HIMO - Erkki Reinikainen kirjasta - "Myrskyt lakkaavat"
"Älköön kenkään sanoko, kuin häntä kiu-
sataan, että hän Jumalalta kiusataan; sillä
ei Jumala ole kiusaaja pahuuteen, ja ei hän
ketään kiusaa, vaan jokainen kiusataan,
kuin hän omalta himoltansa vietellään ja
houkutellaan. Sitte kuin himo on siittänyt,
niin hän synnyttää synnin; mutta kuin syn-
ti täytetty on, niin se synnyttää kuoleman.
Älkäät eksykö, minun rakkaat veljeni!
Kaikkinainen hyvä anto ja kaikkinainen
täydellinen lahja tulee ylhäältä valkeuden
Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta eikä
valkeuden ja pimeyden vaihetusta. Hän on
meidät synnyttänyt tahtonsa jälkeen totuu-
den sanalla, että me uutiset hänen luonto-
kappaleistansa olisimme."
(Jaak. 1:13-18)
Koko sana tuntuu sopimattomalta. Varsin yleinen on käsitys, että himo on jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Kuitenkin se on meissä jokaisessa. Se ei ole vain piilossa, vaan usein voimakkaasti esiin tunkeutuvana. On paljon ihmisiä, jotka vaeltavat himojensa mukaan niitä tiedostamatta tai ne hyväksyen. Tämä onkin eräs viimeisen ajan merkki, sillä silloin tulevat pilkkaajat, jotka vaeltavat jumalattomissa himoissansa (Juud. 16). Katsele ympärillesi ja näe tämä! Kuuntele ja kuule, että näin on! Profetiat ja Raamatun ennustukset täyttyvät vääjäämättömästi. Niin myös merkit ihmisten yhä kasvavasta hillittömyydestä lihan himojen täyttämisessä.
Opetuslasten silmät ja korvat on Jumala avannut Pyhässä Hengessä toteamaan Raamatun ennusmerkkejä. Taivaallinen Isä on myös avannut lastensa suun näitä julistamaan ja kansoja varoittamaan. Murheellista on kuitenkin nähdä, etteivät tälläkään ajalla edes ne, jotka ulkonaista pappeuden virkaa hoitavat, näe ennustusten täyttymistä. Jumalan sana sanookin heille: "Korvillanne pitää teidän kuuleman, ja ei ymmärtämän, ja nähden näkemän, ja ei käsittämän" (Matt. 13:14). Korkeilta hengellisiltä johtopaikoilta annetaan lupa ja tunnustus lihan saastan leviämiselle. Ihmisten korvasyyhyn mukaan saarnaten haetaan ihmissuosiota. Saatanan valta kasvaa temmaten lihan vapauden ja väärän rauhan lipun alle myös suuret nuorten joukot.
Väärät profeetat saarnaavat, että kaikki maailman kansat, tai ainakin lähes, tulevat uskoon, kun ekumenia saa levitä. Mitä ekumenia ei täytä, sen täyttää synkretismi. Tehdään työtä, johon Jumala ei ole ketään lähettänyt, ja jolla ei yksikään tule autuaaksi. Päivän kääntyessä iltaan ovat merkit samat kuin Nooan ja Sodoman aikoina. Vähäinen oli Jumalan lasten joukko silloin ja valitettavan pieni se on myös tuomion päivän edellä. Jeesus sanoo: "Kuin Ihmisen Poika on tuleva, löytäneekö hän uskoa maanpäällä?" (Luuk. 18:8).
Totisesti "viimeisinä päivinä vaaralliset ajat lähenevät; sillä ne ihmiset, jotka itsiänsä rakastavat, ahneet, kerskaajat, ylpiät, pilkkaajat, vanhemmillensa tottelemattomat, kiittämättömät', jumalattomat, haluttomat, sopimattomat, laittajat, irtaalliset, kiukkuiset, kateet, pettäjät, tuimat, paisuneet, jotka enemmin hekumaa kuin Jumalaa rakastavat, joilla on jumalinen meno olevinansa, mutta sen voiman he kieltävät pois" (2. Tim. 3:1-5).
