pyhäinpäivä

toimi mitenkään hassusti, jos olet oma itsesi.
Oman kokemukseni mukaan ihmiset eivät yleensä kaipaa mitään erityiskohtelua. Ihmisiä ollaan kaikki.
Tunnen moniakin uskonnollisten ja etnisten vähemmistöjen edustajia ja tietysti myös enemmistön, ja itse olen mormoni. Aina on tultu hyvin juttuun, kunhan alkuun on päästy.

käyn kirjoitti:

toimi mitenkään hassusti, jos olet oma itsesi.
Oman kokemukseni mukaan ihmiset eivät yleensä kaipaa mitään erityiskohtelua. Ihmisiä ollaan kaikki.
Tunnen moniakin uskonnollisten ja etnisten vähemmistöjen edustajia ja tietysti myös enemmistön, ja itse olen mormoni. Aina on tultu hyvin juttuun, kunhan alkuun on päästy.

olen oma itseni, ja siinäpä se ongelma onkin, kun olen pohjimmiltani epäsosiaalinen, arka ja hidas tutustumaan uusiin ihmisiin, mutta kun sitä ei ainakaan vieras ihminen huomaa minusta päällepäin, niin luulen. Harvoin tapaan ihmisiä joihin haluaisin tutustua syvällisemmin tai jopa uskaltaa yrittää ystävystyä, mutta nyt on semmoinen ihme tapahtunut.
Tämän henkilön seurassa tulee heti hyvä fiilinki. No, sillähän ei välttämättä ole mitään tekemistä mormonismin kanssa. :=)
Voisin yrittää olla aktiivisempi, mutta toisaalta liika innokkuus voi vaikuttaa röyhkeältä ja tunkeilevalta, itsekään en välttämättä pitäisi sellaisesta.
Kiitos pyhäinpäivän suunnitelmiesi jakamisesta, niitäkin lukiessa tuli hyvä fiilis. :=)

kysymyksiä kirjoitti:

olen oma itseni, ja siinäpä se ongelma onkin, kun olen pohjimmiltani epäsosiaalinen, arka ja hidas tutustumaan uusiin ihmisiin, mutta kun sitä ei ainakaan vieras ihminen huomaa minusta päällepäin, niin luulen. Harvoin tapaan ihmisiä joihin haluaisin tutustua syvällisemmin tai jopa uskaltaa yrittää ystävystyä, mutta nyt on semmoinen ihme tapahtunut.
Tämän henkilön seurassa tulee heti hyvä fiilinki. No, sillähän ei välttämättä ole mitään tekemistä mormonismin kanssa. :=)
Voisin yrittää olla aktiivisempi, mutta toisaalta liika innokkuus voi vaikuttaa röyhkeältä ja tunkeilevalta, itsekään en välttämättä pitäisi sellaisesta.
Kiitos pyhäinpäivän suunnitelmiesi jakamisesta, niitäkin lukiessa tuli hyvä fiilis. :=)

olin nuorena melko lailla samanlainen kuin sinä kerrot nyt olevasi. Ajan mittaan estot ovat karisseet.
En yhtään tiedä, oletko nuori vai aikuinen, oletko sinä samaa vai eri sukupuolta kuin uusi tuttavasi. Kaikki tuollainen vaikuttaa jonkin verran.
Mutta sen haluaisin ketoa, että me kaikki mormonitkin olemme erilaisia ihmisiä, meillä jokaisella on ikioma luonne ja omat unelmamme. Joskus vain tuntuu, että jotkut ihmiset lokeroivat meidät tiukkaan laatikkoon ja lyövät päälle leiman "mormoni", eivätkä halua kurkistaa laatikkoon ja katsoa, millainen ihminen siellä oikein on.
Luulen, että tuo ihminen ilahtuisi, jos haluaisit todella tutustua häneen itseensä. Ei meillä kenelläkään ole liikaa ystäviä.
Viestisi sai minut miettimään, kuinka monen mielenkiintoisen ihmisen ohi me kuljemme tässä elämässä uskaltautumatta tutustua häneen, vaikka mieli tekisi.
Kunpa uskaltaisikin aina kuunnella sydämensä ääntä.

