeuden luojan kanssa(suhteellinen turvattu fiilis:))
-Saa rauhan
-Rakkauden
-Ilon
Ihminen alkaa puskemaan Hengen Hedelmää
Gal. 5:22
Mikä määrittää ihmisen?
Teot? Olisinko siis tekojeni summa kuolemani jälkeen, en varmaankaan.
Haluni? Jos haluan jotain pahaa niin se halu kyllä
saa kadotakkin mutta käsittääkseni se katuaa lihallisen minäni mukana jos moinen on. Ja jos haluan jotain hyvää niin hyvä.
Tunteeni? Jos pahat tunteet katoavat niin hieno homma, olisin siis minä mutta ilman vihaa, katkeruutta, kateutta ym.ym. Entä hyvät tunteet, ilo, rakkaus ym. säilyy joten hieno homma.
Se mistä pidän ja mistä en? Jos pidän jäätelöstä niin onkohan se hyvä vai paha? Toisaalta se maistuui hyvältä mutta toisaalta ei niin hyvä terveydelle... hmn...
Jokatapauksessa taivaassa ei olla erossa Jumalasta ja tämä on täydellisyys.
Jos elämä jatkuisi kuoleman jälkeen jossakin muodossa, niin:
kirjoitit:
"Kyse ei ole siitä että ihminen pakotettaisiin uskomaan vaan on kysymys siitä että ihmiselle annetaan mahdollisuus välttää Jumalasta eroon joutuminen."
Miten tämä ero Jumalasta eroaa tämänhetkisestä elämästäni? Elämääni ei kuulu jumalia nytkään. Kinastelen lähinnä jumaliin uskovien ihmisten kanssa täällä palstalla, en yksityiselämässäni. Aikuisten oikeessa elämässä en edes pohdi tällaisia asioita.
Tämän jälkeen esität muutamia negatiivisia perustunteita, jotka saavat kadotakin elämästäsi.
Jos taivaselämä on ikuisuutta, niin mistä tiedät enää olevasi onnellinen 100 miljardin vuoden kuluttua, kun et voi verrata sitä olotilaasi mihinkään vai tuletko muistamaan aina nuo ikävät tunteet ruumiillisesta-elämästäsi (vai miten se pitäisi sanoa?).
Tunteiden kokeminen laidasta laitaan surut, ilot, pettymykset, katkeruudet, viha, onnellisus jne.
Nämä tunteet tekevät ihmisen inhimilliseksi ja elämän moniulotteiseksi.
Olet varmaan kokenut samaa kuin minäkin. Päivä töissä on ollut rankka. On tullut sanottua vihastuksissaan sitä ja tätä sekä tullut sovittua erimielisyydet. Väsyneenä ja hieman pettyneenä päivän tapahtumiin menet kotiin ja matkalla huomaat miten auringonlasku punertaa taivaan, mieleen tulee koti, perhe ja tunnet yhtäkkiä olevasi onnellinen tuosta kaikesta. Tunne voi olla huumaava tai vain miellyttävän onnellisen lämmin.
En minä ainakaan haluaisi luopua tunne-elämän kirjosta, jota elämä tässä ja nyt tarjoaa.
Ihmiset ovat jo eläessään joko puhtaita tai likaisia, kun kuoleman kohdatessa ei erottelua enää pahasta tapahdu.
"Kyse ei ole siitä että ihminen pakotettaisiin uskomaan vaan on kysymys siitä että ihmiselle annetaan mahdollisuus välttää Jumalasta eroon joutuminen. Tämän mahdollisti Jeesuksen sovitustyö meidän pelastukseksemme. Tarvitsee vain ottaa vastaan, ilmaiseksi."
Siis ILMAISEKSI?? Ajattelepa, että maailmassa on valtaosa niitä, jotka uskovat johonkin muuhun jumalaan kuin tähän kristittyjen Jumalaan. Tämä sinun "ilmaiseksi" edellyttäisi heiltä kaiken sen hylkäämistä, mitä he ovat elämässään oikeaksi uskoneet. Se edellyttäisi heiltä oman jumalansa kieltämistä.
Mistä hinnasta sinä kieltäisit Jumalasi? Ilmaiseksi?
Entä mitä tämä menettäminen sitten on? Mainitsit kuusi asiaa, joista jokikinen pätee myös niihin toiseen jumalaan uskoviin, jotka minä tunnen. Viisi näistä kuudesta seikasta pätee myös minuun itseeni, ateistiin: Minä elän elämää, jossa pyrin eroon pahasta. Elän elämää, jossa omat syntini eivät minua orjuuta. Saan rauhan, rakkauden ja ilon. Ainoa mitä en saa, on yhteys kaikkeuden luojan kanssa. Siitä en suuremmin kärsi, koska en usko ko. kaikkeuden luojaa olevan olemassakaan. Eli käytännössä menetän yhteyden sellaiseen, jota ei ole... (Ei yhtään turvatonta tai ahdistavaa.)
sillä heidän on taivasten valtakunta.
