Olisiko täällä Jehovan todistajia jotka haluaisivat keskustella heidän uskonnostaan?
Haluan tietää
Kiinnostunutkin
893565
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 89
Vanhimmat
Olet varmaankin hengellisesti "etsijän paikalla", joten suosittelen Sinua poistumaan Jehovan todistajien palstalta. Tästä harhaopista et löydä Jeesusta Kristusta pelastajanasi. Otapa Raamattu käteesi ja pyydä Jumalaa avaamaan Sanaansa.
Toivon Sinulle kaikkea parasta eli Jeesuksen sisäistä tuntemista!
Kysyisin mielelläni joltain Jehovan todistajalta asiaa,koska kiinnostaa heidän uskonsa!
jehovantodistajuuteen, niin sinua voi olla enää mahdoton pelastaa, mutta teet itse valintasi, sinua on ainakin pyritty valistamaan.
kohtaan voi johtaa siihen mitä sanotaan kirjoissa että "he tulevat merten takaa ja saattavat (opetuksillaan) kaksin verroin Gehennan alaiseksi".
Missä kirjoissa näin sanotaan?Ja mistä tiedät että tarkoittaa Jehovan todistajia?
Mitäs ne jotka ovat siellä meren toisella puolella sanovat? samoinko?
on annettu vanhalla mantereella ja koskee siksi heitä eli he joutuvat merten takaa tulleiden "käännyttäjien" toimesta kaksin verroin Gehennan alaiseksi.
Mistä kirjasta teksti on?Käsitykseni mukaan meidän tulisi pitää Raamattua oppaana,siis se on jossain kohtaa Raamattua vai?Missä?
Suosittelen ottamaan yhteyttä paikallisiin Jehovan todistajiin tai heidän päätoimistoonsa Vantaalla. Yhteystiedot löytyvät puhelinluettelosta.
Voit keskustella uskonnosta joko puhelimitse, tai sopia kirjeitse käytävästä keskustelusta tai muulla tavalla, joka sopii sulle parhaiten.
Täältä et löydä pätevää todistajaa kertomaan tästä uskonnosta. Tämä paikka kuhisee entisiä todistajia, jotka ovat katkeroituneet kuka mistäkin syystä, ja ne aidot todistajat, jotka täällä ovat, eivät ole välttämättä tarpeeksi valistuneita vastaamaan kaikkiin mahdollisiin kysymyksiisi.
Ota siis yhteyttä suoraan todistajiin, niin saat keskustella asioista jonkun kanssa, joka tietää mistä puhuu.
Kiitos ohjeista! Otan yhteyttä paikallisiin Jehovan todistajiin koska asia kiinnostaa!
JT organisaatiossa- onneksi olkoon!!
JT ovat voittaneet luottamuksesi ja sen jälkeen kaikki "tieto" on sinulle totuutta ja saat vielä taputuksen olkapäälle. Srk pallopeleihin sinulla on jo ollut vapaa pääsy ja sehän on kaikille kivaa uskonnosta riippumatta.
Tutkippa vähän seuran historiikkia ja kerro avoimesti JT väelle, niin opit samalla kuinka kylmää jää on!! ONNEA LOPPUELÄMÄS MATKAAN!!!
Sen verran olen kyllä jo Jehovan todistajista lukenut,että he ovat rehellisiä ja aikalailla moitteetonta porukkaa ja heidän uskonsa perustuu Raamatun opetuksiin.Ja haluan kyllä oppia tämmöisiltä ihmisiltä lisää!
Jos haluat oppia lisää Jehovasta sekä Jeesuksen kautta annetusta pelastusmahdollisuudesta, niin sinun on syytä nopeasti paeta turvaan. Tuon turvan löydät Jehovan Järjestöstä, se koostuu meistä Jehovan todistajista.
Käy Valtakunnansalillamme ja mene kiireesti kasteelle, jotta et häpeällisesti mätäne ihmiskunnan pääjoukon mukana.
mutta varoitettu on.
Kysyppäs niiltä 1975 opista ja odotteista ja vertaa mitä tällä palstalla siitä puhutaan. Ota selvää ennenkuin uskot mihinkään.
Kukapa itsestään haluaa antaa huonoa kuvaa.
Paikkakunnaltasi löytyy Jehovantodistajia, ota heihin yhteyttä. Kasvoikkain on varmasti mielekkäämpää ja tehokkaampaa sammuttaa tiedonjanosi
Voit ehkä törmätä siskooni joka on jehovantodistaja, eikä ole surmannut kuin yhden pienen 1 1/2 päivää ikäisen lapsen eläessään henkimaailmassa, ennen syntymistään maan päälle ja on nykyään naimisissa miehen kanssa, joka on yksi langenneista enkeleistä.
Tuo siskoni mies eli Jeesuksen aikana miehessä, jossa oli leegio noita demoneita, ja joka meni Jeesuksen ajettua nuo demonit ulos, sikaan. Eikä tuo mies ole murhannut kuin yhden pojan edellisessä elämässään, pojan joka on siskoni srk:n vanhimman poika nykyään.
En ymmärrä yhtään tota möngerrystä!
Se on tätä raastavaa touhua täällä..
Jos Haluat tietää mihin Jehovan todistajat uskovat ja keitä he ovat, hoituu helpoiten kysymällä heiltä itseltään.
täältä saa vaan kieroiluja....
Epätietoisuutta jehovantodistajista ja heidän tarkoituksistaan ei paljon täällä olevilla ole kuten ei minullakaan ole ollut ennenkuin lapseni kanssa olemme jehovien raamattua lukeneet ja vaikka itse olen kristitty ja tulen varmaan loppuun asti tässä elämässä olemaan niin silti minun on pakko sanoa että olen todella ylpeä nuoresta lapsestani että kaikesta pilkasta ja ivasta huolimatta hänen uskonsa jehovaan on niin suuri ettei sitä toisin ajattelevat saa murtumaan.
Luetuta lapsellasi esim. jehovantodistajain vanhat kirjoitukset ennustuksista eri maailmanloppuvuosille ja 5 Moos 18:20-22
En tiedä, että kukaan haluaisi ihmisen suhdetta Jehovaan murtaa. Mutta ensinnäkin elämässä ilmenee, että jehovantodistajalla on suhde lahkoon, eikä Jehovaan.
Itse asiassa ensimmäinen kerta kun väite Jumalasuhteen katkaisuyrityksestä tulee tietooni. Koska sellaista en ole elävän elämän puolelta kuullut, päättelen väitteen olevan suoraan lahkon julkaisusta.
Toiseksikin yleensä pyritään keskustelemaan lahkon opeista ja todellisuudesta. Käy aaac:n uutissivuilla vartiotorniseuran takaa (linkki sivun www.jttuki.info yläreunassa) siellä kerrotaan suht. tuoreena uutisena hallintoelimen jäsenen tuomiosta peddoliliaan syyllisenä. Kuinka koet tällaiset asiat lapsen vanhempana ?
tietoja heidän murhateoistaan ja suhteistaan langenneisiin enkeleihin ja heidän lesbo ja homosuhteistaan
>>>siellä kerrotaan suht. tuoreena uutisena hallintoelimen jäsenen tuomiosta peddoliliaan syyllisenä
Keskustelen heidän kansaan kun he tulevat oveni taakse,keitän kahvit ja pyydän sisään,näin voin parhaiten varmaankin heihin tutustua!
sama hierarkia kuin missä tahansa muussa järjestössä, eli siellä ei saa eikä voi puhua avoimesti järjestön sisäisistä suhteista.
Ei siinä ole mitään väärää, jos tutustuu heihin ja pyytää heitä vaikka kahville ja keskustelee heidän kanssaan asioista.
Mutta ihmiset ovat yleensä hyvin herkkäuskoisia eli heidät on helppoa saada uskomaan ties minkälaisiin asioihin, vaikka ne eivät välttämättä ole oikeita ja monesti ihmiset eivät kuuntele toisenlaisia näkemyksiä vaan kääntyvät usein liian helposti kannattamaan jotakin järjestöa tai oppia tai suuntausta joka ei ole oikea.
jehovantodistajuudessa henki voi vetää sinua hyväksymään tuon järjestön ja sen opit, mutta jehovantodistajien järjestön sisäpuolella asiat eivät ole sitä miltä ne yritetään saada ulospäin näyttämään ja jos alat arvostelemaan jehovantodistajien oppeja ja esittämään hankalia kysymyksiä, niin siinä vaiheessa sinuun "tartutaan" voimakkaammalla otteella saadaksesi sinut hyväksymään ja käännetyksi uskomaan vartiotorniseuran näkemykset. Sinulle syötetään niin paljon irrallisia Raamatunkohtia vartiotorniseuran selityksillä, että olet ihmeissäsi, vaikka et ymmärräkään noista selityksistä hönkäsen pöläystä, ja hyväksyt sen ainoana oikeana totuutena.
Mutta eikö uskon pidä perustua Raamattuun?Ja jos he puheensa pystyvät Raamatulla perustelemaan niin uskottavahan se asia on!Mitä tarkoitat järjestön sisäisillä suhteilla?
Olen kyllä huomannut Jehovan todistajissa sellaisen piirteen mitä muissa uskonnoissa en,se on että he toimivat niinkuin saarnaavat.Miten minuun"Tartutaan"voimakkaammalla otteella voisitko täsmentää?Siksi minua kiinnostaakin heidän uskontonsa ja opetuksensa koska he ovat niin lempeitä ja ystävällisiä muita kohtaan!
eivätkä halua henkilön, joka on kiinnostunut heistä, ottamaan selvää toisenlaisista Raamatun näkemyksistä ja selityksistä, vaan heidän "oppinsa" on suoraan vartiotorniseuralta.
Raamatusta saa kyllä muodostettua minkläisia selityksiä tahansa, jotka näyttävät olevan Raamatun mukaisia mutta jotka eivät todellisuudessa pohjaudu Raamattuun.
Lisäksi jehovantodistajat pyrkivät muuttamaan Raamatun ja Jeesuksen opit. Mm. Jeesus puhui Puolustajasta eli Pyhästä Hengestä persoonana ja käytti hänestä persoonanimeä "hän", mitä nimeä ei Jumalan Voimasta Pyhästä Hengestä voi käyttää, koska Jumalan Voima Pyhä Henki ei ole persoona.
Raamatussahan puhutaan paljon Pyhästä Hengestä mutta ei aina mainita kummasta Pyhästä Hengestä kulloinkin on kyse, Jumalan Voimasta Pyhästä Hengestä vai Pyhästä Hengestä eli Puolustajasta joka on persoona. Eli Raamattua lukiessa tarvitaan myös hengenerottamislahja.
Jumala loi Sanan jälkeen taivaassa persoonan joka sai ensimmäiseksi nimekseen Pyhä Henki ja myöhemmin 2 ja 3 luomispäivän aikana tuo sama Pyhä Henki (persoona) sai toiseksi nimekseen Gabriel eli sama Gabriel joka myöhemmin esiintyy Raamatussa enkeli Gabrielina.
Vaikka Pyhä Henki (Gabriel) syntyikin/luotiin jumalaksi eikä enkeliksi, niin silti hänestä alettiin käyttämään nimeä enkeli, mutta tuo tapahtui vain sen tähden koska haluttiin saada jonkinlainen tieto Raamattuun siitä kuka kukin on ollut.
Mikä on pyhä henki?
Pyhään henkeen viittaavien raamatunkohtien vertailu osoittaa, että sen sanotaan ’täyttävän’ ihmisiä, heidät voidaan ”kastaa” sillä ja heidät voidaan ’voidella’ sillä (Luuk. 1:41; Matt. 3:11; Apt. 10:38). Mikään näistä ilmauksista ei olisi sopiva, jos pyhä henki olisi persoona.
Jeesus sanoi pyhää henkeä myös ”auttajaksi” (kreik. pa·ra′klē·tos), ja hän sanoi, että tämä auttaja ’opettaisi’, ’todistaisi’, ’puhuisi’ ja ’kuulisi’ (Joh. 14:16, 17, 26; 15:26; 16:13). Personointi ei ole epätavallista Raamatussa. Esimerkiksi viisaudella sanotaan olevan ”lapsia” (Luuk. 7:35). Syntiä ja kuolemaa nimitetään kuninkaiksi (Room. 5:14, 21). Vaikka joissakin kohdissa sanotaan, että henki ”puhui”, niin muut raamatunjakeet osoittavat selvästi, että se tapahtui enkelien tai ihmisten välityksellä (Apt. 4:24, 25; 28:25; Matt. 10:19, 20; vrt. Apt. 20:23:a 21:10, 11:een). 1. Johanneksen kirjeen 5:6–8:ssa ei ainoastaan hengen sanota ’todistaneen’, vaan myös ”veden ja veren”. Mikään näissä kohdissa olevista ilmauksista ei siis itsessään todista, että pyhä henki olisi persoona.
Pyhän hengen oikean määritelmän täytyy sopia kaikkiin raamatunkohtiin, jotka puhuvat tuosta hengestä. Tältä näkökannalta katsottuna on johdonmukaista päätellä, että pyhä henki on Jumalan vaikuttava voima. Se ei ole persoona, vaan mahtava voima, jota Jumala saattaa lähtemään itsestään pyhän tahtonsa toteuttamiseksi (Ps. 104:30; 2. Piet. 1:21; Apt. 4:31).
Ks. myös pääaihetta ”Kolminaisuus”, s. 165, 166.
Mikä todistaa, että ihmisellä todella on pyhää henkeä?
Luuk. 4:18, 31–35: ”[Jeesus luki profeetta Jesajan kirjakääröstä:] ’Jehovan henkeä on minun päälläni, koska hän on voidellut minut julistamaan hyvää uutista – –’ Ja hän meni alas Kapernaumiin, erääseen Galilean kaupunkiin. Ja hän opetti heitä sapattina, ja he olivat perin pohjin hämmästyneitä hänen opetustavastaan, sillä hänen puheensa oli arvovaltaista. Ja synagogassa oli mies, jossa oli henki, epäpuhdas demoni, ja hän huusi suurella äänellä – – Mutta Jeesus nuhteli sitä sanoen: ’Ole vaiti ja tule ulos hänestä!’ Ja paiskattuaan miehen heidän keskelleen demoni tuli ulos hänestä vahingoittamatta häntä.” (Mikä todisti, että Jeesuksella oli Jumalan henkeä? Kertomus ei sano, että hän vapisi tai huusi tai liikuskeli kiihkeästi ympäriinsä. Sen sijaan se sanoo, että hän puhui arvovaltaisesti. On kuitenkin merkille pantavaa, että tuossa tilaisuudessa demonihenki pani miehen huutamaan ja kaatumaan lattialle.)
Apostolien tekojen 1:8 sanoo, että kun Jeesuksen seuraajat saisivat pyhää henkeä, he todistaisivat hänestä. Apostolien tekojen 2:1–11 kertoo, että kun he saivat tuota henkeä, tarkkailijoihin teki vaikutuksen se, että vaikka kaikki puhujat olivat galilealaisia, he puhuivat Jumalan suurenmoisuuksista kielillä, jotka olivat tuttuja monille läsnä olleille ulkomaalaisille. Kertomus ei kuitenkaan mainitse mitään hengen saaneiden tunteenpurkauksista.
On merkille pantavaa, että kun Elisabet sai pyhän hengen ja huusi ”suureen ääneen”, hän ei ollut palvontakokouksessa, vaan tervehti vierailulle tullutta sukulaista (Luuk. 1:41, 42). Apostolien tekojen 4:31 kertoo, että kun pyhää henkeä tuli kokoontuneisiin opetuslapsiin, paikka järähteli, mutta tuo henki ei pannut opetuslapsia vapisemaan eikä kieriskelemään, vaan he ”puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti”. Samoin nykyään Jumalan sanan rohkea puhuminen ja todistustyön innokas suorittaminen osoittavat, että asianomaisella on pyhää henkeä.
Gal. 5:22, 23: ”Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, huomaavaisuus, hyvyys, usko, lempeys, itsehillintä.” (Pyrittäessä saamaan selville, ketkä ovat tosiaan saaneet pyhää henkeä, tulisi tähyillä tällaisia hedelmiä eikä uskonnollisen kiihkon purkauksia.)
Todistaako kyky puhua suuren tunteen vallassa kielellä, jota ei ole koskaan opiskellut, että asianomaisella on Jumalan henkeä?
Ks. pääaihetta ”Kielilläpuhuminen”.
Suoritetaanko meidän aikanamme ihmeparannuksia Jumalan hengen välityksellä?
Ks. pääaihetta ”Parantaminen”.
Kuka kastetaan pyhällä hengellä?
Ks. pääaihetta ”Kaste”, s. 139, ja myös pääaihetta ”Uudestisyntyminen”.
Onko ihmisessä henkiosa, joka jää eloon ruumiin kuollessa?
Hes. 18:4: ”Se sielu, joka tekee syntiä, se tulee kuolemaan.” (KR-38 ja KR-1776 kääntävät tässä heprealaisen sanan ne′feš ”sieluksi” ja sanovat siis, että sielu kuolee. Jotkin muut käännökset, jotka kääntävät heprealaisen sanan ne′feš muissa kohdissa ”sieluksi”, käyttävät tässä jakeessa ilmauksia ”ihminen” tai ”se”. Ne′feš, sielu, on siis ihminen, ei mikään hänen aineeton osansa, joka jäisi eloon ruumiin kuollessa.) (Ks. lisää yksityiskohtia pääaiheesta ”Sielu”.)
Ps. 146:4: ”Hänen henkensä lähtee, hän palaa maaperäänsä; sinä päivänä hänen ajatuksensa häviävät.” (Tässä ”hengeksi” käännetty heprealainen sana on sanan ru′aḥ johdannainen. Jotkut kääntäjät kääntävät sen ”hengitykseksi”. Kun tuo ru′aḥ eli vaikuttava elinvoima lähtee ruumiista, ihmisen ajatukset häviävät; hän ei enää ajattele toisessa maailmassa.)
Saarn. 3:19–21: ”Lopullinen seuraamus kohtaa ihmisten poikia ja lopullinen seuraamus kohtaa eläimiä, ja niille koituu sama lopullinen seuraamus. Niin kuin toinen kuolee, niin toinenkin kuolee; ja niillä kaikilla on sama henki, niin ettei ihmisellä ole mitään etusijaa eläimeen nähden, sillä kaikki on turhuutta. Kaikki menevät samaan paikkaan. Kaikki ovat tomusta tulleet, ja kaikki palaavat tomuun. Kuka tietää ihmisten poikien hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan?” (Koska kaikki ihmiset ovat perineet synnin ja kuoleman Aadamilta, he kuolevat ja palaavat tomuun kuten eläimetkin. Mutta onko jokaisella ihmisellä henki, joka jatkaa elämää älyllisenä persoonana lakattuaan toimimasta ruumiissa? Ei, sillä 19. jae sanoo, että ihmisillä ja eläimillä ”kaikilla on sama henki”. Pelkästään ihmisen havaintojen perusteella kukaan ei voi arvovaltaisesti vastata 21. jakeessa herätettyyn, henkeä koskevaan kysymykseen. Mutta Jumalan sana vastaa, että ihmiset eivät syntyessään ole saaneet mitään sellaista, mikä asettaisi heidät heidän kuollessaan eläinten yläpuolelle. Niiden armollisten järjestelyjen ansiosta, jotka Jumala on tehnyt Kristuksen välityksellä, uskoville ihmisille, mutta ei eläimille, on kuitenkin avattu mahdollisuus elää ikuisesti. Monille ihmisistä sen mahdollistaa ylösnousemus, kun Jumalasta tuleva vaikuttava elinvoima elvyttää heidät jälleen.)
Luuk. 23:46: ”Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: ’Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni [kreik. pneu′ma].’ Tämän sanottuaan hän antoi henkensä.” (Huomaa, että Jeesus antoi henkensä. Kun hänen henkensä lähti, hän ei ollut matkalla taivaaseen. Jeesus herätettiin kuolleista vasta kolmantena päivänä tämän jälkeen. Ja kuten Apostolien tekojen 1:3, 9 osoittaa, kului vielä 40 päivää ennen kuin hän nousi taivaaseen. Mitä siis Jeesuksen kuolinhetkellään lausumat sanat merkitsevät? Hän ilmaisi tietävänsä, että kun hän kuolee, hänen tulevat elämänodotteensa riippuivat kokonaan Jumalasta. Ks. lisäajatuksia ’hengestä joka palaa Jumalan luo’ pääaiheesta
Gabriel
(’Jumalan voimakas’).
Mikaelin lisäksi ainoa pyhä enkeli, jonka nimi mainitaan Raamatussa; ainoa aineellistunut enkeli, joka kertoi nimensä. Gabriel näyttäytyi Danielille kahdesti: ensimmäisen kerran lähellä Ulaijokea ”Belsassarin kuninkuuden kolmantena vuonna” selittääkseen Danielin näyn pukista ja pässistä (Da 8:1, 15–26) ja toisen kerran meedialaisen ”Dareioksen ensimmäisenä vuonna” välittääkseen profetian ”seitsemästäkymmenestä viikosta” (Da 9:1, 20–27). Pappi Sakarjalle Gabriel toi sen hyvän uutisen, että hän ja hänen ikääntynyt vaimonsa Elisabet saisivat pojan, Johanneksen (Johannes Kastajan) (Lu 1:11–20). Marialle, neitsyttytölle, joka oli kihlattu Joosefille, Gabriel julisti: ”Päivää, suuresti suosittu, Jehova on sinun kanssasi.” Sitten hän kertoi tytölle, että tämä synnyttäisi pojan, Jeesuksen, jota ”tullaan kutsumaan Korkeimman Pojaksi, ja Jehova Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen, – – eikä hänen valtakunnallaan ole loppua”. (Lu 1:26–38.)
Raamatun kertomuksesta käy ilmi, että Gabriel on korkea-arvoinen enkeliluomus, joka on läheisessä yhteydessä taivaalliseen hoviin ja ”seisoo lähellä Jumalan edessä”, että Jumala ’lähetti’ hänet tuomaan erikoissanomia täällä maan päällä oleville Jehovan palvelijoille (Lu 1:19, 26) ja että hänen näkyvä, aineellinen hahmonsa oli hänen nimensä merkityksen mukaisesti ”voimakkaan miehen näköinen” (Da 8:15).
"tartutaan" (jos olet myötämielinen) voimakkaammalla otteella, etkä hyväksy vartiotorniseuran opetuksia täysin, sinun uskosi muihin näkemyksiin heikennetään ja kyseenalaistetaan kertomalla mm. että muut uskonnot, paitsi ei jehovantodistjat, kuuluvat suureen babyloniin, josta Raamattu käskee lähteä ulos.
Jos sinut saadaan järjestön sisäpuolelle, et saa enää esittää omia näkemyksiäsi etkä arvostella vartiotorniseuraa etkä epäillä heidän oppejaan.
Mutta jos sinut erotetaan tai eroat heistä, niin olet kirottu luopio, jota he eivät enää koskaan tervehdi eikä sinulla ole mitään osaa sen jälkeen Jumalan suunnitelmissa.
Siis ainakin sen jälkeen näet heidän lempeytensä ja ystävällisyytensä.
Ei persoona. Opetuksesta, jonka mukaan pyhä henki on persoona ja osa Jumalasta, tuli virallinen kirkon dogmi vasta 300-luvulla. Varhaiset ”kirkkoisät” eivät tällaista opettaneet; 100-luvulla elänyt Justinus Marttyyri opetti, että pyhä henki tarkoitti Jumalan vaikutusta tai toimintatapaa, ja Hippolytoksenkaan mukaan pyhällä hengellä ei ollut persoonallisuutta. Raamattu itse osoittaa johdonmukaisesti, ettei Jumalan pyhä henki ole persoona vaan Jumalan vaikuttava voima, jonka avulla hän toteuttaa tahtonsa ja tarkoituksensa.
Ensiksikin voidaan todeta, että sanat ”taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat” (KR-1776), jotka löytyvät vanhemmista käännöksistä 1. Johanneksen kirjeen 5:7:stä, ovat todellisuudessa väärennettyjä lisäyksiä alkuperäiseen tekstiin. Erään katolisen käännöksen (The Jerusalem Bible) alaviitteessä sanotaan, että näitä sanoja ”ei ole missään varhaisissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa eikä missään varhaisissa käännöksissä eikä itse Vulgatankaan parhaissa käsikirjoituksissa”. Bruce Metzgerin A Textual Commentary on the Greek New Testament (1975, s. 716–718) käsittelee yksityiskohtaisesti tämän väärennetyn kohdan historiaa. Siinä mainitaan, että tämä kohta löytyy ensi kerran eräästä 300-luvulta peräisin olevasta tutkielmasta nimeltä Liber Apologeticus ja että se ilmaantuu Raamatun vanhoihin latinalaisiin ja Vulgatan käsikirjoituksiin 500-luvulta alkaen. Tätä kohtaa ei ole varsinaisessa tekstissä missään nykyisissä katolisissa eikä protestanttisissa käännöksissä, koska ne tunnustavat sen väärennetyksi (KR-92, NE, NAB).
Personoiminen ei ole todistus persoonallisuudesta. On totta, että Jeesus puhui pyhästä hengestä ”auttajana” ja sanoi, että tämä auttaja ”opettaa”, ”todistaa”, ”opastaa”, ”puhuu”, ”kuulee” ja ”saa”. Joissakin tapauksissa Jeesus käytti kreikkalaisen tekstin mukaan tästä ”auttajasta” (parakleetista) maskuliinista persoonapronominia. (Vrt. Joh 14:16, 17, 26; 15:26; 16:7–15.) Raamatussa ei kuitenkaan ole epätavallista, että personoidaan jokin, mikä ei todellisuudessa ole persoona. Sananlaskujen kirjassa personoidaan viisaus (1:20–33; 8:1–36), ja siitä käytetään sekä alkukielessä (hepreassa) että monissa käännöksissä persoonapronominin feminiinimuotoa. Viisaus personoidaan myös Matteuksen 11:19:ssä ja Luukkaan 7:35:ssä, joissa sillä sanotaan olevan sekä ”tekoja” että ”lapsia”. Apostoli Paavali personoi synnin ja kuoleman ja myös ansaitsemattoman hyvyyden ”kuninkaiksi” (Ro 5:14, 17, 21; 6:12). Hän sanoi synnistä, että se ’sai aiheen’, ’sai aikaan himoitsemista’, ’vietteli’ ja ’tappoi’ (Ro 7:8–11). Mutta Paavali ei selvästikään tarkoittanut, että synti olisi ollut todellisuudessa persoona.
Myös Johanneksen evankeliumikertomuksessa olevat pyhää henkeä koskevat Jeesuksen sanat täytyy ymmärtää asiayhteydessään. Jeesus personoi pyhän hengen puhuessaan tuosta hengestä ”auttajana” (joka kreikassa on maskuliininen substantiivi pa·ra′klē·tos). On siis täysin sopivaa, että Johannes toistaessaan Jeesuksen sanoja käyttää maskuliinisia persoonapronomineja (suomen kielessä ei kieliopillisia sukuja ole) puhuessaan ”auttajasta” eräänä hengen piirteenä. Jos samassa yhteydessä kuitenkin esiintyy kreikkalainen sana pneu′ma, Johannes käyttää silloin pyhästä hengestä puhuessaan neutrisukuista pronominia, sillä sana pneu′ma on itse neutrisukuinen. Johanneksen käyttämä maskuliininen persoonapronomini pa·ra′klē·tos-sanan yhteydessä johtuu siis kieliopin säännöistä eikä uskonnollisesta opista. (Joh 14:16, 17; 16:7, 8.)