Himo meidän lihassamme ja veressämme on turmeltuneesta luonnostamme johtuvaa. Eikä se lähde pois ennen kuin "majan purkajaisissa". Perisynnin vaikutus on järkyttävän todellista sillä "yhden synnin kautta kadotus on tullut kaikkein ihmisten päälle" (Room. 5:18). Sentähden "mitä lihasta syntynyt on, se on liha" (Joh. 3:6). Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Pyhässä Hengessä sikiämisen, neitseestä syntymisen, viattomuuden ja vanhurskauden tähden ei kuitenkaan perisyntiä lueta viaksi tänne maailmaan syntyville pienokaisille, sillä
"niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle" (Room. 5:18). "Me olemme kaikki hänen täydellisyydestään saaneet ja armon armosta"
(Joh. 1:16).
Jumala ei ole meidän kiusaajamme, vaan meitä kiusaa meidän oma himomme. Himo ottaa aihetta syntiin sekä ulkopuolisista viettelyksistä että sisäisistä kiusauksista, sillä "kuin himo on siittänyt, niin hän synnyttää synnin." Kristityllä on jokapäiväinen taistelu himon vaikutuksia vastaan, jotka ovat "lihan töitä". Ne,"jotka Kristuksen omat ovat, ne ovat ristiinnaulinneet lihansa, himoin ja haluin kanssa" (Gal. 5:24). Jumalan lapset eivät vaella lihan mukaan, vaan Hengen mukaan, ja kun Hengen mukaan vaeltaa, niin ei lihan himoja täytä (Gal.5:16).
Taistelu onkin lihan kuolettamista hengellä. Mutta tästä huolimatta me saamme valitettavan usein todeta, että "himo on siittänyt" meissä ja "synnyttänyt synnin". Ettei pääsisi syntymään kuolemaa synnin täyttämisen kautta, taivaan tien kilvoittelija ahkeroi panna synnin pois. Ei kuitenkaan omalla voimallaan, vaan evankeliumin voimalla."Sillä se on Jumalan voima itsekullekin uskovaiselle autuudeksi" (Room. 1:16). Näin ei synnin pidä vallitseman niissä, jotka ovat armon alla eivätkä lain alla (Room. 6:14).
Laki saarnataan Jumalan huoneesta herättämään synnin unessa vaeltavia. Sitä ei saarnata ainoastaan julkijumalattomille, vaan myös niille, jotka vaeltavat lain alla oman voimansa varassa. Kun laki pääsee oikein vaikuttamaan, se "tappaa" sekä ilman lakia olevan että omassa vanhurskaudessa vaeltavan.Paavali, tuo laista laittomaton, kertoo omasta heräämisestään näin: "En minä muutoin syntiä olisi tuntenut, ellei lain kautta; sillä en minä olisi himostakaan mitään tiennyt, ellei laki olisi sanonut: ei sinun pidä himoitseman. Mutta synti otti tilan käskystä ja kehoitti minussa kaikkinaisen himon; sillä ilman lakia oli synti kuollut. Mutta minä olin muinen ilman lakia. Kuin siis käsky tuli, niin synti taas virkosi, ja minä kuolin: ja niin löydettiin, että käsky, joka minulle oli elämäksi, tuli minulle kuolemaksi. Sillä synti, joka otti tilan käskystä, petti minun ja tappoi sen kautta" (Room. 7:7-11).
