Näin kirjoitti brittilehti The Guardian:
"CSDIC on osa War Officea, ja ylläpitää kuulustelukeskuksia eri puolilla maailmaa, mukaan lukien tunnettu London Gage, joka sijaitsi yhdessä Lontoon elitistisimmistä kaupunginosista. Viime kuukausien aikana on löytynyt virallisia dokumentteja Kew:ssä luoteisessa Lontoossa sijaisevasta National Archivesista, jotka osoittavat että London Gage oli salainen kidutuskeskus, missä saksalaisia vankeja käsiteltiin. Nämä vangit salattiin Punaiselta Ristiltä, ja heitä hakattiin, estettiin nukkumasta ja uhattiin teloituksilla ja lääketieteellisesti tarpeettomilla kirurgisilla toimenpiteillä.
Jos olosuhteet olivat London Gagessa huonosti, Bad Nenndorfissa ne olivat pahemmin. Viime viikolla Guardian on saanut "Freedom of Information Actiin" perustuvan anomuksen jälkeen nähtäväkseen Foreign Officen kansioita, jotka ovat olleet suljettuja 60 vuotta. Nämä paperit antavat kuvan kauhistuttavista kärsimyksistä, jotka kohdistuivat moniin niistä 372:sta miehestä ja 44:stä naisesta, jotka kulkivat Bad Nenndorfin läpi keskuksen 22:n toimintakuukauden aikana ennenkuin se suljettiin heinäkuussa 1947.
Majuri Morgan-Jonesin ja Dr.Jordanin valituksista seurasi tutkimus, jonka suoritti Scotland Yardin etsivä, tarkastaja Tom Hayward. Huolimatta siitä, että etsivän sotilashallinnolle jättämän raportin teksti on täsmällistä ja kaavamaista proosaa, jokainen sivu herättää suuttumusta ja halun kääntää katseensa toisaalle. Hayward esittelee raportin lukijalle paikan, jossa vankeja on systemaattisesti hakattu, jätetty alttiiksi äärimmäiselle kylmyydelle, joitakin on nälkiinnytetty kuoliaiksi, kidutettu instrumenteilla jotka ovat löytyneet Gestapon vankilasta Hampurista.
Uhreista otettuja valokuvia "elävinä luurankoina" Foreign Office ei vieläkään luovuta julkaistaviksi."
"Entiset Bad Nenndorfin vangit kertoivat Haywardille tulleensa ruoskituiksi ja hakatuiksi. Tarkastajan mukaan tämä vaikutti hänestä uskomattomalta, kunnes tutkinta vartijoiden keskuudessa antoi käsityksen odottamattoman laajasta rappiosta. Uhkaukset teloittaa vanki, kiduttaa tai murhata hänen vaimoaan ja lapsiaan, olivat "asianmukaisia" koska niitä ei koskaan toteutettu.
Jokainen vanki, joka oli osoittanut yhteistyöhaluttomuutta kuulustelujen aikana, oli viety rangaistusselliin missä hänet oli riisuttu alastomaksi ja toistuvasti kasteltu vedellä. Tätä rangaistusta jatkettiin viikkoja, jopa alle-nollan lämpötiloissa.
Alastomat vangit kytkettiin käsiraudoilla toisiinsa, selkä selkää vasten, ja asetettiin avoimen ikkunan eteen keskitalvella. Paleltuma-vammat olivat yleisiä. Eräs kylmällä sellillä rangaistu vanki oli Buttlar, joka yritti siis päästä pois nielemällä lusikanvarren. Natsien vastustajana hänet oli Gestapon toimesta lähetetty kahdeksi vuodeksi vankilaan. "En koskaan näiden kahden vuoden aikana joutunut sellaisen kohtelun alaiseksi" ("I never in all those two years had undergone such treatments"), Buttlar kertoi Scotland-Yardin tarkastaja Haywardille.
Kalkowski, NKVD-upseeri, kertoi että hänen sormistaan revittiin kynnet ja häntä riiputettiin ranteistaan kuulustelun aikana, painoja ripustettuna jalkoihin. Kuulustelijoiden käväistessä ruokailemassa, vartijat hakkasivat häntä kumipampuilla, kertoo Kalkowski. Haywardin kriittinen yhteenveto toteaa Kalkowskin syytöksistä: "Täällä ei ole todisteen hiventäkään tukemaan näitä väitteitä." ("there was not a shred of evidence to support these allegations")
Tarkastaja Haywardin tutkimukset johtivat sotaoikeuteen Stephensiä, ja kapteeni John Smithiä, Bad Nenndorfin lääkintäupseeria, ja yhtä kuulustelijaa luutnantti Richard Langhamia vastaan. Kuulustelut pidettiin suljetuin ovin. Useat kersantit, pahoinpitelyiden toteuttajat, kertoivat että heille oli luvattu syytesuojaa jos todistavat upseerejaan vastaan.
