Mielessä on jo pitkään pyörinyt kirkosta eroaminen ja tuota eroakirkosta.fi sivustoa on tullut tuijoteltua jo pitkään, mutta mielessä pyörii yhä epäilys siitä voiko siihen luottaa. Eli siis kun siinä pyydettään henkilötunnus ym. Muuten sivuston käyttö houkuttelee helppoudellaan. Siis kysymys kuuluukin: voinko luottaa siihen ettei tietojani käytetä väärin?
Voinko luottaa?
omppu
151149
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
https://lomake.fi/a/ec/index.cgi/forminfo?lomake_id=4622&query=&__lang=fi&return=search_forms
En nyt oikein tiedä miten voisin sivun luotettavuutta vakuuttaakaan. Ehkä eniten sillä, että ei pelkällä nimellä ja hetulla nyt niin ihmeitä pysty tekemään.
Piiri joka eroakirkosta.fi:n koodia pystyy muuttamaan - esimerkiksi niin että saisi nimen ja hetun itselleen - on (tarkoituksellisesti) aika pieni, ja minä tunnen porukan. WWW-palvelimen ylläpito on tietysti toinen ryhmä, mutta ei sekään kovin iso porukka ole.
Ja mistä sinä maistraattiinkaan luotat? Voivat senkin virkamiehet olla epäluotettavia. Joka tapauksessa voit käyttää lomake.fi:tä tai sitten käydä maistraatissa paikan päällä.
Miten sitten on sen laita, jos joku tekee vaikkapa pilanpäiten tai ilkeyttään eroilmoituksen toisen henkilön nimellä ja sotulla? Ajattelepa, jos joku vaikka eroaisi minun nimelläni ja minä kuulisin asiasta, kun tuomiokapituli vaatisi minulta pappeuskirjaa takaisin. Asia varmaan voitaisiin selvittää, mutta aika ruljanssihan se olisi.
...silloin rikos ja asia kuuluu poliisin selvitettäväksi. Erosta tulee joka tapauksessa vahvistus postitse, ja asia varmasti korjataan, jos ilmoituksen on tehnyt joku 'pilana'.
Nyky-yhteiskunnassa toisen nimissä voi tehdä paljonkin vahinkoa, mutta näissä tapauksissa kyse on aina rikoksesta.
Minä "liityin" 2 kk vanhana.Ja vahvistin liittymiseni 15 vuotiaana ymmärtämättä asiasta tuon taivaallista.
huoraaminen ihmisyyttä vastaan, tilanne jossa pieni vauva vastoin tahtoaan liitetään lahkon jäseneksi, ei herätä hihhulipaspissa suurempia fiiliksiä.
Mutta auta armias kun tilanteen tajunnut uhri korjaa vääryyden eroamalla nettisivuston kautta, "krisselimoraali" alkaa jariällän tapaan rulettaa.
Erosta tulee tosiaan vahvistus postitse, eli tietäisit asiasta ennen tuomiokapitulia.
Tosihan on, että erilaiset väärät ilmoitukset onnistuvat aika helposti. Kuulemani mukaan maistraatin tiskillä ei tarkisteta henkilötodistusta (voihan noilla olla tietysti valvontakamerat), ja esim. muuttoilmoituksen voi tehdä puhelimitse vaikkapa prepaid -kännykkäliittymällä. Siihen saakka että oikeasti turvallista tietotekniikkaa luodaan (Windows-PC on todella kaukana siitä mitä tarkoita turvallisella) ja asiointi siirtyy verkkoon vahvasti salattuna ja autentikoituna, täytyy vain luottaa siihen että ihmiset pääosin ovat järjissään.
Onnellista tässä on se, että ko. teko olisi rekisterimerkintärikos, jonka enimmäisrangaistus on vuosia vankeutta. Se taas antaa poliisille oikeuden pyytää internet-operaattorilta tietoja IP-osoitteen käyttäjistä, ja esim. kirjaston yleisöpäätteen tapauksessa valvontakameran nauhatkin saa poliisi.
Unohdinkin tuon vahvistuksen. Ilmeisesti vahvistuksen eräs funktio on myös tarkistaa, että varmasti "oikea" ihminen on eronnut kirkosta.
