60 ja 70 lukujen taitteessa näin Pohjois-Atlantilla valtavan roskalautan. Matkaa maihin oli joka suuntaan tuhansia kilometrejä. Se iski kuin pommi. Rupesin katselemaan tarkemmin ja huomasin että veden pinnassa kellui myös öljyn kikkareita, kylmä Labradorin virta sai öljyn paakkuuntumaan. Minua ahisti kamalasti: saastuminen on jo näin pitkällä. Tosin oltiin reitillä jota käyttävät monet laivat, mutta silti.
Kun yritin selittää ahistustani muille, minua katseltiin kuin enempikin pölhöä. Ei ne ymmärtäneet silloin, eikä ne ymmärrä vieläkään. Ei ne tule koskaan ymmärtämään.
Kun yritin selittää ahistustani muille, minua katseltiin kuin enempikin pölhöä. Ei ne ymmärtäneet silloin, eikä ne ymmärrä vieläkään. Ei ne tule koskaan ymmärtämään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tehneen samankaltaisen havainnon, lähestyessään Ameriikan mannerta. Tuo ahistus voi tulla muustakin syystä. Erään kerran(lipsahti jotenkin) kollegat oivalsivat minun osaavan venäjää. Ne menivät aivan kuin shokin-kaltaiseen mykkään tilaan ja sain osakseni hämmästyneitä säälikatseita. Ahisti kun oivalsin, että minussa on varmaan rutto, koska olen opetellut tuon verivihollisen kielen.