Langham, joka on syntynyt Münchenissä ja muuttanut Englantiin vanhempiensa kanssa v.1934, 13-ikäisenä, kielsi jyrkästi vahingoittaneensa vankeja, ja sai vapauttavan tuomion. Syytteet kuolemantuottamuksista Smithiä vastaan kaatuivat sotaoikeudessa, mutta hänen todettiin syyllistyneen potilaiden laiminlyöntiin ja määrättiin kelpaamattomaksi palvelukseen.
On epäselvää missä määrin Stephensin esimiehet tiesivät mitä Bad Nenndorfissa tapahtui. Stephensin lakimies on kuitenkin kertonut, että he olivat valmistautuneet levittämään syytteen myös ylempien upseerien kontolle, ja Foreign Officen virkamiehille. Ennen sotaoikeuden istuntoa Stephensin asiassa ministerien ja hallituksen virkamiesten keskuudessa vallitsi hermostuneisuus sen suhteen, mitä tehdä jos totuus tulee julki.
Ministerit olivat huolestuneita siitä, ettei kukaan saisi tietää CSDIC:n ylläpitäneen lukuisia samanlaisia vankiloita Saksassa. Tästä oli kyse siinä mitä Lancasterin herttuan kansleri Frank Pakenham, myöhempi Lord Longford, kuvaili: "Kyse on siitä, että meidän on väitetty ylläpitäneen internointileirejä samalla tyylillä millä saksalaiset keskitysleirit toimivat."
Hector McNeill, ulkoministeri, painotti muistiossaan Ernst Bevinille, foreign secretarylle: "Epäilen, että voisin pidätellä riittävästi niitä parlamentaarisia seurauksia, joita koituisi julkisuudesta. Milloin tahansa kohtaamme minkäänlaisen väitteen koskien poliittisen poliisin menetelmiä Itä-Euroopan tapaan, se olisi kylliksi nostamaan esiin 'Bad Nenndorfin', eikä meillä olisi enää ulospääsyä."
17.12.2005
© Guardian Newspapers Limited 2005
Nyt meni brittiläinen sotilaskunnia pohjamutiin, ja myytit murtuivat??
Seuraavaksi käsittelemme Venäjän sotilaallisen kunnian(?)... Ai niin, kaikkihan on jo paljastettu vuosikymmeniä sitten, mutta mikseivät "myytit murru"??
Jokin tässä mättää?
"CSDIC on osa War Officea, ja ylläpitää kuulustelukeskuksia eri puolilla maailmaa, mukaan lukien tunnettu London Gage, joka sijaitsi yhdessä Lontoon elitistisimmistä kaupunginosista. Viime kuukausien aikana on löytynyt virallisia dokumentteja Kew:ssä luoteisessa Lontoossa sijaisevasta National Archivesista, jotka osoittavat että London Gage oli salainen kidutuskeskus, missä saksalaisia vankeja käsiteltiin. Nämä vangit salattiin Punaiselta Ristiltä, ja heitä hakattiin, estettiin nukkumasta ja uhattiin teloituksilla ja lääketieteellisesti tarpeettomilla kirurgisilla toimenpiteillä.
Jos olosuhteet olivat London Gagessa huonosti, Bad Nenndorfissa ne olivat pahemmin. Viime viikolla Guardian on saanut "Freedom of Information Actiin" perustuvan anomuksen jälkeen nähtäväkseen Foreign Officen kansioita, jotka ovat olleet suljettuja 60 vuotta. Nämä paperit antavat kuvan kauhistuttavista kärsimyksistä, jotka kohdistuivat moniin niistä 372:sta miehestä ja 44:stä naisesta, jotka kulkivat Bad Nenndorfin läpi keskuksen 22:n toimintakuukauden aikana ennenkuin se suljettiin heinäkuussa 1947.
Majuri Morgan-Jonesin ja Dr.Jordanin valituksista seurasi tutkimus, jonka suoritti Scotland Yardin etsivä, tarkastaja Tom Hayward. Huolimatta siitä, että etsivän sotilashallinnolle jättämän raportin teksti on täsmällistä ja kaavamaista proosaa, jokainen sivu herättää suuttumusta ja halun kääntää katseensa toisaalle. Hayward esittelee raportin lukijalle paikan, jossa vankeja on systemaattisesti hakattu, jätetty alttiiksi äärimmäiselle kylmyydelle, joitakin on nälkiinnytetty kuoliaiksi, kidutettu instrumenteilla jotka ovat löytyneet Gestapon vankilasta Hampurista.
Uhreista otettuja valokuvia "elävinä luurankoina" Foreign Office ei vieläkään luovuta julkaistaviksi."
"Entiset Bad Nenndorfin vangit kertoivat Haywardille tulleensa ruoskituiksi ja hakatuiksi. Tarkastajan mukaan tämä vaikutti hänestä uskomattomalta, kunnes tutkinta vartijoiden keskuudessa antoi käsityksen odottamattoman laajasta rappiosta. Uhkaukset teloittaa vanki, kiduttaa tai murhata hänen vaimoaan ja lapsiaan, olivat "asianmukaisia" koska niitä ei koskaan toteutettu.
