Kalteva torni. Sentimentaalista skeidaa, kuin höyrystynyttä kusta, mitään otetta ei saa. Suosalo vetää housut rinnuksissa ylivakavaa rooliaan, onnistuu siinä hyvin, mutta kukaan muu kyllä ei.
Koivusalon käsikirjoitus on ammattitaidoton. Kuvitelmaa ja todellisuutta yhdistelevä kerronta ei ole kovinkaan uusi juttu, mkäli elokuvan historiaa tuntee.
Hulluus teemana ei myöskään ole uusi tai rohkea, niin kuin Koivusalo haastatteluissa on antanut ymmärtää. Hän ei ole tuonut hulluutta "päivänvaloon" tai keksinyt mitään uutta. Ylitunteellisuus houkuttaa vanhoja ämmiä ja peruskoulun käyneitä yksinhuoltajaäitejä.
Hyviä hetkiä on muutamia, mutta kun koko paska on kääritty vaaleanpunaiseen paperiin ja kätketty pisalaiselta kirpputorilta varastettuun muistorasiaan, niin takkiin tulee muutakin kuin vettä.
*
Käytetään ne tukieurt, joita tähänkin on upotettu vaikka mielisairaanhoidon tilan kohentamiseen. Ja vapauttakaa Suosalo oikeisiin elokuviin, pliis...
Koivusalon käsikirjoitus on ammattitaidoton. Kuvitelmaa ja todellisuutta yhdistelevä kerronta ei ole kovinkaan uusi juttu, mkäli elokuvan historiaa tuntee.
Hulluus teemana ei myöskään ole uusi tai rohkea, niin kuin Koivusalo haastatteluissa on antanut ymmärtää. Hän ei ole tuonut hulluutta "päivänvaloon" tai keksinyt mitään uutta. Ylitunteellisuus houkuttaa vanhoja ämmiä ja peruskoulun käyneitä yksinhuoltajaäitejä.
Hyviä hetkiä on muutamia, mutta kun koko paska on kääritty vaaleanpunaiseen paperiin ja kätketty pisalaiselta kirpputorilta varastettuun muistorasiaan, niin takkiin tulee muutakin kuin vettä.
*
Käytetään ne tukieurt, joita tähänkin on upotettu vaikka mielisairaanhoidon tilan kohentamiseen. Ja vapauttakaa Suosalo oikeisiin elokuviin, pliis...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei hullumpi elokuva, aika viihdyttävä ja tavallaan hauskakin, vaikka skitsofrenia on varmaan myös ahdistava sairaus. Martti Suosalo veti roolin uskottavan tuntuisesti.
Seela Sella oli viehättävä italiaa puhuva, viineistä pitävä tyylikäs isoäiti, ja Johannes Piiparin (Suosalon roolihahmo) hoitajatar oli myös ihastuttava, ja ajeli luontevasti vespalla kuin italiana ikään. Kuvauspaikat olivat pääosin Italiasta: Rooma, Venetsia ja Pisa. Niitä oli ilo katsella. Varsin todentuntuinen kuvaus mielikuvitusrikkaan mielenterveyspotilaan matkasta ja myös toilailusta ulkomailla. Kannattaa nähdä, jos haluaa ymmärtää varsinkin poikkeavia ihmisiä paremmin.
Mielenterveys ja sen hoito on asia jota ei pidä romantisoida.
Koivusalo on liian pehmeä tekemään elokuvaa kovasta aiheesta ehkä siksi, että on ollut itse hoitaja ja kokee asian itsensä kannalta ei potilaan.
Potilas pelastuu JEEE
Mun mielestä mitkään sen tekeleet ei oo ollut hyviä, tätäkin leffaa mietin Suosalon takoia mennä katsomaan mutta taidan oottaa dvd version jos vielä sittenkään. Koivusaloa on nähty jo tarpeeksi.
Elokuvat ovat monasti ohjaajansa näköisiä tekeleitä. Tällä en suinkaan tarkoita kuvakulmia ja muita näytteille asetteluun liittyviä ratkaisuja, vaan nimenomaan henkilöohjaukseen liittyviä kysymyksiä.
Henkilöohjaus on näet muutakin kuin sitä, että ohjaaja päällimiten kuvailee näyttelijälle miten tämän tulisi jokin kohtaus viedä läpi, miten astua, istua, puhua yms.
Henkilöohjauksen ydin on ohjaajassa itsessään.
Mitä sielukkaampi ja luovempi ohjaaja on ihmisenä, sen suuremmalla todennäköisyydellä tuo sisimmän "maisema" maalautuu myös filmille.