Hengellisen kuoleman tila avautui lain kautta, kun se pääsi tunkeutumaan sydämeen ja särkemään sen. Mutta armo on annettu Jeesuksen Kristuksen kautta. Se on uskon kautta Jumalan lahja iankaikkiseksi elämäksi. Yksinkertaisen selvästi Paavali kirkastaa tämän Galatalaiskirjeessä omalle ja kaikkien kristittyjen kohdalle: "Että me tiedämme, ettei ihminen lain töiden kautta vanhurskaaksi tule, vaan uskon kautta Jeesuksen Kristuksen päälle: niin me myös olemme uskoneet Jeesuksen Kristuksen päälle, että me vanhurskaaksi tulemme uskon kautta Kristuksen päälle, ja emme lain töiden kautta sentähden, ettei yksikään liha tule lain töiden kautta vanhurskaaksi. Mutta jos me, koska me tahdomme Kristuksen kautta vanhurskaaksi tulla, löydetään myös itse syntisiksi, onko siis Kristus synnin palvelia? Pois se! Sillä jos minä sitä taas rakennan, jota minä särkenyt olen, niin minä teen itseni ylitsekäyväksi. Mutta minä olen lain kautta laista kuollut pois, että minä Jumalassa eläisin. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Mutta minä elän, en silleen minä, vaan Kristus elää minussa; sillä jota minä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, joka on minua rakastanut ja antoi itsensä minun edestäni. En minä hylkää Jumalan armoa; sillä jos vanhurskaus tulee laista, niin on Kristus hukkaan kuollut" (Gal. 2:16,21).
Niin mekin nyt, rakkaat matkaystävät, elämme, emme kuitenkaan me, vaan Jeesus Kristus meissä uskon kautta. Ja kun näin on, on meillä täydellinen sotaasu taistella kaikkia himon vaikutuksia vastaan. Koko kolmiyhteinen Jumala voimanamme: Isä Pojassa ja Poika Isässä, Poika meissä ja me Pojassa.
Kun mua murhe vaivaa,
sydäntäni kaivaa,
auta voimallas,
että turvan löydän,
runsaan armopöydän
täynnä lahjojas.
Anna sanan valon loistaa,
mustat murhepilvet poistaa.
Uskon uudistaja,
synnin karkoittaja,
voiman antaja,
Henki puhtauden,
suo, ett' elon uuden
alan todella,
että valon lapsi oisin,
lihan himot voittaa voisin.
VK. 100:3 ja 6
"Älköön kenkään sanoko, kuin häntä kiu-
sataan, että hän Jumalalta kiusataan; sillä
ei Jumala ole kiusaaja pahuuteen, ja ei hän
ketään kiusaa, vaan jokainen kiusataan,
kuin hän omalta himoltansa vietellään ja
houkutellaan. Sitte kuin himo on siittänyt,
niin hän synnyttää synnin; mutta kuin syn-
ti täytetty on, niin se synnyttää kuoleman.
Älkäät eksykö, minun rakkaat veljeni!
Kaikkinainen hyvä anto ja kaikkinainen
täydellinen lahja tulee ylhäältä valkeuden
Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta eikä
valkeuden ja pimeyden vaihetusta. Hän on
meidät synnyttänyt tahtonsa jälkeen totuu-
den sanalla, että me uutiset hänen luonto-
kappaleistansa olisimme."
(Jaak. 1:13-18)
Koko sana tuntuu sopimattomalta. Varsin yleinen on käsitys, että himo on jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Kuitenkin se on meissä jokaisessa. Se ei ole vain piilossa, vaan usein voimakkaasti esiin tunkeutuvana. On paljon ihmisiä, jotka vaeltavat himojensa mukaan niitä tiedostamatta tai ne hyväksyen. Tämä onkin eräs viimeisen ajan merkki, sillä silloin tulevat pilkkaajat, jotka vaeltavat jumalattomissa himoissansa (Juud. 16). Katsele ympärillesi ja näe tämä! Kuuntele ja kuule, että näin on! Profetiat ja Raamatun ennustukset täyttyvät vääjäämättömästi. Niin myös merkit ihmisten yhä kasvavasta hillittömyydestä lihan himojen täyttämisessä.
Opetuslasten silmät ja korvat on Jumala avannut Pyhässä Hengessä toteamaan Raamatun ennusmerkkejä. Taivaallinen Isä on myös avannut lastensa suun näitä julistamaan ja kansoja varoittamaan. Murheellista on kuitenkin nähdä, etteivät tälläkään ajalla edes ne, jotka ulkonaista pappeuden virkaa hoitavat, näe ennustusten täyttymistä. Jumalan sana sanookin heille: "Korvillanne pitää teidän kuuleman, ja ei ymmärtämän, ja nähden näkemän, ja ei käsittämän" (Matt. 13:14). Korkeilta hengellisiltä johtopaikoilta annetaan lupa ja tunnustus lihan saastan leviämiselle. Ihmisten korvasyyhyn mukaan saarnaten haetaan ihmissuosiota. Saatanan valta kasvaa temmaten lihan vapauden ja väärän rauhan lipun alle myös suuret nuorten joukot.