Jokainen vanki, joka oli osoittanut yhteistyöhaluttomuutta kuulustelujen aikana, oli viety rangaistusselliin missä hänet oli riisuttu alastomaksi ja toistuvasti kasteltu vedellä. Tätä rangaistusta jatkettiin viikkoja, jopa alle-nollan lämpötiloissa.
Alastomat vangit kytkettiin käsiraudoilla toisiinsa, selkä selkää vasten, ja asetettiin avoimen ikkunan eteen keskitalvella. Paleltuma-vammat olivat yleisiä. Eräs kylmällä sellillä rangaistu vanki oli Buttlar, joka yritti siis päästä pois nielemällä lusikanvarren. Natsien vastustajana hänet oli Gestapon toimesta lähetetty kahdeksi vuodeksi vankilaan. "En koskaan näiden kahden vuoden aikana joutunut sellaisen kohtelun alaiseksi" ("I never in all those two years had undergone such treatments"), Buttlar kertoi Scotland-Yardin tarkastaja Haywardille.
Kalkowski, NKVD-upseeri, kertoi että hänen sormistaan revittiin kynnet ja häntä riiputettiin ranteistaan kuulustelun aikana, painoja ripustettuna jalkoihin. Kuulustelijoiden käväistessä ruokailemassa, vartijat hakkasivat häntä kumipampuilla, kertoo Kalkowski. Haywardin kriittinen yhteenveto toteaa Kalkowskin syytöksistä: "Täällä ei ole todisteen hiventäkään tukemaan näitä väitteitä." ("there was not a shred of evidence to support these allegations")
Tarkastaja Haywardin tutkimukset johtivat sotaoikeuteen Stephensiä, ja kapteeni John Smithiä, Bad Nenndorfin lääkintäupseeria, ja yhtä kuulustelijaa luutnantti Richard Langhamia vastaan. Kuulustelut pidettiin suljetuin ovin. Useat kersantit, pahoinpitelyiden toteuttajat, kertoivat että heille oli luvattu syytesuojaa jos todistavat upseerejaan vastaan.
Langham, joka on syntynyt Münchenissä ja muuttanut Englantiin vanhempiensa kanssa v.1934, 13-ikäisenä, kielsi jyrkästi vahingoittaneensa vankeja, ja sai vapauttavan tuomion. Syytteet kuolemantuottamuksista Smithiä vastaan kaatuivat sotaoikeudessa, mutta hänen todettiin syyllistyneen potilaiden laiminlyöntiin ja määrättiin kelpaamattomaksi palvelukseen.
On epäselvää missä määrin Stephensin esimiehet tiesivät mitä Bad Nenndorfissa tapahtui. Stephensin lakimies on kuitenkin kertonut, että he olivat valmistautuneet levittämään syytteen myös ylempien upseerien kontolle, ja Foreign Officen virkamiehille. Ennen sotaoikeuden istuntoa Stephensin asiassa ministerien ja hallituksen virkamiesten keskuudessa vallitsi hermostuneisuus sen suhteen, mitä tehdä jos totuus tulee julki.
Ministerit olivat huolestuneita siitä, ettei kukaan saisi tietää CSDIC:n ylläpitäneen lukuisia samanlaisia vankiloita Saksassa. Tästä oli kyse siinä mitä Lancasterin herttuan kansleri Frank Pakenham, myöhempi Lord Longford, kuvaili: "Kyse on siitä, että meidän on väitetty ylläpitäneen internointileirejä samalla tyylillä millä saksalaiset keskitysleirit toimivat."
Hector McNeill, ulkoministeri, painotti muistiossaan Ernst Bevinille, foreign secretarylle: "Epäilen, että voisin pidätellä riittävästi niitä parlamentaarisia seurauksia, joita koituisi julkisuudesta. Milloin tahansa kohtaamme minkäänlaisen väitteen koskien poliittisen poliisin menetelmiä Itä-Euroopan tapaan, se olisi kylliksi nostamaan esiin 'Bad Nenndorfin', eikä meillä olisi enää ulospääsyä."
17.12.2005
© Guardian Newspapers Limited 2005
Nyt meni brittiläinen sotilaskunnia pohjamutiin, ja myytit murtuivat??
Seuraavaksi käsittelemme Venäjän sotilaallisen kunnian(?)... Ai niin, kaikkihan on jo paljastettu vuosikymmeniä sitten, mutta mikseivät "myytit murru"??
Jokin tässä mättää?
Vastaukset 1
Vanhimmat
etelä Afrikssa ns. buurisodassa olivat ensimmäisiä keskitysleirejä joissa näännytettiin ihmisiä hengiltä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Buurisodat
brittien hirveyksistä ei olla puhuttu oikeastaan mitään mitä ne ovat maailman hirtoriassa saaneet aikaan.