Ei osoiteta persoonaksi. Koska Jumala itse on Henki ja pyhä ja kaikki hänen uskolliset enkelipoikansa ovat henkiä ja pyhiä, niin on selvää, että jos ”pyhä henki” olisi persoona, olisi järkevää, että Raamatussa olisi esitetty jokin tapa, jolla tällainen henkipersoona olisi voitu tunnistaa ja erottaa kaikista näistä muista ’pyhistä hengistä’. Voitaisiin odottaa, että sen yhteydessä olisi käytetty vähintäänkin määräistä artikkelia kaikissa niissä tapauksissa, joissa sitä ei sanota ”Jumalan pyhäksi hengeksi” tai sitä ei ole määritetty jollain muulla samantapaisella ilmauksella. Tämä ainakin erottaisi sen Pyhäksi Hengeksi. Mutta asia onkin päinvastoin: enimmäkseen ilmaus ”pyhä henki” esiintyy kreikkalaisessa tekstissä ilman artikkelia, mikä osoittaa, ettei se ole persoona. (Vrt. Ap 6:3, 5; 7:55; 8:15, 17, 19; 9:17; 11:24; 13:9, 52; 19:2; Ro 9:1; 14:17; 15:13, 16, 19; 1Ko 12:3; Hpr 2:4; 6:4; 2Pi 1:21; Ju 20; Int ja muut rivienväliset käännökset.)
Miten kastetaan sen ”nimessä”. Matteuksen 28:19:ssä puhutaan ”Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimestä”. ”Nimi” voi merkitä muutakin kuin jonkun persoonan nimeä. Kun sanomme suomessa ”lain nimessä” tai ”terveen järjen nimessä”, emme tarkoita mitään persoonaa vaan sitä, mitä laki edustaa, tai sen arvovaltaa tai sitä, mitä terve järki edustaa tai vaatii. Myös kreikkalaisella ”nimi”-sanalla (o′no·ma) voi olla tämä merkitys. Niinpä kun jotkin käännökset (KR-38, Sa) noudattavat Matteuksen 10:41:ssä kirjaimellisesti kreikkalaista tekstiä ja sanovat, että ”joka profeetan ottaa tykönsä profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tykönsä vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan”, niin nykyaikaisemmat käännökset sanovat ”ottaa vastaan profeetan, koska tämä on profeetta” ja ”ottaa vastaan vanhurskaan, koska tämä on vanhurskas” tai muulla vastaavalla tavalla (UM, KR-92, UTN). Robertsonin Word Pictures in the New Testament (1930, I osa, s. 245) sanookin Matteuksen 28:19:stä: ”Tällainen nimen (onoma) käyttö voimasta tai vallasta on tavallista Septugintassa ja papyruksissa.” Siksi kaste ”pyhän hengen nimessä” tarkoittaa sen tunnustamista, että tämä henki on lähtöisin Jumalasta ja toimii hänen tahtonsa mukaan.
Muita todisteita siitä, ettei se ole persoona. Pyhän hengen persoonattomuudesta todistaa myös tapa, jolla sitä käytetään muiden persoonattomien käsitteiden, esim. veden ja tulen yhteydessä (Mt 3:11; Mr 1:8), ja se, että kristittyjä sanotaan kastettavan ”pyhässä hengessä” (Ap 1:5; 11:16). Ihmisiä kehotetaan ’täyttymään hengellä’ viinin sijasta (Ef 5:18). Samoin heidän sanotaan olevan täynnä henkeä viisauden ja uskon (Ap 6:3, 5; 11:24) tai ilon (Ap 13:52) ominaisuuksien ohella, ja 2. Korinttilaiskirjeen 6:6:ssa pyhä henki on mainittu monien tällaisten ominaisuuksien joukossa. On erittäin epätodennäköistä, että pyhää henkeä olisi käytetty tällaisissa yhteyksissä, jos se olisi jumalallinen persoona. Hengen ’todistamisesta’ (Ap 5:32; 20:23) voidaan todeta, että sama asia sanotaan vedestä ja verestä 1. Johanneksen kirjeen 5:6–8:ssa. Vaikka joissakin raamatunkohdissa sanotaan, että henki ”todistaa”, ’puhuu’ tai ”sanoo” jotain, toiset kohdat osoittavat selvästi, että se puhui ihmisten kautta eikä sillä ollut omaa ääntä (vrt. Hpr 3:7; 10:15–17; Ps 95:7; Jer 31:33, 34; Ap 19:2–6; 21:4; 28:25). Sitä voidaankin verrata radioaaltoihin, jotka voivat siirtää mikrofoniin puhuvan henkilön sanoman ja saavat aikaan sen, että kaukana olevat henkilöt kuulevat hänen äänensä ikään kuin puhuvan tuon sanoman radion kaiuttimen kautta. Henkensä välityksellä Jumala siirtää sanomiaan ja tiedottaa tahtonsa maan päällä olevien palvelijoittensa mieleen ja sydämeen, ja he voivat vuorostaan välittää tuon sanoman muille.
Ei pelkkä ”voima”. Kun siis sanoja ru′aḥ ja pneu′ma käytetään Jumalan pyhästä hengestä, ne tarkoittavat Jumalan näkymätöntä vaikuttavaa voimaa, jonka avulla hän toteuttaa jumalallisen tahtonsa ja tarkoituksensa. Se on ”pyhä”, koska se on peräisin Hänestä eikä maallisesta lähteestä ja koska se on ”pyhyyden henkenä” vapaa kaikesta turmeluksesta (Ro 1:4). Se ei ole pelkästään Jehovan ”voima”, sillä tällä sanalla käännetään pikemminkin muita alkukielten käsitteitä (hepr. ko′aḥ; kreikk. dy′na·mis). Sanoja ru′aḥ ja pneu′ma käytetään läheisessä yhteydessä tai jopa rinnakkain näiden ”voimaa” tarkoittavien sanojen kanssa, mikä osoittaa, että niiden välillä on läheinen yhteys mutta kuitenkin selvä ero (Mi 3:8; Sak 4:6; Lu 1:17, 35; Ap 10:38). ”Voima” on pohjimmaltaan kyky toimia ja tehdä jotain, ja se voi olla piilevänä eli toimettomassa tilassa jossakussa tai jossakin. ”Vaikuttava voima” kuvaa sen sijaan tarkemmin johonkuhun tai johonkin kohdistettua tai käytettyä energiaa, ja se voidaan määritellä ”vaikutukseksi, joka saa tai pyrkii saamaan aikaan liikettä tai liikkeen muutosta”. ”Voimaa” voitaisiin verrata paristoon varastoituun energiaan, kun taas ”vaikuttavaa voimaa” voitaisiin verrata tällaisesta paristosta lähtevään sähkövirtaan. ”Vaikuttava voima” edustaa näin ollen tarkemmin Jumalan henkeä tarkoittavien heprealaisten ja kreikkalaisten sanojen merkitystä, ja tätä tukee Raamatun huolellinen tarkastelu.
Sen käyttö luomisessa. Jehova Jumala loi aineellisen kaikkeuden henkensä eli vaikuttavan voimansa avulla. Raamatussa sanotaan varhaisissa muodostumisvaiheissaan olleesta planeetta Maasta, että ”Jumalan vaikuttava voima [eli ”henki” (ru′aḥ)] liikehti vesien pinnan yllä” (1Mo 1:2). Psalmissa 33:6 sanotaan: ”Jehovan sanalla tehtiin taivaat ja hänen suunsa hengellä koko niiden armeija.” Jumalan henki voidaan lähettää mahtavan henkäyksen tavoin antamaan voimaa, vaikka sen kohteen ja Jumalan välillä ei olisi mitään fyysistä kosketusta (vrt. 2Mo 15:8, 10). Siinä missä ihminen käyttäisi käsiensä ja sormiensa voimaa jonkin tekemiseen, Jumala käyttää henkeään. Siksi henkeä sanotaan myös Jumalan ”kädeksi” tai ”sormiksi” (vrt. Ps 8:3; 19:1 ja Mt 12:28:aa Lu 11:20:een).
Nykytiede puhuu aineesta järjestyneenä energiana, ikään kuin energiakimppuina, ja tunnustaa, että ”ainetta voidaan muuttaa energiaksi ja energiaa aineeksi” (The World Book Encyclopedia, 1987, 13. osa, s. 246). Sen kaikkeuden valtavuus, jota ihminen on tähän mennessä pystynyt tutkimaan kaukoputkillaan, antaa jonkinlaisen aavistuksen siitä pohjattomasta energialähteestä, joka Jehova Jumalassa on. Profeetta kirjoittikin: ”Kuka on mitoittanut Jehovan hengen?” (Jes 40:12, 13, 25, 26.)
Kaikkien elollisten ja lisääntymiskyvyn lähde. Ei ainoastaan eloton vaan myös koko elollinen luomakunta on kiitollisuudenvelassa olemassaolostaan ja elämästään Jehovan hengen toiminnalle. Tämän hengen avulla tuotettiin ne alkuperäiset elävät luomukset, joiden välityksellä kaikki nykyisetkin ovat saaneet elämän (vrt. Job 33:4; ks. tämän artikkelin aineistoa, jonka väliotsikkona on ”Hengitys; elämän henkäys; elämänvoima”). Jehova käytti pyhää henkeään elvyttääkseen Abrahamin ja Saaran lisääntymiskyvyn, ja siksi Iisakin voitiin sanoa olleen ”hengellisellä tavalla syntynyt” (Ga 4:28, 29). Henkensä avulla Jumala myös siirsi Poikansa elämän taivaasta maan päälle ja aiheutti hedelmöitymisen juutalaisneitsyen Marian kohdussa (Mt 1:18, 20; Lu 1:35).
Hengen käyttö Jumalan palvelijoiden hyväksi. Jumalan hengen päätoimintatapoja on sen kyky tiedottaa, valaista ja paljastaa asioita. Daavid saattoi sen tähden rukoilla: ”Opeta minut tekemään tahtosi, sillä sinä olet Jumalani. Sinun henkesi on hyvä; johdattakoon se minua oikeamielisyyden maassa.” (Ps 143:10.) Joosef oli paljon aiemmin tulkinnut faraon profeetalliset unet, ja hän pystyi siihen Jumalan avulla. Egyptin hallitsija tunnusti, että Joosefissa vaikutti Jumalan henki. (1Mo 41:16, 25–39.) Tämä hengen valistava voima on erityisen merkittävä profetioissa. Kuten apostoli osoittaa, profetia ei ollut lähtöisin olosuhteiden ja tapahtumien inhimillisestä tulkinnasta, se ei ollut tulos mistään profeettojen synnynnäisestä kyvystä selittää niiden merkitystä tai ennustaa tulevien tapahtumien muotoutumista. Nuo miehet puhuivat sen sijaan ”pyhän hengen johtamina”, Jumalan vaikuttavan voiman liikkeelle panemina ja opastamina. (2Pi 1:20, 21; 2Sa 23:2; Sak 7:12; Lu 1:67; 2:25–35; Ap 1:16; 28:25; ks. PROFEETTA; PROFETIA.) Myös koko Raamattu on ”Jumalan henkeyttämä”, mikä on käännös kreikkalaisesta sanasta the·o′pneu·stos, joka merkitsee kirjaimellisesti ’Jumalan hengittämää’ (2Ti 3:16). Henki toimi eri tavoin ollessaan yhteydessä Raamattua kirjoittaviin miehiin ja opastaessaan heitä, ja se pani heidät joissakin tapauksissa näkemään näkyjä tai unia (Hes 37:1; Jl 2:28, 29; Il 4:1, 2; 17:3; 21:10), mutta kaikissa tapauksissa se vaikutti heidän mieleensä ja sydämeensä motivoidakseen ja opastaakseen heitä Jumalan tarkoituksen mukaisesti (Da 7:1; Ap 16:9, 10; Il 1:10, 11). (Ks. HENKEYTYS.)
Jumalan henki ei siis vain paljasta Jumalan tahtoa ja auta ymmärtämään sitä vaan antaa hänen palvelijoilleen myös voimaa toimia tuon tahdon mukaan. Henki toimii motivoivana voimana, joka panee heidät liikkeelle ja kannustaa heitä, niin kuin Markus sanoo, että henki ”ajoi” Jeesuksen erämaahan hänen kasteensa jälkeen (Mr 1:12; vrt. Lu 4:1). Se voi olla heissä kuin ”tuli”, joka saa heidät olemaan ”hengestä palavia” (1Te 5:19; Ap 18:25; Ro 12:11) ja ikään kuin ’lisää höyryä’ eli painetta heissä tietyn työn tekemiseen (vrt. Job 32:8, 18–20; 2Ti 1:6, 7). He saavat ”hengen voimaa” eli hänen ”henkensä välittämää voimaa” (Lu 2:27; Ef 3:16; vrt. Mi 3:8). Se ei silti ole vain jokin tiedostamaton, sokea kannustin, vaan se vaikuttaa heidän mieleensä ja sydämeensä, niin että he voivat olla älyllisessä yhteistoiminnassa tuon heille annetun voiman kanssa. Näin apostoli saattoi sanoa niistä, jotka olivat saaneet kristillisessä seurakunnassa profetoimisen hengen, että ”profeettojen tulee valvoa profeetoilla olevia hengen lahjoja”, jotta voitaisiin säilyttää hyvä järjestys (1Ko 14:31–33).
Moninaisia toimintoja. Samoin kuin sähkövirtaa voidaan käyttää mitä moninaisimpiin tarkoituksiin, Jumalan henkeäkin käytetään valtuuttamaan ja voimistamaan ihmisiä tekemään monenlaista (Jes 48:16; 61:1–3). Paavali kirjoittikin hengen ihmelahjoista omana aikanaan: ”On moninaisia lahjoja mutta sama henki, ja on moninaisia palveluksia ja kuitenkin sama Herra, ja on moninaisia toimintoja, ja kuitenkin sama Jumala saa aikaan kaikki toiminnat kaikissa. Mutta hengen ilmentymä annetaan kullekin hyödyllisessä tarkoituksessa.” (1Ko 12:4–7.)
Hengellä on pätevöittävä voima eli kyky; se voi tehdä ihmiset päteviksi johonkin työhön tai virkaan. Vaikka Besalel ja Oholiab ovat saattaneet olla kokeneita käsityöläisiä, ennen kuin heidät nimitettiin valmistamaan tabernaakkelin varusteita ja pappien vaatteita, niin Jumalan henki ’täytti heidät viisaudella, ymmärryksellä ja tiedolla’, jotta työ voitiin tehdä tarkoitetulla tavalla. Se lisäsi heidän luontaisia kykyjään ja heidän hankkimaansa tietoa, ja sen ansiosta he pystyivät opettamaan toisia. (2Mo 31:1–11; 35:30–35.) Daavidille annettiin myöhemmin temppelin rakennussuunnitelmat henkeytyksestä, ts. Jumalan hengen toiminnan avulla, ja siksi Daavid saattoi ryhtyä laajoihin valmisteluihin rakennustyötä varten (1Ai 28:12).
Jumalan henki vaikutti Mooseksessa ja hänen kauttaan, niin että hän saattoi profetoida ja suorittaa ihmetekoja sekä johtaa kansakuntaa ja toimia sen tuomarina ja esikuvata siten Kristuksen Jeesuksen tulevaa osaa (Jes 63:11–13; Ap 3:20–23). Epätäydellisenä ihmisenä Mooses totesi kuitenkin vastuukuorman raskaaksi, ja Jumala ’otti henkeä, joka Mooseksessa oli, ja pani sitä 70 vanhimpaan’, niin että he saattoivat auttaa kuorman kantamisessa (4Mo 11:11–17, 24–30). Henki alkoi toimia myös Daavidissa siitä lähtien kun Samuel voiteli hänet, ja se opasti ja valmisti häntä hänen tulevaan kuninkuuteensa (1Sa 16:13).
Joosua tuli ”täyteen viisauden henkeä” Mooseksen seuraajana. Mutta hänessä henki ei saanut aikaan kykyä profetoida ja suorittaa ihmetekoja siinä määrin kuin Mooseksessa. (5Mo 34:9–12.) Hengen ansiosta Joosua pystyi kuitenkin johtamaan Israelia sotaretkillä, joiden tuloksena oli Kanaanin valloittaminen. Jehovan henki ”verhosi” ja ’kannusti’ samoin muitakin miehiä – mm. Otnielia, Gideonia, Jeftaa ja Simsonia – taistelemaan Jumalan kansan puolesta. (Tu 3:9, 10; 6:34; 11:29; 13:24, 25; 14:5, 6, 19; 15:14.)
Jumalan henki auttoi miehiä puhumaan hänen totuuden sanaansa vastustajien edessä rohkeasti ja henkensä uhalla (Mi 3:8).
Hengen ’vuodattaminen’ hänen kansansa ylle on todiste hänen suosiostaan, ja se johtaa siunauksiin ja saa kansan menestymään (Hes 39:29; Jes 44:3, 4).
Tuomion julistaminen ja täytäntöön paneminen. Jumala julistaa ihmisille ja kansakunnille tuomion hengellään ja myös toteuttaa tuomiosäädöksensä rankaisemalla tai tuhoamalla (Jes 30:27, 28; 59:18, 19). Tällaisissa tapauksissa ru′aḥ voidaan sopivasti kääntää ”puhallukseksi” tai muilla vastaavilla sanoilla, esimerkiksi kun Jehova sanoo panevansa vihastuksessaan ”myrskytuulten puhurin [ru′aḥ] puhaltamaan” (Hes 13:11, 13; vrt. Jes 25:4; 27:8). Jumalan henki voi ulottua kaikkialle ja toimia joko hänen huomionsa saavien puolesta tai heitä vastaan (Ps 139:7–12).
Ilmestyksen 1:4:ssä mainitaan Jumalan ”seitsemän henkeä”, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä, ja sen jälkeen annetaan seitsemän sanomaa, joista kukin päättyy kehotukseen kuulla, ”mitä henki sanoo seurakunnille” (Il 2:7, 11, 17, 29; 3:6, 13, 22). Nämä sanomat sisältävät sydäntä tutkivia tuomiojulistuksia ja uskollisuudesta saatavan palkinnon lupauksia. Jumalan Pojalla osoitetaan olevan nämä ”Jumalan seitsemän henkeä” (Il 3:1), ja niiden sanotaan olevan ”seitsemän tulilamppua” (Il 4:5) ja myös kuin teurastetun karitsan seitsemän silmää, ”jotka silmät tarkoittavat niitä Jumalan seitsemää henkeä, jotka on lähetetty koko maahan” (Il 5:6). Koska lukua seitsemän käytettiin muissa profeetallisissa raamatunkohdissa edustamaan kokonaisuutta (ks. LUVUT, NUMEROT), nämä seitsemän henkeä nähtävästi kuvaavat kirkastetun Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Karitsan, huomio- ja havaintokyvyn sekä tarkkanäköisyyden täyttä aktiivista ominaisuutta, minkä ansiosta hän pystyy tarkastamaan koko maan.
Jumalan sana on hengen ”miekka” (Ef 6:17), joka ilmaisee, mitä ihminen todellisuudessa on. Se paljastaa kätkössä olevat ominaisuudet tai sydämen asenteet ja saa hänet joko pehmentämään sydäntään ja mukautumaan tuossa sanassa esitettyyn Jumalan tahtoon tai kapinallisesti paaduttamaan sydämensä. (Vrt. Hpr 4:11–13; Jes 6:9, 10; 66:2, 5.) Jumalan sanalla on siksi voimakas osa epäsuotuisan tuomion ennustamisessa, ja koska Jumalan sanan eli sanoman on toteuduttava, tuon sanan on täyttyessään toimittava kuin oljissa oleva tuli ja murskaava pajavasara (Jer 23:28, 29). Kristus Jeesus julistaa Jumalan Pääedustajana, ”Jumalan Sanana”, jumalallisia tuomiosanomia, ja hänet on valtuutettu määräämään sellaisten tuomioiden täytäntöönpano tuomittaville. Tätä epäilemättä tarkoitetaan viitattaessa siihen, että hän tulee surmaamaan Jumalan viholliset ”suunsa hengellä” eli vaikuttavalla voimalla. (Vrt. 2Te 2:8; Jes 11:3, 4; Il 19:13–16, 21.)
Jumalan henki toimii ”auttajana” seurakunnan hyväksi. Kuten Jeesus lupasi, hän pyysi taivaaseen noustuaan Isältään pyhää henkeä eli Jumalan vaikuttavaa voimaa, ja hänelle annettiin valta käyttää tätä henkeä. Hän ’vuodatti sitä’ uskollisten opetuslastensa päälle helluntaipäivänä ja jatkoi sen vuodattamista sen jälkeen niiden hyväksi, jotka kääntyivät Jumalan puoleen hänen Poikansa kautta. (Joh 14:16, 17, 26; 15:26; 16:7; Ap 1:4, 5; 2:1–4, 14–18, 32, 33, 38.) Niin kuin heidät oli kastettu veteen, nyt heidät kaikki ”kastettiin – – yhdeksi ruumiiksi” tuolla yhdellä hengellä, ikään kuin upotettiin siihen, kuten rautakappale voidaan upottaa magneettikenttään ja tehdä siten magneettiseksi (1Ko 12:12, 13; vrt. Mr 1:8; Ap 1:5). Vaikka Jumalan henki oli toiminut opetuslapsissa aiemminkin, minkä todisteena oli heidän kykynsä ajaa ulos demoneja (vrt. Mt 12:28; Mr 3:14, 15), se toimi nyt heissä voimakkaammin ja laajemmin sekä uusilla tavoilla, joita he eivät olleet ennen kokeneet (vrt. Joh 7:39).
Kristuksella Jeesuksella on messiaanisena Kuninkaana ”viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja väkevyyden henki, tiedon ja Jehovan pelon henki” (Jes 11:1, 2; 42:1–4; Mt 12:18–21). Tämä vanhurskauteen suuntautuva voima on ilmeinen hänen käyttäessään Jumalan vaikuttavaa voimaa eli henkeä maan päällä olevan kristillisen seurakunnan ohjaamiseen Jumalan nimittämänä Päänä, Omistajana ja Herrana (Kol 1:18; Ju 4). ”Auttajana” tämä henki auttoi nyt seurakuntaan kuuluvia ymmärtämään paremmin Jumalan tahtoa ja tarkoitusta ja avasi heille Jumalan profeetallisen sanan (1Ko 2:10–16; Kol 1:9, 10; Hpr 9:8–10). He saivat voimaa palvella todistajina kaikessa maassa (Lu 24:49; Ap 1:8; Ef 3:5, 6), ja heille suotiin hengen ihmelahjoja, joiden ansiosta he pystyivät puhumaan vierailla kielillä, profetoimaan, parantamaan ja tekemään paljon muuta, mikä edisti heidän hyvän uutisen julistustaan ja oli todisteena heidän jumalallisesta valtuutuksestaan ja tuestaan (Ro 15:18, 19; 1Ko 12:4–11; 14:1, 2, 12–16; vrt. Jes 59:21). (Ks. LAHJAT JUMALALTA: Hengen lahjat.)
Seurakunnan Valvojana Jeesus käytti tätä henkeä hallinnollisissa asioissa: opastamaan miesten valitsemisessa erikoistehtäviin ja palvelemaan valvojina ja opettajina ja seurakunnan ”palauttamisessa kohdalleen” (Ap 13:2–4; 20:28; Ef 4:11, 12). Hän pani heidät liikkeelle ja toisaalta pidätteli heitä ja ilmaisi täten, mihin heidän tuli keskittää ponnistelunsa palveluksessaan (Ap 16:6–10; 20:22), ja hän teki heistä tehokkaita kirjoittamaan ’Kristuksen kirjeitä, jotka on kirjoitettu Jumalan hengellä lihatauluihin, ihmissydämiin’ (2Ko 3:2, 3; 1Te 1:5). Kuten oli luvattu, henki virkisti heidän muistiaan, elvytti heidän henkisiä kykyjään ja rohkaisi heitä todistamaan jopa hallitsijoiden edessä (vrt. Mt 10:18–20; Joh 14:26; Ap 4:5–8, 13, 31; 6:8–10).
”Elävinä kivinä” he rakentuivat Kristukselle perustetuksi hengelliseksi temppeliksi, jossa uhrattaisiin ”hengellisiä uhreja” (1Pi 2:4–6; Ro 15:15, 16) ja laulettaisiin hengellisiä lauluja (Ef 5:18, 19) ja jossa Jumala asuisi hengen välityksellä (1Ko 3:16; 6:19, 20; Ef 2:20–22; vrt. Hag 2:5). Jumalan henki on suunnattoman vahva yhdistävä voima, ja niin kauan kuin nämä kristityt antoivat sen vapaasti vaikuttaa keskuudessaan, se yhdisti heidät rauhaisasti rakkauden ja antaumuksen sitein, jotka liittivät heidät Jumalaan, hänen Poikaansa ja toinen toiseensa (Ef 4:3–6; 1Jo 3:23, 24; 4:12, 13; vrt. 1Ai 12:18). Hengen lahja ei varustanut heitä mekaaniseen toimintaan, kuten se oli varustanut Besalelin ja muut, jotka olivat valmistaneet aineellisia rakennuksia ja välineitä, vaan se valmisti heitä hengelliseen työhön: opettamiseen, opastamiseen, paimentamiseen ja neuvomiseen. Heidän muodostamansa hengellinen temppeli piti kaunistaa Jumalan hengen kauniilla hedelmillä, ja tämä hedelmä – ”rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, huomaavaisuus, hyvyys, usko” ja muut samanlaiset ominaisuudet – oli vastaansanomaton todiste siitä, että Jumalan henki vaikutti heissä ja heidän keskuudessaan (Ga 5:22, 23; vrt. Lu 10:21; Ro 14:17). Tämä oli perustava ja pääasiallinen tekijä, joka sai aikaan hyvän järjestyksen ja tehokkaan ohjauksen heidän keskuudessaan (Ga 5:24–26; 6:1; Ap 6:1–7; vrt. Hes 36:26, 27). He alistuivat ”hengen lakiin”, joka tehokkaana vanhurskauteen ohjaavana voimana pyrki estämään heitä harjoittamasta luonnostaan syntisen lihan tekoja (Ro 8:2; Ga 5:16–21; Ju 19–21). Heidän luottamuksensa perustui heissä vaikuttavaan Jumalan henkeen, ei lihallisiin kykyihin eikä henkilökohtaiseen taustaan (1Ko 2:1–5; Ef 3:14–17; Fil 3:1–8).