kysymyksiä kirjoitti:

olen oma itseni, ja siinäpä se ongelma onkin, kun olen pohjimmiltani epäsosiaalinen, arka ja hidas tutustumaan uusiin ihmisiin, mutta kun sitä ei ainakaan vieras ihminen huomaa minusta päällepäin, niin luulen. Harvoin tapaan ihmisiä joihin haluaisin tutustua syvällisemmin tai jopa uskaltaa yrittää ystävystyä, mutta nyt on semmoinen ihme tapahtunut.
Tämän henkilön seurassa tulee heti hyvä fiilinki. No, sillähän ei välttämättä ole mitään tekemistä mormonismin kanssa. :=)
Voisin yrittää olla aktiivisempi, mutta toisaalta liika innokkuus voi vaikuttaa röyhkeältä ja tunkeilevalta, itsekään en välttämättä pitäisi sellaisesta.
Kiitos pyhäinpäivän suunnitelmiesi jakamisesta, niitäkin lukiessa tuli hyvä fiilis. :=)

Moro, minä olen aina ollu vähän lusmu naissuhteiden kanssa. Nyt jälkikäteen ajatellen olen ollut ihan OK, mutta silloin kun rauta oli kuumaa, en uskonut itseeni. Jos puhutaan suomea eikä mitään mormonismikamaa, niin olisin voinut kellistää kymmeniä neitoja ollessani kaupungin nuorisodiskon järjestysmies. Mutta kun en uskonut itseemi, niin meni ne tussut sivusuun. Sitten vasta myöhemmin meni ne tussujutut ihan kirjaimellisesti putkeen.

Minusta tuntuu, että sinun itsetuntosi kaipaa kohennusta. Minä olin aikoinaan olevinani kova panomies, mutta nykyään tillanne on toinen. Vaimo on tuskissaan ja minä vaan ryyppään ja nysvään autotallissa jotain vitun käsitöitä. Vaimo ilmeisesti kanssa tuskastuu "käsitöidensä" kanssa, kun äijällä ei ole tarpeeksi MUNAA.

...... mutta tää on tätä. Morkkujen siveyden........ eikunsiis viisaudensana ei suosittele liikuntaa ja nus******* ja kymmenysten maksua. En silti tarkoita etteikö joku kunno mormoni olisi täysin tyytyväinen nussimiselämäänsä yms. Minähän olen (koittakaa pysyä mukana) paskapäätyhjkätaskumunatonpersesilmäjollaeioleedespallejasenvertaaettäsaisijälkeläsiävaikkamunaolisiniinperkeleenonnetonp'ätkä.... taijotain sinne päin ------ rahaa ei ainakaan ole, jos jotain alkoi kiinnosraa....

käyn kirjoitti:

olin nuorena melko lailla samanlainen kuin sinä kerrot nyt olevasi. Ajan mittaan estot ovat karisseet.
En yhtään tiedä, oletko nuori vai aikuinen, oletko sinä samaa vai eri sukupuolta kuin uusi tuttavasi. Kaikki tuollainen vaikuttaa jonkin verran.
Mutta sen haluaisin ketoa, että me kaikki mormonitkin olemme erilaisia ihmisiä, meillä jokaisella on ikioma luonne ja omat unelmamme. Joskus vain tuntuu, että jotkut ihmiset lokeroivat meidät tiukkaan laatikkoon ja lyövät päälle leiman "mormoni", eivätkä halua kurkistaa laatikkoon ja katsoa, millainen ihminen siellä oikein on.
Luulen, että tuo ihminen ilahtuisi, jos haluaisit todella tutustua häneen itseensä. Ei meillä kenelläkään ole liikaa ystäviä.
Viestisi sai minut miettimään, kuinka monen mielenkiintoisen ihmisen ohi me kuljemme tässä elämässä uskaltautumatta tutustua häneen, vaikka mieli tekisi.
Kunpa uskaltaisikin aina kuunnella sydämensä ääntä.

