Onko kukaan nähnyt ketään kuollutta sukulaistaan? Vaikkapa lastaan joka olisi tappanut itsensä? Vaikka unessa? Kiinnostaa.
Kokemuksia?
Jaakko.
181439
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Olen nähnyt ja jutellut molempien kuolleiden isovanhempieni kanssa sekä lukuisten muiden kuolleiden kanssa unitilassa. Myös meedion kautta olen keskustellut erään kuolleen tuttuni kanssa päivätajunnassani.
Yleisenä sääntönä pidän itselläni, etten aktiivisesti enää hae kuolleiden seuraa, kuolleet olkoot omissa oloissaan ja rauhassaan. Heillä on riittävästi puuhaa rajan tuolla puolen, ei heitä kannata sitoa takaisin maahan heitä ajattelemalla.
Mutta jos sukulaiseni välttämättä tahtovat keskustella kanssani unitilassa, niin kaikin mokomin. Saahan sitä tulla turisemaan jos jotain jutun juurta löytyy.
Luulenpa, että unissa edesmenneitten näkeminen on hyvinkin tavallista. Olen kuullut paljon tarinoita näistä.
Minäkin olen nähnyt mm. 15v. sitten kuolleen isäni vasta äskettäinkin unessa.
4 kk sitten itsemurhan kautta lähtenyt poikani on ollut jonkun kerran unissani, mutta kävi jopa näyttäytymässä ihan oikeasti keskellä kirkasta päivää luonani, kun oli syntymäpäiväni ja itkin katkerasti kaivaten häntä. Hän sanoikin minulle jotain, mitä en halua kertoa tässä, mutta sen vannon, että tämä on tosi asia ja olen todella rauhallisella mielin siinä mielessä, että tiedän hänen olevan jossakin lähellä, vaikkei häntä näy.
Ei elämä lopu kuolemaan, vaan alkaa uusi elämä, jonne emme täältä näe. Näin uskon nyt.
Uskon että kerroit totta ja että poikasi kävi sinua tervehtimässä. Poikasi koetti hypätä elämän oravanpyörästä ulos onnistumatta siinä. Oman kokemukseni mukaan elämä jatkuu, tahdoimme sitä tai emme. Tämä on joillekin karu pettymys, koska kaikki eivät halua jatkaa elämää rajan tuolla puolen.
Tahdotaan että poikasi vointi paranee. Mitään loputonta pahaa oloa ei ole olemassa ainakaan täällä meidän maapallomme piirissä, uskon näin. Aina on ulospääsy varattu ihmisille kun he kohottavat katseensa valoon..apua saapuu silloin - olkaamme vastaanottokykyisiä! Siltikään tekojemme seurauksia me emme pääse pakoon millään muotoa.
Oli kirstussa ja kirstun kansi oli auki.
Vierailulla kesämaassa
Menin levollisena tapani mukaan nukkumaan siinä puolen yön maissa. Aamulla noin neljän aikaan heräsin, söin kevyen mysliaamupalan ja menin uudestaan nukkumaan. Tiesin että olin saanut riittävästi unta jo tälle yölle, joten aika olisi nyt pienelle matkalle kevyempiin maailmoihin, mikäli oppaani sen minulle sallisivat. En kuitenkaan sitä tohtinut voimakkaasti tahtoa, kunhan käväisi pieni ajatus mielessä että voisin käydä vilkaisemassa ystäviäni kesämaassa. Suljin silmäni ja keskityin rauhalliseen hengitykseeni. Huomasin kohta että ajatustoimintani pikku hiljaa hiljeni ja minua alkoi nukuttaa. Nukahdin tiedottomaan uneen. Pian heräsin uudestaan, ja huomasin edessäni ikäänkuin kangastuksenomaisena kaukana alhaalla laaksossa suunnattoman kauniisti hohtavan kaupungin. Terästin katsettani ja näkymä selkeni. Silmälaseja en tarvinnut koska olinhan nyt kesämaan kynnyksellä. Katseeni kiinnittyi automaattisesti laaksoon, käväisi mielessä että voisin lähteä liitelemään ylhäälle sinisenä hohtavalle taivaalle, mutta kohteliaana ajattelin "mitähän nuo alhaalla olevat ihmiset ajattelisivat, jos leijailisin heidän yläpuolellaan lupaa kysymättä?". Siksi laskeuduin kukkulanjyrkännettä pitkin alas vihertävään laaksoon, missä kukat kukkivat ja puissa oli kauniit vihreät lehdet. Kasveista ikäänkuin hohti valo, ne näyttivät itsevalaisevilta. Tilanne tuntui niin todentuntuiselta, että ajattelin olla tällä kertaa mahdollisimman huomaamaton, että voisin tutkailla rauhassa aluetta. Tämä ei ollut normaalia sekavaa unta, vaan täyttä totta. Siksi tietyt moraali -ja käyttäytymissäännöt pätivät täällä ja niitä piti noudattaa.