Kun heräsi kysymyksiä, pyhä henki auttoi ratkaisuun pääsemisessä, kuten ympärileikkauskysymyksessä, jonka apostolien ja Jerusalemin vanhinten ryhmä eli neuvosto ratkaisi. Pietari kertoi siitä, miten henki annettiin kansakuntien ympärileikkaamattomille ihmisille, Paavali ja Barnabas selostivat hengen toimintaa siinä palveluksessa, jota he olivat suorittaneet tällaisten ihmisten keskuudessa, ja Jaakob, jota pyhä henki epäilemättä auttoi muistamaan Raamatun kirjoituksia, kiinnitti huomiota Aamoksen henkeytettyyn profetiaan, jossa ennustettiin, miten kansakuntien ihmisiä kutsuttaisiin Jumalan nimellä. Näin Jumalan pyhä henki viittasi koko voimallaan yhteen suuntaan, ja sen tunnustaen tämä ryhmä eli neuvosto sanoi kirjoittaessaan kirjeen, joka sisälsi heidän päätöksensä: ”Sillä pyhä henki ja me olemme nähneet hyväksi olla lisäämättä teille enempää taakkaa kuin nämä välttämättömät.” (Ap 15:1–29.)
Voitelee, siittää, antaa ’hengellisen elämän’. Jumala oli voidellut Jeesuksen pyhällä hengellään hänen kasteensa aikaan (Mr 1:10; Lu 3:22; 4:18; Ap 10:38), ja samoin hän voiteli nyt Jeesuksen opetuslapset. Tämä hengellä voitelu oli heille ”ennakkovakuutena” siitä taivaallisesta perinnöstä, johon heidät oli nyt kutsuttu (2Ko 1:21, 22; 5:1, 5; Ef 1:13, 14), ja se todisti heille, että Jumala oli siittänyt heidät pojikseen ja luvannut heille henkielämän taivaissa (Joh 3:5–8; Ro 8:14–17, 23; Tit 3:5; Hpr 6:4, 5). Heidät puhdistettiin, pyhitettiin ja julistettiin vanhurskaiksi ”Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme hengellä”, joka oli pätevöittänyt Jeesuksen antamaan lunastusuhrin ja tulemaan Jumalan ylimmäiseksi papiksi (1Ko 6:11; 2Te 2:13; Hpr 9:14; 1Pi 1:1, 2).
Tämän taivaallisen kutsun ja perinnön vuoksi Jeesuksen hengellävoidelluilla seuraajilla oli hengellinen elämä, vaikka he vielä elivätkin epätäydellisinä, lihallisina luomuksina. Apostoli tarkoittaa ilmeisesti tätä verratessaan maallisia isiä Jehova Jumalaan, ”hengellisen elämämme [kirjm. ”henkien”] Isään” (Hpr 12:9; vrt. jakeeseen 23). Kristuksen perijätovereina, jotka on määrä herättää kuolleista henkiruumiissa, jossa on hänen taivaallinen kuvansa, heidän tulisi elää maan päällä ”yhtenä henkenä” hänen yhteydessään, joka on heidän Päänsä, antamatta lihansa halujen tai moraalittomien taipumusten vallita heitä voimallaan, mikä saattaisi johtaa jopa siihen, että heistä tulisi ”yhtä lihaa” porton kanssa (1Ko 6:15–18; 15:44–49; Ro 8:5–17).
Jumalan hengen saaminen ja säilyttäminen. Pyhä henki on Jumalan ”ilmainen lahja”, jonka hän antaa mielellään niille, jotka vilpittömästi etsivät ja pyytävät sitä (Ap 2:38; Lu 11:9–13). Tärkeintä on oikea sydämentila (Ap 15:8), mutta olennaisia tekijöitä ovat myös tieto ja Jumalan vaatimuksiin mukautuminen (vrt. Ap 5:32; 19:2–6). Kun kristitty on kerran saanut Jumalan hengen, hänen ei pitäisi ’murehduttaa’ sitä olemalla piittaamatta siitä (Ef 4:30; vrt. Jes 63:10), mikä voisi tapahtua, jos hän toimisi vastoin sen johtoa, kiinnittäisi sydämensä muihin tavoitteisiin kuin mihin se ohjaa ja kannustaa tai hylkäisi Jumalan henkeytetyn sanan ja sen neuvot eikä soveltaisi niitä itseensä (Ap 7:51–53; 1Te 4:8; vrt. Jes 30:1, 2). Toimimalla ulkokultaisesti voi ”valehdella” pyhälle hengelle, jonka avulla Kristus ohjaa seurakuntaa, ja ne, jotka tällä tavoin ’panevat koetukselle’ sen voiman, kulkevat tuhoon johtavaa tietä (Ap 5:1–11; vrt. Ro 9:1). Jumalan hengen selvän ilmenemisen harkittu vastustaminen ja sitä vastaan kapinoiminen voi merkitä tuon hengen rienaamista, anteeksiantamatonta syntiä (Mt 12:31, 32; Mr 3:29, 30; vrt. Hpr 10:26–31).
Hengitys; elämän henkäys; elämänvoima. Kertomuksessa ihmisen luomisesta sanotaan, että Jumala muodosti ihmisen maan tomusta ja ”puhalsi [eräs muoto sanasta na·faḥ′ ] hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen [eräs muoto sanasta neša·mah′ ], ja ihmisestä tuli elävä sielu [ne′feš ]” (1Mo 2:7; ks. SIELU). Ne′feš voidaan kirjaimellisesti kääntää ”hengittäjäksi”, ts. ”hengittäväksi luomukseksi”, joka voi olla ihminen tai eläin. Sanaa neša·mah′ onkin käytetty merkityksessä ”hengittävä” tai ”hengittävä luomus” ja siten käytännössä sanan ne′feš ’sielu’ synonyyminä (vrt. 5Mo 20:16; Jos 10:39, 40; 11:11; 1Ku 15:29). 1. Mooseksen kirjan 2:7:ssä käytetään sanaa neša·mah′ kuvaamaan sitä, miten Jumala antoi Aadamin ruumiille elämän, niin että ihmisestä tuli ”elävä sielu”. Muut raamatunkohdat osoittavat kuitenkin, että kyseessä ei ollut pelkästään ilman hengittäminen eli keuhkojen täyttäminen ilmalla ja niiden tyhjentäminen siitä. Esimerkiksi 1. Mooseksen kirjan 7:22:ssa kuvaillaan ihmis- ja eläinelämän tuhoutumista arkin ulkopuolella vedenpaisumuksen aikaan seuraavasti: ”Kaikki, joiden sieraimissa elämän voiman [tai ”hengen” (ru′aḥ)] hengitys [eräs muoto sanasta neša·mah′ ] vaikutti, kaikki, jotka olivat kuivalla maalla, kuolivat.” Neša·mah′ ’hengitys, henkäys’ liittyy siis suoranaisesti sanaan ru′aḥ, joka tässä kuvailee sitä henkeä eli elämänvoimaa, joka vaikuttaa kaikissa elollisissa luomuksissa, ihmis- ja eläinsieluissa.
Sanakirjassa Theological Dictionary of the New Testament (VI osa, s. 336) sanotaan: ”Henkäys voidaan todeta ainoastaan liikkeestä [kuten rintakehän liikkeestä tai sierainten laajenemisesta], ja se on myös elämän merkki, ehto ja ylläpitäjä, joka näyttää olevan erityisesti sidoksissa hengittämiseen.” Siksi neša·mah′ eli ’hengitys, henkäys’ on sekä ru′aḥin eli elämänvoiman tuote että myös pääkeino tuon elämänvoiman ylläpitämiseen elollisissa luomuksissa. Tieteellisten tutkimusten perusteella tiedetään esimerkiksi, että elämää on joka ainoassa solussa, joita ihmisruumiissa on sata biljoonaa, ja että vaikka miljardeja soluja kuolee joka minuutti, niin uusien elävien solujen tuotanto on käynnissä jatkuvasti. Elämänvoima, joka toimii kaikissa elävissä soluissa, on riippuvainen hengityksen ruumiiseen tuomasta hapesta, jota verivirta kuljettaa kaikkiin soluihin. Ilman happea jotkin solut alkavat kuolla muutamassa minuutissa, toiset taas pitemmän ajan kuluttua. Vaikka ihminen voi tulla toimeen hengittämättä muutamia minuutteja ja silti jäädä eloon, niin ilman hänen soluissaan olevaa elämänvoimaa hän on kuollut, eivätkä mitkään ihmisten yritykset pysty palauttamaan häntä henkiin. Ihmisen Suunnittelijan ja Luojan henkeyttämät Heprealaiset kirjoitukset käyttävät ilmeisesti sanaa ru′aḥ tarkoittamaan tätä elintärkeää voimaa, joka on elämän perusta, ja sanaa neša·mah′ edustamaan hengitystä, joka pitää sitä yllä.
Koska hengitys liittyy niin erottamattomasti elämään, sanat neša·mah′ ja ru′aḥ rinnastetaan selvästikin toisiinsa useissa raamatunkohdissa. Job ilmaisi päättäneensä välttää epävanhurskautta ”niin kauan kuin koko hengitykseni [eräs muoto sanasta neša·mah′ ] on vielä minussa ja Jumalan henki [weru′aḥ] on sieraimissani” (Job 27:3–5). Elihu sanoi: ”Jos hän [Jumala] – – kokoaa luokseen tämän hengen [eräs muoto sanasta ru′aḥ] ja hengityksen [eräs muoto sanasta neša·mah′ ], niin kaikki liha yhdessä heittää henkensä ja ihminen palaa tomuun.” (Job 34:14, 15.) Psalmi 104:29 sanoo samaan tapaan maan luomuksista, ihmisistä ja eläimistä: ”Jos [sinä Jumala] otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palaavat tomuunsa.” Jesajan 42:5:ssä sanotaan, että Jehova on se, ”joka levittää maan ja sen, mitä se tuottaa, joka antaa hengityksen kansalle, joka sen päällä on, ja hengen siinä vaeltaville”. Hengitys (neša·mah′ ) ylläpitää ihmisten elämää, ja henki (ru′aḥ) on elämänvoima, jonka ansiosta ihminen voi liikkua, kävellä ja toimia elollisena luomuksena (vrt. Ap 17:28). Hän ei ole ihmisten valmistamien elottomien ja hengettömien epäjumalankuvien kaltainen (Ps 135:15, 17; Jer 10:14; 51:17; Hab 2:19).
Vaikka sanat neša·mah′ (hengitys, henkäys) ja ru′aḥ (henki, vaikuttava voima, elämänvoima) joskus rinnastetaan toisiinsa, niiden merkitys ei ole sama. Sanasta ”henki” eli ru′aḥ puhutaan tosin joskus ikään kuin se olisi itse hengitys (neša·mah′ ), mutta tämä näyttää johtuvan vain siitä, että hengitys on pääasiallinen näkyvä todiste jonkun ruumiissa olevasta elämänvoimasta (Job 9:18; 19:17; 27:3).
Hesekielin 37:1–10:ssä esitetään vertauskuvallinen näky kuivien luiden laaksosta, jossa luut liittyivät yhteen ja niiden päälle tuli jänteet, liha ja nahka, mutta ”henkeä [weru′aḥ] niissä ei ollut”. Hesekieliä käskettiin profetoimaan ”tuulenhengelle [ha·ru′aḥ]” ja sanomaan: ”Tule, oi tuulenhenki, neljältä tuulelta [eräs muoto sanasta ru′aḥ] ja puhalla näihin tapettuihin, jotta ne heräisivät eloon.” Viittaus neljään tuuleen osoittaa, että tuuli (tuulenhenki) on tässä tapauksessa sopiva käännösvastine sanalle ru′aḥ. Mutta kun tällainen ”tuulenhenki”, joka on vain liikkeessä olevaa ilmaa, meni kuolleiden sieraimiin, siitä tuli ”henki”, joka edelleenkin oli liikkeessä olevaa ilmaa, ts. hengitysilmaa. Hesekiel saattoi myös nähdä näyssä, miten ruumiit alkoivat hengittää, vaikka hän ei voinutkaan nähdä niitä elvyttävää elämänvoimaa, tätä henkeä. Kuten jakeissa 11–14 osoitetaan, näky kuvasi Israelin kansan hengellistä (ei ruumiillista) elpymistä sen oltua jonkin aikaa hengellisesti kuolleessa tilassa Babylonin pakkosiirtolaisuutensa takia. Koska tähän kansaan kuuluvat olivat jo fyysisesti elossa ja siis hengittivät, on johdonmukaista ymmärtää ru′aḥ elämänvoimaksi jakeessa 14, jossa Jumala sanoo, että hän panee ’henkensä’ omaan kansaansa, jotta siihen kuuluvat tulisivat hengellisesti puhuen eläviksi.
Samanlainen vertauskuvallinen näky on esitetty Ilmestyksen 11. luvussa. Siinä nähdään ”kaksi todistajaa”, jotka tapetaan ja joiden ruumiiden annetaan maata kadulla kolme ja puoli päivää. Sitten ”heihin meni Jumalasta elämän henkeä [pneu′ma], ja he nousivat jaloilleen”. (Il 11:1–11.) Tässäkin näyssä valaistaan hengellistä elpymistä fyysisellä tapahtumalla. Siinä osoitetaan myös, että kreikan pneu′ma voi samoin kuin heprean ru′aḥ edustaa Jumalan elämänantavaa voimaa, joka elvyttää ihmissielun eli persoonan. Jaakobin kirjeen 2:26:ssa sanotaankin: ”Ruumis ilman henkeä [pneu′ma·tos] on kuollut.” (Int.)
Kun Jumala siis loi ihmisen Eedenissä ja puhalsi hänen sieraimiinsa ”elämän henkäyksen [eräs muoto sanasta neša·mah′ ]”, on selvää, että ihmiskeuhkojen ilmalla täyttämisen lisäksi Jumala pani elämänvoiman eli hengen (ru′aḥ) antamaan elämän kaikille Aadamin ruumiin soluille (1Mo 2:7; vrt. Ps 104:30; Ap 17:25).
Tämä elämänvoima siirtyy vanhemmilta heidän jälkeläisilleen hedelmöityksessä. Koska Jehova oli tämän ihmiselle annetun elämänvoiman alkuperäinen Lähde ja lisääntymistapahtuman Alkuunpanija, voimme hyvällä syyllä lukea elämämme hänen ansiokseen, vaikka emme olekaan saaneet sitä suoraan häneltä vaan epäsuorasti vanhempiemme kautta. (Vrt. Job 10:9–12; Ps 139:13–16; Sr 11:5.)
Elämänvoima eli henki on persoonaton. Kuten on jo todettu, Raamattu mainitsee, että ru′aḥ eli elämänvoima on paitsi ihmisissä myös eläimissä (1Mo 6:17; 7:15, 22). Saarnaajan 3:18–22 osoittaa ihmisen kuolevan samoin kuin eläimetkin, sillä ”niillä kaikilla on sama henki [weru′aḥ], niin ettei ihmisellä ole mitään etusijaa eläimeen nähden”, ts. molemmille yhteiseen elämänvoimaan nähden. On näin ollen selvää, että ”henki” eli elämänvoima (ru′aḥ) on tässä merkityksessä käytettynä persoonaton. Asian valaisemiseksi voisimme verrata elämänvoimaa erääseen toiseen näkymättömään voimaan, sähköön, jonka avulla erilaisia laitteita voidaan panna toimimaan: liedet tuottamaan lämpöä, tuulettimet puhaltamaan ilmaa, tietokoneet ratkaisemaan vaikeita tehtäviä ja televisiot näyttämään kuvia ja antamaan ääntä. Silti sähkövirralla ei ole koskaan niiden laitteiden ominaisuuksia, joissa se toimii tai joihin se vaikuttaa.
Sen tähden psalmissa 146:3, 4 sanotaan ihmisestä, että kun ”hänen henkensä [eräs muoto sanasta ru′aḥ] lähtee, hän palaa maaperäänsä; sinä päivänä hänen ajatuksensa häviävät”. Ihmisen ruumiin soluissa vaikuttanut henki eli elämänvoima ei säilytä mitään noiden solujen ominaisuuksista eikä siten jatka esimerkiksi aivosolujen osuutta ajattelussa. Jos henki eli elämänvoima (ru′aḥ; pneu′ma) ei olisi persoonaton, se merkitsisi sitä, että eräiden israelilaisnaisten lapset, jotka profeetat Elia ja Elisa herättivät kuolleista, olivat todellisuudessa tietoisessa tilassa jossakin sinä aikana, jona he olivat kuolleita. Sama olisi koskenut Lasarusta, joka herätettiin kuolleista nelisen päivää kuolemansa jälkeen. (1Ku 17:17–23; 2Ku 4:32–37; Joh 11:38–44.) Jos näin olisi ollut, niin on järkevää olettaa, että he olisivat muistaneet tällaisen tietoisen olemassaolon tuolta ajalta ja olisivat kuolleista herättämisensä jälkeen kuvailleet sitä, kertoneet siitä. Mutta mikään ei osoita, että yksikään heistä olisi puhunut siitä sanaakaan. Kuolleen yksilön persoonallisuus ei siis säily elämänvoimassa eli hengessä, joka lakkaa toimimasta vainajan ruumiin soluissa.
Saarnaajan 12:7:ssä sanotaan, että kuolemassa ihmisen ruumis palaa maahan, ”ja henki palaa tosi Jumalan luo, joka sen antoi”. Ihminen itse ei ole koskaan ollut taivaassa Jumalan luona; se mikä ”palaa” Jumalan luo, on siksi se elämänvoima, jonka ansiosta ihminen saattoi elää.
Ihmisessä (samoin kuin eläimissä) olevan elämänvoiman eli hengen persoonattoman luonteen vuoksi on selvää, että Daavidin psalmissa 31:5 esittämät sanat, jotka Jeesus lainasi kuolinhetkellään (Lu 23:46), ”sinun käteesi minä uskon henkeni”, tarkoittivat sitä, että Jumalaa pyydettiin vartioimaan tuota elämänvoimaa eli huolehtimaan siitä (vrt. Ap 7:59). Jonkin voiman todellista ja kirjaimellista siirtymistä tältä planeetalta Jumalan taivaalliseen läsnäoloon ei välttämättä vaadita. Eläinuhrien hyvästä tuoksusta sanottiin, että Jumala ”tunsi” sen (1Mo 8:20, 21), vaikka tämä tuoksu epäilemättä pysyi maan ilmakehässä, ja samoin Jumala saattoi ’koota luokseen’ eli saattoi hyväksyä hänelle luovutetun hengen eli elämänvoiman kuvaannollisessa merkityksessä, ts. ilman elämänvoiman kirjaimellista siirtymistä pois maan päältä (Job 34:14; Lu 23:46). Kun joku uskoo Jumalalle henkensä, se merkitsee siis ilmeisesti sitä, että hän toivoo Jumalan palauttavan tulevaisuudessa tämän elämänvoiman ylösnousemuksen välityksellä (vrt. 4Mo 16:22; 27:16; Job 12:10; Ps 104:29, 30).
Liikkeelle paneva henkinen taipumus. Molempia sanoja ru′aḥ ja pneu′ma käytetään tarkoittamaan myös sitä voimaa, joka saa ihmisen ilmaisemaan tiettyä asennetta, mielenlaatua tai tunnetta tai ryhtymään tiettyyn toimintaan tai menettelyyn. Vaikka tämä voima ihmisessä on itsessään näkymätön, se saa aikaan näkyviä tuloksia. Suomalaisten puheenparsien käyttö on huomattavassa määrin rinnakkaista tälle ”hengeksi” käännettyjen ja pohjimmaltaan henkäystä tai liikkeessä olevaa ilmaa tarkoittavien heprealaisten ja kreikkalaisten sanojen käytölle. Voidaan esimerkiksi sanoa, että joku ilmaisee ”tyyntä henkeä” tai että häntä vaivaa ”ylpeyden henki”. Ihmisryhmästä ja siihen vaikuttavasta vallitsevasta voimasta voidaan käyttää mm. sanontaa ”päästä tilaisuuden henkeen” tai voidaan puhua ”kodin hengestä”, ”työpaikan hengestä”, ”neuvottelujen hengestä” ja ”talkoohengestä”. Voidaan käyttää sellaisia kielikuvia kuin ”tyytymättömyyden ilmapiiri” tai ”läpi kansan puhalsivat muutoksen tuulet”. Näillä kaikilla tarkoitetaan tätä näkymätöntä vaikuttavaa voimaa, joka toimii ihmisissä ja saa heidät puhumaan ja menettelemään tietyllä tavalla.
Samoin kerrotaan Iisakin ja Rebekan ”mielikarvaudesta [kirjm. ”hengen karvaudesta”]”, joka johtui Esaun avioliitosta heettiläisten naisten kanssa (1Mo 26:34, 35), ja Ahabin vallanneesta hengen murheellisuudesta, mikä riisti häneltä ruokahalun (1Ku 21:5). ”Mustasukkaisuuden henki” voi saada miehen suhtautumaan vaimoonsa epäluuloisesti ja johtaa jopa aviorikossyytteisiin tätä vastaan (4Mo 5:14, 30).
Perusajatus voimasta, joka panee liikkeelle ja antaa pontta jonkun puheelle ja teoille, nähdään myös viittauksista Joosuaan, ”mieheen jossa on henkeä” (4Mo 27:18), ja Kalebiin, jossa oli ”erilainen henki” kuin suurimmassa osassa israelilaisia, jotka olivat menettäneet rohkeutensa kymmenen vakoojan huonon raportin vuoksi (4Mo 14:24). Elialla oli runsaasti tarmoa ja voimaa innokkaassa Jumalan palveluksessaan, ja Elisa pyysi kahta osaa Elian hengestä hänen seuraajanaan (2Ku 2:9, 15). Johannes Kastaja ilmaisi samaa tarmoa ja energistä intoa kuin Elia oli osoittanut, ja tämän ansiosta Johanneksella oli voimakas vaikutus kuulijoihinsa; siksi hänen voitiin sanoa kulkeneen ”Elian hengessä ja voimassa” (Lu 1:17). Toisaalta Salomon rikkaus ja viisaus tekivät niin valtavan vaikutuksen Saban kuningattareen, että ”hänen henkensä salpautui” (1Ku 10:4, 5). Tässä samassa perusmerkityksessä jonkun henki voidaan ’herättää’ (1Ai 5:26; Esr 1:1, 5; Hag 1:14; vrt. Sr 10:4), se voi ’joutua kiihdyksiin’ tai ’kiusaantua’ (1Mo 41:8; Da 2:1, 3; Ap 17:16), ’tyyntyä’ (Tu 8:3), olla ”ahdingossa”, ’nääntyä’ (Job 7:11; Ps 142:2, 3; vrt. Joh 11:33; 13:21) ja ’elpyä’ sekä ’virvoittua’ (1Mo 45:27, 28; Jes 57:15, 16; 1Ko 16:17, 18; 2Ko 7:13; vrt. 2Ko 2:13).
Sydän ja henki. Sydämestä puhutaan usein hengen yhteydessä, mikä ilmaisee selvää sukulaisuutta. Koska kuvaannollisella sydämellä osoitetaan olevan kyky ajatella ja motivoida ja koska se on läheisessä yhteydessä tunteisiin ja kiintymykseen (ks. SYDÄN), sillä on epäilemättä suuri osuus ihmisen ilmaiseman hengen (vallitsevan henkisen taipumuksen) kanssa. 2. Mooseksen kirjan 35:21:ssä rinnastetaan sydän ja henki toisiinsa sanomalla, että ”jokainen jonka sydän häntä kehotti, ja – – jokainen jonka henki häntä kannusti” toi anteja tabernaakkelin rakentamista varten. Sitä vastoin kun kanaanilaiset saivat kuulla Jehovan Israelin hyväksi suorittamista voimateoista, ’heidän sydämensä alkoi raueta, eikä kenessäkään enää noussut henkeä’, ts. kenelläkään ei ollut aloitekykyä ryhtyä toimiin israelilaisjoukkoja vastaan (Jos 2:11; 5:1; vrt. Hes 21:7). Toisissa kohdissa puhutaan ’sydämen tuskasta ja hengen murtumisesta’ (Jes 65:14), tai niissä on muita vastaavia ilmauksia (vrt. Ps 34:18; 143:4, 7; San 15:13). Ilmeisesti siksi, että vaikuttavalla voimalla on vahva vaikutus mieleen, Paavali kehottaa: ”Teidän tulee uudistua mieleenne vaikuttavassa voimassa [eräs muoto sanasta pneu′ma] ja pukea yllenne uusi persoonallisuus, joka luotiin Jumalan tahdon mukaan tosi vanhurskaudessa ja uskollisuudessa.” (Ef 4:23, 24.)
Hengen hillitsemisen välttämättömyyttä korostetaan voimakkaasti. ”Kuin kaupunki, johon on murtauduttu, joka on muuria vailla, on mies, joka ei hillitse henkeään.” (San 25:28.) Ärsytettynä ihminen voi toimia kuin typerä, joka kärsimättömästi ’purkaa koko henkensä’, kun taas ”viisas säilyttää sen tyynenä loppuun asti” (San 29:11; vrt. 14:29, 30). Mooses salli itsensä ärsyyntyä kohtuuttomasti, kun israelilaiset kerran ”katkeroittivat hänen henkensä ja hän alkoi puhua harkitsemattomasti huulillaan” omaksi vahingokseen (Ps 106:32, 33). Niinpä se, ”joka on hidas vihastumaan, on parempi kuin väkevä mies, ja henkensä hillitsevä on parempi kuin kaupungin valloittaja” (San 16:32). Tämä vaatii nöyryyttä (San 16:18, 19; Sr 7:8, 9), ja ”nöyrähenkinen hankkii kunniaa” (San 29:23). Tieto ja tarkkanäköisyys pitävät miehen ”hengeltään viileän rauhallisena” ja kielensä hillitsevänä (San 17:27; 15:4). Jehova ”arvioi henget” ja tuomitsee ne, jotka eivät ’pidä vaaria hengestään’ (San 16:2; Mal 2:14–16).
Ihmisryhmän ilmaisema henki. Yksilö voi osoittaa tiettyä henkeä, ja samoin ihmisryhmä voi ilmaista tiettyä henkeä, vallitsevaa henkistä taipumusta (Ga 6:18; 1Te 5:23). Kristillisen seurakunnan piti olla hengeltään yksimielinen ja heijastaa Päänsä, Kristuksen Jeesuksen, henkeä (2Ko 11:4; Fil 1:27; vrt. 2Ko 12:18; Fil 2:19–21).
Paavali puhuu ”maailman hengestä” Jumalan hengen vastakohtana (1Ko 2:12). Jumalan Vastustajan hallinnassa oleva maailma (1Jo 5:19) osoittaa langenneen lihan haluja tyydyttävää, itsekästä henkeä, mikä tekee siihen kuuluvista Jumalan vihollisia (Ef 2:1–3; Ja 4:5). Maailman epäpuhdas henki edistää uskottoman Israelin tavoin ruumiillista tai hengellistä haureutta epäjumalanpalveluksen ohella (Ho 4:12, 13; 5:4; Sak 13:2; vrt. 2Ko 7:1).