Thor-in päivän jälkeen tulee Freyan päivänä tunnettu friday.. eli hedelmällisyys jumalalle omistettuna päivänä pitää ryypätä ja tehdä kaikkee kivaa uhraten hedelmällisyyden jumalalle..
No se pari euroa olueeseen piisannee.. ja pari ajatusta asialle ^^
Eikö halukkaita enää löydy vakuuttelemaan taivaan ihanuutta?
"Miten tämä ero Jumalasta eroaa tämänhetkisestä elämästäni? Elämääni ei kuulu jumalia nytkään."
Ero Jumalasta on helvetti josta kärsii kuolemansa jälkeen, näin ainakin olen käsittänyt. Mutta ero on olemassa jo tässä maailmanajassa. Se on jotain mitä jokainen sisimässään kaipaa mutta ei tiedä mitä se on, jokin tyhjä kohta ja vajaavuuden tunne. Joillakin se ilmenee vahvasti ja joillakin ei juuri ollenkaan. Tästä saa rauhan kun pääsee Jumalan yhteyteen.
"En minä ainakaan haluaisi luopua tunne-elämän kirjosta, jota elämä tässä ja nyt tarjoaa."
Itse en pahastuisi jos en enää olisi katkera, mustasukkainen, masenutunut ym. turhaa ja kaikille lähimimmäisillekkin masentavaa. Olen kyseisen asian ymmärtänyt että kyllä ihminen on kykeneväinen näihin mutta koska kaikki paha on pesty pois on ihminen vapaa näistä monista turhista. Turhista siellä, täällä saattaa terve mustasukkaisuus ollakkin hyvästä eikä siitä kai haittaa jos suutuksissaan ärähtää lähimmäisilleen jos lähimmäiset ovat jotenkin suututtaneet.
Siunausta sinulle
Jokainen ihminen on "likainen" mutta Jeesuksen puhtaan elämän kautta jokaisella on mahdollisuus puhtauteen.
"Tämä sinun "ilmaiseksi" edellyttäisi heiltä kaiken sen hylkäämistä, mitä he ovat elämässään oikeaksi uskoneet. Se edellyttäisi heiltä oman jumalansa kieltämistä."
Ilmaiseksi siinä mielessä että sinun ei tarvitse olla jotenkin tarpeeksi hyvä tms. jotta pelastus olisi mahdollinen. Se on jokaisen ulottuvilla sillä juuri siksi Jeesus käväs tekemässä työnsä, ihminen ei kykene olemaan täysin puhdas ja hyvä.
Minusta se että lopettaa omatekemiensä kuvien ja jumalien palvomisen sijasta löytää oikea Jumala on enemmänkin siunaus kuin kallis hinta.
"Mistä hinnasta sinä kieltäisit Jumalasi? Ilmaiseksi?" Arvaat varmaan että en mistään hinnasta.
"Entä mitä tämä menettäminen sitten on? Mainitsit kuusi asiaa, joista jokikinen pätee myös niihin toiseen jumalaan uskoviin, jotka minä tunnen."
Niimpä. Paljon on menetettävää ja muutettavaa...;)
Siunausta
lakkaisit tuijottamaan vain omaan napaasi, ja asettuisit toisen ihmisen asemaan...
"Minusta se että lopettaa omatekemiensä kuvien ja jumalien palvomisen sijasta löytää oikea Jumala on enemmänkin siunaus kuin kallis hinta."
Ja silti et itse olisi valmis omasta jumalastasi luopumaan mistään hinnasta? Miten voit vaatia toisilta sellaista, mihin et itsekään kykenisi?
Käsität kai, että toisenuskoisille se heidän jumalansa on ihan yhtä ainoa oikea, kuin sinulle omasi. Yhtä vilpittömästi kuin sinä uskot Jumalaasi, hekin uskovat omaan jumalaansa. Jokainen uskova pitää omaa jumalaansa oikeana. Luulisi sinun uskovana tajuavan miten paljon toisilta pyydät, luulisi sinulle olevan helppoa asettua toisenuskoisenkin asemaan, kun kuitenkin teitä kaikkia yhdistää vilpitön usko jumalaan.
Jos sinusta omatekemien jumalien palvomisen lopettaminen on siunaus, niin silloin sinuleekin täytyisi olla siunaus luopua omasta Jumalastasi. Jos moinen ei mielestäsi ole kovinkaan kallis hinta, niin halvalla lähtee sitten omakin jumaluskosi. Sinun Jumalasi ei ole sen oikeampi kuin mikään muukaan jumala. Samalla tavoin kuin sinä uskot omaasi, muutkin uskovat omiinsa.
Käsittänet että puhun Jumalastani yhtä totena kuin ilma jota hengitän?
