EVANKELIUMIN

Sinä Jumalalle Rakas,
Kun sinä tulit uskoon, Jumala antoi sinulle Sanansa kuulemisen kautta uskon Jeesukseen Kristukseen syntiesi sovittajana. Sinä et silloin, toivottavasti, tullut uskomaan omaan itseesi, omaan uskoosi, ja omaan vilpittömyyteesi, vaan siihen, että Jumalan Poika tuli maailmaan, ja kärsi sen rangaistuksen, jonka me olemme ansainneet.
Usko kohdistuu Kristukseen syntien sovittajana, Jumalan Karitsana, joka otti pois maailman synnin.
Usko ei kohdistu omaan vilpittömyyteen, vaan pelastavaan uskoon sisältyy taju omasta mahdottomuudesta, kovuudesta, toivottomasta tilasta oman itsensä varassa.
Kun alkaa nähdä oman itsensä, oman todellisen tilansa, niin aika nopeasti huomaa, ettei omasta sydämestä löydy mitään Jumalalle kelpaavaa. Sinusta ei löydy omaa vilpitöntä tahtoa valita Jumalan tie, kun Hän kutsuu.
Olet joutunut nyt huomaamaan, että sinun sydämesi on aivan samanlainen kuin jokaisen muunkin ihmisen sydän:
Jer. 17:9 "Petollinen on ihmissydän, paha ja parantumaton vailla vertaa! Kuka sen tuntee?"
Uskotko tuon? Että jokaisen ihmisen sydän on paha ja parantumaton?
Room. 5:6 "Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti."
Raamattu sanoo, että meistä ei ollut itseämme auttamaan. Ei ollut, eikä ole, eikä tule olemaan.
Me olemme "jumalattomat", kuten tuossa sanottiin, mutta Kristus maksoi meidän perinpohjaisen jumalattomuutemme.
Tämän asian Jumala tahtoo opettaa meille, omilleen, juuriaan myöten. Sen oppiminen ei ole mukavaa, sillä lain ja oman kovuuden ja syntisyyden ymmärtäminen voi johtaa ihmisen suorastaan epätoivoon. Jumalan päämäärä ei ole kuitenkaan ajaa sinua umpikujaan, vaan se, että vihdoin ymmärtäisit mitä on armo Jeesuksessa Kristuksessa. Vasta kun on löytänyt oman mahdottoman pimeytensä, alkaa ymmärtää Jeesuksesta loistavan Jumalan kirkkauden.


Jeesus ei kantanut mitään "leikisti-syntejä" ristille, vaan ihan todellisia inhottavia syntejä ja pimeyttä. Hän meni ristille siksi, että sinun sydämesi on niin kova ja paatunut, ja sidoksissa syntiin. Me emme omassa varassamme vastaa Jeesukseen kutsuun koskaan "kyllä", vaan vastustamme Häntä, ainutta auttajaamme.
Ihmisen sydän on kapinallinen, suorastaan vihaa Jumalaa. Ja tuo vanha luontokin säilyy meissä, vaikka olemmekin saaneet Jumalan armosta lahjana uskon Jeesukseen.
Kristityt uskovat, armahdetut syntiset, eivät ole sen parempia tässä kuin muutkaan.



