Rajat auki – monikulttuuria kulttuurien kustannuksella
1. Monikultturisuuden käytännön toteutus on ristiriidassa tosiasioiden kanssa.
Monikulttuurisuus on perusluonteeltaan, kuten aikoinaan esimerkiksi kommunismi, kaunis ajatus, jonka todellinen toimivuus jää kuitenkin usein juhlapuheiden tasolle. Jos monikulttuurisuuden ihanteet olisivat toteutettavissa myös käytännössä, tuskin kukaan edes vaivautuisi vastustamaan sitä. Todellisuus on valitettavasti toinen.
Lukuisat esimerkit Länsi-Euroopan maista osoittavat, että monikulttuurisen yhteiskunnan luominen on osoittautunut vaikeaksi, ellei suorastaan mahdottomaksi tehtäväksi. Suurin osa ajatuksen kannattajista ja tukijoista itsekin myöntää, että etninen segregaatio ja polarisaatio on ollut väistämätön seuraus erilaisten kulttuurien kohtaamisesta. Osa maahanmuuttajista ei edes aioi sopeutua. Lisäksi siirtolaisuuden ylläpitämiseen uhratut summat ovat millä tahansa mittapuulla valtavia. Myös useat politiikan tutkijat ovat havainneet saman asian. Viimeisin esimerkki löytyy jo naapurimaastamme, Ruotsista.
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20020423UL3
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030125KO13
Ikävinä symboleina epäonnistuneelle kulttuurien sulauttamiselle voidaan mainita maahanmuuttajien korkeat työttömyysluvut, valtaväestöä selvästi korkeampi rikollisuus, etniset mellakat sekä esikaupunkien ghettoutuminen. Näistä yleensä seuraa rasismin ja suvaitsemattomuuden kasvu puolin ja toisin. Lisääntynyt suvaitsemattomuus puolestaan entisestään vaikeuttaa maahanmuuttajien yhteiskuntaan sopeutumista.
Lopputuloksena on päättymätön kierre, joka on haitallinen sekä kantaväestölle että maahanmuuttajille itselleen. Mitään varsinaisesti toimivaa keinoa tämän ilmiön estämiseksi ei ole osoitettu. Etninen nepotismi onkin usein luonnollinen reaktio siinä vaiheessa, kun kilpailu rajallisista resursseista - kuten työpaikoista, sairaanhoitopaikoista tai sosiaaliturvasta - kiihtyy. Ironista onkin, että esimerkiksi Hollannissa maahanmuuttoa vastustavat puolueet ovat saaneet runsaasti kannatusta juuri maahanmuuttajien keskuudessa.
2. Monikulttuurisuus ei vähennä rasismia
Toisin kuin usein kuvitellaan, niin kulttuurien lisääntynyt kanssakäyminen ei riitä vähentämään rasismia. Elävänä, joskin anekdotaalisena esimerkkinä tästä löytyy lukuisia Euroopan maita, joissa vuorovaikus on ollut huomattavasti Suomea pitkäkestoisempaa. Lähes poikkeuksetta näissä maissa on myös äärioikeiston kannatus kaikkein suurinta. Selvimpänä esimerkkinä Euroopan ulkopuolelta mainittakoon USA, jota tuskin kukaan on valmis väittämään rasismista tai etnisestä vihanpidosta vapautuneeksi yhteiskunnaksi. Erityisen huolestauttavaa tämä on siksi, että USA:n valtiollinen ideologia on rakentunut monikulttuuriaatteen varaan. Pitkällisistä ponnisteluista huolimatta ajatus kansojen sulatusuunista ei ole onnistunut.
http://www.usc.edu/schools/sppd/research/census2000/race_census/racecontours/US.htm
Arkisten havaintojen lisäksi on olemassa myös tieteellistä evidenssiä siitä, että pelkkä kanssakäyminen kahden kulttuurin tai rodun välillä ei riitä poistamaan suvaitsemattomuutta ja eristäytymistä. Sosiaalipsykologiassa ajatus kulttuurien kohtaamisesta esiintyi aiemmin kontaktihypoteesin nimellä; tämän teorian mukaan riittävä määrä kontakteja vieraan kulttuurin kanssa poistaa ihmisestä ennakkoluulot ja pelon. Nykyisin tiedetään, että tämä väite ei pidä paikkaansa. Toistaiseksi ei siis ole olemassa minkäänlaista patenttiratkaisua rasismin kitkemiseen yhteiskunnasta. Vastuullisen monikulttuurisuusaatteen puolestapuhujan olisi kuitenkin kehitettävä tällainen ratkaisu, jotta poliittisten ideaalien ja pilvilinnojen takia ei ajauduttaisi yhteiskunnalliseen umpikujaan ja väkivaltaan. Ennen tätä ratkaisua, suvaitsevaisuus on pelkkä kaunis sana.