Kaikki mitä puhun perustuu sinulle mahdollisuuteen minulle todellisuuteen että Jumala josta puhun on olemassa. Ymmärrän hyvin näkökulmasi että jumalia ei ole jolloin jumalastaan loupuvalle olisi kova hinta uskoa Jumalaani. Käsitä sinä siis tämä että jos joku toiseen jumalaan uskova löytäisi Jumalani niin tämä todella olisi siunaus hänelle. On totta että jos minä löytäisin jumalan joka olisi se oikea tämän sijasta se olisi minulle siunaus eikä kallis hinta.
Mutta Jumalani on oikea ja sen tiedän kokemuksistani ja Hänen kiistattomasta läsnäolostaan kanssani.
Siispä argumenttini oikean Jumalan löytämisestä ei ole riippuvainen omasta uskostani kuin muustakaan uskonnosta sillä totuuden löytäminen on siunaus aikaisemmasta riippumatta.
Siunausta sinulle. Koputtele niin sinulle vastataan
"Käsittänet että puhun Jumalastani yhtä totena kuin ilma jota hengitän?"
Käsitän hyvin. Käsitätkö sinä, että ihan yhtä totena puhuu toisenuskoinenkin omasta jumalastaan. Ihan yhtä todellinen ja oikea on hänelle hänen jumalansa kuin omasi sinulle. Hänen näkökulmastaan hän palvoo oikeaa jumalaa ja sinä väärää. Teidän molempien usko omaan jumalaanne on yhtä oikea, yhtä todellinen ja yhtä voimakas.
"Käsitä sinä siis tämä että jos joku toiseen jumalaan uskova löytäisi Jumalani niin tämä todella olisi siunaus hänelle."
Kuten myös sinulle olisi siunaus, jos löytäisit hänen jumalansa. Ota nyt huomioon se, että hänen mielestään hänen jumalansa on se oikea, ei sinun.
"Mutta Jumalani on oikea ja sen tiedän kokemuksistani ja Hänen kiistattomasta läsnäolostaan kanssani."
Toisenuskoiselle toinen jumala on oikea. Hän tietää sen kokemuksestaan ja yhtä todellisesta ja kiistattomasta jumalansa läsnäolosta hänen kanssaan. Hänen kokemuksensa oman jumalansa oikeellisuudesta on aivan yhtä voimakas ja todellinen kuin omasikin. JUMALA ON, sinulle sinun Jumalasi, toiselle toinen jumala.
Argumenttisi oikean Jumalan löytämisestä on nimenomaan uskostasi riippuvainen. Sinun Jumalasi oikeellisuus muihin jumaliin nähden on nimenomaan uskostasi kiinni. Jos et uskoisi Jumalasi olevan todellinen, Hän ei silloin sitä sinulle olisi.
Kykenetkö sinä näkemään uskon voiman muuallakin kuin itsessäsi ja omassa Jumalassasi? Kykenetkö sinä kunnioittamaan toistenkin uskoa edes sen verran, ettet epäilisi sen toimivan yhtään sen heikommilla kantimilla kuin omasikaan? Tämä koko juttu on nimenomaan uskonkysymys. Loppujen lopuksi ei ole suurta merkitystä sillä, mikä jumala oikeasti se oikea jumala on, vai onko mikään. Kyse on siitä, kuinka oikeaksi jokainen uskova oman jumalansa kokee ja tuntee.
Sinulle ajatuskin oman Jumalasi kieltämisestä, jonkunoikeamman hyväksi, on absurdi ja järjetön. Sinähän jo uskot siihen ainpoaan oikeaan Jumalaan.
Samoin kokee toisenuskoinenkin. Yhtä mahdotonta olisi hänelle kieltää oma jumalansa, ja ruveta uskomaan sinun Jumalaasi. Hän jo uskoo siihen ainoaan oikeaan jumalaan.
Viikinkien taivaaseen pääsee vain ja ainoastaan taistelussa kuolleet.
Valhallassa on siis hyvät pileet. Viinaa ja naisia ja miekka turnajaisia.
Normaalisti kuolleet ja tavikset päätyvät sinne normi helvettiin.
Käsittääkseni muslimien taivas on samankaltainen.
Taivaaseen pääsevät pyhässä sodassa henkensä menettäneet.
Kristinuskoon taivas ja helvetti käsite onkin siis siirre suoraan viikinkiajan jumalopeista.
Jos et usko satu hahmoihin niin luonnollisesti helvetti ja taivaat lakkaavat olemasta sinulle. :)
kohtaa Raamatussa sanotaan Taivaan olevan paikka, jossa on lahkolaisten kekkereitä?
Pääsevät uuteen jerusalemin kuution muotoiseen raidalliseen jalokivistä valmistettuun kaupunkiin karitsan häihin, jossa palvotaan Jumalaa ikuisesti ja juodaan elämän vettä ja syödään elämän puun hedelmiä ja pestään vaatteet puhtaaksi karitsan veressä.
Tämä siis ilmestyskirjassa, kuten varmastit arvasit.
olet saanut päähäsi, että siellä on ilo ylimmillään?
Tai lienee se mahdolliseti niillä, jotka ovat ihmisen sinne saaneet. Ihmisellä hyvin pitkälti päinvastoin.