Mutta uskonhan täytyy perustua Raamattuun ja näin nähdään oikea uskonto vai mitä?Ja olen seurannut eri uskonto ryhmiä ja todennut mm.Että raamattu kieltää tappamisen,miksi muslimit,kirkkoonkuuluvat ja muihin uskontoihin kuuluvat sotivat ja tappavat toisiaan ja papit ovat siellä Raamattuineen puollustamassa omiaan.Aika käsittämätöntä!Mutta missä ovat Jehovan todistajat?Eivät ainakaan mukana sodissa ja muuallakaan missä tommoista tapahtuu!Olenkin jo tullut melko varmaan tulokseen,että Jehovan todistajilla on se oikea uskonto,koska he pystyvät perustelemaan sanomansa Raamatulla,mitä mm.Kirkko ei pysty tekemään!
muualla kuin Raamatussa tietoa kuka Pyhä Henki tai enkeli Gabriel on tai ovat?
Enkeli Gabriel, joka antoi Muhammedille Koraanin sanat, ilmoittaa useassa kohtaa Koraania että hän eli enkeli Gabriel on Pyhä Henki ja Koraanissa puhutaan myös Jumalan Voimasta Pyhästä Hengestä eli Koraanissakin tuodaan esille että on olemassa kaksi Pyhää Henkeä.
Koraani ja Raamattu on kaks eri kirjaa!Koraaniin on lainattu paljon Raamatusta sillä onhan Raamattu vanhempi kuin koraani!Ja Raamattuun siis on uskominen!
ainakin kaksi kirjaa (Raamattu ja Koraani) joissa puhutaan kahdesta eri Pyhästä Hengestä ja yksi Amerikkalainen lähko, jolla on "oma raamattu" ja joka opettaa että on vain yksi Pyhä Henki.
Tässäpän sen huomaa!Jehovan todistaja pystyi perustelemaan asiansa Raamatulla,kun kahden pyhän hengen kannattaja otti haukunta kannan!!!
>>Raamattu vanhempi kuin koraani!Ja Raamattuun siis on uskominen!
Tuo ikäperuste syrjäyttää taas vuorostaan Raamatun.
mantereella eli aikoinaan (90-77 eKr) intiaanikansa, jotka käyttivät nimeä antilaisnefiläis-lehiläiset ja he kieltäytyivät myös sotimasta ja nostamasta miekkaansa veljiään intiaaneja vastaan, joista he olivat eronneet ja antoivat tappaa itseään aina 1005 henkeä huutaen avuksi Herran nimeä, kunnes heidän veljensä intiaanit lakkasivat tappamasta heitä tunnonvaivojen vuoksi.
Tosi uskon ei pidä perustua ainoastaan siihen että jotkut ryhmät kieltäytyvät sotimasta toisiaan vastaan, vaan tuon uskon täytyy perustua oikeaan tietoon Jumalasta ja hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen sovitustyöstään Golgatalla ja Pyhään Henkeen (Gabriel) joka on persoona ja joka kaiken tiedon lopulta paljastaa ja yhdistää kaiken, mitä on maan päällä ja taivaassa, yhdeksi.
Lahko
Tällä vastineella käännetty kreikkalainen sana (hai′re·sis, josta juontuu sana heresia eli lahkolaisuus, kerettiläisyys) tarkoittaa ’valintaa’ (3Mo 22:18, LXX) tai ’valittua’ eli näin ollen ”muista erottautuvaa ihmisryhmää, joka noudattaa omia opinkappaleitaan [lahko tai puolue]” (Thayer, Greek-English Lexicon of the New Testament, 1889, s. 16). Tätä sanaa käytetään kahden huomattavan juutalaisuuden haaran kannattajista: fariseuksista ja saddukeuksista (Ap 5:17; 15:5; 26:5). Ei-kristityt sanoivat myös kristillisyyttä ”lahkoksi” tai ”nasaretilaisten lahkoksi” mahdollisesti siksi, että he katsoivat sen irrottautuneen juutalaisuudesta (Ap 24:5, 14; 28:22).
Kristillisyyden perustaja Jeesus Kristus rukoili, että hänen seuraajiensa keskuudessa vallitsisi ykseys (Joh 17:21), ja apostolit olivat erittäin kiinnostuneita yksimielisyyden säilyttämisestä kristillisessä seurakunnassa (1Ko 1:10; Ju 17–19). Eripuraisuus uskonasioissa voisi synnyttää raivoisia kiistoja, erimielisyyksiä ja jopa vihollisuuksia (vrt. Ap 23:7–10). Lahkoja tuli siis karttaa, koska ne kuuluivat lihan tekoihin (Ga 5:19–21). Kristittyjä varoitettiin edistämästä lahkoja tai antamasta väärien opettajien johtaa itseään harhaan (Ap 20:28; 2Ti 2:17, 18; 2Pi 2:1). Titukselle kirjoittamassaan kirjeessä apostoli Paavali kehotti hylkäämään ihmisen, joka kahden vakavan neuvon jälkeen yhä edisti lahkoa, ja tarkoitti tällä ilmeisesti sitä, että hänet piti erottaa seurakunnasta (Tit 3:10). Ne jotka eivät halunneet olla muodostamassa jakaumia seurakunnan sisäpuolelle tai tukemassa jotakin tiettyä ryhmäkuntaa, erottautuivat muista uskollisen menettelynsä vuoksi ja todistivat näin, että heillä oli Jumalan hyväksymys. Paavali tarkoitti ilmeisesti juuri tätä, kun hän sanoi korinttilaisille: ”Sillä täytyyhän keskuudessanne olla lahkojakin, jotta hyväksytyt tulisivat myös ilmeisiksi joukossanne.” (1Ko 11:19.)
raamatunkohdilla ilman merkitystä. Ja missä näet haukuntakannan, olen vain pyrkinyt tuomaan asiat tosiasioiden valossa ja tosiasioiden mukaan jehovantodistajat on lahko, koska se on eronnut Raamatuntutkijoista ja eikös se ole Amerikasta lähtöisin?
Kyllä!Ne uskonnot jotka ovat osallisia sodissa,eivät varmaankaan ole se oikea uskonto.Ja kyllä Raamatulla pitää siis pystyä puheensa perustelemaan?Vai mitä?Siispä kysynkin missä kohtaa Raamatussa mainitaan että Gabriel on pyhä henki ja pyhä henki on persoona?
Kyllä niillä oli vaan aikas paljon merkitystä kun ne lukee! olet aika väärässä nyt!
Jehovan todistajat
Määritelmä: Sellaisten ihmisten maailmanlaajuinen kristillinen seura, jotka antavat toimeliaasti todistusta Jehova Jumalasta ja hänen ihmiskuntaa koskevista tarkoituksistaan. He perustavat uskomuksensa yksinomaan Raamattuun.
Missä uskonkäsityksissä Jehovan todistajat eroavat muista uskonnoista?
1) Raamattu: Jehovan todistajat uskovat, että Raamattu on kokonaisuudessaan Jumalan henkeytetty sana, ja sen sijaan että he pitäisivät kiinni jostakin ihmisten perinteeseen perustuvasta uskontunnustuksesta, he pitävät Raamattua kaikkien uskonkäsitystensä mittapuuna.
2) Jumala: He palvovat Jehovaa ainoana tosi Jumalana ja puhuvat halukkaasti toisille hänestä ja hänen ihmiskuntaa koskevista rakkaudellisista tarkoituksistaan. Jokainen joka julkisesti todistaa Jehovasta, yhdistetään yleensä yhteen ryhmään: ”Jehovan todistajiin”.
3) Jeesus Kristus: He eivät usko, että Jeesus Kristus on kolminaisuuden osa, vaan, kuten Raamattu sanoo, että hän on Jumalan Poika, ensimmäinen Jumalan luomistöistä; että hän oli olemassa ennen ihmiseksi tuloaan ja että hänen elämänsä siirrettiin taivaasta erään neitsyen, Marian, kohtuun; että hänen uhriksi annettu täydellinen ihmiselämänsä mahdollistaa pelastuksen ja ikuisen elämän kaikille niille, jotka uskovat; että Kristus hallitsee aktiivisesti Kuninkaana Jumalan annettua hänelle vuonna 1914 vallan kaikkeen maahan.
4) Jumalan valtakunta: He uskovat, että Jumalan valtakunta on ihmiskunnan ainoa toivo; että se on todellinen hallitus; että se tuhoaa pian nykyisen pahan asiainjärjestelmän, kaikki ihmishallitukset mukaan luettuina, ja saa aikaan uuden järjestelmän, jossa vallitsee vanhurskaus.
5) Taivaallinen elämä: He uskovat, että 144 000 hengellävoideltua kristittyä hallitsevat Kristuksen kanssa kuninkaina hänen taivaallisessa Valtakunnassaan. He eivät usko, että kaikki ”hyvät ihmiset” saisivat taivaallisen elämän palkinnon.
6) Maa: He uskovat, että Jumalan alkuperäinen tarkoitus maan suhteen toteutuu; että koko maa tulee olemaan Jehovan palvojien kansoittama ja että nämä voivat nauttia ikuisesta elämästä inhimillisessä täydellisyydessä; että kuolleetkin saavat ylösnousemuksen välityksellä tilaisuuden nauttia näistä siunauksista.
7) Kuolema: He uskovat, että kuolleet ovat täysin tiedottomia; että kuolleet eivät koe tuskaa enempää kuin mielihyvääkään missään henkimaailmassa; että kuolleet eivät ole olemassa muutoin kuin Jumalan muistissa, niin että heidän tulevan elämän toivonsa riippuu siitä, että he saavat ylösnousemuksen kuolleista.
8) Viimeiset päivät: He uskovat, että me olemme vuodesta 1914 lähtien eläneet tämän pahan asiainjärjestelmän viimeisissä päivissä; että vanhurskautta rakastavat säilyvät elossa puhdistettuun maahan.
9) Erossa maailmasta: He pyrkivät vilpittömästi pysymään erossa maailmasta, kuten Jeesus sanoi seuraajiensa pysyvän. He ilmaisevat aitoa kristillistä rakkautta lähimmäisiään kohtaan, mutta he eivät osallistu minkään maan politiikkaan eivätkä sotiin. He huolehtivat perheensä aineellisista tarpeista, mutta karttavat maailman kiihkeää aineellisen omaisuuden ja henkilökohtaisen kunnian tavoittelua ja sen liiallista huvittelunhalua.
10) Raamatun neuvojen soveltaminen: He uskovat, että on tärkeää soveltaa Jumalan sanan neuvoja jokapäiväiseen elämään: kotona, koulussa, työssä ja seurakunnassa. Menneestä elämäntavastaan riippumatta ihminen voi tulla Jehovan todistajaksi, jos hän luopuu Jumalan sanan tuomitsemista tavoista ja soveltaa jumalisia neuvoja. Mutta jos joku alkaa sen jälkeen harjoittaa aviorikosta, haureutta, homoseksuaalisuutta, huumeiden väärinkäyttöä, juoppoutta, valehtelua tai varastamista, hänet erotetaan järjestöstä.
(Edellä oleva luettelo mainitsee lyhyesti joitakin Jehovan todistajien huomattavia uskonkäsityksiä, mutta ei suinkaan kaikkia seikkoja, joissa ne ovat erilaisia kuin muiden ryhmien uskomukset. Edellä mainittujen uskonkäsitysten raamatulliset perusteet voidaan löytää tämän kirjan hakemiston avulla.)
Ovatko Jehovan todistajat amerikkalainen uskonto?
He kannattavat Jumalan valtakuntaa, eivät tämän vanhan maailman minkään kansan poliittista, taloudellista tai yhteiskunnallista järjestelmää.
On totta, että Jehovan todistajat saivat nykypäivinä alkunsa Yhdysvalloista. Se että heidän maailmankeskuksensa sijaitsee siellä, on tehnyt raamatullisen kirjallisuuden painamisen ja sen lähettämisen useimpiin maailman osiin helpommaksi. Todistajat eivät kuitenkaan pidä yhtä maata toista parempana; heitä on melkein joka maassa, ja heillä on monissa maailman osissa toimistoja, jotka valvovat heidän toimintaansa noilla alueilla.
Harkitse seuraavaa: Jeesus syntyi juutalaisena Palestiinassa, mutta kristillisyys ei ole kuitenkaan palestiinalainen uskonto. Jeesuksen syntymäpaikka ei ole ratkaiseva seikka. Se mitä Jeesus opetti, oli lähtöisin hänen Isästään, Jehova Jumalasta, joka kohtelee puolueettomasti kaikkien kansojen ihmisiä (Joh. 14:10; Apt. 10:34, 35).
Miten Jehovan todistajien työ rahoitetaan?
Vapaaehtoisin lahjoituksin, kuten varhaiskristittyjenkin työ (2. Kor. 8:12; 9:7). Heidän kokouksissaan ei koskaan kerätä kolehtia; he eivät pyydä rahaa ihmisiltä. Kiinnostuneilta mahdollisesti saadut lahjoitukset käytetään todistajien maailmanlaajuisen raamatullisen opetustyön edistämiseen.
Todistajille ei makseta siitä, että he menevät talosta taloon tai tarjoavat raamatullista kirjallisuutta kaduilla. Rakkaus Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan saa heidät puhumaan Jumalan ihmiskuntaa koskevista rakkaudellisista järjestelyistä.
Jehovan todistajien käyttämä laillinen uskonnollinen yhdistys, Pennsylvaniassa rekisteröity Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura, perustettiin vuonna 1884 noudattaen niitä Yhdysvaltain Pennsylvanian osavaltion lakeja, jotka säätelevät ei-kaupallista tarkoitusta palvelevien yhdistysten toimintaa. Näin ollen se ei lain mukaan voi olla eikä ole liikeyritys, eivätkä yksilöt hanki voittoa tämän Seuran välityksellä. Seuran peruskirja sanoo: ”Se [Seura] ei hanki rahallista voittoa eikä hyötyä, satunnaisesti eikä muutenkaan, jäsenilleen, johtajilleen eikä virkailijoilleen.”
Ovatko Jehovan todistajat lahko tai kultti?
Jotkut määrittelevät lahkon merkitsevän ryhmää, joka on irtautunut jostakin vakiintuneesta uskonnosta. Toiset soveltavat tämän termin ryhmään, joka seuraa jotakuta ihmisjohtajaa tai opettajaa. Sanaa käytetään yleensä halventavassa mielessä. Jehovan todistajat eivät ole minkään kirkon sivuhaara, vaan heidän joukossaan on ihmisiä kaikilta elämän aloilta ja heillä on monenlaisia uskonnollisia taustoja. He eivät pidä ketään ihmistä, vaan Jeesusta Kristusta, johtajanaan.
Kultti on uskonto, jota ei pidetä puhdasoppisena tai joka korostaa määrätyn rituaalin mukaista hartauden harjoitusta. Monet kultit seuraavat elävää ihmisjohtajaa, ja usein niiden kannattajat elävät ryhmissä muusta yhteiskunnasta erillään. Puhdasoppisuuden mittapuun pitäisi kuitenkin olla Jumalan sana, ja Jehovan todistajat pitävät ehdottomasti kiinni Raamatusta. Heidän palvontansa on elämäntapa, ei rituaalista hartaudenharjoitusta. He eivät myöskään seuraa ihmistä eivätkä eristäydy muusta yhteiskunnasta. He elävät ja työskentelevät muiden ihmisten keskellä.
Kuinka vanha Jehovan todistajien uskonto on?
Raamatun mukaan Jehovan todistajien ketju ulottuu aina uskolliseen Abeliin saakka. Heprealaiskirjeen 11:4–12:1 sanoo: ”Uskon vaikutuksesta uhrasi Abel Jumalalle suuriarvoisemman uhrin kuin Kain – –. Uskon vaikutuksesta osoitti Nooa, kun hänelle oli annettu jumalallinen varoitus siitä, mitä ei vielä nähty, jumalanpelkoa – –. Uskon vaikutuksesta Abraham kutsun saatuaan totteli lähtemällä paikkaan, joka hänen oli määrä saada perinnöksi – –. Uskon vaikutuksesta kieltäytyi Mooses täysikasvuiseksi tultuaan siitä, että häntä kutsuttaisiin faraon tyttären pojaksi, ja valitsi ennemmin osakseen huonon kohtelun Jumalan kansan kanssa kuin synnistä saatavan tilapäisen nautinnon – –. Niinpä siis, koska ympärillämme on näin suuri pilvi todistajia, pankaamme mekin pois jokainen paino ja meidät helposti kietova synti ja juoskaamme kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu.”
Raamattu sanoo Jeesuksesta Kristuksesta: ”Näin sanoo Aamen, uskollinen ja totuudellinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku.” Kenen todistaja hän oli? Hän itse sanoi, että hän teki Isänsä nimen ilmeiseksi. Hän oli huomattavin Jehovan todistaja. (Ilm. 3:14; Joh. 17:6.)
On kiinnostavaa, että jotkut juutalaiset kysyivät, edustiko Jeesuksen Kristuksen toiminta jotakin ”uutta opetusta”? (Mark. 1:27.) Myöhemmin jotkut kreikkalaiset ajattelivat, että apostoli Paavali esitti ”uutta opetusta” (Apt. 17:19, 20). Se oli uutta niiden korville, jotka kuulivat sen, mutta tärkeää oli, että se oli totuus ja täysin sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa.
Jehovan todistajien nykyinen historia alkoi, kun Alleghenyssä Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa muodostettiin 1870-luvun alkupuolella eräs ryhmä tutkimaan Raamattua. Aluksi heidät tunnettiin vain raamatuntutkijoina, mutta vuonna 1931 he omaksuivat raamatullisen nimen Jehovan todistajat (Jes. 43:10–12). Heidän uskonkäsityksensä ja tapansa eivät ole uusia, vaan ensimmäisen vuosisadan kristillisyyden ennallistus.
Uskovatko Jehovan todistajat, että heillä on ainoa oikea uskonto?
Raamattu ei ole yhtä mieltä sen nykyaikaisen käsityksen kanssa, että on monta tapaa palvoa Jumalaa hänelle otollisella tavalla. Efesolaiskirjeen 4:5 sanoo, että on ”yksi Herra, yksi usko”. Jeesus sanoi: ”Se portti on ahdas ja tie kapea, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, tule menemään taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee taivaissa olevan Isäni tahdon.” (Matt. 7:13, 14, 21; ks. myös 1. Kor. 1:10.)
Raamattu sanoo toistuvasti tosi kristillisten opetusten kokonaisuutta ”totuudeksi”, ja kristillisyyttä sanotaan ”totuuden tieksi” (1. Tim. 3:15; 2. Joh. 1; 2. Piet. 2:2). Koska kaikki Jehovan todistajien uskonkäsitykset, käytösnormit ja järjestömenettelyt perustuvat Raamattuun, heidän uskonsa itse Raamattuun Jumalan sanana tekee heidät vakuuttuneiksi siitä, että heillä on tosiaan totuus. Siksi heidän asenteensa ei ole omahyväinen, vaan osoittaa heidän luottavan siihen, että Raamattu on oikea mittapuu, jolla uskonto tulee mitata. He eivät ole itsekeskeisiä, vaan he ovat innokkaita kertomaan vakaumuksestaan toisille.
Eivätkö toisetkin uskonnot noudata Raamattua?
Monet käyttävät sitä jossain määrin. Mutta opettavatko ja noudattavatko ne tosiaan sitä, mitä se sisältää? Harkitse: 1) Useimmista raamatunkäännöksistään ne ovat poistaneet tosi Jumalan nimen tuhansista kohdista. 2) Kolminaisuusoppi, niiden käsitys itse Jumalasta, on lainattu pakanallisista lähteistä, ja se kehiteltiin nykyiseen muotoonsa satoja vuosia sen jälkeen, kun Raamatun kirjoittaminen oli päättynyt. 3) Niiden uskomus ihmissielun kuolemattomuudesta, johon elämän jatkuminen perustuisi, ei ole otettu Raamatusta; sen juuret ovat muinaisessa Babylonissa. 4) Jeesuksen saarnaamisen teema oli Jumalan valtakunta, ja hän lähetti opetuslapsensa puhumaan siitä henkilökohtaisesti toisille. Mutta nykyiset kirkot mainitsevat tuon Valtakunnan vain harvoin, eivätkä niiden jäsenet osallistu ”tämän valtakunnan hyvän uutisen” saarnaamiseen. (Matt. 24:14.) 5) Jeesus sanoi, että hänen tosi seuraajansa voitaisiin tunnistaa helposti heidän uhrautuvasta rakkaudestaan toisiaan kohtaan. Pitääkö se paikkansa kristikunnan uskonnoista, kun kansat lähtevät sotaan? 6) Raamattu sanoo, että Kristuksen opetuslapset eivät olisi osa maailmasta, ja se varoittaa, että joka haluaa olla maailman ystävä, se tekee itsestään Jumalan vihollisen; mutta kristikunnan kirkot ja niiden jäsenet ovat täysin rinnoin mukana kansojen poliittisissa asioissa (Jaak. 4:4). Voidaanko heidän tällaisen maineensa huomioon ottaen rehellisesti sanoa, että he tosiaan pitävät kiinni Raamatusta?
Miten Jehovan todistajat päätyvät Raamatun selitykseensä?
Avainseikka on se, että todistajat todella uskovat, että Raamattu on Jumalan sana ja että sen sisältö on tarkoitettu meidän opetukseksemme (2. Tim. 3:16, 17; Room. 15:4; 1. Kor. 10:11). Siksi he eivät turvaudu filosofisiin perusteluihin kiertääkseen Raamatun selviä ja totuudellisia lausuntoja tai puolustellakseen niiden ihmisten elintapaa, jotka ovat hylänneet Raamatun moraalimittapuut.
Kun Raamatussa esitetään jotakin vertauskuvallisella kielellä, he antavat Raamatun esittää oman selityksensä, sen sijaan että esittäisivät omia teorioitaan sen merkityksestä (1. Kor. 2:13). Viitteitä vertauskuvallisten termien merkityksestä löytyy yleensä Raamatun muista osista. (Ks. esimerkiksi Ilmestyksen 21:1:tä; lue sitten ”meren” merkityksestä Jesajan 57:20. Saadaksesi selville, mikä on Ilmestyksen 14:1:n mainitsema ”Karitsa”, ks. Joh. 1:29 ja 1. Piet. 1:19.)
Profetian täyttymyksen suhteen he soveltavat Jeesuksen sanoja, joiden mukaan tulee valppaasti seurata ennustuksia vastaavia tapahtumia (Luuk. 21:29–31; vrt. 2. Piet. 1:16–19). He kiinnittävät tunnollisesti huomion noihin tapahtumiin ja siihen, mitä Raamattu ilmaisee niiden merkitsevän.
Jeesus sanoi, että hänellä olisi maan päällä ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” (hänen voidellut seuraajansa ryhmänä), jonka välityksellä hän antaisi hengellistä ravintoa uskon huonekuntaan kuuluville (Matt. 24:45–47). Jehovan todistajat tunnustavat tämän järjestelyn. He odottavat ensimmäisen vuosisadan kristittyjen tavoin tuon ”orja”-luokan hallintoelimen ratkaisevan vaikeat kysymykset – ei ihmisviisauden perusteella, vaan turvautuen siihen, mitä se tietää Jumalan sanasta ja hänen tavastaan menetellä palvelijoittensa suhteen, ja luottaen Jumalan hengen apuun, jota se hartaasti rukoilee (Apt. 15:1–29; 16:4, 5).
Miksi Jehovan todistajien opetuksissa on tapahtunut muutoksia vuosien mittaan?
Raamattu osoittaa, että Jehova auttaa palvelijoitaan ymmärtämään tarkoitustaan edistyvällä tavalla (Sananl. 4:18; Joh. 16:12). Niin ollen profeetat, jotka Jumala henkeytti kirjoittamaan Raamatun osia, eivät ymmärtäneet kaiken sen merkitystä, mitä he kirjoittivat (Dan. 12:8, 9; 1. Piet. 1:10–12). Jeesuksen Kristuksen apostolit tunnustivat, että oli paljon, mitä he eivät ymmärtäneet omana aikanaan (Apt. 1:6, 7; 1. Kor. 13:9–12). Raamattu osoittaa, että totuuden tuntemus lisääntyisi suuresti ”lopun aikana” (Dan. 12:4). Tiedon lisääntyminen vaatii usein korjaamaan ajattelua. Jehovan todistajat ovat halukkaita tekemään nöyrästi sellaisia korjauksia.
Miksi Jehovan todistajat saarnaavat talosta taloon?
Jeesus ennusti, että meidän päivinämme tehtäisiin tätä työtä: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille, ja sitten tulee loppu.” Hän antoi seuraajilleen myös seuraavan ohjeen: ”Menkää – – ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä.” (Matt. 24:14; 28:19.)
Kun Jeesus lähetti varhaiset opetuslapsensa, hän käski heitä menemään ihmisten koteihin (Matt. 10:7, 11–13). Apostoli Paavali sanoi palveluksestaan: ”En pidättynyt kertomasta teille mitään siitä, mikä oli hyödyllistä, enkä opettamasta teitä julkisesti ja talosta taloon.” (Apt. 20:20, 21; ks. myös Apt. 5:42.)
Todistajien julistamassa sanomassa on kysymys ihmisten elämästä; he haluavat, että kaikki saavat varmasti kuulla siitä (Sef. 2:2, 3). Heidän käyntinsä vaikuttimena on rakkaus – ennen kaikkea Jumalaa kohtaan ja myös lähimmäistä kohtaan.
Eräässä Espanjassa pidetyssä uskonnollisten johtajien konferenssissa pantiin tämä merkille: ”Ehkä [kirkot] laiminlyövät sen, mihin Jehovan todistajat nimenomaan käyttävät eniten aikaa: kodeissa käymisen, joka sisältyy alkukirkon apostoliseen menettelytapaan. Kirkkojen rajoittuessa usein temppeleittensä rakentamiseen, kellojensa soittamiseen ihmisten puoleensa vetämiseksi ja saarnaamiseen kokouspaikkojensa sisäpuolella – – [todistajat] noudattavat apostolista menettelytapaa menemällä talosta taloon ja käyttämällä hyväkseen joka tilaisuutta todistamiseen.” (El Catolicismo, Bogotá, Kolumbia, 14.9.1975, s. 14.)
Mutta miksi todistajat käyvät toistuvasti sellaistenkin ihmisten kodeissa, jotka eivät usko heidän tavallaan?
He eivät pakota sanomaansa toisille. Mutta he tietävät, että jotkut muuttavat uusiin asuntoihin ja että ihmisten olosuhteet muuttuvat. Tänään joku ei ehkä ehdi kuunnella; toisella kertaa hän saattaa hyvin mielellään varata aikaa siihen. Yksi perheenjäsen ei ehkä ole kiinnostunut, mutta toiset voivat olla. Ihmiset itse muuttuvat; vakavat elämän ongelmat voivat tehdä heidät tietoisiksi hengellisestä tarpeestaan. (Ks. myös Jes. 6:8, 11, 12.)
Miksi Jehovan todistajia vainotaan ja parjataan?
Jeesus sanoi: ”Jos maailma vihaa teitä, niin te tiedätte, että se on vihannut minua ennen kuin teitä. Jos olisitte osa maailmasta, niin maailma olisi mieltynyt omaansa. Mutta koska ette ole osa maailmasta, vaan minä olen valinnut teidät maailmasta, tämän vuoksi maailma teitä vihaa.” (Joh. 15:18, 19; ks. myös 1. Piet. 4:3, 4.) Raamattu osoittaa, että koko maailma on Saatanan vallassa; hän on vainon päälietsoja (1. Joh. 5:19; Ilm. 12:17).