Pitää muuten paikkansa, ettei maistraatissakaan kysytä papereita. Minä olen käynyt eroamassa sekä luterilaisesta että katolisesta kirkosta maistraatissa, eikä minulta kummallakaan kerralla kysytty papereita. Eikä muuten kysytty silloinkaan, kun liityin takaisin luterilaiseen kirkkoon. Koska kirkko ei rutiininomaisesti lähetä vahvistusta liittymisestä, voi olla, että "väärin liitetty" huomaisi asian vasta verokortistaan.
Voisin muuten kuvitella, että minun kohdallani tällaiseen rekisterimerkintärikokseen suhtauduttaisiin tavallistakin ankarammin, koska siitä ammattini johdosta voisi olla konkreettista haittaa (sekä maineelleni että taloudelleni). Näinhän ei yleensä ole.
Sarjassamme uteluttaa kovin: mikä on ollut syy erota ja liittyä?
En tiedä, kuinka pitkän luennon haluaisit lukea, mutta koetetaan pitää lyhykäisenä...
Minä siis kuulun niihin kummajaisiin, jotka ovat sekä eronneet kirkosta että liittyneet siihen uskonnollisista syistä. Erosin luterilaisesta kirkosta, koska olin liittynyt katoliseen kirkkoon. (Tosiaankin tässä järjestyksessä, koska liityin katoliseen kirkkoon Saksassa, ja Suomessa olin vielä luterilaisen kirkon jäsen.) Katolinen hengellisyys puhutteli minua luterilaisuutta enemmän (mihin on lisättävä, että Saksassa luterilaisuus on aika erilaista kuin Suomessa), samoin katolisen kirkon vanha traditio. Toisaalta minua kiehtoi myös katolisen kirkon pluralismi, sen sisällähän on mitä erilaisimpia suuntauksia, hengellisen elämän muotoja, kulttuureita jne. Tuohon aikaan harkitsin vakavasti ryhtymistä jesuiitaksi, koska halusin ryhtyä papiksi ja tutkijanurakin kiinnosti.
Sitten vain kävi vähän kuin iltapäivälehtien avioliittolööpeissä, eli kasvoimme erillemme. :-) Tai pikemminkin kai minä kasvoin irti katolisesta kirkosta. Minun oma teologiani muuttui liberaalimmaksi, ja katolilaisuus ainakin minua kohtaan vanhoillisemmaksi. Minulle tehtiin aika tarkkaan selväksi, että minun tavallani ajattelevaa ihmistä ei kaivata katolisessa kirkossa, ei maallikkona eikä vallankaan pappina. Katolilaisuudesta kun löytyy tämä pakkovaltapuolikin eikä vain pluralismia. Minun kohdallani vikaa oli myös seksuaalisessa suuntautumisessani eikä vain ajatuksissani - tosin oikeat ajatukset olisivat ehkä kompensoineet väärän suuntauksen. Lisäksi Suomen luterilainen kirkko pitää sisällään hyvin paljon niitä elementtejä, jotka minua aikoinaan katolilaisuudessa puhuttelivat, rikkaasta jumalanpalveluselämästä hiljaisuuden retriitteihin.
Sananlasku sanoo, että vanha suola janottaa, ja niin sitä kävi minunkin kohdallani (saksalaisia tosin nauratti, kun käytin tätä kielikuvaa saksassa). Niinpä tulin takaisin "isieni kirkkoon".
Jäipä tästä taskuun ainakin se, että minulla lienee enemmän kirkostaeroamiskokemusta kuin sinulla. :-) Olen eronnut kaksi kertaa protestanttisesta kirkosta (kerran Saksassa ja kerran Suomessa) ja yhden kerran katolisesta kirkosta. Ehkä en siksikään osaa pitää niin pahana, jos joku muukin päätyy samaan.
No jopas. Ensimmäistä kertaa eläissäni kuulin tällaisen tarinan. Joitakin vapaiden suuntien puolella käyneitä kyllä on, jotka ovat palanneet evlut kirkkoon, mutta näköjään myös katolisuudessa vierailleita.
Mitäpä tuohon tarinaan sanoa. Ehkä toivoa että olet töissä jossain Etelä-Suomen isossa kaupungissa. Ei liene helppoa jos toimit pienellä paikkakunnalla. :=\
Kyllä vain, olen töissä Etelä-Suomessa. En tosin Tampereella, mutta sen kilpakumppanissa... Itsehän taidat olla Nääsvillestä.
Tampereellahan minä vaikutan. Nääs.
Erosin kirkosta viime kesänä... Vahvistus tuli viikossa.. Luotettava palvelu...
Kiitoksia vastauksista, eroilmoitus lähti eteenpäin :)