Ihailin kirkontornien säihkyviä kattoja. Olivat jotain kuparin ja messingin sekoitusta ilmeisesti, mutta huomattavasti säihkyvämpiä kuin muistamani likaantuneet ja osin vihertyneet kirkontornit. Kadulla näkyi nuoria ja vanhempia. Oli lapsia vanhempineen ja myös vanhuksia, mutta paljon vähemmän kuin nuoria. Kaikki liikkuivat vetreästi ja kuin olisi ollut aivan tavallinen sunnuntaipäivä - tosin kiireettömästi, rauhallisesti ja ilman täytti levollisuus. Eräänlainen lepäävä äänettömyys, jossa kaikki paikkakunnan ihmiset liikkuivat ja olivat. Se täytti heidät ja minutkin. Kysyin joltain aikuiselta jotain, mutta ei hän vastannut. Silloin ymmärsin, että vierailijoiden kanssa ei ollut pakko puhua, koska en oikeastaan kuulunut tuolle alueelle. Olinhan elävä, ja he "kuolleita" eläviä. Siinä on hiuksenhieno ero, mutta ero kuitenkin.
Tämä oli lyhyt vierailu tällä kertaa, koska tällä seudulla ei ollut nähtävissä selviä ongelmatapauksia. Ei ollut vaikeroivia ihmisiä, joita olisi tarvinnut jututtaa tai heitä kuunnella. Istahdinkin sitten pian kadulle ja sanoin itsekseni: "Nyt minä kuolen tästä paikasta pois". Eräs lähistöllä ollut nuori ilmeisen kokemattomalta näyttävä ihminen kysyi äidiltään: "kuoleeko hän nyt?". Äiti vastasi: "ei tietenkään, hän vain lähtee muualle". En tiennyt oliko hän tämän lapsen oikea äiti, näytti kyllä siltä että he olivat oikein hyviä ystäviä. Näin äidin ilmeestä, että "kuolema" sana oli sillä alueella jotain hupsua. Kun ihmiset kuolevat, eli siirtyvät tasolta toiselle ja tulevat ehkä piankin takaisin, niin sitä sanotaan siirtymiseksi. Äiti ja lapsi kävelivätkin sitten rauhallisesti toisaalle "kuolemani" ajaksi, koska sehän oli sillä alueella arkipäiväistä ja tuttua hommaa. Kyllähän nämä vierailijat tiedettiin, eivät he aina osanneet käyttäytyä tip-top, vaan menivät kuolemaan keskellä katua. Siitä tempauksesta sain myöhemmin pikku moitteet.
Siinä samassa "kuolin" ja heräsin vuoteeseeni. Kuului ehkä aavistuksenomainen räsähdys kun tulin kehooni. Nousin ylös ja aloitin aamuaskareeni virkistyneenä tästä kesämaan vierailustani. Oppaani olivat sittenkin sallineet minulle jotain virkistävää, että jaksaisin taas näitä tavallisia arjen askareita suuremmalla teholla. Olin kiitollinen heille.
- -
Tämä taisi olla niitä ensimmäisiä kokemuksia, kun ylipäätään kävin kesämaassa vierailulla. Löytyi vielä päänsisäisen muistini kätköistä reilun vuosikymmenen takaa.. Silloin se oli vielä huikaisevan jännittävää ja olin uteliaskin tutkailemaan kuin pikkulapsi uskomattomia näkymiä. Tuohon kyllä tottuu, ja silloin se alkaa tuntua tavalliselta. Niin, näille ihmisille tuossa kesämaan kolkassa elämä onkin aivan yhtä tavallista kuin meille täällä raskaamman materian maailmassa, "talvimaassa".
Kaikki harha-aistimukset ja mielikuvat ovat kulttuurisidonnaisia - sitä ihminen näkee mitä lapsesta saakka on päähän laitettu.
Valitan.
KAIKKI mielikuvat ovat harhaa lopulta. Jopa tämä mielikuva, minkä muodostamme tästä raskaan materian maailmasta. Oletko tullut ajatelleeksi, että elämme virtuaalitodellisuudessa?
Vasta kun mielikuvat ja kesämaat loppuvat, alkaa TODELLISUUS. Todellisuus on mielikuvien ja harha-aistimusten yläpuolella.
TEKOTODELLISUUTENA. Ei sotketa käsitteitä uskontoon nyt ihan miten sattuu.
