Onko helluntailainen

Jokainen on poispoikennut ja paha sinänsä, mutta uskovassa ja helluntailaisessakin on alkanut Jumalan hyvä työ, joka jatkuu prosessina läpi elämän ja joka hyvinkin voi aikaansaada hyviä hedelmiä ennen pitkää.

lukijana kirjoitti:

Jokainen on poispoikennut ja paha sinänsä, mutta uskovassa ja helluntailaisessakin on alkanut Jumalan hyvä työ, joka jatkuu prosessina läpi elämän ja joka hyvinkin voi aikaansaada hyviä hedelmiä ennen pitkää.

Piti mennä aloittajalle.

tekee jostain pahan ihmisen??

... kirjoitti:

tekee jostain pahan ihmisen??

Se nimenomaan. Jos joku on epäsosiaalinen, se on silloin paha!

lukijana kirjoitti:

Jokainen on poispoikennut ja paha sinänsä, mutta uskovassa ja helluntailaisessakin on alkanut Jumalan hyvä työ, joka jatkuu prosessina läpi elämän ja joka hyvinkin voi aikaansaada hyviä hedelmiä ennen pitkää.

ettei halua toiselle ihmiselle tietoista pahaa; sanoin,teoin tai muuten käyttäymällä siten , että jo sanoessan tiedostaa pahoittavansa toisen mielen.

Jokainenhan meistä on vain ihminen. Uskovilta odotetaan jotain jalompaa käsitystä ihmisenä olemisesta kuin ei-uskovalta. Mutta niin monesti, niin monesti saa pettyä.

Monasti olen havainnut sen seikan, että ei-uskova ihminen on paljon monimuotoisempi, rikkaampi sielullisesti ja inhimmillisempi kuin uskova ihminen.

Sä ymmärsit mua. kirjoitti:

Se nimenomaan. Jos joku on epäsosiaalinen, se on silloin paha!

Nyt saimme pahalle uuden määritelmän.
Jos epäsosiaalisuus on sitä, että ei mennä kaikkeen mukaan, niin olkoon sitten niin.

matkalainen kirjoitti:

Nyt saimme pahalle uuden määritelmän.
Jos epäsosiaalisuus on sitä, että ei mennä kaikkeen mukaan, niin olkoon sitten niin.

niin täytyhän sun tietää miten esimerkiksi narsismi ilmenee "sosiaalisesti."
Samoin on tehty tutkimus ujoudesta: se on itsekkyyden yksi ilmenemismuoto.
Mä en uskalla mennä useinkaan"kaikkeen mukaan"ja oon saanut kuulla tästä.
En kelpaa, koska "vetäydyn syrjään."
Sitä ei pidetä hyvänä.
Ja koska en katsele toisia silmiin, niin olen "epärehellinen"jne.
Surullista, mutta niin se vaan on.
Tämä maailma hyväksyy vain yhdenlaiset ihmiset.
On oltava kaunis ja oltava puhelias.
Se että osallistuu vaan kuuntelemalla..ei riitä.
Sitä ei ikävä kyllä arvosteta.

tutkimuksia kirjoitti:

niin täytyhän sun tietää miten esimerkiksi narsismi ilmenee "sosiaalisesti."
Samoin on tehty tutkimus ujoudesta: se on itsekkyyden yksi ilmenemismuoto.
Mä en uskalla mennä useinkaan"kaikkeen mukaan"ja oon saanut kuulla tästä.
En kelpaa, koska "vetäydyn syrjään."
Sitä ei pidetä hyvänä.
Ja koska en katsele toisia silmiin, niin olen "epärehellinen"jne.
Surullista, mutta niin se vaan on.
Tämä maailma hyväksyy vain yhdenlaiset ihmiset.
On oltava kaunis ja oltava puhelias.
Se että osallistuu vaan kuuntelemalla..ei riitä.
Sitä ei ikävä kyllä arvosteta.

"Jokainen lapsi syntyy varustettuna omalla, biologiaan pohjaavalla temperamentillaan, joka on pitkälle perinnöllinen. Miten vilkas yksilö on, miten ulospäinsuuntautunut, miten taipuvainen pessimismiin, kuinka hän puhuu, kuinka hän kävelee, kuinka kiinnostunut hän on muista ihmisistä, kaikki nämä ovat kunkin yksilön synnynnäisiä ominaispiirteitä, joista muodostuu hänen yksilöllinen temperamenttiprofiilinsa."
(prof.Liisa Keltikangas-Järvinen)

Ujous on temperamenttikysymys. Se saattaa ilmetä jonkin asteisena 'epäsosiaalisuutena'.