nuori aikuinen, samanikäinen kuin tämä tuttuni ja eri sukupuolta ollaan, minä nainen, hän mies. Molemmat perheellisiä.
Kirjoititkin, että asetelma vaikuttaa tilanteeseen jonkin verran. Voisin yrittää olla aktiivisempi ja rohkeampi, mutta kun en tiedä vaikuttaako mormonismi hänen kannaltaan tilanteeseen ja jos vaikuttaa niin miten se vaikuttaa. Pelkään, että minut ymmärretään väärin, mikä olisi huomattavasti ikävämpi vaihtoehto, kuin se, että joutuu pähkäilemään tällaisia ajatuksia itseksensä tai täällä palstalla. :=)
Mitä mieltä mormonit oikein ovat tuttavuudesta vastakkaista sukupuolta olevan ei-mormonin kanssa?
Onko jokapäiväisissä puheenaiheissa sellaisia, jotka ovat ei-suositeltavia mormoneille? Tietysti voisin (jos uskaltaisin) kysyä näitä asioita häneltä itseltäänkin, mutta kun nyt tuli tilaisuus kysyä täältä niin käytänpä tilaisuutta hyväkseni. ;=)
Eihän tässä varsinaisesti ole syytä huoleen; jos ei onnistu, niin se on sitten parempi niin. Ei kuitenkaan tekisi mieli hukata tilaisuutta tosiystävyyteen turhan takia. :=)

kysymyksiä kirjoitti:

nuori aikuinen, samanikäinen kuin tämä tuttuni ja eri sukupuolta ollaan, minä nainen, hän mies. Molemmat perheellisiä.
Kirjoititkin, että asetelma vaikuttaa tilanteeseen jonkin verran. Voisin yrittää olla aktiivisempi ja rohkeampi, mutta kun en tiedä vaikuttaako mormonismi hänen kannaltaan tilanteeseen ja jos vaikuttaa niin miten se vaikuttaa. Pelkään, että minut ymmärretään väärin, mikä olisi huomattavasti ikävämpi vaihtoehto, kuin se, että joutuu pähkäilemään tällaisia ajatuksia itseksensä tai täällä palstalla. :=)
Mitä mieltä mormonit oikein ovat tuttavuudesta vastakkaista sukupuolta olevan ei-mormonin kanssa?
Onko jokapäiväisissä puheenaiheissa sellaisia, jotka ovat ei-suositeltavia mormoneille? Tietysti voisin (jos uskaltaisin) kysyä näitä asioita häneltä itseltäänkin, mutta kun nyt tuli tilaisuus kysyä täältä niin käytänpä tilaisuutta hyväkseni. ;=)
Eihän tässä varsinaisesti ole syytä huoleen; jos ei onnistu, niin se on sitten parempi niin. Ei kuitenkaan tekisi mieli hukata tilaisuutta tosiystävyyteen turhan takia. :=)

Onkohan kaikilla halloween-kiireitä vai onko tämä aihe sittenkin liian vaikea. Yritän vetää johtopäätöksiä hiljaiselosta.

kysymyksiä kirjoitti:

Onkohan kaikilla halloween-kiireitä vai onko tämä aihe sittenkin liian vaikea. Yritän vetää johtopäätöksiä hiljaiselosta.

On varmaankin mukavampaa tutustua kokonaisena perheenä tämän tuttavasi perheeseen, kun kerran olette perheellisiä tahoillanne. Varmaan löytyy yhteisiä harrastuksia ja tekemistä lasten kanssa tai miksei aikuistenkin harratusten parissa. Suomalainen kulttuuri on siitä kummallinen, että meillä ei ymmärretä miesten ja naisten keskinäisiä ystävyyssuhteita - ollaan herkästi arvailemassa eri sukupuolten väliseen ystävyyteen seksisuhdetta. Valitettavasti.

kysymyksiä kirjoitti:

nuori aikuinen, samanikäinen kuin tämä tuttuni ja eri sukupuolta ollaan, minä nainen, hän mies. Molemmat perheellisiä.
Kirjoititkin, että asetelma vaikuttaa tilanteeseen jonkin verran. Voisin yrittää olla aktiivisempi ja rohkeampi, mutta kun en tiedä vaikuttaako mormonismi hänen kannaltaan tilanteeseen ja jos vaikuttaa niin miten se vaikuttaa. Pelkään, että minut ymmärretään väärin, mikä olisi huomattavasti ikävämpi vaihtoehto, kuin se, että joutuu pähkäilemään tällaisia ajatuksia itseksensä tai täällä palstalla. :=)
Mitä mieltä mormonit oikein ovat tuttavuudesta vastakkaista sukupuolta olevan ei-mormonin kanssa?
Onko jokapäiväisissä puheenaiheissa sellaisia, jotka ovat ei-suositeltavia mormoneille? Tietysti voisin (jos uskaltaisin) kysyä näitä asioita häneltä itseltäänkin, mutta kun nyt tuli tilaisuus kysyä täältä niin käytänpä tilaisuutta hyväkseni. ;=)
Eihän tässä varsinaisesti ole syytä huoleen; jos ei onnistu, niin se on sitten parempi niin. Ei kuitenkaan tekisi mieli hukata tilaisuutta tosiystävyyteen turhan takia. :=)