3. Monikulttuurisuus vaarantaa kantaväestön kulttuurin
Usein kuultava fraasi siitä, kuinka kulttuurit ovat historian saatossa aina muuttuneet ja sekoittuneet, ei tarkemmin katsottuna ole kovinkaan mielekäs väite. On tietysti totta, että suurin osa omastakin kulttuuristamme on nykyisin tuontitavaraa. Tämä ei silti poista sitä tosiasiaa, että jokaisessa kulttuurissa tulee aina olemaan säilyttämisen ja vaalimisen arvoisia elementtejä. Näiden arvoa ei vähennä se toteamus, että kulttuuri on pohjimmiltaan muuttuva, ihmisen luoma keksintö. Kaikkien perustavimmatkin ihmisoikeuskäsitykset ovat pohjimmiltaan vain suhteellisen nuoria, länsimaisia konstruktioita. Silti kukaan ei vakavissaan vaadi, että meidän tulisi luopua näistä, mikäli ne ovat ristiriidassa maahanmuuttajakulttuurin kanssa.
Pienemmissä asioissa valtaväesto kuitenkin helposti antaa periksi antaakseen itsestään vieraanvaraisen ja suvaitsevaisen julkikuvan. Tästä koomisimpana esimerkkinä mainittakoon vaikkapa Espoossa taannoin tapahtunut betoniporsaiden kieltäminen paikallisen muslimikulttuurin takia. Myös Suvivirren esittämisen kieltämistä kouluissa on vaadittu. Mihin ja kenen ehdoilla vedetään se raja, jonka mukaan kulttuurisia myönnyksiä tehdään? Tehdäänkö myönnytyksiä vain käytännön tasolla vai onko myös lainsäädäntöämme muutettava maahaantulijoiden ehdoilla? Tulevaisuudesssa näiden lyhytnäköisten ratkaisujen seuraukset jäävät monikultturistin vastuulle. Ennen näiden kysymysten ratkaisemista ei ole olemassa sellaista valtakirjaa, joka antaa monikulttuurisen aatteen kannattajalle tai maahanmuuttajalle oikeuden tinkiä valtaväestön kulttuurista.
4. Kaikilla kulttuureilla on itseisarvo
Aivan perusteeton ajatus ei ole myöskään se, että jokainen kulttuuri on arvo itsessään, jota tulee suojella ja säilyttää. Usein tämä ajatus valitettavasti ulotetaan koskemaan kaikkia muita paitsi länsimaista kulttuuria. Mitä eksoottisempi ja kaukaisempi kulttuuri on kyseessä, sitä vähemmän sen suojelemista tarvitsee kenellekään perustella. Ja näin pitääkin olla.
Mutta siinä vaiheessa, kun joku erehtyy esittämään vakavissaan länsimaisen kulttuurin suojelua, niin ajatuksen esittäjä leimataan rasistiksi tai entosentriseksi, itsekkääksi kulttuuri-imperialistiksi. Kuitenkin globaalisti ajatellen valkoinen väestö on todellinen vähemmistö, sillä koko maapallon väestöstä länsimaisia valkoisia on ainoastaan 8%. Jos tämä ei edusta monikultturistille vähemmistöä, niin mikä sitten?
Usein suvaitsevaisuusintoilijoilta unohtuu myös se tosiasia, että vaikka Suomessa ulkomaalaisia on pieni vähemmistö, niin laajemmin ajatellen olemme itse häviävän pieni kieli- ja kulttuuriryhmä.
http://www.helsinki.fi/~tasalmin/fu.html
Jos haluamme säilyttää oman kulttuurimme ja kielemme myös jälkipolville, niin jälleen kerran edessä on ongelma: miten tehdä se monikulttuurisuuden ja globalisaation paineessa? Kuka kantaa vastuun kauas tulevaisuuteen ulottuvista riskipäätöksistä? Kerran hävinnyt kulttuuri ei tule takaisin.