Lisäksi Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Te tulette olemaan kaikkien vihan kohteita minun nimeni vuoksi.” (Mark. 13:13.) Sana ”nimi” viittaa tässä Jeesuksen viralliseen asemaan messiaanisena Kuninkaana. Vaino johtuu siitä, että Jehovan todistajat asettavat hänen käskynsä minkä tahansa maallisen hallitsijan käskyjen edelle.
Joku voi sanoa:
”Miksi ette puutu tämän maailman [yhdyskunnan] epäkohtiin?”
Voisit vastata: ”Olette ilmeisesti huolissanne tämän paikkakunnan olosuhteista. Niin minäkin. Saanko kysyä, mihin ongelmaan tulisi mielestänne ensimmäiseksi kiinnittää huomiota?” Sitten voisit ehkä lisätä: ”Miksihän tästä on mahtanut tulla niin suuri ongelma? .... Ilmeisestikin välitön toiminta asian korjaamiseksi voi olla hyödyllistä, mutta olette varmaan kanssani samaa mieltä siitä, että olisi vielä ilahduttavampaa nähdä tilanteen korjaantuvan pysyvästi. Näin me Jehovan todistajat suhtaudumme tähän asiaan.” (Selitä, mitä me teemme ihmisten auttamiseksi soveltamaan Raamatun periaatteita elämäänsä, niin että päästäisiin käsiksi asian perussyyhyn heissä itsessään; myös mitä Jumalan valtakunta tulee tekemään ja miksi se ratkaisee pysyvästi tuon ongelman koko ihmiskunnan hyväksi.)
Tai voisit sanoa: (Käytettyäsi joitakin edellä olevan vastauksen kohtia...) ”Jotkut auttavat korjaamaan yhdyskunnan epäkohtia antamalla rahaa; toiset tekevät vapaaehtoista työtä asian hyväksi. Jehovan todistajat osallistuvat siihen molemmilla tavoilla. Antakaahan kun selitän.” Sitten voisit ehkä lisätä: 1) ”Voidakseen olla Jehovan todistaja ihmisen täytyy maksaa tunnollisesti veronsa; valtio saa siten rahaa tarpeellisten palvelujen järjestämiseksi.” 2) ”Me teemme vielä enemmän: käymme ihmisten kodeissa ja tarjoudumme tutkimaan korvauksetta Raamattua heidän kanssaan. Kun he tulevat tietämään, mitä Raamattu sanoo, he oppivat soveltamaan Raamatun periaatteita ja siten selviytymään ongelmistaan.”
Yksi mahdollisuus: ”Olen iloinen, että otitte tämän asian esiin. Monet eivät ole koskaan ottaneet selvää siitä, mitä Jehovan todistajat tosiaan tekevät yhteiseksi hyväksi. On selvää, että apua voidaan tarjota useammalla kuin yhdellä tavalla.” Sitten voisit ehkä lisätä: 1) ”Jotkut ihmiset perustavat laitoksia: sairaaloita, vanhainkoteja, kuntoutuskeskuksia huumeiden orjille jne. Toiset voivat tarjoutua menemään suoraan ihmisten koteihin ja tarjoamaan apuaan siinä määrin kuin he voivat sitä antaa. Juuri näin Jehovan todistajat menettelevät.” 2) ”Olemme havainneet, että sen tietäminen, minkä Raamattu osoittaa olevan elämän todellinen tarkoitus ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan, voi muuttaa ihmisen koko elämänkatsomuksen.”
Lisäehdotus: ”Olen iloinen, että herätitte tuon kysymyksen. Mehän tosiaan haluaisimme nähdä olosuhteitten korjaantuvan, vai kuinka? Saanko kysyä, mitä ajattelette siitä, mitä Jeesus Kristus itse teki? Oliko tapa, jolla hän auttoi ihmisiä, mielestänne käytännöllinen? .... Me pyrimme noudattamaan hänen esimerkkiään.”
”Kristittyjen pitäisi olla Jeesuksen eikä Jehovan todistajia”
Voisit vastata: ”Tuo on kiinnostava näkökohta. Ja olette oikeassa siinä, että meillä on velvollisuus olla Jeesuksen todistajia. Siksi julkaisuissamme korostetaan Jeesuksen tehtävää Jumalan tarkoituksen toteuttamisessa. [Saatat haluta käyttää ajankohtaista kirjaa tai lehteä tämän osoittamiseksi.] Mutta tässä esitetään jotakin, joka voi olla teille uusi ajatus (Ilm. 1:5). .... Kenen ’Uskollinen todistaja’ Jeesus oli? (Joh. 5:43; 17:6.) .... Eikö Jeesus antanutkin meille esimerkin jäljiteltäväksi? .... Miksi on niin tärkeää tulla tuntemaan sekä Jeesus että hänen Isänsä? (Joh. 17:3.)”
Oho!!! Olipa todella valaisevaa aineistoa,nyt ei enää tarvitse epäröidä oikeata uskontoa!!!Kiitos oikeen paljon olette auttaneet minua löytämään sen mitä ole aina etsinyt!Löydän tieni teidän kokouspaikkaanne ja voin vannoa,että tulen sinne myös menemään!
löytyy 2 Mooseksen kirjan 14 luvun
Kun luet noita kohtia, huomaat että noissa kohdissa sanotaan, että Israelilaisia johdatti Egyptin maasta alkaen 40 vuotta erämaassa päivällä pilvenpatsaassa ja yöllä tulenpatsaassa enkeli josta käytetään myös nimitystä Herra.
Eli kyseessä ei voi olla Sana eli Jeesus ja kuitenkin tuosta enkelistä käytetään Herra-sanaa jota ei voi käyttää kuin ainoastaan Jumalasta tai jumalalista eli Jumala Kaikkivaltiaasta ja Sanasta eli Jeesuksesta ja Pyhästä Hengestä jumaluuden kolmannesta persoonasta.
Noissa jakeissa siis ilmoitetaan selvästi että on olemassa myös kolmas Herra, Isän ja Sanan lisäksi ja että häntä voidaan silti Raamatussa nimittää enkeliksi.
Kukas se sitten johdattikaan Israelilaisia erämaassa 40 vuoden ajan? Jos pystyt sen selvittämään niin sitten saat selville ketä enkeliä kutsutaan myös Herraksi eli jumalaksi.
Mistä löydämme siis selvityksen kuka on Herra eli Pyhä Henki eli enkeli _______?
Koraanissa enkeli Gabriel ilmoittaa monessa kohtaa että hän Pyhä Henki. Tuo tieto ei tosin löydy Raamatusta, mutta samalta persoonalta joka on Raamatun tekemistä ohjannut ja jota persoonaa (enkeli Gabriel) pidetään luotettavana tiedontuojana.
21 Ja Herra kulki heidän edellänsä, päivällä pilvenpatsaassa johdattaaksensa heitä tietä myöten ja yöllä tulenpatsaassa valaistaksensa heidän kulkunsa, niin että he voivat vaeltaa sekä päivällä että yöllä.
19 Jumalan enkeli, joka oli kulkenut israelilaisten joukon edellä, siirtyi nyt kulkemaan heidän perässään, ja pilvipatsas siirtyi pois heidän edeltään ja asettui heidän taakseen,
24 Kun aamuvartio tuli, katsahti Herra egyptiläisten joukkoa tulenpatsaasta ja pilvestä ja saattoi hämminkiin egyptiläisten joukon.
"koukkuun".
Jumalan nimi
JEHOVA on kaikkeuden Suvereenin Herran nimi. Hän on itse valinnut tuon nimen itselleen. Tetragrammi (Jumalan nimen neljä heprealaista kirjainta) esiintyy Raamatun heprealaisessa tekstissä lähes 7 000 kertaa – paljon useammin kuin mikään Jumalaa kuvaileva arvonimi. Se ei ole pelkkä nimilappu. Se erottaa tosi Jumalan kaikista muista jumalista, myös ihmisten tekemistä jumalista. Kaikkien älyllisten luomusten tulisi tuntea tuo nimi, kunnioittaa sitä ja pyhittää se.
Nimi Jehova ilmaisee, kuka on taivaan ja maan Luoja (1Mo 2:4), Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä (Mt 4:10; Joh 20:17), Hän, joka on luvannut luoda ”uudet taivaat ja uuden maan”, joissa vanhurskaus vallitsee (Jes 65:17, 25; 2Pi 3:13).
On kuitenkin yllättävää, että monissa raamatunkäännöksissä ei nykyään ole lainkaan Jumalan nimeä. Miksi ei? Juutalaisten keskuudessa syntyi taikauskoinen käsitys, jonka mukaan tuota nimeä ei saanut lausua. Tämän vuoksi juutalaiset alkoivat ensin karttaa Jumalan nimeä puheessaan, ja myöhemmin Jumalan persoonanimi poistettiin Pyhän Raamatun kreikkalaisista käsikirjoituksista. Lopulta Jumalan nimi korvattiin useimmissa raamatunkäännöksissä täysin ilmauksilla ”Herra”, ”Jumala” jne. On huomionarvoista, että vain kaikkein tärkeintä nimeä – Jehova – peukaloitiin; muihin Raamatun nimiin ei kajottu.
Kaikkien ihmisten on kuitenkin elintärkeää tuntea Jumalan nimi (Ro 10:13). Siihen sisältyy paljon muutakin kuin vain sen tietäminen, mikä Jumalan persoonanimi on. Siihen liittyy myös tuon nimen edustaman persoonan tunteminen ja tuohon nimeen kytkeytyvien tarkoitusten mukaan eläminen. Kaikkien tosi Jumalaa palvovien vastuuna on tehdä hänen nimeään ahkerasti tunnetuksi toisille, kuten Jeesus teki (Joh 17:6, 26). Jehova Jumala lupaa siunata niitä, jotka tuntevat hänen suuren nimensä sekä käyttävät ja kunnioittavat sitä (Ps 91:14).
Pyhä Raamattu Uuden maailman käännös: 14 Jehova puhui nyt Moosekselle sanoen: 2 ”Puhu Israelin pojille, että heidän tulee kääntyä takaisin ja leiriytyä Pi-Hahirotin eteen Migdolin ja meren väliin, mistä näkee Baal-Sefoniin. Sen edustalle teidän on määrä leiriytyä meren rannalle. 3 Silloin farao on sanova Israelin pojista: ’He harhailevat maassa sekasorron vallassa. Erämaa on saartanut heidät.’ 4 Niinpä minä annankin faraon sydämen paatua, ja hän on ajava heitä takaa, ja minä saan itselleni kunniaa faraon ja kaikkien hänen sotajoukkojensa välityksellä, ja egyptiläiset tulevat varmasti tietämään, että minä olen Jehova.” He tekivätkin juuri niin.
5 Myöhemmin Egyptin kuninkaalle ilmoitettiin, että kansa oli paennut. Faraon sekä hänen palvelijoittensa sydän muuttui heti kansaa kohtaan, niin että he sanoivat: ”Mitä olemmekaan tehneet, kun olemme lähettäneet Israelin pois palvelemasta orjinamme?” 6 Silloin hän valjastutti sotavaununsa, ja hän otti väkensä mukaansa. 7 Niin hän otti kuudetsadat valiovaunut ja kaikki muut Egyptin vaunut ja sotureita kuhunkin niistä. 8 Siten Jehova antoi faraon, Egyptin kuninkaan, sydämen paatua, ja tämä lähti ajamaan Israelin poikia takaa, samalla kun Israelin pojat olivat kulkemassa pois kohotetun käden myötä. 9 Ja egyptiläiset lähtivät ajamaan heitä takaa, ja kaikki faraon vaunuhevoset ja hänen ratsumiehensä ja sotajoukkonsa olivat tavoittamassa heidät, kun he olivat leiriytyneinä meren rannalle, Pi-Hahirotin luokse, mistä näkee Baal-Sefoniin.
10 Kun farao pääsi aivan lähelle, niin Israelin pojat nostivat silmänsä, ja katso, egyptiläiset etenivät heidän perässään; ja Israelin pojat pelästyivät suuresti ja alkoivat huutaa Jehovan puoleen. 11 Ja he sanoivat Moosekselle: ”Eikö Egyptissä ole lainkaan hautapaikkoja, kun olet tuonut meidät tänne erämaahan kuolemaan? Mitä oletkaan meille tehnyt johdattaessasi meidät pois Egyptistä? 12 Eikö tämä ole se sana, jonka puhuimme sinulle Egyptissä sanoen: ’Anna meidän olla palvellaksemme egyptiläisiä’? Sillä meidän on parempi palvella egyptiläisiä kuin kuolla erämaassa.” 13 Silloin Mooses sanoi kansalle: ”Älkää pelätkö. Pysykää lujina ja katsokaa Jehovan pelastusta, jonka hän toteuttaa teille tänään. Sillä niitä egyptiläisiä, jotka näette tänään, ette tule enää näkemään, ette koskaan enää. 14 Jehova itse taistelee teidän puolestanne, ja te, te tulette olemaan hiljaa.”
15 Jehova sanoi nyt Moosekselle: ”Miksi huudat jatkuvasti minun puoleeni? Puhu Israelin pojille, että heidän tulee purkaa leiri. 16 Mutta nosta sinä sauvasi ja ojenna kätesi meren yli ja halkaise se, jotta Israelin pojat voivat kulkea meren keskitse kuivaa maata myöten. 17 Minä taas, katso, minä annan egyptiläisten sydämen paatua, jotta he menisivät heidän perässään ja jotta minä saisin itselleni kunniaa faraon ja kaikkien hänen sotajoukkojensa, sotavaunujensa ja ratsumiestensä välityksellä. 18 Ja egyptiläiset tulevat varmasti tietämään, että minä olen Jehova, kun saan itselleni kunniaa faraon, hänen sotavaunujensa ja ratsumiestensä välityksellä.”
19 Sitten tosi Jumalan enkeli, joka kulki Israelin leirin edellä, lähti liikkeelle ja meni heidän taakseen, ja pilvipatsas lähti liikkeelle heidän edestään ja seisahtui heidän taakseen. 20 Siten se tuli egyptiläisten leirin ja Israelin leirin väliin. Toiselta puolen se osoittautui pimeyden pilveksi. Toiselta puolen se valaisi edelleen yötä. Eikä toinen ryhmä tullut lähelle toista ryhmää koko yönä.
21 Mooses ojensi nyt kätensä meren yli, ja Jehova peräännytti merta koko yön kestäneellä voimakkaalla itätuulella ja muutti meren allasta kuivaksi maaksi, ja vedet jakautuivat. 22 Vihdoin Israelin pojat kulkivat meren keskitse kuivaa maata myöten vesien ollessa heille muurina heidän oikealla ja vasemmalla puolellaan. 23 Ja egyptiläiset ryhtyivät takaa-ajoon, ja kaikki faraon hevoset, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä lähtivät heidän peräänsä, keskelle merta. 24 Ja tapahtui aamuvartion aikaan, että Jehova katseli egyptiläisten leiriä tuli- ja pilvipatsaasta ja syöksi egyptiläisten leirin sekasortoon. 25 Ja hän irrotti pyöriä heidän vaunuistaan, niin että heidän oli vaikea ajaa niitä, ja egyptiläiset sanoivat: ”Paetaan Israelin edestä, sillä totisesti Jehova taistelee heidän puolestaan egyptiläisiä vastaan.”
26 Lopulta Jehova sanoi Moosekselle: ”Ojenna kätesi meren yli, jotta vedet palaisivat egyptiläisten, heidän sotavaunujensa ja heidän ratsumiestensä päälle.” 27 Mooses ojensi heti kätensä meren yli, ja meri alkoi palata normaaliin tilaansa aamun lähestyessä. Egyptiläiset pakenivat kaiken aikaa sen alta, mutta Jehova karisti egyptiläiset keskelle merta. 28 Ja vedet palautuivat. Lopulta ne peittivät faraon kaikkien sotajoukkojen sotavaunut ja ratsumiehet, jotka olivat menneet mereen heidän perässään. Ei yhtäkään heistä jäänyt jäljelle.
29 Mutta Israelin pojat kulkivat kuivaa maata myöten keskeltä merenpohjaa, ja vedet olivat heille muurina heidän oikealla ja vasemmalla puolellaan. 30 Siten Jehova pelasti sinä päivänä Israelin egyptiläisten käsistä, ja Israel sai nähdä egyptiläiset kuolleina meren rannalla. 31 Israel sai myös nähdä sen suuren käden, jonka Jehova pani toimimaan egyptiläisiä vastaan, ja kansa alkoi pelätä Jehovaa sekä uskoa Jehovaan ja hänen palvelijaansa Moosekseen. Jumalan nimi on palautettu niinkuin alkuperäisessä raamatussakin oli käytetty!
ovat niin eksyneitä, kun he ovat muuttaneet kaikki Raamatun Herra-sanatkin Jehova sanoiksi, vaikka Raamatussa osoitetaan selvästi mm. 2 Mooseksen kirjan 13 luvun 21 jakeessa ja 2 Mooseksen kirjan 14 luvun 19 ja 24 jakeessa että Herra, joka oli tulenpatsaassa ja pilvessä, oli Jumalan enkeli, eikä siis voinut olla Jumala eikä siis tuossa kohtaa ole oikein käyttää Jehova-sanaa vai voidaanko kaikista, Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä käyttää nimeä Jehova? Tuskin.
Herra
Vastineella ”herra” (tai samantapaisilla sanoilla ”omistaja” ja ”isäntä”) käännettyjä kreikan ja heprean sanoja käytetään Jehova Jumalasta (Hes 3:11), Jeesuksesta Kristuksesta (Mt 7:21), yhdestä Johanneksen näyssä näkemästä vanhimmasta (Il 7:13, 14), enkeleistä (1Mo 19:1, 2; Da 12:8), miehistä (1Sa 25:24; Ap 16:16, 19, 30) ja vääristä jumalista (1Ko 8:5). Käsitteellä ”herra” tarkoitetaan usein sellaista, joka omistaa jonkun tai jotakin tai jolla on valtaa johonkuhun tai johonkin nähden (1Mo 24:9; 42:30; 45:8, 9; 1Ku 16:24; Lu 19:33; Ap 25:26; Ef 6:5). Saara käytti tätä arvonimeä aviomiehestään (1Mo 18:12), lapset käyttivät sitä isästään (1Mo 31:35; Mt 21:28, 29) ja nuorempi veli vanhemmasta veljestään (1Mo 32:5, 6). Sitä käytetään kunnioittavana arvonimenä, kun puhutellaan huomattavia henkilöitä, viranomaisia, profeettoja ja kuninkaita (1Mo 23:6; 42:10; 4Mo 11:28; 2Sa 1:10; 2Ku 8:10–12; Mt 27:63). Kun vieraita sanottiin ”herraksi”, tuon arvonimen käyttö osoitti kohteliaisuutta (Joh 12:21; 20:15; Ap 16:30).
Jehova Jumala. Jehova Jumala on ”taivaan ja maan Herra”, sillä hän on Kaikkeuden Suvereeni, koska hän on luonut kaiken (Mt 11:25; Il 4:11). Taivaalliset luomukset sanovat häntä ”Herraksi”, kuten kerrotaan Ilmestyksen 11:15:ssä: ”Taivaassa kuului suuria ääniä, jotka sanoivat: ’Maailman valtakunnasta on tullut meidän Herramme [Jehovan] ja hänen Kristuksensa valtakunta.’ ” Maan päällä Jumalan uskolliset palvelijat puhuttelivat häntä ”Suvereeniksi Herraksi”, ja tämä arvonimi esiintyy henkeytetyssä Raamatussa yli 300 kertaa (1Mo 15:2; Il 6:10). Häntä kuvaillaan myös aiheellisesti ”tosi Herraksi” (Jes 1:24). Juuri hänen johdollaan korjataan sato eli kootaan ihmisiä elämää varten. Näin ollen sadonkorjaajien määrän lisäämistä koskevat anomukset täytyy esittää hänelle, ”elonkorjuun Herralle” (Mt 9:37, 38). (Ks. Rbi8, liitteet 1E ja 1H).
Jeesus Kristus. Ollessaan maan päällä Jeesus Kristus sanoi itseään ”sapatin Herraksi” (Mt 12:8). Hän käytti tuon sapatin oikein tekemällä työtä, jota hänen taivaallinen Isänsä oli käskenyt hänen tehdä. Tähän työhön sisältyi sairaiden parantamista (vrt. Mt 8:16, 17). Jeesus tiesi, että Mooseksen laki sapatinviettovaatimuksineen oli ”tulevan hyvän varjo” (Hpr 10:1). Tuohon ”tulevaan hyvään” liittyy sapatti, jonka Herra hän tulee olemaan. (Ks. SAPATTIPÄIVÄ: ”Sapatin Herra”.)
Kun Jeesus Kristus oli maan päällä, muutkin kuin hänen opetuslapsensa kutsuivat häntä ”Herraksi” (Mt 8:2; Joh 4:11). Näissä tapauksissa tuota sanaa käytettiin etupäässä kunnioitusta tai kohteliaisuutta ilmaisevana arvonimenä. Jeesus osoitti kuitenkin apostoleilleen, että hänen kutsumiseensa ”Herraksi” liittyi muutakin. Hän sanoi: ”Te puhuttelette minua ’Opettajaksi’ ja ’Herraksi’, ja oikein te puhutte, sillä sellainen minä olen.” (Joh 13:13.) Hänen opetuslapsinaan nuo apostolit olivat hänen oppilaitaan. Hän oli siis heidän Herransa ja Opettajansa.
Varsinkin Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen hänen arvonimensä Herra merkitys kasvoi. Uhrikuolemansa välityksellä hän osti seuraajansa, joten hänestä tuli heidän Omistajansa (Joh 15:13, 14; 1Ko 7:23; 2Pi 2:1; Ju 4; Il 5:9, 10). Hän oli myös heidän Kuninkaansa ja Sulhasensa, jolle he olivat alamaisia kuin Herralleen (Ap 17:7; Ef 5:22–27; vrt. Joh 3:28, 29; 2Ko 11:2; Il 21:9–14). Kun Jehova palkitsi Poikansa siitä, että tämä oli pysynyt uskollisena häpeälliseen paalussa kuolemaan saakka, hän ”korotti hänet ylempään asemaan ja antoi huomaavaisesti hänelle nimen, joka on jokaisen muun nimen yläpuolella, niin että Jeesuksen nimessä jokainen polvi notkistuisi, niiden, jotka ovat taivaassa, ja niiden, jotka ovat maan päällä, ja niiden, jotka ovat maan alla, ja jokainen kieli tunnustaisi avoimesti Jeesuksen Kristuksen olevan Herra Jumalan, Isän, kunniaksi” (Fil 2:9–11). Jeesuksen Kristuksen tunnustaminen Herraksi ei merkitse pelkästään sitä, että sanoo häntä ”Herraksi”. Ihmisen täytyy tunnustaa Jeesuksen asema ja olla tottelevainen (vrt. Joh 14:21). Jeesus itse sanoikin: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, tule menemään taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee taivaissa olevan Isäni tahdon.” (Mt 7:21.)
Jehova Jumala antoi uskolliselle Pojalleen myös kuolemattomuuden, joten vaikka monet ihmiset ovat hallinneet kuninkaina ja herroina, ainoastaan Jeesuksella Kristuksella, ”kuninkaiden Kuninkaalla ja herrojen Herralla”, on kuolemattomuus (1Ti 6:14–16; Il 19:16).
Koska Jeesuksella on kuoleman ja Haadeksen avaimet (Il 1:17, 18), hän voi vapauttaa ihmiskunnan sen yhteisestä haudasta (Joh 5:28, 29) ja Aadamilta peritystä kuolemasta (Ro 5:12, 18). Tämän vuoksi hän on myös ’kuolleiden Herra’, mm. kuningas Daavidin, joka oli yksi hänen maanpäällisistä esi-isistään (Ap 2:34–36; Ro 14:9).
Kunnioittava arvonimi. Se että kristityillä on vain ”yksi Herra”, Jeesus Kristus (Ef 4:5), ei estä heitä käyttämästä muista sanaa ”herra” kunnioittavana, kohteliaana tai valtaan viittaavana arvonimenä. Apostoli Pietari jopa lainasi Saaraa, joka oli hyvä esimerkki kristityille vaimoille, koska hän totteli Abrahamia ja ’kutsui häntä ”herraksi” ’ (1Pi 3:1–6). Saara ei tehnyt sitä pelkästään muodollisesti. Se heijasti hänen vilpitöntä alamaisuuttaan, sillä hän käytti tuota sanaa miehestään ”itsekseen” (1Mo 18:12). Koska kaikki kristityt kuitenkin ovat toistensa veljiä, heidän olisi väärin kutsua jotakuta keskuudessaan ”johtajaksi” tai ”herraksi” ja pitää häntä hengellisenä johtajanaan (Mt 23:8–10). (Ks. AKSELIRUHTINAAT; JEESUS KRISTUS; JEHOVA.)
Kreikan ”kyrios”. Tämä kreikan kielen sana on adjektiivi ja merkitsee sitä, että jollakulla on valtaa (ky′ros), ja sitä käytetään myös substantiivina. Se esiintyy kaikissa Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoissa paitsi Tituksen ja Johanneksen kirjeissä. Sana vastaa heprean sanaa ’a·dōn′. Koska Jeesus Kristus on Jumalan luoma Poika ja Palvelija, hänen on sopivaa puhutella Isäänsä ja Jumalaansa (Joh 20:17) ”Herraksi” (’Ado·naj′ tai Ky′ri·os), sellaiseksi jolla on ylempi valta, Pääkseen (Mt 11:25; 1Ko 11:3). Koska Jeesus on korotettu Isänsä oikealle puolelle, hän on ”herrojen Herra” kaikkiin muihin kuin Isäänsä, Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen, nähden (Il 17:14; 19:15, 16; vrt. 1Ko 15:27, 28).
Käyttö Jumalan nimen sijasta. Kirjurit korvasivat 100- tai 200-luvulla Jumalan nimen Jehova sanoilla Ky′ri·os (Herra) ja The·os′ (Jumala) jäljentäessään Raamatun heprealaisten kirjoitusten kreikkalaista Septuaginta-käännöstä. Muut käännökset, mm. latinalainen Vulgata, Kuningas Jaakon käännös ja vanhat suomalaiset kirkkoraamatut sekä monet nykykieliset käännökset (KR-92, KR-38, NE, AT, RS, NIV, TEV, NAB) noudattivat samaa tapaa. Jumalan nimi korvattiin sanoilla ”Jumala” ja ”Herra”, jotka kirjoitettiin usein kokonaan isoilla kirjaimilla sen osoittamiseksi, että ne korvasivat Tetragrammin eli Jumalan nimen.