Väärät profeetat saarnaavat, että kaikki maailman kansat, tai ainakin lähes, tulevat uskoon, kun ekumenia saa levitä. Mitä ekumenia ei täytä, sen täyttää synkretismi. Tehdään työtä, johon Jumala ei ole ketään lähettänyt, ja jolla ei yksikään tule autuaaksi. Päivän kääntyessä iltaan ovat merkit samat kuin Nooan ja Sodoman aikoina. Vähäinen oli Jumalan lasten joukko silloin ja valitettavan pieni se on myös tuomion päivän edellä. Jeesus sanoo: "Kuin Ihmisen Poika on tuleva, löytäneekö hän uskoa maanpäällä?" (Luuk. 18:8).
Totisesti "viimeisinä päivinä vaaralliset ajat lähenevät; sillä ne ihmiset, jotka itsiänsä rakastavat, ahneet, kerskaajat, ylpiät, pilkkaajat, vanhemmillensa tottelemattomat, kiittämättömät', jumalattomat, haluttomat, sopimattomat, laittajat, irtaalliset, kiukkuiset, kateet, pettäjät, tuimat, paisuneet, jotka enemmin hekumaa kuin Jumalaa rakastavat, joilla on jumalinen meno olevinansa, mutta sen voiman he kieltävät pois" (2. Tim. 3:1-5).
Himo meidän lihassamme ja veressämme on turmeltuneesta luonnostamme johtuvaa. Eikä se lähde pois ennen kuin "majan purkajaisissa". Perisynnin vaikutus on järkyttävän todellista sillä "yhden synnin kautta kadotus on tullut kaikkein ihmisten päälle" (Room. 5:18). Sentähden "mitä lihasta syntynyt on, se on liha" (Joh. 3:6). Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Pyhässä Hengessä sikiämisen, neitseestä syntymisen, viattomuuden ja vanhurskauden tähden ei kuitenkaan perisyntiä lueta viaksi tänne maailmaan syntyville pienokaisille, sillä
"niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle" (Room. 5:18). "Me olemme kaikki hänen täydellisyydestään saaneet ja armon armosta"
(Joh. 1:16).
Jumala ei ole meidän kiusaajamme, vaan meitä kiusaa meidän oma himomme. Himo ottaa aihetta syntiin sekä ulkopuolisista viettelyksistä että sisäisistä kiusauksista, sillä "kuin himo on siittänyt, niin hän synnyttää synnin." Kristityllä on jokapäiväinen taistelu himon vaikutuksia vastaan, jotka ovat "lihan töitä". Ne,"jotka Kristuksen omat ovat, ne ovat ristiinnaulinneet lihansa, himoin ja haluin kanssa" (Gal. 5:24). Jumalan lapset eivät vaella lihan mukaan, vaan Hengen mukaan, ja kun Hengen mukaan vaeltaa, niin ei lihan himoja täytä (Gal.5:16).
Taistelu onkin lihan kuolettamista hengellä. Mutta tästä huolimatta me saamme valitettavan usein todeta, että "himo on siittänyt" meissä ja "synnyttänyt synnin". Ettei pääsisi syntymään kuolemaa synnin täyttämisen kautta, taivaan tien kilvoittelija ahkeroi panna synnin pois. Ei kuitenkaan omalla voimallaan, vaan evankeliumin voimalla."Sillä se on Jumalan voima itsekullekin uskovaiselle autuudeksi" (Room. 1:16). Näin ei synnin pidä vallitseman niissä, jotka ovat armon alla eivätkä lain alla (Room. 6:14).