5. Monikulttuurisuus ei ratkaise työvoimapulaa
Yksi pidetyimpiä mutta huonoimmin perusteltuja vaatimuksia maahanmuuttajamäärien kasvattamiseen liittyy tulevaan työvoimapulaan. Oikeastaan pitäisi puhua uskotellusta työvoimapulasta, sillä mikään ei takaa että todellista pulaa työntekijöistä tulee edes olemaan.
Suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle kaivataan luonnollisesti enemmän ja vapaammin liikkuvaa työvoimaa. Useimmat työvoimatarpeeseen perustuvat laskelmat kuitenkin perustuvat ns. laskennalliseen huoltosuhteeseen, joka kuvaa työikäisten määrää suhteessa huollettavien määrään. Usein tässä perustelussa unohdetaan se tosiasia, että huoltosuhde ei ole vakiona pysyvä luku, vaan voi taloudellisten heilahtelujen myötä vaihdella paljonkin. Tässä mielessä huoltosuhteesta puhuminen on vähintäänkin epämääräistä, pahimmillaan suorastaan harhaanjohtavaa.
Lisäksi ennusteista unohtuu usein se, että maahanmuuttajien työllisyyden on oltava huomattavasi nykyistä korkeampi, jotta massamaahamuutosta saataisiin minkäänlaista hyötyä vastaanottajamaalle.
Hyvä esimerkki ennusteiden täydellisestä pettämisestä liittyy kymmenen vuoden takaiseen terveys- ja sosiaalipalvelujen leikkaukseen. Ennen rajuja leikkauksia uskottiin juuri näiden alojen olevan kaikkien pahimmassa pulassa ilman ulkomaista työvoimaa. Toisin kuitenkin kävi: suuri osa suomalaisia alan työntekijöitä jäi työttömiksi tai joutui siirtymään ulkomaille työn perään. Myös viime aikojen puheet tulevasta tietotekniikka-alan työvoimapulasta ovat tämän kirjoittamishetkellä vähintäänkin kyseenalaisia: ennusteista huolimatta useimmat it-yritykset vähentävät työntekijöitään.
6. Yhteenveto
Useimmat monikultturisuuden teesit osoittautuvat siis lähemmässä tarkastelussa varsin ontoiksi. Tässä vaiheessa ainoa tapa perustella monikulttuurisuutta, on vastata ensin kaikkiin edellä esitettyihin kysymyksiin. Tätä ennen tulee soveltaa mieluummin varovaisuuden kuin yltiösuvaitsevaisuuden periaatteita. Siinä kohtaa, kun kriitikkoa aletaan syyttämään populistiksi, on yleensä osuttu johonkin olennaiseen. Tässä kontekstissa sormi osoittaa keisarin uusiin vaatteisiin, jotka kulkevat nykyisin monikulttuurisuuden ja kaiken kattavan suvaitsevaisuuden nimellä.
Edellä esitettyihin kysymyksiin vastaaminen muodostaa olennaisen osan tulevaisuuden hyvinvointiyhteyskuntaa. Siksi niihin vastaaminen ei saa olla lyhytnäköistä poliittisen korrektiuden tavoittelua, sillä seuraukset voivat tällöin olla hyvin ikäviä. Ja ne ovat tasapuolisesti sitä meille kaikille, sekä kantaväestölle että maahanmuuttajille.
1. Monikultturisuuden käytännön toteutus on ristiriidassa tosiasioiden kanssa.
Monikulttuurisuus on perusluonteeltaan, kuten aikoinaan esimerkiksi kommunismi, kaunis ajatus, jonka todellinen toimivuus jää kuitenkin usein juhlapuheiden tasolle. Jos monikulttuurisuuden ihanteet olisivat toteutettavissa myös käytännössä, tuskin kukaan edes vaivautuisi vastustamaan sitä. Todellisuus on valitettavasti toinen.