Keltikangas-Järvinen myös toteaa, että kulttuuri on alkanut yhä enemmän normittaa tiettyjä temperamenttipiirteitä hyviksi ja toisia huonoiksi ilman että kukaan kysyisi, mihin tämä perustuu. Työntekijältä odotetaan sosiaalisuutta ja ulospäinsuuntautuneisuutta riippumatta siitä, kysytäänkö heidän työssään näitä piirteitä, tai onko niillä mitään tekemistä heidän työmotivaationsa, älykkyytensä ja suoriutumiskykynsä kanssa.

- Pelkkä sosiaalisuus, toisin sanoen kiinnostus muista ihmisistä ilman sosiaalisia taitoja tekee ihmisestä norsun lasikaapissa. Aina kun hän liikahtaa aina helähtää. ( Huom! )

Sama ajattelutapa pätee Keltikangas-Järvisen mielestä nykyisellään jo koulumaailmassa. Peruskoulun ala-asteella opettajat arvioivat lapsia siten, että arvio ei enää koske lapsen käytöstä vaan tämän synnynnäistä temperamenttia miettimättä, mitä tekemistä tällä on koulutyön kannalta.

Keltikangas-Järvinen arveli, että pahimmassa tapauksessa tällainen temperamenttipiirteiden normittaminen voi johtaa persoonallisuussyrjintään. Osa ihmisistä joutuu jatkuvasti tuntemaan itsensä muita huonommaksi, mikä ei ainakaan lisää heidän elämänhallintaansa.

- Itseluottamuksen ja itsearvostuksen ensimmäinen ehto on se, että ihminen pystyy hyväksymään itsensä sellaisena kuin hän on. Kun hän tuntee itsensä, hänen on myös helpompi hyväksyä yksilöllisyytensä, Keltikangas-Järvinen muistuttaa.

tutkimuksia kirjoitti:

"Jokainen lapsi syntyy varustettuna omalla, biologiaan pohjaavalla temperamentillaan, joka on pitkälle perinnöllinen. Miten vilkas yksilö on, miten ulospäinsuuntautunut, miten taipuvainen pessimismiin, kuinka hän puhuu, kuinka hän kävelee, kuinka kiinnostunut hän on muista ihmisistä, kaikki nämä ovat kunkin yksilön synnynnäisiä ominaispiirteitä, joista muodostuu hänen yksilöllinen temperamenttiprofiilinsa."
(prof.Liisa Keltikangas-Järvinen)

Ujous on temperamenttikysymys. Se saattaa ilmetä jonkin asteisena 'epäsosiaalisuutena'.

Keltikangas-Järvinen myös toteaa, että kulttuuri on alkanut yhä enemmän normittaa tiettyjä temperamenttipiirteitä hyviksi ja toisia huonoiksi ilman että kukaan kysyisi, mihin tämä perustuu. Työntekijältä odotetaan sosiaalisuutta ja ulospäinsuuntautuneisuutta riippumatta siitä, kysytäänkö heidän työssään näitä piirteitä, tai onko niillä mitään tekemistä heidän työmotivaationsa, älykkyytensä ja suoriutumiskykynsä kanssa.

- Pelkkä sosiaalisuus, toisin sanoen kiinnostus muista ihmisistä ilman sosiaalisia taitoja tekee ihmisestä norsun lasikaapissa. Aina kun hän liikahtaa aina helähtää. ( Huom! )

Sama ajattelutapa pätee Keltikangas-Järvisen mielestä nykyisellään jo koulumaailmassa. Peruskoulun ala-asteella opettajat arvioivat lapsia siten, että arvio ei enää koske lapsen käytöstä vaan tämän synnynnäistä temperamenttia miettimättä, mitä tekemistä tällä on koulutyön kannalta.

Keltikangas-Järvinen arveli, että pahimmassa tapauksessa tällainen temperamenttipiirteiden normittaminen voi johtaa persoonallisuussyrjintään. Osa ihmisistä joutuu jatkuvasti tuntemaan itsensä muita huonommaksi, mikä ei ainakaan lisää heidän elämänhallintaansa.

- Itseluottamuksen ja itsearvostuksen ensimmäinen ehto on se, että ihminen pystyy hyväksymään itsensä sellaisena kuin hän on. Kun hän tuntee itsensä, hänen on myös helpompi hyväksyä yksilöllisyytensä, Keltikangas-Järvinen muistuttaa.

"- Itseluottamuksen ja itsearvostuksen ensimmäinen ehto on se, että ihminen pystyy hyväksymään itsensä sellaisena kuin hän on. Kun hän tuntee itsensä, hänen on myös helpompi hyväksyä yksilöllisyytensä, Keltikangas-Järvinen muistuttaa."

Aivan näin.
Mutta eikös siihen tarvita vähän toistenkin hyväksyntää? Jotta elämä sujuisi tyydyttävästi.

ylipäätänsä on se kirjoitti:

ettei halua toiselle ihmiselle tietoista pahaa; sanoin,teoin tai muuten käyttäymällä siten , että jo sanoessan tiedostaa pahoittavansa toisen mielen.