Laki saarnataan Jumalan huoneesta herättämään synnin unessa vaeltavia. Sitä ei saarnata ainoastaan julkijumalattomille, vaan myös niille, jotka vaeltavat lain alla oman voimansa varassa. Kun laki pääsee oikein vaikuttamaan, se "tappaa" sekä ilman lakia olevan että omassa vanhurskaudessa vaeltavan.Paavali, tuo laista laittomaton, kertoo omasta heräämisestään näin: "En minä muutoin syntiä olisi tuntenut, ellei lain kautta; sillä en minä olisi himostakaan mitään tiennyt, ellei laki olisi sanonut: ei sinun pidä himoitseman. Mutta synti otti tilan käskystä ja kehoitti minussa kaikkinaisen himon; sillä ilman lakia oli synti kuollut. Mutta minä olin muinen ilman lakia. Kuin siis käsky tuli, niin synti taas virkosi, ja minä kuolin: ja niin löydettiin, että käsky, joka minulle oli elämäksi, tuli minulle kuolemaksi. Sillä synti, joka otti tilan käskystä, petti minun ja tappoi sen kautta" (Room. 7:7-11).
Hengellisen kuoleman tila avautui lain kautta, kun se pääsi tunkeutumaan sydämeen ja särkemään sen. Mutta armo on annettu Jeesuksen Kristuksen kautta. Se on uskon kautta Jumalan lahja iankaikkiseksi elämäksi. Yksinkertaisen selvästi Paavali kirkastaa tämän Galatalaiskirjeessä omalle ja kaikkien kristittyjen kohdalle: "Että me tiedämme, ettei ihminen lain töiden kautta vanhurskaaksi tule, vaan uskon kautta Jeesuksen Kristuksen päälle: niin me myös olemme uskoneet Jeesuksen Kristuksen päälle, että me vanhurskaaksi tulemme uskon kautta Kristuksen päälle, ja emme lain töiden kautta sentähden, ettei yksikään liha tule lain töiden kautta vanhurskaaksi. Mutta jos me, koska me tahdomme Kristuksen kautta vanhurskaaksi tulla, löydetään myös itse syntisiksi, onko siis Kristus synnin palvelia? Pois se! Sillä jos minä sitä taas rakennan, jota minä särkenyt olen, niin minä teen itseni ylitsekäyväksi. Mutta minä olen lain kautta laista kuollut pois, että minä Jumalassa eläisin. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Mutta minä elän, en silleen minä, vaan Kristus elää minussa; sillä jota minä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, joka on minua rakastanut ja antoi itsensä minun edestäni. En minä hylkää Jumalan armoa; sillä jos vanhurskaus tulee laista, niin on Kristus hukkaan kuollut" (Gal. 2:16,21).
Niin mekin nyt, rakkaat matkaystävät, elämme, emme kuitenkaan me, vaan Jeesus Kristus meissä uskon kautta. Ja kun näin on, on meillä täydellinen sotaasu taistella kaikkia himon vaikutuksia vastaan. Koko kolmiyhteinen Jumala voimanamme: Isä Pojassa ja Poika Isässä, Poika meissä ja me Pojassa.
Kun mua murhe vaivaa,
sydäntäni kaivaa,
auta voimallas,
että turvan löydän,
runsaan armopöydän
täynnä lahjojas.
Anna sanan valon loistaa,
mustat murhepilvet poistaa.
Uskon uudistaja,
synnin karkoittaja,
voiman antaja,
Henki puhtauden,
suo, ett' elon uuden
alan todella,
että valon lapsi oisin,
lihan himot voittaa voisin.
VK. 100:3 ja 6
Vastaukset 1
Vanhimmat
Yksi isoimmista himoista on seksuaalinen. Sekä nuorelle naimattomalle että naimisissa olevalle. Ainakin miehenä sanoisin näin. Onko Jumala himon luoja? Jos on niin eikö hän silloin ole kiusauksen aiheuttaja? Vai onko Jumala luonut alunperin sellaisen seksihimon, josta ei aiheudu kiusausta moraalittomuuteen? Ja vasta syntiinlankeemus olisi muuttanut tämän himon sellaiseksi että sitä pitäisi karttaa?