Lukuisat esimerkit Länsi-Euroopan maista osoittavat, että monikulttuurisen yhteiskunnan luominen on osoittautunut vaikeaksi, ellei suorastaan mahdottomaksi tehtäväksi. Suurin osa ajatuksen kannattajista ja tukijoista itsekin myöntää, että etninen segregaatio ja polarisaatio on ollut väistämätön seuraus erilaisten kulttuurien kohtaamisesta. Osa maahanmuuttajista ei edes aioi sopeutua. Lisäksi siirtolaisuuden ylläpitämiseen uhratut summat ovat millä tahansa mittapuulla valtavia. Myös useat politiikan tutkijat ovat havainneet saman asian. Viimeisin esimerkki löytyy jo naapurimaastamme, Ruotsista.
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20020423UL3
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030125KO13
Ikävinä symboleina epäonnistuneelle kulttuurien sulauttamiselle voidaan mainita maahanmuuttajien korkeat työttömyysluvut, valtaväestöä selvästi korkeampi rikollisuus, etniset mellakat sekä esikaupunkien ghettoutuminen. Näistä yleensä seuraa rasismin ja suvaitsemattomuuden kasvu puolin ja toisin. Lisääntynyt suvaitsemattomuus puolestaan entisestään vaikeuttaa maahanmuuttajien yhteiskuntaan sopeutumista.
Lopputuloksena on päättymätön kierre, joka on haitallinen sekä kantaväestölle että maahanmuuttajille itselleen. Mitään varsinaisesti toimivaa keinoa tämän ilmiön estämiseksi ei ole osoitettu. Etninen nepotismi onkin usein luonnollinen reaktio siinä vaiheessa, kun kilpailu rajallisista resursseista - kuten työpaikoista, sairaanhoitopaikoista tai sosiaaliturvasta - kiihtyy. Ironista onkin, että esimerkiksi Hollannissa maahanmuuttoa vastustavat puolueet ovat saaneet runsaasti kannatusta juuri maahanmuuttajien keskuudessa.
2. Monikulttuurisuus ei vähennä rasismia
Toisin kuin usein kuvitellaan, niin kulttuurien lisääntynyt kanssakäyminen ei riitä vähentämään rasismia. Elävänä, joskin anekdotaalisena esimerkkinä tästä löytyy lukuisia Euroopan maita, joissa vuorovaikus on ollut huomattavasti Suomea pitkäkestoisempaa. Lähes poikkeuksetta näissä maissa on myös äärioikeiston kannatus kaikkein suurinta. Selvimpänä esimerkkinä Euroopan ulkopuolelta mainittakoon USA, jota tuskin kukaan on valmis väittämään rasismista tai etnisestä vihanpidosta vapautuneeksi yhteiskunnaksi. Erityisen huolestauttavaa tämä on siksi, että USA:n valtiollinen ideologia on rakentunut monikulttuuriaatteen varaan. Pitkällisistä ponnisteluista huolimatta ajatus kansojen sulatusuunista ei ole onnistunut.
http://www.usc.edu/schools/sppd/research/census2000/race_census/racecontours/US.htm
Arkisten havaintojen lisäksi on olemassa myös tieteellistä evidenssiä siitä, että pelkkä kanssakäyminen kahden kulttuurin tai rodun välillä ei riitä poistamaan suvaitsemattomuutta ja eristäytymistä. Sosiaalipsykologiassa ajatus kulttuurien kohtaamisesta esiintyi aiemmin kontaktihypoteesin nimellä; tämän teorian mukaan riittävä määrä kontakteja vieraan kulttuurin kanssa poistaa ihmisestä ennakkoluulot ja pelon. Nykyisin tiedetään, että tämä väite ei pidä paikkaansa. Toistaiseksi ei siis ole olemassa minkäänlaista patenttiratkaisua rasismin kitkemiseen yhteiskunnasta. Vastuullisen monikulttuurisuusaatteen puolestapuhujan olisi kuitenkin kehitettävä tällainen ratkaisu, jotta poliittisten ideaalien ja pilvilinnojen takia ei ajauduttaisi yhteiskunnalliseen umpikujaan ja väkivaltaan. Ennen tätä ratkaisua, suvaitsevaisuus on pelkkä kaunis sana.