On tosiaan ollut vähän kiireitä, ja harkinta-aikaakin olen tarvinnut.
Kysymykseesi on sikäli vaikea vastata, että mormonien niinkuin muittenkin ihmisten keskuudessa tästä asiasta on niin monta mieltä kuin miestäkin. Itse en yleensä ensimmäiseksi ajattele ihmisen sukupuolta, ja niinpä minulla on kavereita, niin uusia kuin vanhojakin, niin mormoneja kuin muitakin. Eikä siitä tietääkseni ole kukaan loukkaantunut - vaikka nyt tätä kirjoittaessani kyllä nousee mieleen eräs henkilö, jota mahdollisesti vaivasi se, että olin niin hyvä kaveri hänen puolisonsa kanssa.
Yleensä ottaen olen sitä mieltä, että hyvät ihmissuhteet vain rikastuttavat elämää, eikä niitä kannata sensuroida ikään kuin varmuuden vuoksi.
Mormonismi ei aseta mitään rajoituksia puheenaiheille, kaikkea maan ja taivaan väliltä voi ottaa puheeksi. Tietysti jokaisella ihmisellä on omat arat kohtansa, mutta nehän saa selville keskustelun kuluessa.
Sanotaan, että Suomessa on kolme tabua, joista keskusteleminen ei ole sopivaa: uskonto, poliittinen kanta ja palkan suuruus. Lisäisin naisten kohdalta ikä ja paino, mutta tuttavasihan on mies! Uskonnosta mormonit keskustelevat yleensä mielellään, kunhan alkuun päästään, mutta varovat tyrkyttämästä sitä.
Luontevinta olisi varmaan keskustella aluksi työasioista, jos kerran olette samassa työpaikassa. Englantilaiset aloittaisivat säästä! Ja joulun lähestyminen on hyvä aihe.
Sanoisin niin, että koska haluat tutustua tähän henkilöön, niin rohkaise mielesi ja tustustu. Sitten se ei ainakaan jää vaivaamaan. Voi olla, että hän osoittautuu varsinaiseksi pässinpääksi, tai sitten voit löytää uuden ystävän. Tai mitä tahansa siltä väliltä.
Jokainen ihminen on suuri seikkailu, vaikka jotkut edustavatkin sarjaa "Hauska tavata, mutta ikävä tutustua!"
Hyvää alkavaa viikkoa sinulle!

käyn kirjoitti:

On tosiaan ollut vähän kiireitä, ja harkinta-aikaakin olen tarvinnut.
Kysymykseesi on sikäli vaikea vastata, että mormonien niinkuin muittenkin ihmisten keskuudessa tästä asiasta on niin monta mieltä kuin miestäkin. Itse en yleensä ensimmäiseksi ajattele ihmisen sukupuolta, ja niinpä minulla on kavereita, niin uusia kuin vanhojakin, niin mormoneja kuin muitakin. Eikä siitä tietääkseni ole kukaan loukkaantunut - vaikka nyt tätä kirjoittaessani kyllä nousee mieleen eräs henkilö, jota mahdollisesti vaivasi se, että olin niin hyvä kaveri hänen puolisonsa kanssa.
Yleensä ottaen olen sitä mieltä, että hyvät ihmissuhteet vain rikastuttavat elämää, eikä niitä kannata sensuroida ikään kuin varmuuden vuoksi.
Mormonismi ei aseta mitään rajoituksia puheenaiheille, kaikkea maan ja taivaan väliltä voi ottaa puheeksi. Tietysti jokaisella ihmisellä on omat arat kohtansa, mutta nehän saa selville keskustelun kuluessa.
Sanotaan, että Suomessa on kolme tabua, joista keskusteleminen ei ole sopivaa: uskonto, poliittinen kanta ja palkan suuruus. Lisäisin naisten kohdalta ikä ja paino, mutta tuttavasihan on mies! Uskonnosta mormonit keskustelevat yleensä mielellään, kunhan alkuun päästään, mutta varovat tyrkyttämästä sitä.
Luontevinta olisi varmaan keskustella aluksi työasioista, jos kerran olette samassa työpaikassa. Englantilaiset aloittaisivat säästä! Ja joulun lähestyminen on hyvä aihe.
Sanoisin niin, että koska haluat tutustua tähän henkilöön, niin rohkaise mielesi ja tustustu. Sitten se ei ainakaan jää vaivaamaan. Voi olla, että hän osoittautuu varsinaiseksi pässinpääksi, tai sitten voit löytää uuden ystävän. Tai mitä tahansa siltä väliltä.
Jokainen ihminen on suuri seikkailu, vaikka jotkut edustavatkin sarjaa "Hauska tavata, mutta ikävä tutustua!"
Hyvää alkavaa viikkoa sinulle!

