Onko kukaan tehnyt perusteellisempaa analyysia siitä mikä tai mitkä puolueet hyötyvät Suomen varsin epätäydellisestä vaalijärjestelmästä? Itse kallistun sille kannalle, että varsinkin kepu, RKP ja kristilliset ovat hyötyneet nykyisestä vaalijärjestelmästä. Kristilliset tosin ääniosuuden noustua viime vaaleissa putosivat paikkamäärässä kun kepu ei enää vaaliliittoja heidän kanssaan tehnyt, eli, he eivät enää hyödy vaalijärjestelmästä.
Suomen vaalijärjestelmähän on varsinaisen huono ja Tarastin ehdotukset entisestään huonontaisivat sitä. Omasta mielestäni pitäisi luoda tasauspaikkajärjestelmä ja 5% äänikynnys niin paikkajako vastaisi koko maassa annettuja ääniä ja samalla sirpaleryhmät jäisivät pois.
Suomen vaalijärjestelmähän on varsinaisen huono ja Tarastin ehdotukset entisestään huonontaisivat sitä. Omasta mielestäni pitäisi luoda tasauspaikkajärjestelmä ja 5% äänikynnys niin paikkajako vastaisi koko maassa annettuja ääniä ja samalla sirpaleryhmät jäisivät pois.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä pienillä puolueilla on samanlainen oikeus saada ääniosuuttaan vastaava määrä kansanedustajia eduskuntaan kuin suurillakin. Ei siis mitään epädemokraattisia äänikynnyksiä. Tasauspaikat hyväksyn kyllä, sillä sehän auttaisi poispääsyä siitä, että nykyinenkin järjestelmä sorsii pieniä puolueita.
No, suurin osa Euroopan maista on sitten lienee epädemokraattisia sillä 5% äänikynnys, tai hieman alahaisempi, on käytössä lähes kaikissa Länsi-Euroopan maissa. Hollanti on poikkeus. 150 parlamenttipaikkaa valitaan siten että koko maa on yksi vaalipiiri eikä mitään äänikynnystä ole. Mutta ei myöskään mitään vaaliliittoja ja ne ne vasta epädemokraattisia ja vaalitulosta vääristäviä ovatkin.
Miksei samantien kielletä kepua tai vaadita että kepulaiset saavat äänestää vain ½ äänellä!
Niin, onhan Euroopan maissa ns. pitkiä listojakin, joiden avulla puolueet varmistavat, että parlamenttien jäseniksi pääsee vain puolueiden uskollisia aisankannattajia. Pitkissä listoissa parlamenttiin on mahdollista päästä vain, jos takana on pitkä puolueura nuorisojärjestöstä lähtien ja jos ei ole missään vaiheessa kritisoinut puoluejohtoa tai tuonut esille itsenäisiä ajatuksia.
Isossa-Britanniassa puolestaan labor ja konservatiivit ovat luoneet yhden edustajan vaalipiirit. Tuolla järjestelmällä ne pyrkivät estämään kolmannelta vahvalta puolueelta eli liberaaleilta mahdollisuuden saada ehdokkaitaan läpi suhteessa kannatukseensa. Ja kun vain yksi nimi on ehdokkaana vaalipiiristä, ovat puolueen toisinajattelevat vieläkin kovemmassa kontrollissa kuin pitkissä listoissa.
Ainakin Belgiassa on äänestyspakko. Todellisessa demokratiassa myös äänestämättä jättäminen on mahdollista ja sekin koetaan kannanotoksi.
Muitakin vastaavia esimerkkejä vaalilakien ja -järjestelmien epädemokraattisuudesta löytyy, kun viitsii etsiä. Suurin osa Euroopan maista on todellakin tavalla taikka toisella epädemokraattisia.