3. Monikulttuurisuus vaarantaa kantaväestön kulttuurin
Usein kuultava fraasi siitä, kuinka kulttuurit ovat historian saatossa aina muuttuneet ja sekoittuneet, ei tarkemmin katsottuna ole kovinkaan mielekäs väite. On tietysti totta, että suurin osa omastakin kulttuuristamme on nykyisin tuontitavaraa. Tämä ei silti poista sitä tosiasiaa, että jokaisessa kulttuurissa tulee aina olemaan säilyttämisen ja vaalimisen arvoisia elementtejä. Näiden arvoa ei vähennä se toteamus, että kulttuuri on pohjimmiltaan muuttuva, ihmisen luoma keksintö. Kaikkien perustavimmatkin ihmisoikeuskäsitykset ovat pohjimmiltaan vain suhteellisen nuoria, länsimaisia konstruktioita. Silti kukaan ei vakavissaan vaadi, että meidän tulisi luopua näistä, mikäli ne ovat ristiriidassa maahanmuuttajakulttuurin kanssa.
Pienemmissä asioissa valtaväesto kuitenkin helposti antaa periksi antaakseen itsestään vieraanvaraisen ja suvaitsevaisen julkikuvan. Tästä koomisimpana esimerkkinä mainittakoon vaikkapa Espoossa taannoin tapahtunut betoniporsaiden kieltäminen paikallisen muslimikulttuurin takia. Myös Suvivirren esittämisen kieltämistä kouluissa on vaadittu. Mihin ja kenen ehdoilla vedetään se raja, jonka mukaan kulttuurisia myönnyksiä tehdään? Tehdäänkö myönnytyksiä vain käytännön tasolla vai onko myös lainsäädäntöämme muutettava maahaantulijoiden ehdoilla? Tulevaisuudesssa näiden lyhytnäköisten ratkaisujen seuraukset jäävät monikultturistin vastuulle. Ennen näiden kysymysten ratkaisemista ei ole olemassa sellaista valtakirjaa, joka antaa monikulttuurisen aatteen kannattajalle tai maahanmuuttajalle oikeuden tinkiä valtaväestön kulttuurista.
4. Kaikilla kulttuureilla on itseisarvo
Aivan perusteeton ajatus ei ole myöskään se, että jokainen kulttuuri on arvo itsessään, jota tulee suojella ja säilyttää. Usein tämä ajatus valitettavasti ulotetaan koskemaan kaikkia muita paitsi länsimaista kulttuuria. Mitä eksoottisempi ja kaukaisempi kulttuuri on kyseessä, sitä vähemmän sen suojelemista tarvitsee kenellekään perustella. Ja näin pitääkin olla.
Mutta siinä vaiheessa, kun joku erehtyy esittämään vakavissaan länsimaisen kulttuurin suojelua, niin ajatuksen esittäjä leimataan rasistiksi tai entosentriseksi, itsekkääksi kulttuuri-imperialistiksi. Kuitenkin globaalisti ajatellen valkoinen väestö on todellinen vähemmistö, sillä koko maapallon väestöstä länsimaisia valkoisia on ainoastaan 8%. Jos tämä ei edusta monikultturistille vähemmistöä, niin mikä sitten?
Usein suvaitsevaisuusintoilijoilta unohtuu myös se tosiasia, että vaikka Suomessa ulkomaalaisia on pieni vähemmistö, niin laajemmin ajatellen olemme itse häviävän pieni kieli- ja kulttuuriryhmä.
http://www.helsinki.fi/~tasalmin/fu.html
Jos haluamme säilyttää oman kulttuurimme ja kielemme myös jälkipolville, niin jälleen kerran edessä on ongelma: miten tehdä se monikulttuurisuuden ja globalisaation paineessa? Kuka kantaa vastuun kauas tulevaisuuteen ulottuvista riskipäätöksistä? Kerran hävinnyt kulttuuri ei tule takaisin.
5. Monikulttuurisuus ei ratkaise työvoimapulaa
Yksi pidetyimpiä mutta huonoimmin perusteltuja vaatimuksia maahanmuuttajamäärien kasvattamiseen liittyy tulevaan työvoimapulaan. Oikeastaan pitäisi puhua uskotellusta työvoimapulasta, sillä mikään ei takaa että todellista pulaa työntekijöistä tulee edes olemaan.
Suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle kaivataan luonnollisesti enemmän ja vapaammin liikkuvaa työvoimaa. Useimmat työvoimatarpeeseen perustuvat laskelmat kuitenkin perustuvat ns. laskennalliseen huoltosuhteeseen, joka kuvaa työikäisten määrää suhteessa huollettavien määrään. Usein tässä perustelussa unohdetaan se tosiasia, että huoltosuhde ei ole vakiona pysyvä luku, vaan voi taloudellisten heilahtelujen myötä vaihdella paljonkin. Tässä mielessä huoltosuhteesta puhuminen on vähintäänkin epämääräistä, pahimmillaan suorastaan harhaanjohtavaa.
