Tapasin unelmieni naisen. Eilen, Bottalla - oli hetki kun unohdin soittavan bändin ja jäin vain katsomaan sinua. On ristiriitaista, että toisaalta ihmiset sanovat ettei ihmistä voi arvioida ilman keskustelua - toisaalta kaikki ovat sitä mieltä, että ensisilmäyksellä voi ihastua eikä se tarkoita vain ulkonäköä.
Kummittelet mielessäni tyttö. Kerro miksi. Kuka olet kun mieltäni riivaat.
Kummittelet mielessäni tyttö. Kerro miksi. Kuka olet kun mieltäni riivaat.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kerrohan tuntomerkkejä...
Vaalea puolipitkä tukka, mustat vaatteet, kauniit kasvot ja valloittava hymy.
Yksi kaverini voisi olla kyseinen nainen. Muistatko about kuinka pitkä ja kuinka vanha ko. neiti oli, oliko myös mitää koruja päällä?
Edellisen viestin kohdalla mietin, että Bottalla käyvä kunis tyttö, joka uskaltautuu tulla tänne etsimään unelmiaan - jotka omasta ujoudesta johtuen jäivät toteuttamatta, ei voi olla paha ihminen.
Nyt näyttää siltä, että kyseesse onkin hänen urhea ystävänsä. Kuitenkin kyse on siitä, että kaikesta ensirakkauden tai ihastumisen mahdollisuudesta huolimatta, todellisen ihmissuhteen alkuun tarvitaan onnistunut tapaaminen. Siksi luulen, että olisi hdelmällisempää vain tavata muistelematta kaikkia niitä, joille ravintolassa antoi silmäyksen, muttei uskaltanut jäädä odottamaan vastausta.
Ulkonäkö on aina kriittistä jossain vaiheessa ihmissuhteen tarkkaa hahmottumista, mutta siinä ei voi luotta aomaan makuun. Kohtalo on tehnyt ihmisen sellaiseksi, että se useimmiten rakastuu johonkin - johon ei koskaan uskonut rakastuvansa.
Ollessani Suomessa tapaisin siis mahdollisesti kenet tahansa, vaikkapa ruuan tai lasillisen ääressä, toivoen ettei kumpikaan meistä mieti alitajunnassaan sitä hetkeä pidemmälle, vaan nauttisi yhdessä olosta. Treffeillä mimua häiritsee eniten se, että eron hetkellä toinen vaikeasti pusertaen sanoo "Et taida ihan olla minun tyyppiäni". Mitä sitten - eihän 98 % ihmisistä ole minun tyyppisiäni. Pitääkö sitä miettimällä jättää huono maku koko kivasta illasta.