Jokainenhan meistä on vain ihminen. Uskovilta odotetaan jotain jalompaa käsitystä ihmisenä olemisesta kuin ei-uskovalta. Mutta niin monesti, niin monesti saa pettyä.

Monasti olen havainnut sen seikan, että ei-uskova ihminen on paljon monimuotoisempi, rikkaampi sielullisesti ja inhimmillisempi kuin uskova ihminen.

Sanoisinpa, että uskoviin petyt , niin kuin muihinkin ihmisiin, aika ajoin varmasti, jos laitat riman liian korkealle. Jos olet rehellinen, petyt itseesikin välillä. Älä siis odota liikaa ihmisiltä. Kehottaisin luottamaan Jeesukseen. Häneen ei tarvitse pettyä, vaikkakaan Hän ei kaikkia toiveitasi täyttäisikään.

matkalainen kirjoitti:

Sanoisinpa, että uskoviin petyt , niin kuin muihinkin ihmisiin, aika ajoin varmasti, jos laitat riman liian korkealle. Jos olet rehellinen, petyt itseesikin välillä. Älä siis odota liikaa ihmisiltä. Kehottaisin luottamaan Jeesukseen. Häneen ei tarvitse pettyä, vaikkakaan Hän ei kaikkia toiveitasi täyttäisikään.

helluntailaisesta ihmisestä. Eli käsitin kysymyksen näin, voiko uskova helluntalainen olla hyvä ihminen ilman uskoa? Hyvä ihminen on aika epämääräinen käsite...

Tottakai uskoviin ja ei-uskoviin ihmisinä pettyy, sehän on selvä se. Luottamus Jeesukseen ei kuitenkaan näytä olevan automaatti, joka tekisi ihmisestä hyvän ihmisen. Vaan päin vastoin. Uskovan ihmisen sielu on rajattu. Se sulkee pahan pois. Jotta paha saataisiin nujerretuksi, täytyy paha ensin ottaa vastaan ja hyvällä voittaa se.

itseriittoinen olisi? kirjoitti:

"- Itseluottamuksen ja itsearvostuksen ensimmäinen ehto on se, että ihminen pystyy hyväksymään itsensä sellaisena kuin hän on. Kun hän tuntee itsensä, hänen on myös helpompi hyväksyä yksilöllisyytensä, Keltikangas-Järvinen muistuttaa."

Aivan näin.
Mutta eikös siihen tarvita vähän toistenkin hyväksyntää? Jotta elämä sujuisi tyydyttävästi.

>Mutta eikös siihen tarvita vähän toistenkin hyväksyntää? Jotta elämä sujuisi tyydyttävästi.<

Selvähän se. Itsetuntemus ja itsensä hyväksyminen
kasvaa parhaiten hyväksyvässä yhteydessä muihin ihmisiin. Aluksi omiin vanhempiin ja perheeseen, myöhemmin muissa sosiaalisissa ympyröissä. Hyvät tai vähemmän hyvät lähtökohdat tai olot eivät kuitenkaan muuta ihmisen perustemperamenttiä, jota ei pidä arvottaa väärällä tavalla. Temperamentti itsessään on neutraali. Siitähän Keltikangas-Järvinen puhuu.

Hän korosti kuitenkin, että vaikka ihminen ei voi muuttaa omaa temperamenttiaan, niin hänen käytöksensä, toimintatapansa ja ratkaisunsa ovat hänen omassa vallassaan. Kun ihminen oppii tuntemaan itsensä, hän oppii myös muokkaamaan omaa elinympäristöään ja elämäntapaansa niin, että hän selviytyy ilman suurempaa stressiä,

ts. jotta elämä sujuisi tyydyttävästi.

täytä tätä uskovan ihmisen kriteeriä. Niin sen verran tunnen kuitenkin Jeesuksen elämää täällä maan päälä (mitä raamattu sanoo). Jeesus oli esimerkkinä meille meille. Hän ei ylenkatsonut ihstä ihmisenä.

luterilaisista, onkos ne sinusta puhtaita pulmusia?
Ei sillä että puolustan helluntalaisuutta, mutta pitäiskö alkaa vihaamaan kaikkia luterilaisia kun siellä on pahuutta vaikka millä mitalla?

suurin osa kirjoitti:

luterilaisista, onkos ne sinusta puhtaita pulmusia?
Ei sillä että puolustan helluntalaisuutta, mutta pitäiskö alkaa vihaamaan kaikkia luterilaisia kun siellä on pahuutta vaikka millä mitalla?

mitenkään verrata. Hellarit ovat kahdesti syntyneet, lutterit vain kerran.