oli minun vuoroni tarvita vähän harkinta-aikaa vastauksesi luettuani. Ensin viestisi kolahti. Sitten ilahduin kovasti kaikesta lukemastani. Nyt sulattelen sisältöä, joka on minulle arvokas.
Oli helpottavaa kuulla, että keskustelunaiheita ei tarvitse rajata. Lueskelin palstaa toisaalta, ja monet mielipidekirjoitukset antavat mormoneista aika ahdasmielisen ja oudon kuvan, mitä olin jäänyt vähän kummastelemaan. Sympatiat ovat juttujen perusteella kyllä puolellanne.
Heh, epäilen, että tuttava paljastuu jommaksikummaksi ääripääksi esittämälläsi skaalalla. Eiköhän ennenpitkää selviä kumpi on kyseessä.
Viikkohan on alkanut paremmin kuin hyvin, eikä vähiten tämän ansiosta. Toivon samaa sinulle! :=)

calmato kirjoitti:

On varmaankin mukavampaa tutustua kokonaisena perheenä tämän tuttavasi perheeseen, kun kerran olette perheellisiä tahoillanne. Varmaan löytyy yhteisiä harrastuksia ja tekemistä lasten kanssa tai miksei aikuistenkin harratusten parissa. Suomalainen kulttuuri on siitä kummallinen, että meillä ei ymmärretä miesten ja naisten keskinäisiä ystävyyssuhteita - ollaan herkästi arvailemassa eri sukupuolten väliseen ystävyyteen seksisuhdetta. Valitettavasti.

esitit hyvän tavoitteen - siitäkin huolimatta, että tavoitteellisuus ei yleensä sovi tälle elämänalueelle.

"Juhlaan kuuluvat veistetyt kurpitsalyhdyt, joissa palaa kynttilä sisällä. Joku tuossa jo ehti kertoakin vievänsä kynttilöitä haudoille." Näin kirjoittaa nimimerkki calmato.

Kävin läpi kaikki tämän ketjun viestit eikä kukaan muu minua lukuun ottamatta maininnut vievänsä kynttilöitä haudoille. Voin siis katsoa, että tämä teksti viittaa minuun.

Kuulehan, calmato, missä ovat käytöstapasi? Älähän toista kertaa yhdistä minun tekstiäni omiin höpinöihisi ikään kuin niitä vahvistamaan. Vein omaisteni haudoille lasikuvun sisällä olevia tuikkuja. En viitsisi tästä tehdä tiliä itseni takia, mutta edesmenneitten omaisteni puolesta kerron täten kaikille kiinnostuneille, että heidän haudoillaan eivät kurpitsalyhdyt pala. Jos joku toinen vie omien omaistensa haudalle kurpitsalyhdyn, se on hänen oma asiansa.

Meidän seurakuntamme kappelilla ei ole Halloween-juhlaa. Jossakin muualla saattaa olla, monissa kouluissa ja päiväkodeissa ainakin.

Karkki tai kepponen -perinne on vallalla etupäässä Amerikassa, kuten televisiosta useimmat ovat huomanneet. Voi olla, että jotkut sitä Suomessakin noudattavat. Täällä on tavallisempaa käydä pyytämässä karkkeja palmusunnuntaina virpomisoksan kanssa. Kun Suomi sijaitsee itäisen ja läntisen kulttuurin leikkauspisteessä, tänne tulee pakostakin vaikutteita kummastakin. Läntiset vaikutteet näyttävät tällä haavaa olevan voitolla. Viikon päästä vietettävä isänpäivä on myös yksi Amerikan kautta Suomeen tullut juhlapäivä, kuten ystävän- ja äitienpäiväkin. Sen sijaan maaliskuista naistenpäivää täällä ei juhlita juuri lainkaan, vaikka itärajan takana se on iso juhla ja vapaapäivä.

