Tuntematon
Kirjoittanut: Kaartilainen 4.11.2006 klo 15.06
Väinö Linna kirjoitti näin:
(ensimmäinen repliikki on Kariluodon)
— Kuri on ollut liian heikko. He ovat kuin vapaaehtoisia. Tappelevat
milloin haluavat.
Koskela näytti epäröivän. Hän heitti kävyllä saappaansa kärkeä, nykäisi
itsensä vihaisesti etunojaan istuessaan ja puhui harvinaisen
kiihkeästi:
— Minä en syytä miehiä. Ei syy ole heissä. Heidät heitettiin tämän
keskelle valmistamatta. Koko armeijan mieliala on ollut suunnatonta
huijausta. Nyt maksetaan jokaisesta valeesta ja katkerasti. Ei tehty tietä
miesten mielelle ja niin se on hajalla… Ei toivoton tilannekaan tätä
yksin selitä. Ei talvisodassakaan mitään toivoa ollut, ja kuitenkin miehet
yrittivät. Kaikenlainen hölynpöly pääsi kukkimaan tuon makausvaiheen
aikana.
Kariluoto liikahti levottomasti. Hän katsoi syrjään ja sanoi:
— Niin, meitä on niin monenlaisia.
— Ei se muutamien syy ole. Kautta linjan on ollut vikaa… Maailmanlopun
työ on toi ampuminen.
— Onko sellaista tapahtunut paljon?
— En ole nähnyt, mutta kuullut olen. Enkä minä epäile. Ampuminen
käy vain armeijoissa, joissa sellaisella on vanhat juuret. Tällainen
umpimähkäinen hätäkeino ei muuta kuin pahentaa asiaa. Miehet tietäävät
hyvin, ettei syy ole heidän ja laskeevat tuollaset teot murhiksi…
Koskela oli vähän aikaa äänetön ja jatkoi sitten pingoitetun rajusti:
— Ja sitä se onkin. Ei se muuta olekaan.
-------------loppu-----
Jostain syystä tämä ei kelvannut Tuntemattomaan, vaan poistettiin, kun käsikirjoitusta editoitiin painokuntoon. Katkelma sisältyy Tuntemattoman Sotaromaani-nimellä julkaistuun käsikirjoitusversioon.
Kirjoittanut: Kaartilainen 4.11.2006 klo 15.06
Väinö Linna kirjoitti näin:
(ensimmäinen repliikki on Kariluodon)
— Kuri on ollut liian heikko. He ovat kuin vapaaehtoisia. Tappelevat
milloin haluavat.
Koskela näytti epäröivän. Hän heitti kävyllä saappaansa kärkeä, nykäisi
itsensä vihaisesti etunojaan istuessaan ja puhui harvinaisen
kiihkeästi:
— Minä en syytä miehiä. Ei syy ole heissä. Heidät heitettiin tämän
keskelle valmistamatta. Koko armeijan mieliala on ollut suunnatonta
huijausta. Nyt maksetaan jokaisesta valeesta ja katkerasti. Ei tehty tietä
miesten mielelle ja niin se on hajalla… Ei toivoton tilannekaan tätä
yksin selitä. Ei talvisodassakaan mitään toivoa ollut, ja kuitenkin miehet
yrittivät. Kaikenlainen hölynpöly pääsi kukkimaan tuon makausvaiheen
aikana.
Kariluoto liikahti levottomasti. Hän katsoi syrjään ja sanoi:
— Niin, meitä on niin monenlaisia.
— Ei se muutamien syy ole. Kautta linjan on ollut vikaa… Maailmanlopun
työ on toi ampuminen.
— Onko sellaista tapahtunut paljon?
— En ole nähnyt, mutta kuullut olen. Enkä minä epäile. Ampuminen
käy vain armeijoissa, joissa sellaisella on vanhat juuret. Tällainen
umpimähkäinen hätäkeino ei muuta kuin pahentaa asiaa. Miehet tietäävät
hyvin, ettei syy ole heidän ja laskeevat tuollaset teot murhiksi…
Koskela oli vähän aikaa äänetön ja jatkoi sitten pingoitetun rajusti:
— Ja sitä se onkin. Ei se muuta olekaan.
-------------loppu-----
Jostain syystä tämä ei kelvannut Tuntemattomaan, vaan poistettiin, kun käsikirjoitusta editoitiin painokuntoon. Katkelma sisältyy Tuntemattoman Sotaromaani-nimellä julkaistuun käsikirjoitusversioon.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kesyksi sankareille.