Kun American Standard Versionin käännöskomitea poikkesi tästä tavasta vuonna 1901, se totesi: ”Amerikkalaiset tarkistajat päätyivät huolellisen harkinnan jälkeen siihen yksimieliseen vakaumukseen, ettei juutalaisen taikauskon, jonka mukaan Jumalan nimi on liian pyhä lausuttavaksi, pitäisi enää vaikuttaa englanninkieliseen eikä mihinkään muuhunkaan Vanhan Testamentin käännökseen, niin kuin ei onneksi tapahdukaan monissa nykyajan lähetystyöntekijöiden tekemissä käännöksissä. – – Tämä persoonanimi [Jehova] runsaine pyhine yhteyksineen palautetaan nyt pyhään tekstiin sille paikalle, johon sillä on kiistaton oikeus.” (AS, esipuhe, s. iv.)
Joissakin käännöksissä (An, JB, NC, BC ym.) on sen jälkeen käännetty Tetragrammi johdonmukaisesti vastineella ”Jahve” tai jollain samantapaisella muodolla.
Todisteita siitä, että Jumalan nimeä Jehova käytettiin Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten alkuperäisissä teksteissä Matteuksesta Ilmestyskirjaan esitetään myös artikkelin JEHOVA väliotsikon ”Jumalan nimi Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa” alla. Tämän perusteella tässä teoksessa käytetty Uuden maailman käännös on palauttanut Jumalan nimen Kreikkalaisten kirjoitusten käännökseen kaikkiaan 237 kohtaan. Samanlaisia palautuksia oli tehty muissakin käännöksissä varsinkin käännettäessä Kreikkalaisia kirjoituksia hepreaksi.
Käsitellessään Jumalan nimen palauttamista paikalleen Uuden maailman käännöksen käännöskomitea sanoo: ”Saadaksemme selville, missä Jumalan nimi on korvattu kreikkalaisilla sanoilla Κύριος ja Θεός, olemme määrittäneet, missä henkeytetyt kristityt kirjoittajat ovat lainanneet jakeita, kohtia ja ilmauksia Heprealaisista kirjoituksista, ja sitten olemme tarkistaneet heprealaisesta tekstistä, esiintyykö siinä Jumalan nimi. Tällä tavoin ratkaisimme, ketä Ky′ri·os ja The·os′ kulloinkin tarkoittivat ja mihin persoonaan heidät puettaisiin.” Lisäksi komitea selitti: ”Jotta emme olisi ylittäneet kääntäjän valtuuksia ja turvautuneet tekstinselitykseen, olemme olleet erittäin varovaisia kääntäessämme Jumalan nimeä Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa ja tukeutuneet aina huolellisesti Heprealaisiin kirjoituksiin. Olemme etsineet käytettävissä olevista Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten hepreankielisistä käännöksistä yhtäpitävyyksiä, jotka vahvistavat oman käännöksemme.” Tällaisia hepreankielisten käännösten yhtäpitävyyksiä on kaikissa niissä 237 kohdassa, joissa Uuden maailman käännöksen käännöskomitea on palauttanut Jumalan nimen varsinaiseen tekstiin. (Rbi8, liite 1D.)
Heprean ”adōn” ja ”adonaj”. Heprean kielen sana ’a·dōn′ esiintyy Heprealaisissa kirjoituksissa 334 kertaa. Se sisältää ajatuksen omistamisesta tai johtoasemasta, ja sitä käytetään Jumalasta ja ihmisistä. Monikkomuoto ’ado·nim′ tarkoittaa toisinaan yksinkertaisesti määrällistä monikkoa, jolloin se käännetään vastineella ”herrat” (Ps 136:3; Jes 26:13). Toisinaan monikko taas ilmaisee joko Jumalan tai ihmisen ylhäisyyttä tai majesteettiutta (Ps 8:1; 1Mo 39:2), ja silloin kaikki siihen viittaavat pronominit ja sitä määrittävät adjektiivit ovat yksikössä (Ps 45:11; 147:5). Joissakin kohdissa on rinnakkain kaksi monikkoa, jotta ylhäisyyttä ilmaiseva monikko erottaisi Jehovan lukemattomista muista herroista (5Mo 10:17; Ps 136:3; vrt. 1Ko 8:5, 6).
Arvonimiä ’A·dōn′ ja ’Ado·nim′ käytetään Raamatussa Jehovasta 25 kertaa. Masoreettisessa tekstissä sanaa ’A·dōn′ edeltää yhdeksässä kohdassa määräinen artikkeli ha, jolloin tuon arvonimen käyttö rajoittuu vain Jehovaan (2Mo 23:17; 34:23; Jes 1:24; 3:1; 10:16, 33; 19:4; Mi 4:13; Mal 3:1). Kaikissa kuudessa kohdassa, joissa ’A·dōn′ on ilman määräistä artikkelia mutta viittaa silti Jehovaan, se kuvaa häntä maan Herrana (Omistajana) eikä siis ole moniselitteinen (Jos 3:11, 13; Ps 97:5; 114:7; Sak 4:14; 6:5). Niissä kymmenessä kohdassa, joissa sanaa ’Ado·nim′ käytetään Jehovasta, tekstiyhteys osoittaa selvästi, että kysymys on hänestä (5Mo 10:17; Ne 8:10; 10:29; Ps 8:1, 9; 135:5; 136:3; 147:5; Jes 51:22; Ho 12:14).
Heprealaiseen sanaan ’a·dōn′ liitetty pääte aj on erilainen ylhäisyyden monikon muoto. Kun ’Ado·naj′ esiintyy hepreassa ilman muuta jälkiliitettä, sitä käytetään ainoastaan Jehovasta ja se viittaa siihen, että hän on Suvereeni Herra. Teoksessa The International Standard Bible Encyclopedia (1986, 3. osa, s. 157) sanotaan, että ”tuo muoto korostaa Jahven valtaa ja suvereeniutta ’Herrana’ ”. Kun ihmiset puhuttelevat Jehovaa tällä arvonimellä, he ilmaisevat tunnustavansa sen merkityksen ja alistuvansa siihen. (1Mo 15:2, 8; 5Mo 3:24; Jos 7:7.)
Ilmeisesti juutalaiset rabbit olivat alkaneet jo varhain ajanlaskumme alkupuolella pitää Jumalan nimeä JHWH liian pyhänä lausuttavaksi. Lukiessaan Raamatun kirjoituksia ääneen he korvasivat sen sanalla ’Ado·naj′ (joskus ’Elo·him′ ). Soferit eli kirjurit menivät vielä pitemmälle korvaamalla Jumalan nimen kirjoitetussa tekstissä sanalla ’Ado·naj′ 134 kertaa (133 kertaa Biblia Hebraica Stuttgartensiassa). Masoreetit jäljensivät tekstiä hyvin huolellisesti 400–800-lukujen tienoilla. He merkitsivät masoraan (masoreettisen tekstin reunahuomautuksiin) kohdat, joissa soferit olivat tehneet em. muutoksia. Tämän vuoksi nämä 134 muutosta ovat tiedossa. (Luettelo niistä on Rbi8:n liitteessä 1B.) Niiden jälkeen tekstiin jää 306 kohtaa, joissa ’Ado·naj′ esiintyi alun perinkin.
Arvonimeä ’Ado·naj′ käyttävät yleensä profeetat, heistä Hesekiel paljon useammin kuin muut. Lähes joka kerta hän yhdistää sen Jumalan nimeen ja käyttää siten ilmausta ’Ado·naj′ Jehwih′ ’Suvereeni Herra Jehova’. Toinen arvonimiyhdistelmä on ’Ado·naj′ Jehwih′ tseva·’ōt′ ’Suvereeni Herra, armeijoiden Jehova’, joka esiintyy 16 kertaa, niistä vain kaksi kertaa (Ps 69:6; Am 9:5) muualla kuin Jesajassa ja Jeremiassa. Tämä arvonimi kertoo Jehovan olevan sellainen, jolla on voima sekä kostaa sorretun kansansa puolesta että rangaista sitä sen uskottomuudesta ja joka on päättänyt tehdä niin.
Jos todella aidosti olet kiinnostunut Raamatusta
ja sen sanomasta,löydät kyllä totuuden.
Anna Jeesuksen johdattaa sinua, koska hän sanoo:
Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule
Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. (Jo.14:6)
Isän Jumalan luokse ei pääse muuta tietä kuin Jeesuksen kautta.
Iankaikkisen elämän saa ainoastaan tulemalla Jeesuksen luo.
>Sillä minun Isäni tahto on se, etta jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä
nyt pystyvät ymmärtämään milloin puhutaan Isästä ja milloin Sanasta eli Pojasta ja milloin Pyhästä Hengestä eli Gabrielista, kun Raamattu käyttää näistä kaikista kolmesta persoonasta Herra-sanaa (isolla H-kirjaimella) ja he (jehovalaiset) ovat laittaneet lähes joka kohtaan, jossa käytetään Herra-sanaa, nimen Jehova. Eipä taida auttaa enää eroaminenkaan jehovalaisista, sillä he ovat saattaneet jäsenensä kaksinverroin Gehennan alaiseksi.
Johanneksen ilmestys
18. Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan;
19. ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.
Kannattaisi keskustella Jehovan todistajien kanssa,kun he tulevat seuraavan kerran ovenne taakse eikä käännyttää pois koska keskusteltavaa riittää!
Kiitos!Löysin ainoan ja oikean totuuden kun olen käynyt eri uskontoja läpi!Ei ollut pienintäkään epäilystä mikä uskonto opettaa Raamatun totuutta ja ei pelkästään opeta vaan myös toimivat sen mukaan!Soitin paikallisille Jehovan todistajille ja aloitimme tänään tutkimaan Raamattua,kirjan Mitä Raamattu todella opettaa!Tämä on todella mahtavaa,kehoitan kaikkia jotka tämän jutun lukevat toimimaan samoin ja kuuntelemaan Jehovan todistajia ja tutkimaan Raamattua heidän kanssaan!Tämän jälkeen en enää kirjoittele tänne löysin mitä etsinkin!
Onko pelastuksesta mitään toivoa?
1900-lukua on sanottu yhdeksi ihmiskunnan verisimmistä vuosisadoista. Rikollisuus, sodat, etniset selkkaukset, huumeidenkäyttö, epärehellisyys ja väkivalta ovat leimanneet erityisesti viime vuosikymmeniä. Kun tähän lisätään sairaudesta, vanhuudesta ja kuolemasta johtuva kärsimys ja tuska, niin kukapa ei kaipaisi vapautusta niistä suunnattomista ongelmista, jotka nykyään vaivaavat maailmaa. Näemmekö tulevaisuudessa mitään toivoa pelastuksesta?
AJATTELEHAN näkyä, jonka apostoli Johannes sai noin 2 000 vuotta sitten. Hän kirjoitti: ”Katso! Jumalan teltta on ihmisten luona, ja hän asuu heidän kanssaan, ja he ovat hänen kansojaan. Ja Jumala itse on heidän kanssaan. Ja hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.” (Ilmestys 21:3, 4.) Profeetta Jesaja ennusti samaten: ”Hän nielee kuoleman iäksi, ja Suvereeni Herra Jehova pyyhkii kyyneleet kaikilta kasvoilta. Ja kansansa häväistyksen hän ottaa pois kaikesta maasta, sillä niin on Jehova puhunut.” (Jesaja 25:8.)
Kuvittele, mitä Jumalan lupausten täyttyminen tulee merkitsemään! Ihmiskunta pelastetaan eli vapautetaan sorrosta ja väkivallasta sekä muista kärsimysten ja ahdistuksen aiheuttajista. Meitä eivät tule vitsaamaan sen enempää sairaus, vanhuus kuin kuolemakaan. Jumalan sana, Raamattu, lupaa ikuisen elämän täydellisissä olosuhteissa maan päällä (Luukas 23:43; Johannes 17:3). Lisäksi se on kaikkien halukkaiden saatavilla. ”Jumalan – – tahto on, että kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen.” (1. Timoteukselle 2:3, 4.)
Hyötyäksemme Jumalan lupauksista meidän täytyy kuitenkin ymmärtää, millainen osa Jeesuksella Kristuksella on pelastuksessamme, ja osoittaa uskoa häneen. Jeesus itse sanoi: ”Sillä Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” (Johannes 3:16.) Kiinnittäen huomion Jeesuksen Kristuksen keskeiseen osaan apostoli Pietari sanoi: ”Eikä ole pelastusta kenessäkään muussa, sillä taivaan alla ei ole toista ihmisten keskuudessa annettua nimeä, jonka välityksellä meidän täytyy pelastautua.” (Apostolien teot 4:12.) Apostoli Paavali ja hänen toverinsa Silas kehottivat erästä vilpitöntä kysyjää: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin tulet pelastumaan, sinä ja huonekuntasi.” (Apostolien teot 16:30, 31.)
Jeesus on tosiaankin ”elämän Pääedustaja”, ja pelastus on mahdollinen ainoastaan hänen välityksellään (Apostolien teot 3:15). Mutta miten yhdellä ihmisellä voi olla tällainen avainasema meidän pelastamisessamme? Selkeän käsityksen Jeesuksen osasta pitäisi vahvistaa pelastuksen toivoamme.
*** w01 15/11 s. 4-6 Jeesus pelastaa – miten? ***
Jeesus pelastaa – miten?
”Jeesus pelastaa!” ”Jeesus on Pelastajamme!” Tällaisia iskulauseita on esillä monissa maissa eri puolilla maailmaa rakennusten seinillä ja muissa julkisissa paikoissa. Miljoonat ihmiset uskovat vilpittömästi, että Jeesus on heidän Pelastajansa. Jos heiltä kysyisi, miten Jeesus pelastaa meidät, he vastaisivat todennäköisesti, että Jeesus kuoli meidän puolestamme tai että hän kuoli syntiemme puolesta. Totta, Jeesuksen kuolema mahdollistaa pelastuksemme. Mutta miten yhden ihmisen kuolema voi hyvittää suuren ihmisjoukon synnit? Jos sinulta kysyttäisiin, miten Jeesuksen kuolema voi pelastaa meidät, niin miten vastaisit?
RAAMATUN vastaus tähän kysymykseen on hyvin yksinkertainen ja selvä, mutta samalla myös syvällinen. Ymmärtääksemme sen meidän täytyy kuitenkin ensin tajuta, että Jeesuksen elämä ja kuolema ovat ratkaisu erääseen hyvin vaikeaan ongelmaan. Vasta sitten voimme käsittää täysin Jeesuksen kuoleman suunnattoman arvon.
Jumala lähetti Jeesuksen antamaan elämänsä meidän puolestamme, koska siten hän saattoi korjata Aadamin synnin aiheuttaman tilanteen. Tuo synti johti valtavaan murhenäytelmään. Ensimmäinen mies ja hänen vaimonsa Eeva olivat täydellisiä. Kaunis Eedenin puutarha oli heidän kotinsa. Jumala antoi heille mielekkään tehtävän pitää huolta tuosta puutarhakodista. Heidän piti vallita rakkaudellisesti muita maan päällä eläviä luomuksia. Ja samalla kun ihmiset lisääntyisivät ja täyttäisivät maan miljoonilla kaltaisillaan, heidän piti laajentaa paratiisi maan ääriin. (1. Mooseksen kirja 1:28.) Todella kiehtova tehtävä! Lisäksi he saivat nauttia keskinäisestä lämpimästä toveruudestaan (1. Mooseksen kirja 2:18). Heiltä ei puuttunut mitään. Heidän edessään oli onnellinen ikuinen elämä.
On vaikea käsittää, miten Aadam ja Eeva saattoivat tehdä syntiä. Ensimmäinen ihmispari kuitenkin kapinoi omaa Luojaansa, Jehova Jumalaa, vastaan. Käärmeen välityksellä henkiolento Saatana Panettelija petti Eevan olemaan tottelematon Jehovalle, ja Aadam noudatti hänen esimerkkiään. (1. Mooseksen kirja 3:1–6.)
Ei ollut epäilystäkään siitä, mitä Luoja tekisi Aadamille ja Eevalle. Hän oli jo tehnyt selväksi, mitä tottelemattomuudesta seuraisi, sanoessaan: ”Jokaisesta puutarhan puusta saat syödä kylliksesi. Mutta hyvän ja pahan tiedon puusta, siitä sinä et saa syödä, sillä sinä päivänä, jona syöt siitä, sinä kuolemalla kuolet.” (1. Mooseksen kirja 2:16, 17.) Vastausta vaati nyt paljon tärkeämpi kysymys.
Ihmiskunta vaikean ongelman edessä
Ensimmäinen synti aiheutti ihmiskunnalle hyvin vakavan ongelman. Aadam aloitti elämänsä täydellisenä ihmisenä. Siksi hänen lapsensa olisivat voineet elää täydellisinä ikuisesti. Aadam teki kuitenkin syntiä ennen kuin hänestä tuli yhdenkään lapsen isä. Koko ihmiskunta oli vielä hänen kupeissaan, kun hänelle langetettiin seuraava tuomio: ”Otsasi hiessä sinä syöt leipää, kunnes palaat maahan, sillä siitä sinut on otettu. Sillä tomua sinä olet, ja tomuun sinä palaat.” (1. Mooseksen kirja 3:19.) Näin ollen kun Aadam teki syntiä ja alkoi kuolla, kuten Jumala oli sanonut, koko ihmiskunta tuomittiin kuolemaan hänen kanssaan.
Apostoli Paavali kirjoitti myöhemmin sopivasti: ”Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.” (Roomalaisille 5:12.) Niinpä ensimmäisen synnin takia lapset, joiden oli tarkoitus syntyä täydellisinä ja elää loputtomasti, saivatkin perinnökseen sairauden, vanhuuden ja kuoleman.
Joku voisi sanoa, että tämä ei ole oikein, koska Aadam päätti rikkoa Jumalaa vastaan, emme me. Miksi siis meidän pitäisi menettää mahdollisuutemme elää ikuisesti onnellisina? Jos esimerkiksi oikeus tuomitsisi pojan vankilaan siksi, että hänen isänsä on varastanut auton, poika valittaisi aiheellisesti, että tuomio on epäoikeudenmukainen, koska hän ei ole tehnyt mitään väärää. (5. Mooseksen kirja 24:16.)
Saatana on kenties ajatellut, että viettelemällä ensimmäisen miehen ja naisen syntiin hän saattaisi Jumalan tilanteeseen, johon ei olisi tyydyttävää ratkaisua. Panettelija iski aivan ihmiskunnan historian alkuvaiheessa – ennen kuin yhtään lasta oli syntynyt. Sillä hetkellä, kun Aadam teki syntiä, heräsi tärkeä kysymys: mitä Jehova tekee Aadamin ja Eevan tulevien lasten suhteen?
Jehova Jumala toimi oikeudenmukaisesti. ”Kaukana olkoon tosi Jumalasta, että hän toimisi jumalattomasti, ja Kaikkivaltiaasta, että hän toimisi epäoikeudenmukaisesti!” julisti vanhurskas mies Elihu (Job 34:10). Profeetta Mooses puolestaan kirjoitti Jehovasta: ”Hän on Kallio, täydellistä on hänen työnsä, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeutta. Uskollisuuden Jumala, jossa ei ole epäoikeudenmukaisuutta, vanhurskas ja oikeamielinen hän on.” (5. Mooseksen kirja 32:4.) Tosi Jumalan ratkaisu Aadamin synnin aiheuttamaan ongelmaan ei vie meiltä mahdollisuutta elää ikuisesti paratiisimaan päällä.
Jumalan täydellinen ratkaisu
Tarkastellaanpa Jumalan ratkaisua, jonka hän esitti Saatana Panettelijalle langettamassaan tuomiossa. Jehova sanoi Saatanalle: ”Minä panen vihollisuuden sinun ja naisen [Jumalan taivaallisen järjestön] välille ja sinun siemenesi [Saatanan hallinnassa olevan maailman] ja hänen siemenensä [Jeesuksen Kristuksen] välille. Se murskaa sinun [Saatanan] pääsi, ja sinä murskaat sen kantapään [aiheutat Jeesuksen kuoleman].” (1. Mooseksen kirja 3:15.) Tässä Raamatun ensimmäisessä ennustuksessa Jehova viittasi tarkoitukseensa lähettää taivaallinen henkipoikansa maan päälle, jotta hän eläisi täydellisenä miehenä Jeesuksena ja sitten kuolisi – eli hänen kantapäänsä murskattaisiin – tuossa synnittömässä tilassa.
Miksi Jumala vaati täydellisen ihmisen kuoleman? No, millaisen rangaistuksen Jehova Jumala lupasi Aadamille, jos tämä tekisi syntiä? Eikö se ollut kuolema? (1. Mooseksen kirja 2:16, 17.) ”Synnin palkka on kuolema”, kirjoitti apostoli Paavali (Roomalaisille 6:23). Aadam maksoi syntinsä omalla kuolemallaan. Hänelle annettiin elämä, mutta hän valitsi synnin, ja hän kuoli rangaistukseksi synnistään (1. Mooseksen kirja 3:19). Entä sitten se tuomio, jonka koko ihmiskunta sai tuon synnin vuoksi? Heidän syntiensä sovittamiseksi tarvittiin kuolema. Mutta kenen kuolema voisi oikeudenmukaisesti peittää koko ihmiskunnan rikkomukset?
Laki, jonka Jumala antoi muinaiselle Israelin kansalle, vaati ”sielua sielusta” eli elämää elämästä (2. Mooseksen kirja 21:23). Tämän lain periaatteen mukaisesti kuoleman, joka peittäisi ihmiskunnan rikkomukset, pitäisi vastata arvoltaan sitä, mitä Aadam oli menettänyt. Vain toisen täydellisen ihmisen kuolema voisi maksaa synnin palkan. Jeesus oli tällainen ihminen. Jeesus tosiaankin antoi itsensä ”vastaaviksi lunnaiksi” koko Aadamista polveutuvan lunastuskelpoisen ihmiskunnan pelastamiseksi. (1. Timoteukselle 2:6; Roomalaisille 5:16, 17.)
Jeesuksen kuolemalla on suuri arvo
Aadamin kuolemalla ei ollut arvoa; hän ansaitsi kuolla syntinsä tähden. Sitä vastoin Jeesuksen kuolemalla oli suuri arvo, koska hän kuoli synnittömässä tilassa. Jehova Jumala saattoi hyväksyä Jeesuksen täydellisen elämän arvon lunnaiksi syntisen Aadamin tottelevaisten jälkeläisten puolesta. Eikä Jeesuksen uhrin arvo korvaa ainoastaan menneitä syntejämme. Jos näin olisi, meillä ei olisi tulevaisuutta. Koska meidät on siitetty synnissä, erehdymme väistämättä uudelleen (Psalmit 51:5). Saamme olla syvästi kiitollisia siitä, että Jeesuksen kuoleman ansiosta voimme saavuttaa täydellisyyden, jonka Jehova alun perin tarkoittikin Aadamin ja Eevan jälkeläisille.
Aadamia voitaisiin verrata isään, joka kuollessaan jätti meille niin suuren velan, synnin, ettemme voi mitenkään maksaa sitä. Jeesus taas on kuin hyvä isä, joka kuollessaan jätti meille suuren perinnön, joka paitsi vapauttaa meidät Aadamin tekemästä suunnattomasta velasta myös antaa meille mahdollisuuden elää ikuisesti. Jeesuksen kuolema ei siis ainoastaan pyyhi pois menneitä syntejämme; se on suurenmoinen järjestely myös tulevaisuutemme kannalta.
Jeesus pelastaa, koska hän kuoli puolestamme. Ja miten arvokas järjestely hänen kuolemansa onkaan! Kun ymmärrämme sen olevan osa Jehova Jumalan ratkaisua Aadamin synnin aiheuttamaan vaikeaan ongelmaan, luottamuksemme Jehovaan ja hänen toimintatapaansa vahvistuu. Jeesuksen kuolema on tosiaankin keino pelastaa jokainen ”häneen uskova” synnistä, sairaudesta, vanhuudesta ja itse kuolemasta (Johannes 3:16). Oletko sinä kiitollinen Jumalalle siitä, että hän on tehnyt tällaisen rakkaudellisen järjestelyn meidän pelastamiseksemme?
Uskoon tullaan Jeesuksen kautta, vain hän voi
antaa synnit anteeksi.
Siis jos kaipaat pelastusta, etkä halua
hukkua, silloin tarvitset Jeesusta.
Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä
ei ole taivaan alla muuta nimeä annettu, jossa
meidän pitäisi pelastuman. (Ap.t. 4:12)
Tämä nimi on JEESUS!
Tunnusta Jeesukselle ,että olet syntinen
ja tarvitset pelastusta. Pyydä häneltä :anna kaikki syntini anteeksi, tule elämääni.
Kiitos, että saan nyt olla sinun omasi, tahdon
seurata sinua, johdata myös oikeaan seurakuntaan.
Haluan mennä ainoastaan sinne minne sinä johdatat.
Ehdit aivan viime hetkellä vastakuvalliseen Nooan arkkiin. Pian arkin ovet suljetaan ja kaikki muut kuin Jehovan todistajat saavat surmansa. Sitä ennen väärä uskonto ja sen takana oleva alkuperäinen Valehtelija tulee kohtaamaan häpeällisen lopun.
Älä vaan kallista korvaasi täällä esiintyville entisille Jehovan todistajille, he katkeruuksissaan valehtelevat, koska ylpeys ei anna myöten tunnustaa Jehovan Järjestön ikuista totuutta. Etenkin noissa vuosilukulaskelmissa he ovat täysin Panettelijan sokaisemia, eivät lainkaan ymmärrä mistä kirjoittavat.
On mahtavaa kuulua Jehovan kansaan ja katsoa kun muutaman päivän kuluttua kaikki jumalattomat ihmiset tuhotaan jalkaimme juureen. Jäljelle jää ainoastaan nykyiset Jehovan todistajat. On innostavaa totella Jehovan maallisen järjestön ohjausta, joka vihdoin johtaa meidät uuteen asiainjärjestelmään.
Jeesus pelastaa – miten?
”Jeesus pelastaa!” ”Jeesus on Pelastajamme!” Tällaisia iskulauseita on esillä monissa maissa eri puolilla maailmaa rakennusten seinillä ja muissa julkisissa paikoissa. Miljoonat ihmiset uskovat vilpittömästi, että Jeesus on heidän Pelastajansa. Jos heiltä kysyisi, miten Jeesus pelastaa meidät, he vastaisivat todennäköisesti, että Jeesus kuoli meidän puolestamme tai että hän kuoli syntiemme puolesta. Totta, Jeesuksen kuolema mahdollistaa pelastuksemme. Mutta miten yhden ihmisen kuolema voi hyvittää suuren ihmisjoukon synnit? Jos sinulta kysyttäisiin, miten Jeesuksen kuolema voi pelastaa meidät, niin miten vastaisit?
RAAMATUN vastaus tähän kysymykseen on hyvin yksinkertainen ja selvä, mutta samalla myös syvällinen. Ymmärtääksemme sen meidän täytyy kuitenkin ensin tajuta, että Jeesuksen elämä ja kuolema ovat ratkaisu erääseen hyvin vaikeaan ongelmaan. Vasta sitten voimme käsittää täysin Jeesuksen kuoleman suunnattoman arvon.
