Anopeille neuvoksi, että jos poikanne ei ole täysin munaton, niin miniän haukkuminen johtaa siihen, että katkaisette välit poikaanne ja lapsenlapsiinne. Näin kävi meidän perheessä.
Hauku miniä, katkaise välit poikasi perheeseen
näin mellä
103966
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ei ole niin munaton, että katkaisisi suhteen vanhempiensa ja lastensa välillä !
Riidat voi sopia muutoinkin kuin välit katkaisemalla, ja nimenomaan sillä niitä ei hoideta vaan levitetään tuhoa laajemmalle.
Jos anoppi haukkuu miniää tai päinvastoin, on se anopin ja miniän välinen asia eikä siihen pojan väliintulo ole tarpeellista.
Anopit jotka haukkuvat miniöitään ja pyrkivät parin avioeroon ovat sairaita ihmisiä, jotka pitävät poikaansa aviomiehen kaltaisena elämänsä ainoana miehenä. Sääliksi käy jopa heidän aviomiehiään, jos heitä enää siinä vaiheessa on. Jopa he jäävät omalle pojalleen kakkosiksi oman vaimon edessä. Täysin epäterve suhde tuollainen.
Ajatelkaapa vastaavaa käyttäytymistä miehen kohdalta. Korottaa oman tyttärensä jalustalle joka on korkealla kuin vaimonsa jalusta. On kuin tytär olisi elämänsä ainoa nainen. On mustasukkainen tyttärensä aviomiehestä, niin kuin rakastunut olisi rakkaastaan kilpailijoista. Osoittaa tämän haukkumalla tyttärensä miestä. On korottanut tyttärensä niin korkealle jalustalle, että mikään ei ole hänelle hyvä tai haluaa itsekkäästi tyttären koko huomion itselleen ja pyrkii siihen haukkumalla tyttären miestä.
Kun mies menee naisen kanssa naimisiin, napanuora katkeaa lopullisesti. Sen jälkeen hän on yhtä naisen kanssa, ei äitinsä. Normaalisti tämän napanuoran tulisi katketa jo ennen naimisiinmenoa. Jos se katkeaa vasta naimisiinmentäessä, herää epäilys että mies on ottanut itselleen uuden "äidin".
Jos napanuora ei ole katkennut, tulisi naisen tarkastella suhdetta mieheensä. Millaisena mies hänet näkee ja millaiseen asemaan hän itsensä asettaa parisuhteessa, vaimon vai äidin rooliin suhteessa mieheen.
Jos miehellä on äiti joka takertuu, tulisi miehen tehdä äidille selväksi, että hän on nyt naimisissa, hänellä on nyt elämässä nainen, joka menee ykköseksi jo lastenkin takia. Silti äiti on ainoa ÄITI joka hänellä on, mutta vaimo on ainoa VAIMO, joka hänellä on. Kilpailua ei synny, koska kyseessä ovat eri roolit. Kilpailutilanne syntyy, jos vaimo pitää itseään äitinä, anoppi itseään poikansa vaimona tai poika vaimoaan äitinään.
Epäterve aviosuhde voidaan välttää myös, jos... aviopari pitää toisiaan aviokumppaneinaan, eivätkä vanhempinaan. Suhde voi pysyä terveenä vaikka pojan äiti tai tyttären isä suhtautuisi lapseensa epäterveellä tavalla, jos aviosuhteen molemmat puoliskot tunnistavat tämän. Silloin aviopuolison on seisottava kumppanin rinnalla, kun oma vanhempi harjoittaa epätervettä lähestymistapaa omaa lastaan ja hänen kumppaniaan kohtaan.
Terve lähestymistapa on se, että anoppi ja appi tukee lapsensa avioliittoa olemalla kiinnostuneita lastenlapsistaan. Antamalla nuorelle parille oman rauhan toteuttaa omaa avioliittoaan antamalla heidän toteuttaa sitä niin kuin he parhaaksi näkevät, vaikka se olisikin heidän näkemystensä kanssa ristiriidassa, koska kyseessä ei ole heidän oma avioliittonsa vaan toisten oma. Etsimällä lapsesta ja lapsen kumppanista hyviä puolia ja jättämällä huonot sanomatta, sillä lapsi on itselleen tämä kumppanin valinnut, ja myös lasta loukkaa, jos omat vanhemmat eivät luota siihen, että hän osaa tehtä itselleen hyvän ja oikean ratkaisun. Näin vaikka vanhemmat kokisivat sen olevan heidän kannaltaa epäsuotuisa ratkaisu. Eihän sitä olla etsitty vanhemmille miniää vaan lapselle kumppania.
