Sp:n-tasa-arvo tarustossa - Kalevala - Louhi

Missä vaiheessa miehet ottivat "vallan", vai onko kysymys käsitteiden muuttumisesta? Miehet kokevat, että heillä ei ole valtaa kotona ja naiset kokevat että heillä ei ole valtaa kodin ulkopuolella. Ehkä tämä muutos ainakin miehen kohdalla tapahtui silloin kun ns. kodin piiri laajeni. Käviköhän miehillä ainoastaan hyvä tuuri (mikäli feministejen vallanjakoteoriaa kuuntelee)?

P.e.p.e. kirjoitti:

Missä vaiheessa miehet ottivat "vallan", vai onko kysymys käsitteiden muuttumisesta? Miehet kokevat, että heillä ei ole valtaa kotona ja naiset kokevat että heillä ei ole valtaa kodin ulkopuolella. Ehkä tämä muutos ainakin miehen kohdalla tapahtui silloin kun ns. kodin piiri laajeni. Käviköhän miehillä ainoastaan hyvä tuuri (mikäli feministejen vallanjakoteoriaa kuuntelee)?

...ja usein esim. naispuolisten vallanpitäjien perhe-elämä on ollut vähän niin ja näin, etenkin historiassa.

Ts. kyllä ennen vanhaan piti olla aika teräväottoinen noin yleensäkin, että pysyi vallassa... Ja tämä ei liennyt hyväksi noin yleensä esim. naisten yleisemmän perheytymistä suosineen ideaalin kanssa.

Demokratiahan yhteiskunnassa ja työelämässä on uudempi juttu, ja voisimme olettaa, että naiset tulevat ihan luontojaan sieltä enemmänkin esille, myös johtopaikoille, ilman tarvetta olla "kotkamainen", samalla kun "junttajohtajuus" on katoavaa kansanperinnettä.

Mutta en pidä sinänsä noita piirteitä naisille tai miehille erikseen luontaisina - enemmänkin yksilöille. Nykyisin on alalla kuin alalla tärkeää kyetä motivoimaan ja mentoroimaan ... sellainen johtaja on jotain.

Miehellä on valtaa myös kotona - mutta sitä valtaa harvemmin kukaan hänelle antaa, se on osattava ottaa. Siksi esim. suosittelen kaikille perheellisille miehille vaikkapa seurakuntien tarjoamia avioliittokursseja, jotka terveesti opastavat aiheessa. Syrjäänvetäytyvä mies ei ole kenenkään etu, vaan semmoinen, joka ottaa vastuunsa perheen päänä.

Nari_Säre kirjoitti:

...ja usein esim. naispuolisten vallanpitäjien perhe-elämä on ollut vähän niin ja näin, etenkin historiassa.

Ts. kyllä ennen vanhaan piti olla aika teräväottoinen noin yleensäkin, että pysyi vallassa... Ja tämä ei liennyt hyväksi noin yleensä esim. naisten yleisemmän perheytymistä suosineen ideaalin kanssa.

Demokratiahan yhteiskunnassa ja työelämässä on uudempi juttu, ja voisimme olettaa, että naiset tulevat ihan luontojaan sieltä enemmänkin esille, myös johtopaikoille, ilman tarvetta olla "kotkamainen", samalla kun "junttajohtajuus" on katoavaa kansanperinnettä.

Mutta en pidä sinänsä noita piirteitä naisille tai miehille erikseen luontaisina - enemmänkin yksilöille. Nykyisin on alalla kuin alalla tärkeää kyetä motivoimaan ja mentoroimaan ... sellainen johtaja on jotain.

Miehellä on valtaa myös kotona - mutta sitä valtaa harvemmin kukaan hänelle antaa, se on osattava ottaa. Siksi esim. suosittelen kaikille perheellisille miehille vaikkapa seurakuntien tarjoamia avioliittokursseja, jotka terveesti opastavat aiheessa. Syrjäänvetäytyvä mies ei ole kenenkään etu, vaan semmoinen, joka ottaa vastuunsa perheen päänä.

..kyllä yhteiskunnassa annetaankin, ei kaikkea tarvitse ottaa..

..toisaalta on ihan ihmisen itsensä päätettävissä ottaako vaiko eikö ottaa, kun annetaan, siis..

..pelkkään ottamiseen perustuva yhteiskunta ei liene täysin terve, kapitalistinen usein kylläkin..


.."nakkariyhteiskunta" on esimerkki yhteiskunnasta, jossa etuillaan, eli kaikille ei anneta edes tilaa..