Lisäksi ennusteista unohtuu usein se, että maahanmuuttajien työllisyyden on oltava huomattavasi nykyistä korkeampi, jotta massamaahamuutosta saataisiin minkäänlaista hyötyä vastaanottajamaalle.
Hyvä esimerkki ennusteiden täydellisestä pettämisestä liittyy kymmenen vuoden takaiseen terveys- ja sosiaalipalvelujen leikkaukseen. Ennen rajuja leikkauksia uskottiin juuri näiden alojen olevan kaikkien pahimmassa pulassa ilman ulkomaista työvoimaa. Toisin kuitenkin kävi: suuri osa suomalaisia alan työntekijöitä jäi työttömiksi tai joutui siirtymään ulkomaille työn perään. Myös viime aikojen puheet tulevasta tietotekniikka-alan työvoimapulasta ovat tämän kirjoittamishetkellä vähintäänkin kyseenalaisia: ennusteista huolimatta useimmat it-yritykset vähentävät työntekijöitään.
6. Yhteenveto
Useimmat monikultturisuuden teesit osoittautuvat siis lähemmässä tarkastelussa varsin ontoiksi. Tässä vaiheessa ainoa tapa perustella monikulttuurisuutta, on vastata ensin kaikkiin edellä esitettyihin kysymyksiin. Tätä ennen tulee soveltaa mieluummin varovaisuuden kuin yltiösuvaitsevaisuuden periaatteita. Siinä kohtaa, kun kriitikkoa aletaan syyttämään populistiksi, on yleensä osuttu johonkin olennaiseen. Tässä kontekstissa sormi osoittaa keisarin uusiin vaatteisiin, jotka kulkevat nykyisin monikulttuurisuuden ja kaiken kattavan suvaitsevaisuuden nimellä.
Edellä esitettyihin kysymyksiin vastaaminen muodostaa olennaisen osan tulevaisuuden hyvinvointiyhteyskuntaa. Siksi niihin vastaaminen ei saa olla lyhytnäköistä poliittisen korrektiuden tavoittelua, sillä seuraukset voivat tällöin olla hyvin ikäviä. Ja ne ovat tasapuolisesti sitä meille kaikille, sekä kantaväestölle että maahanmuuttajille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Moi,
Artikkelisi oli mielenkiintoinen ja mielipiteesi hyvin perusteltuja. Mieleeni tuli silti asioita jotka valottavat asiaa ja selittävät monia kulttuurien törmäyksestä johtuvia ongelmia.
Koska on olemassa eritasoisia kulttuureja minun on syytä mainita, että nyt puhumme kansallisesta kulttuurista. Kasallinen kulttuuri syntyy kun ihmiset jota asuvat samoilla sijoilla hiovat tapojaan, arvojaan, kieltään etc yhtenäisiksi. Sehän on järkevää, koska sitten ihmisten välinen toimiminen helpottuu. Näin on syntynyt hieno Suomalaisuuskin. Kulttuuriin vaikuttaa myös ympäristölliset seikat, kuten ilmasto, maasto jne.
Aikojen kuluessa kulttuuri muuttuu. Suomessa ei puhuta kuten täällä puhuttiin jokunen sata vuotta sitten. Kansallinen identiteettiimme on yhtenäinen, aikojen kuluessa jako karjalaisiin, savolaisiin, pohjanmaalaisiin on heikennyt; nekin ovat omia kulttuurejaan. Kulttuurin sopeutuminen aikaan on ehto kulttuurin säilymiselle ja ihmisten vaivattoman kanssakäymisen mahdollistamiselle. Perinteinen kuva esim. Hollannista on naiset perinnepuvuissaan; nykyään Hollannissa on ilmeisestiu yksi kylä jossa naiset pukeutuvat niihin. Muut ovat sopeutuneet ja käyttävät "normaaleja" vaatteita (farkkuja, pukuja jne)
Nykyään on paljon maahanmuuttajia. Sain viestistäsi kuvan, että tarkoitat lähinnä pakolaisia etkä sitä suurta joukkoa ihmisiä jotka tulevat työskentelemään eri maissa. Maahanmuuttajien on vaikea löutää työtä johtuen puuttuvasta kielitaidosta ja koska heidän kulttuurinsa on erilainen kuin maan johon he ovat muuttaneet. Tunnettu tosiasia on, että maahanmuuttajien lapsilla on ongelmia paljon vähemmän kuin vanhemmilla. Ja mitä tulee rikollisuuteen, kautta aikojen ihmiset joilla on liikaa aikaa käsissä ovat lipsahatneet helpommin yhteiskunnan kelkasta kansallisuudeta riippumatta.