Riidat mielestäni ovat sitä, että toinen sanoo juu ja toinen ei. Mitään neuvottelua ei tule, molemmat huutavat. "Kun et ikinä" "Sinä aina" "Enkö minä sanonut" "Sinä valehtelet" "Enpäs" "Juupas"
Mikään asia ei ole riidan arvoinen.
Aikuiset eivät hauku.
Eivät riitele.
Eivät katko välejä.
Millaisia ihmisiä täällä oikein pyörii?
on ainakin joukossa ;)
hän joka kuvittelee että aikuiset ihmiset eivät riitele !
Ketkä niitä sotia käyvät, eivät he lapsia ole.
Mies ei ole mies, jos arvostaa äidin vaimonsa ohi.
nainen ei ole täysjärkinen jos panee miehen sellaiseeen tilanteeseen että on valittava tärkeämpi.
Mies on tosimies jos aikuisenakin kykenee rakastamaan äitiään ja vielä tunnustamaan sen vaimolleen.
elämässään: ja se on irtaantua äidistään ja kiinnittyä omaan vaimoonsa ja perheeseensä. kysy vaikka keneltä lanttumaakarilta tahansa. ja JOKAINEN puolustaa omaa perhettään.
itse en ainakaan katselisi vellihousuista miestä joka ei laita äitiään ruotuun. poika on valinnut itselleen vaimon ja HE YHDESSÄ ovat perhe, jolla on omat tavat ja säännöt ja sopimukset. anopin tulee pysyä lestissään ja ellei sitä ymmärrä, on nimenomaan SEN PUOLISOISTA KENEN ÄIDISTÄ ON KYSE TEHDÄ ASIA SELVÄKSI!!!
olkoon sitten miniä tai vävy joka ei anoppia miellytä, niin se on anopin ikioma henkinen helvetti, mutta mölyt on mahassaan pidettävä! kenenkään tässä maailmassa ei tarvitse tehdä ratkaisujaan tai elää tai toimia sen mukaan mitäköhän joku anoppi jossain on mieltä.
nainen ei siedä äitiään vielä kolmekymppisenäkin nuoleskelevaa ja kaikin tavoin mielistelevää PUOLISOAAN ja vielä OMAN perheensä kustannuksella! ellei mies osaa päästää irti äitinsä helmoista ja kasvaa vastuulliseksi aikuiseksi joka seisoo omilla jaloillaan on miehen syytäkin jäädä sinne peräkammariin sitä pullaa syömään.
En tiedä kirjoitatko valitsemaan panemisella äidistä vai vaimosta, mutta jos mies palvoo äitiään hän ei ole mies vaan poika. Jos taas vaimo käskyttää miestään, niin mies on nyhverö.
Oikea mies näkee itse mitä tapahtuu ja puolustaa perhettään, jos tilanne sitä vaatii ja eteen tulee valintatilanne, niin valitsee luonnollisesti perheensä edun.
Tilanne voi olla joskus täysin mahdoton.....syitä on usein kaikissa ja vaikka kuinka yrittäisi tulla anopin kanssa toimeen niin se ei onnistu. Itse olen joutunut tilanteeseen jossa mieheni äiti yritti jo ennen avioliittoa, hajoittaa kaiken ja tämä sama terrorismi jatkui yhä yltyvänä keskusteluista ja neuvotteluista huolimatta. Kotirauhan häirintää...herjauksia, kunnianloukkauksia, uhkailua..... valitettavasti ainoa oli että mieheni katkoi välinsä äitiinsä. Ja tämän omasta tahdostaan. Asia eteni aina niin pitkälle että jouduimme tekemään molemmat rikosilmoitukset näistä "tempuista". Asia oli yksiselitteinen ja aukoton ja tuomio asiasta tuli.
Ikävää sillä hän osasi olla todella ihana kun kaikki meni hänen haluamallaan tavalla, mutta aina kaikki ei mene kuten elokuvissa. Olisin toivonut elämältä kivan anpoin tai edes sellaisen jonka kanssa tulisi toimeen. Kaikkea ei voi saada. Onneksi minulla on ihana puoliso ja suloiset lapset.