Jumala lähetti Jeesuksen antamaan elämänsä meidän puolestamme, koska siten hän saattoi korjata Aadamin synnin aiheuttaman tilanteen. Tuo synti johti valtavaan murhenäytelmään. Ensimmäinen mies ja hänen vaimonsa Eeva olivat täydellisiä. Kaunis Eedenin puutarha oli heidän kotinsa. Jumala antoi heille mielekkään tehtävän pitää huolta tuosta puutarhakodista. Heidän piti vallita rakkaudellisesti muita maan päällä eläviä luomuksia. Ja samalla kun ihmiset lisääntyisivät ja täyttäisivät maan miljoonilla kaltaisillaan, heidän piti laajentaa paratiisi maan ääriin. (1. Mooseksen kirja 1:28.) Todella kiehtova tehtävä! Lisäksi he saivat nauttia keskinäisestä lämpimästä toveruudestaan (1. Mooseksen kirja 2:18). Heiltä ei puuttunut mitään. Heidän edessään oli onnellinen ikuinen elämä.
On vaikea käsittää, miten Aadam ja Eeva saattoivat tehdä syntiä. Ensimmäinen ihmispari kuitenkin kapinoi omaa Luojaansa, Jehova Jumalaa, vastaan. Käärmeen välityksellä henkiolento Saatana Panettelija petti Eevan olemaan tottelematon Jehovalle, ja Aadam noudatti hänen esimerkkiään. (1. Mooseksen kirja 3:1–6.)
Ei ollut epäilystäkään siitä, mitä Luoja tekisi Aadamille ja Eevalle. Hän oli jo tehnyt selväksi, mitä tottelemattomuudesta seuraisi, sanoessaan: ”Jokaisesta puutarhan puusta saat syödä kylliksesi. Mutta hyvän ja pahan tiedon puusta, siitä sinä et saa syödä, sillä sinä päivänä, jona syöt siitä, sinä kuolemalla kuolet.” (1. Mooseksen kirja 2:16, 17.) Vastausta vaati nyt paljon tärkeämpi kysymys.
Ihmiskunta vaikean ongelman edessä
Ensimmäinen synti aiheutti ihmiskunnalle hyvin vakavan ongelman. Aadam aloitti elämänsä täydellisenä ihmisenä. Siksi hänen lapsensa olisivat voineet elää täydellisinä ikuisesti. Aadam teki kuitenkin syntiä ennen kuin hänestä tuli yhdenkään lapsen isä. Koko ihmiskunta oli vielä hänen kupeissaan, kun hänelle langetettiin seuraava tuomio: ”Otsasi hiessä sinä syöt leipää, kunnes palaat maahan, sillä siitä sinut on otettu. Sillä tomua sinä olet, ja tomuun sinä palaat.” (1. Mooseksen kirja 3:19.) Näin ollen kun Aadam teki syntiä ja alkoi kuolla, kuten Jumala oli sanonut, koko ihmiskunta tuomittiin kuolemaan hänen kanssaan.
Apostoli Paavali kirjoitti myöhemmin sopivasti: ”Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.” (Roomalaisille 5:12.) Niinpä ensimmäisen synnin takia lapset, joiden oli tarkoitus syntyä täydellisinä ja elää loputtomasti, saivatkin perinnökseen sairauden, vanhuuden ja kuoleman.
Joku voisi sanoa, että tämä ei ole oikein, koska Aadam päätti rikkoa Jumalaa vastaan, emme me. Miksi siis meidän pitäisi menettää mahdollisuutemme elää ikuisesti onnellisina? Jos esimerkiksi oikeus tuomitsisi pojan vankilaan siksi, että hänen isänsä on varastanut auton, poika valittaisi aiheellisesti, että tuomio on epäoikeudenmukainen, koska hän ei ole tehnyt mitään väärää. (5. Mooseksen kirja 24:16.)
Saatana on kenties ajatellut, että viettelemällä ensimmäisen miehen ja naisen syntiin hän saattaisi Jumalan tilanteeseen, johon ei olisi tyydyttävää ratkaisua. Panettelija iski aivan ihmiskunnan historian alkuvaiheessa – ennen kuin yhtään lasta oli syntynyt. Sillä hetkellä, kun Aadam teki syntiä, heräsi tärkeä kysymys: mitä Jehova tekee Aadamin ja Eevan tulevien lasten suhteen?
Jehova Jumala toimi oikeudenmukaisesti. ”Kaukana olkoon tosi Jumalasta, että hän toimisi jumalattomasti, ja Kaikkivaltiaasta, että hän toimisi epäoikeudenmukaisesti!” julisti vanhurskas mies Elihu (Job 34:10). Profeetta Mooses puolestaan kirjoitti Jehovasta: ”Hän on Kallio, täydellistä on hänen työnsä, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeutta. Uskollisuuden Jumala, jossa ei ole epäoikeudenmukaisuutta, vanhurskas ja oikeamielinen hän on.” (5. Mooseksen kirja 32:4.) Tosi Jumalan ratkaisu Aadamin synnin aiheuttamaan ongelmaan ei vie meiltä mahdollisuutta elää ikuisesti paratiisimaan päällä.
Jumalan täydellinen ratkaisu
Tarkastellaanpa Jumalan ratkaisua, jonka hän esitti Saatana Panettelijalle langettamassaan tuomiossa. Jehova sanoi Saatanalle: ”Minä panen vihollisuuden sinun ja naisen [Jumalan taivaallisen järjestön] välille ja sinun siemenesi [Saatanan hallinnassa olevan maailman] ja hänen siemenensä [Jeesuksen Kristuksen] välille. Se murskaa sinun [Saatanan] pääsi, ja sinä murskaat sen kantapään [aiheutat Jeesuksen kuoleman].” (1. Mooseksen kirja 3:15.) Tässä Raamatun ensimmäisessä ennustuksessa Jehova viittasi tarkoitukseensa lähettää taivaallinen henkipoikansa maan päälle, jotta hän eläisi täydellisenä miehenä Jeesuksena ja sitten kuolisi – eli hänen kantapäänsä murskattaisiin – tuossa synnittömässä tilassa.
Miksi Jumala vaati täydellisen ihmisen kuoleman? No, millaisen rangaistuksen Jehova Jumala lupasi Aadamille, jos tämä tekisi syntiä? Eikö se ollut kuolema? (1. Mooseksen kirja 2:16, 17.) ”Synnin palkka on kuolema”, kirjoitti apostoli Paavali (Roomalaisille 6:23). Aadam maksoi syntinsä omalla kuolemallaan. Hänelle annettiin elämä, mutta hän valitsi synnin, ja hän kuoli rangaistukseksi synnistään (1. Mooseksen kirja 3:19). Entä sitten se tuomio, jonka koko ihmiskunta sai tuon synnin vuoksi? Heidän syntiensä sovittamiseksi tarvittiin kuolema. Mutta kenen kuolema voisi oikeudenmukaisesti peittää koko ihmiskunnan rikkomukset?
Laki, jonka Jumala antoi muinaiselle Israelin kansalle, vaati ”sielua sielusta” eli elämää elämästä (2. Mooseksen kirja 21:23). Tämän lain periaatteen mukaisesti kuoleman, joka peittäisi ihmiskunnan rikkomukset, pitäisi vastata arvoltaan sitä, mitä Aadam oli menettänyt. Vain toisen täydellisen ihmisen kuolema voisi maksaa synnin palkan. Jeesus oli tällainen ihminen. Jeesus tosiaankin antoi itsensä ”vastaaviksi lunnaiksi” koko Aadamista polveutuvan lunastuskelpoisen ihmiskunnan pelastamiseksi. (1. Timoteukselle 2:6; Roomalaisille 5:16, 17.)
Jeesuksen kuolemalla on suuri arvo
Aadamin kuolemalla ei ollut arvoa; hän ansaitsi kuolla syntinsä tähden. Sitä vastoin Jeesuksen kuolemalla oli suuri arvo, koska hän kuoli synnittömässä tilassa. Jehova Jumala saattoi hyväksyä Jeesuksen täydellisen elämän arvon lunnaiksi syntisen Aadamin tottelevaisten jälkeläisten puolesta. Eikä Jeesuksen uhrin arvo korvaa ainoastaan menneitä syntejämme. Jos näin olisi, meillä ei olisi tulevaisuutta. Koska meidät on siitetty synnissä, erehdymme väistämättä uudelleen (Psalmit 51:5). Saamme olla syvästi kiitollisia siitä, että Jeesuksen kuoleman ansiosta voimme saavuttaa täydellisyyden, jonka Jehova alun perin tarkoittikin Aadamin ja Eevan jälkeläisille.
Aadamia voitaisiin verrata isään, joka kuollessaan jätti meille niin suuren velan, synnin, ettemme voi mitenkään maksaa sitä. Jeesus taas on kuin hyvä isä, joka kuollessaan jätti meille suuren perinnön, joka paitsi vapauttaa meidät Aadamin tekemästä suunnattomasta velasta myös antaa meille mahdollisuuden elää ikuisesti. Jeesuksen kuolema ei siis ainoastaan pyyhi pois menneitä syntejämme; se on suurenmoinen järjestely myös tulevaisuutemme kannalta.
Jeesus pelastaa, koska hän kuoli puolestamme. Ja miten arvokas järjestely hänen kuolemansa onkaan! Kun ymmärrämme sen olevan osa Jehova Jumalan ratkaisua Aadamin synnin aiheuttamaan vaikeaan ongelmaan, luottamuksemme Jehovaan ja hänen toimintatapaansa vahvistuu. Jeesuksen kuolema on tosiaankin keino pelastaa jokainen ”häneen uskova” synnistä, sairaudesta, vanhuudesta ja itse kuolemasta (Johannes 3:16). Oletko sinä kiitollinen Jumalalle siitä, että hän on tehnyt tällaisen rakkaudellisen järjestelyn meidän pelastamiseksemme?
ja kiinnostunut on jehovalainen, joka esiintyy tietämättömänä saadakseen keskustelun aikaan ja yrittääkseen syöttää vartiotorniseuran "oppeja".
Tulipa mieleen, että oletko jo kauan ollut
jehovan todistaja? Sanoit, että et enää kirjoittele
mutta tämä olisi mielenkiintoista tietää?
Kun itse kysyy ja itse vastaa...
Totuuden huulet pysyvät iäti, mutta valheen kieli
vain tuokion. Sananl.12:19
Näytelmä on päättynyt!
Keitä he ovat?
JEHOVAN TODISTAJAT toivovat sinun tutustuvan heihin paremmin. Olet ehkä tavannut heitä naapureina ja työtovereina tai muuten jokapäiväisessä elämässä. Olet saattanut nähdä heitä kadulla tarjoamassa lehtiään ohikulkijoille. Tai kenties olet keskustellut heidän kanssaan lyhyesti ovellasi.
Jehovan todistajat ovat kiinnostuneita sinusta ja hyvinvoinnistasi. He haluavat olla ystäviäsi ja kertoa sinulle enemmän itsestään, vakaumuksestaan, järjestöstään ja siitä, mitä he ajattelevat ihmisistä ja maailmasta, jossa me kaikki elämme. Siksi he ovat valmistaneet tämän esitteen sinua varten.
Useimmissa suhteissa Jehovan todistajat ovat samanlaisia kuin kaikki muutkin. Heillä on normaaleja taloudellisia, fyysisiä ja tunneperäisiä ongelmia. He tekevät erehdyksiä aika ajoin, sillä he eivät ole täydellisiä, henkeytettyjä eivätkä erehtymättömiä. Mutta he yrittävät oppia kokemuksistaan ja tutkivat ahkerasti Raamattua tehdäkseen tarvittavat korjaukset. He ovat vihkiytyneet Jumalalle tehdäkseen hänen tahtonsa, ja he pyrkivät täyttämään vihkiytymislupauksensa. Kaikessa toiminnassaan he etsivät Jumalan sanan ja hänen pyhän henkensä ohjausta.
Heille on erittäin tärkeää, että heidän uskonkäsityksensä perustuvat Raamattuun eivätkä pelkkiin ihmisten oletuksiin tai uskontunnustuksiin. He ajattelevat samalla tavalla kuin apostoli Paavali, joka sanoi Jumalan pyhän hengen vaikutuksesta: ”Havaittakoon Jumala totuudelliseksi, vaikka jokainen ihminen havaittaisiin valehtelijaksi.” (Roomalaisille 3:4, Pyhä Raamattu – Uuden maailman käännös.) Kun opetukset esitetään Raamatun totuuksina, todistajat kannattavat painokkaasti sitä menettelyä, jota beroialaiset noudattivat kuultuaan apostoli Paavalin saarnaavan: ”He ottivat sanan vastaan erittäin alttiisti ja tutkivat huolellisesti päivittäin Raamatun kirjoituksista, olivatko nämä asiat niin.” (Apostolien teot 17:11.) Jehovan todistajat uskovat, että kaikkien uskonnollisten opetusten yhdenmukaisuus henkeytetyn Raamatun kanssa tulisi koetella tällä tavoin, riippumatta siitä, esittävätkö he itse noita opetuksia vai jotkut muut. He kehottavat lämpimästi sinuakin tekemään näin keskustellessasi heidän kanssaan.
Tästä ilmenee, että Jehovan todistajat uskovat Raamatun olevan Jumalan sana. He pitävät sen 66:ta kirjaa henkeytettyinä ja historiallisesti luotettavina. Sitä, mitä yleensä sanotaan Uudeksi testamentiksi, he kutsuvat Raamatun kreikkalaisiksi kirjoituksiksi, ja Vanhaa testamenttia he sanovat Raamatun heprealaisiksi kirjoituksiksi. He luottavat näihin molempiin, sekä Kreikkalaisiin että Heprealaisiin kirjoituksiin, ja käsittävät ne kirjaimellisesti, elleivät käytetyt ilmaukset tai tekstiyhteys selvästi osoita jotakin kohtaa kuvaannolliseksi tai vertauskuvalliseksi. Heidän käsityksensä mukaan monet Raamatun ennustukset ovat täyttyneet, toiset täyttyvät parhaillaan ja vielä osa odottaa täyttymistään.
HEIDÄN NIMENSÄ
Jehovan todistajat – tätä nimeä he käyttävät itsestään. Se on kuvaava nimitys, koska se osoittaa heidän todistavan Jehovasta sekä hänen jumaluudestaan ja tarkoituksistaan. ”Jumala”, ”Herra” ja ”Luoja” – kuten ”presidentti”, ”kuningas” ja ”kenraali” – ovat arvonimiä, ja niitä käytetään monesta eri persoonasta. Mutta ”Jehova” on persoonanimi, ja se viittaa kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja maailmankaikkeuden Luojaan. Tämä osoitetaan psalmissa 83:18, joka tunnetun englanninkielisen Kuningas Jaakon raamatunkäännöksen mukaan kuuluu: ”Jotta ihmiset tietäisivät, että sinä, jonka nimi yksin on JEHOVA, olet korkein koko maassa.”
Nimi Jehova (eli Jahve, jota jotkut oppineet käyttävät mieluummin) esiintyy lähes 7 000 kertaa alkuperäisissä Heprealaisissa kirjoituksissa. Useimmissa Raamatuissa sitä ei ole, vaan se on korvattu sanalla ”Jumala” tai ”Herra”. Lukija voi kuitenkin usein nähdä näistäkin Raamatuista, missä jakeissa nimi Jehova on alkukielisessä heprealaisessa tekstissä, sillä korvikesanat on niissä usein painettu kapiteelikirjaimilla: JUMALA, HERRA. Toisaalta monet nykyaikaiset käännökset kyllä käyttävät nimeä Jehova tai Jahve. Niinpä Jesajan 42:8 kuuluu Uuden maailman käännöksen mukaan: ”Minä olen Jehova. Se on minun nimeni.” Myös vuoden 1992 kirkkoraamatussa Jumalan nimi esiintyy tässä jakeessa muodossa ”Jahve”.
Raamatunkohta, johon Jehovan todistajien nimi perustuu, on Jesajan 43. luvussa. Siinä maailmannäyttämö esitetään oikeudenkäynnin tapahtumapaikkana: Kansojen jumalia kehotetaan tuomaan esiin todistajansa ja näyttämään toteen väitteensä, jonka mukaan ne ovat oikeassa, tai kuuntelemaan Jehovan puolella olevia todistajia ja tunnustamaan totuus. Sitten Jehova julistaa kansalleen: ” ’Te olette minun todistajiani’, lausuu Jehova, ’niin, palvelijani, jonka olen valinnut, jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja ymmärtäisitte, että minä olen sama. Ennen minua ei ollut muodostettu yhtään Jumalaa, eikä minun jälkeeni edelleenkään ole ollut ketään. Minä – minä olen Jehova, eikä minun lisäkseni ole ketään pelastajaa.’ ” (Jesaja 43:10, 11.)
Jehova Jumalalla oli todistajia maan päällä tuhansien vuosien ajan ennen Jeesuksen syntymää. Heprealaiskirjeen 11. luvussa luetellaan joitakin noista uskon miehistä, minkä jälkeen 12. luvun ensimmäisessä jakeessa sanotaan: ”Niinpä siis, koska ympärillämme on näin suuri pilvi todistajia, pankaamme mekin pois jokainen paino ja meidät helposti kietova synti ja juoskaamme kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu.” Jeesus sanoi Pontius Pilatuksen edessä: ”Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten olen tullut maailmaan, että todistaisin totuudesta.” Häntä kutsutaan ”uskolliseksi ja totuudelliseksi todistajaksi”. (Johannes 18:37; Ilmestys 3:14.) Jeesus kertoi opetuslapsilleen: ”Te saatte voimaa, kun pyhä henki tulee päällenne, ja te tulette olemaan todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti.” (Apostolien teot 1:8.)
Tämän perusteella ne noin 6 miljoonaa ihmistä, jotka nykyään kertovat Kristuksen Jeesuksen hallitseman Jehovan valtakunnan hyvää uutista yli 230 maassa, katsovat, että heidän on sopivaa käyttää itsestään nimitystä Jehovan todistajat.
Mitä he uskovat?
JEHOVAN TODISTAJAT uskovat Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, Jehovaan, taivaiden ja maan Luojaan. Jo meitä ympäröivän maailmankaikkeuden monimutkaisesti suunnitellut ihmeet puhuvat järkevällä tavalla sen puolesta, että ylivertaisen älykäs ja voimallinen Luoja on ne valmistanut. Samoin kuin miesten ja naisten työt heijastavat heidän ominaisuuksiaan, niin myös Jehova Jumalan. Raamattu sanoo, että ”hänen näkymättömät ominaisuutensa ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty”. Äänettömällä tavallaan ja sanoitta myös ”taivaat julistavat Jumalan kunniaa”. (Roomalaisille 1:20; Psalmit 19:1–4.)
Ihmiset eivät muovaile saviastioita tai valmista televisiovastaanottimia ja tietokoneita tarkoituksetta. Maapallo ja sen kasvi- ja eläinmaailma ovat monin verroin ihmeellisemmät. Ihmisruumiin rakenne biljoonine soluineen – aivotkin, joilla ajattelemme – ylittää ymmärryksemme! Jos ihmisillä on tarkoitus, kun he tekevät suhteellisen vaatimattomia keksintöjään, niin varmasti Jehova Jumalallakin on ollut tarkoitus tehdessään syvää kunnioitusta herättäviä luomistekojaan! Sananlaskujen 16:4:ssä vakuutetaan, että näin todella on: ”Kaiken Jehova on tehnyt tarkoitustaan varten.”
Jehova on tehnyt maapallon määrätarkoitusta varten, kuten hän ilmaisi ensimmäiselle ihmisparille: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa – – ja vallitkaa meren kaloja ja taivaiden lentäviä luomuksia sekä kaikkia elollisia, jotka liikkuvat maan päällä.” (1. Mooseksen kirja 1:28.) Koska he tulivat tottelemattomiksi, he eivät voineet täyttää maata vanhurskailla perheillä, jotka olisivat rakkaudellisesti pitäneet huolta maasta ja sen kasveista ja eläimistä. Mutta heidän epäonnistumisensa ei tee tyhjäksi Jehovan tarkoitusta. Tuhansia vuosia myöhemmin kirjoitettiin: ”Jumala, maan Muodostaja – – ei luonut sitä turhaan.” Hän ”muodosti sen asuttavaksi”. Maata ei tuhota, vaan se ”pysyy iäti”. (Jesaja 45:18; Saarnaaja 1:4, vuoden 1938 kirkkoraamattu.) Jehovan maata koskeva tarkoitus tulee toteutumaan: ”Minun päätökseni pysyy, ja kaiken, mihin olen mieltynyt, minä teen.” (Jesaja 46:10.)
Jehovan todistajat uskovat, että maa pysyy ikuisesti ja että kaikki ihmiset, elävät ja kuolleet, jotka mukautuvat Jehovan tarkoitukseen maan kaunistamiseksi ja asuttamiseksi, voivat elää siinä ikuisesti. Kaikki ihmiset ovat perineet epätäydellisyyden Aadamilta ja Eevalta ja ovat siksi syntisiä (Roomalaisille 5:12). Raamattu sanoo: ”Synnin palkka on kuolema.” ”Elävät tietävät kuolevansa, mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään.” ”Se sielu, joka tekee syntiä, se tulee kuolemaan.” (Roomalaisille 6:23; Saarnaaja 9:5; Hesekiel 18:4, 20.) Miten ihmiset sitten voivat tulla uudelleen eloon nauttiakseen maallisista siunauksista? Vain Kristuksen Jeesuksen lunastusuhrin välityksellä, sillä hän sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, tulee elämään, vaikka hän kuoleekin.” ”Kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin.” (Johannes 5:28, 29; 11:25; Matteus 20:28.)
Miten tämä tulee tapahtumaan? Sitä valottaa se ”valtakunnan hyvä uutinen”, jota Jeesus alkoi julistaa ollessaan maan päällä (Matteus 4:17–23). Mutta nykyään Jehovan todistajat saarnaavat tätä hyvää uutista hyvin ainutlaatuisella tavalla.
[Taulukko s. 13]
MITÄ JEHOVAN TODISTAJAT USKOVAT
Uskonkäsitys Raamatullinen peruste
Raamattu on Jumalan sana 2. Tim. 3:16, 17;
ja totuus 2. Piet. 1:20, 21; Joh. 17:17
Raamattu on luotettavampi Matt. 15:3; Kol. 2:8
kuin perinteet
Jumalan nimi on Jehova Ps. 83:18; Jes. 26:4; 42:8;
2. Moos. 6:3
Kristus on Jumalan Poika Matt. 3:17;
ja Jumalaa alempi Joh. 8:42; 14:28; 20:17;
1. Kor. 11:3; 15:28
Kristus oli ensimmäinen Kol. 1:15; Ilm. 3:14
Jumalan luomisteoista
Kristus kuoli paalussa, Gal. 3:13; Apt. 5:30
ei ristillä
Kristuksen ihmiselämä annettiin Matt. 20:28; 1. Tim. 2:5, 6;
lunnaiksi tottelevaisten 1. Piet. 2:24
ihmisten puolesta
Kristuksen ainutkertainen Room. 6:10; Hepr. 9:25–28
uhri oli riittävä
Kristus herätettiin kuolleista 1. Piet. 3:18; Room. 6:9;
kuolemattomana henkipersoonana Ilm. 1:17, 18
Kristus on läsnä henkenä Joh. 14:19; Matt. 24:3;
2. Kor. 5:16; Ps. 110:1, 2
Elämme nyt ”lopun aikaa” Matt. 24:3–14; 2. Tim. 3:1–5;
Luuk. 17:26–30
Kristuksen alaisuudessa oleva Jes. 9:6, 7; 11:1–5;
Valtakunta tulee hallitsemaan Dan. 7:13, 14; Matt. 6:10
maata vanhurskaudessa ja
rauhassa
Valtakunta tuo ihanteelliset Ps. 72:1–4; Ilm. 7:9, 10, 13–17;
olot maan päälle 21:3, 4
Maata ei milloinkaan tuhota Saarn. 1:4; Jes. 45:18;
tai autioiteta Ps. 78:69
Jumala poistaa nykyisen Ilm. 16:14, 16; Sef. 3:8;
asiainjärjestelmän Dan. 2:44;
Har-Magedonin taistelussa Jes. 34:2; 55:10, 11
Pahat hävitetään ikuisiksi Matt. 25:41–46; 2. Tess. 1:6–9
ajoiksi
Jumalan hyväksymät ihmiset Joh. 3:16; 10:27, 28; 17:3;
saavat ikuisen elämän Mark. 10:29, 30
Vain yksi tie johtaa elämään Matt. 7:13, 14; Ef. 4:4, 5
Ihmisten kuoleminen johtuu Room. 5:12; 6:23
Aadamin synnistä
Kuolemassa ihmissielu lakkaa Hes. 18:4; Saarn. 9:10;
olemasta Ps. 6:5; 146:4; Joh. 11:11–14
Helvetti (tuonela) on Job 14:13; Ilm. 20:13, 14;
ihmiskunnan yhteinen hauta KR-38, KR-92
Kuolleiden toivona on 1. Kor. 15:20–22;
ylösnousemus Joh. 5:28, 29; 11:25, 26
Aadamilta periytynyt kuolema 1. Kor. 15:26, 54; Ilm. 21:4;
lakkaa Jes. 25:8
Ainoastaan 144 000 käsittävä Luuk. 12:32; Ilm. 14:1, 3;
pieni lauma menee taivaaseen 1. Kor. 15:40–53; Ilm. 5:9, 10
ja hallitsee Kristuksen kanssa
Nuo 144 000 ovat syntyneet 1. Piet. 1:23; Joh. 3:3;
uudelleen Jumalan hengellisiksi Ilm. 7:3, 4
pojiksi
Uusi liitto tehdään hengellisen Jer. 31:31; Hepr. 8:10–13
Israelin kanssa
Kristuksen seurakunta on Ef. 2:20; Jes. 28:16;
rakennettu hänen itsensä Matt. 21:42
muodostamalle perustalle
Rukoukset tulee osoittaa vain Joh. 14:6, 13, 14; 1. Tim. 2:5
Jehovalle Kristuksen kautta
Palvonnassa ei tule käyttää 2. Moos. 20:4, 5; 3. Moos. 26:1;
jumalankuvia 1. Kor. 10:14; Ps. 115:4–8
Spiritismiä tulee karttaa 5. Moos. 18:10–12; Gal. 5:19–21;
3. Moos. 19:31
Saatana on maailman näkymätön 1. Joh. 5:19; 2. Kor. 4:4;
hallitsija Joh. 12:31
Kristityn ei tule osallistua 2. Kor. 6:14–17; 11:13–15;
ekumeenisiin liikkeisiin Gal. 5:9; 5. Moos. 7:1–5
Kristityn tulee pysyä erossa Jaak. 4:4; 1. Joh. 2:15;
maailmasta Joh. 15:19; 17:16
Toteltava kaikkia ihmisten Matt. 22:20, 21;
lakeja, jotka eivät ole 1. Piet. 2:12; 4:15
ristiriidassa Jumalan lakien
kanssa
Veren ottaminen elimistöön 1. Moos. 9:3, 4; 3. Moos. 17:14;
suun tai verisuonien kautta Apt. 15:28, 29
on vastoin Jumalan lakeja
Raamatun moraalilakeja tulee 1. Kor. 6:9, 10; Hepr. 13:4;
totella 1. Tim. 3:2; Sananl. 5:1–23
Sapatinviettokäsky annettiin 5. Moos. 5:15; 2. Moos. 31:13;
vain Israelille, ja se raukesi Room. 10:4; Gal. 4:9, 10;
Mooseksen lain mukana Kol. 2:16, 17
Pappisluokka ja uskonnolliset Matt. 23:8–12; 20:25–27;
arvonimet eivät ole Raamatun Job 32:21, 22
mukaisia
Ihminen ei ole kehityksen Jes. 45:12; 1. Moos. 1:27;
vaan luomisen tulos Matt. 19:4
Kristus antoi esimerkin 1. Piet. 2:21; Hepr. 10:7;
seurattavaksi Jumalan Joh. 4:34; 6:38
palvelemisessa
Täydellinen upotuskaste Mark. 1:9, 10; Joh. 3:23;
vertauskuvaa vihkiytymistä Apt. 19:4, 5
Kristityt todistavat Room. 10:10; Hepr. 13:15;
mielellään Raamatun Jes. 43:10–12
totuudesta julkisesti
Hyvä uutinen jonka he haluavat sinun kuulevan
KUN Jeesus oli maan päällä, hänen opetuslapsensa tulivat hänen luokseen ja kysyivät: ”Mikä tulee olemaan sinun läsnäolosi ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki?” Hän vastasi, että tulisi sotia, joihin osallistuisi monia kansakuntia; olisi nälänhätää, ruttotauteja ja maanjäristyksiä; laittomuus lisääntyisi; ilmaantuisi vääriä uskonnollisia opettajia, jotka eksyttäisivät monia; hänen tosi seuraajiaan vihattaisiin ja vainottaisiin; ja monien ihmisten vanhurskaudenrakkaus kylmenisi. Kun näin alkaisi tapahtua, se osoittaisi Kristuksen olevan läsnä näkymättömänä ja taivaallisen Valtakunnan olevan käsillä. Se olisi uutinen – hyvä uutinen! Siksi Jeesus lisäsi tunnusmerkkiin seuraavat sanat: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille, ja sitten tulee loppu.” (Matteus 24:3–14.)