Tänään on ollut mitä kaunein pyhäinpäivä. Oli elämys käydä hautausmaalla, kun aurinko paistoi, hanget hohtivat ja lehtipuut loistivat yhä ruskapuvussaan. Nyt on ilta jo hämärtynyt, taas yksi pyhäinpäivä siirtyy muistojen joukkoon. Toivottavasti sinullakin, calmato, on ollut ylentävä juhlahetki.

käyn kirjoitti:

"Juhlaan kuuluvat veistetyt kurpitsalyhdyt, joissa palaa kynttilä sisällä. Joku tuossa jo ehti kertoakin vievänsä kynttilöitä haudoille." Näin kirjoittaa nimimerkki calmato.

Kävin läpi kaikki tämän ketjun viestit eikä kukaan muu minua lukuun ottamatta maininnut vievänsä kynttilöitä haudoille. Voin siis katsoa, että tämä teksti viittaa minuun.

Kuulehan, calmato, missä ovat käytöstapasi? Älähän toista kertaa yhdistä minun tekstiäni omiin höpinöihisi ikään kuin niitä vahvistamaan. Vein omaisteni haudoille lasikuvun sisällä olevia tuikkuja. En viitsisi tästä tehdä tiliä itseni takia, mutta edesmenneitten omaisteni puolesta kerron täten kaikille kiinnostuneille, että heidän haudoillaan eivät kurpitsalyhdyt pala. Jos joku toinen vie omien omaistensa haudalle kurpitsalyhdyn, se on hänen oma asiansa.

Meidän seurakuntamme kappelilla ei ole Halloween-juhlaa. Jossakin muualla saattaa olla, monissa kouluissa ja päiväkodeissa ainakin.

Karkki tai kepponen -perinne on vallalla etupäässä Amerikassa, kuten televisiosta useimmat ovat huomanneet. Voi olla, että jotkut sitä Suomessakin noudattavat. Täällä on tavallisempaa käydä pyytämässä karkkeja palmusunnuntaina virpomisoksan kanssa. Kun Suomi sijaitsee itäisen ja läntisen kulttuurin leikkauspisteessä, tänne tulee pakostakin vaikutteita kummastakin. Läntiset vaikutteet näyttävät tällä haavaa olevan voitolla. Viikon päästä vietettävä isänpäivä on myös yksi Amerikan kautta Suomeen tullut juhlapäivä, kuten ystävän- ja äitienpäiväkin. Sen sijaan maaliskuista naistenpäivää täällä ei juhlita juuri lainkaan, vaikka itärajan takana se on iso juhla ja vapaapäivä.

Tänään on ollut mitä kaunein pyhäinpäivä. Oli elämys käydä hautausmaalla, kun aurinko paistoi, hanget hohtivat ja lehtipuut loistivat yhä ruskapuvussaan. Nyt on ilta jo hämärtynyt, taas yksi pyhäinpäivä siirtyy muistojen joukkoon. Toivottavasti sinullakin, calmato, on ollut ylentävä juhlahetki.

haudoille on mielestäni kaunis tapa. Vielä tätäkin paljon tärkeämpänä pidän omaisten ja vaikkapa tuttava vanhusten muistamista kun he vielä ovat kanssamme tässä elämässä.

Kun isäni sai aivoinfarktin ja halvaantui vuodepotilaaksi. Kävimme sisareni kanssa vuorotellen häntä katsomassa useita kertoja viikossa. Tiedän kuinka tylsää on olla sairaalassa vain henkilökunnan varassa.

Kuitenkin huomasin, että vierailuaikoina kovin monet vanhukset tai sairaat olivat yksin ja hyljättyinä. Isäni joutui virumaan noin 2-vuotta vuodepotilaana. Usein nostimme hänet pyörätuoliin ja veimme ulos katselemaan luontoa ja joskus veimme myös katsomaan kotiaan tai johonkin juhlaan. Meillä oli usein myös lapset mukana.

