Kun vihollinen tulikin lännestä.
Sotilaallisia uhkakuvia rähmällään olon ajoilta.
Suosittelen tutustumista MOT-arkistoihin esim. vuodelta 2000. Esimerkiksi eduskunnan asiakirjat on skannattu sinne! Meinaan - voisi tulla uusia nykymenoonkin liittyviä ajatuksia!
........
Jansson: "… tämän viimeisen lauseen ehkä nyt muuttaisin vähän koska olen saanut toisen käsityksen Suomen voimista, ja ehkä myös Neuvostoliiton voimista, mutta silloinhan Neuvostoliiton oli huipullaan, se oli supervalta ja sitä vastaan oli vaikea ajatella että voitaisiin puolustautua, mutta tottakai Suomi, sehän ei sitten sitä ei kosketeltu koko tätä kysymystä koko mietinnössä ja meillä oli niin kuin tällainen peruskäsitys että talvisota ei toistu, vaan jos Neuvostoliitto haluaa herruutta Suomessa, niin se käyttää, sanoisin Troijan puuhevosta, eli yya-sopimusta, joka antaa sille mahdollisuuden sitten jos on pahimmassa tapauksessa tulla tänne tämän avunannon muodossa."
Vasemmistolle vahva armeija oli punainen vaate.
(Maisteri Pekka Peltola 18.12.1970):
"Olen sitä mieltä, että puhe konsultaatiokynnyksen korkeana pitämisestä on vain peiteltyä neuvostovastaisuutta, jonka varaan minkäänlaista luottamusta ei voida rakentaa. Konsultaatiokynnysajattelu ruokkii monien mielissä salaista toivetta kääntää aseet tiukan paikan tullen sittenkin Neuvostoliittoa vastaan. Siksi siitä olisi luovuttava.
Realistinen turvallisuuspolitiikka Suomessa lähtee siitä katsomuksesta, että erimielisyyksiä Neuvostoliiton kanssa ei milloinkaan enää ratkaista asein."
Samaa linjaa veti myös nuori Paavo Lipponen, demareiden ulkopoliittinen asiantuntija. Hän vaati, että Suomen armeija ei saisi olla liian vahva, jotta se ei herättäisi Neuvostoliiton epäluuloja. Toisaalta armeija ei olisi saanut olla aivan hampaatonkaan, sillä Suomen piti kuuliaisesti täyttää Neuvostoliiton puolustustarpeet.
(Keskustelupöytäkirjasta, Teksti: 18.12.1970):
"Lipposen mielestä tulisi korostaa sitä, että Suomi kriisitilanteessa ehdottomasti kuuluu Neuvostoliiton etupiiriin."
MOT: "Oliko tuo tyypillistä tuon ajan retoriikkaa?"
Tarkka: "Siis suomalaiset välttivät loppuun asti sen asian julkisanomista, neuvostoliittolaisethan kyllä sanoivat sen silloin 70-luvulla hyvin selvästi. Se oli tietenkin totta, mutta suomalaisten kannalta ei ollut järkevää sanoa sitä, et se oli mielenkiintoista että nimenomaan tässä komitean ympäristössä sitten oli Lipposen lisäksi myös muutamia muita, jotka melko suoraan sanoivat tämän saman asian. Mutta näiden komiteoiden lähtökohtana ja koko Suomen turvallisuuspoliittisen toiminnan lähtökohtanahan oli nimenomaan pyrkiä rajoittamaa tästä tosiasiasta seuraavia ongelmia, ja pyrkiä luomaan sellainen tilanne, että edes ulospäin näyttäisi, että tämä Suomen kuuluminen Neuvostoliiton etupiiriin ei olisi niin ilmeinen."
Sotilaallisia uhkakuvia rähmällään olon ajoilta.
Suosittelen tutustumista MOT-arkistoihin esim. vuodelta 2000. Esimerkiksi eduskunnan asiakirjat on skannattu sinne! Meinaan - voisi tulla uusia nykymenoonkin liittyviä ajatuksia!
........
Jansson: "… tämän viimeisen lauseen ehkä nyt muuttaisin vähän koska olen saanut toisen käsityksen Suomen voimista, ja ehkä myös Neuvostoliiton voimista, mutta silloinhan Neuvostoliiton oli huipullaan, se oli supervalta ja sitä vastaan oli vaikea ajatella että voitaisiin puolustautua, mutta tottakai Suomi, sehän ei sitten sitä ei kosketeltu koko tätä kysymystä koko mietinnössä ja meillä oli niin kuin tällainen peruskäsitys että talvisota ei toistu, vaan jos Neuvostoliitto haluaa herruutta Suomessa, niin se käyttää, sanoisin Troijan puuhevosta, eli yya-sopimusta, joka antaa sille mahdollisuuden sitten jos on pahimmassa tapauksessa tulla tänne tämän avunannon muodossa."
Vasemmistolle vahva armeija oli punainen vaate.
(Maisteri Pekka Peltola 18.12.1970):
"Olen sitä mieltä, että puhe konsultaatiokynnyksen korkeana pitämisestä on vain peiteltyä neuvostovastaisuutta, jonka varaan minkäänlaista luottamusta ei voida rakentaa. Konsultaatiokynnysajattelu ruokkii monien mielissä salaista toivetta kääntää aseet tiukan paikan tullen sittenkin Neuvostoliittoa vastaan. Siksi siitä olisi luovuttava.
Realistinen turvallisuuspolitiikka Suomessa lähtee siitä katsomuksesta, että erimielisyyksiä Neuvostoliiton kanssa ei milloinkaan enää ratkaista asein."
Samaa linjaa veti myös nuori Paavo Lipponen, demareiden ulkopoliittinen asiantuntija. Hän vaati, että Suomen armeija ei saisi olla liian vahva, jotta se ei herättäisi Neuvostoliiton epäluuloja. Toisaalta armeija ei olisi saanut olla aivan hampaatonkaan, sillä Suomen piti kuuliaisesti täyttää Neuvostoliiton puolustustarpeet.
(Keskustelupöytäkirjasta, Teksti: 18.12.1970):
"Lipposen mielestä tulisi korostaa sitä, että Suomi kriisitilanteessa ehdottomasti kuuluu Neuvostoliiton etupiiriin."
MOT: "Oliko tuo tyypillistä tuon ajan retoriikkaa?"
Tarkka: "Siis suomalaiset välttivät loppuun asti sen asian julkisanomista, neuvostoliittolaisethan kyllä sanoivat sen silloin 70-luvulla hyvin selvästi. Se oli tietenkin totta, mutta suomalaisten kannalta ei ollut järkevää sanoa sitä, et se oli mielenkiintoista että nimenomaan tässä komitean ympäristössä sitten oli Lipposen lisäksi myös muutamia muita, jotka melko suoraan sanoivat tämän saman asian. Mutta näiden komiteoiden lähtökohtana ja koko Suomen turvallisuuspoliittisen toiminnan lähtökohtanahan oli nimenomaan pyrkiä rajoittamaa tästä tosiasiasta seuraavia ongelmia, ja pyrkiä luomaan sellainen tilanne, että edes ulospäin näyttäisi, että tämä Suomen kuuluminen Neuvostoliiton etupiiriin ei olisi niin ilmeinen."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuulummeko me nykyisin muka "ehdottomasti" Venäjän etupiiriin?
Ei kuitenkaan hätää, jos puolustuksemme on yhtä uskottava, kuin 1970-luvulla!