Viimeaikaiset maailmantapahtumat ovat sinänsä olleet synkkiä, mutta se, mitä ne merkitsevät on hyvä asia, nimittäin Kristuksen läsnäoloa. Edellä mainitut olosuhteet alkoivat näkyä tuona laajalti julistettuna vuonna 1914! Se merkitsi pakanain aikojen loppua ja siirtymäkauden alkamista ihmisen hallitusvallasta Kristuksen tuhatvuotiseen hallituskauteen.
Psalmissa 110:1, 2 ja Ilmestyksen 12:7–12:ssa ilmaistaan, että tällainen siirtymäkausi tulisi. Niissä osoitetaan, että Kristus istuisi Jumalan oikealla puolella taivaassa, kunnes hänestä tulisi Kuningas. Sitten sota taivaassa johtaisi Saatanan heittämiseen maan päälle, mikä toisi ahdistusta maalle, ja Kristus hallitsisi vihollistensa keskellä. Pahuuden täydellinen loppu tulisi ”suuressa ahdistuksessa”, joka huipentuisi Har-Magedonin sodassa ja jota seuraisi Kristuksen tuhatvuotinen rauhan hallituskausi. (Matteus 24:21, 33, 34; Ilmestys 16:14–16.)
”Mutta tiedä tämä”, sanoo Raamattu, ”että viimeisinä päivinä tulee olemaan kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä. Sillä ihmiset tulevat olemaan itserakkaita, rahaa rakastavia, suuriluuloisia, pöyhkeitä, rienaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, uskottomia, vailla luonnollista kiintymystä, haluttomia mihinkään sopimukseen, panettelijoita, vailla itsehillintää, raivoisia, vailla hyvyyden rakkautta, kavaltajia, uppiniskaisia, ylpeydestä pöyhistyneitä, nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia; heillä on jumalisen antaumuksen muoto, mutta he osoittautuvat pettymykseksi sen voimaan nähden; ja näistä käänny pois.” (2. Timoteukselle 3:1–5.)
Jotkut voivat väittää, että näin on ollut ennenkin ihmiskunnan historiassa, mutta tosiasia on, ettei tällaista ole milloinkaan tapahtunut tässä mitassa. Historioitsijat ja kommentaattorit sanovat, ettei maan päällä ole koskaan aikaisemmin ollut samanlaista aikakautta kuin se, jota olemme eläneet vuodesta 1914 lähtien (ks. sivua 7). Kärsimykset ovat olleet paljon suurempia kuin koskaan ennen. Lisäksi on syytä ottaa huomioon seuraavatkin piirteet Kristuksen ilmoittamasta viimeisten päivien tunnusmerkistä: Kristuksen läsnäoloa ja Valtakuntaa koskevaa sanomaa on julistettu kautta maailman ennennäkemättömässä mitassa. Keitään ei ole koskaan vainottu saarnaamisen vuoksi niin paljon kuin Jehovan todistajia. Satoja heistä teloitettiin natsien keskitysleireissä. Vielä nykyäänkin Jehovan todistajien työ on kielletty joissakin paikoissa, ja toisaalla heitä on pidätetty, vangittu, kidutettu ja tapettu. Tämä kaikki kuuluu Jeesuksen esittämään tunnusmerkkiin.
Kuten Ilmestyksen 11:18:ssa on ennustettu, ’kansakunnat ovat vihastuneet’ Jehovan uskollisiin todistajiin, ja tämä merkitsee, että Jehovan ”oma vihastus” tullaan ilmaisemaan noita kansakuntia vastaan. Samassa raamatunkohdassa sanotaan, että Jumala ”saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maata”. Milloinkaan aiemmin ihmiskunnan historiassa ei ole ollut aikaa, jolloin maapallon kyky ylläpitää elämää olisi ollut uhattuna. Nyt tilanne on kuitenkin toisenlainen. Monet tiedemiehet ovat varoittaneet, että jos ihminen jatkaa maan saastuttamista, siitä tulee elinkelvoton. Mutta Jehova ”muodosti sen asuttavaksi”, ja hän hävittää saastuttajat ennen kuin he turmelevat maan täysin (Jesaja 45:18).
MAALLISET SIUNAUKSET VALTAKUNNAN ALAISUUDESSA
Sellainen ajatus, että ihmiset eläisivät maan päällä Jumalan valtakunnan alamaisina, voi tuntua oudolta monista Raamattuun uskovista ihmisistä, koska he ajattelevat kaikkien pelastettujen olevan taivaassa. Raamattu osoittaa, että vain rajallinen määrä menee taivaaseen ja että ne, jotka tulevat elämään ikuisesti maan päällä, muodostavat määrältään rajoittamattoman suuren joukon (Psalmit 37:11, 29; Ilmestys 7:9; 14:1–5). Sen, että Kristuksen alaisuudessa oleva Jumalan valtakunta tulee täyttämään maan ja hallitsemaan sitä, osoittaa eräs ennustus, joka on Raamatussa Danielin kirjassa.
Kristuksen valtakuntaa edustaa siinä kivi, joka on lohkaistu Jehovan vuorenkaltaisesta suvereeniudesta. Kivi iskee maapallon voimakkaita kansakuntia edustavaa kuvapatsasta ja tuhoaa sen, ja ”siitä kivestä, joka iski kuvapatsasta, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maan”. Ennustus jatkuu: ”Noiden kuninkaiden päivinä taivaan Jumala pystyttää valtakunnan, joka ei ikinä tuhoudu. Eikä sitä valtakuntaa anneta millekään toiselle kansalle. Se murskaa kaikki nämä valtakunnat ja tekee niistä lopun, ja se itse pysyy aikojen hämärään asti.” (Daniel 2:34, 35, 44.)
Juuri tästä Valtakunnasta ja Raamattuun perustuvasta toivosta saada elää puhdistetussa ja kaunistetussa maassa ikuisesti Jehovan todistajat haluavat kertoa sinulle. Miljoonat nykyään elävät ihmiset ja lukemattomat miljoonat haudoissa lepäävät saavat tilaisuuden asua tuossa maassa ikuisesti. Tuolloin Kristuksen Jeesuksen tuhatvuotisen hallituskauden aikana toteutuu Jehovan alkuperäinen tarkoitus, jota varten hän loi maan ja asetti sen päälle ensimmäisen ihmisparin. Tämä maallinen paratiisi ei tule koskaan olemaan ikävystyttävä. Samoin kuin Aadamille annettiin työtä Eedenin puutarhassa, niin myös ihmisillä tulee olemaan kiehtovia tehtäviä, kun he huolehtivat maasta ja sen kasvi- ja eläinkunnasta. He ”nauttivat kauan kättensä työstä”. (Jesaja 65:22, Revised Standard Version; 1. Mooseksen kirja 2:15.)
Voitaisiin esittää monia raamatunkohtia sen osoittamiseksi, millaisiksi olosuhteet muotoutuvat, kun seuraavaan Jeesuksen meille opettamaan rukoukseen vastataan: ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.” (Matteus 6:10.) Riittäköön nyt kuitenkin tämä yksi: ”Minä kuulin suuren äänen sanovan valtaistuimelta: ’Katso! Jumalan teltta on ihmisten luona, ja hän asuu heidän kanssaan, ja he ovat hänen kansojaan. Ja Jumala itse on heidän kanssaan. Ja hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.’ Ja valtaistuimella istuva sanoi: ’Katso! Minä teen kaiken uudeksi.’ Lisäksi hän sanoo: ’Kirjoita, sillä nämä sanat ovat luotettavat ja todet.’ ” (Ilmestys 21:3–5.)
Millä tavoin he kertovat hyvää uutista?
KRISTITTYJÄ on käsketty ’tekemään opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä’, mutta tämä ei merkitse, että heidän tulee käyttää painostusta tai käännyttää toisia väkipakolla. Jeesuksen tehtävänä oli ’kertoa hyvää uutista sävyisille, sitoa niitä, joiden sydän oli särkynyt, ja lohduttaa kaikkia surevia’. (Matteus 28:19; Jesaja 61:1, 2; Luukas 4:18, 19.) Jehovan todistajat pyrkivät tekemään näin julistamalla Raamatun hyvää uutista. Muinaisen profeetan Hesekielin tavoin Jehovan todistajat yrittävät nykyään löytää ne, jotka ”huokailevat ja voihkivat kaikkia – – inhottavuuksia” (Hesekiel 9:4).
Yksi keino löytää ne, joita nykyiset olosuhteet ahdistavat, on kulkea talosta taloon, ja tästä todistajat parhaiten tunnetaankin. Tällä tavalla he pyrkivät myönteisessä hengessä tavoittamaan ihmisiä, aivan kuten Jeesus, joka ”lähti kulkemaan kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään saarnaten ja julistaen Jumalan valtakunnan hyvää uutista”. Hänen varhaiset opetuslapsensa tekivät samalla tavalla. (Luukas 8:1; 9:1–6; 10:1–9.) Nykyään Jehovan todistajat pyrkivät mahdollisuuksien mukaan käymään jokaisessa kodissa joitakin kertoja vuodessa ja keskustelemaan asukkaiden kanssa muutaman minuutin aiheista, jotka ovat paikallisesti tai kansainvälisesti kiinnostavia tai huolestuttavia. He voivat lukea raamatunkohdan tai pari ja pyytää puhuteltavaa miettimään niitä, ja jos hän osoittaa kiinnostusta, todistaja saattaa sopia uudesta tapaamisesta, jotta keskustelua voitaisiin jatkaa. Todistajilta voi saada Raamatun ja sitä selittävää kirjallisuutta, ja jos puhuteltava haluaa, hänen kanssaan aletaan tutkia hänen kotonaan Raamattua ilmaiseksi. Miljoonia tällaisia hyödyllisiä raamatuntutkisteluja pidetään yksittäisille ihmisille ja perheille säännöllisesti kautta maailman.
”Valtakunnan hyvää uutista” kerrotaan toisille myös kokouksissa, joita pidetään paikallisissa valtakunnansaleissa joka viikko. Yhdessä niistä kuullaan esitelmä jostakin ajankohtaisesta aiheesta, minkä jälkeen tutkitaan jotakin raamatullista aihetta tai ennustusta Vartiotorni-lehden pohjalta. Toisessa kokouksessa on ensin koulu, jossa todistajia valmennetaan paremmiksi hyvän uutisen julistajiksi, ja sitä seuraa ohjelma, jonka aikana tarkastellaan paikkakunnalla suoritettavaa todistamistyötä. Lisäksi todistajat kokoontuvat kerran viikossa yksityiskoteihin pieninä ryhminä tutkimaan Raamattua.
Kaikkiin näihin kokouksiin on yleisöllä vapaa pääsy. Kolehtia ei koskaan kerätä. Kokoukset ovat hyödyllisiä kaikille. Raamattu sanoo: ”Meidän tulisi miettiä, miten jokainen meistä voi parhaiten kannustaa toisia rakkauteen ja aktiiviseen hyvyyteen, eikä jäädä pois kokouksistamme, kuten jotkut jäävät, vaan pikemminkin rohkaista toinen toistamme, vielä tavallista enemmän nyt kun näette Päivän lähestyvän.” Henkilökohtainen tutkiminen on välttämätöntä, mutta kokoontuminen toisten kanssa antaa virikkeitä: ”Niin kuin rauta teroittaa rautaa, niin ihminen teroittaa toisen ihmisen oivalluskykyä.” (Heprealaisille 10:24, 25; Sananlaskut 27:17; The New English Bible.)
Todistajat käyttävät myös hyväkseen tilaisuuksia puhua ihmisten kanssa hyvästä uutisesta ollessaan kosketuksissa heihin jokapäiväisessä elämässään. Ehkä he vaihtavat muutaman sanan naapurin kanssa tai toisen matkustajan kanssa bussissa tai lentokoneessa; ehkä he keskustelevat vähän pitempään ystävän tai sukulaisen kanssa tai juttelevat työtoverin kanssa ruokatunnilla. Kun Jeesus oli maan päällä, hän todisti usein tällä tavoin – kävellessään järvenrannalla, istuessaan vuorenrinteellä, aterioidessaan jonkun luona, ollessaan vieraana häissä tai matkatessaan kalastusveneessä Galileanmerellä. Hän opetti synagogissa ja Jerusalemin temppelissä. Missä tahansa hän olikin, hän löysi tilaisuuksia puhua Jumalan valtakunnasta. Jehovan todistajat pyrkivät seuraamaan hänen askeleitaan tässäkin asiassa (1. Pietarin kirje 2:21).
SAARNAAMINEN OMAN ESIMERKIN VÄLITYKSELLÄ
Yhdelläkään näistä hyvän uutisen saarnaamistavoista ei olisi sinulle merkitystä, ellei puhuja soveltaisi opetuksia itse. Se, että sanoo yhtä ja tekee toista, on ulkokultaisuutta, ja uskonnollinen ulkokultaisuus on saanut miljoonat ihmiset kääntämään selkänsä Raamatulle. Ei ole kuitenkaan oikein syyttää siitä Raamattua. Kirjanoppineilla ja fariseuksilla oli Raamatun heprealaiset kirjoitukset, mutta Jeesus tuomitsi heidät ulkokultaisiksi. Hän sanoi heidän lukevan Mooseksen lakia, mutta lisäsi sitten puhuen opetuslapsilleen: ”Kaikki, mitä he teille sanovat, se tehkää ja sitä noudattakaa, mutta älkää tehkö heidän tekojensa mukaan, sillä he sanovat, mutta eivät tee.” (Matteus 23:3.) Kristityn oma esimerkki oikeasta elämäntavasta puhuu enemmän kuin tuntikausien saarnaaminen. Tähän kiinnitettiin huomiota sanoissa, jotka osoitettiin ei-uskovien miesten kristityille vaimoille: ”Heidät – – [voidaan voittaa] sanatta vaimonsa käytöksellä, koska he ovat olleet teidän siveellisesti puhtaan käytöksenne – – silminnäkijöitä.” (1. Pietarin kirje 3:1, 2.)
Jehovan todistajat koettavat siis suositella hyvää uutista toisille myös olemalla esimerkillisiä siinä kristillisessä käytöksessä, jota he suosittelevat toisille. He pyrkivät ’tekemään toisille, mitä he tahtoisivat toisten tekevän heille’ (Matteus 7:12). He yrittävät suhtautua näin kaikkiin ihmisiin, eivät ainoastaan todistajatovereihinsa, ystäviinsä, naapureihinsa tai sukulaisiinsa. Epätäydellisinä he eivät aina onnistu sataprosenttisesti. Mutta he haluavat sydämestään tehdä kaikille hyvää, eivät ainoastaan kertomalla heille Valtakunnan hyvää uutista, vaan myös ojentamalla heille auttavan käden milloin vain se on mahdollista (Jaakobin kirje 2:14–17).
Positiivista, että tarkistit.
Se oli sitten se aikaisempi Greenlessin tapaus, joka oli hallintoelimen jäsenen pedofiliaa.
Hallintoelin itse on sekä lukenut itsensä taivaaseen pääseväksi että myös oikeutetuksi ainoana lajissaan tulkitsemaan Raamattua, sekä lisäksi nimittää itseään Jehovan hengelliseksi yhteyskanavaksi maahan.
Eivät he ole tavallisia ihmisiä omissa lausunnoissaan, mutta he ovat tavallisen luihuja välttäessään vastuuta pedofiliastaan ja epäonnistuneista maailmanlopun ennusteistaan ja virheistään kirjoituksissaan.
Viimeisin tunnettu pervoileva jehovantodistajavanhin on juuri oikeudessa tuomittu Jesus Cano. Hän ei ollut hallintoelimen jäsen, joka oli mainitsemasi Leo Greenlees. Toinen homoseksuaalina hallintoelimestä poispotkittu oli Ewart Chitty. Legendaarisin kaikista on kuitenkin Kanadan entinen maanpalvelija Percy Chapman, jonka pyhä henki nimitti virkaan, vaikka hänen suuntautumisensa tunnettiin jo ennen nimitystä.
Kuka näistä neljästä ei kuulu joukkoon?
Jesus Cano, hänet erotettiin alta aikayksikön, muut siirrettiin alempiarvoisiin asemiin Vartiotorniseurassa.
Jesus Cano on oikeudessa todettu syylliseksi, itse tuomion pituus julistetaan 27. marraskuuta:
http://www.recordonline.com/apps/pbcs.dll/article?AID=/ 20061023/NEWS/610230338
Täällä kun kaikki haukkuvat ja parjaavat Jehovan todistajia,päätin ottaa selvää itse!Kävivät ovellani ja olivat todella ystävällisiä ja mukavia ihmisiä.Keskustelimme maailman tapahtumista ja miten ne tulee muuttumaan.Kaiken he pystyivät Raamatulla perustelemaan.Se mitä ihmiset täällä puhuu Jehovan todistajista on kaukana heistä,kannattaakin siis ottaa asioista itse selvyys niinkuin minä tein!Pyysin heitä tulemaan myös toistekkin!Kiitos Jehovan todistajille että käytte ihmisten ovilla tuomassa hyvää uutista!Jatkakaa samaan malliin!
>>Kaiken he pystyivät Raamatulla perustelemaan.
Näin asia ovilla yleensä onkin. Siellä otetaan esille helppoja ja yksinkertaisia asioita. Kun asioihin paneutunut entinen jehovantodistaja kysyy raamatulliseksi esitettyjen väitteiden raamatullisuutta ei raamatullisia perusteita löydy.
Minä en ovelleni tulleen jehovantodistajan kanssa ottanut esille kaikkein vaikeimpia asioita, koska keskustelu olisi tyssännyt siihen. Sen sijaan asetin jehovantodistajalle ansoja, joita hän ei ansoiksi käsittänyt ja niin hän valehteli minulle ummet ja lammet, käsittämättä, että minun oli purtava kieleeni, jotta en purskahtaisi nauruun.
Itse asiassa tuo jehovantodistaja lupasi ottaa selvää joistakin asioista ja pyysi lupaa palata vastausten kera - ei ole näkynyt.
Olen seuraillut sun juttujas täällä olet katkeroitunut luopio,eikä juttus kiinnosta!Jehovan todistajilta kyselen tarvittavat asiat mitkä minua kiinnostaa!Tuovat kun tulevat seuraavan kerran kirjan "Mitä Raamattu todella opettaa"On mielenkiintoista lukea mitä Raamatussa todella opetetaan!Toivottavasti minustakin tulee Jehovan todistaja jonain päivänä!
>>Toivottavasti minustakin tulee Jehovan todistaja jonain päivänä!
Tuollaisella kritiikittömällä ja sokealla asenteella sovit erittäin hyvin joukkoon ja Vt-seura saa pientä paikkausta väkikatoon.
Jonka jälkeen olet aivoton ajattelija. Hyväksyt sen jälkeen kaikki JT asiat totuutena.
Oletko kauan ollut "ulkopuolella" Järjestöstä? Mikä sai sinut lähtemään? Mitä ajattelet uskosta ja Jumalasta nykyään?
Voit myös kirjoitella: [email protected]
Ota yhteyttä Paikallisiin Jehovan todistajiin,yhteystiedot löydät puhelinluettolosta.Näin saat kaikkiin mieltäsi askarruttaviin kysymyksiin oikeat vastaukset.Tee se niinkuin tälläkin palstalla ollut Kiinnostunutkin teki ja oli tyytyväinen.
Ai Kiinnostunut on palannut takaisin kehumaan omia valheitaan? Oletko jo päättänyt, miten juttu jatkuu? Kuka on seuraava sivupersoonasi, joka aikoo tarjota kahvit seuraaville ovelle tuleville jt:lle?
Mitä luulet voittavasi näillä jutuillasi?
oikein ajat takaa?
Älä nyt ala keksimään mitään tarinoita.
Sanotaanko, että olin vuosikausien ajan mukana JT järjestössä.Ajankohta milloin lähdin pysyköön salaisuutena`?
Se mitä minä näin JT toimissa ja "kilven" kiiltävänä pito, jotta järjestö näyttäis paremmalta mitä se on.JT laki ei ole sama kaikille. Paremmassa asemassa olevat saavat anteeksi kaiken ja samoin sukulais- ja kaveri suhteet vaikuttavat ja kuitenkin he puhuvat Jumalan ohjauksesta järjestössä.
Valtaa voidaan käyttää härskisti myös väärin. Eräs tyyppi kun erotettiin viinan takia, niin yksi komitean jäsen oli ryyppykaveri ja komitea asian alulle panija!!!!!!!!
Uskon tähän nykyiseen eläämääni ja uskon että minulle käy niinkuin muillekin (myös JT)ihmisille kuoleman väistämöttömyyden korjaavan satonsa.
En varmankaa ole Jumalan kieltäjä, mutta en näe tarvetta kuulua mihinkään uskonnolliseen järjestöön. (ikinä)?
PS. Eiköhän sieltä joku JT esitä, että jokaisella lähtijällä on jotain omallatunnollaan ja sen takia eros järjestöstä. Voin vain sanoa, että lähdön syynä on puhdas uskonpuute kaiken näkemäni ja kokemani jälkeen.Se ettei se tapahtunut aikaisemmin johtuu JT järjestön luomasta riippuvuus suhteesta, jossa jokainen JT roikkuu kuin löysässä hirressä.
Tarinoita täällä sepittää ihan joku muu.
>>>Tarinoita täällä sepittää ihan joku muu.
Jos poimit yhden erillisen lauseen tekstistä, voi se antaa täysin eri kuvan kuin on tarkoitus. Ja tällä kertaa se oli nimen omaan tarkoituksesi. Tarkoituksesi oli vääristää ja valehdella taas tämäkin asia.
Kuten sanoin aiemminkin ja sanonpa taas kerran, että minä EN OLE koko "suku". Se, että minä näen sisartani joka on jt, ei esimerkiksi tarkoita sitä, että kaikki muut sukulaiset näkevät häntä.
Ymmärrätkö?
MEIDÄN SUVUSSAMME näkyy se, että JT-lahko on JAKANUT ja EROTTANUT IHMISIÄ toisistaan verrattuna siihen tilanteeseen joka oli aikaisemmin.
MINÄ nyt vain satun tapaamaan jt-sisartani suht koht säännöllisesti, mutta se on POIKKEUS.
Menikö se NYT perille?
*******
"Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala. Eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa vaan yksi Jumala."
"Jumala on kolmiyhteinen".
"kristittyjä ovat ne, jotka hyväksyvät Kristuksen Jumalaksi".
Tekstit ovat vt-seuran lehtisestä; 'Tulisiko sinun uskoa kolminaisuuteen.
******
Yhtä oikeita kuin sinun lainauksesi fger, eikö totta?
nutta et vastaa.....
Taas sitä sorrutaan selittelemään, et kuitenkaan maininnut MITÄÄN POIKKEUKSIA lainaamassani tekstissä.
Uskonnolliset juhlanne ovat varmasti omiaan jakamaan sukua. Käytännössähän niiden puitteissa kokoontumiset tapahtuvat. Koska "kissanristiäisiä" on siroteltu säännöllisesti koko vuodelle, neuraaleihin tapaamisiin ei koeta kovinkaan suurta tarvetta.
En usko että monikaan Jt kieltäytyy tapaamisista joihin ei ole sekoitettu jotain luterilaista perinnettä yms. vastaavaa.
Et sinäkään ole KERTAAKAAN käynyt Jt tilaisuuksissa, ellei nyt sitten joissain häissä. Miksi siis sinä kaksin punnuksin edellytät toisilta sitä mitä et itsekkään tee.
Ja mitähän minulta kysyttiin?
Toinen usein esiin tuotu väitteesi koskee sitä, että Jt:t siteeraavat kolminaisuutta väärin.
Tiedustellessani kyseistä väärin esittämistä et kuitenkaan pysty kertomaan mikä siinä on uskontunnustuksen vastaista.
No moi:) Sanoin tuossa aiemmin,että en tänne enää kirjoita,mutta oli pakko vielä tämä kokemus tulla kaikille kertomaan.Tänään kävin elämäni ensimmäistä kertaa siellä Valtakunnan salilla ja kyllä täytyy siis todella sanoa miten ystävällisesti minut otettiin siellä vastaan,se on aivan sanoin kuvaamatonta miten mukavia ihmisiä nämä Jehovan todistajat ovat.En voi tätä suurta riemua pukea sanoiksi,mutta sen voin sanoa,että käykää hyvät ihmiset tutustumassa heihin aivan mahtavia ihmisiä ja kuten seidän sanomansakkin,eipä mulla tässä muuta ollutkaan hyvää jatkoa kaikille ja toivottavasti näemme kokouksissa.
Tulet kyllä huomaamaan JT teatterin.Beamari ja mersu miehetkin ovat salilla "veljiäsi" , mutta jako alkaa kavereihin ja ei kavereihin vimeistään salin pihasta pois kurvatessa. Toisin sanoen kokoukset ja konventit on suuria suun levitys tilaisuuksia. On jopa henkilöitä, jotka pystyvät pitämään "onneelisuus hymyn" päällä koko ohjelmn ajan!!
Huomaa myös, että osa todistajista on piinkovia like ihmisiä. Tottakai he ottavat selvää onko sinusta jatkossa taloudellista hyötyä..