En kuulu mihinkään kirkkokuntaan enkä pidä mitään uskontoa auktoriteettinani. Raamatulla perustelemiset jätän muille. Minulle tämä ei ole uskontoa, joten voin puhua virtuaalitodellisuudesta.
joku 'toinen' todellisuus, että siitä vaan määrittelemään - vaan uskon, että silloin mennäänkin uskomusten puolelle?
:)
Kielenkäyttöni koostuu tarvittaessa varmaankin lähes kaikkien suurten uskontojen termistöistä sekä lisäksi mm. atk-termistöstä. :) Voihan sitä rajoittaa tarkastelunsa jonkun tietyn uskonnon piiriin, mutta se veisi silloin paljon aikaa, koska en ole expertti minkään uskomusjärjestelmän eli uskonnon kohdalla.
Parempi puhua kohdallani pelkästään uskomuksista, vaikka ne omalla kohdallani omakohtaisesti elettyjä totuuksia saattaisivatkin sisältää, joista olen varma. (Uskonnotkin ovat minusta eräänlaisia uskomuksia, lue: uskomusjärjestelmiä).
Lopulta, jos ei ole valmis kyseenalaistamaan maailmankuvaansa, ei ole kovin kehityskelpoinen. Siksi eräänä päivänä saatan huomata että joudunkin viilaamaan sanomisiani hieman eri tyylisiksi. Mutta se on sen ajan murhe, kehitystä tapahtuu kaikkien osalta koko ajan.
Että todellisuus olisikin 'virtuaalitodellisuus' on lähinnä epämääräinen sekasotku.
No, sitä ei tarvitse miettiä jos tuntuu liian paksulta.
Jos päinvastoin siinä on jotain epämääräistäkin itua, niin voit jatkaa lukemista:
Ajatteluni pohjautuu siihen, että materiaalinen maailmamme ei ole itsessään valaiseva eli itsestään olemassa. Se on siis eräänlainen illuusio. Materiaalisen maailman todentuntuiseksi tekemiseen tarvitaan Ylläpitäjä, joka sitä ylläpitää. Jos Ylläpitäjä ei ylläpitäisi tätä maailmaa, niin emme kykenisi havaitsemaan tätä materiaalia laisinkaan.
Tämä on ehdoton kokemukseni, joten tästä käsityksestä en voi valitettavasti luopua. Paljon muusta voisin kyllä, jopa persoonallisesta olemassaolostani.
ja ei-materialistisen maailman ero?
Täsmällisiä 'todellisuuteen' perustuvia määritelmiä?
Minkälainen on atomi? Tunnemme atomista vain vuorovaikutuksia - emme muuta, mutta jospa vaikka piirtäisitte siitä 'todellisen' kuvan?
:)
piirrätte kuvan maaimankaikkeudesta 4-ulotteisena - TODELLISENA.
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/0/06/Universum.jpg
.. tuon kaltaisen.
:)
Ihminen rakentaa mielikuviaan saamiensa mallien pohjalta ja ne kumpuavat hamasta lapsuudesta ja aina kaukaa historiasta kulttuurievoluution myötä ja pieni osa niistä omaa itsenäisesti johdettua - niistä mielikuvatkin rakentuvat. Seikka voidaan havaita kun lukee Raamatun ilmestyskirjoja ja muita samaa lajiaan olevaa ennustusta - 'mielikuvitus' on rajoittunut olemassa olevaan sen hetkiseen kulttuuriin.
Intiassa omansa. Luonnonkansoilla omansa - heillä niin kauan kunnes kristinusko sai sijansa ja saastutti ..
Kun mennään riittävän syvälle, niin todellisuus supistuu yhdeksi ainoaksi pisteeksi. Tämä kohde ylläpitää koko meidän systeemiämme, universumiamme. Tämä piste on kaikkialla. Tältä pohjalta ajatellen huomaan, että maailmankuvani on muuttunut pistekeskeiseksi - siitä erikoista että tämä keskipiste vaikuttaa kaikkialla.
Omasta mielestäni materiaalisia maailmoja ovat kaikki maailmat henkimaailmoja myöten. Voidaan puhua raskaamman materiaalin ja hienomman materiaalin maailmoista.
Atomin malli kyllä kaipaa uudistusta, mutta koska olemme 3D maailmassa, niin pitää toimia energioiden avulla. Kun 4D maailman toiminnot tuodaan tähän ulottuvuuteen, niin vuorovaikutukset muuttuvat energiavirroiksi. Atomiin virtaa energiaa sen keskipisteen kautta 4D maailmasta, josta se näyttää virtaavan edelleen elektroniin, jossa tapahtuu purkaus, ja alkaa elektronin liike. Näin minä sen näen. Saatan olla väärässäkin, mutta tältä se näyttää.