Kun joskus olin väsynyt eikä olisi halunnut lähteä, niin nuorin tyttäreni sanoi minulle: "Isä lähdetään nyt katsomaan vaaria hän on ainoa isovanhempi joka vielä on elossa. Hän itse haki suojapukunsa ja olihan se lähdettävä. Käynnin jälkeen jäi hyvä mieli. Isäni jätti tämän elämän isänpäivänä Olimme käyneet edellisenä päivänä ja veimme kortin ja kukkasen. Kun seuraavan päivän iltapäivänä menimme uudestaan tapaamaan viemisien kera tuli hoitaja käytävällä vastaan ja kertoi suru uutisen.

Siitä jäi hyvä mieli, että olimme tehneet perheenä ja sukulaisina parhaamma lievittääksemme ikävää sairaalassa oloa. Kuinka paha mieli olisikaan, jos olisimme laiminlyöneet häntä siinä avuttomassa tilassa.

UPDATE_8094263 kirjoitti:

haudoille on mielestäni kaunis tapa. Vielä tätäkin paljon tärkeämpänä pidän omaisten ja vaikkapa tuttava vanhusten muistamista kun he vielä ovat kanssamme tässä elämässä.

Kun isäni sai aivoinfarktin ja halvaantui vuodepotilaaksi. Kävimme sisareni kanssa vuorotellen häntä katsomassa useita kertoja viikossa. Tiedän kuinka tylsää on olla sairaalassa vain henkilökunnan varassa.

Kuitenkin huomasin, että vierailuaikoina kovin monet vanhukset tai sairaat olivat yksin ja hyljättyinä. Isäni joutui virumaan noin 2-vuotta vuodepotilaana. Usein nostimme hänet pyörätuoliin ja veimme ulos katselemaan luontoa ja joskus veimme myös katsomaan kotiaan tai johonkin juhlaan. Meillä oli usein myös lapset mukana.

Kun joskus olin väsynyt eikä olisi halunnut lähteä, niin nuorin tyttäreni sanoi minulle: "Isä lähdetään nyt katsomaan vaaria hän on ainoa isovanhempi joka vielä on elossa. Hän itse haki suojapukunsa ja olihan se lähdettävä. Käynnin jälkeen jäi hyvä mieli. Isäni jätti tämän elämän isänpäivänä Olimme käyneet edellisenä päivänä ja veimme kortin ja kukkasen. Kun seuraavan päivän iltapäivänä menimme uudestaan tapaamaan viemisien kera tuli hoitaja käytävällä vastaan ja kertoi suru uutisen.

Siitä jäi hyvä mieli, että olimme tehneet perheenä ja sukulaisina parhaamma lievittääksemme ikävää sairaalassa oloa. Kuinka paha mieli olisikaan, jos olisimme laiminlyöneet häntä siinä avuttomassa tilassa.

kaunis viestisi oli osuva muistutus minulle.
Huomenna soitan kaukana asuville vanhemmilleni.
Jonakin päivänä en voi enää edes soittaa, vaan voin vain viedä kynttilät haudalle.

Eipä meidänkään seurakunnassa ole moista järjestetty vuosikausiin.

Eikä viimeksi, kun sellaienn järjestetiin, lähkärite oleet niitä jotka pelottelivat, vaan nuoret, eikä pelottelu tapahtunut pannuhuonessa.

Tämä vaan korjauksena ettei kukaan kirkon ulkopuolinen usko että näin toimitaan joka seurakunassa...

Emme myöskään kiertele ovelta ovelle halloweenina, vaan itse asiassa viime vuosina, on ovelle ilmestynyt aina EI-jäsenlapsia ja lähinnä pääsiäisenä...

Ja kynttilät vietiin haudoille, tosin äitini hauta on sen verran kaukana että jouduin jättämään kynttillän siihen yleiseen osaan johonka voi pistää kynttilän jos omainen ei ole ko. hautausmaalla.

kysymyksiä kirjoitti:

kaunis viestisi oli osuva muistutus minulle.
Huomenna soitan kaukana asuville vanhemmilleni.
Jonakin päivänä en voi enää edes soittaa, vaan voin vain viedä kynttilät haudalle.

sain jonkun muistamaan omaistaan. Kiitos että teet sen. Hyvää pyhäinpäivän jatkoa toivottaa

Unski.