Seuraava lause Geert Hofstede:n kirjasta valottaa ajatteluani koskien tätä epäselvää osaa viestistäni:
"Every person carries within him or herself patterns of thinking; feeling; and potential acting which were learned throughout their lifetime. Much of it has been acquired in early childhood, because at that time a person is most susceptible to learning and assimilating. As soon as certain patterns of thinking; feeling and acting have established themselves within a person’s mind; (s)he must unlearn these before being able to learn something different; and unlearning is more difficult than learning for the first time. " (Lähde: http://www.univ-nancy2.fr/ANGLAIS/DULASP/wcult/Hofstede.htm )
Viime aikoina olen itse paljon pohdiskellut EU-identiteettiä, se on termi jonka kuulee aina vain useammin. EU:n myötä rakennetaan yhtenäistä Eurooppaa jossa me olemme EU-kansalaisia. Toivoisin, että EU-identiteetti tarkoittaa että olen EU:ssa ylpeänä Suomalaisena, en muiden EU-kansalaisten kloonina. En usko että niin käy, joskin uskon että kulttuurit EU:n sisällä yhdenmukaistuvat. Uskon, että minua tullaan aina pitämään puhumattomana Suomalaisena, Ranskalaisia kiihkomielisinä kokkeina ja britteja uppiniskaisina jalkapallohuligaaneina. :)
Kansallinen kulttuurimme tulee väistämättä muuttumaan monikulttuurisuuden myötä. Muuttuessaan se ei kuitenkaan tee mitää sellaista mitä se ei olisi tehnyt tähänkään mennessä. Ilman muutosta meillä ei olisi esim. kieltämme kirjoitettuna. Vain täysin eristäytymällä voi kulttuuri säilyä ennallaan, koska silloin sillä ei ole tarvetta muuttua. Ollaan sitten töissä, naimisissa tai monikulttuurisessa yhteiskunnassa. kaikissa meiltä vaaditaan muutosta, koska kaikissa päämäärä on sama: että yhteiselomme olisi mutkatonta.
Kiitos, jutustasi. Ilman kritiikkiä ei ole kehitystä.
Kirjoituksesi oli todella hyvin laadittu ja toi paljon ajattelemisen aihetta. Yksi kohta siinä kuitenkin mielestäni ontui. Ettei monikulttuurisuus lisää suvaitsevaisuutta. Minusta se ei ole näin yksinkertaista. Monikulttuurisuutta voidaan toteuttaa monella tapaa ja todellinen kohtaaminen on välttämätöntä kulttuurien välillä, jotta ennakkoluulot väistyisivät. Tuloksena voi olla vaikeuksia ja negatiivisia käsityksiä, mutta se on mielestäni tärkeää, että toiminta perustuu todellisuudelle, ei ennakkoluuloille.
Minustakaan monikulttuurisuus ei ole itseisarvo. Monikulttuurisuus ei kuitenkaan ole maahanmuuton syy vaan seuraus. Tilanteessa, jossa maahan muuttaa vieraita kulttuureja, on suvaitsevuus välttämätön tavoite. Se, halutaanko maahan vieraita kulttuureja, on asia erikseen. Minusta kuitenkin hyvinvointivaltio, joka pitää itseään sivistyneenä, on ajatuksena naurettava, jos maahanmuuton ainoa perusta voi olla työvoimapoliittinen.
Sekavasti selityksestäni voisin tiivistää ajatuksen, että mikäli Suomi aikoo vastaanottaa pakolaisia, törmäämme väistämättä monikulttuurisuusdilemmaan. Ja suvaitsevaisuus on siinä tilanteessa väistämättä tavoite, jos toimitaan eettisesti. Ei ole vaihtoa monikulttuurisuudelle, vaikka sen ongelmat havaittaisiin kuinka kirkkaasti.