Paavali tilittää tätä Roomalaiskirjeessä (luku 3) tällä tavalla:
"Miten siis on? Olemmeko me muita parempia? Emme lainkaan. Olen jo esittänyt sen syytöksen, että kaikki, niin juutalaiset kuin kreikkalaisetkin, ovat synnin vallassa. Niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan."
Synnin vallassa, "synnin orjia", kuten toisaalla sanotaan, mutta juuri siksi Jeesuksen piti kärsiä ja kuolla.
Raamatussa ei ole ainuttakaan sanaa oman syntinsä suuruutta pelästynyttä syntistä vastaan. Löydät sieltä ainoastaan Taivaallisen Isän, joka juoksee sinua vastaan sulkien syliinsä jo kaukaa.
Sinä et koskaan, et koskaan - ansaitse Jeesuksen ristintyötä, joka luetaan sinun hyväksesi. Et vilpittömillä katumisillasi, sillä ihmisen katuminen ei ole koskaan vilpitöntä, sillä ihmisen sydän on juuriaan myöten paha.
Jer. 13:23 "-- Voiko nubialainen muuttaa ihonsa väriä tai pantteri täpliään? Yhtä mahdotonta on teidän tehdä hyvää, niin syvälle pahaan te olette juurtuneet!"
Jumala ei hylkää sinua siksi, ettet voi muuttaa mustaa valkoiseksi, vaikka tulit uskoon. Juuri siksi Jeesuksen piti kuolla. Sinun kovuutesi, automaattisen, synnynnäisen Jumalan karttamisesi vuoksi.
Jos sinun uskossa pysymisesi olisi kiinni sinun uskollisuudestasi Jeesusta kohtaan, et pysyisi uskossa metriäkään. Mutta kun se on Jumalan uskollisuudesta kiinni.
Mieti mitä tämä tarkoittaa: "jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata" (2. Tim. 2:13)
Ja lue mitä Paavali, uskova ihminen, parkuu omasta itsestään, ja siitä mitä hän tekee: http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible ?formname=search&formrnd=1162039774770&search=&rng=1&su bmit1=Hae&ref=Room. 7:15-25&ctx=0&mod1=FinRaam&mod2=F inPR&mod3=
Ja se päättyy kiitokseen Jeesuksesta Kristuksesta, että hän sellaisena kuin on, saa olla Jumalan oma, Jeesuksen verellä pesty tahrattomaksi Jumalan edessä. Siinä Room. 3:ssa näkyy se uskovan kristityn kaksijakoisuus: Toisaalta hänessä asuu "uusi luomus" - Jumalan Pyhän Hengen synnyttämä uusi elämä, joka ei voi tehdä syntiä, ja joka uskoo Kristukseen. Mutta toisaalta meissä on myös se "vanha Adam", oma itsekäs luontomme, josta Paavali toteaa "synti riippuu minussa kiinni", ' ja teemme syntiä aina viimeiseen hengenvetoon saakka täällä maan päällä.
Olemme uskomme alkuvaiheessa yksi armosta pelastetut. Samoin uskonelämämme keskivaiheilla, ja samoin kerran kuolemamme hetkellä. Pelastumme YKSIN armosta, uskon kautta, Jeesuksen Kristuksen tähden. Jumala ei pelasta sinua siksi, että ansioidut ottamalla Jeesuksen pelastustyön vastaan. Se ei edes ollut oma ansiosi. Ellei Jumala olisi vetänyt sinua puoleensa, ja antanut sinun sydämeesi uskon lahjaa, viis veisaisit siitä, saatko olla Jumalan oma vai et. Se ei yksinkertaisesti edes kiinnostaisi sinua: "ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa." Vain Pyhä Henki voi antaa ihmiselle sydämeen huolen siitä, onko Hän Jumalan oma vai ei.
Olet saanut uskon Jeesukseen syntiesi sovittajana evankeliumin kuulemisen kautta. Uskoit Jumalan Sanaan, ja mitä se lupaa.
Nyt olet kuitenkin epäröinyt uskossa Jumalan Sanaan, ja vähitellen huomaamattasi alkanut vaihtaa uskosi kohteen sisäisiin tuntemuksiisi. Olet alkanutkin uskoa siihen, mitä oma sydämesi väittää ja tekee. Usko syntiseen sydämeen ei voi viedä muuhun kuin epätoivoon.
Ala uudestaan uskoa siihen, miten Jumala sanoo asioiden olevan. Ala uudestaan luottaa Jumalaan enemmän kuin omaan sydämeesi ja tunteisiisi. Silloin sinun uskollasi on kohde, joka ei muutu. Olet silloin pelastuksen kalliolla, joka ei horju.
Se mitä Jumalan Sana sanoo, on ylempänä kuin mitä sydämesi väittää. Ajattele: "jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki." (1.Joh.3:20)
Jumalan ajatukset ovat suuremmat ja ylempänä kuin sinun tai minun syntisen sydämesi ajatukset ja tuntemukset. Ala uudestaan rakentaa sen varaan, mitä Jumala sanoo Sanassaan, Raamatussa. Silloin palaat höllyvältä suolta takaisin Jumalan Sanan kalliolle.
"Älä pelkää", Jumala toistaa Raamatussa. - Siksi, että meillä syntisillä olisi hyvä syy pelätä, ja siksi, että Jeesus antoi meille syyn olla pelkäämättä.
Ugh :)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000061&posting=22000000020820669

Viestejä voi poistaa vain kirjoittaja iste, tai sheriffi.
jos ketjuun liittyvä poitstetaan aikaisemin, menee mukana siihen vastauksetkin.

Itse en sitä ehtinyt lukemaan ja näkemään.

Siunausta
jari laurila